Millä oksalla uskontojen sukupuussa -?


world_religions symbols2PUskonnot ovat luonteeltaan aatteellis-käsitteellisiä järjestelmiä, jotka tarjoavat kokonaisvaltaisia selityksiä maailmasta, on ekumeniikan professori Risto Saarinen määritellyt (Saarinen 2005). Uskonnot ovat monimuotoisia ja poikkeavat toisistaan usein huomattavasti.

Uskontotieteen tutkija Jaakko Närvä on Uskonnontutkija-verkkolehdessä  tarkatellut erilaisia uskonnon määritelmiä ja ehdottanut niiden sijaan uutta:

Uskonto on psyykkisesti normaalia tai tervettä ajattelua, kokemista ja käyttäytymistä, jossa otetaan spontaanisti tai tunneperusteisesti todesta ei-empiirisiä intuitionvastaisia olentoja.”

Määritelmä ilmaisee tieteen kielellä sen, mitä me juutalais-kristillisen kulttuurin kasvatit usein uskonnolla ymmärrämme. Uskonto on uskoa sellaisiin olentoihin, joiden olemassaolosta ei ole luotettavia havaintoja, siis uskomista esimerkiksi  Jumalaan.  Toki määritelmä edellyttää sen määrittelemistä, mikä on ”psyykkisesti normaalia tai tervettä ajattelua ja käyttäytymistä”.

Myös Suomen laki tulee määritelleeksi sen mitä on pidettävä uskontona. Uskonnonvapauslain mukaan rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan toiminnan tulee perustua ”uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin.”  Määritelmällä on käyttöä, kun syntyy uusia uskontoja jotka haluavat vakiinnuttaa toimintansa uskonnollisena yhdyskuntana.

Uskontojen kulttuurisessa kirjossa ilmenee ihmislajin loputon luovuus. Joissakin uskonnoissa uskotaan yhteen jumalaan, toisissa palvotaan useita ja kolmansissa taas uskoa jumaliin pidetään kokonaan haitallisena korkeim-man henkisyyden tai hengellisen päämäärän saavuttamisen kannalta.

Yhdessä uskonnossa alkoholia nautitaan peräti rituaalina, sakramenttina, toisessa se kielletään kokonaan. Jotkut uskonnot kannustavat jäseniään selibaattiin ja toiset taas pitävät avioliittoa pyhänä, kieltävät ehkäisyn ja velvoittavat jäseniään lisääntymään rajattomasti. On uskontoja, jotka opettavat, että ihminen elää kuoleman jälkeen, ja on sitten niitä, joissa tuon-puoleisuus ei ole mitenkään olennainen kysymys.

Miten tähän sekasotkuun voi saada jotain järjellistä otetta? Miten uskontojen moninaisuutta voidaan ymmärtää?

Uskonnot ovat myös muuntuneet ja tuottaneet uusia variaatioita itses-tään historiansa mittaan. Mistä niiden väliset erot ja muutokset yksittäisen uskonnon sisällä johtuvat?

Ihmisen elinympäristöt vaikuttivat uskontojen syntyyn 

Uskontieteilijä, FT Mikko Ketola on huomauttanut, että uskonto-jen normeilla ja tavoilla on monissa tapauksissa ollut tunnistettavissa ole-va yhteys niiden syntyaikojen elinympäristön asettamiin ehtoihin ja ominaisuuksiin. Uskonnot ovat tukeneet ja ylläpitäneet sellaisia käyt-täytymismalleja, jotka ovat edistäneet yksilöiden, tai ehkä parem-minkin ryhmien ja yhteisöjen, selviytymistä ja lisääntymis-menestystä juuri tietyissä elinympäristöissä ja olosuhteissa.

Tapojen ja normien dynaaminen yhteys fyysiseen elinympäristöön on esimerkiksi amerikkalaisen antropologin Marvin Harrisin keskeinen viesti tunnetussa ja arvostetussa teoksessa Kulttuurien synty (1982). Hän tarkastelee siinä ihmisyhteisöjen kehitystä, yhtenä osana uskonnot.

Mielenkiintoista onkin, että uusimpana viitekehyksenä uskontojen tutki-misessa ovat nousseet esiin ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta painottavat, evoluutioteoriaan pohjautuvat selitysmallit (Boyer 2007, Ketola 2009).

On huomattava, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen tutkija, FT Mauri Kinnunen on puheenvuoroissaan toistuvasti korostanut herätys-liikkeen syntyaikojen ja varhaisen leviämisvaiheen aikaisia elinolosuhteita, ihmisten ankaria ja karuja elinehtoja Ruotsin ja Suomen Lapissa, ja sittemmin vähävaraisten työläisten ja syrjäisten kylien pientilojen asuk-kaiden keskuudessa. Lestadiolaisuuden arvoja ja nykyisin usein oudoilta-kin vaikuttavia uskomuksia voidaan ymmärtää ja tulkita perehtymällä huolellisesti liikkeen syntytaustaan.

Kinnunen on ollut lähestymistavassaan monia muita herätysliikkeen tutkijoita edellä ja kyennyt osoittamaan uutta, kiinnostavaa tietoa lestadiolaisuuden taustoista (ks. esim. Kinnusen artikkelit Runkona liikkeen saarnavirka (teoksessa Tuoreet oksat viinipuussa, 2013) ja Lestadiolaisen vanhurskauttamis- ja seurakuntaopin historiallisia juonteita (Lestadiolaisuus tienhaarassa, 2013).

Miten uskontoja voidaan ryhmitellä?

Uskontojen ymmärtämistä voidaan havainnollistaa taksonomioilla, kokonaisuutta jäsentävillä luokituksilla, joissa niitä voidaan eritellä esi-merkiksi uskontojen syntyhistorian ja -alueiden sekä kulttuurisen suku-laisuuden perusteella. Uskontoja on luokiteltu myös uskonnon synty-tavan mukaan.

Seuraavat uskontojen luokitukset ovat monille tuttuja jo koulun uskontotunneilta. Erotetaan ensinäkin kansalliset eli etniset uskonnot, jotka ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa jonkin väestöryhmän tai yhteisön piirissä eikä niille yleensä ole tiedossa nimettyä uskonnon perustaja-hahmoa. Suomessa tällaisia ovat olleet suomalaisten ja saamelaisten varhaiset uskonnot.

Nykyisistä maailmanuskonnoista etnisiä uskontoja ovat mm. shintolaisuus, juutalaisuus, varhaiskantaiset uskonnot sekä osittain hindulaisuus.

Toisaalta erotetaan ns. perustetut uskonnot, joilla on tiedetty, nimetty profeetta, opettaja tai vastaava perustajahahmo. Suurista maailmanuskonnoista kristinusko ja islam kuuluvat tähän ryhmään.

Uskontoja voidaan jäsentää myös niiden jumalakäsityksen mukaan. Erotetaan yhtäältä teistiset uskonnot, johon kuuluvat alalajeina yksijumalaiset l. monoteististiset ja monijumalaiset l. polyteistiset uskonnot. Toisaalta on olemassa myös uskontoja, joissa ei määritellä erillisiä, persoonal-lisia jumalahahmoja, vaan jumaluus voidaan mieltää yhdeksi koko-naisuudeksi luonnon ja ihmissuvun ja ehkä koko maailmankaikkeuden kanssa. Kolmantena ryhmänä ovat uskonnot, joissa ei tunneta eikä pal-vota lainkaan varsinaisia jumalia, kuten monet buddhalaisuuden suuntaukset. Osa uskonnoista pyrkii aktiivisesti laajenemaan tekemällä käännytys- ja lähetystyötä. Tyypillisiä ekspansiivisia uskontoja ovat esim. kristinusko, mormonismi ja islam.

Etniset uskonnot puolestaan eivät tavallisesti pyri laajentamaan piiriään. Esimerkiksi juutalaisuus ja shintolaisuus eivät pyri käännyt-tämään uusia kannattajia.

Uskontoja tarkastellaan myös niiden suvaitsevaisuuden ja ulossulkevuuden perusteella. On eksklusiivisia uskontoja, jotka katsovat vain oman uskonnon, tai jopa vain jonkin sen alaryhmittymän, oikeaksi. Tällöin ajatellaan myös, että ihminen voi kannattaa vain yhtä uskontoa. Näin ajatellaan etenkin Lähi-idässä syntyneissä yksijumalaisissa uskonnoissa.

Inklusiiviset uskonnot puolestaan voivat sulattaa uudet uskonnolliset vaikutteet sujuvasti osaksi omaa uskomusjärjestelmää, tai voidaan kannattaa useita uskontoja samanaikaisesti. Tällaisia ovat esim. monet etniset alkuperäisuskonnot (tosin sulauttamista tapahtuu usein myös käy-tännön pakosta, kun alkuperäisuskonto on joutunut valloittajan uskon-non puristuksiin, silloin kun alueen vieraiden valloittajien uusi uskonto on ottanut kulttuurissa hallitsevan aseman) ja mm. hindulaisuus.

Seuraavassa on tarkoitus esittää tiivistettynä kokonaishahmotus kaikis-ta maailmanuskonnoista ja paikantaa kristinuskon ja lestadiolaisen herätysliik-keen asema tässä rakenteessa. Tässä kuvattu luettelo ei sinänsä tarjoa selitysmalleja eri suuntausten välisil-le yhtäläisyyksille eikä eroille.

Kuvauksen lähteenä on käytetty verkkojulkaisua Uskonnot Suomessa. Se on kunnianhimoinen projekti, jonka tarkoituksena on ylläpitää tietokantaa kaikis-ta Suomessa vaikuttavista uskonnollisista liikkeistä. Tietokannan ylläpitäjä on Kirkon tutkimuskeskus. Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat FT Kimmo Ketola, FT Tuomas Martikainen ja FM Mika Lassander.

Tiivistetyn katsauksen maailman eri uskontojen perususkomuksista ja käytännöistä tarjoaa anonyymin (kristityn) laatima  The  Big Religion Chart.

Maailman uskontojen perusluokitus

Kaikki maailman uskonnot voidaan jäsentää kymmeneen pääluokkaan lähin-nä niiden kronologian ja maantieteellisen syntyalueen perusteella seuraavasti:

  1. alkuperäisuskonnot ja uuspakanuus
  2. buddhalaisuus
  3. hindulaisuus
  4. islam
  5. juutalaisuus
  6. kiinalaiset ja japanilaiset perinteet
  7. kristinusko
  8. länsimainen esoteria
  9. modernit uskonnot
  10. sikhiläisyys

Tässä graafissa on nähtävillä suurimpien ryhmien jäsenmäärien prosenttiosuudet globaalisti. (Klikkaa kuvaa niin se näkyy suurempana.)

Kristinuskon uskonnot

Otetaan listalta tarkempaan tarkasteluun numero 7, kristinusko. Kristinusko jakaantuu seuraaviin haarautumiin:

  1. Katolinen kirkko
  2. Ortodoksiset kirkot
  3. Protestanttiset kirkot ja yhteisöt (tässä yhtenä luterilaiset kirkot)
  4. Tunnustuskuntiin sitoutumaton evankelikaalisuus
  5. Tunnustuskuntiin sitoutumaton uuskarismaattisuus
  6. Tunnustuskuntiin sitoutumattomat ekumeeniset yhteisöt
  7. Uudet ja luokittelemattomat kristilliset yhteisöt

Näiden kristinuskon pääryhmien sisällä toimii tuhansittain herätysliikkeitä ja muita suuntauksia. Erilaisia itsenäisiä kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä on laskettu olevan nykyisin yli 35 000.

Me protestantit

Otetaan kristinuskon listalta meille tutuin, numero 3, protestantit. Protestanttiset kirkot ja yhteisöt jaetaan seuraavasti:

  1. Adventismi
  2. Anglikaaniset kirkot
  3. Baptismi
  4. Helluntailaisuus
  5. Kveekarit
  6. Luterilaisuus
  7. Metodismi
  8. Pelastusarmeija
  9. Unitaarit ja universalistit
  10. Vapaakirkollisuus

Luterilaiset Suomessa

Valitaan protestanttisten ryhmien listalta numero 6, luterilaisuus, tutkiak-semme sitä tarkemmin. Luterilaisen maailmanliiton tilaston mukaan luterilaisia kristittyjä on tätä nykyä kaikkiaan 70,5 miljoonaa. Se edustaa melkoisen pientä kirkkojen ryhmää maailman uskontojen tilastossa, jossa esimerkiksi ortodoksikristittyjä on 240 miljoonaa, helluntailaisia yli 240 miljoonaa ja katolilaisia reilusti yli miljardi.

Luterilainen kristinusko esiintyy Suomessa seuraavasti:

  1. Suomen evankelis-luterilainen kirkko
  2. Kirkolliset herätysliikkeet: evankelisuus
  3. Kirkolliset herätysliikkeet: herännäisyys
  4. Kirkolliset herätysliikkeet: karismaattinen liike
  5. Kirkolliset herätysliikkeet: lestadiolaisuus
  6. Kirkolliset herätysliikkeet: rukoilevaisuus
  7. Kirkolliset herätysliikkeet: viidesläisyys
  8. Evankelisluterilaiset vapaaseurakunnat
  9. Muut kirkolliset liikkeet ja yhteisöt

Kirkollisiin herätysliikkeisiin kuuluvat ovat siis tavallisesti samalla myös lute-rilaisen kirkon jäseniä. Protestanttisten ryhmien lisäksi maassa toimii tietysti myös muita kristil-lisiä uskontoja. Suomessa on kaikkiaan parisenkymmentä kristin-uskoon perustuvaa ei-luterilaista ryhmittymää, joilla taas on omia alaryhmiään. Suurimpia niistä ovat tietysti ortodoksisuus ja katolinen kirkko.

Lisäksi esiintyy mihinkään tunnustuskuntiin (=ortodoksikirkot, katolinen kirkko, protestantit) sitoutumattomia ryhmiä.

Maailmanuskontojen sisäinen kirjo

Sama pirstoutuminen, joka on nähtävissä kristinuskossa alaryhmineen, koskee enemmän tai vähemmän myös muita suuria maailmanuskontoja, ja yleensä kaikkia uskonnollisia yhteisöjä. Esimerkiksi varsin monoliittisen mielikuvan itsestään luoneessa juuta-laisuudessa on viisi erilaista pääsuuntausta.

Islam puolestaan jakautuu kahteen hyvin tunnettuun pääryhmään: sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen. Joidenkin lähteiden mukaan islamissa on itse asiassa neljä pääsuuntausta, mutta kaksi niistä on hyvin pieniä. Suuntauksien sisällä toimii lukuisia erilaisia painotuksia (esim. sufilaisuus) ja ryhmittymiä, joiden ideoita saattaa sisältyä kummankin pääryhmän sisäl-lä olevien ryhmien oppeihin.

Parodiauskontoja ja bisnestä

Tutkijoiden mukaan uskontojen pirstaloituminen jatkuu edelleen. Syntyy koko ajan uusia ryhmittymiä. Syntyy myös vanhoista suuntauksista kokonaan erillisiä, uusia uskontoja. Osa niistä saatetaan luoda puhtaasti taloudellisia tai poliittisia tarkoitus-periä varten. Esimerkkinä amerikkalaisen Ron L. Hubbardin 1950-luvulla kehittämä skientologia, elämäntaitoa opettava, taitavasti kaupallistettu ”filosofia”, joka teki perustajastaan miljardöörin ja joka on ajanut monet jäse-nistään taloudelliseen katastrofiin. Monissa maissa sitä ei pidetä lainkaan uskontona, vaan taitavasti rakennettuna liiketoimintana.

Toinen erikoislaatuinen esimerkki tulee Ruotsista, jossa on luotu uus-uskonto nimeltään kopimismi. Sen varsinaisena tavoitteena on saada verkkopiratismi laillistetuksi, joskin sille on uskontoa muodostet-taessa luotu uskonnon tyyppiominaisuuksia, kuten rituaalit ja sakramentit. Liike on nimeltään Det Missionerande Kopimistsamfundet, ja se ilmoittaa myös tekevänsä lähetystyötä. Alunalkaen idea uskonnon perustami-sesta syntyi puhtaasti hupimielessä kehitellyn parodian pohjalta. Sittemmin heräsi ajatus hakea kopimismille vakavissaan uskonnon statusta, jolloin oli myös kyse uteliaisuudesta testata uskonnon käsitettä yhteiskunnassa. Yhteisölle myönnettiin virallisen uskonnon asema Ruotsissa vuonna 2011. Kannattajia Ruotsissa on yli 3 000, ja tiettävästi heitä on myös muualla Pohjoismaissa.

Kolmas esimerkki nykyajan uususkontoihin luettavista ilmiöistä on jedi-uskonto. Se perustuu Tähtien sota -elokuvien mytologiaan, johon on lisätty piirteitä eri uskonnoista. Erityisen suurta suosiota jedismi (jedi-kirkko), nauttii Isossa-Britanniassa, jossa se alkuaan syntyi vuonna 2001.  Alussa, vuonna 2001,  kyse oli vain Englannissa ja Walesissa toimitettuun väestönlaskentaan liittyvästä sähköpostikampanjasta, jossa oli tarkoitus leikkimielisesti parodioida uskontoja.  Ihmisiä kehotettiin ilmoittamaan jediuskonto omaksi uskonnokseen, ja vajaa prosentti todella noudatti kehotusta. Viime vuosina on kuitenkin syntynyt muutamia uudenlaisia Jedi-yhteisöjä, joissa pyritään rakentamaan sellaista uskonnollista jediperinnettä, jossa on mukana vakavampikin ulottuvuus. Jedin harjoittajien määrä onkin jatkuvasti kasvanut. Jedismin kannattajia on myös Suomessa ja se toimii yhdistyspohjalta.

Diskordianimsin Pyhä Chao, jossa vasemmalla viisikulmio ja oikealla Erisin kultainen omena, jossa lukee "kauneimmalle".

Diskordianimsin Pyhä Chao, jossa vasemmalla viisikulmio ja oikealla Erisin kultainen omena, jossa lukee ”kauneimmalle”.

Jotkut parodiset uskontokehitelmät on luotu filosofiselta kannalta ja pohjimmiltaan vakavassa mielessä, jotta on voitu esimerkiksi mallintaa suurten maailmanuskontojen uskomusrakennelmia ja perusteluja. Tällainen on esimerkiksi diskordianismi, jonka perustivat  amerikkalaiset Greg Hill ja Kerry Thornley vuosina 1958-1959 Yhdysvalloissa. Sen kehittely alkoi muutaman nuoren miehen keskinäisenä uskontoparodiana ja uskonnollisena anarkismina ja levisi heidän ystäväpiirissään. Nykyään, yli 50 vuotta idean syntymisen jälkeen, diskordianismia pidetään yhtenä ns. uusista pakanauskonnoista ja se tunnetaan ympäri maailmaa. Diskordianismia gradussaan tutkinut Essi Mäkelä on todennut, että toiset saattavat pitää sitä vitsiksi naamioituneena uskontona. Tai uskonnoksi naamioituneena vitsinä.

Toinen kohtalaisen tunnettu parodinen uskonto on Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen, Invisible Pink Unicorn, joka syntyi jo ennen Internet-aikaa, vuonna 1990.

Monet parodiat ovat saavuttaneet sittemmin suosiota erityisesti Internetissä, esimerkiksi Lentävä Spagettihirviön seuraajat (pastafarit). Se syntyi USA:ssa vuonna 2005 kritiikkinä fundamentalistikristittyjen poliittiselle vallalle. Tällä uskonnolla pyritään testaamaan uskonnollisten uskomusten ja normien painoarvoa yhteiskunnan jurdis-hallinnollisessa järjestelmässä (esimerkiksi ajokorttiin vaadittava valokuva, jossa sallitaan uskonnon määräämien päähineiden käyttö).  Lentävän Spgettihirviö -uskonnon virallistamisyritys mm. Suomessa kaatui, koska kyseessä katsottiin  olevan pelkän parodian. Kenties Spaghettihirviön seuraajat saattavat jalostaa ideaa edelleen pidemmälle, jolloin kyse ei enää olisikaan vain parodiasta.

Uskonnollisten parodioiden leviäminen ja niiden osittainen ”tosissaan ottaminen” kertoo jo itsessään jotain siitä, miten monet, varsinkin tieteellisen koulutuksen saaneet ihmiset suhtautuvat uskontoihin nykymaailmassa. Esimerkiksi diskordianismin ja Lentävän Spagettihirviön suosio on ollut erityisen korkealla nimenomaan yliopistokampuksilla.

Huomiota myös yhtäläisyyksiin

Uskontoja tutkittaessa ei pidä kiinnittää katsetta yksinomaan eroihin, vaan tulee tunnistaa myös samanlaiset, ehkä myös toistuvat piirteet. Tällöin kuvasta tulee monimutkaisempi.

Tässä esitetty luettelo ei sinänsä tarjoa väittömiä selitysmalleja uskonto-jen yhtäläisyyksille tai eroille.

Yhtäläisyyksien kannalta relevantti tutkimuskysymys voisi olla esimerkiksi seu-raava: mistä syystä samantyyppinen tai hieman varioiva ehkäisykielto on käytössä tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä: vanhoillislestadiolaisuudessa, katolisessa kirkossa, eräissä mormonismin suuntauksissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa vaikuttavissa arkaaisissa pietistissä ryhmissä (hutteriitit, mennoniitit ja amishit), sekä osassa nykyamerikkalaisia fundamentalis-tisia evankelikaalisia liikkeitä? Mistä syystä juuri korkea jälkeläisten määrä on muodostunut hengellisessä merkityksessä arvostettavaksi piirteeksi?

Yhtenä taustaselittäjänä voisi testata biologisen antropologian tutkijan, Oxfordin yliopiston professorin Vernon Reynoldsin tutkimustulosta.

Sen mukaan uskonnoilla on taipumus kehittyä lisääntymistä vähemmän ihan-noivaan suuntaan siellä, missä ympäristö on ennustettava ja turvallinen, ja vastaavasti lisääntymistä uskonnollisesti pyhittävään suuntaan sellaisissa olo-suhteissa, joissa esiintyy paljon turvattomuutta ja ennakoimattomuutta ravin-non ja muiden resurssien saatavuuden suhteen (Ketola 2009).

Voidaan tutkia esimerkiksi sitä,millaisessa kehitysvaiheessa mainitut uskon-not ovat suhtautumisessaan lisääntymiseen ja millaista sisäistä opil-lista keskustelua niissä käydään aiheesta.

Voitaisiin myös pohtia, esimerkiksi sitä onko vanhoillislestadiolaisuudessa nykyisiin lisääntynyt ehkäisyn hyväksyminen itse asiassa tulos sekä aineellisesta että hengellisetä turvallisuuden lisääntymisetä. Vanhoillislestadiolaisuudessa on rakennettu kattava lapsi- ja nuorisotyön verkko, joka ulottuu taaperoikäisestä aikuisuuteen saakka. Vanhemmat voivat luottaa siihen, että tarvittaessa yhteiskunta turvaa lapsen aineelliset tarpeet ja rauhanyhdistyksen lapsi- ja nuorisotoiminta kiinnittää lapset yhteisöön. Kun ei ole enää yhtä suurta riskiä menettää lapsia ”maailmalle”, vähempikin määrä lapsia tuntuu riittävältä.

Nämä esimerkit havainnollistakoon sitä, miten kiintoisia lähestymis-tapoja evoluutiopohjainen, eri puolilla maailmaa esiintyviin, saman-tyyppiseltä vaikuttaviin ilmiöihin kohdistuva analyysi saattaa tutkijalle tarjota.

Uskontojen synty inhimillisessä ajattelumekanismissa

Uskontojen moninaisuus ja valtava lukumäärä kertonee ennen kaikkea joista-kin meille kaikille ihmisille lajina yhteisistä piirteistä. Sellaisia ovat erityisesti ajattelu- ja päättelytavat, logiikat ja psykologiset uskomukset. Ne ovat kymmenien tuhansien vuosien mittaan muodostuneet osaksi runtiininomaista käyttäytymistä siitä syystä, että ne ovat edistäneet selviytymistä menneinä aikoina. Uskonnolliset ilmiöt selittyvät samoilla luonnollisilla ajattelun mekanis-meilla kuin mitkä tahansa arkisetkin käyttäytymisen ilmiöt.

Ihmismielen ja ajattelun mekanismit ovat kaikille ihmisille universaalisti samoja, mutta ne voivat tuottaa kulttuurisesti suurestikin vaihtelevia ilmiöitä. Ilkka Pyysiäinen on verrannut mielen mekanismeja lottoarvontakoneeseen, joka on kaikilla samanlainen, mutta se voi tuottaa valtavan määrän eri rivejä. (Pyysiäinen 2001.)

Uskonnon synty saattaa tutkijoiden mukaan piillä juuri näissä psyyken tasol-la vakiintuneissa käyttäytymis- ja ajattelumalleissa ja toistuneissa käytännön tilanteissa syntyneissä uskomuksissa.

Ranskalaisen antropologin ja uskontotieteilijän Pascal Boyerin mukaan ihmis-populaatiossa tehokkaasti leviävän uskomuksen on oltava (1) mieliin painuva, (2) helppo käydä ajatuksina läpi mielessä toistamiseen, ja (3) yhteisö-elämän kannalta merkityksellinen. (Boyer 2007, Pyysiäinen 2001.)

”Yliluonnollinen” hahmo on ihmisen omakuva

Parhaiten mieleenjääviä ovat sellaiset ideat, joihin sisältyy jokin ilmeinen, erikoislaatuinen ristiriita suhteessa arkisiin tottumuksiin ja luonnonlakeihin. Tällainen voi olla esimerkiksi eläin tai eloton esine, jolla ajatellaankin ole-van ihmismäisiä ominaisuuksia, tai persoonallinen hahmo, jolta kui-tenkin kokonaan puuttuu ihmispersoonalle välttämättömiä ominaisuuksia, kuten fyysinen ruumis ja/tai sidonnaisuus aikaan ja paikkaan.

Uskonnollisista uskomuksista on lisäksi voitava tehdä jokapäiväisen elämän kannalta hyödyllisiä johtopäätöksiä. Tällaisena päätelmänä voidaan pitää esimerkiksi uskomusta näkymättömästä, ruumiittomasta hengestä, jonka uskotaan tarkkailevan meitä, kokevan odo-tuksia ja tunteita meitä kohtaan ja vaikuttavan elinolosuhteisiimme.

Oletamme analogisesti, pitäen itseämme ja omia piirteitämme lähtökohtana, että myös tällä ruumiittomalla persoonalla on samoja ihmisen ajattelutapoja ja psyykkisiä ominaisuuksia kuin itsellämme. Siksi teemme siitä automaattisesti samoja johtopäätöksiä kuin ihmisistä: myös tämä ruumiiton henki toimii uskomustensa, tarpeidensa ja halujensa pohjalta, ja se muistaa, tuntee erilaisia tunteita, jne. (Boyer 2007.)

Tällä tavalla kehittyneet  ja uskonnollisiksi siirretyt sekä yhteisiksi muodostetut uskomusrakennelmat ovat puolestaan vahvistaneet ihmislajin kykyä esimerkiksi toimia menestyksellisesti yhdessä. Tällöin on ihmisyksilön luontaista, välitöntä itsekkyyttä ollut tarpeen rajoittaa, jotta on saatu yhteiseen käyttöön resursseja tehokkaammin kuin toimittaessa yksin.

Keskinäisesti jaetuilla uskomusrakennelmilla, uskonnoilla, on voitu myös oikeuttaa yhteisöllisiä toimintamalleja, sääntöjä, hierarkiaa, palkintoja ja rangaistuksia, sekä lujittaa ja vakauttaa johtajuutta ja auktoriteettien valtaa. Samalla uskonto on antanut yksilöille voimaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Diamond 2003.)

Uskonto suitsi yksilöiden väkivaltaa ja oikeutti hierarkian ja vallankäytön

Amerikkalainen kulttuuriantropologi Jared Diamond on esittänyt, että kollektiiviset, organisoituneet uskonnot ovat syntyneet juuri yhteisölli-sestä tarpeesta. Hän on ajoittanut niiden synnyn  maanviljelykseen siirtymi-seen ja kaupunkikulttuurien synnyn vaiheeseen. Ensimmäiset pysyvät kyläyhteisöt syntyivät noin 11 000 vuotta sitten (Berg 2012).

Siinä kulttuurikehityksen vaiheessa, kun ensimmäiset ihmisheimot alkoi-vat siirtyä metsästäjä-keräilijävaiheesta maanviljelyskulttuuriin ja asettuivat pysyvästi paikalleen, populaatio alkoi myös voimakkaasti kasvaa. Tällöin ihmiset eivät voineet enää tuntea nimeltä ja suvulta toisiaan, kuten aikaisemmin sukuklaanien muodostamissa pienemmissä yhteisöissä. Tällöin tarvittiin tuhansille viestitettävää uskottavaa normijärjestelmää, jolla motivoitiin yhteistoiminnalle välttämättömiä sääntöjä. Esimerkisi pystyttiin estämään se, etteivät toisilleen tuntemattomat, mutta samaan yhteisöön kuuluvat ihmiset muitta mutkitta tappaneet toisiaan (Diamond 2003.)

Uskonnollisiksi muovautuneiden toimintatapojen käyttökelpoisuus saattoi merkitä hyvinkin monia erilaisia kykyjä ja ominaisuuksia, kuten sosiaalisuuteen, yhteisöllisyyteen, turvallisuuteen, esteettisyyteen, älyllisyyteen ja tunteisiin liittyviä seikkoja.

Biologisesti ihminen ei ole muuttunut kymmenien tuhansien vuosien mittaan. Vaikka ihmismieli toimii rakenteellisesti samojen mekanismien pohjalta, se on kyennyt tuottamaan erilaisissa elinympäristöissä vuosituhansien mittaan toisistaan suuresti muuntuneita,vaihtelevia ilmiöitä, kuten tuhansittain erilaisia uskontoja.

Eroista huolimatta niillä on yhteinen elinympäristöstä ja biologiasta nouseva perusta. Uskontojen nykyinen kirjo puolestaan kertoo ihmis-mielen loputtoman rikkaasta luovuudesta ja mielikuvituksesta sekä aatteel-lisessa, taiteellisessa että sosiaalisessa mielessä.

Inhimillinen kulttuuri uudistaa itseään loputtomasti, aina sen mukaan miten ihmisten elinympäristön vaatimukset muuttuvat. Ihmiset kehittävät edelleenkin jatkuvasti uusia kulttuurin muotoja ja uskomusrakennelmia.

Tämä prosessi on käynnissä parhaillaan nykyisyydessäkin, mikä käy ilmi esimerkiksi kristinuskon ja kirkon heikkenevästä merkityksestä nykyihmisten elämässä. Se, kuinka hyvin kulloisetkin uskonnon innovaatiot säilyvät ja leviävät, riippuu siitä, kuinka hyödyllisiksi ja käyttökelpoisiksi ihmiset ne arvioivat oman elämänsä ja jälkeläistensä tarpeiden sekä selviytymisen kannalta.

*     *     *

Ajattelemisen aihetta antoi Paulus.

Lähde: Uskonnot Suomessa -hanke ja tietokanta. Kirkon tutkimuskeskus. Luettu23.10.2012.

*     *     *

Lue lisää:

Simo Alastalo: Pastafaristi uusi ajokorttiaan – paikalle soitettiin poliisi. Kotimaa24 23.2.2013.

Ateistit tietävät eniten uskonnoista. Iltalehti 28.9.2010.

Lasse Berg: Kalaharin aamunkoitto: miten ihmisestä tuli ihminen. Helsinki: Into, 2012.

Pascal Boyer: Ja ihminen loi jumalat: Kuinka uskonto selitetään. Suom. Tiina Arppe. Helsinki: WSOY, 2007.

Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs: ihmisen yhteiskuntien kohtalot. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2003.

Diskordianismi. Wikipedia.

Ennuste: Vuonna 2030 neljäsosa ihmiskunnasta muslimeita. STT/Helsingin Sanomat 27.1.2011.

Marvin Harris: Kulttuurien synty. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.

Johannes Ijäs: Karhun kansa lähellä uskonnollisen yhdyskunnan asemaa. Kotimaa24 14.12.2013.

Jedermann: Testaa mihin uskot, mittaa uskonnon tuntemuksesi!

Jediuskonto yllättää. Kirkko ja kaupunki 28.10.2013.

Kimmo Ketola: Uskonto, kulttuuri ja ihmisluonto: katsaus evolutiiviseen uskonnontutkimukseen. Tieteeessä tapahtuu 4-5, 2009, 8 – 17.

Kimmo Ketola & Ilkka Pyysiäinen & Tom Sjöblom (toim.): Uskonto ja ihmismieli: Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen. Helsinki: Gaudeamus, 2008.

Topi Linjama: Vain me?

Essi Mäkelä: Parodian ja uskonnon risteyksessä: notkea uskonto suomalaisten diskordianistien puheessa. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 2012.

Jani Närhi: Paratiisien synty: Ihmismieli, evoluutio ja taivaalliset puutarhat. Helsinki: Art House, 2009.

Jaakko Närvä: Ratkaisuehdotus uskonnon määrittelykysymykseen. Uskonnontutkija 2, 2014.

List of religions and spiritual traditions. Wikipedia.

Tuija Pyhäranta: Missä kulkee uskonnon ja ei-uskonnon raja? Kotimaa Pro 15.12.2014.

Tuija Pyhäranta: Suomenuskoinen Karhun kansa voi nyt vihkiä avioliittoon. Kotimaa24 23.8.2016.

Ilkka Pyysiäinen: Uskonto saa selityksen mielestä ja evoluutiosta. Helsingin Sanomat 11.8.2001.

Olli Seppälä: Kopimismi oli aluksi parodia uskonnosta. Kotimaa24 29.1.2012.

Osmo Tammisalo: Ihmisluontoa etsimässä: moraalin ja kulttuurin biologiaa. Helsinki: Terra Cognita, 2012.

Timelines of top 2 world religions (based on size). A Discuss of World Religions.

Vanh.lest. ateisti: Vanhoillislestadiolainen ateisti, Jumalan terve!

1 kommentti

Kategoria(t): alakulttuuri, arvot, avioliitto, ban of birth control, ehkäisykielto, elämäntapa, hajaannukset, kiellot, kirkko, kontrollointi, laestadianism, lisääntyminen, luterilaisuus, normit, norms, tutkimus, vallankäyttö, yhteisö, ympäristö

One response to “Millä oksalla uskontojen sukupuussa -?

  1. Felicitas

    Montako tuhatta uskontoa maailmassa onkaan. Montako prosenttia maapallon väestön uskovista on ja on ollut lestoja. Kauhee säkä on kyllä käynyt lestoiksi syntyneillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s