Kolme lestadiolaisen liikkeen ulkopuolista kirkon vaikuttajaa Turun seurakuntayhtymästä on esittänyt paheksumisensa Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan menettelystä Risto ja Mari Leppäsen tapauksessa. 
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja Heikki Arikka, seurakuntayhtymän kasvatustoimen johtaja Hannu Hurme ja kasvatuksen teologi Kari Kanala toteavat kannanotossaan Turun Sanomissa, että Turun rauhanyhdistyksen johtokunta ”ei täytä edes kristillisen käyttäytymisen minimiä. Kyseessä on selkeä irtiotto länsimaisesta kristillisestä moraalista pimeän puolelle.” Kirjoittajat moittivat herätysliikkeen johtoa myös peittelystä hyväksikäyttörikosten yhteydessä.
Tätä ennen arkkipiispa Kari Mäkinen on useaan otteeseen julkisuudessa ilmaissut huolestumisensa rauhanyhdistyksellä esiintyvästä painostamisesta niitä kirkon vanhoillislestadiolaisia työntekijöitä kohtaan, jotka ovat sitoutuneet – kirkon yhteisten päätösten mukaisesti – virkajärjestykseen. Toisin sanoen, ne lestadiolaiset työntekijät, jotka hyväksyvät naisten toimimisen papin työssä, joutuvat omassa kotisiionissaan painostetuksi ja jopa ulos heitetyksi hengellisestä kodista. Seuraamukset voivat kuormittaa vakavalla tavalla ihmissuhteita ja hengellistä elämää sekä terveyttä.
Tilaisuudessa, jossa Heikki Leppäsen syrjäyttäminen puhujan tehtävästä Turun rauhanyhdistyksellä julkisesti päätettiin (johtokuntahan oli asian jo aiemmin tosiasiassa päättänyt), oli tunnistettavissa avointa vihaa. ” Kun olin Turun ry.llä erottamispäivänä, kohtasin avointa vihaa. Osa siitä sanoitettiin, osa esitettiin muuten.”, kirjoitti Johannes Alaranta blogissaan.
Mari Leppänen on itse kertonut yllättyneensä rauhanyhdistyksen johtokunnan menettelystä.
– Toki tiesin, että asia tulee herättämään keskustelua. Näin jyrkkiä äänenpainoja en osannut odottaa SRK:n ja paikallisyhdistyksen johdolta, Leppänen sanoi Turun Sanomissa 4.3.2012.
SRK:n johto on ilmoittanut, että se järjestää keskustelutilaisuuden naispappeudesta kesällä Lopen suviseurojen yhteydessä.
”Vanhoillislestadiolaisten irtiotto pimeän puolelle”
” – – Nykyaikana Suomessa ja länsimaissa ylipäätänsä ovat vakiintuneet tietynlaiset oikeudenmukaisuuden perusperiaatteet. Lapsiin kohdistuva väkivalta tai seksuaalinen väkivalta ovat ehdottomasti tuomittavia. Lapsiin kohdistuneissa seksuaalisissa väkivallanteoissa ei voi olla ”mutta” sanaa. Lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö on aina absoluuttisesti pahaa ja väärin.
Ihmisen syntyperään, ihonväriin, varallisuuteen tai sukupuoleen kohdistuva syrjintä sekä henkinen että hengellinen väkivalta on niin ikään tuomittavaa. Sukupuolesta johtuva syrjintä on pahuutta ja Jumalan luomistyön väärinymmärtämistä. Ihminen on samanarvoinen sukupuolesta riippumatta.
Turun Rauhanyhdistys on ottanut asiakseen hiljentää liikkeen hyväksikäyttökeskustelua halunneen kirkon työntekijän. Samalla he ovat erottaneet paikallisen rauhanyhdistyksen puhujantehtävästä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papin, koska hän hyväksyy naispappeuden ja hänen vaimostaan tuli myös pappi. Liikkeen johto ei hyväksy naispappeutta.
Sukupuolesta johtuvan syrjinnän lisäksi vanhoillislestadiolaisten johtokunta halusi vaientamisella rangaista naispappeuden saaneen vaimon miestä sulkemalla tämän puhujayhteyden ulkopuolelle. Ajatus on sangen negatiivisesti patriarkaalinen, että miestä rangaistaan kun ei pidä vaimoaan kurissa.
Pappeuden vastaanottaneelta vaimolta suljettiin myös johtokunnan päätöksellä Jumalan valtakuntaan pääsy. Yksinkertaistaen kristillisen teologian mukaan ihmiset pelastuvat – pääsevät taivaaseen – tai joutuvat kadotukseen, kansanomaisesti helvettiin. Turun vanhoillislestadiolaisten johtokunta on päättänyt, että laumansa jäsen ottamalla vastaan pappisvihkimyksen on matkalla helvettiin.
Tämä on räikeää Jumalan asemaan asettumista. Jumalan nimen väärinkäyttö, hengellinen väkivalta ja seksuaalisen hyväksikäytön hiljainen hyväksyminen sekä tekojen peitteleminen ovat absoluuttisesti väärin. Törkeä hengellisen ja lapsiin kohdistuvan väkivallan hyväksyntä hakee vertaistaan.
Tällaista ei pidä missään nimessä hyväksyä.
Vanhoillislestadiolaisten Turun Rauhanyhdistyksen johtokunta ei täytä edes kristillisen käyttäytymisen minimiä. Kyseessä on selkeä irtiotto länsimaisesta kristillisestä moraalista pimeän puolelle.
Liike, joka peittelee totuuden selvittämistä lasten hyväksikäyttötapauksissa on sairas liike. Liike, joka kieltää pelastuksen evankelis-luterilaisen kirkon papilta ja rankaisee papin puolisoa, kun ei pidä vaimoaan ”ojennuksessa” ei ole tästä ajasta.
Musta ei muutu valkoiseksi, vaikka paimen niin laumalleen uskottelee.”
Hannu Hurme, yhteisten työmuotojen johtaja, Turku
Kari Kanala, kasvatuksen teologi, Turku
Johannes Alaranta: Puhdistuksia
Johannes Alaranta: Puolitaipaleen lausunto
Johannes Ijäs: Arkkipiispa kutsui vanhoillislestadiolaiset keskusteluun. Kotimaa24 17.4.2012.
Vanhoillislestadiolaisten irtiotto pimeän puolelle. Turun Sanomat 21.3.2012. (Taustoitus tässä: R. K.)
Topi Linjama: Turun tie
R. K.: Arkkipiispa huolestui
R. K.: Arkkipiispa: “On kirkon kannalta vakavaa, että kirkon päätöksiin sitoutuminen johtaa vaientamiseen”
Maria Sofia, R. K. ja ESA: Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä
Maria Sofia, R. K. ja ESA: On Jumalan aika: Arkkipiispa vihkii ensimmäisen vanhoillislestadiolaisen teologinaisen papiksi
Tasapuolisuuden vuoksi olisi ollut ihan hyvä että olisitte samassa kirjoituksessa ottaneet myös Turun Sanomissa joitakin päiviä myöhemmin olleen vastineen ko kirjoitukseen. Ja tuo Johanneksen kokema ”viha” on ainakin Johanneksen omassa blogissa keskusteluissa esitetty erään kommentoijan taholta hieman eri valossa kuin tuo yksipuolinen kuvaus:” Kun olin Turun ry.llä erottamispäivänä, kohtasin avointa vihaa. Osa siitä sanoitettiin, osa esitettiin muuten.” Siinä esitettiin yksinkertainen kysymys, miten itse toimit siinä tilanteessa, olisiko ollut mahdollista että oma toimintasi olisi ollut aiheuttamassa sitä? ja kysymyksen taustoitus toi asiaan uuden näkökulman.
Yksipuolisuus on aika leimallista näissä artikkeleissa…
Kiitos palautteestasi. Ilmoittaisitko ystävällisesti, jos tiedossasi on mistä vastineen löytää, niin julkaistaan mielihyvin. – Toimitus.
Se minua niin kummastuttaa, että Mari ja muutamat muut julkisuuden vl-uskovaisina esiintyvät ovat niin kovasti uskovaisia julkisesti lyömässä ja koko vl-joukkoa.
Mikä pakko se on olla vl? Onhan näitä joukkoja joihin teidät otetaan avosylin vastaan.
Tuntuu, että Marillekkin on tärkeää olla julkisuudessa, ei niinkään uskovaisena.
Tulkitsenko väärin?
Käsittääkseni Marilla on sama oikeus rakastamaansa yhteisöön kuin sinullakin. En tunne kovin hyvin lestadiolaisia tapoja, mutta omasta yhteisöstäni ja hyvistä ystävistäni en luovu muiden tyhmyyden vuoksi. Niin ei mielestäni pidä muidenkaan suostua tekemään.
Marin, ja kaltaistensa ”Muka VL” tyyppien taktiikkana on se, että nyt kun he ovat liikkeen sisällä, heidän todellista lukumääräänsä ei tiedetä. Näin kyetään antamaan asiasta tietämättömille kuva, jonka mukaan heitä olisi paljon. Jos Marin altaiset ”rohkeat” henkilöt olisivat todellisuudessa rohkeita, he irtautuisivat vääräksi kokemastaan liikkeestä ja perustaisivat oman liikkeensä. Tätä he eivät kuitenkaan tee, sillä tämä irtiotto paljastaisi heidän pienen määränsä henkilöinä. Ts: Mariin ja kumppaneihin pätee vanha sääntö: Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Kyllä on niin keski-aikaista meininkiä ettei voi kuin ihmetellä.
En kuulu ko. liikkeeseen, tuttavia ja mummon puolen sukulaisia oli paljon heitä.
Pelastuksen avain ei ole kuitenkaan VL liikkeellä, vaikka niin olettavatkin.
Jeesus on tie, totuus ja elämä, Kukaan ihminen ei voi toisen ihmisen taivaspaikasta päättää eikä voi myös kadotukseenkaan olla ajamassa.
Jokin raja kai se pitää olla uskovaisten keskinäisessä ahdistelussakin. Jossain tulee luulisi vastaan rikoslaki, ei ihmistä saa häiritä ja kiusata ihan rajattomasti. Painostaminen sillä että pitäisi peruuttaa pappisvihkimys ja pakottaminen lopettamaan omassa ammatissa on aika ennenkuulumatonta.
Niinhän ne minullekin aikanaan sanoivat, että ei ole Jumalan valtakuntaan asiaa, kun ei ole mukana rauhanyhdistyksessä. No rauhanyhdistys ei ole Jumalanvaltakunta. Pyhä Henki sen määrittää. Rajat ovat sydämestä sydämeen ja Henki tuntee hengen. Jumalan Henki on rakkauden Henki, eikä ihmisillä ole tuomiovaltaa.
Minusta mielenkiintoista on se kuinka Luterilainen kirkko kohtelee karismaattisia kristittyjä. Se joka suvaitsevana esiintyy, ei sitä aina ole. Henki voi myös riidellä toista henkeä vastaan. Maailman henki vihaa Jumalan Henkeä.
Nyt kirkossa on vallalla henki, joka ihmisjärjen turvin haluaa eroitella Raamatusta pois asioita. Kuitenkin Jumalan Henki selvästi käyttää ja vahvistaa Raamatun sanan. Raamattu on hengellinen kirja, joka lukee ja muuttaa lukijaansa. Sen äärelle meidän kaikkien tulisi mennä avoimena.
Rakkauskaan ei suinkaan ole kaiken hyväksymistä maailman tahtiin. Jumalalla on omia rajojaan, joiden tarkoitus on suojella elämää ja pitää yllä järjestystä.
Kapina henki taas on järjestystä vastaan ja vaati ihimselle vaputta elää mielitekojensa mukaan, vaikka nämä tuottaisivat ihmiselle tuhoa. Esim. näitä seksuaalisuuteen liittyiä turvarajoja ei tahdota hyväksyä. Vaan tämä aika vaatii kaikenlaista vaputta tälle alueelle ikäänkuin se olisi ylitse kaikkien tarpeiden.
Sekä luterilaisten, että lestadiolaisten tulisi nostaa Raamatun luku ja rukous kunniaan. Pyhä Henki itse muuttaa meitä sitä kautta ja yhteys löytyy näin.
Vastine löytyy just samasta paikasta kuin alkuperäinen artikkeli, Turun sanomista. Muutama päivä artikkelin julkaisun jälkeeen, yleisöosastosta. Ei vaadi enempää taitoa kaivaa se, kuin alkuperäisen artikkelin haku.
Oletan, että Mari L haluaa pysyä liikkeen yhteydessä. Ei siksi, että pitäisi sitä autuuden ehtona tai ainoana, joilla on Pyhä Henki. Hänkin on kuitenkin kuullut toisten uskovaisten saarnaavan syntejä anteeksi raamatun mukaan, kokenut hengen yhteyttä ja uskonut. Ja se on tärkeintä. Vanhoillisuus tasa-arvokysymyksissä ja ehdonvallan monet kysymykset ovat toissijaista. Luulisin, että ML jaksaa kantaa ristinsä tässä ja pysyy joukosa, johon kuuluu. Hän saa paljon tukea, kunhan säilyttää rohkean mutta nöyrän