K. N. ja mutkikas kakkutemppu


Joskus meitä houkuttelee sellainen ratkaisu, että kakun voisi sekä syödä että säästää.

Vanhoillislestadiolainen pappi, teologian tohtori ja eläkkeellä oleva luterilaisen kirkon Oulun hiippakunnan hiippakuntadekaani  Keijo Nissilä kirjoitti Päivämiehessä naispappeuskysymyksestä: ”Raamatun tulkinnan ja sen soveltamisen tie on osoittautunut mutkikkaaksi nykyaikana.”

Mutkia matkassa? Ei kai se kovinkaan mutkikasta kuitenkaan ole.  On ilmeistä, että ”tulkinta ja soveltaminen” saattaa riippua siitä, onko kyse omasta vai kalliin sisaren tai veljen työpaikasta. Ettei sittenkin olisi kysymys miesten asemista, joihin ei jossain yhteisössä naisia päästetä. Ei haluta.

Eräs lestadiolainen pappi K.N.  kannattaa naispappeutta silloin, kun hän itse on hakemassa papin… tai iteasiassa oikeesti tuota Oulun piispan virkaa. Luterilaisen kirkon korkeinta virkaa, tehtävää jossa mies sitoutuu vihkimään sekä miehiä että naisia papiksi. Piispalla on hiippakunnassa eniten valtaa.

Läheltä piti, että  K.N:sta ei tullut vuonna 2000 piispaa. Kirkon virkakäsityksen kannattajaksi hän kuitenkin ehti jo hakuvaiheessa julkisesti todeta  sitoutuneensa. Sen saman periaatteen kannattajaksi, johon myös R. Leppänen on sitoutunut.

Ilman julkista sitoutumista virkajärjestykseen ei piispakandidaatiksi oikeen olisikaan ollut asiaa.

Nyt on nyt ja kaikki toisin! Nyt, ei-piispanaex-piispa-kandidaattina K. N. vastustaakin uskovaisten naisten työskentelemistä pappina. Luultavasti hän ei kannata myöskään uskovaisen naisen valitsemista piispaksi.

Hän vastustaa naispappeutta esimerkiksi silloin,  kun toinen uskovainen, joka on kirkon virkakäsitykseen sitoutuneena kirkon työntekijänä hakeutunut seurakuntatyöhön, papiksi, ja on sukupuoleltaan nainen. Vastustaako hän omaa sitoutumistaan kirkon virkajärjestykseen?

”Raamatun tulkinnan ja sen soveltamisen tie on osoittautunut mutkikkaaksi nykyaikana.”

Onko nyt niin, että K.N. vastustaa toisen uskovaisen papin sitoutumista kirkon virkakäsitykseen, mutta katsoo että hänen itsensä sopii siihen sitoutua?

Samaan aikaan tapahtuu, että samaan virkakäsitykseen sitoutunut uskovainen teologian tohtori vapautetaan rauhanyhdistyksellä tällä perusteella puhujan tehtävästä. Saapi jupista itsekseen hyllyllä kyllä, ja hoitaa erillisiä toimituksia jos joku pyytää. Mutta ei saa puhua kaikkein pyhimmässä eli seuroissa.

Aikakirjat kertovat, että tästä huolimatta piispuus meni sivu suun syksyllä 2000, harmittavan läheltä.

sekä Salmi että Nissilä lukeutuvat naispappeuden kannattajiin. Ehdokkaista ainoa naispappeuden vastustaja oli Eero Junkkaala. – Aamulehti 2000.

Piispanvaalin toiselle kierrokselle selvinneet ehdokkaat, Turun Katariinan seurakunnan kirkkoherra Samuel Salmi ja Oulun hiippakunnan pääsihteeri Keijo Nissilä ovat valmiita vihkimään naisia papeiksi ja toimimaan hiippakuntansa esipaimenena myös naispapeille. – Vantaan Lauri 2000.

Ai niin, sehän tässä piti havaita, että siitä huolimatta, vaikka K.N. kertoi julkisesti sitoutuneensa kirkon virkakäsitykseen, jossa nainen ja mies voivat yhdenvertaisina toimia papin tehtävässä, K.N:ää ei  ole vapautettu rauhanyhdistyksen puhujan tehtävästä.

Päivämiehessä  eräs kirjoittaja, teologian tohtori Keijo Nissilä, on perustellut naisten pappeuden kieltämisen Paavalilla, jonka käytännölliset ohjeet seurakuntajärjestyksestä hän nostaa Jumalan veroiseksi ikiaikaiseksi auktoriteetiksi. Nissilä kirjoittaa:  ”Paavali vetoaa perusteluissaan siihen, että hänellä on ”Herran käsky” siitä, mitä hän kirjoittaa jumalanpalveluksessa noudatettavasta järjestyksestä. Valitettavasti emme tunne lähemmin tämän ”Herran käskyn” sisältöä. Paavalin käyttämänä perusteluna se on mahdollisimman voimakas ja arvovaltainen, koska hänellä on siitä asiasta Herran sana.”

Kuinka K.N.  katsoi kuitenkin itse voivansa toimia tätä auktoriteetiksi asettamansa Paavalin ”Herran käskyä” vastaan, pappina ja silloisena piispakandidaattina?

Kuinka kakun voi sekä syödä että säästää? Tämä jää suurena ja mutkikkaana kysymysmerkkinä ilmaan.

Oma erillisen saarnansa väärti on se, että Paavalin ajatuksena ei ollut lainkaan estää naisia saarnaamasta, vaan rauhoittaa yhteisten kokoontumisen hatkiä ja hiljentää häiritseväksi kokemaansa naisten keskustelua kokoontumistilassa. Paavalin lausahdus on kytkeytyy samaan yhteyteen, jossa hän muutoinkin tarkastelee  silloisia kristittyjen kokoontumiseen liittyneitä käytännön järjestelyjä. Naisia sananjulistajina ja uskonasioiden selittäjinä on ollut sekä Vanhan testamentin että alkukirkon aikaan. Samaten lestadiolaisuuden ensimmäisellä vuosisadalla naiset toimivat Raamatun selittäjinä ja puhujina siinä kuin miehetkin.

Palataan vielä tohtori Keijo Nissilän pohdintaan: ”Raamatun tulkinnan ja sen soveltamisen tie on osoittautunut mutkikkaaksi nykyaikana.”

Helpottaisiko Raamatun tulkintaa ja soveltamista,  jos tätäkin kysymystä tarkasteltaisiin Jeesuksen Vuorisaarnassa julistaman kultaisen säännön kautta. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

Muutoin, Turun rauhanyhdistyksen johtokunnan ratkaisu Mari Leppäsen kohdalla tullaan näkemään uskovaisten keskuudessa tulevaisuudessa surullisena ja vääränä. Johtokunnan menettely  joutuu häpeään.

*      *       *

Ajattelemisen aihetta antoi Layman. – Suosittelemme ankarasti juuri ilmestynyttä Torvi-blogistin juttua ”Naispappeuskeskustelu, osa 10.000”.

*      *       *

Lähteet ja lisää aiheesta:

Jan Ahonen: Voittonen: Keskustelunavaukset naispappeudesta kapea-alaisia. Kotimaa24 19.1.2012.

Juhani Hiltunen: Nissilä ja Salmi jatkoon Oulun piispanvaalissa. Aamulehti 14.11.2000.

Johannes Ijäs: ”Naispappeudesta syytä keskustella”. Kotimaa 18.9.2010.

Pauli Juusela: Naispappeus voimaan myös Oulussa. Vantaan Lauri 20.11.2000.

Layman (& Teemu Kakkuri): Lestadiolaiset papit kirkossa: asemia, valtaa ja pelkkää feikkiä?

Rebekka Naatus: Pakolaiseksi ei lähdetä noin vain. Sielun silmin -blogi, Kaleva 10.1.2012.

Keijo Nissilä: Pappeudesta – yhteisestä pappeudesta erityisesti. Päivämies 2/2012.

Papiksi vihittyjä. Turun arkkihiippakunta.

Kaisa Tanttu: Juha Pentikäinen: Lestadiolaisen liikkeen historia tukee naisten pappeutta. Kotimaa 24 uutiset 19.2.2011.

Jätä kommentti

Kategoria(t): erottaminen yhteisöstä, evankelis-luterilainen kirkko, historia, kaksinaismoralismi, kannanotot, keskustelu, kiellot, kirkko, kontrollointi, kristinoppi, lähihistoria, luterilaisuus, manipulointi, miehen asema, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, opilliset kysymykset, Paavali, Päivämies, retoriikka, sananjulistajat, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, tasa-arvo, vallankäyttö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s