Lapin yliopiston Poliittinen lestadiolaisuus -luentosarja jatkuu Rovaniemen kaupunginkirjaston Lapponica-salissa 4.11., 11.11. ja 18.11. Sarja käynnistyi syyskuussa.
Luentosarja on sikäli ainutlaatuinen, että se tarjoaa tavallisille kuulijoille uusinta, tutkimukseen pohjautuvaa tietoa lestadiolaisuudesta. Tutkimuksen yksi tulos on, että lestadiolaisuus on vahva ja vaikutusvaltainen liike suomalaisessa yhteiskunnassa.
Luentosarja pohjautuu Lapin yliopistossa YTT Mika Luoma-ahon johtamassa tutkimusprojektissa Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa saatuihin tuloksiin. Luentosarja valottaa tutkimushankkeessa saatuja monipuolisia tuloksia suurelle yleisölle.
Tämä on melko poikkeuksellista tieteen piirissä, jossa tuloksia tavallisimmin levitetään ensi sijassa tutkijoiden omassa kansainvälisessä yhteisössä.
Pisteet tutkimuksen johtajalle Luoma-aholle ja hänen pätevälle tutkijatiimilleen! Varsin tehokkaan ja tuloksellisen tutkimushankkeen rahoittaja on Suomen akatemia.
Poliittinen lestadiolaisuus-luentosarjan ohjelma
Luentosarja toteutetaan Rovaniemen kaupunginkirjaston Lappi-osaston sekä Lapin yliopiston Lestadionismi-hankkeen ja muiden lestadiolaisuus-tutkijoiden yhteistyönä. Luennot pidetään maanantai-iltaisin klo 18.30-20.00 kirjaston Lapponica.salissa, seuraavasti:
Maanantai 4.11. Huutavan ääni korvessa: Laestadiuksen ihminen ja yhteiskunta: Jan Hanska ja Kosti Joensuu.
Jan Hanska tulkitsee Lars Levi Laestadiuksen poleemista pastoraalityötä Crapula Mundi (maailman kohmelo) poliittisena profetiana, jossa uskonto ja politiikka lyövät kättä. Crapula Mundissa Laestadius tyrmää säälimättä kirkon ”kuolleen uskon”, jota hän syyttää yhteiskunnan rappeutumisesta.
Kosti Joensuu jatkaa aiheesta käsittelemällä Laestadiuksen ihmiskäsitystä hänen yhteiskunnallisen ajattelunsa perustana. Joensuu tarkastelee erityisesti Laestadiuksen pääteosta Hulluinhuonelaista, jossa Laestadius muun muassa osoittaa ruumiin elinten ja synnin yhteyden. Molemmissa Laestadiuksen tuotoksissa politiikka, siis yhteiskunnan hyvä järjestys, on erottamattomassa yhteydessä uskontoon. 
Maanantai 11.11. Nainen, ruumis ja mieli: Sanna Valkonen ja Johanna Pelkonen.
YTT Sanna Valkonen käsittelee erilaisia naisten uskonnollisen toimijuuden muotoja lestadiolaisuudessa ja sen rajapinnoilla sekä saamelaisten perinteisen luonnonuskon ja lestadiolaisuuden suhdetta. Valkosen tarkastelussa on erityisesti pohjoinen Lappi, jossa kulttuurien kohtaaminen on ollut selkeimmin näkyvissä. Tutkija on kohteensa asiantuntija, sillä Valkosen väitöskirja Poliittinen saamelaisuus tarkastettiin Lapin yliopistossa 2009.
Myös tutkija Johanna Pelkonen tarkastelee naisen paikkaa lestadiolaisuudessa ja erityisesti suhteessa vanhoillislestadiolaisuuden meneillään olevaan murrokseen. Pelkonen hahmottelee tapaa, jolla uskonnollinen 
vanhoillislestadiolaisuus muovautuu sosiaaliseksi identiteetiksi sellaisten nuorten naisten puheessa, jotka pohtivat aktiivisesti suhdettaan liikkeeseen tai ovat eronneet siitä. Kuten tunnettua, tästä käytetään toisinaan nimistystä etninen lestadiolainen.
Maanantai 18.11. Pohjoisen kristillisyys, uskonnollinen herätysliike vai yhteiskunnallinen kansanliike: Laestadiuksen perilliset pohjoisen politiikan areenoilla ennen ja nyt: Juha Pentikäinen ja Pentti Harjumaa.
Jo Lars Levi Laestadiuksen jyrkästä yhteiskuntakritiikistä alkaen lestadiolaisuus on ollut paitsi uskonnollinen yhteisö myös poliittinen liike. Laestadiuksen perilliset ovat vaikuttaneet merkittävissä yhteiskunnallisissa asemissa, ja liikkeen eri haarat ovat ottaneet aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Liike on ollut poliittinen myös sisältä päin: sen historia on täynnä erontekoja, valtakamppailuja ja hajaantumisia.
Kaikki luennot on tarkoitus striimata nettiin. Kirjastot voivat halutessaan esittää luennot asiakkailleen ja luentoa voi seurata myös kotikoneelta.
Luennot löytyvät aina saman linkin kautta. http://bambuser.com/channel/Lappi-osasto
Lestadiolaisuus alusta asti sekä uskonnollinen että poliittinen liike
Laaja tutkimushanke Lestadionismi on sekä herättänyt keskustelua että tuonut välittömästi hyödynnettävää tietoperustaa liikkeen piirteistä ja vaikutusvallasta käytävään julkiseen keskusteluun. Tätä välitöntä hyötyä on pidettävä huomattavana saavutuksena, eritoten kun on kyse vahvasti akateemisesta tutkimuksesta. Tämä Suomen akatemian rahoittama yhteiskuntatieteellinen tutkimushanke on osoittanut, että vankan tieteellisen tutkimusotteen ei tarvitse merkitä sitä, että tutkimusaihe jäisi etäälle ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Tutkimus on jo tähän mennessä lisännyt ja monipuolistanut merkittävästi tietämystä vanhoillislestadiolaisuuden asemasta ja merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jo Lars Levi Laestadiuksen jyrkästä yhteiskuntakritiikistä alkaen lestadiolaisuus on ollut sekä uskonnollinen yhteisö että myös poliittinen liike. Laestadiuksen perilliset ovat vaikuttaneet merkittävissä yhteiskunnallisissa asemissa, ja liikkeen eri haarat ovat ottaneet aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Liike on ollut poliittinen myös sisältä päin: sen historia on täynnä erontekoja, valtakamppailuja ja hajaantumisia. Lestadiolaisuus on tähän menenssä, 150 vuotta liikkeen synnyn jälkeen, pirsotunut jo laskentakriteereistä riippuan 18-20 toisistaan erillään toimivaan ja toisensa tuomitsevaan ryhmittymään.
Onkin hämmästyttävää, että lestadiolaisuutta on alettu tutkia vasta nyt yhteiskuntatieteelliseltä kannalta ja nykyajan perspektiivistä. Tutkimusta liikkeestä on paljon, mutta se on näkökulmaltaan lähinnä uskonto- ja kansatieteellistä sekä kirkkohistoriallista.
Lapin yliopiston tutkimushankkeessa on tutkittu vanhoillislestadiolaisuuden yhteisöllistä toimintaa liikkeeseen kuuluvien ja kuuluneiden kokemana, yhteisön sisäistä vallankäyttöä ja sukupuolijärjestelmää sekä poliittisen päätöksenteon suhteita.
YTT, yliopistonlehtori Aini Linjakumpu julkaisi laajaa julkisuutta saaneen, uraauurtavan teoksen Haavoittunut yhteisö: hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa (Vastapaino 2012). Se on ensimmäinen kattava tutkimus vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokouksista. Kyseessä on vaikutuksiltaan laajin Suomen kirkon piirissä tapahtunut yhteisöllinen, hengellinen väkivalta 1900-luvulla. Hoitokokousten väkivaltaiset tapahtumat ja kokemukset ovat koskettaneet uhrien lisäksi heidän perheenjäseniään, ystäviään ja muita, eli kymmeniä tuhansia suomalaisia.
Tutkimustulosten julkistamisen jälkeen liikkeen nykyiseet johtajat ilmoittivat, että liikkessä luovutaan painostamisesta. Ilmoituksen todenmukaisuutta ja aitoutta on valitettavasti jouduttu yleisesti epäilemään, sillä painostusta, kiusaamista ja ulossulkemista esiintyy rauhanyhdistyksillä edelleen.
Tapio Nykäsen väitöskirja Kahden valtakunnan kansalaiset: vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia tarkastettiin syksyllä 2012. Tutkimus osoitti, että puoluepoliittisesti lestadiolaiset suosivat jo liikkeen alkuvaiheissa konservatiivisia ja esivaltauskollisia oikeistopuolueita, erityisesti maalaisliittoa. Vasemmistolaisten äänestämistä on pidetty jopa syntinä. Myöhemmin esimerkiksi kristillisdemokraattisen puolueen ja maaseudun puolueen kannattaminen ei ole myöskään ollut hyväksyttyä.
Nykyisin asenteet ovat hieman lientyneet. Silti edelleen korostetaan, että perinteisesti olemme äänestäneet konservatiivisia oikeistopuolueita eivätkä vasemmistopuolueet ole olleet uskovaisille sopivia. Nykyisin on kuitenkin mahdollisuus äänestää melko vapaasti ilman että sitä koetaan seurakunnan yhtenäisyyttä uhkaavaksi synniksi. Mielenkiintoinen tieto oli se, että yhä harvempi liikkeeseen kuuluva poliitikko tuo itse esille vanhoillislestadiolaisen taustansa. Vaikka liike on jossain määrin avautunut viime vuosina, yhä edelleen liikkeeseen kuuluvaa koskee ehdoton kuuliaisuuden vaatimus seurakunnan ohjeille, ”armoneuvoille” niin kuin vanhoillislestadiolaisessa kielenkäytössä sanotaan.
Liikkeen sisäinen keskustelu on polarisoitunut sikäli, että vastakkain ovat olleet enemmän tai vähemmän hajanainen liberaalien kriitikkojen joukko ja liikkeen konservatiivinen johto, keskeiset puhujat ja SRK:n johtohenkilöt. Nykänen näkee naisten aseman edelleenkin ongelmaksi liikkeen sisällä. Naisella ei edelleenkään ole liikkeen sisällä todellista puhevaltaa. Ongelmana tutkija pitää myös ehdotonta ehkäisykieltoa joka on edelleen voimassa.
Tutkimuksen vaikutukset alkoivatkin näkyä heti. Rovaniemellä oli kirkkoherran vaalit, joissa kaksi ehdokkaista oli vanhoillislestadiolaisia. Vaalitenteissä käytettiin hyväksi Nykäsen väitöskirjaa. Myös lehtien palstoilla on käyty keskustelua hankkeen julkaisuista. Jopa Reutersin uutistoimistolle oli annettu haastattelu.
Tutkijoiden keskuudessa kiinnostus kasvanut
Tutkimushankkeen järjestämät tilaisuudet ja tähän mennessä julkaistut teokset ovat herättäneet keskustelua herätysliikkeen vallasta ja tietyistä epäkohdista yhteisön nykyisessä toiminnassa. Lapin yliopiston tutkimushanke on osoittanut, että tieteellinen tutkimus voi tarjota tietoa sekä uskonnollisen yhteisön itseymmärrykselle että tukea uskonnon vallankäytöstä kärsivien ihmisten toipumista kokemuksistaan.
Asiaperusteinen tieto myös edistää herätysliikkeeseen liittyvien ongelmien käsittelyä. Lapin yliopiston tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on aivan omaa luokkaansa.
Julkinen keskustelu puolestaan on saanut lisää tutkijoita kiinnostumaan herätysliikkeen kysymyksistä. Esimerkiksi Kirkonkellari-nettilehdessä on julkaistu herätysliikettä koskeva teemanumero. Tutkijat Mauri Kinnunen ja Meri-Anna Hintsala toimittivat viime keväänä ilmestyneen artikkelikokoelman Tuoreet oksat viinipuussa (Kirjapaja) ja Vartija-lehti julkaisi liikkeen jäsenten ja sen sisällä aiemmin eläneiden kokemuksista ja analyyseista artikkelikokoelman e-kirjana Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, jonka toimittivat Matti Myllykoski ja Mikko Ketola.
Tämä on erityisen arvokasta, sillä liikkeen sisällä ei edelleenkään ole mahdollista käydä keskusteulua vapaasti eikä oppeja ole luvallista avoimesti kyseenalaistaa ilman vakavia seuraamuksia, kuten joutuminen hoitokokoukseen ja sosiaalisesti eristetyksi, kadotukseen tuomituksi jne.
Uusinta tietoa monesta näkökulmasta
Kun hankkeen johtajalle Mika Luoma-aholle aikanaan ehdotettiin rahoituksen hakemista, hän innostui heti ajatuksesta. Lestsadiolaisesta liikkeestä tehty tutkimus oli jo aika vanhaa ajoittuen 1960- ja 1970-luvuille. Lisäksi sitä oli tehty liikkeen sisältä ja kirkkohistoriallisesta näkökulmasta.
Luoma-ahon ryhmäläiset eivät ole lestadiolaisia eivätkä teologeja vaan politiikan tutkijoita, joten näkökulma liikkeeseen on aivan uudenlainen: yhteiskuntatieteellinen.
Lestadiolaisuutta on tarkasteltu tutkimuksessa kolmesta näkökulmasta: 
- Liikettä tarkastellaan oppihistoriallisesta näkökulmasta pyrkien kirjoittamaan auki sen poliittinen teologia, eli minkälaista on lestadiolaisuuden yhteisöllisyys. Tässä osiossa tarkastellaan liikkeen merkkihenkilöiden kuten Lars Levi Laestadiuksen ja Juhani Raattamaan kirjoituksia.
- Tavoitteena on myös hahmottaa nykylestadiolaisuuden poliittisia muotoja. Tutkija Tapio Nykänen haastatteli väitöskirjaansa vanhoillislestadiolaisia ja selvitti heidän suhdettaan esivaltaan ja heidän poliittisia suhteitaan liikkeen sisällä. Tutkija, YTT Aini Linjakumpu selvitti kirjassaan Haavoittunut yhteisö liikkeen paljon kritiikkiä saanutta hoitokokouskäytäntöä. Molemmat tutkimukset herättivät paljon keskustelua julkisuudessa.
- Tutkija Sanna Valkonen selvittää lestadiolaisen ja saamelaisen identiteetin suhdetta toisiinsa. Vaikka herätysliike oli alkujaan saamelainen, ristiriidat muun muassa koreilussa ovat säilyneet nykypäivään saakka. Nykyisin liike koetaan saamelaisten parissa usein kristilliseksi kolonialismiksi ja muutoinkin ristiriitaiseksi saamelaisen identiteetin kanssa.
- Tutkijakoulutettava Sandra Wallenius-Korkalo puolestaan tutkii lestadiolaisen identiteetin muuttumista populaarikulttuurissa, kuten esimerkiksi Dome Karukosken Kielletty hedelmä -elokuvassa.
Sen sijaan lasten hyväksikäyttöön liittyvä tutkimus ei ole ollut mukana tässä hankkeessa. Sitä tutkii lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig Tampereen yliopistosta. Hurtig on itse väitellyt Lapin yliopistossa ja opettanut myös siellä. Luoma-ahon ryhmä tekee hänen kanssaan yhteistyötä. Äskettäin Hurtig julkaisi lapsena vanhoillislestadiolaisessa ytheisössä hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden kokemuksista tutkimusraportin Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta (Vastapaino 2013).
Uusi kirja Poliittinen lestadiolaisuus julkistetaan Rovaniemellä
Lapin yliopiston tutkimusprojekti Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa on tuottanut jälleen myös uuden kirjan Poliittinen lestadiolaisuus (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2013). Mika Luoma-ahon ja Tapio Nykäsen toimittama teos julkistetaan Lapin yliopistolla perjantaina 29.11.
Teoksen artikkeleissa tutkimushankkeessa toimivat tutkijat raportoivat tuloksistaan. Teos on politiikkatieteellinen katsaus lestadiolaisuuden historiaan ja nykypäivään. Teoksessa tulkitaan liikkeen merkkihenkilöitä ja historiaa uusista, rohkeistakin näkökulmista sekä keskustellaan vl-yhteisöä nykyään koettelevista poliittisista kysymyksistä.
Kirjoituksissa käsitellään muun muassa Lars Levi Laestadiuksen ja Juhani Raattamaan poliittisuutta, vanhoillislestadiolaisen liikkeen valtamekanismeja, saamelaisuuden ja lestadiolaisuuden suhdetta sekä naisen asemaa herätysliikkeen piirissä. Esimerkiksi YTT Tapio Nykänen tarkastelee lestadiolaisyhteisön vallankäyttöä artikkelissaan Jumalan valtakunnan kielioppi – vanhoillislestadiolaisen vallan perusteet. Tutkija Sanna Valkonen pohtii kysymystä Lestadiolaisuuden jäljet saamelaisnaisten elämässä.
Vanhoillislestadiolaisuus edelleen vaikutusvaltainen liike, pysyttelee kirkossa
Tutkimushakkeen johtaja Tapio Luoma-aho on todennut, että lestadiolaisuuden asema pysyy vankkana niin kauan kuin (1) liikkeellä on yhteiskunnallinen kutsumus ja vahvasti otetta talouselämässä ja (2) niin kauan kuin liike kasvaa sisältä päin.
Lestadiolaisuuden asema herätysliikkeenä on edelleen hyvin vahva ja sen kannatus on laaja. Erityisesti vanhoillislestadiolisuuden (SRK-lestadiolaisuuden) vaikutusvalta kirkossa on huomattava. Liikkeellä on vahva ote myös suomalaisessa politiikassa, eritoten paikallisella ja alueellisella tasolla.
Vaikka liike ei enää Suomessa teekään käännytystyötä, se laajenee jatkuvasti suuren syntyvyyden vuoksi. Jos kuusilapsisesta perheestä kaksi lapsista maallistuu, silti jää vielä neljä liikkeeseen ja näin lisää liikkeen kannattajia.
Lestadiolaisuuden eri haarat muodostavat 2000-luvulle tultaessa evankelis-luterilaisen kirkon suurimman herätysliikkeiden kokonaisuuden. Samalla vähäväkisten liike on keskiluokkaistunut ja muuttanut kaupunkeihin.
Vaikka lestadiolainen liike, eritoten vanhoillislestadiolaisuus, vastustaa voimakkaasti esimerkiksi naispappeutta ja syntyvyyden säännöstelyä, silti liike pysyttäytyy edelleen evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä. Yksi osa liikkeen poliittisuuden tutkimuksesta onkin tämän selvittämistä. Luoma-ahon mukaan liikkeen tällaiseen ratkaisuun on useitakin syitä, jotka ovat jo Lutherin peruja.
– Lestadiolaisilla on kahden kuoren oppi: liike on kuin kananmuna, jota suojelee kaksi kuorta. Kova kuori on esivalta ja sitä pitää kunnioittaa. Pehmeä kuori on heti kovan kuoren alla ja se on luterilainen kansankirkko.
Kuitenkin vanhoillislestadiolaisten seurakuntakäsityksen mukaan vain he pelastuvat. Luterilainen kirkko ei kuitenkaan piittaa tästä kristittyjen yhteyden selvästi rikkovasta opetuksesta. Jos kirkko tekisi niin, ja seuraamus olisi että vanhoillislestadiolaiset lähtisivtä ulos kansankirkosta ja perustaisivat kokonaan erillisen, oman hengellisen yhteisön, kirkon menetykset olisivat liian suuret, eivät vähiten taloudelliset, on Luoma-aho arvioinut.
Merkittävää valtaa talouselämässä
Luoma-ahon tutkimuksessa herätysliikettä tutkitaan niin sanotun kansalaisuskonnon näkökulmasta. Tämän alkujaan Rousseaun luoman käsitteen mukaan valtiot eivät pysy kasassa ilman uskontoa. Rousseaun mukaan ihmisten pitää uskoa johonkin, jotta he tottelisivat.
Suomessa lestadiolaisuus on Luoma-ahon mielestä voimakkaimmin tätä, koska liikkeen maailmankuvassa valtiolla on merkittävä rooli.
– Uskollisuus esivallalle on korostetun tärkeä, koska se suojelee niin, että pysytään elämään elävää kristillisyyttä, arvioi Luoma-aho.
Vaikka lestadiolaisuus on tätä nykyä kriisissä, yhteisö säilyy Luoma-ahon mukaan yhä vahvana.
– Niin kauan kuin lestadiolaisuus on kansalaisuskonto, se pysyy vahvana. Sen kansalaisuskontokäsitykseen kuuluu olla aktiivinen yhteiskunnassa ja tehdä töitä. Lestadiolaisethan ovat ahkeria yrittäjiä. Lestadiolaisilla on voimakkaita kytköksiä tiettyihin teollisuudenaloihin. Esimerkiksi talotehtaat ovat Pohjois-Suomessa pitkälti lestadiolaisten omistamia. Niin kauan kuin heillä on yhteiskunnallinen kutsumus ja otetta talouselämässä ja niin kauan kuin liike kasvaa sisältä päin, heillä on paikkansa suomalaisessa kristillisyydessä, arvioi Luoma-aho.
Lisätietoja tutkimuksesta ja luentosarjasta: Tapio Nykänen, Lapin yliopisto, sposti tapio.nykanen@ulapland.fi
Lisätietoja Rovaniemen kaupunginkirjaston lestadiolaisuutta koskevasta kokoelmasta: Mari Ekman, Rovaniemen kaupunginkirjasto – Lappi-osasto, puh. 016 322 2466 tai 016 322 4642 sposti: mari.ekman@rovaniemi.fi
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Esko.
* * *
Lue lisää:
Kaisa Kariranta: Tutkija: Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä havaittavissa irtisanoutumista puolueohjailusta. Kotimaa24 1.10.2012.
Keskustan ja lestadiolaisuuden verhottu suhde. Pääkirjoitus. Demari 4.7.2012.
Matti Koponen: Yhteisö tarvitsee parantumista. Lapin Kansa 12.7.2012.
Kari Latvus: Tutkimus tuo esiin hengellisen väkivallan vanhoillislestadiolaisuudessa. Kirkonkellari 2012.
Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa, (2010-2012). Lapin yliopisto.
Lestadiolaisuuden poliittinen valta tutkimuksen kohteeksi
Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Tampere: Vastapaino, 2012. (Esittely.)
Aini Linjakumpu & Johanna Hurtig: Hengellinen väkivalta ja vanhoillislestadiolaisuus
Lucas: Miesvalta lisää sukupuolisen hyväksikäytön ja väkivallan riskiä. UUT ry:n puheenjohtaja Joni Valkilan haastattelu.
Lucas: Naispappeus uhkaa liikkeen valtarakennelmaa, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei
Nestori: Valtaa ja politiikkaa Jumalan Valtakunnan puolesta
Poliittinen lestadiolaisuus -luentosarja jatkuu Lapponica-salissa 4.11., 11.11. ja 18.11.2013.
Pekka Rautio: Lestadiolaisuus tienhaarassa – kirja vanhoillislestadiolaisen liikkeen käymistilasta. Teologia.fi 6.9.2013.
Raimo Torikka: Tohtorinväitös: Poliittisuus ja teologia kietoutuvat vanhoillislestadiolaisuudessa. YLE Lappi 1.11.2012.
Tutkija: Vanhoillislestadiolaisten hoitokokoukset aiheuttaneet jopa itsemurhia. Lapin Kansa 23.4.2012.
Tutkimus hengellisestä väkivallasta – Kerro kokemuksiasi ja muistojasi!
Uusi kirja vanhoillislestadiolaisuuden opista ja tulevaisuudesta
Väitöstiedote, Tapio Nykänen: Väitös: Politiikka ja teologia kietoutuvat toisiinsa vanhoillislestadiolaisuudessa. 21.10.2012.
Leena Vähäkylä: Lestadiolaisuus vaikuttaa kriiseistään huolimatta. Tietysti.fi – uutta tieteen ääreltä. 11.1.2013.
Iisakki Vähäpuheinen: Pysyttelemme kirkossa kuin osuuskaupassa
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 