”Teos kertoo vaikenemisen vammauttamista virolaisista”, jotka elävät ”itse itseään retusoivassa maassa”.
Musertavan vahvasti Oksanen näyttää, millaista tuhoa virallistettu valhe ja vaikeneminen aiheuttavat niin yksilölle, ihmissuhteille kuin koko maallekin. 
( – Avoin pahantahtoisuus kukoistaa ja ilmiantomenettely kuuluu asiaan.)
Mielivaltaisessa pelon yhteisössä ihminen itse antaa sille luvan, ja potentiaalinen itseen kohdistuva uhka saa mustamaalaamaan muita, jotta pelastaisi oman nahkansa.
He pettävät sekä toisensa että itsensä
Loputtoman aroiksi terrorisoidut miehet ja naiset myyvät hiljaisuudella ihan kenet tahansa, jos vain pilkistää pienikin mahdollisuus, että kaikkein pahin ei sittenkään
toteudu [omalla kohdalla].
– Jollain lailla olosuhteet ovat jäytäneet jokaista rikki.
Kirja päättyy siihen, että ”Konttorin” kirjoituskone nakuttaa Virolle harkitun valheellista historiaa. Samalla katoaa myös tulevaisuus, johon voisi itse vaikuttaa jotenkin.
* * *
Kriitikko Antti Majanderin kirjoittamassa arviossa Sofi Oksasen uudesta romaanista Kun kyyhkyset katosivat on jotakin karun tuttua.
Siihen rinnastuvat lukijan mielessä lähihistorian tapahtumat ja nykyinen tilanne eräässä suuressa herätysliikkeessä.
Jossa vaietaan tosiasioista. Jossa muutetaan historia omalla ”Konttorin” historiankirjoituksella nykytilanteeseen sopivaksi. Jossa vielä vähän aikaa sitten erehtymättömän Pyhän Hengen kautta erehtymättömässä seurakunnassa päätetyt armoneuvot ”unohdetaan” tai selitetään uusiksi taitavilla kielellisillä tempuilla.
Jossa kukaan ei rohkene asettua puolustamaan, kun kaveri vierestä joutuu väkivallan, mustamaalaamisen, hyllyttämisen, ulossulkemisen jne. kohteeksi. Kaikki vain vaikenevat, kuin elinkautisvangit, ja vain odottavat.
Alistuminen pahalle syö ihmisen sisältä tyhjäksi.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Pitkä-Hermanni.
Lähde:
Antti Majander: Sofi Oksasen uutuus on vaikeampi romaani kuin Puhdistus. Helsigin Sanomat 31.8.2012. 
Lue myös:
Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin
Simo Alastalo: Hänninen: Väärä hengellistäminen ei ole lestadiolaista toimintakulttuuria. Kotimaa24 15.10.2011.
Dr. Propelli: Havahtumisen hetki: rauhanyhdistys-addiktio
Gepardi: Sieluton vanhoillislestadiolainen? 
Blaire Harden: Leiri 14: pako Pohjois-Koreasta. Gummerus 2012.
“Huumausaineesta” hyväksytyksi 30 vuodessa
j-prevert: Kaffet tiedossa, jos ehkäisykanta muuttuu!
T. K.: Alaranta: Jos et uskalla sanoa suoraan, ryhdy hiljaiseen kapinaan, puolusta kiusattua!
K-mo: Toimittajat ja lehdistönvapaus painostuksen kohteena
Magdalena: “Onko uskominen harkittua näyttelemistä?”
Nestori: Järkyttävintä toimittajan uralla: kollektiivin pelko mursi perhesiteet
Nestori: Vanhoillislestadiolaiset kertovat hoitokokousten painostuksesta
Nestori: Voittosen yllätyslausunto televisiosta
George Orwell: Vuonna 1984.
Pelokas nimimerkki: Lucia-kulkue: synnistä sallituksi 45 vuodessa
Peltonen: Hännisen hattutemppu: synti muutetaan ei-synniksi
Pohjois-Korean vankileiriltä paennut selvisi kavaltamalla perheensä. Helsingin Sanomat 7.9.2012.
Speedy: “Olinko hölmö -?”
SRK:n johtokunta: Television hankinta ja konsertissa käyminen on synti
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kiellot (Syntilista)
Mielenkiintoinen blogi. Hurtig mainostaa että tämä on ”etnisten vanhollislestadiolaisten” blogi. Minun nähdäkseni tämä on pikemminkin muutaman vanhollislestadiolaisuudesta eronneen julkisuudenhakuisen henkilön blogi.
Näin näkee asian se, jonka toinen silmä on sokea. Surullista nähdä asiat kapea-alaisesti ja jättää ajattelematta se, että me lukuisat etniset vanhoilislestadiolaiset ikeestä päästyämme haluamme auttaa toisiamme ja irti pyrkiviä ymmärtämään menneisyyttä ja rakentamaan tulevaisuutta.
Katsopa noita kävijä tilastoja, suosittu on muutaman vl liikkeestä eronneen blogi, vai? Sallit minun nauraa, tuohon toisten mustamaalaamiseen en enää mene.
Uskovaisen ohjesääntö 1-2
Ohje 1. Yhteisö on aina oikeassa.
Ohje 2. Mikäli yhteisö ei ole oikeassa, noudatetaan ohjetta 1.
(Löytyi aikoinaan :Alarannan blogikommenteista.)