Yasmin 89: Minun tarinani


Synnyin vanhoillislestadiolaiseen perheeseeni vuonna 1989 perheen toiseksi lapseksi ja vanhimmaksi tytöksi. Minun jälkeeni syntyi vielä kaksi tyttöä ja kolme poikaa, meitä oli siis yhteensä seitsemän lasta.

Pienestä pitäen kuljimme seuroissa rauhanyhdistyksellä ja kesäisin Suviseuroissa, mikä oli koko kesän kohokohta. Usko pysyi murrosiässäkin vielä vahvana ja se oli minulle hyvin tärkeä ja lähellä sydäntä, se toi jotenkin turvan ja luottavaisen mielen tulevaisuudesta.

Kuva: Suviseurojen Kuvapalvelu.

Kuva: Suviseurojen Kuvapalvelu.

Uskovaiset ystävät olivat ns. ”uskonelämässä” tärkeä asia, vaikka ei-vanhoillislestadiolaisia ei katsottukaan ainakaan meidän perheessä pahalla, rippikoulussakin opetettiin että kaikki kaverit ei tarvitse olla uskomassa, mutta seura kannattaisi valita harkiten.

Pidin teini-iässä itsestään selvyytenä, että jonain päivänä minäkin löydän rinnalleni hyvän ja luotettavan miehen, jonka kanssa menisin naimisiin ja saisimme lapsia niin paljon kun jumala niitä meille soisi.

Toisin kävi. Aikuisiän kynnyksellä löysin kyllä ihanan uskovaisen miehen, joka kuitenkin kielsi uskonsa ja sain kokea karvaita ja raskaita pettymyksiä elämässä.

Vielä näihin aikoihin uskonelämäni ei tullut vielä tiensä päähän vaan kuvioihin tuli enemmän musiikki, juominen ja muut ns. ”maailman asiat”, niin kuin vanhoillislestadiolaisissa piireissä on tapana sanoa. Nämä asiat eivät kuitenkaan tulleet poikaystäväni mukana, vaan aloin ehkä enemmänkin kokeilemaan rajojani, vaikka syvällä sisimmässäni nämä asiat tuntuivat vääriltä ja pohdin huonoa omaatuntoani pitkään ja parin vuoden kaksoiselämäni sekä silloisen eron jälkeen ”kunnostauduin” ja jätin alkoholin kokonaan pois.

kaksoiselama_1PSen jälkeen tapasin nykyisen poikaystäväni, joka oli myös vanhoillislestadiolainen ja eli lähes täysin niin kuin itsekin elin sillä hetkellä.

Tähän väliin onkin hyvä sanoa, kuinka silloin ja tällä hetkellä erityisesti nuoret ihmiset elivät ”jalka kahden oven välissä”, kärjistetysti sanottuna he kuuntelivat piilossa musiikkia, alkoholi maistui enemmän tai vähemmän, leffoja löytyi tietokoneilta isot lista ja ties mitä.. lista on pitkä.

Sitten oli nämä ns. ”kymppiuskovaiset”, tai minä käyttäisin ennemmin sanaa oikeat ja aidot uskovaiset, jotka elivät kuten uskovaisten tulisikin elää.

Tänäkin päivänä vanhoillislestadiolaiset voidaan hyvin jakaa mielestäni kahteen edellä mainittuun ryhmään. Itse olen huomannut, että vielä tänäkään päivänä vanhemmat lestadiolaiset ihmiset eivät tiedä kuinka paljon lähinnä heitä nuoremmat ihmiset elävät tässä uskossa kaksoiselämää, johon olen itsekin  syyllistynyt. Ehkä monilla syynä siihen on se, ettei osata päättää omaa tietään tai he pelkäävät läheistensä vuoksi kieltää uskon. Omat syyni kaksoiselämääni olivat juuri nämä asiat, ne olivat ja ovat edelleenkin isoja asioita elämässä ja niistä on varmasti vaikea päättää.

Kun usko haihtui

Oma uskonelämäni alkoi hiljalleen hiipua kokonaan ollessani parikymppinen ja huomaamattani sydämestä katosi ikään kuin kipinä. Tämä uskon katoaminen on mielestäni verrattavissa siihen, miten rakkauskin voi hiipua, se vain ikään kuin katoaa, haihtuu.

Koin pitkään ahdistuneisuutta näistä ”säännöistä” ja tuntui, etten voi olla oma itseni. Usko ei tuntunut enää turvalliselta satamalta. Se tuntui umpikujalta. Oli ahdistavaa ajatella itseni naimisissa, lapsia ehkä useampikin tai enemmän, kotiäitinä.

Minulle tuli tunne haluta vaikuttamaan enemmän omaan elämääni, sen verran kuin siihen itse pystyn vaikuttamaan. Esitin kaikille lähes kaikille sitä kilttiä tyttöä, sellaista mitä vanhempani halusivat minun olevan, vaikka he eivät koskaan painostaneet minua missään asiassa, päinvastoin, he antoivat minun elää omaa elämääni ja jos huolestuivat, kysyivät.

Mietin myös usein, miksei aivan tavallinen ja kunnollinen kristitty voisi päästä taivaaseen? Mikä tekee vanhoillislestadiolaisesta niin pyhän ja tärkeämmän, että taivaspaikkoja olisi vain heille? Ajattelin, että ihan hyvin voisin elää niin sanotusti kunnollisen elämän ilman, että olisin tässä herätysliikkeessä.

Vanhoillislestadiolaiset kuuluvat kristittyihin, mutta tulkitsevat raamattua eri tavalla, kun taas jotkut muut herätysliikkeet, minkä vuoksi olen itse pitkään ajatellut, että mistä tiedän onko tämä juuri se ”oikea tulkinta”? Tässä kohtaan varmaan monet lestadiolaiset ajattelevat minun menettäneeni uskon lahjan, koska olen alkanut järkeilemään, enkä sitä kielläkään. Mutta näin se vain minun mielestäni on, enkä halua sanoa, että tässä uskossa kaikki on pahaa, vaikka niitä epäkohtia on varmasti monenkin mielestä.

Vaaroja vl-uskossa

Henkilökohtaisesti koen tässä uskossa olevan paljon hyvää, koska pienestä pitäen olen kasvanut tiettyjen hyvien arvojen mukaisesti, mutta se loppu, mitä tässä uskossa on, on jotain käsittämätöntä osittain.

Nostan esille yhden esimerkin, anteeksiantamisen. Se on erittäin pyhä ja tärkeäksi painotettu asia lestadiolaisuudessa, on tärkeää antaa anteeksi ja unohtaa. Monissa tilanteissa olen todennut sen erittäin hyväksi asiaksi, mutta puolestaan vakavissa asioissa se on mielestäni ristiriitainen.

Esimerkkinä voidaan ottaa esimerkiksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Pitäisikö antaa anteeksi se, että jotain viatonta lasta on käytetty seksuaalisesti hyväksi, ja unohtaa? Antaa vain anteeksi ja unohtaa?

Tietenkään kaikki tässä uskossa olevat eivät vaikene näistä lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä, mutta valitettavan moni tekisi niin, liian moni.

Toinen asia mikä ihmetyttää minua, on se miten moni ”syyttää” tätä herätysliikettä mm. sosiaalisessa mediassa esimerkiksi näistä insestitapauksista. Jos tämä liike on syyllistynyt jonkin tyyppisiin salailuihin, ei se tarkoita että tämän uskon oppi olisi syyllinen tapahtuneisiin kauheuksiin. Vaikka nämä salailut ovatkin varmaan nostaneet tämän uskon pöydälle, ei se oikeuta tuomitsemaan sitä loppuakin uskosta.

Vl-parisuhteen kipupisteitä

Olen seurustellut pitkälti kaksi vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa ja olemme keskustelleet usein erilaisista asioista, jotka alkoivat vaikuttaa uskoni hiipumiseen. Ehkäisy, musiikki, elokuvat, insesti ja esiaviollinen seksi olivat aiheita, joista keskustelimme usein ja ne herättivät meissä molemmissa uusia kysymyksiä.

Miksi ei voisi ehkäistä? Miten jaksaisimme kasvattaa niin paljon lapsia jos niitä tulisi? Onko tämä juuri se oikea usko?

Näihin kysymyksiin saimme usein vastauksia ”Ethän sinä tiedä saatko sinä edes lapsia” tai ”Jumala siunaa teille juuri niin paljon lapsia kuin jaksatte niitä hoitaa”.

Seuroissa muistuteltiin usein ns. ”lapsenuskosta”, joka käytännössä tarkoitti sitä, että sinun täytyy osata vajota lapsen tasolle pysyäksesi aidosti uskomassa. Vanhoillislestadiolaisten usko ei siis liity millään tavalla järjellä uskomiseen, vaan niin ajattelevat menettäisi vain uskonsa.

Myönnän, että myös itse aloin ”järkeilemään”, mutta ajatus esimerkiksi siitä, että menisin naimisiin poikaystäväni kanssa ja lapsia saisi tulla niin paljon kuin on tullakseen, oli minulle todella ahdistava ja pelottava.

Olen aina halunnut lapsia, mutta olen aina rakastanut ja arvostanut perhe-elämän lisäksi myös muitakin asioita, kuten matkustamista, opiskelua ja omaa työuraa. Ajatus siitä, etten voisi itse päättää asioistani vaan että se pitäisi antaa jonkun toisen käsiin, oli sietämätön ja ehkä painavin asia.cross-heart

Kivun kautta selkeyteen

Mitä minulle kuuluu nyt? Oma uskonelämäntilanteeni kärjistyi, kun stressasin uskonasioita jo niin paljon, että se haittasi normaalia arki-elämääni.

Minulla ei kiinnostanut tehdä mitään, istuin vain tietokoneella, yritin kerätä rohkeutta, ahdisti… Sain kuitenkin lopulta kerrottua poikaystävälleni, etten pysty enää olemaan uskovainen. Ilmoitin myös vanhemmilleni ja kerroin asiasta.

He olivat tosi yllättyneitä ja sanoivat asioihin omat mielipiteensä asiallisesti ja suoraan, he myös kyseenalaistivat parisuhteeni uskovaisen miehen kanssa, sillä vanhoillislestadiolaiset eivät ”saa/voi” mennä ei-lestadiolaisen kanssa naimisiin, kirkollista estettä sille ei ole, vaikka se lestadiolaisten piireissä onkin lähes kielto.

Ehdin jo huokaista helpotuksesta kun ymmärsin, että vanhempani ottivat asian loppujen lopuksi melko tyynesti vaikka se oli heille hyvin raskas asia. Takapakkia tuli kuitenkin heidänkin edestä poikaystäväni vanhempien puolelta. Poikaystäväni isä haukkui minua poikaystävälleni, jotta saisi hänet jättämään minut sekä minua syyteltiin vakavista asioista, mitä en ollut tehnyt ja koin henkistä väkivaltaa.

Tilanne meni niin pahaksi, että poikaystävälläni ja minulla meni välit hänen vanhempiinsa sekä muukin perhe kärsii tästä yhä edelleen.

On myös ymmärrettävää, että vanhempien voimakas reagoiminen johtuu varmasti siitä, että he pelkäävät oman lapsensakin kieltävän uskon. Mikä ei tietenkään oikeuta heitä henkiseen väkivaltaan tai mihinkään muuhunkaan.

Tällä hetkellä olen helpottunut, kun olen tehnyt päätökseni ja sitä en ole vielä ainakaan katunut. Osa minua uskoo kyllä siihen, että ehkä jumala on olemassa ja hän tuomitsee elävät ja kuolleet.

En halua mustamaalata lestadiolaisia ihmisiä, suurin osa heistä on kuitenkin sydämellisiä ja suvaitsevaisia ihmisiä. Haluan ja aion myös tulevaisuudessa säilyttää lestadiolaiset ystäväni, jos he minut vain hyväksyvät sellaisena kuin olen. freedom_1

Uskon kieltämisen jälkeen olen huomannut, kuka todella minusta välittää. Kovin moni ei onneksi ole minua hylännyt. Nyt voin hymyillä.

*        *         *

Ajattelemisen aihetta antoi Yasmin89.

*        *         *

Lue lisää:

Askeleet irti SRK-lestadiolaisuudesta – miten valmistaudun ja mihin varaudun ennakolta, kun aion jättää SRK-lestadiolaisen yhteisön. (Artikkeli Hakomaja-sivustolla.)

Dr. Propelli: Arvio: 40% vl-nuorista irtaantuu liikkeestä

Vuokko Ilola: Vl-vanhemmuuden tuskaa

Maija Maitoparta: Jätimme uskon lastemme tähden

Teuvo Moisa: Vapaampaa yhteisöllisyyttä lestadiolaisuuden jälkeen. Uusi Suomi -blogi.

Nuoret jättävät vanhoillislestadiolaisuuden – suuri syntyvyys ei kasvata jäsenmäärää. 2009.

Tapio Nykänen: Suviseurojen varjossa vellovat kiistat. YLE 1.7.2013.

Perheellinen vl: SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen

Taija Teekkari: Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?

Joni Valkila: Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellon eettisyys ja yhteisöstä irtaantuneiden määrä. Uskontojen uhrien tuki ry, Selvityksiä 1/2013. Helsinki: UUT ry., 2013.

Janne Villa: Iloisten talojen kellareissa. Vantaan Lauri 7.6.2012.

Advertisements

21 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, avioliitto, ban of birth control, ehkäisykielto, elämäntapa, eroaminen uskosta, irrottautuminen yhteisöstä, kaksinaismoralismi, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, lapsuus, lähihistoria, leimaaminen, lisääntyminen, naisen asema, normit, norms, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, suurperhe, syntilista, syyllistäminen, tulevaisuus, uskon jättäminen, vallankäyttö

21 responses to “Yasmin 89: Minun tarinani

  1. Olme

    Se että kieltää ”uskonsa”, kuulostaa aina tosi dramaattiselta, kunnes
    muistaa että kyse on ”uskosta lestadiolaisuuteen”. Järkyttävintä onkin
    se, jos uskovalla ei tällaisessa tilanteessa ole Kristus-kalliota jalkojensa alla.

  2. mimosa

    Tätä minäkin olen kovasti pohtinut, että mistä tietää mikä se ”oikea” pelastava uskonsuunta on? Jehovalaisuus, katolilaisuus, juutalaisuus, islamin usko, lestadiolaisuus? Maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka kuuluvat eri uskontokuntiin ja pitävät silti juuri omaa uskoaan, seurakuntaansa ja uskonharjoittamistaan ainoana oikeana. Jotenkin en voi uskoa siihen, että on vain yksi ainoa oikea seurakunta, johon kuulumalla voi saada pelastuksen. Tässä valossa esim. juuri lestadiolaisuus vaikuttaa ahdasmieliseltä ja tuomitsevalta seurakunnalta, koska olen aivan varma, että hyviä, kunnollisia ja oikeita uskovia löytyy kaikista eri uskontokunnista maailmassa.

    • Yasmin89

      Näinhän se asia on varmasti monen muunkin mielestä, myös minun. Ja en ymmärrä miksi lestadiolaiset vetoavat ”järkeilyyn”, jos kyseenalaistaa sen, että miksi juuri lestadiolaisuus, tai jokin muu uskon on ns. se oikea!

  3. Eräänlainen

    Pelastus on jokaisen ihmisen ja Jumalan välinen asia. Jumala tuntee omansa ja hänen omanaan tiedät olevasi pelastettu ja turvassa, kuuluitpa mihin joukkoon tahansa tai et mihinkään. Tunnet hänet ja hänen äänensä ja hän tuntee sinut ja sinun äänesi. Jumala haluaa pelastaa jokaisen ja kysyy jokaiselta henkilökohtaisesti tahdotko pelastua. Pelastus ja varmuus siitä tulee Jumalalta ja sitä kautta myös rauha ja vapaus, ei kenenkään toisen ihmisen tai yhteisön kautta.

  4. Nimetön 192

    Voiko vanhollislestadiolaiseen uskoon liittyä vaikka ei ole syntynyt vanhollislestadiolaiseen perheeseen?

    • Yasmin89

      Voi. Mielestäni tässä liikkeessä otetaan kaikki ”uskovat” kyllä sydämmellisin mielin vastaan. Tosin ns. parannuksen ei-lestadiolainen voi tehdä ainoastaan uskossa olevalle eli pelkkä se, että ei-lestadiolainen sanoo olevansa uskossa ei tavallaan ”riitä”, vaan hänen kuuluisi pyytää synnit anteeksi jeesuksen nimessä ja veressä.

  5. Nimetön 192

    Mitkä ovat vanhollislestadiolaisten elämäntavat?

    • Yasmin89

      Yleisesti sanottuna voisin ainakin itse sanoa vanhoillislestadiolaisten elävän melko ”puhtaasti”. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että alkoholia ei käytetä muulloin kuin ehtoollisella ”sallitusti”, sen sijaan todella monet heistä tupakoivat, mikä on mielestäni rinnastettavissa alkoholiin. En oikein ymmärrä miksi tupakointi ei ole samassa asemassa kuin alkoholi lestadiolaisten elämässä. Vanhoillislestadiolaisten elämäntapoihin ei myöskään kuulu rytmikäs musiikki, meikkaaminen, tv:n katselu, tanssi, ehkäisy, avoliitot jne.

  6. Rakkaus.
    Suurin asioista.

    Rakasta poikaystävääsi ja niin hänkin Sinua rakastaa samalla tavoin!!!

    Anna koirien haukkua.
    Ja karavaanin kulkea.

  7. Terve! Olen muuhun herätysliikkeeseen kuuluva kristitty, jota on myös pohdituttanut tuo, että mistä juontaa vl-ihmisten näkemys siitä, että muut Jeesukseen uskovat ihmiset eivät voisi pelastua. Muutaman kerran olen käynyt Oulun ry:n seuroissa ja minulla on pari melko läheistä vl-kaveria, joilta olen yrittänyt saada tietoa liikkeen tulkinnoista. Jos haluat lukea, millaiseen johtopäätökseen olen päätynyt näiden kontaktien kautta, kirjoitukseni löytyy osoitteesta: https://rastiprinsessa.wordpress.com

    • Yasmin89

      Hei, kirjoituksesi oli mielenkiintoinen ja olen itse pitkälti samaa mieltä kanssasi. En tiedä saadaanko tuohon kysymykseen koskaan ”järkevää” vastausta, mutta ehkä tuossa uskossa tulee aina olemaan asioita, joita ei sanoin voi kuvata tai selittää. En itse ainakaan halua alkaa liikaa ”halkomaan hiuksia” tuon uskon suhteen, jotkut asiat siinä tulee mielestäni vain antaa olla miten ne nyt ikinä onkaan.

  8. Sharma

    Lestadiolaisten määrä tuntuu jääneet aika vakioksi noin 100 000 seudulle, eli se kertoo siitä, että suurin osa nuorista tekee omat johtopäätöksensä (yli puolet) ja jättää lestadiolaisuuden taakseen.

  9. sadriana

    Hämmentävä kertomus. Uskottava. Olen kokenut täysin samat asiat. Mutta Yksi asia erottaa meidän ajatukset toisista on se. Että olet luovuttanut ja kuollut henkisesti uskosi kanssa. Olet luopunut maailman tärkeimmästä asiasta elämässäsi, mieti tärkeimmästä. asiasta joka ratkaisee elämäsi . Lopun.

    Olen nuori ihminen 24w,mulla on elämä edessä ja halutessani voin saada elämässä mitä haluan…haaveilin pitkään upeasta ja hulppeasta elämästä. Rahaa, mammonaa ja kimallusta..Ja sitä minä saisin jos haluan. niinkuin sinäkin sanoit: elämä edessä, haluat matkusella ja opiskella ja nauttia.

    ¨Yksi asia mikä muutti elämän suunnan ja ajattelutapani elämiseen ja uskomisen tärkeyteen.
    Synnyin uskovaisen perheeseen, elin ns.uskovaisena mutta kumminkin kahden kansalaisen välillä. Olin ihan pienestä asti ollut sydämestäni uskomassa. Siis sydänusko eroo täysin siitä lakihenkisyydestä mitä nykypäivänä monet harrastaa. Toimitaan sääntöjen kautta, eikä koskaan saada omaa tahtoa ja halua uskoa, vaan kasvatetaan äidin ja isän helman alle pieni kupla ja mielistellään heitä ja muita ja valehdellaan että ollaan uskomassa. Tällöin tapahtuu normaalireaktio ja vahva tunne, että en ole mitään ja tämä usko ei anna mulle mitään. Se niinsanotusti tappaa ihmisen mielen ja kaikille tulee helposti olo, että on oma persoona on vahvasti aivopesty ja srk on vain suuri organisaatio joka aivopesee porukkaa. Ja kyllähän se pesee, jos niin alkaa ajattelemaan.

    Minä aloin elämään nuoruutta täysillä, elin itseäni varten, haaveilin kaikesta mitä voin saada.Join, elin elämää, matkustelin,hypin rion karnevaaleissa uskovaisten ystävieni kanssa. Mulla oli rahaa, valtaa, ihmiset pitivät minusta ja minä ihmisistä ja elämästäni. Olin saanut kaiken..sitten aloin polttamaan pilveä ystävien kanssa..usko tai elä, se vei monet uskovaiset ystävät pois vl uskosta. Matkustelin lisäksi paljon.Joka kerta kun lähdin pois suomesta. olin askeleen lähempänä omia unelmia ja elämääni. En koskaan ja ikinä miettinyt elämääni ja uskoa ollessani ulkomailla.en osannut pelätä ja ajatella mitää. Siellä varsinkaan usko ei todellakaan ollut lähellä, niinhän sitä sanotaan että mitä kauemmaksi totuutta niin sitä helpompi on olla.
    Asuin vuosia euroopassa kierellen, uskoakseni lopulta että joku minulla täytyy olla että koko ajan ahistaa..tulin kotiin..vuoden sisällä tapahtu ja sattu. Vanhoillislestadiolaisuus nousi pintaan kun elokuva kieletty hedelmä julkaistiin ja hyväksikäyttötapahtumat nousi ylös. Samaan aikaan hyvä kaverini paljastaa että on joutunut insestin uhriksi. Itku silmässä sanoo luopuvansa kaikesta tästä uskosta.ja siinä samassa mä vihasin jumalaa ja tätä uskoa ja kaikkea tätä #paskaa srk ja rauhanyhdistystä.
    Kapinoin ja haistatin uskolle joka päivä mielellisesti koska minusta se vaan oli hirvittävää mitä ystävälleni oli käynyt. ja siitä että kyseinen isä toimi vielä srk puhujana. Elämä kuitenkin jatkui samaan aikaan. Opiskelut. kaverit, lukuisat suhteet ja ystävät veivät aikaa..Ja edelleen elin uskovaisena mutta kahden maan kansalaisena..Tein syntiä tietämättäni ja tiedollisesti joka pv. Mietin pitkään ja usein kun istuin seuroissa.että mitä ihmiset ajattelee..Ihmiset istuu penkissä, vanhat kuuntelee, nuoret katselee, ja pohdiskelee sitten lauletaan ja sitten onkin kahvitauko..
    Ainoastaan lapset on ja ne meneee..Jokaisen lapsen katseesta pystyin huomaamaan uskon, ja oikeasti ajatuksen mitä jeesuskin käytti: Jumalan valtakunta on lasten valtakunta..Mietin asiaa usein, asioita minkä takia lapset on niin viattomia niin onnellisia..Ajattelin pitkään että voi kun olisin edelleen lapsi. Olisi niin hyvä olla.
    Ystävät meni naimiisin ja kaverit alkoi vakiintumaan..Minä edelleen taas elin sinkkuna ja viiletin..Nuoret ystäväperheet kilpaa pitivät keskusteluiltoja ehkäisystä-, mulle ehkäisykysymys on ollut vaan taas aina asia joka perustellaan raamatussa- jeesuksen sanoin: sallikaa lasten tulla minun tyköni. Ilman lapsia tätä uskoa ei olis, eikä myöskään usko kantaisi heldemää.Sen huomaa jo nyt kun vanhoillislestadiolaisuus on jakautumassa kahteen..lapsia ei näy kohta näissä piireissä. Tapahtuu sama asia kun raamatussa kerrotaan kaupungista jossa ihmiset elivät keskenään, lesboilivat ja homoilivat ja oli parinvaihtoo: eikä myöskää lasten itkua kuullut kaupungista..Jumala rankaisi kansaa ja tuhosi sen. Mutta kuten todettu Historia toistaa itseään ja myös raamattu: siellä olevat kertomukset toistuu nykyaikana..sen huomaa miten hyvin ajattelutavat lapsista ja kaikkien asioiden sallimisesta ja itsensä rakastamisesta tuottaa tulosta..ihmiset eivät halua olla uskomassa enää.

    Mutta moraalliset keskustelut ei minua kiinostanut, eikä ehkä edelleenkään kiinosta, en vain osaa kyseenalaistaa raamattua ja sen sanomaa..tai ainakaan ennen kohtalokasta päivää..

    Eräänä kauniina päivänä oikeasti kauniina, olimme ystävien kanssa juhlimassa mökillä, joimme ja nautimme..saunoimme. Minä ja hyvä ystäväni menimme uimaan. Se ei kylläkään ollut mikään tavallinen ranta, vaan ihan koskien lähellä missä on suuri virtaus..Uin vähän syvemmällä koska halusin kokeilunhaluisena uida virrassa. Kaikki ei mennytkään kuintenkaan siten miten olisin halunnut.
    Minä, alkoholia veressä, jouduin koskien vietämäksi. jalastani alkoi vetämään suonta ja menetin kontrollin kokonaan..Minä hukuin.
    Pää joutui veden alle, en saanut enää happea ja ainoa tunne oli enää että: tämä oli minun loppu. minä tulen kuolemaan. Enkä tule koskaan enää näkemään vihreitä kauniita niittyjä. En kerkeä hyvästelemään ketään. Se tunne oli jotain kauheeta ja sanoinkuvaamatonta..En koskaan ollut sellaista tunnetta tuntenut..
    Silloin minä näin ja tunsin jotain ihmeellistä. En tiennyt enää missä olen, erittäin hatara olo ja ihan kuin olisin lentänyt..Mutta minä näin kaksi asiaa..Näin helvetin ja paratiisin. Ja portin. ja silloin voin sanoa että se oli tunne mihin en halua koskaan enää joutua. asia joka oli jotain niin järkyttävä mistä en voi puhua kuin todella lähimmäisille ihmisille että minusta ei ajatellla että olen hullu.
    Mutta siten minä heräisin. teho-osastolla. Monien kertojen elvytyksien jälkeen minun sydän jatkoi pumppaamista ja myöhemmin minulle kerrottiin että olin ollut ”kuolleena” 10 minuuttia. Herätessäni Viereelläni oli perhe ja lähimmät ystävät.
    Ainut asia minkä sain monen tunnin jälkeen sanottua oli pienin ja heiveröisin äänin sökerrys vanhemmilta, että saanko minä uskoa kaikki synnit anteeksi. kaiken.
    Sain. Ja se tunne. Se tunne oli sainoinkuvaamaton. Se oli jotain uskomatonta. Sitä tunnetta ei mikään maailmassa voita ! ei mikään..Ja minä sentään olen kokenut jo kaiken näkemisen arvoisen tässä maailmallisessa ja globaallisessa yhteiskunnassa.
    Tällä hetkellä minulla menee sekä fyysisesti että henkisesti hyvin.
    Olen keskittynyt eheyttämään itseäni monin tavoin, käynyt seuroissa ja nähnyt oikean suunnan elämälleni..
    Ehkä sinun mielestä tai muiden mielestä jotka eivät usko samoin tavoin vl maisesti niinkun minä elämäni kuulostaa tylsältä ja halvalta.
    Mutta lopulta tajusin sen, ei maallinen mammona ei elämän irstaus,, nautinto. seksi ja huumeet saa minun elämää sen paremmaksi kuin tämä mikä minulla nyt on. Niin halpa ja yksinkertainen usko. Niin outo ja niin käsittämätön asia. NIIn pilkattu ja halveksittu, niin tyhmä mutta. Minulle niin tärkeä ja rakas.
    Iltaisin kun käyn iltalenkillä, minulla on rauhallinen olo ja luottavainen mieli. Jumalan pelko minulla on suuri, mutta sen kuuluukin olla jotta ihminen ei ala rakastamaan itseään ja olotilaa että hallitsee tätä maailmaa..
    Jos joskus joku miettii minkä takia vain vanhoillislestadiolaiset pääsevät taivaaseen..niin höpö höpö. Maailman eri kolkissa on miljooonittain ihmisiä jotka uskovat samalla tavalla, mutta heitä ei näy eikä kuulu. Venäjällä on paljon ortodokseja jotka uskovat kuitenkin samalla tavalla kun vl sama oppi ja anteeksiannon opetus. Lisäksi usko on kiertänyt kaikissa maissa. Raamatussa kerrotaan kynttilöistä ja opetuslapsista: lähettäkää jumalansanaa maailmaan joka kollkkaan, siellä missä kynttilää palaa niin siellä myös jumalansana kantaa hedelmää ja siellä missä sammuu niin siellä sielunvihollinen saa kantavan voiman. Pohjoismaissa elää lopunaikana jumalan sana, niin on sanottu ja ennustettu raamatussa. Raamattu on asia joka myöskin kertoo uskovaisten vainoista ja elämästä .-.Se on kuin nykyajan oikean vanhoillislestadiolaisen elämä. Loputon ja helvetillinen.
    Minä sanon sinulle kaunis tyttö, ajattele tarkoin mitä elämältäsi haluat. Sinulla ei näköjään ole ollut elämässä pahemmin vastoinkäymisä koska et ole ilmeisen vahvasti käsittänyt uskovaisuutta ja sitä mitä tarkoitetaan ihmisen 3 kuolemalla raamatussa. Jos sinulle vastoinkäymisiä tulisi tai muuten ymmärtäisit uskon asiat ja sen asian vakavuuden, niin et koskaan ikinä raamatun oppia kyseenlalaistasi ja sitä miettisi..
    Olen ollut samassa tilanteessa sinun kanssa, ainot eroavaisuus on se että minä tiedän elämästä ja tiedän että siellä missä sinä elät ei kauan eletä hyvyydellä ja pelkällä rakkaudella. Siellä oleminen on kuin jokapäiväistä pelkäämistä kuoleman kanssa.
    Nukkumaan mennessä joskus saatat aivan varmasti miettiä mitä sinulle käy, ja ne asiat ahistaa jos yhtään niitä mietit.
    Muista että vain harvalle annetaan mahdollisuus uskoa .Mutta sekin harva määrä käyttää sitä lahjaa väärin. Raamattu sanoo, että portti on ahdas ja kapea ja lopunaikoina vain harva vain todella todella harva ihminen pääsee siitä sisälle. Se on niin harmillista.
    tosin. minusta on hienoa että sinä terveenä nuorena aikuisen ihmisenä teet sen mitä haluat. jokainen niin ajattelee varmasti.
    MuTTA tässä minun ajatuksia..
    ennen sitä myös muutamia raamatunpätkiä jotka saa minun ajattelemaan aina vaan jumalan ja jeesuksen merkitystä elämässä.
    Ja se että miten lyhyt tämä aika oikeastaan on :

    Johanneksen ilmestyskirja: Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.

    – Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi

    Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
    Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
    Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
    Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

    ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
    Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.
    Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
    Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

    Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

    • Still

      Kiitos tarinastasi. Nuo kokemukset voi jakaa lukuisat uskovaiset ympäri maailmaa, ilman mitään tietoa tai kosketuspintaa vanhoillislestadiolaisuuden kanssa, väitätkö että vain vl usko pelastaa, mikäli näin on niin et ole sanut Jumalalta mitään lahjaa, kaikki on katoavaa ja ihmisestä.

      • sadriana

        Hei en väitä. Tarkoitin että uskovainen voi olla vaikka jos on ortodoksinen kuitenkin sisältäen opin anteeksi antamisesta ja sen jakaminen toisen uskovan kanssa 🙂 eli maailmassa on monta uskovaista jotka uskoo samalla tavalla mutta eivät ole vl lestsdiolaisia. Se kuka pääsee taivaaseen päättää Jumala ka korkeampi voima 🙂 näin haluan ajatella vaikks olenkin vl.

      • Still

        Siunausta sinulle, oikein sanoit. Jumala on tuomari ja sydänten tuntija. Tärkein on uskoa se että Jeesus on syntien sovittaja, näin uskova voi vakuuttaa epäilevälle joka ei tätä omalle kohdalle näin usko, ilman mitään tekoja tai tekemättä jättämisiä.

    • Yasmin89

      Hei Sadriana,

      Vastauksesi oli tosi mielenkiintoinen ja siinä oli hieman erityyppisiä ja uusia mielipiteitä mitä en ole aikaisemmin kuullut. Olen itse sitä mieltä edelleen jokatapauksessa, että tämä ”epäusko” ei varmasti ole varmasti uskoa helpompaakaan, mutta itselläni vain yksinkertaisesti kaikkosi se aito sydämmen usko. Toisaalta toivon, että se tulisi takaisin ja olen myös miettinyt jos minulle tulisikin jokin elämän pysäyttävä tapahtuma, onnettomuus esimerkiksi. Uskossa ollessani koin itse muutama vuosi sitten erittäin pahan onnettomuuden myöskin, jostain syystä en ole muistanut pohtia tätä tekstissäni, mutta kerron siitä nyt. Onnettomuus toisaalta pysäytti hieman elämääni ja se pisti miettimään että mitkä asiat elämässä on oikeasti tärkeitä. Ajattelin, ja ajattelen edelleen, että sillä oli jokin tarkoitus minulle ja se antoi oikeasti elämälleni uuden suunnan, vaikka en ole enää uskomassa. Myös isäni muistutteli tuosta onnettomuudesta, kun ilmotin kieltäväni uskon, mutta jostain syystä onnettomuuden miettiminen ei tuonut mieleeni jumalan pelkoa tms.

      Olen todellakin kiitollinen, että sain pitää kävelykykyni, enkä joutunut loppuelämäkseni pyörätuoliin, vaikka onnettomuuden tuomat vakavat vammat rajoittavat elämääni tulevaisuudessa varmasti. Mutta silti, olen kiitollinen jumalalle, missä hän ikinä onkaan, että hän säästi minut suuremmilta murheilta ja toivon, että en tänäkään päivänä olisi niin paha tai itsekäs ihminen, että ansaitsisin jumalan silmissä rangaistuksen siitä etten enää usko vanhoillislestadiolaisuuteen, jumalaa en ole kieltänyt enkä koskaan varmaan kielläkkään. En tiedä mitä ajatuksia minussa heräisi esiin, jos kokisin kuolemanrajamailla saman kuin esimerkiksi sinä. Ehkä se oikeasti pysäyttäisi minut miettimään asioita uudelleen ja ei niin itsekkäästi. En tiedä. Ennen kuin kielsin uskoni, pohdin usein että uskallanko koskaan kieltää uskoani ja pelkäänkö sen jälkeen jumalaa. Toistaiseksi elämäni on ihan samanlaista kuin ennenkin, mikään ei ole muuttunut kuin se että en sano jumalanterve tai mene Ry:lle seuroihin. Ja jos olen niin paha ihminen, kun kuuntelen musiikkia, laitan kynsilakkaa tai osoitan tunteitani poikaystävälleni ehkäisemällä niin en kertakaikkiaan voi sille mitään. Ehkä olen liian itsekäs, ehkä en.

      Puhuit totta, kun sanoit minun olevani kuollut henkisesti uskoni kanssa, niin varmaan olenkin, mutta en vain voi sille mitään, etten tunne enää katumusta ja että tässä uskossa on liikaa sellaisia asioita, joita en ymmärrä vaikka paljon hyvääkin tässä on ollut ja tulee varmasti aina olemaankin.

  10. Kysyvä

    Kysymys teille ketkä olette lähteneet pois ry:ltä että uskotteko kuitenkin vielä olevanne itse uskomassa ja taivaaseen menossa? Oletteko löytäneet jonkin seurakunnan muualta, vai jättäneet kaikki uskonasiat pois elämästä ? Entä käyttekö silti edelleen suvareissa ja maakunnallisissa ?

    • Still

      Uskon että Jeesus on Jumalan poika ja noussut kuolleista, sovittanut näin kaikkien synnit. Uskon että maanpäällä on Jumalan seurakunta, joka on sydämen uskoa Kristukseen, tässä ei tarvita maallisia eli ry:tä eikä muitakaan lahkoja, seurakunnan rajat kulkevat sydämestä sydämeen, ja siellä kuuluu hyvän paimenen ääni, evankeliumi jossa vakuutetaan että kaikkien synnit on meidän vapahtajamme sovittanut, riittää että uskon sen omakohtaisesti ja haluan seurata Jeesuksen näyttämää tietä uskolla. Tätä sanomaa kuulen kirkossa, seuroissakin välillä koska vl uskossa on myös sydämen uskovia, ikävä vain että sen ääni vaiennetaan tietoisella harhaopetuksella että uskoon tarvitaan tekoja tai tekemättä jättämisiä. Pyhä henki kulkee tuulen lailla ja ihminen ei voi sitä omin voimin hallita. Srk kristillisyys on omin voimin uskoa jossa uskosta on tehty teko, Pyhä henki on ikäänkuin yritetty kaapata ja rajata näkyvään ihmisjoukkoon, näin ei kuitenkaan Raamatussa opeteta.

      Jättäessäni ry:n elämäni ei ole ulkoisesti muuttunut, nyt osaan iloita uskomisen vapaudesta ja turvata ainoastaan Jeesuksen ansioon.

  11. Yasmin89

    Koen kyllä itse olevani joka tapauksessa jonkin verran uskonnollinen ihminen, vaikken vanhoillislestadiolaisiin kuulukkaan. Mutta se ei häiritse minua, hyvä minun on olla näin.

  12. Melissa

    Iso kiitos Yasmin ajatuksista. Löysin postauksesi kaverin facebookin päivityksestä. Aika samoja ajatuksia on itselläni ollut suunnilleen koko lukion ajan, viime aikoina vahvemmin. En ole pystynyt puhumaan tästä kenenkään kanssa. En ole noudattanut kaikkia niitä ”neuvoja” enää moneen vuoteen vaikka kyllä kuljen seuroissa aina välillä. Mietin että en voi elää kaksoiselämää ikuisesti. Milloin pystyn ratkaisuun, en tiedä vielä. En haluaisi vanhemmille sitä surua jonka tiedän heille tulevan. En tiedä yhtään miten he tulee reagoimaan kun meillä ei kukaan muu ole lähtenyt liikkeestä. Olen ajatellut että ehkä päätös sitten kun pääsen muuttamaan kotoa eikä porukat jää suremaan niin paljon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s