Seitsemän sektiota, seitsemän tervettä lasta


Keisarileikkauksella l. sektiolla seitsemän jälkeläistä saanut vl uskovainen äiti A-L. M. kertoo:
 – Surin olemassa olevia lapsia, jos he jäisivät ilman äitiä. Olen kuitenkin ”yksinkertaisesti uskomassa”, ja ajattelen, että Jumala olisi voinut ottaa minut pois jollain muulla tavalla, jos päivieni olisi ollut tarkoitus tulla täyteen. 
 

”Olen myös eräänlainen uhri, kuten kirjoituksestani voi päätellä, mutta en ole kuitenkaan uskonnon uhri”, totesi A-L. M. Kotimaan blogikeskustelussa.
 Jos joku arvelee, että kirjoittaja on sen takia uhrin asemassa, että on joutunut riskeeraamaan oman terveyden ja hengen, oman omantunnnon takia, hän erehtyy.
 
Tämä uskovainen äiti, kuten niin monet,  kokee olevansa uhri siksi,  koska on joutunut kärsimään lääkärien painostamisesta. Tämä onkin jo vakavampi juttu. Lääkärien olisi syytä tarkastella menettelyään lääkärin etiikan valossa!
 
Eihän lääkärillä ole missään tilanteessa lupaa arvostella potilaan arvoja eikä uskontoa.
 
A-L. M. kertoo puheenvuorossaan sykähdyttävän avoimesti, mitä ihmisoikeudet todellisuudessa vanhoillislestadiolaisessa uskossa elävälle merkitsevät
 
Aidosti vapaassa yhteiskunnassa naisella täytyy olla oikeus myös rauhassa saada itse tietoisesti valita ja ottaa riski,  että hän saattaa menettää terveytensä tai voi jopa menehtyä ennenaikaisesti synnytyksestä seuraaviin komplikaatioihin, esimerkiksi sektiotapauksissa. On  ihmisoikeus tehdä myös vaarallisia ja uhkaavia valintoja, joiden seurauksena saattaisivat esimerkiksi lapsetkin joutua kärsimään. Vaikka lääkärit sitä omassa mielessään paheksuisivatkin, he eivät saa painostaa ketään luopumaan raskaaksi tulemisen mahdollisuudesta riskitilanteissakaan.
 
Siinä vaiheessa kun perheeseen oli syntynyt (sektioilla)  jo useampia lapsia, A-L. M:lle oli tyrkytetty sairaalassa sterilisaatiota. Hän olikin suostunut  allekirjoittamaan paperin, että lääkäri saa luvan tehdä kyseisen operaation, jos katsoo sen  aivan välttämättömäksi. 
 
Kirjoittaja  huomauttaa aivan oikein, että kukaan vl-uskovainen ei olisi syyllistänyt häntä tästä, koska sterilisaatiolle olisi silloin tosiaan ollut aivan  todellinen, terveydellinen peruste.  A.-.L. M:n kirjoitus on tärkeä uskovaisen naisen puheenvuoro.

”Painostus sterilisaatioon loi varjon elämään”

”Minulle vanhoillislestadiolaisena naisena suurin ja merkittävin ihmisoikeuskysymys on se, että saan vapaasti uskoa ja tunnustaa uskoani.
 
Se, että olen saanut ottaa kaikki seitsemän lastani vastaan Jumalan lahjana, on myös ihmisoikeuskysymys. Kun ensimmäisen lapseni leikattiin kiireesti pitkittyneen synnytyksen jälkeen, jouduin jälkitarkastuksessa kovaan puhutteluun. Mainitessani, etten halua ehkäistä, minua teroitettiin muistamaan, ettei sectioita saa olla kuin kolme. Lääkäri mainitsi lisäksi, ettei hän ei huuda minulle vielä, mutta kolmannen jälkeen kyllä.
 
Menin pelokkaana kolmannen lapsen syntymän jälkeen jälkitarkastukseen, mutta ihmeekseni lääkäri uudella paikkakunnalla olikin esikoislestadiolainen, eikä kommentoinut mitenkään sitä, että en ehkäise.Viidennen lapsen jälkeen minulle pidettiin puhuttelu sairaalassa (kolmen eri lääkärin toimesta), ja ehdotettiin sterilisaatiota, koska ulkopeitteeni olivat heikot. Asia esitettiin minulle ensimmäisen kerran leikkauspöydällä vatsa avoinna. Kieltäydyin toimenpiteestä.
 
Ajattelin tuolloin, että jos kohtaloni ei ole kuolla synnytykseen myöhemmin sterilisaation ansiosta, voin herkkänä ihmisenä sairastua henkisesti. Koin sterilisaation todella negatiivisena asiana. Suostuin painostuksen alla kuitenkin sterilisaatiojonoon, mutta kun minulle soitettiin sairaalasta, että olisi aika, kieltäydyin. Sairaanhoitaja kommentoi kieltäytymistäni mielestäni ivallisesti: ” Joku onnellinen saa nyt aikasi.”
 
Olisin halunnut iloita viidennestä lapsestamme, joka oli ensimmäinen tyttö perheessämme, mutta sterilisaatiopainostus loi varjon elämään. Eikä painostus todellakaan ollut ihmisoikeuksien mukaista; minut leikannut lääkäri lähes huusi minulle.
 
Korostan, että kukaan ei pakottanut minua tuolloin, eikä koskaan myöhemminkään olemaan ottamatta sterilisaatiota. Myöskään ehkäisystä en ole koskaan keskustellut kenenkään muun kuin mieheni kanssa (hoitavia lääkäreitä ja sairaanhoitajia lukuunottamatta). Omatuntoni on sanellut minulle, mitä minun milloinkin on hyvä tehdä.Kun aloin odottamaan kuudetta lastamme, lähes neljä vuotta edellisen synnytyksen jälkeen, hakeuduin heti erikoislääkärin potilaaksi Naistenklinikalle. Halusin olla tarkassa seurannassa, ja allekirjoitin paperin, jonka perusteella minulla sai tehdä sterilisaation leikkauksessa jos lääkäri katsoi sen aiheelliseksi. Minulle ei kuitenkaan tehty tuon kuudennen section jälkeen sterilisaatiota.
 
Viimeinen ja seitsemäs raskauteni alkoi vähän yli neljä vuotta edellisen, kuudennen raskauden jälkeen. Tuolloin allekirjoitin taas paperin, että minut saa sterilisoida, jos lääkäri katsoo tarpeelliseksi. Minut leikkasi sama lääkäri, joka oli leikannut viidennen lapsemme, ensimmäisen tyttäremme. Nytkin olin allekirjoittanut paperin ja antanut luvan sterilisaatioon, mutta lääkäri ei tehnyt sitä.
 
Minulla on siis seitsemän tervettä lasta, jotka kaikki on leikattu.Viimeisten lasten saaminen ei ollut helppoa, sillä pelkäsin sekä oman että lapsen hengen puolesta, ja surin olemassa olevia lapsia, jos he jäisivät ilman äitiä.
 
Olen kuitenkin ”yksinkertaisesti uskomassa”, ja ajattelen, että Jumala olisi voinut ottaa minut pois jollain muulla tavalla, jos päivieni määrän olisi ollut tarkoitus tulla täyteen.
 
Yksinkertainen uskoni voi kuulostaa naurettavalta, suorastaan tyhmältä, mutta sen turvin olen jaksanut luottaa Jumalan johdatukseen. – –
 
En ole enkeli, ja olen käynyt kovaa Jaakobin painia lapsiasian kanssa. Olen joutunut syntiin, kun olen pelännyt ja varonut raskaaksi tulemista. Onneksi olen kuitenkin jaksanut hoitaa omantuntoa säilyttääkseni sen puhtaana, ja korjata, kun synti on tarttunut. [Varoessaan tekee syntiä, siis varoo raskaaksi tulemista. Pelkääminen ei tietenkään ole syntiä. Viittasin  tuolla lauseella tekoihin, joihin olen syyllistynyt raskauden pelossa, kun vatsa on ollut vielä entisistä synnytyksistä ”hajalla”. ]
 
En voisi kirjoittaa näitä sanoja nyt, jos en olisi sanojeni ja tekojeni takana. En ole ollut hyvä äiti, eikä mieheni hyvä isä, mutta olemme tehneet parhaamme lastemme eteen, ja yritämme myös vastaisuudessa. Onneksi Jeesus ei tullut rikkaita ja onnistuneita auttamaan, vaan köyhiä ja kiusatuita.”

Asenne ehkäisyyn ei tule muuttumaan

”Ehkäisy on vanhoillislestadiolaisuudessa vaikea kysymys, ja uskon, että asenne ehkäisyyn ei tule muuttumaan. Voi olla että minunkaltaisiani pidetään aivopestynä, mutta miten selittää sen, että omista seitsemästä lapsestamme kolme ei kuulu enää vanhollislestadiolaiseen herätysliikkeeseen ja kaksi lastamme on vielä alaikäistä?
 
He kulkevat vielä mukanamme esimerkiksi seuroissa ja haluavat ottaa vastaan siunauksen, kun sitä heille tarjoan. Olenko aivopessyt lapseni? Olen halunnut kertoa heille hyvästä Jumalasta, ja siitä mikä on Jumalan tahto.”

”Syntymättömät lapset ovat taivaassa”

”Itse ajattelen Raamatun ilmoitukseen nojaten (muistelen että aiheesta on kirjoitettu ainakin Jeremian kirjassa ?), että Jumala on tuntenut jokaisen meistä nimeltä jo ennen syntymäämme. Syntymättömät lapset ovat uskon käsitykseni mukaan enkeleitä taivaassa, he eivät ole päässeet koskaan syntymään. Taivaassa on siis paljon ihmisiä, myös syntymättämiä, sekä keskeytetyn raskauden kautta sinne siirtyneitä. Joku voi varmasti tarkentaa missä Raamatun kohdassa tai kohdissa asiasta puhutaan.”
On suuri vääryys että uskovainen nainen joutuu pelkäämään jälkitarkastusta.
 
Kiitos kirjoituksesta, A-L.M:! Kommentit: VL.
 
*           *            * 
 
Lue lisää aiheesta:
 
Emilia Karhu:  Suurperhe-elämä ja ehkäisy puhuttavat Kotimaa24:ssa. Kotimaa24 27.9.2012.
 
 
 

10 kommenttia

Kategoria(t): äitiys, ban of birth control, ehkäisykielto, elämäntapa, iankaikkinen elämä, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kontrollointi, kuolema, kuuliaisuus, lapset, lapsuus, lisääntyminen, normit, norms, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, sananvapaus, sensuuri, seurakunta, suru, suurperhe, syyllistäminen, uskon perusteet

10 responses to “Seitsemän sektiota, seitsemän tervettä lasta

  1. Huomioija

    Tälle vaimolle tiedoksi. Mistä tiedät Jumalan tahdon. Se on lapsia kohtaa pelkkää vallankäyttöä , joko on kielletty. Lopeta moinen lasten psyyken rääkkääminen.

  2. feeniks63

    Oletko ajatellut ,että lääkärit tekevät työtään eli suojelevat elämää.Jos ihminen yrittää itsemurhaa oli hän mihin uskontoon kuuluva tahansa,häntä yritetään hoitaa,niin että elämä säilyisi.Mitenhän tässä kohdassa,minusta tuntuu,että yhtymäkohtia löytyy.Entäs sitten jos todennäköisyys olisi toteutunut,eli olisit kuollut synnytykseen,sehän ei olisi ollut enää sinun ongelmasi,miten lapset olisivat selviytyeet kaikesta,henkisesti ja fyysisesti.
    Ajatteletko,että sekin on Jumalan kädessä,eikö sinulla ole siitä mitään vastuuta

  3. Nimetön 139

    Tässä olisi tälle lapsiasialle Raamatullisia perusteluja Martti Lutherin selittäminä, kun niitä on vähän väliä kyselty.

    ”lisääntykää ja täyttäkää maa” 1. Moos. 1:28
    ”Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää’, ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme” (Martti Luther, Valitut teokset III:Avioelämästä, s. 198 ja 211. WSOY, 1959. )

    1. Moos. 38:9
    ”Mutta Onan tiesi, ettei siemen olisi tullut hänen omaksensa: koska hän siis makasi veljensä emännän kanssa, antoi hän sen pudota maahan, ja turmeli sen, ettei hän olisi antanut veljellensä siementä. Ja se paha, kuin hän teki, ei kelvannut Herralle, joka kuoletti myös hänen.”

    ”Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä Mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava. Siksi on inhottava rikos kiihdyttää simentä ja naista, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä tuottaa naiselle pettymys. Mies oli täysin katkerana vihan ja kateuden vallassa ja sen vuoksi hän ei tahtonut pakosta alistua kestämään mitään sietämätöntä orjuutta. Jumala oli siis oikeudenmukainen surmatessaan hänet. Teko oli paha ja sen tähden Jumala rankaisi häntä.” (Martti Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40 s. 333)

    (Martti Lutherin selityksiä Raamatunkohdasta: 1. Moos. 2:18)
    ”Tänä päivänä voi tavata monia, jotka eivät haluaisi heille syntyvän lainkaan lapsia. Tätä suorastaan barbaarista raakuutta ja epäinhimillisyyttä tavataan erityisesti ylhäisten ja ruhtinasten keskuudessa, jotka usein pidättyvät avioliitosta vain siitä syystä, ettei heillä olisi jälkeläisiä. Vielä julkeampina pidetään ruhtinaita, jotka alistuvat pakosta naimattomuuteen, jotta heidän perheensä ei ylenmäärin lisääntyisi. He ansaitsisivat todella, että heidän muistonsakin hävitettäisiin elävien maasta. Mutta kaikki tämä on osoitusta perisynnistä. Mehän kyllä ihailemme suvunjatkamista katsoen sen Jumalan suurimmaksi työksi ja ylistämme sitä suuresti suurimpana lahjana.”
    (Martti Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7 s. 118)

    (Martti Lutherin selityksiä Raamatunkohdasta: 1. Moos. 17:10-11)
    ”Myös Psalmissa 127. ylistetään suuresti jälkeläisten arvoa: ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä ja anti” (Ps. 127:3). Todella onnea tuottava sana, että lapset ovat Jumalan lahja.

    Hedelmättömyyttä pidettiin siis vihan merkkinä, synnyttämistä taas armon merkkinä noihin aikoihin, jolloin maailma vielä oli parempi. Mutta väärän nautinnonhimon päästyä valtaan alkoi juutalaistenkin keskuudessa himmentyä tämä, mitä vielä oli jäljellä Jumalan siunauksesta. Voimmehan nykyäänkin todeta, että monet ahneudesta katsovat suuren lapsiluvun rangaistukseksi.”
    (Martti Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 8-17 s. 405)

    9. Aviopuolisoiden tulee pitää lapsia Jumalan lahjana.

    Vanhempien tulee rakastaa lapsiaan; tätä ei heille tosin tarvitse esittää käskynä, sillä se on heissä jo luonnostaan, ja minä epäilen suuresti löytyykö ihmisiä, jotka eivät rakasta lapsiaan. Mutta vanhempien tulee pitää lapsiaan erityisenä Jumalan lahjana, niinkuin myöskin Ps. 127:3 sanotaan, ja kiittää Jumalaa niistä. Sillä lasten siittäminen ei ole miehen ja vaimon oma työ, vaan Jumalan, joka on luonut heidät. He ovat ainoastaan välikappaleita, joiden kautta Jumala luo ja toimii. Mutta kun tämä Jumalan lahja on niin yleinen ja joka päivä meidän silmäimme edessä, niin ei sitä pidetä juuri missään arvossa, vielä vähemmän tätä suurta ihmettä ihaillaan. Siksi ei vanhempien tule pitää sitä omana ansionaan, kun Jumala lahjoittaa heille lapsia. Sillä monasti nähdään nuorien, vahvojen ja terveiden ihmisten perustavan kotia; rahaa ja tavaraa on heillä runsaasti, mutta kuitenkin ovat he hedelmättömät. Sellaista tekee Jumala osoittaakseen sen kautta meille, etteivät lapset ole hedelmiä ihmisvoimasta, vaan Hänen siunauksensa tuotteita. Toisia aviopuolisoita löytyy taas, jotka tuskin voivat nälkäkuolemaa välttää, ja heillä on kuitenkin tupa täynnä lapsia. Sentähden on oikein sanoa: ”Jumala on lahjoittanut meille lapsen”; mutta harvat ovat todella ne, jotka ihmettelevät sellaista siunausta, tahi ymmärtävät sitä oikein. Sillä tämä siunaus on niin monen häpeällisen lihan himon, niin paljon valituksen, tuskan, vaivan ja työn himmentämä, ettei sitä oikein voi käsittää, niin että usein pidetään lapsia pikemmin vaivana ja kurjuutena, kuin siunauksena. Uskon kyllä sinua sanoessasi, että lapset usein matkaansaattavat suurta hätää. Sillä joko on äiti kipeä lasten tähden tahi lapset sairastavat ja ovat tottelemattomia, ja toisinaan nähdään isän ja äidin kuolevan ja jättävän jälkeensä köyhiä lapsiraukkoja. Mutta huomaa samassa kuinka kuinka suuri ilo sinulla on lapsista, ja sitä suurta hyötyä mikä niistä kerran tulee. Eikö se kehoita sinua kärsimään tuota pientä tuskaa? Raamattu käskee meitä myöskin kääntämään pois huomiomme tuosta kurjuudesta, ja tahtoo, että meidän tulee kärsiä kaikki nämä vastukset. Mutta täällä me olemme niin kiittämättömät ja kärsimättömät, että yksi vahinko surettaa meitä enemmän kuin satakertainen onni meitä ilahuttaa; niinkuin esim. jos jollakin on ajos muuten terveessä ruumiissa, niin on hänellä enemmän tuskaa ajoksesta, kuin iloa koko ruumiinsa terveydestä. Sentähden tulee sinun kääntää silmäsi pois tuosta hädästä ja pitää lastasi Jumalan lahjana. Sillä samoin kuin me pidämme suurien herrojen ja ruhtinaitten lahjoja suuressa arvossa, olkoot ne itsessään kuinka pieniä hyvänsä, ja enemmän katsomme antajan suopeata mielenlaatua kohtaamme, kuin itse lahjan arvoa, samoin, vaikka Jumala onkin antanut sinulle niukan toimeentulon, että töintuskin voit elättää perhettäsi, tulee sinun kuitenkin tyytyä tähän hyvän Herrasi armolliseen tahtoon, ja muistaa, ettei Hän tähän asti ole antanut sinun eikä omaistesi nälkää nähdä. No, mitä siis arvelette, te vanhemmat, jotka olette niin tyytymättömät siitä, että Jumala on antanut teille monta lasta, tahi myöskin pilkkaatte toisia, jotka saavat lapsen toisensa perästä? Mitä minä muuta teille sanon kuin että te olette kaikki kelvottomat tähän Herran siunaukseen? Vanhaan aikaan ymmärsivät ihmiset kuitenkin paremmin tätä asiaa, ja arvostelivat paremmin tätä Jumalan hyvää työtä, ylistäessään sitä ihmistä onnelliseksi, jolla oli oikein paljon lapsia, jota vastoin sitä vaimoa, jolla ei ollut ollenkaan lapsia, ei juuri pidetty suuressakaan arvossa. Sillä totta kuitenkin on ja sinä se pysyy, että kuta enemmän lapsia, sitä enemmän siunausta. Sillä eihän ole mikään vähäpätöinen asia kasvattaa paljon ja hyviä lapsia; ja suuresti me erehdymme, jos ei Jumala runsaasti palkitse niin paljoa vaivaa ja huolta.
    (Kristityn vaellus Kristuksen jäljissä. Tohtori Martti Lutherin elämänohjeita kristitylle 4)

    • Nimi

      Kun ehkäisykieltoa puolustavia kohtia ei löydy Raamatusta, niitä haetaan raamatunselityksistä.

    • Wellamo

      Menneiden aikojen asenteita ihaillen sinä totesit: ”Hedelmättömyyttä pidettiin siis vihan merkkinä, synnyttämistä taas armon merkkinä noihin aikoihin, jolloin maailma vielä oli parempi.”

      Olen täysin eri mieltä. Kun nykyään tiedämme ihmisen lisääntymisen biologiset lainalaisuudet, emme enää toivon mukaan syyllistä ihmisiä joilla ei ole mahdollista saada biologisia lapsia. Menneen ajan ihmiset olivat tietämättömiä ja siksi äärettömän julmia ja pahoja toinen toisilleen. Sortoa perusteltiin uskonnon normeilla. Heikommista ei pidetty huolta vaan heitä syrjittiin ja käytettiin hyväksi. Tämä on ollut tuhansia vuosia naisten ja lasten sekä erilaisten vähemmistöjen kohtalo, niissä yhteiskunnissa joissa uskonnolliset harhaluulot ja asenteet ovat saaneet hallita.

      Kansakunnan sivistystä ja ”hurskautta” (jos uskonnollista terminologiaa on käytettävä) on mitattava sillä, miten kohtelemme itsestämme poikkeavia ja eri tavoin heikommalla olevia kanssaihmisiä. Järjestämmekö kaikille yhtäläisen osuuden ja osallisuuden yhteisössä. Uskonnolliselta pohjalta toimivissa yhteisöissä näin ei tosiaankaan tehdä. Tämä on paljastunut myös vanhoillislestadiolaisuudessa, joka on voimakkaimpien valtaa vaaliva kulttuuri.

  4. yksi risti Samin siionissa/ Särjetty ruoko

    Usko antaa voiman luottaa Jumalaan vaikkapa leijonien luolassa, tulisessa pätsissä, virtaan heitettynä(Mooses) tai syyttömänä vuosikausia vankilassa faaraon hovissa.
    Kukapa lääkärikään on itse Jumala, joka tietää miten tulee käymään.
    ”usko on luja luottamus niihin jota toivotaan ja ei näkymättömistä epäile”
    Miksi joku ei saisi elää niin kuin omatunto neuvoo, uskonsa mukaisesti!

  5. hox

    Lapen etu tässä on se tärkein seikka. Jos johonkin synnytykseen olisi kuollut sen takia että ei vain halua sitä sterilisaatiota niin äidin menettäneet lapset olisivat kärsineet eniten. Lääkärit tekevät vain työtään tuossa asiassa.

  6. Yllä olevan artikkelin kirjoittaja toteaa näin: ”Aidosti vapaassa yhteiskunnassa naisella täytyy olla oikeus myös rauhassa saada itse tietoisesti valita ja ottaa riski, että hän saattaa menettää terveytensä tai voi jopa menehtyä ennenaikaisesti synnytyksestä seuraaviin komplikaatioihin, esimerkiksi sektiotapauksissa.”

    Kyllä, jokaisella tulee olla oikeus kieltäytyä hoidosta ja valita mahdollinen kuolema, jos hoito on vastoin potilaan hengellistä vakaumusta. Mutta …

    Aidosti Vapaaseen Hengellisyyteen sitoutuneella naisella täytyy olla myös oikeus saada täsmällinen tieto siitä, mihin raamatunkohtaan ehkäisystä kieltäytyminen perustuu. Jos tällaista selkeäsanaista ehkäisemättömyyden vaatimusta ei Raamatusta löydy, voidaan kysyä, perustuuko ehkäisemättömyys Sanaan vaiko yksinkertaisesti liikkeen perinnäissääntöihin ja traditioon? Yhtä olennaista on kysyä, perustuuko ehkäisemättömyys aidosti omaan haluun vaiko pelkoon / pelotteluun ja syyllistämiseen mahdollisen ehkäisyn seurauksista?

    Jehovan todistajat perustelevat verensiirroista kieltäytymistään jakeella: ”Apt. 15:20. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta*, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu.”
    Tähän jakeeseen uskonsa perustaen, he ovat valmiita kuolemaan verenvuotoon, koska eivät halua vastaanottaa verensiirtoa eikä antaa leikkausta varten varastoon edes omaa vertaan.

    Kysyin tältä seitsemän sektiota läpi käyneeltä äidiltä Kotimaa24:n keskustelussa, mihin raamatunpaikkaan hän perustaa tämän tiukan ehkäisykielteisyytensä. Valitettavasti hän ei osannut antaa jakeita. Hän uskoo kyllä, että ehkäisy on väärin, koska häntä on niin opetettu lapsesta saakka, mutta hän ei tiennyt tarkkoja hengellisiä perusteita vakaumukselleen.
    Toisaalta hän kuvaili kauniisti, että jos hän ei olisi Jumalan hänelle määräämiä lapsia synnyttänyt, nämä olisivat jääneet enkeleiksi taivaaseen.

    Tämä ei kuitenkaan liene luterilaista eikä edes Raamatun mukaista oppia.

    Lisää pohdintaa tästä aiheesta löytyy blogistani otsikolla Tuleeko syntymättömästä lapsesta enkeli: http://hitaitaraapaisuja.blogspot.fi/.

  7. Nimetön 110

    Lutherin tulkinta on katolilaista perintöä. Meille Jumala on antanut kymmenen käskyä, niissä on jo riittävästi ja niissä on kaikki. Siellä ei puhuta ehkäisykielloista mutta vakavasti varoitetaan lähimmäisen rakkauden puutteesta. Ja lähimmäisiä ovat ensisijaisesti lapset ja puoliso mutta toki muutkin. Tämä unohtuu lahkojen johtajilta jotka ovat omien sääntöjensä vankeja ja tällä tavoin orjuuttavat jäseniä pelon vallassa. Ensin valituttavat itsensä asemaan jota itse ovat perustelleet Jumalalliseksi ja åpostoliseksi seuraannoksi tässä ajassa entisten pyhien seuraajina, sitten käyttävät tätä asemaa väärien oppien levitykseen. Surullista.

  8. Altti Laidalta

    Onanin tapauksessa oli kyse veljen leskivaimon saattamisesta raskaaksi, ei varsinaisesti meidän käsitteistössämme perheen sisäisestä asiasta.
    Lutherkin ensinnä perustelee teon pahuutta sillä, että ”Siksi on inhottava rikos … tuottaa naiselle pettymys”. Onhan siinä paljon muutakin mutta onpa noistakin jo pohdittavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s