Tänään TV1 esittää palkitun elokuvadokumenttien tekijän Alex Gibneyn koskettavan dokumenttielokuvan Ja kirkko vaikeni. Elokuva paljastaa menetelmät, miten katolinen kirkko on käytännössä järjestelmällisesti suojellut lapsia hyväksikäyttäviä pappeja, niin että nämä ovat tekojensa paljastumisensa jälkeenkin voineet edelleen jatkaa lasten raiskaamista ja ovat päässeet yhä uusien lapsiuhrien kimppuun. [Ohjelma uusitaan la 6.7. klo 13.05, ja se on nähtävissä YLEn Areenalla noin kuukauden ajan.]
Yhtenä vakavimmista rikostapauksista elokuvassa kuvataan amerikkalainen katolinen pappi Lawrence Murphy, joka työskenteli Saint Johnin kuurojen sisäoppilaitoksessa Milwaukeessa vuosina 1950–1974. Hän valitsi uhreikseen kaikkein haavoittuvimmat: ne, joiden vanhemmat eivät osanneet viittomakieltä.
Katolinen kirkko antoi pedofiiliksi tietämänsä isä Lawrence Murphyn jatkaa rikoksiaan. Uhreja arvioidaan olleen noin kaksisataa. (Kuva: YLE.)
Koulun oppilaiden kertomat tapahtumat ovat kaikessa henkilökohtaisuudessaan ahdistavia ja surullisia. Voiko olla julmempaa rikosta kuin että aikuinen mies käy puolustuskyvyttömän lapsen kimppuun? Kuinka on mahdollista, että niin moni kirkon johtohenkilöistä pyrki peittelemään näitä hirvittäviä rikoksia?
Huolellisesti dokumentoidussa ohjelmassa todistuskappaleet kirkon organisaatiota vastaan nostetaan esiin yksi toisensa jälkeen. Todisteet piittaamattomuudesta putoilevat lyijynraskaina, ja aina kun katsojasta tuntuu, että pahuuden syvin pohja on saavutettu, löytyy vielä uusi mädännäisyyden kerros.
Myös Euroopassa on katolisissa seurakunnissa paljastunut lukuisia hyväksikäyttörikoksia, vuosia, jopa vuosikymmeniä jatkuneita pedofiliarikosvyyhtejä. Tapauksia on tullut tietoon Belgiassa, Hollannissa, Itävallassa, Sveitsissä, Skotlannissa, Walesissä, Puolassa, Irlannissa, Tanskassa ja Saksassa.
Esimerkiksi Belgian katolisen kirkon tietoon on tullut lähes 500 tapausta, ja nuorin uhri on ollut kaksivuotias lapsi. Irlannin hallituksen määräämissä tutkimuksissa paljastui vuosikymmeniä kestänyt katolisten pappien harjoittama lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen salailu. Asiasta nousi laaja kansainvälinen keskustelu marraskuussa 2009, kun hallituksen teettämä raportti osoitti kirkon johtajien salanneen laajalle levinnyttä katolilaispappien harjoittamaa lasten hyväksikäyttöä vuosina 1975-2004. Irlannin pedofiilipappien uhrien lukumääräksi on ilmoitettu peräti 14 500 henkeä.
Yksi räikeimmistä tapauksista on ollut myös Lissabonissa paljastunut orpokodin lasten kohtalo. Järjestelmälliseen hyväksikäyttöön oli sekaantunut lapsia vuosikymmeniä hyväksikäyttänyt joukkio katolisen kirkon silmäätekeviä, tunnettuja kansalaisia jotka kuuluivat yhteiskunnan eliittiin.
Myös muualla maailmassa on havahduttu tutkimaan lasten kokemuksia katolisessa kirkossa ja katolisissa kouluissa. Tutkimukset on käynnistetty esimerkiksi Australian katolisen kirkon menettelyistä. Tapauksista on nostettu eri maissa myös jo useita syytteitä, ja katolinen kirkko on maksanut tähän mennessä pelkästään Amerikassa vahingonkorvauksia 2,6 miljardia dollaria. Irlannissa korvaukset ovat olleet 1,1 miljardia euroa.
Kun paavi Benedictus XVI eli saksalaissyntyinen Joseph Ratzinger yllättäen erosi virastaan viime helmikuussa, hän perusteli päätöstään voimiensa hiipumisella. Julkisuudessa on kuitenkin epäilty, että paavi halusi välttää katoliseen kirkkoon kohdistuvaa skandaalia ja pelkäsi joutuvansa itse mm. Gibneyn dokumentissa esitettyjen tapausten takia kytketyksi väärinkäytöksiin ja rikoksiin.
Pedofilia ja insesti vanhoillislestadiolaisuudessa sai apua rippisalaisuus-opista
Asia on kiinnostava muidenkin kuin katolilaisten kannalta, koska monissa uskonnollisissa yhteisöissä on todettu samantyyppisiä mekanismeja, joilla lasten hyväksikäyttöön ei ole puututtu. Rikolliset ovat voineet jatkaa raiskaamista vuosikausia ja elellä silti arvostettuina miehinä yhteisössä edelleen.
Vanhoillislestadiolaisuuden kohdalla rikolliset ovat käyttäneet hyväkseen liikkeen omintakeista maallikko-salarippi-opetusta. Yhä edelleen liikkeen opetuksen mukaan rippi-isää ja äitiä sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus, ja tämän opetetaan koskevan myös maallikkoja. Kirkkolain mukaan vaitiolovelvoite kuitenkin sitoo vain pappeja ja seurakunnan palveluksessa toimivia lehtoreita.
Vanhoillislestadiolaisen opetuksen mukaan ripissä tietoon tulleista rikoksistakaan ei ripin vastaanottajan eli synninpäästön julistajan ole luvallista ilmoittaa virainomaisille. Mikäli syyllistyy siihen, että puhuu eteenpäin jonkun ripittäytyneen anteeksi annetusta teosta, kyseinen synti tuleekin tämän siitä puhuneen omalletunnolle. Tämä opetus opetetaan vanhoillislestadiolaisuudessa jo pienille lapsille.
Niinpä pedofiilin onkin ollut helppoa tunnustaa syntinsä uhrilleen, toisin sanoen hän on pyydellyt aina raiskaamisen jälkeen uhriltaan tekojaan anteeksi. Samalla raiskaaja on usein syyttänyt lasta teoista. Kotona opetetun opin mukaan lapsiparka ei ole uskaltanut muuta kuin siunata rikolliselle synnit anteeksi. On vaikea irvokkaampaa tilannetta. Tämän jälkeen raiskaaja on saanut tilaisuuden uhkailla ja painostaa uhriaan vaikenemaan asiasta, koska ”anteeksi annetuista asioista ei ole lupa puhua”.
Vanhoillislestadiolaisuuden johdon vastuu
Vanhoillislestadiolaisuudessa toimii tänä päivänä lukematon määrä pedofiileja, jotka eivät ole koskaan joutuneet kiinni, ja joista kukaan ei ole varoittanut lapsia eikä vanhempia. Tutkija Johanna Hurtigin tutkimusten mukaan tietoon tulleita tapauksia on viimeisimmän tiedon mukaan (2012) noin 130, ja rikollisten joukossa on toistakymmentä liikkeen maallikkopuhujaa. Rikollisten uhreja on moninkertainen määrä.
[Hurtigin 16.10.2013 julkaiseman tuoreimman kartoituksen mukaan tiedossa on 156 vl-liikkeen piirissä toiminutta seksuaalisen väkivallan tekijää useamman vuosikymmenen ajalta. Tekijöistä 27 oli liikkeen puhujia, heidän joukossaan oli SRK:n johtokunnan jäseniä ja Rauhanyhdistysten puheenjohtajia. – Toim.huom.]
Olisiko SRK:n johtokunnan syytä kantaa vastuunsa ja erota.
Useimmat johtokunnan jäsenet ovat toimineet luottamustehtävässään vuosikymmeniä. Pedofilian ja erityisesti insestin esiintyminen liikkeen piirissä paljastui tieteellisessä tutkimuksessa jo 1980-luvulla.
Silloin SRK:n johto ja eräät puhujat käynnistivät painostuskampanjan vaientaakseen tutkijan ja estääksen tiedon levittämisen. Lapsia ja perheitä ei siis ryhdytty varoittamaan rikollisista.
Rikosten paljastuessa 2009-2010 ja asian noustua julkisuuteen liikkeen johto pyrki jälleen vaientamaan asiaa tutkineet henkilöt. Selvityksissä on paljastunut, että hyväksikäyttötapaukset ulottuvat saarnamiehistä keskusjärjestön hallintoon ja luottamuselimiin saakka.
Ja yhä tänä päivänä vanhoillislestadiolaisuuden oppiin sisältyy käsitys maallikkoja velvoittavasta ehdottomasta rippisalaisuudesta.
Tulisi selvittää, onko liikkeen vastuuhenkilöillä velvoite valvoa, mitä seuraamuksia heidän opettamastaan opista on lapsille ja nuorille. Onko mahdollista, että esim. paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnan jäsenillä on lakeihin perustuva vastuu silloin, kun he ovat jättäneet ilmoittamatta lapsiin kohdistuneista rikoksista?
Onko mahdollista asettaa kyseisiä rauhanyhdistyksiä korvausvastuuseen?
Mitä SRK:n johtokunta ja paikalliset rauhanyhdistysten vastuuhenkilöt ovat ajatelleet tehdä sille, kun on tiedossa, että lestadiolaisuuden hierarkkinen, auktoriteetteihin perustuva organisaatio itsessään sekä siihen liittyvät opillisena pidetyt käsitykset seksuaalisuudesta ja naisen asemasta nimenomaan altistavat pedofilialle?
Vanhoillislestadiolaisuudessa on voimakas ryhmäpaine, ja vain harva yksityinen uskovainen on rohjennut avoimesti puuttua tilanteeseen. Joka näin rohkenee tehdä, saa osakseen nopeasti koko yhteisön aggressiot ja vihan, mikä on näkynyt pahan puhumisena selän takana, mustamaalaamisena ja jopa julkisissa saarnoissa lausuttuina vihjailuina ja leimaamisena. Katsotaan, että omaa yhteisöä koskevista epäkohdista ja vaaroista keskusteleminen on sama kuin koskisi ”Jumalan silmäterään”. Oma yhteisö on koskematon , pyhä ”kultainen kynttilänjalka”, josta ei sovi löytää mitään likaista. Onko omasta yhteisöstä tullut Jumala, jonka virheettömyys ja erehtymättömyys on arvokkaampaa kuin lasten suojelu?
Vanhoillislestadiolaisuudessa vaaditaan oikean uskon osoituksena sokeaa, lapsekasta luottamusta oman yhteisön virheettömyyteen, puhujien puheisiin ja vl-tapojen ja uskomusten siunauksellisuuteen.
Juuri tämä on keskeinen tekijä, joka altistaa lapsia hyväksikäytölle ja pyrkii suuntaamaan aikuisten katseet pois riskeista ja niiden hälytysmerkeistä.
* * *
Dokumentti Ja kirkko vaikeni. Silence in the House of God: Mea Maxim Culpa. USA 2012. Ohjaus: Alex Gibney. (Traileri.)
TV 1 1.7.2013 klo 21:30. Uusinta lauantaina 6.7. klo 13.05.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi: Lucas.
* * *
Lue lisää:
Simo Alastalo: Katolinen kirkko tiesi hyväksikäytöstä – pappi sai jatkaa vuosikymmeniä. Kotimaa24 1.7.2013.
Annetaanko lasten hyväksikäyttäjille anteeksi: ”Jos ihminen tekee parannuksen…”. Aamulehti 7.4.2011.
Hyväksikäyttöskandaali laajenee katolisessa kirkossa. Kotimaa24 5.7.2013.
Johanna Hurtig: Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Tampere: Vastapaino, 2013.
Johannes Ijäs: Vanhoillislestadiolaisten vuosikirjan kirjoituksesta kantelu. Kotimaa24 25.6.2013.
Kimmo Ketola: Uskonto ja pedofilia – mikä niitä vetää toisiinsa? Kirkonkello-nettilehti, 4.4.2013.
Kirkkoherra: Lestadiolaisjohdolla ei ole selkeää linjaa hyväksikäytöstä. Pauli Niemelän haastattelu. Kotimaa24 22.5.2012.
Kriminaalipsykologi: Auktoriteettiusko altistaa pedofilialle. Helsingin Sanomat 23.5.2010.
Katja Kuokkanen: Norjassa lapsen etu ohitti papin oikeudet. Helsingin Sanomat 1.8.2010.
Marko-Oskari Lehtonen: Pelon piirit. Iltalehti 8.4.2011. (Haastattelussa SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen myöntää, että hyväksikäyttötapaukset ulottuvat saarnamiehistä keskusjärjestön hallintoon ja luottamuselimiin saakka.)
Lucas: Alaranta nojaa Suomen lakiin – Hautamäki Katekismukseen
Lucas: SRK:n vastattava mustamaalattujen yksityishenkilöiden maineen-palautuksesta
Lucas: Vastuun väistelyä vai ammattitaidottomuutta: SRK:n johto ohitti uhrit ja rippiongelman
”Mea Maxima Culpa”: New Doc Exposes Horror of Catholic Child Sex Abuser and Heroism of His Victims. Democracy Now 13.11.2012.
Mark Nicol: ’I was raped by leader of Exclusive Brethren’: Shock testimony from man who alleges he was abused as child by ’Big Jim’ Taylor rocks church’s claim to charitable status. Daily Mail 27.1.2013.
Heikki Rainio: Suljettujen yhteisöjen sairaus. Turun Sanomat 12.4.2011.
Sexual abuse scandal in Catholic archdiocese of Milwaukee. Wikipedia.
Irina Vähäsarja: Tutkija: Lestadiolaisliikkeen johto ohitti hyväksikäyttötapaukset vuosia. Helsingin Sanomat 17.4.2011.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Katsoin dokumentin. Katolilaispapit ja lestadiolaiset saarnamiehet, isät veljet jne. ovat vain yksi esimerkki. Olen itse kasvanut jehovantodistajaperheessä. Minua ei ole hyväksikäytetty, mutta menin 18 vuotiaana vihille miehen kanssa, josta myöhemmin tuli seurakunnan vanhin ja vieläpä esivalvoja, eli ylin seurakunnan päättäjä. Saimme kaksostytöt 5 vuotta avioliiton solmimisen jälkeen ja vielä yhden tytön 4 vuotta myöhemmin. Miehen käytös muuttui vihkimisen jälkeen ja tunsin, että minua vahdittiin aina. Kun mainitsin asiasta, olin itse vajaamielinen ja luulosairas miehen mielestä. Aikaa kului yli 20 vuotta. Aloin uskoa että vika oli minussa ja opettelin olemaan kyselemättä ja puhumatta muusta kuin arkipäivän asioista. 10 vuotta ennen lähtöäni yhdessä rakentamastamme kodista sanoin miehelle, että jos hänen käytöksensä minua kohtaan ei muutu, lähden, kun lapset lentävät pesästä. Hän uskoi, että en tule ilman häntä toimeen. Hänen käytöksensä muuttui yhä tylymmäksi ja sitä voi hyvällä syyllä sanoa sadistin käytökseksi jota hän harrasti myös tyttöjämme kohtaan. Vuonna 1997 kaksoset olivat lähteneet, toinen avioliiton kautta, toinen maailmalle opiskelemaan. Nuorimmalla oli vielä yksi vuosi peruskoulua jäljellä, kun katsoin hetkeni koittaneen. Muutin asumuseroon ja hain avioeroa päivälleen puoli vuotta myöhemmin, kun laki sen salli.
5 vuotta eron jälkeen avioitunut kaksostyttö, jolla oli jo noin vuoden vanha tyttövauva itsellään, kertoi, että isä oli käyttänyt häntä hyväksi niin pienestä alkaen kuin hän jaksoi muistaa.
Ensin en ollut ukoa korviani. Tyttö todisteli asiaa monilla erilaisilla tapahtumilla ja niiden seurauksilla aina silloin, kun me toiset perheen jäsenet emme olleet paikalla. Kaikkiin avoimiksi jääneisiin kysymyksiin tulivat vastaukset, kuin dominoilmiö. Ymmärsin yhtäkkiä, miksi isä ei ollut halunnut toista kaksostyttöä mihinkään mukaan – miksi hän oli aina ollut lyömässä kiilaa kaksosten väliin. Miksi heidän isänsä otti aamulehdenjakamisen tämän tytön kanssa tehtäväkseen. Miksi meille hankittiin hevonen kun kaksoset olivat 10 vuotiaita – se toi paljon muitakin tyttöjä pihallemme ja talliimme. Ymmärsin, miksi isä ei tullut saunaan samaan aikaan neljävuotiaiden kaksosten kanssa. Ymmärsin nyt, miksi isä meni nukkumaan toisen kaksostytön viereen, kun vauva vei hänen paikkansa parisängyssämme. Ymmärsin, miksi naapurimme oli kieltänyt omaa tytärtään tulemasta meille ja komensi hänet pois aidan viereltä kun mieheni jutteli hänen kanssaan. Voi miten paljon minä yhtäkkiä ymmärsin – aivan liian myöhään.
Jotakin suunnitelmia oli ollut myös nuorimman tytön kanssa. Isä oli ”löytänyt” hänen kanssaan metsiköstä aidon pistoolin näköisen pyssyn. Isä oli yhdessä tytön kanssa piilottanut pyssyn auton maton alle, jotta se lähtee salaiseen kätköön, josta ei tietäisi kukaan muu, kuin vain he kaksi. Nuorin tytär ei muista tapahtumia enempää. Minä sen sijaan muistan tilanteen, jonka olen ymmärtänyt vasta myöhemmin.
Kylään oli tulossa jehovantodistajien kierrosvalvoja. Olin tehnyt päivällisen, jossa viimeinen silaus vaati vielä aikaa. Työnsi nuorimman, silloin noin 7 kuukautta vanhan vauvan isänsä syliin ja pyysin häntä vaihtamaan lapselle vaipan. Hätkähdin sydäntäviiltävään parkaisuun joka kuului huoneesta, jossa sijaitsi vauvan hoitopöytä. Juoksin katsomaan, mitä oli tapahtunut. Isänsä nosti hellävaraisesti lasta juuri löydältä vilkaisemattakaan minua ja sanoi; ” taisi käydä pyllyyn vähän pipisti”. Vieraat tulivat ja menivät. Tuli uusi vaipanvaiohto ja kun avasin vaipan siinä oli verta. Mainitsin asiasta miehelle, joka ei ottanut mitään kantaa asiassa. Voin vain kuvitella miten sairas insestipedofiili on!
Tämä hurskastelija nousi jehovantodistajien seurakunnan valtakunnansalissa saarnalavalle tuon tuostakin ja sormi ojossa ojensi muita seurakuntalaisia. Kotiin päästyä hän nai omaa lastaan. Olen sitä mieltä, että heistä jokainen pitää merkitä poltinraudalla otsaaluuhun, että kaikki tunnistavat irrallaan vaanivan suden.
Hänet erotettiin seurakunnasta koska hän oli raiskannut vävypoikansa ainoan siskon alaikäisenä 3 kuukautta eromme jälkeen. Tämäkin tyttö viilteli ranteitaan ja söi unilääkkeet niin, että joutui psykiatriselle osastolle. Miestä ei siis ole koskaan erotettu pedofilian tai isestin vuoksi, vaikka seurakunnan muut miehet tiesivät tapahtumat koska uhrina ollut tyttö sen heille kertoi.
Epäilen, että korppi ei korpin silmää noki tässäkään asiassa. Tänä päivänä tuo sairastava saastainen syntisäkki istuu valtakunnansalilla edelleen, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Susi on otettu takaisin seurakuntaan vaanimaan ennalta aavistamatonta lammasjoukkoa yhdessä muiden susien kanssa.
Tee heti lastensuojeluilmoitus ja tutkintapyyntö polisille. Heti!
Muuten olet itse syyllistynyt rikokseen kun olet jättänyt ilmoittamatta törkeitä rikoksia. Sulle voidaan tuomita ilmoittamisen laiminlyönnistä oikeudessa jopa puoli vuotta vankeutta. Tosin perheenjäsenenä tämä rikoslain pykälä ei ehkä koske sinua yhtä ankarana.
Eikö ole väärin sanoa ”Kotona opetetun opin mukaan lapsiparka ei ole uskaltanut muuta kuin siunata rikolliselle synnit anteeksi.”?
Sanavalinta ”uskaltaa” tuntuu olettavan, että lapsi tietää ja tuntee että on olemassa vaihtoehto vaikenemiselle, että lapsi voi itse valita kertooko jollekulle vai ei, ja valitsee vaikenemisen koska ei uskalla valita muuta. Luulisin, että ihan pienenä, varsinkin hyvin autoritaarisessa perheessä, lapsi ei edes tiedä että hänellä on valinnanvapaus. Isompana lapsi saattaa ehkä jotenkin haluta tehdä asialle jotain, mutta on jo sisäistänyt opit niin tarkkaan, että ajattelee itsekin että kertominen on väärin ja haluaa olla ”hyvä uskovainen”. Vasta kun lapsi tiedostaa että asia on väärin ja että haluaisi kertoa, niin vasta siinä vaiheessa voi puhua uskaltamisesta tai uskaltamatta olemisesta.
En minäkään tiennyt pienenä että minua ei saa lyödä, ja ajattelin että kaikkien muidenkin mielestä lyöminen on minun oma vikani, lyöminen tuntui ainoalta mahdolliselta ratkaisulta minun suunnattomaan viisivuotiaan pahuuteeni. Murrosiässä olin pahoillani siitä, että olin tuottanut niin suurta murhetta vanhemmilleni, että he joutuivat lyömään.
Järkyttää. Luoja, anna voimaa uhreille toipua.
NIIN, KYLLÄ ON JÄRKYTTÄVÄÄ!!!
Tekee mieli sanoa että: ”Tästä on tultava loppu!”
Kertokaa uhrit ja läheiset julki tietonne!
Lähipiirissä kaksi nuorta aikuista teki itsarin, ja epäillä voi insestiä ja pedofiliaa!
Mitä kaikkea mieltä repivää ovatkaan elämässään kokeneet, kun eivät enää jaksaneet elää.
Jatkuuko tämän kaltainen toiminta sukupolvesta sukupolveen?
Kolmiosainen kriittinen katolinen vastaus dokkariin:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/ja-kirkko-vaikeni-kuinka-voit-yhae-kuulua-katoliseen-kirkkoon
http://www.kotimaa24.fi/blogit/ja-kirkko-vaikeni-vaikenemisen-ja-toiminnan-historiaa
http://www.kotimaa24.fi/blogit/ja-kirkko-vaikeni-murphy-walsh-ja-selibaatin-salaisuus
Emil, jälkiviisaus on helppoa. Mikään ei muuta totuutta tästä asiasta muunlaiseksi. Katolisella kirkolla, samoin Srk:lla oli kaikki tieto ja viisaus hoitaa asiaa Jumalan tahdon mukaan oma aikansa, kun sitä ei noudatettu niin Jumala hoiti asian julki toisin. Se ei ole mukavaa, teoilla on seuraukset.
Mietin sitä että kuinka esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin mahtaa suhtautua uskonnon ja anteeksiannon nimissä tehtyyn rikosten salailuun. Onko uskonnolla jokin ”ihmisoikeus” – ”uskonnonvapaus” -suoja, että uskonnon ”rippisalaisuus on ehdoton” -periaatteen nimissä on aivan laillista salata tieto rikollisista ja samalla saattaa lapset vaaralle alttiiksi?! Luulisi, että oikeuslaitos puuttuisi tällaiseen menoon.