Puhuja: SRK saattoi henkiopilla Siionin lähes kaaokseen


Suurin osa meistä ei vieläkään oikein tiedä, mitä silloin tapahtui.” – Veikko Jurvakainen, puhuja.

Ylikiiminkiläinen maallikkopuhuja Veikko Jurvakainen on pohdiskellut oululaisessa Rauhan Tervehdyksessä SRK:n johtokunnan roolia sekä pitkäaikaisen johtokunnan jäsenen ja suositun puhujan, Heikki Saaren, merkitystä koko liikettä hallinneeseen ”henkioppiin”. rauhantervehdys-26_2013

Jurvakainen osoittaa kirjoituksessaan henkiopin olevan Raamatun vastainen harhaoppi. Toisin kuin SRK on tuoreissa lausunnoissaan ilmoittanut, SRK:n johto, työvaliokunta ja sen lähettävät puhujat levittivät sitä aktiivisesti hoitokokouksissa kautta maan. Kirjoituksen otsikkona  on  ”Henkioppi – harhaoppi”.

Todettakoon, että uskovaiset joutuivat kohtaamaan aivan käsittämättömiä ja outoja ”henkioppi”-syytöksiä puhujien taholta. Nimimerkki A.A.Tami on blogikirjoituksessaan käynyt läpi SRK:n hoitokokousaikojen julkaisuja ja löytänyt peräti 19 erilaista ”väärää henkeä”,  joista puhujat vaativat silmätikuksi otetuilta uskovailta julkista parannuksentekoa.

– Kun tällaiset käsitykset menivät SRK:ssa läpi ja SRK levitti sitä rauhanyhdistyksiin, se johti paikalliset rauhanyhdistykset lähes kaaokseen ja hoitokokousten kierteeseen, toteaa puolestaan yli 18 vuotta rauhanyhdistyksen puhujana toiminut Veikko Jurvakainen.

Myös rovasti Erkki Piri puheenvuoroissaan puhujienkokouksessa 2008 sekä eräissä lehtihaastatteluissaan, ja samoin nimimerkki A. A. Tami tässä blogissa julkaistuissa analyyseissaan ovat olleet samalla kannalla Jurvakaisen kanssa. Tosiasiassa juuri SRK:n johtokunta ja työvaliokunta olivat noiden nykyisin pahoittelemiensa harhaoppien ja väärien toimintatapojen kehittelijä ja levittäjä.

Hengellinen kaaos oli seurausta SRK:n johtokunnassa hyväksytyistä opillisista ratkaisuista ja niinikään hyväksytyistä menettelytavoista.

Otteita SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirjasta 24.4.1973.

Hoitokokousten väkivalta, jonka uhreiksi tavalliset uskovaiset joutuivat,  ja SRK:n puhujia hallinnut harhaoppi ovat jättäneet lähtemättömän jäljen vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen.

Tuhannet uskovaiset ja heidän läheisensä joutuivat kärsimään painostuksesta ja sosiaalisen eristämisen aiheuttamasta tuskasta joutuessaan erilleen hengellisestä kodistaan, ystävistään ja sukulaisistaan. Kyseessä on vakavin hengellisen väkivallan tapaus Suomen kirkon historiassa.

Jurvakainen  tarkastelee SRK:n ja johtokunnan menettelyjä 1970-1980-luvulla ja  kysymystä erehtymättömyydestä hoitokokouksiin liittyen. Asioita, joita suurin osa uskovaisista ei edelleenkään tunne.

– Erityisesti vanhusten oli usein mahdoton käsittää uutta oppia, mutta heille väitettiin, että ”näin on aina uskottu”. Heidän kohtalonsa olikin usein säälittävä, toteaa Jurvakainen Rauhan Tervehdyksessä.

Hoitokokoukset jättivät jälkeensä traumoja, joista toipuminen edellyttäisi oikean tiedon saamista kentälle. SRK:sta tietoa on ollut vaikea saada, kertoo Jurvakainen, joka havaitsi tämän Ylikiimingin seudun lestadiolaisuuden historiikkia kirjoittaessaan.

Jurvakainen viittaa myös siihen, että kysymystä hoitokokouksista käsiteltiin puhujien kokouksessa viime vuoden lopulla, jolloin kosketeltiin myös kysymystä seurakunnan erehtymättömyydestä.

Jurvakainen: Henkioppi – harhaoppi

”Julkisuudessa meitä lestadiolaisia on arvosteltu 1970-luvun tapahtumista, lasten hyväksikäytöstä, naispappeuden vastustamisesta ynnä muusta. Omassa keskuudessamme eniten on keskustelua herättänyt tapahtumiltaan salamyhkäiseksi jäänyt 1970-luku. Suurin osa meistä ei vieläkään oikein tiedä, mitä silloin tapahtui.

Viime vuoden puhujienkokouksessa se nousi jälleen esille ja sen mukana kokousta keskusteluttanut Paavalin lause ”Seurakunta on totuuden patsas ja perustus” (1 Tim. 3:15).

Kirjoittaessani yhdistyksemme historiikkiin tuosta ajasta en saanut SRK:lta mitään tietoja. Kuitenkin monet kaipaavat sitä sen jättämien traumojen vuoksi.

Itselleni tuon ajan kokeneena sekä muiden kertomuksia kuulleena siitä on muodostunut jonkinlainen kuva.

”Henkioppi”-opetus oli epäraamatullinen harhaoppi

SRK:n johtokunnassa istunut ylivieskalainen saarnaaja Heikki Saari (s. 1906) oli kehitellyt lestadiolaisuudelle vieraan ”henkiopin”, jonka hän sai SRK:ssa jossain vaiheessa hyväksytyksi. Oppi muistutti sata vuotta vanhempaa Uudenheräyksen ”lakioppia”.

Se syntyi ilmeisesti väärästä Raamatun tulkinnasta kohdissa, joissa puhutaan saastaisista ja pahoista hengistä ja henkivalloista (esim. Mark. 3:11, 5:2, Luuk. 11:26, Ap.t. 19:12). Henkiopissa ahkerasti käytettyä termiä ”väärä henki” ei sen sijaan Raamattu tunne.

Kun näitä raamatunkohtia katsoo, huomaa, että ”henget” ovat kristittyjen joukon ulkopuolella, kun taas henkioppi opetti, että ne ovat sisäpuolella ja että niitä vastaan täytyy jatkuvasti taistella.

Sanaa ”henkivallat” ei esiinny niinkään meidän käyttämässämme vanhimmassa raamatunkäännöksessä vaan uudemmissa. Sitä on käännetty sanoista arkh’, doksa ja eks’sia. Sanoilla on useita eri merkityksiä. Sanoja käyttää etupäässä Paavali ja on hiukan vaikea tulkita, mitä hän niillä oikein tarkoittaa. Lähinnä tulee mieleen epäusko ja lähetystyötä vastustaneet pakanamaiden hallitukset.

Saari: Uskovaiset joukkona ”väärässä hengessä”

Erityisesti Saaren kirjassa ”Iisak ja Jaakob ”(SRK 1977) hänen ajatustensa pääkohdat tulevat esiin: ”Kun Jumalan perheväen keskuudessa rakkaus jakaantuu, silloin on aina vika hengessä”. Lestadiolaisuuden silloisen tilan hän näki: ”Jumalan aika on nyt tullut. Eksytyksen henki on istuttanut itsensä Jumalan valtakuntaan ja ylentänyt itsensä Jumalaa vastaan”.

Joukkomme näkyi hänelle suurimmalta osalta ”väärään henkeen” eksyneenä. Hän vertasi sitä huonokuntoiseen Herran huoneeseen: ”Jatkuvasti sitä on kunnostettava….siellä pitää myös jatkuvasti suorittaa korjausta”.

Kirjaa leimaa myös outo ylihengellinen raamatunselitystapa. Kun tällaiset käsitykset menivät SRK:ssa läpi ja SRK levitti sitä rauhanyhdistyksiin, se johti lähes kaaokseen ja hoitokokousten kierteeseen. Tuo aika jäi onneksi lyhyeksi. Se painottui 1980-luvun vaihteeseen.

Kun oppi saatiin korjattua ennalleen, tilanne rauhoittui.

Henkioppi ehti kuitenkin jättää jälkeensä henkisiä traumoja ja itsemurhistakin on kerrottu (myös lakiopin aikana). Erityisesti vanhusten oli usein mahdoton käsittää uutta oppia, mutta heille väitettiin, että ”näin on aina uskottu”. Heidän kohtalonsa olikin usein säälittävä.

Kritiikki harhaoppia kohtaan nousi tavallisten uskovaisten taholta

Tietojeni mukaan ongelma lähti purkautumaan 1979, kun kuulijat kiinnittivät huomiota Saaren saarnaan saman vuoden Suviseuroissa.

Paikallisesti meillä kävi samoin: yhdistyksemme jäsenet väsyivät johtokunnan johtamiin, pelottaviin hoitokokouksiin, ja puuttuivat asiaan. Näin toteutui keskuudessamme tuo alussa mainittu Paavalin lause.

SRK:n johtokuntakin on seurakunnan valitsema eikä itsessään seurakunta

Saari vaihtui pois SRK:n johtokunnasta 1981. Alistamista on tosin ajoittain jatkunut vielä tuon ajan jälkeenkin. Yleensä siihen syyllistyvät puhujat. Erityisesti ne, jotka olivat hoitokokouksissa siihen harjaantuneet ja ne, joilla on ollut puhujaksi ja muillekin näkyville paikoille omia pyrkimyksiä (se ei ole tapamme).

Meille on tärkeää pysyä aina Raamatun opetuksissa.

Tulee muistaa, että SRK:n johtokuntakin on seurakunnan valitsema eikä itsessään seurakunta. Sekin voi erehtyä mutta senhän ei tarvitse sen arvoa alentaa. Meille SRK on tärkeä toimielin ja tilaisuuksiimme voivat kaikki vapaasti osallistua.”

Veikko Jurvakainen, maanviljelijä, Ylikiimingin Rauhanyhdistyksen maallikkosaarnaaja vuodesta 1995.

*         *         *

Ajattelemisen aihetta antoi: maallikkopuhuja Veikko Jurvakainen Rauhan Tervehdyksessä nro 26/2013.

Raportti hoitokokouksesta Rovaniemellä 8.6.1979.

hoitokokous Saarijarvi

Kuvauksia yksityiseen ihmiseen kohdistetuista menetelmistä hoitokokouksissa

Rovasti ja vanhoillislestadiolaisuuden historian tutkija, FT Seppo Lohi kiinnitti vuonna 2006 julkisesti huomiota hoitokokouksissa vallinneisiin harhaoppeihin, joita hänen mukaansa oli lukuisia. 

”Itsekin vanhoillislestadiolainen tutkija näkee 1970-luvun hoitokokouksissa opillisia ongelmia, kuten parannuksen vaatimisen ”vääristä hengistä”. Muita epäkohtia olivat julkirippi ja siihen liittyvä sanelu, yksilön omantunnon vähättely ja oppi rauhanyhdistysten johtokunnista ”Jumalan huoneenhallituksena”. – – Yksilöt joutuivat monessa tilanteessa väärin kohdelluiksi, sitä ei voi kiistää, sanoo dosentti, kirkkohistorioitsija Seppo Lohi.” (Kylätasku: Kotimaa 2006, s. 4.)

Kysymys kuuluukin, miten vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä voidaan edelleen rehellisyyden nimissä pitää kiinni seurakunnan erehtymättömyyden doktriinista,  kun liikkeen johtavat puhujat ja vastuunkantajat hyväksyivät ja levittivät harhaoppeja, johon kytkettiin mukaan kaikki rauhanyhdistysten vastuuhenkilöt ja jäsenet. Tavalllisia uskovaisia vaadittiin pitämään niitä oikeina! Näistä harhaopeista ei ole irtisanouduttu vieläkään tänäkään päivänä.

SRK:n johtokunnan kannanilmaisuissa kiistetään SRK.n johtokunnan vastuu. SRK:n osuuden väitetään rajoittuneen vain siihen, että pyydettäessä apua lähetettiin rauhanyhdistyksille.

SRK:n johtokunta antoi syksyllä 2011 lausunnon, jossa se totesi harhaoppeja olleen olemassa, mutta lausunnossa ohitettiin kokonaan SRK:n oma asema ja vastuu herhaoppien varsinaisena levittäjänä. (Lehdistötiedote 12.10.2011).

SRK:n puheenjohtaja Olavi Voittosen mukaan kyse oli anteeksipyynnöstä, kuten hän totesi Kotimaa24:n haastattelussa. SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen täsmensi asiaa  Kalevassa 11.10.:

– Hoitokokouksia sinänsä me emme pyydä anteeksi, vaan niissä sattuneita väärinkäytöksiä, jotka ovat aiheuttaneet ihmisille asioita, joita ei pitäsi tapahtua.

SRK:n johtokunnan lehdistötiedotteessa todettiin hoitokokouksista 12.10.2011:

”Keskusteluissa saatiin kokea kaivattua sielunhoitoa. Valitettavasti vuosikymmenen puolesta välistä alkaen ns. hoitokokouksissa ilmeni myös vieraita piirteitä, kuten opillisia harhoja ja niistä johtuneita väärinkäytöksiä.

Johtokunta pahoittelee esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä ja toteaa: ”Yhteisö koostuu yksilöistä, niin myös uskovien yhteisö. Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan”.

Hoitokokouksissa koettiin siunauksen hetkiä aina silloin, kun elävä evankeliumi sai katkoa puristavat sisäiset siteet. Se, mitä Jumala puhdisti, on tuottanut hyvää hedelmää. “

SRK pahoitteli yksittäisten ihmisten tekosia, mutta ei ottanut liikkeen keskeisenä toimijana mitään vastuuta kokonaisuudesta, jota se puhujineen pyöritti. Tiedotteessa puhutaan korostetusti ”yksilöiden erehdyksistä”. SRK:n johtokunnalle lankeaa kuitenkin suurin vastuu hoitokokousten järjestämisessä ja niissä levitetystä harhaopista. SRK puhuu hoitokokousten ikävistä puolista  kuin kyse olisi vain yksittäisistä marginaalisista ilmiöistä. Tämä on käsittämättömän häikäilemätöntä SRK:lta.

Tosiasiassa kaikki hoitokokoukset painostamisineen, julkisine nöyryyttämisineen ja anteeksipyyntövaatimuksineen loukkasivat karkeasti kristillisen sielunhoiden pääperiaatteita. Ihmisiä kohdeltiin väärin, epäoikeudenmukaisesti ja julmasti. Heitä kiihotettiin toinen toisiaan vastaan.  Juuri hoitokokousten herättämä massiivinen pelko, ahdistus ja hätä pysäytti kaiken sisäisen keskustelun herätysliikkeessä vuosikymmenien ajaksi.

Vasta Internetin tulo mahdollisti ihmisten kärsimyksen ja surun käsittelyn.

Tyrmistyttävä puhujienkokouksen ratkaisu 2008

Dokumentit ovat osoittaneet, että menettelyllä oli sekä työvaliokunnan että koko johtokunnan hyväksyntä. Siten kyse ei ollut ”yksittäisistä kristityistä”, jota johtokunta vuoden 2011 lausunnossaan alleviivaa.

Jos  SRK:n johtokunta myöntäisi hoitokokousten olevan kaikenkaikkiaan menettelynä väärin, se joutuisi pohtimaan myös herätysliikkeen nykyisen kurinpidon ja sielunhoitomenettelyn  epäkohtia. Hoitokokouksiahan pidetään yhä edelleen, joskaan ei ilmeisesti entisessä laajuudessa. Toiseksi, jos hoitokokoukset rohjettaisiin tuomita vääräksi, tällöin myös SRK-lestadiolaisuuden hellimä oppi  vl-yhteisön erehtymättömyydestä joutuisi vakavasti kyseenalaiseksi.

SRK:n puhujienkokous käsitteli 1970-80-luvun hoitokokouksia vuonna 2008 joulukuun kokouksessaan (28.12.2008). Tällöin valtaosa puheenvuorojen käyttäjistä oli sitä mieltä, että hoitokokoukset olivat oikea ja tarpeellinen toimenpide ja niistä seurasi vain hyvää siionissa.

Erimielisiäkin oli, esimerkiksi rovasti Erkki Piri, joka kritisoi puheenvuorossaan myös vastuun sysäämistä vain yhden puhujan, eli Heikki Saaren,  kontolle.  Piri antoi ymmärtää, ettei pelkästään yksi ihminen ollut ylilyöntien takana, vaan ”koko liike oli myllytyksessä mukana”. Nämä ajatukset vastuusta eivät ole saaneet sanottavammin kannatusta SRK.n nykyjohdossa.

Eri mieltä olleiden ääniä ei kuulu Päivämiehen raportissa puhujienkokouksesta. Pääkirjoituksessa tammikuussa 2009 todettiin, että ”eräissä hoitotilanteissa ilmennyt lainomainen tiukkuus ja vaativuus” sekä ” tehdyt inhimilliset virheet ja ylilyönnitkin tulivat korjatuksi omakohtaisen parannuksen kautta Jumalan iankaikkisella anteeksiantamuksella. Loppuyhteenvedoksi 1970-luvustakin jää Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus.”

Eli siis mitä? 

Pyysivätkö hoitokokouksissa ihmisiä kiusanneet puhujat siis anteeksi uhreiltaan, niiltä joita he olivat vainonneet? 

seuroissa_1962

Eivät. He siunasivat siellä puhujienkokouksessa tai SRK:n johtokunnan kokouksissa toinen toisiaan, ja sillä selvä. Synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa!!

Mitäpä he niistä sadoista, ehkä tuhansista ihmisistä,  joilta he olivat vieneet kotipaikkaoikeuden omaan hengelliseen yhteisöön. Jotka olivat SRK:n ja puhujien toimien seurauksena joutuneet täysin syyttä syytetyiksi, julkisesti häpäistyksi, kärsineet ja murehtineet ehkä vuosikausia yksinäisyydestä ja jopa mielenterveyden ongelmista, menettäneet yhteyden sukulaisiinsa ja ystäviinsä…

Lapin yliopiston hoitokokouksia koskevasta tutkimuksesta Haavoittunut yhteisö on luettavissa järkyttäviä kokemuksia, joiden seuraamukset ovat voineet johtaa vakaviin tragedioihin yksilön elämässä.

Mitä kädenojennusta tai hyvitystä SRK:n johtokunta on hoitokokouksien ylilyöntejä pahoiteltuaan osoittanut käytännön anteeksipyynnön osoituksena suoraan hoitokokousten uhreille?

Ovatko tuhannet liikkeestä väärin perustein erotetut saaneet tiedon, että he ovatkin nyt sittenkin Jumalan lapsia ja Jumalan valtakunnan jäseniä, taivaan matkalaisia, rakkaita sisaria ja veljiä,  ja tervetulleita jälleen uskovaisina mukaan rauhanyhdistyksen jäseniksi ja toimintaan mukaan?

Ei vielä. Mutta toivotaan, että näemme vielä sen Jumalan päivän.

*        *        *

– Kommentit: Kapu

*         *         *

Lue lisää:

Dr. Propelli: Hengellinen väkivalta voi tuhota työkyvyn ja terveyden

Hoitokokouksiin liittyviä dokumentteja Youtubessa (Kuusi hoitokokousvideota, tallettanut Kokous Hoito.

Esa Hyytinen: Hoitokokous mursi isän. Helsingin Sanomat 5.5.2012.

Johannes Ijäs: Vanhoillislestadiolaiset pyytävät anteeksi hoitokokousten väärinkäytöksiä. Kotimaa24 9.10.2011.

Veikko Jurvakainen: Armovirran äärellä: lestadiolaisuuden ja rauhanyhdistysten vaiheita Ylikiimingissä. Ylikiimingin rauhanyhdistys ry, 2000.

Veikko Jurvakainen: Henkioppi – harhaoppi. Rauhan Tervehdys nro 26, 2013.

Kapu: SRK irtisanoutuu väkivallasta eikä järjestä enää hoitokokouksia, mutta ohitti uhrit

Kapu: Vuokko Ilolan haastattelu radiossa hoitokokouksista

Hannu Karpo: Syntisin silmin. Tv-reportaasi, YLE 3.10.1981.

Taneli Kylätasku: ”Hoitokokousten” kipu tuntuu yhä. Kotimaa 3.2.2006 s. 4. Osa artikkelista luettavana Hakomajassa.

Aini Linjakumpu:Haavoittunut yhteisö: hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.

Aini Linjakumpu ja Johanna Hurtig: Hengellinen väkivalta ja vanhoillislestadiolaisuus

Loppuyhteenvedoksi 1970-luvustakin jää Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus. Päivämies  nro 1, 7.1.2009,  toinen pääkirjoitus. (Luettavana täällä.)

Rebekka Naatus: Lestadiolaisuuden synkkä luku ei kauniilla sanoilla muuksi muutu. Kaleva 20.10.2011.

Nestori: SRK:n johtokunta pyysi julkisesti anteeksi hoitokokousten väärinkäytöksiä – lehdistötiedote 12.10.2011.

Puhujan kirje puhujille vuonna 1974

Puhujat 2008: “1970-luku oli rakkauden ja anteeksiantamisen aikaa” (Puhujainkokouksen kannaotto joulukuussa 2008.)

U. T.: Hengellisen väkivallan julmin muoto: sosiaalinen eristäminen

A-A Tami: Harhaoppien Valtakunta?

A.A. Tami: Henkioppi ja muita hoitokokousten harhaoppeja

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 1980-luku, erehtymättömyys, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, hajaannukset, harhaoppi, hengellinen väkivalta, historia, hoitokokoukset, ihmisarvo, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, kannanotot, kontrollointi, lakihengellisyys, lähihistoria, leimaaminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi, mielenterveys, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, puhujat, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Puhujienkokous, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sensuuri, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, suru, ulossulkeminen, uskon perusteet, vastuullisuus, väkivalta, yhteisöllisyys

6 responses to “Puhuja: SRK saattoi henkiopilla Siionin lähes kaaokseen

  1. Still

    ”Paikallisesti meillä kävi samoin: yhdistyksemme jäsenet väsyivät johtokunnan johtamiin, pelottaviin hoitokokouksiin, ja puuttuivat asiaan. Näin toteutui keskuudessamme tuo alussa mainittu Paavalin lause.”

    Tässä suhteessa eksytys on vallannut ”seurakunnan” nykyaikana. Tuolloin vielä oli elävää uskoa niin laajasti ja heissä niitä rohkeita jotka uskalsivat tuoda omantunnon äänensä kuuluviin. Tämän päivän ”seurakunnassa” ei ole kuin yksittäisiä näitä ja heidät yleensä pyritään vaientamaan joko kyseenalaistamalla usko tai erottamisella suoraan yhteisöstä. Olen kysynyt aikaisemmin ja kysyn taas, kuka tai mikä taho hoitaa erehtynyttä seurakuntaa? Vai saako mielivalta jatkua loputtomiin, näin on ainakin vielä koska 70-80 luvun erehdyksiä ei ole käsitelty liikkeen sisällä avoimesti ja virheet tunnustaen. Samoin anteeksipyyntöä vääryyksien johdosta erotetuille ei ole tehty.

    Tämä kirjoitus on hyvä avaus, vaikka sekin kätkee kaksoisviestintää jonka ymmärtää vain liikkeen sisällä oleva, eli ei kuitenkaan vielä mitään uutta auringon alla.

  2. Koillismaan poika

    Jopa se Erkki Piri viisastelee. Oli erittäin paha hoitomies pudasjärvellä ja laajemmallakin alueella silloin nuorena miehenä. On heittänyt ihimisä saatanalle. Piti muuten Taivalkoskella rankkoja hoitokokouksia vielä 2000 -luvullakin. Ja silti viisastelee aiheesta.

  3. Lasten suusta

    Pääsihteeri T.H-nen sanoi Rauhan Tervehdyksessä pari vuotta sitten:

    ”Jos yksikin hoitokokouksissa väärinkäytösten vuoksi katkeroitunut ja eksynyt löytää tien Jumalan lapsen vapauteen ja rauhaan, avointa keskustelua on kannattanut käydä…” Mielestäni lausunto osoitti outoa ylimielisyyttä, kun olisi jo viimein pitänyt hiffata että hoitokokouksilla puhujat ja SRK:n johtokunnan miehet kiusasivat uskovaisia.

  4. Nimetön 229

    Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä on se ainoa oikea usko ja siksi se ei kelpaa tälle naailmalle. Olen katsellut asiaa sekä sisä- että ulkopuolelta ja olen kiitollinen siitä, että löysin Jumalan valtakunnan täällä maan päällä.

    • Still

      Usko ei ole kelpaamisessa, tuo väite on vastoin Raamattua. Usko on luottamusta, toivoa ja rauhaa. Siksi sellainen usko, joka ei tue ja rakenna tätä luottamusta, toivoa eikä rauhaa, on hiekalle perustuvaa ihmismielestä nousevaa elämäntapaa, sellainen ei ole pysyvää eikä kestä Raamatun sanaa totuudesta. Seurauksia tästä on hoitokokoukset, lasten ja naisten kaltoinkohtelu hengellisenä ja fyysisenä väkivaltana, lähimmäisen hylkäämiset, Jeesuksen opetusten mukaan puhuvien hyllytykset, Srk:n väärinkäytöksiä kritisoivien ihmisten mustamaalaus ja monet muut opilliset ristiriidat Raamattua vastaan.

  5. Mammutti

    Tuolla väitöskirjallako SRK nyt sitten on puhdistautunut hoitokokouksista?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s