”Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on nähty aina synniksi Jumalan valtakunnassa.” (Päivämies, 12.5.2005, pääkirjoitus.)
Meille julistetaan seuroissa, Päivämiehessä ja SRK:n johtohenkilöiden haastatteluissa tätä samaa mitä hoemme
toinen tosillemme: ”Haluamme ottaa vastaan kaikki lapset”. Lausahdus on sinänsä asiallinen, silloin kun se kertoo mitä ihminen aikoo ja ajattelee. Mutta hengellisessä mielessä siinä on yksi vakava puute. Se ei sisällä opillista perustelua sille, miksi ehkäisy olisi syntiä. Miksi tällainen opetus on olemassa ja mihin se perustuu? Uskon tulee perustua yksin Raamattuun. Onko se Raamatusta?
Näin asian halusivat esittää SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen ja pääsihteeri Tuomas Hänninen julkaisemassaan kirjoituksessa Päivämiehessä 19.9.2012. He toteavat siinä: ”Ehkäisemättömyys on uskon kysymys ja uskon perusta on Raamatussa.”
Millä perusteella ehkäisemättömyys on ”uskon kysymys”, kun sitä ei ole Raamatussa? Tähän kysymykseen Voittonen ja Hänninen eivät vastaa.
Raamatussa ei ole määritelty syntyvyyden rajoittamista synniksi, eikä Jumala Raamatussa missäään kohtaa velvoita kristittyä lisääntymään ”uskon kysymyksenä”, eli autuuden ehtona. Myöskään Jeesus ei puhu misään ehkäisyn synnillisyydestä, ei edes viittaa siihen missään puheissaan. Tätä kysymystä ei löydy mistään Uudessa testamentissa. Lisääntymispakkoa tai ehkäisyn kieltoa ei tunneta myöskään Tunnustuskirjoissa. Missään näistä kahdesta kristinuskon opillisesta lähteestä ei ehkäisyä pidetä syntinä.
SRK:n yritys kytkeä ehkäisykielto ”opillisena kysymyksenä” uskontunnustukseen
SRK:n vuosikokouksen kannanoton (2009) mukaan ehkäisyn pitäminen syntinä ei perustukaan suoraan Raamattuun, vaan sen opilliseksi perusteluksi onkin otettu uskontunnustus. Uskontunnustus sisältyy Tunnustuskirjoihin.
Vuoden 2009 vuosikokouksen jälkeisesssä tiedotustilaisuudessa dosentti, FT Seppo Lohi piti alustuksen, jossa hän painotti juuri uskontunnustusta ehkäisykiellon luovuttamattomana opillisena perusteluna:
Vanhoillislestadiolaisille ehkäisykielteisyys ei ollut vain avioliiton etiikkaan kuuluva asia, vaan myös luovuttamaton opillinen kysymys, joka kytkeytyy ensimmäiseen uskonkappaleeseen. Uskonko todella, että ”Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että hän nämä vielä pitää voimassa” (Luther)? [Alustus 2009.]
Ensiksi, mikä uskontunnustuksen tehtävä on? Katekismuksen mukaan ”uskontunnustuksessa on lyhyesti sanottu, mitä Jumala antaa meille ja mitä hän tekee hyväksemme”, ja: ” Uskontunnustus on Jumalan hyvien tekojen ylistys. Samalla kun pyydämme uskoa itsellemme, kiitämme Jumalaa hänen rajattomasta rakkaudestaan. Uskossa otamme vastaan Jumalan lahjat ja turvaamme häneen, pidämme hänen lupauksiaan tosina ja uskallamme heittäytyä niiden varaan.”
Toiseksi, Katekismuksen mukaan, se mitä Jumala on meille Raamatussa ilmoittanut, riittää sellaisenaan uskomisen perustaksi: ”Järkemme ei voi käsittää Jumalaa. Hänen olemuksensa syvyydet jäävät myös uskovalle salatuiksi. Jumala on kuitenkin ilmoittanut meille itsestään kaiken, mikä on tarpeen, jotta voimme elää uskossa häneen.”
Kristitty ei siis tarvitse uskomiseen ja pelastukseen mitään muuta eikä enempää kuin sen, mikä Raamatussa on. Ja Raamatussa Jumala ei vaadi ihmistä lisääntymään rajoittamatta eikä kiellä ehkäisemistä. Ehkäisykielto tai miksi sitä sitten halutaankin sanoa, on ohittanut Raamatun sanan.
SRK:n vuosikokouksen kannanoton mukaan ehkäisy on syntiä siitä syystä, että silloin ihminen loukkaa uskontunnustusta eli ei uskokaan Jumalaan luojana. Tämä on ollut viime aikoina tärkein perustelu ehkäisyn syntinä pitämiselle.
Mutta aina ei tarvitsekaan ”uskoa Jumalaan luojana” vaan uskovainen voi ehkäistä – eikä se olekaan syntiä!?!
Alustuksen sanojen mukaan ehkäisemättömyys on siis ”luovuttamaton opillinen kysymys – – Uskonko todella, että ”Jumala on minut ja kaikki olennot luonut ”. Mutta tämä ”luovuttamaton opillinen kysymys” ei kuitenkaan olekaan ”luovuttamaton”, vaan SRK:n johdon mukaan siitä voidaan luopua tarvittaessa joissakin elämän tilanteissa.
Esimerkiksi silloin, jos raskaus asettaisi äidin hengenvaaraan. Aina ei tarvita niinkään vakavaa syytä, koska myös äidin masennuksen hoito ja mahdolliset uhat että lapset jouduttaisiin ottamaan huuostaan, voivat riittää siihen, että ehkäisy onkin uskovaiselle hyväksytty ratkaisu.
SRK opettaa siis, että kristitty voi joustaa Jumalaan uskomisessaan ja uskontunnustuksessaan, mikäli häntä uhkaa terveyden heikkeneminen tai vastaava riski. Tämä tapahtuu käytännössä niin, että kun hedelmöittyminen ja siten lapsen syntyminen ehkäistään sairauden takia, silloin ehkäisyä ei nimitetä ehkäisyksi. Tällöin ehkäisyä nimitetään sairaudenhoidoksi. Näin sanoo SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen:
– Sairaudenhoito ei ole ehkäisyä (Kotimaa 24, haastattelu).
Kun uskomme, uskomme Jumalaan Luojana joka hetki, terveenä ja sairaana, uskoa ei voi tilapäisesti kieltää eikä ”laittaa katkolle”
Tässä alla on kopio nimimerkki Herpertin kirjoituksesta, jossa hän perusteluillaan kyseenalaistaa SRK:n opillisen, uskontunnustukseen nojaavan perusteluyrityksen ehkäisystä opillisena asiana.
Herpert myös kyseenalaistaa SRK:n opetuksen, että ihminen voisi sairauden ajaksi luopua uskontunnustuksesta tilapäisesti.
Herpertin mukaan on alunalkaenkin virheellistä perustella ehkäisyn synnillisyyttä uskontunnustuksella. Tämähän kuitenkin on SRK:n vuosikokouksessa 2009 hyväksytyn kannanoton perusargumentti. Kuten todettua, suviseurojen 2009 tiedotustilaisuudessa Seppo Lohi painotti, että ehkäisykielteisyys on ”luovuttamaton opillinen kysymys, joka kytkeytyy ensimmäiseen uskonkappaleeseen”. Lohi tarkoitti uskontunnustuksen ensimmäistä uskonkappaletta.
Herpert osoittaa, että uskovainen ei voi sekä uskoa Jumalaan Luojana että luopua tästä uskosta tilapäisesti, kun on sairas. SRK:n opetus on siten ristiriitaista ja vastoin Raamattua. Herpert kirjoitti:
”Raskauden ehkäisyä perustellaan herätysliikkeessämme nimenomaan luomisopillisella argumentilla. Näin on tehty viime aikoinakin, on viitattu esimerkiksi luomiseen, avioliittoon ja uskoon. [- – – ] Pohditaanpa, mihin tällä viitataan.
Oppimme keskellä on yhteinen käsitys kolmiyhteisestä Jumalasta. Ensimmäinen, toinen ja kolmas uskonkappale ovat siis luovuttamattomia, kaikille ja kaikkialla päteviä ilmauksia Jumalan olemuksesta, eikä niistä voida missään tilanteessa tinkiä. Meidän on siis joka tilanteessa pidettävä uskomme sisältönä Luojaa, Lunastajaa ja Pyhittäjää, jos haluamme kutsua itseämme kristityiksi.
Olkaamme siis johdonmukaisia; ehkäisemättömyys liittyy nyt oppiin Jumalasta Luojana. Jos siis joku ehkäisee, hän nousee uskontunnustuksen ensimmäistä kappaletta vastaan. Tämä riippumatta siitä, missä elämäntilanteessa tai inhimillisessä hädässä tämä tapahtuu.
Nyt kuitenkin liikkeen johto antaa ymmärtää, että tietyissä hätätilanteissa ehkäisy voi tulla kysymykseen.
Näin ei voi olla, koska ehkäisemättömyyden argumentin takana on juuri kysymys uskosta Jumalaan Luojana. Eihän kukaan voi hätätilanteessa kieltää toista tai kolmattakaan uskonkappaletta? Vai voinko sanoa, että tukalasta elämäntilanteestani johtuen joudun hetkellisesti teollani kieltämään Kristuksen lunastustyön tai Pyhän Hengen eläväksi tekevän vaikutuksen minussa?
Väitän, että argumentaatio on siis ristiriitaista. Se osoittaa sen, että vaikka virallinen argumentaatio periaatteessa lähestyy ehkäisykysymystä uskon kysymyksenä, se käytännössä lopulta käsittelee sitä eettisenä ongelmana.
Ja tässä peräänkuulutan samaa kuin Maalaispoika: olisi vakavasti pohdittava sitä, mitä eroa on uskolla ja etiikalla. Itse päädyn ehkäisyn suhteen siihen näkemykseen, että kysymys on lopulta eettisestä asiasta – mikä ei välttämättä tee asiasta automaattisesti helpompaa, mikäli vaivaudumme harrastamaan syvällistä eettistä pohdintaa.
Kannatan suuria perheitä. Kannatan sitä mystisen ihmeellistä tapahtumaa, jossa nainen altistetaan Jumalan luovalle työlle, jossa ihminen asettautuu Luojan ja luomakunnan palvelukseen, jossa itsekkyys väistyy ja elämän ihme saa tapahtua. Mutta muistutan, että kaikkeen tähän meille on annettu tietyt puitteet, tietyt vajavaiset voimavarat, tietyt kulttuurisidonnaisuudet, ja tietyt ekologiset resurssit. Myös nämä rajoitteet on tunnistettava, ja niiden tunnistamisen kautta nähtävä elämän ihme ja sen suosiminen monista eri näkökulmista.
Koska kyseessä ei siis mielestäni ole ensimmäisen uskonkappaleen kysymys, ei näin ollen lastensaannin rajoittaminen ole mielestäni sinänsä synti, siis tehtynä tekona. Tärkeää kuitenkin olisi nähdä se valtava hyvä, joka ”lapsi on lahja”-ajatukseen liittyy, ja välttää liiallista itsekkyyttä valinnoissaan.
Eettisessä mielessä olemme olemassa viime kädessä toisiamme, emme itseämme varten. Joskus konkreettisissa tilanteissa tämän toteuttamiseen tarvitaan itsesuojelua, joskus toisten parhaan ajattelua. Vaikeaa, eikö totta? Sellaista etiikka on. ”
Täsmälleen samaan päätelmään päätyi hiljattain myös Topi Linjama blogikirjoituksessaan.
Jos ehkäisemättömyys on opillinen kysymys, se pitäisi pystyä perustelemaan Raamatulla ja Tunnustuskirjoilla. Oppia ei voi johtaa kokemuksista (”en koe sitä oikeaksi”) tai tunteista (”se vaan tuntuu niin väärältä”). Missä oppia luodaan tällä tavoin, ollaan tekemisissä hurmoshenkisen lahkon kanssa.
Jos ehkäisemättömyys ei ole opillinen kysymys, se kuuluu etiikan alueelle. Silloin kristityn korkeimpia periaatteita ovat rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö. Itse en kykene johtamaan näiden periaatteiden pohjalta yleistä ehkäisemättömyyden periaatetta.
SRK:n vuosikokouksen tulee korjata ehkäisy-kannanoton opillinen harhailu
Aiheesta jatkuvat keskustelut uskovaisten piirissä ja mediassa osoittavat, että ehkäisykysymys on vaikeimmin avautuvia opinkohtia vanhoillislestadiolaisuudessa. Herätysliikkeen sisälläkään ei uskovaisille itselleen ole avautunut kiellon varsinainen opillinen perustelu.
Hoetaan vain että ”haluamme ottaa vastaan kaikki lapset”, mutta sehän ei sisällä opillista perustelua. Miksi ehkäisykielto sitten on keskeinen ja jopa ”luovuttamaton opillinen kysymys”? Tähän eivät SRK:n kannanotot ole kyenneet antamaan vastausta.
Vaikka ehkäisykielto vaikuttaa uskovaisen ihmisen päivittäiseen elämään enemmän kuin mikään muu liikkeen opillinen asia, sen opillisista perusteluista on harvalla tietoa. Siitä onkin vaikeaa saada selkoa, kun opillinen näkemys on näin sekava.
Uskovaisia ohjeistavaa ehkäisy-kannaottoa onkin syytä SRK:n tasolla julkisesti korjata, kun sen on havaittu olevan opillisesti ristiriitainen ja virheellinen. ”Meidän on siis joka tilanteessa pidettävä uskomme sisältönä Luojaa, Lunastajaa ja Pyhittäjää, jos haluamme kutsua itseämme kristityiksi.”
Eli meidän uskomme rakentuu yhden peruskiven, Jeesuksen päälle. Nämä muut asiat, mielipiteet ja henkilökohtaiset elämänvalinnat ovat sivuasioita. Lasten saaminen on yksi Jumalan lahjoista, mutta se ei tarkoita että se olisi pakko, käsky tai määräys. Siihen Raamattu eivätkä Tunnustuskirjat anna viitteitä.
Ehkäisy ei siis ole uskovaiselle opillinen kysymys. Se on eettinen asia, ehdonvallan asia. Elämässä on vastuullisesti harkittava, miten elää oikein ja vastuullisesti myös suhteessa omaan lisääntymiseensä ja suhteessa lapsiin ja puolisoon, joiden hyvinvoinnista on vastuussa.
Jumalan lapsi elää Jumalan kasvojen edessä arjet ja pyhät, ja vastaa Hänelle, joka näkee jokaisen sydämeen.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Peltonen.
* * *
Lähteet ja puheenvuoroja aiheesta:
Herpert: Raskauden ehkäisyä perustellaan herätysliikkeessämme… (Netissä eri tahoilla eri aikoina julkaistu mielipidekirjoitus, ensimmäinen julkaisu 25.2. 2009.)
Riitta Hirvonen: Uskon muukalainen ei muutu. Rauhan Tervehdys 43, 2011.
Minä uskon Jumalaan, Isään. Alustus suviseurojen tiedotustilaisuudessa Oripäässä lauantaina 27. kesäkuuta 2009. [Julkaistu Mopin palstalla ja Päivämiehessä; ollut myös SRK:n nettisivulla josta poistettu helmikuussa 2011.]
Olavi Voittonen ja Tuomas Hänninen: Näkökulma keskusteluun. Päivämies 39, 2012.
Uskontunnustus. Katekismus.
* * *
Simo Alastalo: Hänninen: Väärä hengellistäminen ei ole lestadiolaista toimintakulttuuria. Kotimaa24 15.10.2011.
Ex vl-isä: Paine suureen perheeseen on säälimätön. Kotimaa24 6.9.2011.
Johannes Ijäs: A-studiossa väiteltiin ehkäisykiellosta. Kotimaa24 19.9.2012.
Kapu: Lestadiolaisnaisia painostetaan suostumaan seksiin ilman ehkäisyä, piispa ei piittaa asiasta.
Katri Katajikko: Ehkäisyyn liittyy painostusta. Kotimaa 5.10.2012. (Julkaistu painetussa lehdessä, luettavana tässä.)
Susanna Kemppainen: Arkkipiispa: Ehkäisyssä kuunneltava vanhoillislestadiolaisnaisia. Kaleva 14.10.2012.
Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista.
Topi Linjama: Ehkäisy on oma valinta – mutta muista…. Blogikirjoitus 24.9.2012.
Topi Linjama: Kolme tai neljä näkökulmaa ehkäisykieltoon. Blogikirjoitus 3.1.2012.
Maria: En alkaisi tätä rumpaa uudestaan.
”Herpert” Mopin palstalla: ei opillinen asia. Suomi24 13.7.2009.
Herpert: Seppo Lohen perustelut kristinopillisesti kiistanalaisia.
Uskonystävä: Ehkäisen, rakkaudesta. Postilloja-blogi.
Vanhoillislestadiolaisesta ehkäisyopista. Hitaita raapaisuja -blogi.
Vanhoillislestadiolaisten johto kommentoi ehkäisykieltoa. Kotimaa24 25.9.2012.
Xsa: Stop the Victims of Laestadian Ban of Birth Control – NOW
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Samalla tavalla ymmärsi Martti Lutherkin. On turvallista mennä entisten pyhien jäljissä.
9. Aviopuolisoiden tulee pitää lapsia Jumalan lahjana.
Vanhempien tulee rakastaa lapsiaan; tätä ei heille tosin tarvitse esittää käskynä, sillä se on heissä jo luonnostaan, ja minä epäilen suuresti löytyykö ihmisiä, jotka eivät rakasta lapsiaan. Mutta vanhempien tulee pitää lapsiaan erityisenä Jumalan lahjana, niinkuin myöskin Ps. 127:3 sanotaan, ja kiittää Jumalaa niistä. Sillä lasten siittäminen ei ole miehen ja vaimon oma työ, vaan Jumalan, joka on luonut heidät. He ovat ainoastaan välikappaleita, joiden kautta Jumala luo ja toimii. Mutta kun tämä Jumalan lahja on niin yleinen ja joka päivä meidän silmäimme edessä, niin ei sitä pidetä juuri missään arvossa, vielä vähemmän tätä suurta ihmettä ihaillaan. Siksi ei vanhempien tule pitää sitä omana ansionaan, kun Jumala lahjoittaa heille lapsia. Sillä monasti nähdään nuorien, vahvojen ja terveiden ihmisten perustavan kotia; rahaa ja tavaraa on heillä runsaasti, mutta kuitenkin ovat he hedelmättömät. Sellaista tekee Jumala osoittaakseen sen kautta meille, etteivät lapset ole hedelmiä ihmisvoimasta, vaan Hänen siunauksensa tuotteita. Toisia aviopuolisoita löytyy taas, jotka tuskin voivat nälkäkuolemaa välttää, ja heillä on kuitenkin tupa täynnä lapsia. Sentähden on oikein sanoa: “Jumala on lahjoittanut meille lapsen”; mutta harvat ovat todella ne, jotka ihmettelevät sellaista siunausta, tahi ymmärtävät sitä oikein. Sillä tämä siunaus on niin monen häpeällisen lihan himon, niin paljon valituksen, tuskan, vaivan ja työn himmentämä, ettei sitä oikein voi käsittää, niin että usein pidetään lapsia pikemmin vaivana ja kurjuutena, kuin siunauksena. Uskon kyllä sinua sanoessasi, että lapset usein matkaansaattavat suurta hätää. Sillä joko on äiti kipeä lasten tähden tahi lapset sairastavat ja ovat tottelemattomia, ja toisinaan nähdään isän ja äidin kuolevan ja jättävän jälkeensä köyhiä lapsiraukkoja. Mutta huomaa samassa kuinka kuinka suuri ilo sinulla on lapsista, ja sitä suurta hyötyä mikä niistä kerran tulee. Eikö se kehoita sinua kärsimään tuota pientä tuskaa? Raamattu käskee meitä myöskin kääntämään pois huomiomme tuosta kurjuudesta, ja tahtoo, että meidän tulee kärsiä kaikki nämä vastukset. Mutta täällä me olemme niin kiittämättömät ja kärsimättömät, että yksi vahinko surettaa meitä enemmän kuin satakertainen onni meitä ilahuttaa; niinkuin esim. jos jollakin on ajos muuten terveessä ruumiissa, niin on hänellä enemmän tuskaa ajoksesta, kuin iloa koko ruumiinsa terveydestä. Sentähden tulee sinun kääntää silmäsi pois tuosta hädästä ja pitää lastasi Jumalan lahjana. Sillä samoin kuin me pidämme suurien herrojen ja ruhtinaitten lahjoja suuressa arvossa, olkoot ne itsessään kuinka pieniä hyvänsä, ja enemmän katsomme antajan suopeata mielenlaatua kohtaamme, kuin itse lahjan arvoa, samoin, vaikka Jumala onkin antanut sinulle niukan toimeentulon, että töintuskin voit elättää perhettäsi, tulee sinun kuitenkin tyytyä tähän hyvän Herrasi armolliseen tahtoon, ja muistaa, ettei Hän tähän asti ole antanut sinun eikä omaistesi nälkää nähdä. No, mitä siis arvelette, te vanhemmat, jotka olette niin tyytymättömät siitä, että Jumala on antanut teille monta lasta, tahi myöskin pilkkaatte toisia, jotka saavat lapsen toisensa perästä? Mitä minä muuta teille sanon kuin että te olette kaikki kelvottomat tähän Herran siunaukseen? Vanhaan aikaan ymmärsivät ihmiset kuitenkin paremmin tätä asiaa, ja arvostelivat paremmin tätä Jumalan hyvää työtä, ylistäessään sitä ihmistä onnelliseksi, jolla oli oikein paljon lapsia, jota vastoin sitä vaimoa, jolla ei ollut ollenkaan lapsia, ei juuri pidetty suuressakaan arvossa. Sillä totta kuitenkin on ja sinä se pysyy, että kuta enemmän lapsia, sitä enemmän siunausta. Sillä eihän ole mikään vähäpätöinen asia kasvattaa paljon ja hyviä lapsia; ja suuresti me erehdymme, jos ei Jumala runsaasti palkitse niin paljoa vaivaa ja huolta.
(Kristityn vaellus Kristuksen jäljissä. Tohtori Martti Lutherin elämänohjeita kristitylle 4)
Aamenta sanoo nuo Lutherin ajatukset. On halu vähän ehkä ”herätellä” uskovaisia äitejä miettimään sitä puolta, että onko helpon elämän tavoittelu ja itsekkyys leviämässä uskovaistenkin keskelle. Ei enää halutakaan ottaa ristiään ja seurata Jeesusta, vaan maailman mallista on tulossa mieluisampi. Onko luottamus Jumalan johdatukseen ja Hänen antamiin voimiin niin kadonnut, että uskoo itse tuntevansa voimansa paremmin?
Raamattu ei todista että paljolla lapsilla pelastuu, eikä ehdollista millään tavalla uskoa lapsien lukumäärään, tämä on vaarallista oppia että lähdetään lisäämään Raamattuun sellaista tai tehdään Raamatullinen sellaisesta joka ei sitä ole. Silloin ollaan lähellä tekojen oppia ja omavanhurskautta, niin on päiväs kuin on voimas ei tarkoita että on sokeasti mentävä jyrkänteen reunalle uhmaamaan kuolemaa tai hylkäämän lähimmäisessä kun huomaa voimansa olevan lopussa. Jättikö Jumala jotain sanomatta vai miksi vielä tästä asiata tehdään turhaa kuormaa ihmisille?
Eräs Lutherin kirjoitus on täysin Raamatun vastainen; se jossa hän sanoo ehkäisyn olevan pahempi kuin sukurutsa tai jotain sinnepäin. Ehkäisystä ei Raamattu puhu mitään, joten se on ihmiselle annettu ehdonvallan asiaksi, kun taas sukurutsan ja muun seksuaalisen esim. hyväksikäytön ja insestin Raamattu tuomitsee jyrkästi, tähän on helppo luottaa turvallisesti ja uskoa vapaana armosta Jeesuksen päälle.
Kirjoituksessa nähdään ristiriita ehkäisyyn liittyvässä opetuksessa. Kirjoittaja kuten hänen käyttämänsä lähteet eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet ensimmäisessä uskonkappaleessa esitettyä Jumalan luomistyön merkitystä. Jumalan luomistyön tarkoituksena on ihmisen hyvä. Yritän konkretisoida tätä toisessa asiayhteydessä.
Taivaalta tuleva sade on osa Jumalan luomistyötä. Se kosteuttaa maan ja antaa kasvun. Varsinkin vähäsateisella alueilla sadevettä padotaan altaisiin. Veden virtausta patoamalla voidaan toteuttaa Jumalan luomistyötä, jos sen avulla estetään esim. viljelyksiä tuhoavia tulvia. Joen ylävirtaan padottua vettä voidaan käyttää myös itsekkäästi esim. teollisuuden käyttöön, jolloin sitä ei voida käyttää alajuoksun viljelyksillä. Tällöin padolla estetään Jumalan luomistyön toteutuminen.
Ehkäisyyn liittyvässä opetuksessa on kyse samasta asiasta. Jumalan on luonut veden virtaamaan ja antamaan kasvua. Joskus luomistyöhön pitää puuttua, jotta olemassa oleva elämä jatkuu tai estetään vahingon aiheutuminen. Molemmissa tapauksissa toteutetaan Jumalan luomistyötä. Joskus joen patoamista käytetään itsekkäiden tavoitteiden toteuttamiseen. Tällöin kyseessä ei ole Jumalan luomistyöstä, vaan siitä että ihminen luulee tietävänsä elämänsä tarkoituksen Luojaansa paremmin. Joen patoamisessa ja ehkäisyssä ei ole kysymys eettisistä valinnoista, vaan Jumalan luomistyön toteuttamisesta tai sen estämisestä itsekkäiden syiden johdosta.
Itsekäs syy on esimerkiksi pyrkimys pysyä järjissään kasvavan lapsilauman, metelin ja työtaakan keskellä. Olisiko itsekkyyttä tehdä vain niin suuri perunamaa jonka jaksaa hoitaa?
Minä olen sopivan kokoisen perunamaan kannalla. Mielestäni pitäisi olla johdonmukainen: jos esim. varmojen päivien (todellisuudessa niin kovin epävarmaa) laskemista pidetään sopimattomana, pitäisi kai olla sopimatonta sekin, että lapsia toivova lapseton pari miettii, milloin olisi sopiva hetki yrittää hedelmöittymistä… puhumattakaan hedelmöityshoidoista. Nehän ovat ihmisen puuttumista siihen, mitä Luoja luonnostaan on lapsettoman parin osaksi suunnitellut.
Joki-esimerkkisi ei alkuunkaan osu maaliin, kosk’ei joen patoamista ole julistettu _synniksi_ missään olosuhteissa. Vai meinaatko että olisi, luonnonsuojelun takia? 🙂 Vertauksesi ei toimi eikä perustele ehkäisykieltoa hengellisessä mielessä lainkaan. Joen patoaminen ja ihmisen lisääntymisen rajoittaminen eivät ole rinnastettavissa, muutoin kuin siinä mielessä että kummastakaan ei puhuta Raamatussa mitään.
Kyllähän se niin on, että syy ehkäisyn nousulle näin olennaiseksi normiksi liikkeessä on valtapoliittinen. Ehkäisykielto on samassa asemassa kuin televisiokielto 1970-1990-luvulla. Sitä ei tarvinnut SRK:n eikä puhujien perustella Raamatulla eikä Tunnustuskirjoilla. Sanottiin vain että uskon kautta, eli sillä tarkoitettiin että riviuskovaisen on osoitettava kuuliaisuus auktoriteeteille, joiden ei tarvitse perustella näkemyksiään, ei ainakaan Raamatulla. Alistu, tai joudut ulos. ”Ei tässä raamatuita tarvita!”
Nyt on sitten vaikea irtaantua e-opetuksesta, joka on osoittautunut kestämättömäksi. Kun seurakunnan opetusta väitetään erehtymättömäksi, miten voitaisiin selittää pois, että ehkäisykielto olikin erehdys. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata miten SRK tämän tempun tekee. Varmaan vakuuttamalla että ”ehkäisykieltoa ei ole ollut koskaan olemassakaan opetuksessamme”. Ken elää hän näkee.
Itsekkyydeksi voi yhtä hyvin väittää kaikkien lasten vastaanottamista. Siinä toimitaan vanhempien itsekkäiden syiden pohjalta eli vanhemmat haluavat hinnalla millä hyvänsä ottaa kaikki lapset vastaan pelastuakseen ITSE. Siitä on lasten etu kaukana. Viis siitä jaksaako lapsia hoitaa ja miten he tulevat pärjäämään kunhan olen täyttänyt velvollisuuteni ja pelastun. Lapsia harvoin yritetään saada epäitsekkäistä syistä. Ainahan ne ovat vanhemmat, jotka itse haluavat lapsia omaksi pelastuksekseen tai omaksi ilokseen. Harvoin lapsia yritetään esim. anopin mieliksi saada. Lapsia ei myöskään oteta vastaan lasten itsensä vuoksi, koska heitä ei ole edes olemassa.