Kun ei kukaan koskaan – vieraus ja kaipaus


suru_PVaikeita aikoja on, erityisesti ehkä perheenperustamisiässä. Kotiin tullessa siellä ei ole ketään. Ihmissuhteet pitää hankkia päivästä toiseen. Toiset kokevat läheisyyden tarpeen voimakkaasti. Elämä voi tuntua ikävältä, kun ei ole fyysistä rakkautta eikä lapsia.

Tuula Stenius kirjoitti muutama vuosi sitten Päivämieheen harvinaislaatuisen, tärkeän kirjoituksen siitä, mitä on elää ilman puolisoa ja ilman seksuaalista ja henkistä kumppania. Miten sen kokee se ns. sinkku, jolle Taivaan Isä on antanut tämän osan.

Moni tuntee vastenmielisyyttä käyttää sanaa sinkku. Se tuntuu rumalta sanalta. Vain parisuhde, ja hetero-sellainen, on se NORMI. Mutta mehän olemme kaikki ihmisinä erilaisia. Se mikä meitä ihmisinä yhdistää, uskon lisäksi, on että jokainen kaipaa kiintymystä, rakkautta, kosketusta. Kahdenkeskistä rakkaudelle perustuvaa intiimiä läheisyyttä ja kosketusta. Seksiä, vaikka sitä sanaa me emme käytä.

Kysymystä pohdiskeli jokin aika sitten eräs vanhoillislestadiolaisen kodin kasvatti anonyymisti, eräässä blogikirjoituksessa. Puhutteleva kirjoitus, jossa tarkastellaan rohkeasti ja suoraan sitä mitä useat kokevat tänä päivänä. Ihmiselämän herkimpiä kysymyksiä.

Ei-kukaan ei ole koskaan

”Tunnen usein olevani muukalainen, niin myös seksin ja suhteitten maailmassa. Olen kasvanut maalla, konservatiivisen herätysliikkeen piirissä ja ilman televisiota.

En tiedä, kuinka helppoa ihmisillä on ylipäänsä ymmärtää omaa kehoaan ja seksuaalisuuttaan, mutta ainakin analyyttiselle, koulukiusatulle, uskovaiselle tytölle se on vaikeaa.

Lestadiolaiset kaverini ihastuivat, seurustelivat ja menivät naimisiin. Ei-lestadiolaiset ystäväni ihastuivat, kokeilivat seurustelua, kokeilivat seurustelua uudelleen, löysivät vakavamman suhteen, muuttivat yhteen ja menivät hekin lopulta naimisiin. Jossain vaiheessa kaikilla tuli kuvioon seksi. 

Jo varhain tajusin, että minusta ei ole elämään tavallista lestadiolaisen naisen elämää. Minusta ei tulisi hyvää vaimoa ja äitiä. Vaan ei minusta ollut elämään tavallista ei-lestadiolaista elämääkään. Olin taustani vuoksi ulkopuolinen ja erilainen ja valovuoden kaikkia muita ihmisiä jäljessä.

Kaikki todellisuudet näyttäytyivät kummallisina ja etenkin kaikkien todellisuuksien pariutumisriitit vaikuttivat sellaisilta, etten niihin milloinkaan kykenisi. Päätin, että minun on helpompi ja huomattavasti turvallisempi elää yksin. Olen hyvä päättämään asioita ja vielä parempi pitämään niistä kiinni.

Tätä päätöstä vastusti kuitenkin päätäni vahvempi voima.

???????????????????????????????

Katso minua – hyväksyen ja kuunnellen

Kun kehoni sitten alkoi huutaa tarpeitaan kaikista hiljentämisyrityksistä huolimatta, minä ryhdyin tutkimaan asiaa niin kuin osasin – päälläni. Lukiessani kaikkea mahdollista ymmärsin, että se näkemys, jonka olin omaksunut ihmisestä, kehollisuudesta ja seksistä, oli mielettömän kapea.

Lauseet seksi kuuluu vain avioliittoon tai homous ei ole synti, mutta homouden harjoittaminen on, kertovat siitä, miten seksi ja seksuaalisuus ymmärretään vain aktiksi, toiminnaksi, joka kuuluu vain tietyille ihmisille tiettyyn tilanteeseen. Kuitenkaan ihmistä ja ihmisen seksuaalisuutta ei voi erottaa toisistaan.

Myös ihminen, joka ei harrasta seksiä jonkun toisen kanssa, on seksuaalinen olento ja hänet pitää nähdä sellaisena.

Eikä pelkästään nähdä, vaan katsoa hyväksyen ja kuunnella kunnioittaen.

Mainoskuvaston kliseinen ihmiskuva luo ahtaan mallin seksuaalisuudelle

En moiti erityisesti vanhoillislestadiolaisuutta sen seksuaalikielteisyydestä, en myöskään kristinuskoa yleensä. En myöskään väitä, että minun kokemukseni on yleistettävissä kaikkien lestadiolaisten kokemukseksi.

Minun nähdäkseni uskonto on vain yksi väline, jota kautta ihmisen olemusta ja olemisen tapaa on haluttu ja halutaan määrittää ja kaventaa. Toinen väline on esimerkiksi mainokset. Mainoskuvasto ja sen luoma ihanneihminen tekevät samaa asiaa toisesta suunnasta.

Jumalalla ja uskolla ei ole seksuaalikielteisyyden kanssa mitään tekemistä. Itse asiassa, jos syyllistä haluaa etsiä, niin vastauksen voi löytää vastapuolelta.

Vaikka syyni seksittömään elämään ovat marginaalisia, niin kokemukset voivat olla samankaltaisia niiden kanssa, joiden lähtökohdat ovat erilaiset.

Toimittaja Joanna Palmén kirjoitti helmikuun Imagessa ihmisistä, jotka ovat tahtomattaan neitsyitä. Hän bloggasi jutustaan myös Rönsyssähttp://www.lily.fi/palsta/ronsy?tag=14196

Tunnistan haastateltavien tunteita itsessäni.

joutsenpari1.1jpg

Yksin, ei-kukaan

Seksi aktina ei ole se, jonka puutetta ihmiset ensisijaisesti surevat. On paljon lohduttomampaa olla yksin, ilman kenenkään hellyyttä ja hyväilyjä, katsetta ja käsivarsia. Maailmassa, jossa kaikki ovat kokeneet sen, on hävettävää olla ei-kukaanYksin3

Omaa kehoaan pelkäävän ihmisen on vaikea ottaa vastaan tai edes ymmärtää muiden yrityksiä lähestyä. Sellaisen ihmisen, joka ei itse rakasta omaa kehoaan, on vaikea uskoa kenenkään muunkaan sitä rakastavan. Ja jos kukaan muu ei rakasta ihmistä, niin ihmisen itsensä voimat rakastaa itseään vähenevät entisestäänkin. Kun rakkaus häviää kokonaan, vallan saavat inho  ja viha.

Silloin on vaikea olla. Silloin totisesti tuntee olevansa ei-kukaan.

Ei sääliä, vaan avoimuutta ihmisten erilaisuudelle 

Kirjoittaja itse huomautti tekstin herättämässä keskustelussa : 

”En halua kerätä tällä kirjoituksella säälipisteitä. Syy miksi puhun on se, että haluan laajentaa käsitystä siitä, millaisista kokemusmaailmoista ihmiset tulevat. Maailmassa, jossa oletuksena on että kaikilla on seksielämä, on joskus vaikea olla sellaisen, jolle se maailma on vieras. Toisaalta koen myös antoisana  oman vähemmistöaseman monessa asiassa. Se antaa ihan toista perspektiiviä. 

Toinen juttu mitä haluan painottaa on se, että läheisyyttä voi saada muutenkin kuin parisuhteessa.  Kulttuurinen koodisto on vaan niin vahva, että huomaan vanhemmiten kosketusten vähenevän. Koska yhteiskunta rakentuu enimmäkseen suljetuista ydinperheistä, niin yksineläjät elävät tosiaankin yksin. Tälle haluaisin voida tehdä jotakin.”

*        *        *

On selvää, että seksittömyys, joka johtuu yksinelämisestä, tuo mukanaan myös perheettömyyden ja lapsettomuuden. Ainakin miehelle se tuo sen täysin varmasti. Samoin näin käy usein myös homoille ja lesboille. Lapsettomuus ja toisaalta perheettömyys onkin oma ongelmakenttänsä, erityisesti sellaisessa perhe- ja lapsikeskeisessä liikkeessä kuin vanhoillislestadiolaisuus. Yksineläviä miehiä on liikkeessä huomattavasti vähemmän kuin yksinään eläviä naisia. Miksi näin on, sama tilanne vuodesta toiseen, sitä on vaikea selittää.

???????????????????????????????

*        *        *

Ajattelemisen aihetta antoi Anonyymin kertomus Oisko tulta?-blogissa. Blogi on osa Suomen ev.lut. kirkon verkkotyötä, ja siinä bloggaavat ovat ev.lut. kirkon piirissä toimivia teologeja ja muita  kirkkoon työssään kytkeytyviä ihmisiä. (Kommentit: K. K-nen.)

Keskustelua voi jatkaa ja kommentoida alla olevaan laatikkoon. Sähköpostiosoitetta ei julkaista. Kommentoida voi myös nimimerkillä. Voit lähettää palautetta myös Oisko tulta -blogiin: oiskotulta[at]gmail.com

*        *        *

Lue lisää:

Mieli: Ilman seksiä – tyytyväisenä? Hyvä Terveys.

Tommi Paalanen: Uskonto ja seksi – kivulias yhdistelmä. Uskomaton -verkkolehti, syksy 2011.

Vilja Paavola: Parisuhde. Päivämies 24.7.2016.

Sometimes I just feel so irrelephant: aseksuaalisuutta ja muita ahdistuksen aiheita -blogi.

Tuula Stenius: Suhteita. Päivämies 41/2009. Artikkelilssa: Ilman elämäntoveria, ilman rakkautta.

Ville Talola: Tutkimus: Seksuaalisuudesta koettu syyllisyys eroaa uskontokunnittain. Kotimaa24 22.5.2011.

Tukahdutettu ja padottu intohimo. Uusia tuulia menneen varjossa  23.8.2015.

Yksinäisyys vl:ien keskuudessa. Keskustelu Suomi24:ssä.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, avioliitto, äitiys, elämäntapa, fundamentalismi, häpeä, hengellisyys, identiteetti, identity, ihmisarvo, kaksoisviestintä, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, leimaaminen, naisen asema, naiseus, normit, norms, nuoret, perhe, seksuaalivähemmistöt, sukupuolijärjestelmä, suru, suvaitsevaisuus, syrjintä, tieto, yksilöllisyys, yksinäisyys

4 responses to “Kun ei kukaan koskaan – vieraus ja kaipaus

  1. Kas kun satuit kysymään

    Ärsyttänyt ne, jotka sanovat ettet sinä tietenkään mitään parisuhteesta ymmärrä, ethän ole koskaan ollut.
    Että mitähän parillinen sitten tietää ikuisesta parittomuudesta, eipä taida kiinnostaa.

    Suututtanut ne, jotka sanovat että hyvähän sinun on kun sinua ei perhe rajoita, voit tehdä mitä miellyttää.
    Entäs kun ei huvita tehdä mitään kun se ei merkitse kellekään mitään. Jos vaikka teet hyväpalkkaisia töitä, anna vaan rahat
    hyväntekeväisyyteen, mihin niitä itse tarvitset, justiinsa joo.

    Ollut epätoivon partaalla toivottamien rakkauksien piinaamana, pelännyt itsensä ja toisen
    puolesta miten tästä selvitään. Huutanut Jumalalle miksi minut hylkäsit tai ylipäätään loit, vaikka luodessasi tiesit
    ettei ihmisen yksin ole hyvä.

    Kunnes alkanut miettiä, että onpas helpotus: Ei kuolemakaan niin kovin ahdista, kun ei kukaan jää erityisesti kaipaamaan.
    Eikä itsekään enää kaipaa kuin Taivaan Ylkää.

  2. Siiri

    Mulla on yksi hyvä vl ystävä, nainen, jo yli 30 vuotias. eikä vaan ole sopivaa miestä rauhanyhdistykseltä löytänyt. Haluaisi parisuhteeseen, mutta eipä näytä onnistuvan. Miehen pitäisi olla myös lestadiolaisessa uskossa. Ja tietysti esiaviollista suhdetta ei hyväksytä, missään tapauksessa. Uskossa olevista miehistä ei kauempaakaan etsittyään näy löytyvän kiinnostavaa tyyppiä. Sitten vielä, jos sattuisi joku sattumalta kohdattu mies kiinnostumaan, niin pitää heti ekana kysyä ootko uskossa (mitä ei yleensä tutustumisen alussa aleta heti kyselemään) ja jos ei ole, niin täytyy nopeasti kadota takavasemmalle… Katkaistava sekin kiinnostus. Ei se ole helppoa!

  3. Satunnainen mies

    Elämä ilman parisuhdetta voi olla myös tietoinen ja hyvä valinta, eikä ainoastaan ”yksin jäämistä”. Sinkkuuteen ei liity aina yksinäisyyden tunnetta, vaan myös elämän onnellisimpia hetkiä ja onnistumisen tunteita. Erityisesti miesten osalta sinkkuna eläminen on erittäin hyödyllinen ratkaisu.

    Mistä on kyse?
    Mies: 100 syytä pysyä sinkkuna!”

  4. Rippipuku

    Vl-piireissä pidetään naimattomia vähemmän arvossa, jotenkin säälittävinä, oikein mietitään missä vikaa kun ei kelpaa kellekkään. Puhutaan ”vitsikkäästi” vanhapiikapenkistä jossa sinkkunaiset istuu rivissä seuroissa. Toiminta ja varsinkin seurapuheet suunnataan perheellisille. Hehän sitä liikkeen jäsenistä kasvattaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s