Voimalassa: Nainen lestadiolaisyhteisössä


TV1 tiistaina 17.4. klo 22.00 – 22.50, uusintalähetys lauantaina 21.4.2012. Katsottavissa 17.5.2012 saakka YLEn Areenalla.

Mikä on naisen paikka lestadiolaisyhteisössä?

Mukana ohjelmassa pastori Mari Leppänen, sosiaalityön tutkija Johanna Hurtig ja teologi, tutkija Meri-Anna Hintsala.

Pitkään kiistelty teema naisten asemasta vanhoillislestadiolaisuudessa on noussut taas ajankohtaiseksi,  Mari Leppäsen pappisvihkimyksen ja seurakuntapastorin työn myötä. Leppänen on ensimmäinen naispappi vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.

Liikkeen johto on kohdistanut Leppäseen erilaisia sanktioita. Näihin kuuluvat sosiaalinen eristäminen, epäuskoiseksi leimaaminen ja puolison asettaminen puhujakieltoon rauhanyhdistyksellä. Hänelle on ilmoitettu lisäksi, että  hän ei voi pappisvihkimyksen takia toimia missään tehtävissä liikkeen piirissä. Leppänen, joka ennen teologian opintojaan työskenteli Liedon seurakunnan tiedottajana, hoiti myös vapaaehtoistyönä rauhanyhdistyksen tiedotustehtäviä. Ankarin seuraamus on epäuskoiseksi leimaaminen.

Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Kimmo Puolitaival on todennut julkisuudessa, että maaliskuun alussa papiksi vihitty Mari Leppänen ”on valinnut toisen tien” eli hän ”sulkeutuu pois Jumalan valtakunnasta”. Puolitaival, joka on itse SRK:n johtokunnan jäsen, on viitannut SRK:n johdon julkisuuteen tuomaan oppiin, jonka mukaan pappisvihkimyksen ottava vanhoillislestadiolainen nainen on siirtynyt liikkeen (”jumalanvaltakunnan”) ulkopuolelle. Näin asian esitti esimerkiksi SRK:n varapuheenjohtaa Matti Taskila.

– Toki tiesin, että asia tulee herättämään keskustelua. Näin jyrkkiä äänenpainoja en osannut odottaa SRK:n ja paikallisyhdistyksen johdolta, Mari Leppänen on todennut julkisuudessa.

Leppänen itse toivoo, että lestadiolaiset naiset voisivat avoimesti ja turvallisesti nousta esiin ja toimia yhteisönsä kantaaottavina jäseninä.

Toisin kuin monet muut vanhoillislestadiolaiset naisteologit, Leppänen on halunnut pitää kiinni sekä omasta uskonyhteisöstään että kutsumuksestaan palvella seurakuntapappina. Lestadiolainen uskonnäkemys on hänelle itselleen henkilökohtaisesti rakas.

– Se on hengellistä ilmaa, jota hengitän, hän sanoo. Lapsuudesta saakka vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvaneelle tuttu yhteisö muodostaa hengellisen kodin, jonka piirissä ovat kaikki keskeiset ihmissuhteet ja jossa ”talostelu” on osa arkea ja pyhää.

Mari Leppänen kertonut saaneensa myös paljon tukea ja rohkaisua muilta vanhoillislestadiolaisilta. Rauhanyhdistyksissä on myös niitä uskovaisia, jotka eivät erottele mies- ja naispappeutta. He näkevät pappeuden kutsumuksena ja elämäntehtävänä, jossa niin nainen kuin mies voi  palvella seurakuntaa ja Jumalaa.

Maijan lapsuus särkyi – traumojen käsittely vaikeaa

Mari Leppänen on myös mukana lastensuojelun asiantuntija Johanna Hurtigin käynnistämässä kirjaprojektissa Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana (Kirjapaja 2012).

Teos kertoo vanhoillislestadiolaisesta Maijasta, joka joutui 9-vuotiaana ensimmäisen kerran seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Kun Maija ryhtyi aikuisena käsittelemään koteloituneita traumojaan, se oli vaikeaa. Tukea ei tullut omilta vanhemmilta, sisaruksilta, eikä myöskään yhteisön puhujilta, jotka vetosivat anteeksi antamisen sovittavan kaikki synnit.

Sosiaalityön tutkija, YTT Johanna Hurtig on tutkinut neljän vuoden ajan uskonnollista yhteisöä lapsuudessa koetun väkivallan toimintaympäristönä. Hänen tutkimusaineistonsa tiedot olivat perustana, kun vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto, SRK:n johtokunta, myönsi vuosi sitten julkisesti, että lasten seksuaalisia hyväksikäyttörikoksia on yhteisössä peitelty ja jätetty ilmoittamatta viranomaisille. Rikolliset, joiden joukossa on 10-15 seurapuhujaa, ovat käyttäneet toiminnassaan hyväkseen herätysliikkeen rippiopetusta, jossa edellytetään maallikoidenkin noudattavan vaitiolovelvoitetta.

Samalla kun liikkeen johto on hyödyntänyt Hurtigin tutkimustuloksia, tutkija itse on joutunut liikkeessä mustamaalatuksi ja leimatuksi ikävällä tavalla. Hurtig on itse todennut äskettäin, että herätysliikkeen nykytodellisuus ei vastaa hänen käsitystään terveestä uskonyhteisöstä.

Hurtigin mukaan lestadiolaisuudelle on melko vierasta avoin oman yhteisön epäkohtien käsittely. Tutkijana hän on eritellyt niitä yhteisöllisiä mekanismeja, jotka ovat johtaneet rikosten peittelyyn.

Asiat päivänvaloon?

Tutkija Meri-Anna Hintsala on perehtynyt vanhoillislestadiolaisiin verkkokeskusteluihin. Parhaillaan hän valmistelee aiheesta väitöskirjaa. Hintsala on lisäksi mukana lestadiolaisten teologien uudessa kirjahankkeessa, yhdessä Risto Leppäsen, Heikki Nenosen ja Seppo Särkiniemen kanssa. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta on myöntänyt rahoitusta hankkeelle. Tavoiteena on julkaista käsikirja, jossa asiantuntija-artikkelien avulla luodaan kuvaa liikkeen opista ja elämästä sekä siitä, miten perinneliike kohtaa modernin yhteiskunnan.

Hintsala on itse perehtynyt verkkokeskusteluihin gradussaan, ja lisäksi toimiessaan kirkkohallituksessa kirkon Kirkko kuulolla -foorumin asiantuntijana.

Hän on nähnyt Internetin runsaan lestadiolaisten keskustelukulttuurin voimaannuttavana mahdollisuutena herätysliikkeen jäsenille, erityisesti naisille. Uskovaisten kannanotot foorumeilla voivat olla rohkeita ja tabuja rikkovia.

Ongelma on, jos keskustelu jää nimettömäksi, eikä asioita koskaan nosteta yhteiseen päivänvaloon.

Itse asiassa nykytilanteessa näin käykin, koska omalla nimellä esiintymisestä seuraa yhteisössä hankaluuksia. Ryhdytään arvioimaan keskustelijan henkilöä ja kyseenalaistetaan tämän uskonvakaumus, ”sielun tila”. pahimmassa tapauksessa asianomainen voi joutua vuosikausien kiusaamisen ja häpäisyn kohteeksi. Samoin hänen läheisensä joutuvat painostetuksi, ja perheenjäsenten keskinäinen lojaalisuus ja kiintymys voidaan yrittää murtaa. Nämä asiat on koettu hyvin raskaina. Siksi ihmiset pelkäävät puhua ja kysellä herätysliikkeen sisällä avoimesti.

Vanhoillislestadiolaisuuden opissa on yhtenä piirteenä se, että yksityinen ihminen on oikeassa uskossa ja pelastettu vain silloin, jos hänen uskonsa kelpaa paikallisen rauhanyhdistyksen väelle. Eli uskovaisen oma uskontunnustus ei vielä riitä, vaan muiden uskovaisten tulee pitää häntä uskovaisena.

Moni kriittisiä kysymyksiä mielessään pohtiva uskovainen laskelmoi, että tällaista riskiä joutua julkisesti tuomituksi, leimatuksi ja jopa ulossuljetuksi yhteisöstä on turha ottaa taakakseen, ja vaikenee. Tai tyytyy korkeintaan kommentoimaan nimettömästi.

(Lähde: TV-ohjelmatiedot, kirj. ESA.)

TV1 17.4.2012 klo klo 22.00 – 22.50.

Yle Areenassa 30 päivää

Voimalan juontaja-tuottajat Raisa Rauhamaa ja Marketta Mattila.

Voimala

Lisää aiheesta:

Voimala: Lestadiolaisäitien synnytyspakko. YLEn Elävä Arkisto. Lähetetty 2.3.2009.

Hänninen ja Kallio eri mieltä liikkeen sisäisistä ristiriidoista

Kaleva: Lestadiolaisten hyväksikäytön paljastanut tutkija eroaa liikkeestä. Ilta-Sanomat 15.4.2012.

Kapu: Lestadiolaisnaiset turvautuvat salaa ehkäisyyn

Korpijaakko: SRK:n linja: hierarkkisesta miesten “vanhinten neuvostosta” myös naisten lahjoja hyödyntäväksi palveluyksiköksi?

Mari Leppänen: Lestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuskanta murroksessa? Vartija 1/2011, s. 9 – 21.

Mari Leppänen: Monet lestadiolaispapit kannattavat naispappeutta – SRK tyrmännyt toistuvasti ehdotuksen

Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011.

Lucas: Alinta kastia ovat naiset ja lapset

Maria Sofia, R. K. ja ESA: Hurtig ja Kallio: Naisten on aika saada tilaa lestadiolaisessa liikkeessä

Rebekka Naatus: Pakolaiseksi ei lähdetä noin vain. Sielun silmin -blogi, Kaleva 10.1.2012.

Rebekka Naatus:  Minun ruumiini ei ole minun. YLE Oulu 14.11.2011.

K. P.: Nainen SRK:n johtokuntaan

Lucas: Kun pyhästä paljastuu pahuus

Peltonen: Hintsala ja Manner: Naisen terveydentila arvioidaan rauhanyhdistyksellä, ei lääkärissä

Skribentti: Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4.3.2012

Skribentti: Naiset tulossa sananjulistajiksi

Mainokset

9 kommenttia

Kategoria(t): evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, hengellisyys, identiteetti, identity, ihmisoikeudet, itsesensuuri, johtajat, kaksoisviestintä, kannanotot, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kirkko, kontrollointi, lähihistoria, miehen asema, naisen asema, naiseus, naispappeus, naissaarnaajat, nettikeskustelu, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, puhujat, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, tasa-arvo, tulevaisuus, ulossulkeminen, vallankäyttö, vastuullisuus, väkivalta

9 responses to “Voimalassa: Nainen lestadiolaisyhteisössä

  1. Kalevassa

    Kaleva: Hyväksikäyttötutkija jättää herätysliikkeen.
    Vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluva tutkija Johanna Hurtig aikoo irtaantua yhteisöstään. Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä uskonnollisessa yhteisössä ensimmäisenä Suomessa tutkinut Hurtig jättää vähitellen liikkeen, sillä hänen mielestään sen nykytodellisuus ei vastaa hänen käsitystään terveestä uskonyhteisöstä.
    ”Uskoni vanhoillislestadiolaisuuteen on saanut niin syviä haavoja, etteivät ne parane koskaan. Liike tulee silti olemaan osa minua, se ei lähde sielusta”.
    Hänen tutkimustuloksensa ja tapansa kertoa niistä eivät ole miellyttäneet läheskään kaikkia liikkeen jäseniä, vaan hän on joutunut erittäin rajun ryöpytyksen kohteeksi. Häntä on painostettu, uhkailtu ja nöyryytetty. Hänet on leimattu jopa mielisairaaksi.
    ”Vanhoillislestadiolaisuus ei ole totta sillä tavalla kuin minä olen aikanani oppinut sen tuntemaan. Olen pettynyt, järkyttynyt ja toistuvasti hämmentynyt”, Hurtig sanoo.
    ”Toiveet asioiden muuttumisesta parempaan suuntaan yhteisössä ovat astetta elivoimaisempia, kun vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto, rivijäsenet ja kirkon johto arkkipiispa Kari Mäkisen kutsumana kerääntyivät keskiviikkona keskustelemaan yhteisön kysymyksistä. Hurtig kokee, että ilta oli tärkeä avaus eteenpäin”. (Kaleva, Sunnuntai 15.4.2012).

    • Säde

      Ymmärrän hänen valintansa, mutta irrottautumalla yhteisestä matkasaatosta menettää mahdollisuuden vaikuttaa tervehdyttävään muutokseen. Hän olisi voinut olla yksi tukipilari jolle muut naiset olisivat voineet avautua ja voitaisiin voimistaa välttämättömien uudistusten aikaansaamista liikkeessä. Tällaisia ”tukinaisia” saisi olla paljon enemmän…Totuus on kuitenkin karu: ei vl liike yhden naisen lähtöön kaadu. Voi kysyä, kumpi siis enemmän menetti, siioni vai Hurtig.

      • Paloma

        No olisi hän varmaan jäänyt jos olisimme antaneet hänelle tukemme, me naiset! Mutta ei. Sitä me emme tehneet. Olemmko nyt tyytyväisiä?

        Me naiset emme näe, vaikka lapsiamme raiskataan, emme puutu vaikka naispappia syrjitään ja hänet erotetaan liikkeestä, me emme pane vastaan kun mies-saarnaajat julistavat raamattuun perustumatonta ehkäisykielto-oppia, me vaan aina alistumme ja ”vaikenemme seurakunnassa”. Me annamme ilmaisen työpanoksemme ry:n talkoovuoroissa ilomielin ja viemme lapset ry:n pyhökouluun, SRK:n leireille jne. niin että heistä kasvaa jyrkempiä ja ahdaskatseisempia kuin me itse kuunaan ollaan oltu.

        Pahan olomme me puramme sitten puukottamalla selkään niitä yksittäisiä rohkeita naisia jotka keskuudessamme ovat rohkeutensa, taitonsa ja tietonsa keräten ja itsensä reilusti alttiiksi asettaen yrittäneet nostaa keskusteluun ja ratkaistavaksi kipeitä asioita. Jotta siioni olisi tulevaisuudessa vielä joskus terve siioni eikä tällainen sairas ja kiero yhteisö, jossa naisille ei anneta tasa-arvoista asemaa, jossa lapsille tehdään pahaa ja jossa monet voivat äärettömän huonosti.

        Me vl naiset emme ole tukeneet Johannaa ja muita omalla nimellä itsensä alttiiksi asettaneita sisaria. Olemme vain mustamaalanneet ja levittäneet ilkeitä juoruja. Tässä on kiitos siitä. Johanna Hurtigin irrottautumispäätöksen juurret nousee tämänkaltaisesta maaperästä, meistä.

  2. Nimetön82

    Risto leppäsen ”puhujakielto” ei johtunut marin tekemisistä vaan riston omista kannoista. Tätä virheellistä ajatusta että marin pappisvihkimys aiheutti riston kiellon, on totuutena julistettu hyvin ahkerasti. Myös vastakkainen kanta on esitetty useita kertoja, mutta sitä ei noteerata näillä palstoilla koska se ei tue omaa missiota. Seuraus on kuitenkin että koko tekstin uskottavuus kärsii.

  3. Sirje

    ”Jeesus kysyi: Mitä itket, nainen? Meidän Jumala on tällainen.”

    Voi voi, miten kaukana on tästä uskosta ja armosta tuomashännisten ja olavivoittosten naisia mitätöivät lausunnot ja määrittelyt.

  4. Nimetön39

    Mari ei uskonut äänenpainoihin, joita pappisvihkimys aiheutti?
    Missä umpiossa hän on ollut?
    Jotenki ei ole näin älykkään ihmisen suusta oikein uskottava tuo kommentti… tarkoituksellista, täysin harkittua hämmentämistä.

    Kutsumus? Sekö se on jonka mukaan elämämme suunnan ja valinnan teemme?
    Miten se niin menee? Miten olisi vaikkapa tankotanssija? Kova on kutsumus ristityllä kieppumaan…
    Eikö se Jumalan Poika kutsunut seuraajiansa ottamaan ristinsä ja seuraaman, jos tahtoo?

    Eli jos oma kutsumus on Jumalan sanan vastainen, kumpi on vahvempi, oma tahto vai Jumalan tahto.

    Se taisteluhan on ollut alusta asti, ei sen kummemmasta asiasta ole kyse.
    Eli raamatun sanan muokkaamista oman ja maailman mielen mukaiseksi Marin puolelta.
    Ei ole oikein uskottavaa tuo Marin esitys. Ymmärrettävää kyllä, kukapa se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse?

    Hurtigin tapaus on harmillinen, hyvä asia, huono hoito.
    Meni henkilökohtaiselle tasolle. Vahvat ihmiset omasta kunniastaan siinä väänsivät ja koko juttu sai liian isot mittasuhteet ja hajosi.
    Vanha sanonta opettaa, että viisaampi joustaa.
    Oliko tässä Hurtiikin hommassa tätä viisasta lainkaa?
    Johannan olisin toivonut olevan….

  5. Likka

    Mari Leppäsen esiintyminen vakuutti. Olen miettinyt monesti, mitä se ”nainen vaietkoon seurakunnassa” oikeasti tarkoittaa? Mielummin ottaisin kyllä naisen vihkimään itseni, kastamaan lapseni ja hautaamaan ruumiini kuin jonkun miehen, jota on vaikea lähestyä. Moni tuntemani pappi (mies) lukee joulukirkossakin samat saarnat joka vuosi.
    Muutenkin ohjelmassa oli paljon hyvää asiaa. Olen monta kertaa tuskaisesti katsonut lähipiirin kärsimyksiä suuren lapsimäärän kanssa. Kumpi on suurempi synti, jättää huolehtimatta ja hoivaamatta omat lapset kuin jättää joitakin lapsia synnyttämättä? Onneksi nuori polvi alkaa ymmärtää, että oman terveyden nimissä täytyy laittaa joku kohtuus tuolle synnyttämiselle. Kaikki eivät siihen kuitenkaan vielä kykene.

  6. Debiili Gerbiili

    Näkyy huomenna la klo 23.20 TV1
    http://yle.fi/ohjelmat/1430336

  7. Maillonen

    Voimala ohjelman katsottuani päällimäiset tunteeni olivat sääli ja jonkinlainen myötähäpeä Hurtigia kohtaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s