Kapellimestariuden hinta: suku hylkäsi


Kuva: Rondo Classica 1, 2009.

Kuva: Rondo Classica 1, 2009.

Kapellimestari Anna-Maria Helsing on joutunut tekemään elämässään suuria valintoja.

Anna-Maria Helsingin oma ensimmäinen instrumentti on ollut viulu.  Hän kertoo siirtyneensä kapellimestariopintontoihin vasta melko myöhään. Pitkän miettimisajan taustalla on ollut uskonto, jonka elämäntapaa ohjaavat määräykset rajoittavat sitä, millaisissa ammateissa ihminen voi työskennellä.

Helsing joutui irrottautumaan Jehovan todistajien  uskonyhteisöstä voidakseen toimia toiveammatissaan, kapellimestarina.

Helsing_1

Ratkaisun seurauksena välit sukulaisiin katkesivat.
Hän menetti yhteyden laajaan sukuunsa, sillä Jehovan todistaja ei saa olla missään tekemisissä liikkeestä eronneen kanssa. Menettelystä käytetään nimitystä ”karttaminen”.

Helsing kertoi ratkaisuistaan ja urastaan YLE radio1:n uudessa musiikkiohjelmassa Kantapöytä, jossa häntä jututtivat toimittajat Helena Hannikainen, Riikka Holopainen ja Janne Koskinen.

Kontrollointi ulottuu pitkälle

On tavallista, että fundamentalistiset uskonyhteisöt kontrolloivat jäsentensä elämää hyvinkin yksityiskohtaisesti myös henkilökohtaisten elämänvalintojen osalta, kuten seurusteluun, avioitumiseen ja ammatinvalintaan liittyvissä ratkaisuissa.

Tämä on harvoin ulkopuolisten tiedossa. Kontrollointia ei ehkä tunneta myösään kirkon johdon tasolla. Uskova ei todellakaan saa itse valita ammattiaankaan vapaasti taipumustensa ja oman kiinnostuksensa mukaan.

Tärkein kontrollin väline on kasvatus liikkeen jäseneksi, toisin sanoen rajoitukset istutetaan ihmisen mieleen jo varhain lapsuudessa uskonnollisen kasvatuksen avulla.  Rauhanyhdistysten lapsi- ja nuorisotyö onkin perusteellista, sillä lapset ja nuoret viettävät viikoittain useita tunteja kerhoissa, pyhäkoulussa, koululaisten raamattuluokassa ja  seuroissa. Kontrollin vahva menetelmä on joutuminen puhutteluun eli ns. sielunhoidollinen keskustelu (tunnetaan myös nimellä hoitokokous). Keskustelun tuloksena odotetaan, että asianomainen muuttaa mielensä vl-liikkeen sääntöjen mukaiseksi.

Jehovan todistajien kohdalla kysymys on siitä, että uskonto kieltää juhlien ja merkkipäivien vieton. Kapellimestarina taas muusikko työkseen valmistaa usein juhlahetkiä muille, suurelle yleisölle, joten juhlapäivät ovat erottamaton osa työtä ja ammattia.

Vanhoillislestadiolaisille useimmat taiteen ammatit ”syntiä” eli ”eivät uskovaiselle sopivia”

Vanhoillislestadiolaiset rajoittavat erityisesti musikaalisesti lahjakkaiden nuorten ammatinvalintaa vielä suoremmin kuin Jehovan todistajat. Vanhoillislestadiolaisuudessa kiellettyjä ammatteja ovat lähes kaikki musiikin tai muun esittävän taiteen ammatit, kuten solistinen muusikon ura, työ orkesterimuusikkona, ammattilaulajan työ erilaisissa produktioissa, ura teatterissa, oopperassa tai elokuva-alalla jne. Vaikka miten lahjakas olisi, ammatikseen ei ole luvallista valita esiintyvän muusikon uraa.

Solistina esiintyminen. Tähänkin olisi lähtökohdaksi tehtävä kysymys-asettelu: etsinko siellä Jumalan kunniaa vai tämän maailman kunniaa. Eiköhän siellä pohjimmaisena tavoitteena ole tuoda esille itseään ja etsiä omaa kunniaa. Osallistumisen turmiollisena seurauksena ei ole vain omantuntonsa turmeleminen, vaan siellä on vielä esimerkin vuoksi pahennukseksi monille muille. Toisille tieto uskovaisen esiintymisestä jossakin tilaisuudessa tuo tervettä hätää sielun autuuden tähden, toisille se on houkutuksena osallistumiseen ja näin saa aikaan pahennusta.Päivämies nro 37, 8.7.1971.

Kieltoa vanhoillislestadiolaiset saarnaajat perustelevat sillä, että taiteilijana uskovainen sortuu hakemaan ”ihmiskunniaa”. Tällöin Jumalan kunnia jää toiseksi. Tätä pidetään ylpeyden syntinä. Toisena perusteluna puhujat ovat todenneet, että musiikin esittämisen tulee olla lähtökohdiltaan aina pelkästään Jumalan ylistystä. (Samaa ei kuitenkaan vaadita muilla ammattialoilla, esimerkiksi suurtalousemännältä, autohuoltamolla töissä olevalta eikä kauppaketjun toimitusjohtajalta).

”Ihmiskunnian tavoitteluun” on lestadiolaisen opin mukaan vakava kiusaus sortua silminnäkyvälläkin tavalla varsinkin silloin, kun yleisö osoittaa kiitollisuutta ja kannustusta esiintyjälle esityksen jälkeen taputtamalla, kuten tapana on. Konsertti- ja muihin tilaisuuksiin kuuluvia aplodeja pidetään uskovaiselle sopimattomana ”yksilön palvontana”.

Omissa tilaisuuksissaan vanhoillislestadiolaiset eivät anna aplodeja esiintyjille, (poikkeuksena arkkipiispan puhe suviseuroissa, ainakin kerran isossa teltassa on aplodeerattu, kyseessä oli Sotkamon suviseurat 2006 ja silloisen Kuopion piispan Wille Riekkisen avajaispuhe).

yleisö1

On tietenkin epäjohdonmukaista ja osoitus puhtaasti vallankäytöstä, että lahjakkaan vanhoillislestadiolaisen menestys kulttuurin ja taiteen alalla estetään muka uskonnollisilla perusteilla, kun sitävastoin menestys liike-elämässä, mukaan lukien sijoitustoiminta, tieteessä ja politiikassa on uskovaiselle sallittua ja jopa hengellinen meriitti, osoitus Jumalan osoittamasta siunauksesta asianomaisen pyrkimyksiä kohtaan.

Kieltoja ei aina nimitetä kielloksi, vaan ”neuvoiksi”, mutta niiden ohjausvaikutus on erittäin vahva, koska uskovat on harjaannutettu lapsesta saakka noudattamaan auktoriteettien ohjeita. Kieltoa rikkova joutuu puhuteltavaksi rauhanyhdistyksellä.

Käytännössä sallittuja ovat ainoastaan musiikinopettajan ja kanttorin/kirkkomuusikon ammatit. ”Vääristä” valinnoista joutuu vaikeuksiin yhteisössä.

Kiellosta on seurannut,  että luterilaisen kirkon seurakunnissa huomattava osa kanttoreista on nykyään lestadiolaisia, ja kirkkomusiikin opiskelijoista heitä on jo puolet.

Musiikin harrastamista rajoitetaan lestadiolaisuudessa muutoinkin monin tavoin, esimerkiksi niin, että konserttiesiintyminen ja musiikin kuunteleminen konsertissa on julistettu synniksi. Mikäli rauhanyhdistyksellä tulee tietoon, että joku uskovainen harrastaa musiikkia käymällä konserteissa, siitä joutuu puhuteltavaksi. Sallittua on käydä konsertissa vain sen verran kuin esim. musiikkitutkinnon opiskelu  ehdottomasti vaatii. Konsertit on määritelty synniksi, niin vuonna 1971 kuin myös vuonna 2006.

Toinen yhä enemmän jalansijaa saanut murheellinen ajanviete, johon kristitytkin ovat sortuneet, on konserttiharrastus. Vanhurskaat eivät istu siellä missä pilkkaajat istuvat eivätkä käyskentele syntisten tiellä. Elävä kristillisyys ei ole mitään konserttikristillisyyttä. Psalmien kirjassa puhutaan kyllä paljon lauluista ja soitoista, mutta siellä on kaiken ehtona: Kaikki, joilla Henki on. Oman sielun autuuden tähden kannattaa kaikista näistä luopua ja palata Herran tykö Hänen seurakuntaansa ja kysellä vieläkö nämäkin synnit saa anteeksi. – Päivämies no 23, 2.6.1971.

Konsertointi voi olla houkutuksena lahjakkaalle muusikolle. Sama vaara liittyy konsertteihin osallistumiseen kuuntelijana. Päivämiehen pääkirjoitus syyskuussa 2006.

– – Onkin nähty hyväksi, että uskovainen karttaa konsertteja – niin kuulijoina kuin esittäjinäkin – silloin kun ne eivät kuulu koulunkäyntiin, opiskeluun tai työhön ja kun ne turmelevat omaa tai lastemme uskonelämää. Toisenlainen menettely tuottaa kristittyjen keskuudessa murhetta. Kirkkokonserttienkin suhteen olemme kriittisiä edellämainituista syistä. Myös kuoroissa laulamista on haluttu kotisiioneissa tarkastella uskossa varjeltumisen ja Siionin rakkauden vaalimisen näkökulmasta. – Toivo Määttä, Päivämies, syyskuussa 2006.

Klassista musiikkia on hyväksyttyä harrastaa soittamalla itse ja levyiltä ym. tallenteilta kuuntelemalla. Populaarimusiikki on määritelty käytännössä synniksi lähestulkoon kokonaisuudessaan, erityisesti viihde ja rock. ”Uskovaisille sopivia” ovat varmuudella useimmat kansanlaulut, perinteellisen lasten- ja koululaulut sekä isänmaallinen ja marssimusiikki, hengellisen musiikin lisäksi.Helsing_9C

”Se tuli sellainen hetki… Vasta kolmikymppisenä kykenin jättämään liikkeen, jonka oppeihin en enää uskonut”

– Opiskelin viulunsoittoa kauan. Viulunsoitto oli minulle rakasta. Mutta suurin syy [myöhään alkaneisiin kapellimestariopintoihin] on se, että minun taustani on vähän erilainen. Perheeni on Jehovan todistajia, vanhemmat ovat yhä edelleenkin. Se rajoitti minua aika paljon.

Helsing joutui käymään läpi monia asioita ja pohtimaan omaa suhdettaan uskontoon, ennen kuin hän kykeni tekemään päätöksen liikkeestä irtautumisesta. Voidakseen toimia unelma-ammatissaan kapellimestarina hänen piti tämä päätös tehdä.

Anna-Maria Helsingin perhe ja koko suuri suku molempien vanhempien puolelta kuuluu Jehovan todistajiin. Eikö Jehovan todistaja voi toimia kapellimestarina?

– Ei voi, vastaa Anna-Maria Helsing. Jo esimerkiksi kaikki joulu-, pääsiäis- ja itsenäisyyspäiväkonsertit ovat mahdottomia. En nähnyt ollenkaan mahdollisuuksia tässä.

Jehovan todistajalle ei ole sallittua viettää itsenäisyyspäivää eikä mitään muitakaan tavanomaisia enempää maallisia kuin kristillisiäkään juhlapäiviä, koska liikkeen opin mukaan niiden katsotaan olevan Raamatun vastaisia. Vuotuisjuhlien alkuperä on Jehovan todistajien käsityksen mukaan ”pakanuudessa”.

Ajatus pitääkin sinänsä paikkansa, että monet nykyisin kristillisinä vietettyjen juhlien historia on pitkä ja ulottuu aikaan ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Kristinuskon levittäytyessä Lähi-Idästä Rooman valtakunnan ja katolisen kirkon myötä muualle Eurooppaan se sijoitti omat juhlansa vuotuiseen kalenteriin kansan omien perinteisten juhlien paikalle. Ratkaisulla vahvistettiin ja vaikiinnutettiin uuden uskonnon asemaa ja syrjäytettiin paikalliset uskonnot.

Jehovan todistajat tuomitsevat juhlapäivien vieton sillä perusteella, että kyseisiin juhliin liittyy heidän mukaansa ”pakanuudesta” peräisin olevia tapoja, kuten joulukuusi ja pääsiäismunat, sekä myös ”moraalittomuutta”, mitä sillä sitten tarkoitetaankin. (Wikipedia.)

Uskonliikkeen jättäminen vaatii aikaa ja psyykkistä työtä

Päätös erota uskonlahkosta oli vaikea ja vaati perusteellisen pohdinnan. Jehovan todistajat kokevat edustavansa ainoaa oikeaa uskontoa maan päällä. Lahkosta eroaminen on siten suuri henkilökohtainen, katsomuksellinen ratkaisu. Mutta kun Helsing tuli lopulta asian huolellisesti läpiajateltuaan perustellen ratkaisuun, se oli kristallinkirkas.

Joo, minulla ei ollut vaihtoehtoja enää sitten, kun huomasin, että en usko siihen enää. Edessä oli iso päätös. En enää pystynyt elämään niin ristiriitaista elämää. Se tuli vaan sellainen hetki, että minä tiesin, että joko teen nyt tämän ison päätöksen, joko teen sen,  tai minulla…  ei ole enää elämää. Vasta kolmikymppisenä ymmärsin, että minä pystyn siihen. Että voin jättää sen uskonnon ja tulla tähän toiseen maailmaan, musiikkimaailmaan, joka on ihanin maailma minulle. Silloin tuli uudet mahdollisuudet ja ymmärsin …että ahaa, vaikka myöhään, niin ehkä se voisi onnistua. Tämä päätös kannatti kyllä tehdä.

Päätöksen seuraamukset

Mitä seuraamuksia tästä päätöksestä on ollut?

– No, valitettavasti olen menettänyt sukuni, he eivät saa olla minuun yhteydessä. Se on iso suku, sekä äidin että isän puolelta.  Omat vanhemmat ovat pysyneet jollain lailla. Meillä on… no, voin mennä kotiin, ja me voimme puhua,  aina välillä. Mutta on se tietysti muuttunut todella paljon, kertoo Helsing ratkaisunsa seuramuksista.

Jehovan todistajien liikkeessä tuomitaan jyrkästi jäsenten kanssakäyminen seurakunnasta erotettujen tai eronneiden kanssa.  Tätä sosiaalista eristämistä perustellaan Raamatun sanalla:

…uskolliset kristityt eivät ylläpidä hengellistä toveruutta kenenkään seurakunnasta erotetun kanssa. Mutta tähän sisältyy muutakin. Jumalan sanassa sanotaan, että meidän ei pidä ’edes syödä sellaisen kanssa’ (1. Kor. 5:11). Me siis vältämme myös muuta toveruutta erotetun kanssa. Tähän sisältyvät muun muassa retket, juhlat, pallopelit, ostoksilla tai teatterissa käynnit ja ateriointi erotetun kanssa joko kotona tai ravintolassa. (Valtakunnan Palveluksemme 8/2002, s. 3.) 

Koti ja perhe Pohjanmaalla

– Sinulla on nykyään perhekin, ja  vähän erilainen perhe kuin monella muulla, totesi Janne Koskinen radiohaastattelussa.

– Niin, tapasin Aniitan, jolla on kaksi lasta. Lapset asuvat luonamme joka toinen viikko. Se on tietysti ollut iso muutos kapellimestarielämälleni, mutta todella hyvä sellainen, Anna-Maria Helsing sanoo hymyillen.

– Muutin takaisin Pohjanmaalle, koska oli paljon helpompaa siirtää yksi kapellimestari sinne kuin koko perhe tänne.

Helsing jakaa elämänsä naisen kanssa, eikä hän erityisemmin pyri peittelemään asiaa.

– Olen kyllä kertonut aika avoimesti,  se on facebook-sivulla olemassa kaikille jotka haluavat tietää ja olen kertonut siellä Pohjanmaalla asiasta myös. Me asutaan pienessä kylässä, jossa on paljon lestadiolaisia. Se on siellä ollut varmaan aikamoinen puheenaihe, mutta eihän kukaan suoraan meille sano paljon mitään.

– Minusta on oikein että me pysymme siellä. Olisi niin helppo muuttaa sieltä pois isompaan kaupunkiin, mutta on paljon parempi näin, että me ollaan juuri siellä. Ja Ihmiset saavat suhtautua siihen ihan miten he haluavat. Meillä on ihan hyvä elämä! toteaa Anna Maria Helsing hymyillen.

– Iän myötä varmaankin on tullut sellainen tunne, että tiedän, mistä on kyse elämässä ja mitä minä minä haluan elämästä ja musiikista.

Kapellimestarin ura hyvässä nousussa

Anna-Maria Helsing johti RSOn Paavo Heininen -juhlakonsertin äskettäin Helsingin Musiikkitalossa. Hän on toiminut Oulu Sinfonian taiteellisena johtajana vuodesta 2010 lähtien. Hän on johtanut myös mm. Kansallisopperan orkesteria, Tapiola Sinfoniettaa sekä Jyväskylän ja Helsingin kaupunginorkestereita. Kevätkaudella 2013 Helsing johtaa mm. Tampereella Puccinin Madame Butterflyn, pääroolissa tähtisopraano Soile Isokoski. Tämä on itsessään kiinnostava yhteensattuma. Isokoski kasvoi vanhoillislestadiolaisessa, musikaalisessa ja musiikin suhteen ilmeisen suvaitsevaisessa perheessä. Hän opiskeli aluksi kanttoriksi ja joutui sittemmin luopumaan itselleen rakkaasta hengellisestä kodista, koska lestadiolaisuuden oppi pitää oopperaa syntinä.

*         *         *

Ajattelemisen aihetta antoi Dr. Propelli.

*         *         *

Lähteet:

Kantapöytä ke 9.1.2013: suora radio- ja videolähetys Musiikkitalon kahvilasta 9.1.2013. Anna-Maria Helsing haastateltavana (noin kohdasta 37 minuuttia). Katsottavissa kuukauden ajan esityksestä.

Kapellimestariuden hintana oli suvun menettäminen. YLE Klassinen, Kantapöytä 10.1.2012.

Kristitty ja taide.Kanttoreiden, musiikinopettajien ja musiikista kiinnostuneiden sekä SRK:n johtokunnan yhteinen neuvonpito, kannanotto.  (Anonyymi kirjoitus.) Päivämies nro 37, 8.9.1971. (Julkaistu Mopin palstalla.)

Jehovan todistajat. Wikipedia.

Jehovan todistajat: oppi ja toimintatavat

Marko-Oskari Lehtonen: Petran rankka tarina: Lähes 10 vuotta uskonyhteisön vankina. Iltalehti 1.3.2012.

Ville Talola: Karttamisrangaistus ajaa entisiä Jehovan todistajia itsemurhiin. Kotimaa24 28.10.2014.

Torninvartija: Yleistä Jehovan todistajista. Uskontojen Uhrien Tuki ry:n sivusto.

Vl-muusikko: Suunnanmuutos Reisjärvellä. Suomi24 31.8.2006.

Lue lisää:

Anna-Maria Helsing: Striving from Pietarsaari 

Anonyymi: Kaksijakoinen maailmankuva purkautui: minä lähdin pois

Jorma Hentilä: ”Mulla ei oo enää kotia”. Blogikirjoitus 11.2.2013, Kotimaa24.

“Huumausaineesta” hyväksytyksi 30 vuodessa

Lassi Hyvärinen: Lestadiolaisuuden vaikea kulttuurisuhde

Taneli Kylätasku: Valtakunta vaihtui omaan ajatteluun. Kotimaa24 27.6.2012.

Musiikkikiellot: turvallisinta kuunnella turvallista musiikkia

Pikku Dorrit: Olen vanhemmilleni viiva nimilistassa

SRK:n johtokunta: Television hankinta ja konsertissa käyminen on synti

Syntinen ja sairas: Äiti tyttärelle: “Kun lapsi kieltää uskon, se on pahempi kuin lapsen kuolema.”

U. T.: Sosiaalinen eristäminen – hengellisen väkivallan julmin muoto

Vl-vanhempi: Liian paljon lähipiirissä romahtaa, jos nostan asiat julkisuuteen

Advertisements

13 kommenttia

Kategoria(t): arvot, elämäntapa, eristäminen, eroaminen uskosta, evankelis-luterilainen kirkko, forbidden things, fundamentalismi, hengellinen väkivalta, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, irrottautuminen yhteisöstä, kannanotot, kiellot, konsertit, kontrollointi, kulttuurikiellot, manipulointi, musiikki, normit, norms, nuoret, omatunto, painostaminen, perhe, seurakunta, synnit, syrjintä, syyllistäminen, toivo, ulossulkeminen, uskon jättäminen, vallankäyttö, vapaus, vastuullisuus

13 responses to “Kapellimestariuden hinta: suku hylkäsi

  1. Minun kokemukseni mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa on erilaisia suhtautumisia konsertteihin: joidenkin mielestä passioissa ja oratorioissa ja muissa hengellisissä konserteissa voi käydä, ja ne joiden mielestä ei voi käydä niin hekin kuitenkin hyväksyvät sellaiset konsertit joissa kuoronjohtaja on uskovainen, esim. oulussa cantio laudis. Epäuskoisen vetämään kamarikuoroon jossa lauletaan klassista musiikkia, saa osallistua jos siellä on muitakin uskovaisia, muuten ei.

  2. Argus

    Hei, miten ihmeessä musiikkia voi syntyä ja olla olemassa, jos sitä ei kukaan saa esittää?

  3. Koppelflöte

    Mitä Luther sanoikaan musiikista? Hän piti musiikkiin ahtaasti ja tuomitsevasti suhtautuvia ”hurmahenkinä”. Tiukkahenkisiä oli uskonpuhdistuksessakin mukana. Virsikirjakomitean sihteeri, teologian tohtori ja pappi Seppo Suokunnas on puhunut ja kirjoittanut Lutherin musiikkinäkemyksestä, ja onpa moni saanut myös kuunnella hänen opetustaan tästä. Lutheria sopii tutkistella, kun kysytään miksi lestadiolainen liike tuomitsee musiikin ja muusikon ammatin.

    Luther kirjoittaa: ”Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska a) se on Jumalan lahja (Dei donum) eikä ihmisen aikaansaannos, b) se tekee mielen iloiseksi (quia facit letos animos), c) se karkoittaaa paholaisen pois (quia fugat diabolum), ja d) se synnyttää vilpitöntä iloa. – – Annan musiikille ensimmäisen paikan teologian jälkeen”.

    Paholaisen karkottamisesta musiikin avulla Luther on kirjoittanut myös pöytäpuheissaan: ”Saatana on surun henki, joka ei voi kantaa iloa, siksi se pitää pitkän välimatkan musiikkiin.”

  4. Suurperhe

    miksi tähänkin kirjoitukseen piti vetää lesadiolaiset mukaan.. vaikka alukuperinen juttu on jehovan toistajista.. siki kun lestadiolaisia vaan pitä haukkua joka käänteessä

    • Still

      Onko haukkumista jos sanotaan että lestadiolaiset pitävät oopperaa syntinä tai muuten sanotaan kuin asia on. Outoa, jos koet sen haukkumisena. Tämä juttu on entisen jehovan todistajan kertomus niinkuin hän on ne kokenut todeksi, me vain joudumme elämään näiden asioiden kanssa julkisuudesta huolimatta, kaikki, myös kirkko ja muut uskonyhteisöt, me emme voi kieltää sitä mikä on totta. Se ei ole haukkumista. Tämä henkilö olisi voinut olla yhtä hyvin vanhoillislestadiolainen, isosti ei eroaisi tuo liikkeen suhtautuminen, vl liikkeessä ei kuitenkaan eristetä niinkuin jehovilla, hengellisesti kyllä mutta ei fyysisesti.

      • Argus

        Muuten samaa mieltä kuin Still, mutta kyllä tuo fyysinen eristäminen on mahdollista ja sitä tapahtuu myös vl liikkeessä. Eristäminen ja ulossulkeminen voi olla tosi totaalista kun niikseen on. Se on surullista, ja kuormittaa koko perhettä, jopa yli sukupolvien.

  5. CBM

    Ei konserteissa käyminen Ruotsissa ainakaan aiheuta pahennusta.

  6. Ecce homo

    ”Jehovan todistajilla välien katkaiseminen omaan lapseen on ehdoton sääntö. Jehovan todistaja, perheenisä, sanoi, että jos lapsi rikkoo seurakuntaa vastaan, esimerkiksi käy ilmi, että poika on homo, hän ei enää voi kuulua seurakuntaan. Jos hän on 16-vuotias, hän ei enää voi asua perheessä – kaiketi siis laitetaan erikseen asumaan. Ja jos hän on täyttänyt 18 vuotta, hän ei voi kuulua perheeseen, eikä häneen pidetä mitään yhteyttä.

    Seurakunnasta erotetun tai lähteneen karttaminen on sääntö. Vantaalainen Tiina, 24, kertoi Iltalehdessä (26.1.) menettäneensä yhteyden äitiinsä ja sisariinsa jätettyään Jehovan todistajat pitkän empimisen jälkeen.”
    Kirjoitus Jehovan todistajien säännöistä miten kohdella eri tavalla uskovia perheenjäseniä löytyy Jorma Hentilän blogista:
    http://www.kotimaa24.fi/blogit/mulla-ei-oo-enaeae-kotia

  7. Jarjar

    Kyllä vanhoillislestadiolaisia esiintyviä muusikoita on olemassa. Olen itsekin soittanut erään vl-neidon kanssa teatterimontussa musikaalissa, eikä se ollut mikään hengellinen teos. 🙂
    Useimmiten vl-muusikot kyllä toimivat soitonopettajina tai kanttoreina, tai jos esiintyvät, niin ohjelmassa on vain virsiä tai muuta kirkkomusiikkia. Mutta ei muusikkous itsessään ole yleisesti enää kiellettyä.

    • Kun uskonlahko alkaa määrittää sitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein ja väärin, kaunista ja rumaa, erkaannutaan nopeasti sekulaarin, länsimaisen yhteiskunnan arvopohjasta. Tästä arvopohjasta kumpuavat muun muassa ihmisoikeuksien kunnioittaminen, demokratia eli kansanvalta sekä ilmaisunvapaus.

      Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että ahdaskatseisuus valtaa alaa. Oma ajattelu on kielletty. Tunteiden ilmaiseminen, eli se, mitä tunteita näyttää, miten ja kenelle, on tarkasti säädeltyä. Uskonnollinen vakaumus ei olekaan enää yksityisasia.

      Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että uskonlahko ulottaa henkisen ja hengellisen terrorinsa kattamaan sen yhteiskunnallisen tilan, jota kutsutaan ”julkiseksi sfääriksi”. Tämä näkyy jo seurakuntien kuorotoiminnassa, missä vanhoillislestadiolaistaustaisilla on tietynlainen hegemonia.

      Siellä itsensä ”sisäpiiriksi” ymmärtävä joukko päättää, kuka saa laulaa ja soittaa. Tämä voi johtaa siihen, mistä vanhoillislestadiolaisen yhteisön sisältä on jo saatu kuulla ja lukea kertomuksia: kiusaamiseen, sosiaaliseen ekskluusioon ja yhteisöstä karkottamiseen. Kokemusta on.

      PS tarjosin tätä kirjoitusta seurakuntien lehteen, eivät julkaisseet. Sen vielä lisäisin, että tietenkin esimerkiksi ihmisoikeudet saattavat olla kristillisen arvopohjan osa – mutta se on jo toinen juttu (eri keskustelu).

      • Oho

        Oho.
        ”Tämä näkyy jo seurakuntien kuorotoiminnassa, missä vanhoillislestadiolaistaustaisilla on tietynlainen hegemonia.”
        Tosiaanko? 😀 Jo on omituinen väite.

  8. En Vän

    Anna-Maria Helsing i YLE FEM idag, kl 21.20.

  9. Katsottavissa Areenalla

    ”Ilta Annen ja Hannahin kanssa” on katsottavissa Areenalta vielä 27 päivää tästä päivästä 21.6. lukien. Anna-Maria Helsingin haastattelu alkaa noin kohdasta 20:20.
    http://areena.yle.fi/1-2051358

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s