Pysyttelemme kirkossa kuin osuuskaupassa


Ero_kirkostaSRK:n pääsihteerin Tuomas Hännisen puheet kirkkomme piispasta ja Pyhästä hengestä (kenellä se on ja kenellä sitä ei ole ja että piispa Samuel Salmen messussa lausuma synninpäästö ei ole pätevä) ovat kirvoittaneet keskustelun siitä, olisiko vanhoillislestadiolaisten syytä erota luterilaisesta kirkosta. Keskustelu on tietenkin aivan luonnollinen seuraamus nykyisestä tilanteesta kirkossa ja toisaalta herätysliikkeessä.

Salmi Hänninen 1

On perusteltua kysyä: miksi uskovaisena olla enää luterilaisen kirkon jäsen, kun sen johtajat ja kaikki muut kirkon jäsenet ovat epäuskoisia. Näin voi lestadiolaisesta opillisesta näkökulmasta todeta, ottamatta tässä yhteydessä kantaa erimielisyyksiin siitä, mitä Raamattu tahi luterilainen kristinoppi sanoo ja miten niitä pitäisi ymmärtää.

Miksi olla kirkon jäsen, kun sen papit ja piispat opettavat ihmisille, toki tätä itsekään ymmärtämättä, katalaa harhaoppia ja johdattavat seurakuntalaiset suoraan sielunvihollisen syliin ja kadotukseen?

Ja miksi olla kirkon jäsen, kun meillä on itsellämme hallussa kaikki mitä tarvitsemme hengellisessä toiminnassa ja Jumalanvaltakunnan työssä. Onko tässä kaksoisjäsenyydessä mitään järkeä?

Emme me tarvitse kirkkoja seurojen pitämiseen, emme rippikoulun pitämiseen emmekä muuhunkaan uskovaisten toimintaan.

Joka paikkakunnalla tai lähialueella on tarkoituksenmukainen rauhanyhdistyksen toimitalo, SRK:lla on  kolme valtionapua nauttivaa kristillistä opistoa ja kuusi hyvinvarusteltua leirikeskusta. Puhumattakaan muusta omaisuudesta (metsäomaisuus, asunto-osakkeet, salkussa mukavasti pörssiosakkeita). Omaisuutta pystytään kartuttamaan edelleen runsaina virtaavien testamentti- ym. lahjoitusten turvin. SRK:n talous on vakaalla pohjalla, kuten saimme kuulla SRK:n vuosikokouksessa Pudasjärven suviseuroissa.

Jumalanvaltakunnalla on ollut malttia ja siunausta vaurastua.

Mitä hyötyä uskovaisille on luterilaisesta kirkosta?

Sehän on paljasta kalkulointia. Vanhoillislestadiolaiset hyötyvät luterilaisesta kirkosta aika paljon.

Miten paljon?

Tarvtsee vain aluksi laskea, mitä tarkoittaa rahassa kun 120 vl-pappia saa kuukausipalkan tai eläkkeen kirkon verorahoista, siitä ”jäsenmaksusta” jonka kaikki kirkon jäsenet vuosittain palkastaan maksavat.

Mitä on papin kuukausipalkka sotuineen vuodessa? Laske se ja kerro 120:llä, mitä se vuodessa tekee.

Pelkästään tämä menoerä on yli 8,6 miljoonaa euroa vuodessa (arvio). Kaikki uskovaiset joutuisivat itse kokonaisuudessaan kustantamaan tämän, jos olisimme kirkon ulkopuolella.

Seurakuntavirkoihin ei valita kirkosta eronnutta vl-pappia. Sijoittuminen uskonnon opettajaksikaan ei onnistuisi enää. Tämä on realismia! On hyvä ennakoida.

Entä sitten kanttorit? Tätä nykyä jo lähes puolet seurakuntien kanttoreista onkin jo vanhoillislestadiolaisia. Mutta heiltä menisi työpaikka. Mistä tilalle palkanmaksaja, sanotaan umpimähkään ja alakanttiin, että 70 kanttorille? Palkkakustannukset esim. 3 miljoonaa euroa vuodessa. Kuka maksaisi palkan?

Vastaus: Me itse

Tottakai uskovaiset kykenisivät helpostikin kustantamaan itse pappinsa ja kanttorinsa. Eikä tekis heikkoakaan! Kun yksikään vanhoillislestadiolainen ei  enää maksaisi kirkolle vuosittaista jäsenmaksua, vaan kaikki keskittäisivät maksut pelkästään rauhanyhdistykselle, rahasta ei tosiaankaan tulisi pulaa. Varoja riittäisi pappien palkkoihin ja toimitalojen ylläpitoon runsain mitoin. Tarvittaessa saatettaisiin joinakin vuosina lisätä hieman talkootyötä, mutta edes sitä ei luultavasti tarvittaisi. kirkollisvero2P

Miten paljon kirkollisveron rahavirran siirto suoraan rauhanyhdistyksille merkitsisi euroina? Lasketaan pojat sekin!

Oletetaan, että palkkatöissä ja kirkollisveroja maksavia vanhoillislestadiolaisia on kaikkiaan 35 000. Lukua voi suhteuttaa Päivämies-lehden levikkiin (22 000) ja Pudasjärvellä suviseuroihin osallistuneiden määrään (86 000). Suurin osa suviseuravieraista on alaikäisiä, ja on eri yhteyksissä esitetty arvioitu että vanhoillislestadiolaisissa perheissä on kaikkiaan 50 000 alle 18-vuotiasta.

35 000 verovelvollista maksaa vuodessa kirkollisveroa 15,75 miljoonaa euroa (15 miljoonaa 750 tuhatta). Summa on laskettu siten, että kyseessä on keskituloinen (38 000 euroa vuodessa), joka maksaa kirkollisveroa Pohjois-Suomessa 450 euroa per vuosi.

Rauhanyhdistyksen jäsenyys kirkosta eronneena merkitsee yhden ansaitsijan perheessä vain nykyisen kirkon jäsenyyden hintaa!

Ehkä tosiaan kannattaa ainakin harkita panostuksen siirtoa kokonaan rauhanyhdistyksen suuntaan. Voisihan vuosittain maksettavaa summaa vielä tuosta hieman nostaakin, maksammehan nytkin tuplahintaa, eli sekä kirkolle että ry:lle. Ry:n jäsenmaksu on nykyisin tosin suorastaan naurettavan pieni.

Pikaisesti laskien vl-papit ja kanttorit maksaisivat nykymitoituksella noin 12 miljoonaa vuodessa. Siis: nykyisestä kirkollisverokertymästä vielä jäisikin kolme miljoonaa rauhanyhdistysten ylläpitoon ja muihin menoihin! Eikä ole sanottua, että pappeja ja kanttoreita tarvittaisiin ihan yhtä suurta määrää kuin nyt on. Osa hengellisistä tehtävistä voidaan hoitaa vapaaehtoisvoimin rauhanyhdistyksellä. Mikään kirkkolaki tai -järjestys ei sido meitä sitten, vapaana kirkkona. Näin voitaisiin menoja karsia, sanotaan vaikkapa niin että puolet nykyisestä kirkollisveroina kerätystä summasta jäisi käytettäväksi paikallisten rauhanyhdistysten ja SRK:n toimintakustannuksiin. Ja onhan tietenkin etu sekin, että enää ei SRK:n rippikouluihinkaan tarvitsisi anoa lupaa tuomiokapitulista.

Siis mikään opillinen syy, eikä myöskään taloudellinen, aineellinen  syy pidättele vanhoillislestadiolaisia enää nykypäivänä kirkon jäsenyydessä.

Aineettomat pääomat

Kirkko_Tyrvaan_Pyhan_Olavin_

Mutta kirkosta eroamisesta olisi muitakin riskejä kuin talous. Mites se, kun lestadiolaistyttäret eivät enää saisikaan komeita kirkkohäitä. Paha pettymys monelle romanttiselle sielulle.

Ry:n toimitalot ovat ilmeeltään nykyarkkitehtuuria. Niistä – luvalla sanoen – puuttuu romantiikkaa ja arvokkuutta antava, historiallinen säväys. Sen voi kokea vain vanhoissa kirkoissa. Mendelssohn soi juhlavimmin kirkon holveissa!

Tampereen_rauhanyhdistys_2

Toiseksi. Suviseuroissa ei enää saataisi kuunnella, miten piispa arvovallallaan asettuisi tukemaan tätä ”kirkon arvokasta herätysliike-perintöä” ja seuratapahtumaa. No, oletko sinä kaivannut piispan puhetta suviksissa?  Menetystä harmittelisivat lähinnä SRK:n johtokunnan jäsenet ja puheenjohtaja. Terveiset Kiviharjunlenkki 7:ään.🙂

Todellista merkitystä olisi kyllä sillä, että yhtään oikeaa uskovaista ei pääsisi enää kirkolliskokousedustajana ottamaan kantaa ja käyttämään valtaa luterilaisen kirkon päätöksenteossa. Kirkkohallitukseenkaan ei palkattaisi yhtään ainoata uskovaista tekemään töitä ja vaikuttamaan siihen, miten kirkon käytännön toimintaa valtakunnallisesti junaillaan. Hiippakuntien virastoista katoaisivat SRK:n omat  luottomiehet ja -naiset. Yksikään uskovainen ei olisi myöskään paikallisessa seurakuntayhtymässä päättämässä, mihin seurakunnan euroja käytetään ja mihin ei.

Olisi vaara, että kävisi kuin keskustapuolueelle kuntauudistuksessa.

Vanhoillislestadiolaiselta herätysliikkeeltä ja SRK:lta jäisi saamatta kristillisen kirkon pitkään traditioon perustuva arvovalta, luotettavuus ja niiden mukaiset komeat puitteet. Niillä on oma uskottavuutta ja valtaa vahvistava merkityksensä. Niitä on vaikea rakennella itse, ilman kirkon mahtia ja tukea. Traditioita ei voi ostaa. Tämäkin on realismia.

Mutta tarvitsemmeko ”kirkon mahtia”? Itse asiassa, mehän tässä ollaan maan suurin hengellinen liike…

Vallan ja arvovallan supistuminen?

Jalat maassa ja realismia kehiin.

Kirkosta lähdettyä herätysliikkeestä tulisi vain yksi vapaakirkollinen liike monien muiden joukkoon. Toki liike olisi edelleen hyvin suuri Suomen mittakaavassa. Sen äänestyskäyttäytymisen ja ostovoiman ohjailumahdollisuus – jos sitä nyt sitten on – merkitsee edelleen todellista valtaa ja sen mukaisia asemia. Luottamustoimissa ja politiikassa olisi edelleen varmasti kysyntää.

Mutta miten pitkään liike kirkon ulkopuolisena yhteisönä olisi enää ”suuri”?  Pysyisikö se suurena? Asioita on joskus hyvä katsoa huonomman kehitysmahdollisuuden kautta.

Enää ei olisi todellista vastakkainasettalua muihin uskonnollisuuksiin yhtä jyrkkänä, kun ei olisi kirkon paatuneita pappeja aikä piispoja, joihin verrata omaa oikeaoppisuutta ja Jumalan siunaamaa menestystä.  Jako meihin ja muihin voisi menettää voimansa. Vastakkainasettelun kadottua saattaisi yhteisön vetovoimaisuuskin kärsiä? Tuskin olisi välittömisä seuraamuksia, mutta ehkä pidemmän ajan kuluessa olisi tiedossa muutoksia.

Päättäisivätkö uskovaiset lastenvanhemmat enää sitten, että edelleen lähettävät lapsiaan SRK:n leireille ja rauhanyhdistyksen pyhäkouluun?  Entä SRK:n rippikoulun suosio,  kun se ei olisi enää osa luterilaisen kirkon rippikoulua, kuten nyt on (vaikka tietenkin omat opilliset käsityksemme onkin jo pitkään olleet opetuksen sisältö).

Tämä on kaikkein ratkaisevin päätös liikkeen jatkuvuuden kannalta. Mitä vanhemmat päättävät lastensa kasvatuksesta. Siinä kohtaa liike seisoo tai kaatuu.

Näitä päätöksiä tekevät sittenkin yksityiset ihmiset omassa elämässään. Toki heihin voidaan vaikuttaa saarnoissa ja kansaapuheissa rauhanyhdistyksellä, SRK:n julkaisuilla, suviseuroissa ja luomalla entistä tiiviimpää porukkahenkeä lestadiolaisten kasvuikäisten piirissä. Kaveripiirin painetta. Tästä huolimatta tulevaisuus ilman ev.lut. kirkkoa sisältää riskejä. Niitä täytyisi osata ennakoida.

Vaarana on, että jouduttaisiin samaan asemaan kuin  Amerikoissa ollaan jo nyt. Pienenevä marginalisoitunut ryhmittymä. Meikäläisiä on USA:n yli 313 miljoonan ihmisen keskuudessa vain viitisen tuhatta, ja suunta on selvästi alaspäin.

Irtautuminen luterilaisesta kirkosta voisi johtaa ajautumiseen marginaaliin.

Niin että, kyllä meidän kirkossa kannattaa pysytellä – vaikka se harhaoppinen ”Baabelin portto” onkin. MOT.

Kirkon jäsenenä suhtaudumme kirkkoon samoin kuin osuuskauppaan. Ihan hyvä organisaatio olemassa, mutta ei sen enempää kuin semmoinen yksi organisaatio muitten joukossa.

*       *       *

Ajattelemisen aihetta antoi Iisakki Vähäpuheinen.

*       *       *

Lue lisää:

Jaakko Antila: vanhoillislestadiolaisuus elää rajanvedosta muuhun maailmaan

Esko: Missä sinä sijaitset vl-maailmankaikkeudessa?

Johannes Ijäs: Arkkipiispa kutsui vanhoillislestadiolaiset keskusteluun. Kotimaa24 17.4.2012.

Johannes Ijäs: Kirkko selvittää viidentoista pappinsa yhteyttä Lähetyshiippakuntaan. Kotimaa24 13.5.2014.

R. K.: Arkkipiispa huolestui

R. K.: Johtokunta erotti Risto Leppäsen rauhanyhdistyksen tehtävistä, syynä sitoutuminen kirkkomme virkakäsitykseen

Taneli Kylätasku: Valtakunta vaihtui omaan ajatteluun. Kotimaa24 27.6.2012.

Layman: Lestadiolaiset papit kirkossa: asemia, valtaa ja pelkkää feikkiä?

SRK:n Hänninen: Salmen synninpäästö ei sama kuin uskovaisen ihmisen julistama. Kotimaa24 29.6.2014.

Pihla: Myyjäiset. Lähdin. Saanko elää omaa elämääni? Entisen vanhoillislestadiolaisen ajatuksia. Blogikirjoitus 6.11.2014.

Edwin Suominen: Vanhoillislestadiolaisuus opillisesti harhassa

14 kommenttia

Kategoria(t): evankelis-luterilainen kirkko, harhaoppi, kadotus, kaksinaismoralismi, kasvatus, kirkko, kristinoppi, lapset, luterilaisuus, nuoret, opilliset kysymykset, pelastus, rahoitus, rauhanyhdistys, sensuuri, seurakuntaoppi, SRK ry., vallankäyttö, yhteisö

14 responses to “Pysyttelemme kirkossa kuin osuuskaupassa

  1. Still

    Rehellisyys maan perii, venkoilu taivaan valtakunnan, näin vl piireissä. Kun joku sanoo julkisesti sen mitä kulisseissa puhutaan kirkon väestä niin se on sitten pahoittelun paikka. Miksi pahoitella rehellisyyttä? No sitähän se on ollut koko ajan, jo pienet lapset opetetaan vl liikkeen sisällä siihen että ”meidän” ulkopuolella olevat on kadotuksen lapsia, sen kuulee kouluissa lähinnä ala-aste ikäisten keskuudessa. Ylä-aste ikäiset ovat jo sisäistäneet sen että julkisesti ei saa sanoa sitä mitä liikkeen sisällä opetetaan oikeana oppina. Valheellisuus on opin seuraus, onko se Pyhästä hengestä? Sen voi jokainen itse lukea Raamatusta miten Totuuden henki toimii, mutta Raamatuitahan ei aina tässä tarvita. Voi pimeyttä ja ihmisen raadollisuutta, sitä on niin kova tarve olla oikeassa ja saada toisetkin mukaan, kiva pönöttää ja paukutella henkseleitä.

  2. Vellihame

    Entäpäs kun meikäläinen koki että piispan puheessa suviseuroissa kuuluikin Hyvän Paimenen ääni virvoittavana – miksi vaihtaisin kirkkoa?
    Entäpäs kun tuossa kuvitteellisessa vl-kirkossa olisi ihan samat ongelmat kuin evlut-kirkossa nykyisin – olisi näitä liberaaleja ja patavanhoillisia nokkapokkasilla?

  3. Vl-kanttori

    Taisi kirjoittajalle tulla pieni virhe, kun puhui n. 70 vl-kanttorista. Suomessa on n. 800-900 kanttoria seurakunnissa töissä. Jos n. puolet heistä on (mitä jonkin verran epäilen) vanhoillisia, niin se tekisi 400-450 hlöä…

    Miksi pysyä kirkossa? Itselle nousevat mm. seuraavat syyt:
    – Jumalanpalvelukset
    – Rikas kirkollinen elämä (kukaan ei tietääkseni ole kieltänyt vanhoillisia osallistumasta kinkereille, kerhoihin, jumalanpalveluksiin tai hartauksiin. Lisäksi etenkin vl-kanttorin johtamassa kuorossa on usein paljonkin vl-laulajia. Vaikkei kirkkokuorossa laulaminen edelleenkään ole kovinkaan yleistä vl:ien keskuudessa…
    – monipuolinen musiikki
    – hengellinen koti (vaikka sitä on vanhoillislestadiolaisuuskin, niin koen vahvasti olevani myös evankelis-luterilainen)
    – traditio
    – tietty ’pyhyyden tuntu’, kun käy kirkossa. Erilainen ilmapiiri kuin seuroissa.

    Tässä nyt näitä mitä tuli ensalkuun mieleen. Mahdollisesti kirkko tulee olemaan itselleni myös työpaikka lähitulevaisuudessa.

  4. Vl-kanttori

    Haluaisin vielä lisätä, että jp:ssa ja messussa luetaan edelleenkin puhdasta Jumalan sanaa, rukoillaan, luetaan uskontunnustus ja Isä meidän-rukous. Lisäksi kirkkomusiikki itsessään lähentää parhaimmillaan suhdetta Jumalaan ja ehtoollinen vahvistaa uskoa. Vl-perinteessä on nähty, että ehtoollisen vaikutus tai ’oikeellisuus’ ei ole asettajan uskosta kiinni, vaan riippuu vastaanottajan uskosta. Uskovainen saa ehtoollisessakin tuntea olevansa armahdettu syntinen, vaikkakaan suoranaisena syntien anteeksisaamisena sakramenttia ei käsitetäkään.

  5. Nimetön 173

    Ikävä kun Voittonen omasta mielestään voi määrätä kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei, hän antoi haastattelun jossa heitti uhkauksen että vl:t voi erota kirkosta jos samaa sukupuolta olevat saa avioliitto oikeudet, samat kuin heteroparit. Itse en eroisi kirkosta tuon vuoksi, kirkko on minulle enemmän Jumalan huone kuin rauhanyhdistys. Kummallista uhittelua joka ei lähde Pyhästä hengestä.

    • Nimetön 176

      Kukahan rohkenisi peria Voittosen mandaatin. Tuoreempaa verta kaivattaisiin jo kipeästi. Ei millään pahalla, mutta laajemminkin kentältä kuultua…

  6. juhak

    ”Ikävä kun Voittonen omasta mielestään voi määrätä kuka kuuluu kirkkoon ja kuka ei, hän antoi haastattelun jossa heitti uhkauksen että vl:t voi erota kirkosta jos samaa sukupuolta olevat saa avioliitto oikeudet, samat kuin heteroparit.”

    2 x väärin (ainakin)

    Ei voi määräillä, eikä ole niin väittänytkään. Toiseksi, kirkosta eroaminen voisi olla mahdollista, jos omantunnon syistä ei anneta mahdollisuutta kieltäytyä homoparien vihkimisestä.

    • Still

      Kaksoisviestintää, kun Olavi jotain sanoo niin alamaiset seuraa kuin lampaat. Miksi hän muuten edes ottaisi kantaa kirkon jäsenyyteen liikkeensä puolesta, on turha väittää ettei ole sellaista sanonut, ja toimiihan kirkon vl papit naispappienkin kanssa ja mm. Keijo Nissilä haki piispan virkaa jossa olisi vihkinyt naisia papeiksi. Mitä se on pois keneltäkään vaikka vihkii samaa sukupuolta olevia, tekona aivan sama kuin toimia naispapin kanssa alttarilla, siis vl kontekstin mukaan. Uhittelua se eromisella uhkailu on, valta taistelua joka ei kuulu Jumalan lapselle.

      • juhak

        Hassua, että kaksoisviestinnän huomaavat sinun kaltaisesi. Minä en ole huomannut. Miksi ei ottaisi kantaa, jos asiasta toistuvasti kysytään. Jos ei kommentoisi mitenkään, sehän se vasta outoa olisikin.

        Niin, en tiedä ”lupasiko” Nissilä vihkiä naispappeja. Senkö takia häntä ei valittu? Tietysti sen lisäksi hän ylipäätään on vl.

        Homoparin vihkiminen vertautuu naispapin vihkimiseen, ei naispapin kanssa työskentelemiseen.

        Uhittelua on se, kun vanhoillislestadiolaisia ollaan ajamassa kirkosta.

        Tässä on V. Juntusen näkemys, joka ei ole pelkästään hänen:

        ”Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys SRK haluaa omantunnonvapauden evankelis-luterilaisen kirkon papeille, jos sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksytään.

        Papit voisivat halutessaan kieltäytyä omantunnon syistä homoparien siunaamisesta ja vihkimisestä. SRK:n mielestä homoparien siunaamisen ja vihkimisen tulisi olla pappien oikeus, ei velvollisuus.

        ”Omantunnonvapaus on tärkeää, sillä muuten joutuisimme siunaamaan jotain, mikä tuntuu meistä mahdottomalta”, työvaliokunnan jäsen Viljo Juntunen toteaa.

        Sukupuolineutraali avioliittolaki jakaa mielipiteitä kirkon sisälläkin. SRK:n virallinen kanta kuitenkin on, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, elinikäiseksi tarkoitettu liitto.

        ”Homous ei ole synti, mutta sen toteuttaminen on Jumalan sanan vastaista. Vaikka yhteiskunta sen sallii, se rikkoo Jumalan tahtoa”, Juntunen sanoo.”

        Monessa yhteydessä on sanottu, että jos ei työnantajan sääntöjä halua noudattaa, voi lähteä pois, siis pois kirkosta. SRK ajaa mahdollisuutta kieltäytyä homoparien vihkimisestä omantunnon syistä. Jos tulee velvoite vihkiä, sitten katsotaan, voiko vl-papit toimia kirkossa, annetaanko heidän työskennellä omantuntonsa mukaisesti. Tästä on kyse, eikä mistään uhittelusta.

      • Still

        Kysynpä vielä että mitä kun vl homo pariskunta tai vaikka ei-vl homo pariskunta rakastuu, haluaa elää yhdessä sen rakkauden kanssa, eivät kuitenkaan halua ”toteuttaa” sitä siinä mielessä kuin yleisesti ajatellaan, seksuaalisuuden kautta, vaan elää yhdessä sen rakkaimman ihmisen kanssa ilman seksiä, onko se este siunata liitto? Minusta on tarkoituksenhakuisuutta ajatella ensimmäisenä seksiä ja unohdetaan ihmisen tarve olla rakastettu ja antaa rakkautta sille jota kohtaan näin tuntee. Rakkaus ei aina tarkoita seksiä, ei heterosuhteissakaan, vl kontekstissa hetero avioliiiton päätarkoitus on lisääntyminen, kuten kuulimme suviseuroissa tästä kirkastettavan. Kun homo ei voi lisääntyä niin miksi edes ajatella ensimmäisenä seksiä? Tämä lähtee ihmisen omasta turmeltuneesta luonnosta, ei Jumalan hengen mukaisesta rakkaudesta. Ja tämä on aivan konkreettinen esimerkki olemassa olevasta tilanteesta, henkilöt pysyvät kaapissa koska eivät ole hyväksyttyjä vl kristillisyydessä sellaisena kuin ovat, he rakastavat ja haluaisivat elää yhdessä ilman seksiä.

        Ja tuohon kannanottoon vielä, Olavi voi ottaa kantaa henkilökohtaisesti, ei toisten puolesta. Ei hänellä ole valtuuksia muuhun tässä asiassa.

        Mistään omantunnon vapaudesta en muista Nissilän maininneen piispanvirkaa hakiessaan, jokainen ymmärtää että siinä virassa vihitään naisia papiksi, se on piispan yksi tehtävä. Ei ainakaan julkisesti vastustanut naispappien vihkimistä.

        Vanhoillislestadiolaisten kirkossa oloa jotkut tahot kritisoi ymmmärrettävistä syistä, tämä Hännisen tokaisu oli hyvä todiste siitä. Se ei ole mm. Lestadiuksen opetuksen mukaista, eli tässä Srk on lähtenyt omille teilleen, samoin Lutherin kanssa eri linjoilla. Että ei se ihme ole.

  7. Martinus

    Lutherin ja Zwinglin keskusteluissa Marburgissa v. 1529 erimielisyys koski ehtoollisopin vähäiseltä näyttävää eroavaisuutta. Keskustelujen lopussa kyynelehtivä Zwingli tarjosi Lutherille veljenkättä opillisesta erimielisyydestä huolimatta. Luther kuitenkin torjui kädenojennuksen ja totesi moneen kertaan :

    Teillä on toinen henki kuin meillä. Te ette kuulu kristillisen seurakunnan yhteyteen; emme saata teitä veljiksemme tunnustaa. Vakuutamme vielä kerran, että meidän omatuntomme estää meitä tunnustamasta teitä veljiksemme. Luther jatkoi :
    Minua suuresti kummastuttaa, että tahdotte minua veljenänne pitää. Se osoittaa selvästi ettette opistanne paljoa välitä.

    Piispa puhutteli seurakansaa sisarikseen ja veljikseen opillisista erimielisyyksistä huolimatta. Uskovaiset eivät tarttuneet ojennettuun käteen: Teissä on eri henki kuin meissä, meidän omatuntomme estää meitä tunnustamasta teitä veljeksemme.

    Kuitenkin samoin sanoin kuin Luther aikanaan : Tunnustamme teidät ystäviksemme; tosin emme teitä veljinämme emmekä Kristuksen seurakunnan jäseninä pidä, mutta me emme sulje teitä siitä yhteisestä rakkaudesta, jota olemme vihollisillemmekin velvolliset osoittamaan.

    Toisin kuin Still antaa ymmärtää Luther oli oikeasta opista äärimmäisen tarkka. Vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa. ”Hoc est corpus meum” sisältää paljon enemmän mitä äkkiseltään uskoisi.

    • Still

      En ole sanonut että Luther ei olisi ollut tarkka oikeasta opista, enkä niin edes anna ymmärtää, se on sinun oma tulkinta, ehkä se kosketti sinua ja sai suojareaktiona vääristämään minun sanomistani. Oliko Luther erehtymätön? On myös vaara että opin tarkkuudessa ja tiukkuudessa voi jäädä Raamatun sanan tutkiminen ja tulkitseminen pois totuudesta, opista tuleekin epäjumala, pitäydytään siinä mikä on perinne eikä Pyhän hengen ilmoitus. Lutherkaan ei nähnyt ihmisen sisälle, vain Jumala voi sen nähdä.
      Olen samaa mieltä että vähä hapatus hapattaa koko taikinan, onko näin käynyt Srk oppisuunnalle, henkiopit on harhaksi tunnustettu mutta niitä vielä käytännön tasolla harjoitetaan. Tämän sanon omiin kokemuksiin perustuen. Minun mielestä kristinuskon oppi on sama kaikilla kristityillä, lahkot vain ovat lisänneet omia opinkappaleita joilla pyritään rajaamaan Jumalan valtakuntaa ihmismielen mukaan, se ei ole Raamatun mukaista, ja tämä ei koske vain Srk lahkoa.

      Srk ns. oppi on muuttunut monissa kohdin siitä mitä se on ollut ennen. Kuitenkaan mitään näitä muutoksia ei ole julkisesti myönnetty, ainoa asia on hoitokokousaikaiset henkiopit ja nekin on kasattu yksittäisten ihmisten (jo edesmenneitten) syyksi. Erittäin kieroa ja halveksuttavaa, Totuuden henki kuitenkin tietää näidenkin omantunnon tilan, se riittäköön meille, sanoa kuitenkin pitää mitä oikeaksi kokee.

  8. Martinus

    Kirjoitukseni pointti ei ollut siinä, mitä mieltä Still on asioista, vaan siinä analogiassa, joka näiden kahden tapauksen välillä on n. viiden sadan vuoden ajallisesta erosta huolimatta. Miten samoin omantunnon syin Luther ja muut wittenbergiläiset torjuivat kädenojennuksen kuin nyt vl-kristityt.
    ”Teissä on eri henki kuin meissä, meidän omatuntomme estää meitä tunnustamasta teitä veljeksemme.” Srk oli täysin Lutherin linjoilla tässä asiassa.
    Evankeliumi on Jumalan voima. Se voima ei ole sanoissa, vaan Pyhässä Hengessä. Sen julistajalla ei voi olla eri henki.

    • Still

      Lutherin linjoilla aivan kuin monet muutkin lahkot ja suunnat. Oliko sinun mielestä Lutherilla ja Srk kristillisillä sama ”henki”? Jos oli niin perustele muutamalla sanalla niin tutkitaan kirjoituksista sitten lisää.🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s