Ex-vl isä: Vl-yhteisön säälimätön paine


Mies_vlKotimaa24:ssä on käyty anonyymisti keskustelua, jossa vanhoillislestadiolaiset miehet ovat pohtineet ehkäisykiellon seuraamuksia ja merkitystä lapsiperheen ja miehen elämässä.

Nimimerkki ”Lestadiolaisisä” kertoi uskovaisen suurperheen arjesta miehen näkökulmasta, otsikolla: Lestadiolaisisät eivät ole vaimojensa ja lastensa alistajia (31.8.2011). Hänelle vastasi nimimerkki Ex vl-isä Kotimaa24:n Anonyymi-blogissa otsikolla Paine suureen perheeseen on säälimätön.

”Vanhoillislestadiolaisen yhteisön luoma paine ehkäisemättömyysopin pitämiseen ja suureen perheeseen on säälimätön. Se on enemmän kuin normi – se on keskeisin opinkappale, jonka ympärillä koko yhteisö pyörii. – -Hinta tästä kaikesta on kuitenkin erittäin kova ja on todennäköistä, ettei herkkä ihminen selviä ilman jonkinasteista terapiaa. – Hienosäikeinen, sosiaalinen hylkimiskoneisto käynnistyy. Kohtaamista kartetaan. Katsetta väistellään. Viesti kiertää; sehän ei ole juoruilua, ajatellaan…   Puheet kulkevat. Keskustelujen rivien välit tulevat tutuiksi. – Jos hän tässä ylivoimaisessa ristipaineessa yrittää jäädä yhteisöön, sosiaalisen syrjinnän loppupisteenä on joko täydellinen erakoituminen, mielenterveyden pettäminen tai itsesuojeluvaiston aktivoituminen, radikaali itsepuolustus.”

Raskaimmat kokemukset eivät näy ulospäin rauhanyhdistyksellä

”Hyvä ”Vl-isä”, olette selvinneet pahimmasta ikään kuin voittajina, se on hienoa. Myös oman perheeni tilanne on samankaltainen, kaikki lapsemme ovat jo koululaisia. Rankimmat vaiheet tuntuvat olevan tässä mielessä takana. On todettava, että Jumala on siunannut ja elämämme on hyvää.

Siitä huolimatta en voi väittää, että olisimme sovussa vanhoillislestadiolaisen menneisyytemme kanssa. Katkeruus on kuitenkin väärä sana. Oikeampia sanoja ovat hämmennys ja suuttumus. Toivon, että tämä kirjoitus hieman valaisee, mistä nuo tunteet mahdollisesti kumpuavat.

Lähipiiristänne löydät vain uskonsa kanssa sopusoinnussa olevia perheitä. Mainitset myös kodin illan, jossa tuotiin esille pelkästään positiivisia näköaloja. Kiinnitit huomiosi nuoriin, varmaankin terveisiin äiteihin, jotka ovat toivoa täynnä eivätkä pelkää ajatusta suuresta perheestä. Ihmettelet, missä ovat ne huonosti voivat lestadiolaiset, joista täällä kirjoitetaan.

Ehkä elätte paratiisissa, mutta toisaalta epäilen, etteivät heikoille joutuneet käytä puheenvuoroja kodin illoissa. Kukapa haluaisi kertoa epäonnistumisestaan koko seurakunnan edessä, varsinkaan sellaisen seurakunnan, jossa muut kertovat vain onnistumisestaan? Tuskinpa väsyneimmät olivat mukana koko tapahtumassa.

Kaikkein raskaimpia kokemuksia ei kukaan edes voi kertoa, kenties kertojaa ei enää ole tai pitkässä terapiakierteessä kamppaileva äiti ei mitenkään jaksa kohdata kanssasisariaan.

Rauhanyhdistys1P

Yhteisön säälimätön paine

Vanhoillislestadiolaisen yhteisön luoma paine ehkäisemättömyysopin pitämiseen ja suureen perheeseen on säälimätön. Se on enemmän kuin normi – se on keskeisin opinkappale, jonka ympärillä koko yhteisö pyörii.

Jos tämä uskon näkyvin tunnustus jää jostain syystä täyttämättä, yksilön haava voi olla syvä – en suoriutunut tärkeimmästä vaatimuksesta; olen huono, epäonnistuja, luuseri. Ihminen joutuu kyseenalaistamaan oman yhteisökelpoisuutensa. ehkäisykysymys2R

Toisaalta jos vaatimuksen yrittää realiteettien vastaisesti toteuttaa, voi käydä vielä huonommin.

Sosiaalisen yhteisön mustimmat puolet ovat mukana tässä ristivedossa: Synnyttämiskurimukseen vahvasti sitoutuneet eivät halua, että muutkaan pääsevät helpommalla. Veljeä – tai pikemminkin sisarta – vartioidaan tarkasti. Vatsakurvia tarkkaillaan. Puheet kulkevat. Keskustelujen rivien välit tulevat tutuiksi. Naiset elävät omassa maailmassaan, josta mies ei välttämättä ole kovinkaan tietoinen. Ehkä ei edes halua olla.

Kuva: Suviseurojen kuvapalvelu.

Kuva: Suviseurojen kuvapalvelu.

Rakkauden käskyyn pienellä kirjoitettu reunahuomautus

Vaikka lestadiolaisuudessa opetetaan lähimmäisenrakkautta, siellä on myös toisenlainen, pienellä kirjoitettu reunahuomatus: älä murehdi toisten asioita niin, että niistä tulee oman uskomisesi esteitä.

Sanotaan, että emme voi tietää toisten tilannetta täydelleen ja että Jumala pitää kyllä kaikista lapsistaan huolen.

Entä, kun joku menehtyy etukäteen vaaralliseksi tiedettyyn raskauteen, tai kuolee syöpään, jota ei voitu hoitaa raskauden vuoksi? Tai toinen joutuu masennuksen vuoksi laitoshoitoon ja käyttämään jatkuvaa mielialalääkitystä jaksaakseen liian suuren perheensä ja jatkuvan raskaudenpelon kanssa? Tai jos joku ei jaksanut enää elää ylivoimaisen, ainoastaan toivottomia näköaloja tarjoavan elämäntilanteensa edessä?

Silloin käsketään vain toteamaan, ettemme voi ymmärtää Jumalan tarkoituksia.

Tosiassa meillä olisi ollut täysi valmius ymmärtää ja hoitaa parhain päin kaikki nämä tilanteet. Kuitenkin tuo rakkauden käskyn vanhoillislestadiolainen reunahuomautus antaa meille oikeutuksen sysätä syrjään nämä pahaa oloa tuottavat ja uskonoppien oikeutusta kyseenalaistavat todellisuuden havainnot. Keskity vain omaan elämääsi ja uskoosi, Jumala koettelee jokaista omalla tavallaan. Raskaimmat kysymykset lakaistaan maton alle, ne vaietaan pois.

Lähimmäiset vetäytyvät…

Kirjoitit näin: ”Ei vl-liikkeestä kukaan ole heikkouttaan lähtenyt ulos. Maailmaan kiintyneitä ja itsessään vahvoja kyllä (neuvot eivät enää kelpaa).”

Mitä tapahtuu, kun ihminen joutuu kriisiin, johon liittyy voimakas ristiriita jonkin uskonvaatimuksen kanssa? Useimmiten vastakkain ovat juuri terveys ja ehkäisemättömyysoppi.

Jos asiaa alkaa käsitellä ääneen, ympäröivät ihmiset, ystävätkin, alkavat helposti vetäytyä. Syy on paitsi inhimillinen kynnys kohdata vaikeuksiin joutunut ihminen, myös se, että ristiriita tulee liian lähelle omaa elämää.

Lisäksi vetäytymiseen annetaan edellä kuvattu oikeutus: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi – paitsi jos se on ristiriidassa uskonoppien kanssa. Paitsi jos se vaarantaa sinun uskosi. Paitsi jos uskon rajoja on venytetävä. Paitsi jos se edellyttää raskauden ehkäisyn hyväksymistä.

Rakkauden käskyyn on huomaamatta lisätty ehto. Onko se kaksoiskäskyn alkuosan muunnos – onko opista, tapakulttuurista ja kuuliaisuudesta seurakunnalle tehty tuo Jumala, jota on rakastettava yli kaiken ja jonka jälkeen vasta tulee lähimmäisenrakkaus?

Hoitokokouksen seuraamukset – kuka kantaa vastuun?

Toisen opetuksen mukaan ”vikaan joutunutta” lähimmäistä pitäisi jaksaa ohjata takaisin oikealle tielle. Niinsanottu Kristuksen kirkkolakihan kehottaa puhuttelemaan syntiä tehnyttä ja tässä tapauksessa heikoille joutuneen ihmisen ajatellaan joutuneen syntiin. Yhteisöstä saattaa löytyä henkilö, joka ottaa huolen kantaakseen. Sopivissa olosuhteissa saatetaan päätyä katastrofiin: järjestetään hoitokokous, sekin ”kirkkolain” vanhoillislestadiolainen tulkinta. Idea on puhtaasti rationaaliselta kannalta katsoen jotenkuten ymmärrettävä, mutta perustuu pahasti vääristyneeseen ihmiskäsitykseen.

Hoitokokous

Kun tämä yhdistyy vinoutuneeseen syntitulkintaan, ovat seuraukset järkyttäviä. Tälläkin foorumilla on mainittu hoitokokouksen jälkeinen itsemurha, todellinen tapaus.

Porukka joka musertaa ihmisen

Entä jos ”hoitamisilta” kuitenkin vältytään? Ystävien vetäytyminen on myös henkistä vetäytymistä, sitä, ettei enää aidosti hyväksytä ristiriidassaan kamppailevaa ihmistä joukkoon kuuluvaksi. Hänhän käy omaa Jaakobinpainiaan, jonka lopputulos voi olla mikä vain – parempi pitää etäisyyttä.

Jos tilanne on ajautunut näin pitkälle, yhteisö on jo varautunut kyseisen henkilön ulkopuolistamiseen, ekskluusioon, voidakseen säilyttää oppinsa koskemattomana.

Distance 1CP

Hienosäikeinen, sosiaalinen hylkimiskoneisto käynnistyy. Kohtaamista kartetaan. Katsetta väistellään. Viesti kiertää; sehän ei ole juoruilua, ajatellaan. Tervehtimistapaa arvuutellaan lopulta laajalti. Ihmetellään, miksei ole näkynyt pitkään aikaan seuroissa. Esitetään muita vihjailevia kysymyksiä.

Ja kaikki tämä tapahtuu suurimmaksi osaksi tiedostamatta, sisäistettyjen opetusten ja käyttäytymismallien kautta. Yhteisön jokaisen yksittäisen ihmisen ”panos” on usein mitättömän pieni, ehkä pelkkä vähäpätöinen ilme tai ele. Yksittäinen tapaus onkin aina mahdollista selittää pois – hän ei huomannut, oli kiire, väärinkäsitys. Mutta kokonaisuus, kumulatiivinen vaikutus joka kasautuu yhden ja saman ihmisen päälle on lopulta musertava.

Koska uhri on itsekin sisäistänyt järjestelmän ja elää siinä, hän on itse asiassa mukana juonessa eikä pysty katkaisemaan kierrettä. Lopulta hän uskoo olevansa särö harmoniassa, riitasointu, ei-toivottu henkilö, joka vaarantaa muiden uskonnäköalat. Tässä vaiheessa yhteisön jättäminen ”hallitusti” on jo todellinen vaihtoehto pelkästään oman mielenterveyden suojelemiseksi.

Toisella puolella mieltä repii kuitenkin hirvittävä pelko oman ”Taivaspaikan” menettämisestä. Jos hän tässä ylivoimaisessa ristipaineessa yrittää jäädä yhteisöön, sosiaalisen syrjinnän loppupisteenä on joko täydellinen erakoituminen, mielenterveyden pettäminen tai itsesuojeluvaiston aktivoituminen, radikaali itsepuolustus. Yhteisön muiden yksittäisten yksilöiden näkökulmasta kaikki nämä reaktiot ovat hankalasti ymmärrettävissä. He eivät mitenkään voi nähdä kokonaisuutta, kaikkea sitä negaatiota joka on kohdistunut yhteen ja samaan ihmiseen. Niinpä he näkevät vain sen, minkä haluavatkin nähdä: itsekästä käytöstä, ”neuvot eivät enää kelpaa”.

Leimattu ja eristetty ulos

Uhrin näkökulma on täysin toinen. Hän joutuu käyttämään viimeiset voimavaransa välttyäkseen tuhoutumiselta, irrottautumaan yhteisöstä kenties agressiiviseltakin vaikuttavalla käytöksellä. Miksei rauhallisestikin, mutta tekipä niin tai näin, aina jonkinlainen syntiviitta saadaan sovitettua hänen harteilleen.

Paradoksaalisesti sirpaleiksi särjetty ihminen näyttää ulkopuolisesta ”itsessään vahvalta”. Todellisuudessa hän pakenee henkensä edestä. Sitä ei kuitenkaan yhteisö ymmärrä ja opinkappaleet saavat vahvistuksen: tämän piti tapahtuman, merkit olivat nähtävissä, synti vei – hän ”käveli ulos omin jaloin”. Yhteisön käsitys oikeasta tiestä on jälleen kirkastettu pois lähteneen ihmisen kärsimyksellä ja kyynelillä.

”Loppuratkaisu” synnyttää asiassa mukana olleilla yhteisön jäsenillä ainakin jonkinasteisen helpotuksen tunteen. Yksilö, jonka elämänvalinnat, mielipiteet ja käytös alkoivat olla liiaksi ristiriidassa syvälle omaksutun uskonkäsityksen kanssa, on saatu rajattua turvallisesti ulkopuolelle. Mitään ei tarvinnut muuttaa, kaikki säilyy ennallaan, me olimme oikeassa.

Yksin_laiturilla

Yhteisöpaineen kova hinta

Äärimmäisen rasittava prosessi on saattanut kestää vuosikausia ja myös poislähtenyt on lopulta helpottunut. Tässä vaiheessa hän on jo todennäköisesti ymmärtänyt, ettei vanhoillislestadiolaisella yhteisöllä ole yksinoikeutta Kristukseen. Siten on mahdollista löytää harmonia uskonkin suhteen.

Hinta tästä kaikesta on kuitenkin erittäin kova ja on todennäköistä, ettei herkkä ihminen selviä ilman jonkinasteista terapiaa.

Mikäli ihmissuhteissa oli alunperin myös aitoutta eivätkä ne olleet pelkästään yhteisölähtöisiä, on myöhemmin mahdollista löytää uusi ”rajat ylittävä” ystävyys. Tämä edellyttää tietenkin molemminpuolista toistensa hyväksymistä. Surullista on silti se, että yhteisöön vielä kuuluvat ystävät näkevät ”oikean” kristinuskon rajan kulkevan heidän välillään, kun taas poislähtenyt ei mitään tällaista näe, ainoastaan keinotekoisen tapakulttuurirajan. Hän näkee myös vanhoillislestadiolaisen asuinrakennuksen ulkopuolen, jota sisäpuolelta ei voi nähdä.

On tultava ulos talostaan voidakseen nähdä missä asuu ja missä kunnossa rakennus oikeastaan on.”

*       *       *

Ajattelemisen aihetta antoi: Ex-vl-isä  (Jälkitoteamus: ”En halua julkaista kirjoitusta omalla nimelläni, koska se saattaisi lisätä jännitteitä jo muutenkin hankalassa tilanteessamme.”)

”Lestadiolaisisän” alkuperäinen kirjoitus julkaistiin kotimaa24:n Anonyymi-blogissa. Kommentit R.K.

*       *       *

Lue myös:

Anonyymi: ”Lestadiolaisisät eivät ole vaimojensa ja lastensa alistajia” Kotimaa24 3.8.2011.

Ehkäisy ja perhesuunnittelu. Artikkeli Hakomajassa.

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla. Wiki-sivusto.

Ex vl-isä: Paine suureen perheeseen on säälimätön. Kotimaa24 6.9.2011.

KION: Lestadiolaisten ehkäisykielto ihmisoikeusloukkaus. Kotimaa24 11.1.2011.

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista.

Lestadiolaiset pitävät Pohjois-Pohjanmaan väkiluvun kasvussa. Seppo Lohen haastattelu, MTV3, 24.07.2002.

Meillä näin: Kuusi syytä hyväksyä ehkäisy

Peltonen: Alustaja rauhanyhdistyksellä: Uskovaisen ei sovi lapsia sääliä

Peltonen: Herpert: Ehkäisy ei ole uskon kysymys, vaan eettisesti ratkaistava asia

Justiina Puupää: Ikuisuusaihe. Justiinan jutut -blogi.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Gummerus 2013.

Tukahdutettu ja padottu intohimo. Uusia tuulia menneen varjossa  23.8.2015.

1 kommentti

Kategoria(t): ahdistus, ban of birth control, ehkäisykielto, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, irrottautuminen yhteisöstä, isyys, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kontrollointi, lakihengellisyys, leimaaminen, lisääntyminen, manipulointi, miehen asema, mielenterveys, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot

One response to “Ex-vl isä: Vl-yhteisön säälimätön paine

  1. Still

    Ateistinkin on helpompi kulkea mukana Srk:n Raamatun tulkintojen ja harhaoppikäsitysten kanssa kuin rehellisen, omaa tuntoaan kuuntelevan kristityn. Uskomisen vapaus on sitä että kuuntelee omaatuntoa. Tämä kirjoitus oli selvää tekstiä, Srk:lle sanoisin kuin Kekkonen, ”te tunarit”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s