Rauhanyhdistyksellä homoihin kohdistettu torjunta jyrkentynyt 2000-luvulla


Kimmo syntyi vanhoillislestadiolaiseksi. Teininä hän ymmärsi olevansa homo. Nyt hän tietää, ettei voi olla molempia. Vaihtoehdot olivat nämä: Elää uskossa ja ikuisessa selibaatissa. Solmia kulissiavioliitto ja harrastaa sivusuhteita. Tunnustaa homous ja kieltää usko. Haastattelu Suomen Kuvalehdessä 2007. GayNoP

Vanhoillislestadiolaisuudessa tuomitsevat homoseksuaalien välisen kiintymyksen ja rakkauden. Homot ovat joutuneet entistä ahtaammalle rauhanyhdistyksellä liikkeen johdon koventuneiden äänenpainojen myötä.

Vain heteroiden välinen rakkaus ja sitoutuminen elämänmittaiseen liittoon hyväksytään. Uskovainen homoseksuaali ei saa sitoutua elämään yhdessä rakastettunsa kanssa eikä solmia rekisteröityä parisuhdetta, vaikka se on vuodesta 2002 lähtien ollut Suomen lakien mukainen, laillinen liitto, ja sen katsotaan kuuluvan yleisiin ihmisoikeuksiin. Jos hän näin tekee, hänet erotetaanuskovaisten piiristä.

Voittonen_homoista

Meidän pitää muistaa, kuinka lyhyt aika on siitä, kun yllytys tähän oli rikos. Kyllä sillekin on omat perusteensa olleet.” – Voittonen Suomen Kuvalehden haastattelussa 2007. Homoseksuaalisuus oli Suomen rikoslaissa rikos vuosina 1894 – 1971. Homoseksuaalisuuteen kehottaminen oli rikos 1971 – 1999.

Samaan aikaan 2000-luvulla, kun homoseksuaalien yhdenvertaista asemaa on viety Suomessa oikeudenmukaisempaan suuntaan,  suhtautuminen homoseksuaaleihin onkin lestadiolaisuuden piirissä koventunut. Tähän tulokseen ovat tulleet homojen kokemuksia vl-liikkeessä tutkineet tutkijat Eetu Kejonen ja Meri-Anna Hintsala kirjoituksessaan Torjuttuna vai ymmärrettynä? (Teoksessa Tuoreet oksat viinipuussa, 2013).

Asenteet muualla yhteiskunnassa ovat kehittyneet inhimillisemmiksi ja perustuvat tieteellisiin tosiasioihin. Suurin osa suomalaisista on valistuneita ja tietävät, että hetero- tai homoseksuaalisuus määräytyy varhaisessa sikiön kehitysvaiheessa. Homoseksuaalisuus ja heterous ovat Jumalan luomistyön tulos.

Homoseksuaalien ihmisoikeudet ovatkin saaneet suomalaisten enemmistön tuen.

HS_tutkimus_homoliitot

Millä perusteella voit kieltää toiselta sen, mihin itselläsi on mielestäsi oikeus?

Suuri osa suomalaisista on ymmärtänyt sen, että rakkaus ja ihmisen kaipaus ja tarve kiintyä ja sitoutua koko elämän ajaksi itselleen läheisistä läheisimmän ihmisen kanssa ovat luonnollisia, universaaleja, ihmisyyteen kuuluvia, Jumalan luomia tarpeita. Useimpien ihmisten suuri toive on löytää kumppani, saada antaa rakkautta ja tulla rakastetuksi, perustaa perhe ja jakaa elämän ilot ja surut rakkaimpansa kanssa.

Sen, joka tämän kieltää homoseksuaaleilta, tulee kysyä itseltään, millä perusteella hän voi kieltää saman ilon ja onnen toiselta ihmiseltä, minkä kuitenkin katsoo ilman muuta kuuluvan itselleen.

Hintsala sanoittaa aidon kristillisen asenteen blogikirjoituksessaan:

Samoin kun nykyään ymmärrämme, etteivät demonit aiheuta ihmisten sairauksia, myöskin homoseksuaalisuus on osa ihmisen luotuisuutta eikä mikään kartettava ja marginalisoitava asiaMinusta olisi hyvä, että lait ja kirkkokin tukisivat vastuullista parisuhdetta ja seksuaalisuuden toteutumista, ja kannustaisi elämänikäiseen parisuhteeseen myös samaa sukupuolta olevia pareja. Epätasa-arvo ja moralisointi tuottavat rikkinäisyyttä, ja rikkinäisyys on liian hyvä pohja uudelle alistamiselle ja pahoinvoinnille, uusien ihmisten ja sielujen rikkoontumiselle. Pitäisi enemmän koota kuin hajottaa.

On myös muita vl-uskovaisia, jotka sydämessään ovat samalla kannalla kuin Hintsala julkisesti. Mutta he eivät rohkene avata suutaan ja vaatia liikkeen opetuksen korjaamista, niin että homoseksuaalit saisivat yhdenvertaisen aseman ja hyväksynnän rauhanyhdistyksellä. Jos ry:llä alkaa kysellä ja ehdottaa ”virallisesta linjasta” poikkeavia ajatuksia, joutuu nopeasti puhuteltavaksi ja lopulta ulos yhteisöstä.  Asiallinen keskustelu on tehty mahdottomaksi.

92% vl-uskovaisista torjuu homot

Homojen ihmisoikeudet hyväksyviä vanhoillislestadiolaisia on vasta vähän, tarkkaan ottaen noin kahdeksan prosenttia vl-liikkeeseen kuuluvista.

Päätelmä perustuu FT Hanna Salomäen tutkimukseen, jonka mukaan vanhoillislestadiolaisista 92 prosenttia ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä. Lestadiolaisten suhtautuminen on kaikkein jyrkintä mitä kirkkomme piiristä voi löytää.

Vanhoillislestadiolaisia prosenttiyksikön verrran torjuvammin homoihin suhtautuvat kirkossamme vain rukoilevaisuuteen kuuluvat ihmiset. Rukoilevaisuus on herätysliikkeistä pienin. Sillä ei ole likimainkaan samantyyppistä vahvaa arvovaltaa kirkossa ja yhteiskunnassa kuin vanhoillislestadiolaisuudella.

Siten vanhoillislestadiolaiset homoseksuaalit eivät voi elää avoimesti ja vapaasti homoseksuaalisuutensa tunnustaen. Lestadiolaiselle homoseksuaalille ei ole luvallista elää rekisteröidyssä parisuhteessa.

Liikkeessä opetetaan, ylintä johtotasoa myöten, että homoseksuaalisuus on synnillinen taipumus, josta voi ”vapautua Jumalan armon voimin”.

Me rukoilemme, että tällainen henkilö voisi Jumalan armon voimin vapautua taipumuksestaan. Näitäkin esimerkkejä on. – SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittonen, Suomen Kuvalehti 2007.

Yleensä vanhoillislestadiolaiset eivät kuitenkaan ohjaa homoseksuaaleja uskonveljiä ja -sisaria ns. eheytyshoitoon, kuten tunnetumpi homojen syrjintää harjoittava kirkon sisäinen liike, Kansan raamattuseura. Vl-liikkeessä ei tavallisesti ajatella, että homoseksuaalisuus tulisi poistaa ihmisestä. Liikkeen virallisen opetuksen mukaan hänet tulee hyväksyä ihmisenä, mutta ”homoseksuaalisuuden toteuttamista” ei voida hyväksyä.

Vain vähän vaihtoehtoja

Vanhoillislestadiolaisen homomiehen osa on raskas patriarkaalisessa yhteisössä. Monet heistä ovat ratkaisseet asian niin että ovat päätyneet rakkaudettomaan kulissiavioliittoon. Siitä seuraa yleensä aina tuskaa ja kärsimystä – ei vain miehelle, vaan myös vaimolle ja lapsille. Näistä asioista ei puhuta, mutta tapauksista on kuvuksia ja kokemuksia nettikeskusteluissa. Kulissiavioliitto ei ratkaise kenenkään ongelmia, vaan kasvattaa niitä.

Vanhoillislestadiolaisen lesbon asema ei ole sekään helppo, erityisesti koska liikkeen ideaaliin naiskuvaan sisältyy perinteinen hetero-perheenäiti -roolimalli ja suurperheisyys. Naisella on lestadioalisuudessa kuitenkin jossain määrin vapaampi tila toimia ihmissuhteissa. Sinkkunaisten yhteistaloudet ovat varsin yleisiä, joten parisuhteessa eläminenkin saattaa joillakin onnistua herättämättä laajempaa huomiota.

Vanhoillislestadiolaisten homoseksuaalien asema tunnetaan myös kirkollisessa Yhteys-liikkeessä sen lähimmäisverkoston kautta. Yhteydenottoja on tullut jonkin verran, on rovasti Liisa Tuovinen todennut Kotimaa24:n haastattelussa. Tuovisen mukaan vl-liikkeen sisällä olevat homoseksuaalit painivat hyvin raskaiden kysymysten kanssa. Kyse on siitä, miten he ylipäätään jaksavat. Heitä kuormittaa raskaasti pelko siitä, että suku, perhe tai seurakunta hylkäisi, jos homoseksuaalisuus tulisi tietoon.

GAY p

Suomalaisessa yhteiskunnassa on tunnustettu ihmisoikeuksien kaikessa laajuudessaan koskevan sekä ei-heteroita että heteroita. Perustuslain mukaan ketään ei ole luvallista syrjiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Suomessa on ollut presidenttiehdokkaana avoimesti parisuhteessa elävä homo, joka sai laajojen kansalaispiirien kannatuksen. Samoin kansanedustajissa on useita homoseksuaaleja, ja parisuhteessa ja perheen perustaneita homoja   toimii seurakuntien palveluksessa ja kirkkomme hallinnossa. Enemmistö suomalaisista (57%, huhtikuu 2013) kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia, joka  antaisi homopareille mahdollisuuden mennä naimisiin. noin Avioliittolain muuttamista ajavan kansalaisaloitteen on allekirjoittanut yli 150 000 suomalaista.

Mutta vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä ei asiallisesti keskustella homoista, eikä Päivämiehessä ole kirjoituksia asiasta.

Vaikeneminen ja vaientaminen ovat yhteisöllisen väkivallan muotoja. Omaa seksuaalisuuttaan pohtiva vanhoillislestadiolainen nuori homoseksuaali ei saa uskonyhteisöltään tukea. Tavallisesti ei myöskään omalta perheeltään. Päinvastoin, se puhetapa, joka herätysliikkeessä on kansakäymmisen tasolla omaksuttu, häpäisee ja nöytyyttää sekä mitätöi homoseksuaaleja karkealla tavalla. Ihminen joutuu eristetyksi omasta perheestään. Tämä näkymä paljastuu Kejosen ja Hintsalan tutkimuksessa kerätystä aineistosta.

Välillä tuntuu, että herätysliikkeemme piirissä ovat ne kaikkein pahimmat reasistit, johtuen ehkä siitä, ettei homoista/homoudesta puhuta. Kaipaan kovasti sitä tekstiä Päivämiehestä jossa homoseksuaalisuudesta kirjoittaisi joku psykologi, lääkäri tms., kuten nyt vaikkapa pedofiliasta ja muista asioista on tapahtunut. Ehkä sellaista tekstiä saadaan odottaa ikuisesti.  – Timo.

Tätä liikkeen johto ei ole halunnut. Päinvastoin, se on toistuvasti antanut julkisuuteen homoseksuaaleja syrjiviä lausuntoja.

Yhteiskunnassa  julkisen keskustelun kehittyminen avoimeen suuntaan sekä koulutustason kohoaminen  ovat mahdollistaneet asiallisen, tutkimukseen perustuvan tiedon lisääntymisen ja leviämisen. Valtaväestön piirissä asiallinen ja oikea tieto taas on sulattanut torjuvia asenteita homoseksuaaleja kohtaan.

Mutta vanhoillislestadiolaisuudessa liikkeen johdon määrittelemä ankaran kielteinen ja torjuva suhtautuminen asenteiden muutosta vastaan on selvästi hidastanut myös oikean tiedon kulkeutumista uskovaisten keskuuteen.

Homoseksuaalinen käyttäytyminen on siveettömyyttä ja sellaisenaan synti. Jokainen on velvollinen pidättäytymään sen toteuttamisesta. – SRK:n vuosikokouksen kannanotto 2005.

Tämä on lisännyt häpäisemään pyrkivää pilkkapuhetta ja sallivaa suhtautumista siihen, sekä mahdollistanut äärimmäisen homovihamielisyyden säilymisen rauhanyhdistysten piirissä. Tähän johtopäätökseen ovat päätyneet myös Kejonen ja Hintsala tutkimuksessaan.

”Taipumuksen toteuttaminen” on syntiä

Liikkeen opetus kuuluu niin, että ”hyväksytään homoseksuaalit ihmisenä ja uskovaisena”, mutta ”taipumuksen toteuttamista” ei sallita. Taipumuksen toteuttamisella tarkoitetaan seksuaalisuutta.

Ihmisen luonnolliset tarpeet ja ihmisoikeudet ohittava suoraviivainen tuomitseminen liikkeen opinkappaleena on kääntynyt ruohonjuuritasolla rauhanyhdistyksellä ja keskinäisessä sosiaalisessa elämässä sellaiseksi, ettei homoseksuaaleja enää tosiasiallisesti hyväksytä myöskään ihmisenä rauhanyhdistyksellä. Jopa takavuosien tietämättömyys ja tunnistamattomuus oli itse asiassa ehkä armollisempi homoseksuaaleille kuin nykyinen taisteluasenteen leimaama ilmapiiri.

Tuoreet oksat viinipuussa, toim. Meri-Anna Hintsala ja Mauri Kinnunen. Kirjapaja 2013.

Tuoreet oksat viinipuussa, toim. Meri-Anna Hintsala ja Mauri Kinnunen. Kirjapaja 2013.

Liikkeen johdon antamat lausunnot ja niille vastustavien äänten puuttuminen ovat johtaneet asenteiden kovenemiseen ja ilmapiirin räikeään koventumiseen homoseksuaaleja kohtaan herätysliikkeen sisällä.  Kuitenkin jokainen kysymykseen vähänkin paneutunut tietää, että homoseksuaaleja on kaikissa ihmisyhteisöissä, ja heitä on puhujienkin joukossa. SRK:n listalla olevista runsaasta 1200  puhujasta varovaisimpienkin tilastotietojen perusteella ainakin  7-8 puhujaa tuntee homosekauaalisen identiteetin henkilökohtaisesti. Luku on todennäköisesti korkeampikin.

Kaikista kauheinta on kuulla homoukkomiehen, homoutta itse toteuttavana, saarnaavan rauhanyhdistyksellä homoutta vastaan. – Kommentti blogikeskustelussa, Kotimaa24.

Kysymys on minuudesta, identiteetistä

Homoseksuaalisuus ei tunnetusti merkitse vain seksuaalisuutta, vaan kyseessä on kokonaisvaltainen henkilökohtainen identiteetti. Seksuaalinen identiteetti on tunne siitä, miten ihminen kokee olemisensa omana itsenään, jossa miehisyys ja naisisuus ovat väljiä ja monimuotoisia  käsitteitä erilaisten variaatioiden janalla.

Kysymys on siitä mitä ihminen kaikkineen on, minuudesta.  Homoseksuaalina torjutuksi joutunut ihminen tulee siten torjutuksi totaalisesti, kokonaan, vaikka vl-uskovaiset muuta väittävät.

Ympäristön paine kasvaa uhkaksi omalle identiteetille, jonka moni vanhoillislestadiolainen joutuu kokonaan piilottamaan kaikkein läheisimmimltäänkin.

Voi luoja, miten poikki alan olla. Olen itse visusti kaapissa ja pysyn myös. – – Äitini ja isäni haukkuu aivan taukoamatta homoja, koska näyttää sille että Haavistolla on aika paljonkin kannattajia, Homojen haukkuminen hja näviminen on nykyään kotonani aivan arkipäivää. ennen homoista ei puhuttu, mutta nyt haukutaan senkin edestä. Minkälaien kasvatuksen saa kahdeksan pikkusisarustani? Sen he ainakin oppivat, että homot ovat saastaisia hirviöitä, synnintekijöitä jne.  – Jaakko.

Avoin pohdiskelu Kotimaa24 -blogissa

Vanhoillislestadiolaistaustainen Riku Karppinen on kirjoittanut Kotimaa24:ssä julkaistussa blogikirjoituksessa kuvaten tietään oman identiteetin hyväksymisessä. prosessin alkuvaiheessa hän kertoo lopulta joutuneensa niin kovien paineiden alaiseksi että sairastui. Toipumisessa häntä on auttanut vertaistuki ja toiminta luterilaisen seurakunnan piirissä. Tänä päivänä hän kykenee näkemään, että ,joutui olosuhteiden pakosta ravistelemaan omia käsityksiään uskosta ja elämästä.

– – Elin teini-iässä hyvin vahvasti vanhoillislestadiolaisessa uskonkäsityksessä. En voinut ymmärtää, miksi muiden kuin lestadiolaisten on niin vaikea käsittää, mitä Raamatussa lukee. Väittävät itseään vielä uskovaisiksi, eivätkä pätkääkään välitä Raamatun teksteistä.

Oma uskonkäsitykseni joutui ensimmäistä kertaa kunnolla koetukselle kun suostuin tajuamaan, että seksuaalinen suuntautumiseni on pahasti ristiriidassa sen kanssa mihin uskon. Seksuaalinen kiinnostukseni kohdistui ainoastaan kanssani samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Se tuntui väärältä ja pahalta.

En ymmärtänyt, mistä tämä pahuus oli minuun tullut ja miksi se oli minussa. En minä halunnut minussa sellaista olevan. Se oli vastoin kaikkea sitä mitä minulle oli opetettu ja mihin olin kasvanut uskomaan.

Se oli todella vaikea tilanne. Koin, että maailmassa ei ole yhtä ainutta ihmistä, kenelle voisin tästä puhua.

Ei löydy lestadiolaista, joka ymmärtäisi seksuaalisuuttani, eikä taas sitten ammattiauttajaa, joka ymmärtäisi uskonkäsitystäni. Tällaisessa ristiriitatilanteessa eläminen vei toki sitten romahdukseen ja pitkille sairauslomille.

Luopuminen vanhoilllislestadiolaisuudesta

Jossain vaiheessa olin sitten jo niin pohjalla, että tilanne oli pakko ratkaista jotenkin. Seksuaaliselle suuntautumiselleni en voinut mitään. Se oli mitä oli ja siihen oli tyytyminen.

Lestadiolainen uskonkäsitys oli ollut elämäni ja ajatusmaailmani vahva tukipilari. Olin oppinut ajattelemaan, että elämässä tärkeintä on kilvoitella uskonkäsitykseni mukaisesti, jotta viimeisellä tuomiolla saan sitten palkinnon. Nyt näin kuitenkin ainoaksi selviytymiskeinoksi uskosta luopumisen. Ajattelin, että tapan mieluummin sen Jumalan kuin itseni.

Eihän se mikään lopullinen ratkaisu ollut. Jumala kun ei ole kuolevainen. Kun vuosien kuluessa opin paremmin hyväksymään itseni ja vahvistuin ihmisenä, niin aloin kaipaamaan elämääni Jumala-yhteyttä.

Tuli aika vaihtaa asuinpaikkaa Oulusta Tampereelle ja aloittaa elämä ”puhtaalta pöydältä”.

Tampereella lähdin mukaan seurakuntien vapaaehtoistoimintaan ja sitä kautta myös joksikin aikaa palkkatyöhön seurakunnille. Niissä piireissä vietin ensimmäistä kertaa kunnolla aikaa ihan tavallisten kirkkouskovaisten ja pappien kanssa.

Silloin kun olin lestadiolainen, niin ajattelin, että kirkkouskovaiset ovat sellaisia ”mukamas-uskovaisia”, että ei oikeita uskovaisia niin kuin me. Seurakunnilla toimiessa aloin pohtimaan, että missä se määritellään, että juuri lestadiolainen uskonkäsitys on se oikea ja että muut kristityt eivät ole oikeassa uskossa.

Ne tavalliset kirkkouskovaiset näyttivät aidosti uskovan Jumalaan, mutta heidän käsityksensä Jumalasta oli vain erilainen kuin mihin olin tottunut.

Löysin vertaistukea, käsitys kirkosta muuttui

Aloin käydä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien hengellisessä vertaistukiryhmässä. Vähitellen opin, että kristittyjen erimielisyyksissä on pohjimmiltaan kyse erilaisista raamatuntulkinnoista. Aloin pohtia, että minkälainen kirja se Raamattu oikein on ja mitä siitä pitäisi ajatella. Olin kasvanut siihen käsitykseen, että Raamattu on sanasta sanaan puhdasta Jumalan ilmoitusta. Mutta eihän missään määrätä, että kristityn pitäisi ajatella Raamatusta tällä tavoin. Millä perusteella tämä olisi ainoa oikea tapa suhtautua Raamattuun?

Tajusin, että he jotka tulkitsevat Raamattua erilailla kuin mihin olin tottunut, ovat ihan yhtä tosissaan uskonkäsityksensä kanssa, kuin minä olin ollut omani kanssa.  He ajattelevat, että Raamatusta on nähtävissä Jumalan sana, mutta Raamattu ei sanasta sanaan ole Jumalan ilmoitusta. Ei kai minulla ole mitään valtaa tuomita tällaista ajattelutapaa.

Tämän kaiken ymmärtäminen on muuttanut käsitystäni koko kirkosta.

Ajattelin aiemmin, että kirkko on maallistunut laitos, joka on luopunut Jumalan sanasta miellyttääkseen niitä ihmisiä, jotka eivät kykene elämään Jumalan sanan mukaista elämää. Nyt ymmärrän, ettei kirkossa tapahtuneessa muutoksessa ole siitä kysymys.

Kirkko on yhtä kuin ihmiset kirkossa ja kirkko muuttuu sitä mukaa kun ihmisten käsitys Jumalan sanasta muuttuu.

Uskosta tulikin voimavara eikä enää rasite

Olen nykyisin myös itse omaksunut sen ajatuksen, että Raamatun kirjoitukset ovat kirjoittajiensa näköisiä ja niitä tulkitessa tulee huomioida, kuka ne on kirjoittanut ja missä tilanteessa. Näin olen oppinut näkemään Jumalan vähän erilaisena kuin aiemmin ja koen löytäneeni entistä läheisemmän Jumala-yhteyden. Usko on minulle taas voimavara eikä rasite.

Kiitän Luojaani siitä, että olen ollut pakotettu ravistelemaan omia käsityksiäni uskosta ja elämästä ylipäänsä. Olen oppinut, ettei kristittyjen tarvitse olla samanmielisiä kaikesta. Sen sijaan tärkeää on, että annamme arvostusta sille, miten itse kukin uskonasiat käsittää.

Vl-yhteisössä seksuaalisuuteen liitetään häpeä

Vanhoillislestadioalisuudessa liitetään seksuaalisuuteen voimakas häpeän leima. Homoseksuaalisuutta pidetään moninkertaisena häpeänä ja se torjutaan voimakkaasti.

Seuroissa saarnataan suvaitsevaisuudesta eri rotujen ja kansallisuuksien suhteen. Ei hyväksytä aborttia, vaan lapset ovat Jumalan lahja. Heidät otetaan vastaan selalisina kuin he syntyvät, paitsi jos hänon homo ja uskaltaa olla ja elää homona. – Kuinka monen vanhoillislestadioalisen perheen kehitysvammainen lapsi on saanut kohdalleen huudon: ”Sano, ettei tämä oo totta”, tai: ”Tämä on vain joku hetken mielijohde”? Itse en ainakaan tiedä yhtään tällaista tapausta. – Heikki

Vanhoillislestadiolaisuudessa on totuttu normittamaan yksityisen ihmisen seksuaalisuutta tiukasti. Nuorten seurustelua ja avioitumista kontrolloidaan, ja monet avioituvat nuoremmalla iällä kuin oikeastaan itse tahtoisivat. Esiaviolliset suhteet ja avoliitto on leimattu synniksi.

Seurustelu ja avioliiton solmiminen ulkopuolisen, ”epäuskoisen”, eli ei-lestadiolaisen kanssa on kiellettyä (ryhmäavioliittoisuus l. endogamia). Vielä muutama vuosi sitten ei-lestadiolaisen kanssa avioliiton solminut erotettiin yhteisöstä, mikäli tämä ei alistunut tekemään julkista rippiä eli parannusta koko seurakunnan edessä. Nykyisin kohtelu ja vaatimukset vaihtelevat rauhanyhdistyksissä eri puolilla maata.

Vl-yhteisössä seksuaalisuutta hallitsee voimakas häpeän leima. Tämä häpeä on laajentunut ja vääntynyt suoranaiseksi häpäisemiseksi homoseksuaalien kohdalla. Täsäs on kyse vakavasta asiasta, sillä suhtautumisellaan vanhoillislestadiolaiset ovat kylmästi vetäneet viivan ihmisoikeuksien päälle.

On syytä pitää mielessä, että syrjintä on Suomessa lailla kiellettyä.

Vanhoillislestadiolaiset jyrkimmin homovastaisia kirkossa

Hanna Salomäen herätysliikkeitä koskevan tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaiset ovat yhdessä rukoilevaisten kanssa kaikkein jyrkimmin homoseksuaalit torjuvia kirkkomme piirissä. Tutkimuksessa 92 prosenttia vanhoillislestadioalisista torjuu homoseksuaalit. Suomalaisista alle 20 prosenttia torjuu homot, ja herätysliikkeistä körttiläisten piirissä luku on on sama.

Piispat ovat kiiruhtaneet sammuttamaan karismaattisten suuntauksien homovihaa, koska se on noussut julkisuuteen esim. TV2:n homoillassa ja kristillisdemokraattien vihapuheissa. Vanhoillislestadiolaisuuden johtajat ovat osannet muotoilla homoseksuaaleihin kohdistetun torjunnan SRK:n virallisissa lehdistötilaisuuksissa niin taitavasti, että toimittajat eivät ole ymmärtäneet tarttua asiaan ja kysyä oikeita kysymyksiä. Joku Päivi Räsänen on mielipiteissään armollisempi kuin SRK:n kannanotot.

Luterilaisella kirkolla, ennen kaikkea sen piispoilla hiippakuntien johtajina, on vastuu vaatia homojen täysien ihmisoikeuksien toteuttamista myös kirkon suurimpaan herätysliikkeeseen.

Arkkipiispa Kari Mäkinen ja Oulun åpiispa Samuel Salmi, ette voi enää vaieta tässä asiassa.

*          *          *

Ajattelemisen aihetta antoivat R.K. sekä  Riku Karppinen Kotima24-blogikirjoituksessaan.

*          *          *

Lue lisää:

Efva: Jumalan laki?

Niina Heikkinen: Seksuaalisuuden vaihtoehdot – Joko tai vai sekä että? Rakkaudeksi.fi-sivusto.

Meri-Anna [Hintsala]: Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Oisko tulta? -blogi 10.3.2013.

Jorma Hentilä: Jatkuuko homoseksuaalien uskovien syrjintä rauhanyhdistyksellä yhä?

Johannes Ijäs: Kirja nostaa esiin vanhoillislestadiolaisen tabun. Kotimaa24 30.4.2013.

Johannes Ijäs & Ville Talola: Vanhoillislestadiolaisia edustajia pyytänyt anteeksi kirkolliskokousäänestystään. Kotimaa24 29.12.2010.

Elina Järvinen: Irtiottoja. Vanhoillislestadiolaisen”Kimmon”, SRK:n puheenjohtajan Olavi Voittosen ja professori Martti Nissisen haastattelu. Suomen Kuvalehti nro 50, 2007, s. 38 – 45.

R. K.: Homot ahdingossa lestadiolaisuudessa

R. K.: Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille

K. K-nen: Meri-Anna: Jumala loi ihmiseen läheisyyden kaipauksen

Ilmari Karimies: Luterilainen seksuaalisuuden teologia ja nykypäivä. Kirkonkellari 18.4.2013.

Riku Karppinen: Usko on minulle taas voimavara eikä rasite. Kotimaa24 23.7.2013.

Eetu Kejonen & Meri-Anna Hintsala: Torjuttuna vai ymmärrettynä? Homoseksuaalisuuden kohtaaminen. Teoksessa: Tuoreet oksat viinipuussa, s. 145 – 172. Toim. M-A. Hintsala ja M. Kinnunen. Kirjapaja 2013.

Martti Nissinen: On väärin käyttää Raamattua samasukupuolisten parisuhteiden ja heidän perheidensä tuomitsemisessa

Reino Pasanen: ”Homous on Raamatun vastaista”.  Ilta-Sanomat 3.7.2010.

Mikael Pentikäinen: Luovuttamaton yhdenvertaisuus. Pääkirjoitus. Helsingin Sanomat 29.8.2010.

Päivi Punkka: Suomalaisten asenteet homoseksuaalisuuteen muuttuneet sallivammiksi. Nelosen uutiset 8.4.2013.

Heikki Räisänen: Homokysymys ei ratkea hakemalla vastausta Raamatusta

Hanna Salomäki: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 113,  2010.

Sari Toivonen: Mäkinen: Kulttuurin muutos haastaa kirkon avioliittokäsityksen. YLE 13.5.2013.

SRK:n Voittonen: Sukupuolineutraali avioliitto murheellinen asia. Kaleva 29.6.2013.

Sukupuoli. Wikipedia.

Advertisements

12 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, 2010-luku, avioliitto, bans, eettisyys, elämäntapa, eroaminen uskosta, häpeä, hengellisyys, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, kannanotot, kiellot, kirkko, kontrollointi

12 responses to “Rauhanyhdistyksellä homoihin kohdistettu torjunta jyrkentynyt 2000-luvulla

  1. Still

    Teemme syntiä ajatuksin,sanoin ja teoin tai tekemättä jättämällä. Näistä ei ole vapaita myöskään uskovaiset, uskoi sitten Srk:n opettamalla tavalla tai muuten. Esimerkiksi ahneus on hyvä vertailu kohta tässä homous asiassa. Onko Srk:lainen vapaa ahneuden synnistä, ei. Hän on armon alla tässäkin asiassa aivan kuin homo on armon alla homouden toteuttamisessa. Kun Srk:n opetus on että homous ei ole synti mutta sen toteuttaminen on, niin kysyn edelleen, (olen kysynyt ennenkin saamatta vastausta), jos ihminen haluaa elää toisen kanssa rakastaen ja rakkautta antaen, ilman seksiä, onko se synti? Tämän Srk:n tulkinnan mukaan ei ole, eli synti tulee siitä kun toteuttaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa. Onko ahneus synti, on kaikissa muodoissaan, toinen on luonnostaan ahne ja toinen vähemmän ahne tai ei ole ollenkaan ahne, silti he ovat armon alla ja saavat näin toteuttaa ahneuttaan ja pyytävät näitä ahneuden syntejä anteeksi, toinen enemmän ja toinen vähemmän tosissaan, riippuen siitä kuinka lujasti tämä on luonteessa. Sitä se on armon alla eläminen, mutta homolla ei ole näiden opetusten mukaan mitään toivoa elää armon alla, tai on se että ei toteuta omaa seksuaalisuuttaan, Raamattu kieltää paljon asioita, miten näiden toisten asioiden toteuttaja voi elää armon alla mutta homo ei voi. Tai esim. naispappeuden hyväksyjä ei voi elää armon alla, Srk:n opetuksen mukaan he ovat lain alla. Haluasin tähän Srk:n opin mukaisen vastauksen joka perustuu Raamattuun, siis unohtamatta näitä kaikkia syntejä. Samoin sitä että miten lasten hyväksikäyttäjä on tämän verrokin mukaan armon alla, siihen jopa johdon taholta (näiden Srk:n oppien julkipuhujien) kiireesti autetaan, mutta homojen kanssa ei armokeskustelua edes suvaita, tai suvaitaan kun luopuvat toteuttamasta seksuaalisesti sitä, ahneutta ei tarvitse lopettaa, tai kateutta, ne saa uskoa anteeksi vaikka jatkuvat ihmisen mielessä edelleen, se hyväksytään kun olemme niin heikkoja.

    Minun mielestäni Srk:n opettajat, siis Raamatun tulkitsijat, miehet, ovat lähteneet sellaisen ihmistulkinnan tielle että kompuroivat jatkuvasti näiden asioiden kanssa, Pyhä henki on näille leikkiväline joka otetaan noin vain, sitten oman mielen mukaan jätetään. Se ei ole se Pyhä henki jonka Jeesus puhalsi opetuslapsilleen.

    • Nimetön 177

      Olen hiukan ihmeissäni tästä väittämästä:
      ”silti he ovat armon alla ja saavat näin toteuttaa ahneuttaan ja pyytävät näitä ahneuden syntejä anteeksi, toinen enemmän ja toinen vähemmän tosissaan, riippuen siitä kuinka lujasti tämä on luonteessa.”

      Milloin olet kuullut seuroissa saarnattavan: ”Tehkää vain syntiä, kunhan pyytelette sitten näön vuoksi anteeksi”? On kaksi aivan eriasiaa langeta syntiin kuin elää synnissä. Vaikka ne ulkoisesti näyttäisivät ihan samalta, niin sydän on ihan eri tilassa. Ihminen joka vihaa syntiä ja lankeaa siihen, ei halua elää synnissä sydämessään. Ihminen taas joka tekee surutta syntiä ja pyytelee sitten anteeksi vain näönvuoksi ei ole sydämessään enää uskovainen.

      Kyllä parannuksen armon saanut haluaa sydämestään noudattaa Jumalan tahtoa ja elää Raamatun mukaan, kuitenkaan siinä koskaan onnistumatta. ”Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;” (Room. 7:18) Siksi usko onkin täysin armosta.

      Tit. 2:11-12
      11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
      12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,

      Hepr. 10:26
      Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.

      Room. 7:19-20
      19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
      20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

      Kerropa Still miten naispappeutta toteuttava voi katua sydämessään sitä että toteuttaa naispappeutta? Hänhän pitää sitä oikeana ratkaisuna, ei Raamatun vastaisena. Jos hän pitäisi sitä Raamatun vastaisena, niin tuskin hän ryhtyisi naispapiksi.

      • Still

        Oleellista asiassa on se milloin ihminen on armon alla, kun naispappi on kutsumuksen kautta virkaan vihitty niin hän toteuttaa tätä virkaa kuin Jumalalle. Ei sellaista tarvitse katua jota pitää oikeana, se että onko naispappeus synti, ei Raamattu ota kantaa, Paavali kehoittaa naisia vaikenemaan Korintin seurakunnassa, ja kysymään miehiltä kotona jos jotain haluaa tietää. Opettaako vanhoillislestadiolaisuus näin, siis kun sanasta sanaan toteutetaan tätäkin kohtaa niin tieten tahtoen Srk tekee Raamatun vastaisesti kun naiset opettavat seurakunnassa erilaisissa tehtävissä ja käyttävät puhevaltaa seurakunnan kokouksissa ym. Siitä huolimatta Srk:laiset on armon alla omasta mielestään, tämä on kaksinaamaista kun sitten naispappeja ei kuitenkaan pidetä uskovina. Ei Jumalalle ole naispappeja tai miespappeja, on vain Jumalan palvelijoita erilaisissa tehtävissä. Naispappi voi katua sydämessään niitä syntejä mitä Raamatussa pidetään syntinä aivan samoin kuin kuka tahansa, ei sitä ole sukupuoleen sidottu. Et vastannut tuohon homo asiaan, etkä lasten hyväksikäyttö asiaan, homous ei ole Raamatunkaan mukaan synti mutta lasten hyväksikäyttö on, mitä Srk kristillisyydellä on tarjota homolle hengellisesti, heitä on tuhansia liikkeen sisällä, tiedän miten henkilö jo muutaman vuoden ikäisenä on tiennyt olevansa erilainen kuin valtaosa, tunteilleen hän ei mitään voi, onko ainoa vaihtoehto ulkopuolisuus, näin se näyttää käytännössä menevän, rakkaus ei riitä heille kuin vain rajallisena, ole vain homo mutta lopeta homostelu niin hyväksymme sinut.

      • Nimetön 177

        Naispappeusasia on käyty niin usein läpi, että siitä on enää turha kirjoittaa.

        Tähän kysymykseenkö halusit vastauksen:
        ”jos ihminen haluaa elää toisen kanssa rakastaen ja rakkautta antaen, ilman seksiä, onko se synti? ”

        Jeesus antaa asialle lähtökohdan:
        Matt. 5:28
        ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.”

        Eiväthän uskovaiset heterotkaan halua lähteä leikkimään tulella ja vaarantamaan uskoaan.

        ”Samoin sitä että miten lasten hyväksikäyttäjä on tämän verrokin mukaan armon alla”

        Vastasinhan jo tähän edellisessä viestissäni:
        ”On kaksi aivan eriasiaa langeta syntiin kuin elää synnissä. Vaikka ne ulkoisesti näyttäisivät ihan samalta, niin sydän on ihan eri tilassa. Ihminen joka vihaa syntiä ja lankeaa siihen, ei halua elää synnissä sydämessään. Ihminen taas joka tekee surutta syntiä ja pyytelee sitten anteeksi vain näönvuoksi ei ole sydämessään enää uskovainen.”

        Matt. 16:24
        ”Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

      • Nimetön 177

        Mikäli Still tarkoitit muuten tällä kysymyksellä: ”elää toisen kanssa” avioliittoa, niin Raamattu vastaa siihen kyllä selkeästi, että avioliitto on tarkoitettu vain miehelle ja naiselle.

        Matt. 19:4
        ”Hän vastasi ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi'”

      • Still

        Tekeekö homo syntiä kun rakastaa toista ihmistä, siis mies miestä tai nainen naista, ja haluaa tämän kanssa elää ja olla itse myös rakastettu, unohdetaan nyt se seksin harrastaminen, sehän on heidän yksityisasiansa kuten heteroillakin, eikös näin ole myös Srk.n kanta? Raamatussahan sanotaan että on synti maata miehen kanssa kuin naisen kanssa maataan, mielestäni siellä ei puhuta rakastamisesta mitään. Homolla on ensisijainen tarve olla rakastettu ja saada antaa rakkautta kuten heterollakin. Se että Srk.n jokin puhuja omia lisäämällä sanoo että avioliiton ensisijainen tarkoitus on lisääntyä, ei ole Raamatullista, Jumala loi miehen, sitten miehelle naisen kumppaniksi, ei ole hyvä olla yksin. Nuo Raamatun kohdat on hyviä ja tärkeitä meille kaikille, leimaat vain jotenkin homon erilailla kuin lasten hyväksikäyttäjän, minä en näe mitään Jumalisuutta sellaisessa ihmisessä joka raiskaa omaa lastaan ja pyytää sitten sitä anteeksi ja jatkaa raiskaamista, tällaista kuitenkin sinun edustamasi ”jumalan valtakunta” puolustaa pitämällä armon alla eli kuten selität, ristiriitaisesti tässä:
        ”On kaksi aivan eriasiaa langeta syntiin kuin elää synnissä. Vaikka ne ulkoisesti näyttäisivät ihan samalta, niin sydän on ihan eri tilassa. Ihminen joka vihaa syntiä ja lankeaa siihen, ei halua elää synnissä sydämessään. Ihminen taas joka tekee surutta syntiä ja pyytelee sitten anteeksi vain näönvuoksi ei ole sydämessään enää uskovainen.”

        Homo, joka rakastaa kumppaniaan ja hänen kumppani, joka rakastaa, voivat myös langeta jopa harjoittamaan tätä homoutta, mutta se on heidän oma asiansa, jonka vain Jumala tuomitsee, ei meillä ole oikeutta tuomita heitä siitä että rakastavat toisiaan, toistan vielä, meillehän ei kuulu mitä he keskenään tekevät makuuhuoneessa, kuten ei kuulu heteroidenkaan makuuhuoneasiat, nyt kuitenkin Srk ja monet muut tahot menevät tuomion pasuunat kärjessä ensimmäisinä sinne makuuhuoneisiin tuomitsemaan sellaisesta, johon ei ole oikeutta. Nämä homot eivät elä synnissä vaan elävät toisiaan rakastaen, samoin heterot lankeavat synteihin, aivan samoihinkin synteihin kuin homot.

        Naispappeusasiasta ei ole turhaa puhua, se on ja tulee vl liikkeen sisälle aikanaan, nämä kirjoitukset sen tiimoilta jäävät historiaan todistamaan taas kerran siitä miten väärin on Jumalan edessä nostaa itsensä erehtymättömäksi. vrt. ehkäisy, televisio, ehostus, eri uskoisen kanssa avioliitto, korvakorut, esiintyvä taiteilija, pedofiili puhujat, henkioppi jne.

      • Nimetön 177

        Molemmat asiat ovat syntiä. Antoiko tekstini toiselle synnille vähemmän arvoa, kun puhut leimaamisesta ja ristiriidasta? Molempiin synteihin pätee siis sama teksti.
        Oletko Still sitä mieltä, että kun ihminen lankeaa riittävän tuomittavaan syntiin, niin ei enää anneta anteeksi? Tai että aletaan mittailemaa sitä, että miten syvästi ihminen katuu?
        Jeesus antoi ristinryövärille ehdoitta anteeksi ja kyselemättä katumisen syvyyttä. Kuitenkin ryöväri joutui vastaamaan rikoksestaan ajallisen lain edessä. Näin opetetaan edelleen.

      • Still

        Miksi Jumala on luonut ja luo lisää homoja? Haukuttaviksi? Syrjittäviksi? Eheytettäviksi? Rikoksesta tuomittaviksi? Epäuskoisiksi? Saastaisiksi? Laiteilla kulkijoiksi? Kaappiin? Ei rakastamaan ja rakastumaan? Ottamaan iskuja vastaan ns. Uskovaisilta? Raamatulla päähän lyötäviksi? Luettelo jatkuu mielikuvitus vain rajana…
        Eiköhän meidän ole aika antaa homojen elää elämäänsä ja me ei homot eletään omaamme, annetaan heille se ihmisyys ja ihmisarvo mikä on kaikilla ja jätetään Jumalalle tuomitseminen, misä uskon että ihminen voi uskoa Jumalaan ja elää armon alla vaikka homona, tähän Jeesus on antanut riittävän ohjeensa opetuksissaan, hän ei puhu homoista yhtään mitään eikä muutenkaa lokeroi ihmisisä, hän sovitti kaikkien ihmisten synnit ja uskon että siinä on se mikä riittää, sen uskominen omalle kohdalle, hedelmät näkyy sitten kuten Hän tästäkin opetti.

      • Still

        Ei armolla ole määrää eikä rajaa, en tarkoita että aletaan mittailemaan. Olen kuitenkin sitä mieltä että totuus on armon jatkumo, ristinryövärikin sai armon ja sitten kärsi tuomionsa eikä alkanut vaatimaan Jeesusta pelastamaan häntä ristiltä. Tässä tullaan siihen Srk laiseen harhatulkintaan että synti annetaan anteeksi mutta totuudesta ei sitten niin väliä. Tämä on niin syvällä opetuksessa että liikkeen sisällä saa valtaa sellaiset ihmiset jotka käyttää väärin tätä armoa. Esimerkkejä on liikaa. Tästä taas pääsemme siihen että kun lahkossa on valtaa käyttävä vanhemmisto, Srk:n johtokunta, niin elävä usko sammuu tähän ihmispalvontaan, kun elävä usko sammuu niin usko kohdistuu kuitenkin johonkin, pitää olla kohde jota palvotaan. Näen kuitenkin toivoa vl lahkon tulevaisuudessa nuorten kohdalla, rajanveto kristittyjen välillä ei ole kiinni vanhoista ns. opillisista asioista ja katse on kohdistettu uskon alkajaan ja päättäjään, ei näihin johtajiin. Tästä minulla kuin monella muulla on omakohtaista kokemusta paljon. Ehkä nämä nuoret aikanaan saavat myös hoitokokousvääryydet tunnustettua aidosti eikä vain ulkopuolisten mielistelyn vuoksi. Keskustelu on paikallaan mutta huomaan että sinä puhut aidan tolpasta kun minä puhun aidasta. Ymmärrän että sinun on vaikea tunnustaa opillisia kompurointeja, minä olen kokenut ne henkilökohtaisesti ja omatuntoni ei salli niitä vääryyksiä joita liikkeen piirissä on tehty. Siksi en luota että Pyhä henki johtaa Srk:ta. Totuuden henki ei kumarra ihmisiä, ei omaa kunniaa eikä jonkun maallisen organisaation kunniaa.

      • Tatu

        Raamatusta kyllä löytää perusteet mille haluaa, niin naispappeuden kieltämiselle kuin sen hyväksymisellekkin, tai niin raivoraittiudelle kuin alkoholin nauttimisellekkin. Vanha testamentti varsinkin on täynnä niin väkivaltaisia ja verisiä neuvoja, että perusluterilaista hirvittää. Tulee mieleen lähinnä nykyiset hyrkän linjan islamistit. Luterilaisena koen itse, että Jumalan sanan julistajana ja sakramenttien jakajana sekä kirkollisten toimitusten tekijänä voi erotuksetta ja yhtä hyvin toimia nainen tai mies. Ei ole mitään eroa, sillä sananpalvelijan ja sielunhoitajan tehtävää ei hoideta sukupuolella. Sukupuoli on toisarvoinen asia. Pitää olla IHMINEN jolla on halua palvella lähimmäisiään ja kuunnella, halua perehtyä Jumalan sanaan, julistaa sanaa eettisesti kestävällä tavalla (toimintatavat, ml. Raamattuun perustuvalla opetuksella) ja pitää olla sekä luonteen sopivuutta että opinnoissa hankittua osaamista sielunhoitotyöhön. Mikään näistä ei ole sellainen asia joka sulkisi naisen enempää kuin miehenkään pois.

  2. homo vl

    Rauhanyhdistyksellä eivät hyväksy homoutta eli kaapissa pitää pysyä, ja kun pysyt kaapissa voit jatkaa käymistä seuroissa. Mut jos paljastut niin sinulle pidetään puhutteluja ja yhä uudestaan puhutteluja ja jos et tee parannusta se on soromnoo vaan ja ovet menee kiinni.

  3. Nimetön 368

    Puhujat esittää, että kyllä me suhtaudumme kaikkiiin ihmisiin tasa-arvoisesti… vaikka pidämmekin elämään luonnollisena kuuluvaa seksuaalisuuden ilmaisemista syntinä kun emme hyväksy homoseksuaalin parisuhdetta, saati salli sille Taivaan isän siunausta. Tämmöinen puhe ei ole hyväksymistä, vaan sanahelinää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s