Kiusaamista Oulunsalossa


bullying1

Vitsailu yhdistää ja erottaa. Se luo mukavaa yhteenkuuluvuuden vaikutelmaa  ja usein samalla suljetaan joku yhteisestä piiristä ulos. Se voi naurattaa ja se voi haavoittaa. Milloin se satuttaa kohtuuttomasti? Missä on raja? Tätä pohtii Anna Pesonen kirjoituksessaan, jossa hän kuvaa lapsuuden maisemia ja arvomaailmaa Oulunsalossa. 

Valtaryhmään, enemmistöön, kuuluva kiusaa vähemmistöön kuuluvaa. Tässä uskovaiset toimivat samoin kuin epäuskoiset, ollessaan itse enemmistö. On todennäköistä, että lestadiolaislapset joutuvat useammin kiusatuksi, uskon takia, koska lestadiolaisenemmistö on vain pienessä määrässä Suomen kuntia. 

Siitä huolimatta, että uskontoon liittyvää kiusaamista kouluissa esiintyy, opettajat eivät useinkaan ole tietävinään siitä.  Aihetta ei juuri käsitellä vanhempainilloissakaan. Kysymys on saanut uuden ulottuvuuden kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut. Kaivataan entistä enemmän suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä, mutta sitä tulee osoittaa myös kansallisia uskonnollisia vähemmistöryhmiä kohtaan. Toisaalta, lestadiolaisten itsensä harjoittama kiusaaminen on jäänyt keskustelussa piiloon. Liikkeen sisäistä väkivaltaa koskeva tutkimus osoittaa, että vähemmistölläkin on kykyä ja halua kiusata lähimmäistä.

Oulunsalossa on kaksi rauhanyhdistystä. Kirkonkylän Rauhanyhdistyksessä on noin 550 jäsentä ja Salonpään Rauhanyhdistyksessä jäseniä on noin 130. Lestadiolaisia on asukkaista moninkertainen määrä, sillä kaikki eivät liity rauhanyhdistyksen jäseneksi ja alaikäisiä on suurperhiden ansiosta ennätysmäärä. Ehkäisyä pidetään syntinä.Kunnan väki onkin Suomen nuorinta ja hedelmällisintä.

Oulunsalossa onkiin väännetty vitsiä esimerkiksi julkisista taideteoksista, kuten Outi Niskasen Tuulipussilegioonasta. ???????????????????????????????

Virallisen selvityksen mukaan Tuulipussilegioona kertoo Oulunsalon kunnan yhteisöllisyydestä sekä vahvojen omantienkulkijoiden vaikutuksesta pitäjässä. Ei-esittävän taiteen etuihin kuuluvat kuitenkin vapaat tulkinnat, ja vääräleuat ovatkin lukeneet teosta kuin piru raamattua. Voimakkaasti lestadiolaisen kunnan tiellä voi nähdä myös … ehkäisyvälineitä.

Muutama lapsi sinne ja muutama tuonne

Ystäväni oli kuullut, kun kahden lapsensa kanssa kaupassa ollut nainen puhui puhelimessa miehelleen. Nainen oli iloinen kertoessaan, että pariskunta voi viedä muutaman lapsistaan samana iltana hoitoon.

Nainen ei siis puhunut lapsesta, eikä lapsista, vaan muutamasta lapsesta. Kommentti ei kenties kuulosta huumorinkukkaselta, jollei ole sattunut asumaan voimakkaasti vanhoillislestadiolaisella alueella.

Ystäväni kommentoi kuulemaansa lakonis-ironiseen tyyliin, että näin täällä pohjoisen huudeilla.

Kun fundamentalistiuskon arvot ovat normi

Olen itse kasvanut täysi-ikäiseksi Oulunsalossa, Oulun naapurissa.

Jos on elänyt vaikutuspiirissä, jossa evankelisluterilainen normi onkin lähes vähemmistö ja vanhoillislestadiolainen vähemmistö on lähes koko normi, muodostuu asenteeksi helposti joko viha- tai huumorimielinen suhtautuminen asetelmaa kohtaan.

Jälkimmäistä vaihtoehtoa kuvaa hirtehinen, ei kuitenkaan missään nimessä loukkaavaksi tarkoitettu, hauskuuttelu.

Tuulipussilegioona_1

Teiden varsilla kiusattiin – puolin ja toisin

Suomen fundamentalistisimman kirkkosuuntauksen vaikutuksen alla eläminen tuli esille esimerkiksi siinä, että yläasteen ja lukion opetus oli paikoin värittynyttä, kun opettajina toimi lestadiolaisia.

Osa heistä oli kasvattajina ykkösluokkaa, mutta valitettavan usein jotakin jäi tekemättä tai opeteltiin rajatusta vinkkelistä, kun opettaja ei muuhun pystynyt uskoltaan taipumaan.

Kunnassa oli jonkinlaista kahnausta kahden eri väestöryhmän välillä.

Lestadiolaisperheiden lapset huutelivat 1980-luvulla teiden varsilla, onko muiden lasten kotona televisiota. Jos vastasi kyllä, sai kuulla, että palaa tulimeressä. Se oli pelottavaa toiselle pienelle lapselle.

Haastoin itse lestadiolaiskaveriani koulumatkallamme. Kysyin, voiko hän sanoa hitsi, kusi ja paska. Kaveri toisti kyllä perässä kaiken, mutta itse en uskaltanut sanoa paskaa roisimpaa kirosanaa. Näin siksi, että Jumala tuntui tarkkailevan Oulunsalossa myös meitä pakanoita, eli peruskristittyjä.

Missä raja menee?

Vitsailu on toiminut suhtautumiskeinona. Ikuinen kysymys on, missä raja menee. Mikä saa olla toisen uskontoon liittyen hieman huvittavaa? Ehkä lestadiolaisperheen äitiä itseäänkin voisi hymyilyttää, jos hän esimerkiksi unohtaisi jonkun lapsensa nimen katraan lukumäärästä johtuen.

Taivaspaikoista voi tapella eri suuntausten kesken. Mutta jos Jumala on olemassa, eivät ihmiset näistä taivaspaikoista päätä.

Palatakseni alun aiheeseen lapset ovat totta kai lahjoja. Silti joskus lestadiolaisäitejä on varoiteltu synnyttämästä vauvoja enempää, sillä heidän oma terveytensä voi olla tällöin vaakalaudalla. Lasten lukumäärä voi vain ihmetyttää, itkettää tai naurattaa.

*      *      *

Ajattelemisen aihetta antoi Anna Pesonen. Kommentit: Kapu. – Kolumni on julkastu Satakunnan Kansassa 10.2.2013.

*      *      *

Lue lisää:

AL: Kiusattu teki rikosilmoituksen vanhoillislestadiolaisista. Helsingin Sanomat 26.8.2012.

Alaranta: Jos et uskalla sanoa suoraan, ryhdy hiljaiseen kapinaan, puolusta kiusattua!

Esa Hyytinen: Hoitokokous mursi isän. Helsingin Sanomat, mielipidekirjoitus 5.5.2012.

Kapu: Lempäälän rauhanyhdistyksestä rikosilmoitus

Satu Kreivi-Palosaari: Uskolla kiusaaminen iskee arkaan kohtaan. Kaleva 23.8.2007. Julkaistu Mopin palstalla.

Lestadiolaislapset ja kiusaaminen. Hakomaja, keskustelu.

Aini Linjakumpu & Johanna Hurtig: Hengellinen väkivalta ja vanhoillislestadiolaisuus

Oulunsalo. Hikipedia.

Dr. Propelli: Hengellinen väkivalta voi tuhota työkyvyn ja terveyden

Teletapas: Painostava ilmapiiri sai minut lähtemään

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): 1980-luku, ahdistus, alueelliset erot, arvot, ehkäisykielto, elämäntapa, fundamentalismi, hengellinen väkivalta, identiteetti, identity, keskusteluilmapiiri, lapset, lapsuus, lähihistoria, leimaaminen, normit, norms, nuoret, painostaminen, perhe, rauhanyhdistys, suurperhe, suvaitsevaisuus, syrjintä, televisiokielto, ulossulkeminen

6 responses to “Kiusaamista Oulunsalossa

  1. Toimitus

    Kirjoituspyyntö! Onko sinulla kokemuksia kiusaamisesta, kiusaamisen uhriksi joutuneena, tai oletko itse ollut kiusaaja? Oletko seurannut sivusta kiusaamistapausta johon on liittynyt vanhoillislestadiolaisuus jollain tavalla? Onko sinulla kokemusta miten kiusaamista on esiintynyt Rauhanyhdistyksellä tai muuten uskovaisten kesken? Kirjoita kokemuksestasi meille. Meille on lähetetty useita pyyntöjä siitä, että näistä asioista olisi hyvä saada lisää tietoa, ja samoin tarvitaan tietoa miten kannattaa toimia näissä tilanteissa. Omakohtaiset kertomukset kiusaamisesta ja selviytymisestä ovat arvokasta vertaistukea monelle!

    Lähetä kirjoituksesi sähköpostilla blogin toimitukseen, osoitteeseen verkosto@luukku.com

    Omat Polut -blogin toimitus.

  2. Minnakerttu

    Olen kotoisin pohjoisesta, enkä ole itse lestadiolainen. Suvussamme on aika paljon lestadiolaisia (vanhoillislestoja) ja pohjoisessa asuessamme myös naapureissa oli paljon heitä. Kiusaaminen oli aivan jokapäiväinen asia. Koulua käydessäni lestadiolaislapset sanoivat minulle ja sisaruksille sekä kavereillemme suoraan, että emme pääse taivaaseen. He ilmoittivat että emme pääse sinne, koska meillä on televisio ja koska äidilläni ja minulla oli korvakorut. Meillä ja lestadiolaisilla lapsilla oli keskenämme väittelemistä ja kiusaamista tämän tästä. Suurin osa kärhämöinnistä johtui juuri tästä että he kiusasivat meitä uskomme huonommuudella verrattuna heidän uskoonsa.

    Heillä oli oma jengi. Eli jos oli joutunut yhden kanssa riitaan, niin silloin oli kaikkien heidän joukkoonsa kuuluvan kanssa vihoissa. Riitelyä ja kiusaamista ei esiintynyt ollenkaan samassa määrin ei-lestadiolaisten koululaisten kesken. He eivät myöskään muodostaneet samalla tavalla massana jengiä toisia vastaan.

    Nyt kasvatan täällä pääkaupunkiseudulla omia lapsiani. Asumme lapsiperheiden suosimalla alueella ja täällä on useita suuria lestadiolaisperheitä. Onkin ollut hämmästyttävää nähdä, miten suuri ero on pohjoisen lestadiolaisten ja etelän vastaavien välillä.

    Täällä ei kukaan meidän naapurin lestadiolaisista lapsista eikä aikuisista ole tullut yhtään kertaa sanomaan meille näistä asioista, mitä he sanoivat monta kertaa siellä pohjosessa: ”Ei sitten saa katsoa telkkaria silloin kun meidän Maija tai Miika on teillä.”

    Täällä lapset saavat leikkiä keskenään ja lestadiolaislasten vanhemmat antavat lastensa jopa yöpyä meillä!

    Ja meidän lapset eivät ole kertaakaan joutuneet kuulemaan lestadiolaisilta kavereiltaan tuomioita, että joutusivat helvettiin ja eivät pääsisi television, meikkaamisen, musiikin kuuntelun, korvakorujen tms. vuoksi taivaaseen.
    Meidän jo koulussa olevat lapset eivät edes tiedä, että heidän tietyt kaverit ovat lestadiolaisia, sillä nämä ko. lapset eivät nähtävästi puhu uskostaan mitään muille.

    Pohjoisessa silloiset kaverimme eivät todellakaan salanneet lestadiolaisuuttaan, vaan päinvastoin, ja osasivat tuomita jo viimeistään viisivuotiaina meidät kadotukseen.

    Olemme myös voineet keskustella lasten keskinäisistä kiusaamisista ja kinoista myös lestadiolaisten vanhempien kanssa ilman, että syy olisi aina sysätty meille (tai muiden ei-lestadiolaisten perheiden päälle). Pohjoisessa syntipukkeja olimme aina me ”epäuskoiset”.

    Tällainen ero tuntuu olevan kiusaamisasiassa ainakin omien kokemusteni perusteella. Pohjosessa saatetaan olla todella ankaran tuomitsevia ja suoraviivaisia. Täällä he antavat muidenkin kukkien kukkia.

    • Nimetön 171

      Aika on toinen. Yhteiskunta kauttaaltaan on moniarvoisempi ja ihminen oppii:-) Myös pohjoisessa tänä päivänä tuollaista mukavaa rinnakkaiseloa.

    • Miljoonakala

      Samalla paikkakunnalla on myös perhekohtaisia eroja. Esim. koululuokalla samassa luokassa lapset osallistui nukketeatteriin kahdesta vl-uskovaisesta perheestä, mutta muut luokan vl-perheitten lapset eivät saaneet kotoaan lupaa osallistua. Siinä esityksessä puhuttiin teatterin keinoin ystävyydestä. Eli siis vaihtelua uskovasten perheitten välillä on jo samalla paikkakunnalla. Suhtautuminen on varmasti kirjavampaa, jos aletaan eri paikkakunnittain vertailemaan. Sama oli se kun luokka meni katsomaan tieteestä kertovaa elokuvaa ja osa vl-uskoviasten perheiden lapsista sai osallistua ja osa ei. Lapset eri perheistä mutta samalta luokalta, ja sama uskonto. Ihmettelin vaan, että mitä pahaa on mennä katsomaan tiede-elokuvaa, joka oli nimenomaan opetustarkoitukseen, samaten kuin se nukketeatterikin.

  3. Seurasäestäjä

    Ei tarvitse tulla kuin sata kilometriä Oulusta etelään, osat ovat toisinpäin. Meitä lestoja kiusattiin koulussa ja jengiytymistä tapahtui lähinnä siksi, että meikäläiset hakivat seuraa ja turvaa toisistaan. Osa vältti kiusaamisen sillä, että myötäili epäuskoisia esim. puhumalla rivoja juttuja, olemalla kovis, jättämällä läksyt tekemättä, uhittelemalla opettajia vastaan jne.

    Minnakertun kirjoitusta sen verran haluan kommentoida, että kilometrimäärän lisäksi välissä on myös pari-kolme vuosikymmentä. Epäilen, että myös pohjoisessa (ehkä jopa Oulunsalossa) on tapahtunut jotain muutosta. Itse kasvatan lapsikatrastani tällä hetkellä Keski-Suomessa asuttuani nuoruuteni pohjanmaalla, missä lestadiolaisuus on tunnetumpaa ja yleisempää. Emme opeta lapsiamme tuomitsemaan toisia lapsia, vaan päinvastoin opetamme heitä kunnioittamaan kaikkia. Lapsemme yöpyvät myös ”epäuskoisissa” perheissä ja kaikki lastemme kaverit saavat myös yöpyä meillä riippumatta siitä, minkälaisesta kodista ovat.

    Mutta tiedän, että tilaisuuden tullen lestadiolaislapset ja -nuoret käyttäytyvät ja ovat etenkin aiemmin käyttäytyneet aivan tökeröllä tavalla liikkeen ulkopuolisia kohtaan. Ja kuten tiedämme, lapset vain toistelevat aikuisilta oppimiaan malleja. Kun ajattelen jälkeenpäin kaikkea, en voi antaa kovin hyvää arvosanaa lestadiolaislasten käyttäytymisestä omalla nuoruuteni kotipaikkakunnallanikaan. Enkä liioin heitä kasvattaneiden vanhempienkaan asenteista. Kaikki tämä monen muun asian ohella on vaikuttanut siihen, että nykyisin suhtaudun sangen kriittisesti tämmöiseen erottelevaan ”me/muut”-opetukseen sekä televisio- ja korvakoruoppeihin.

  4. Sisarpuoli

    Ajat muuttuvat. Minusta lapset eivät ole lestadiolaisia tai mitään muutakaan uskoviaisa ennen kuin omaksuvat vanhempiensa vakaumuksen henkilökohtaiseksi vakaumuksekseen nuoruusiässä. Eihän puhuta luterilaislapsista tai ateistilapsista jne. ”Lestadiolaislapsi” on aivan turha taakka lapselle, joka ei voi valita vanhempiensa vakaumusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s