Uutta tutkimusta: lestadiolaisuus ja sukupuoli


PrintTutkijat kokoontuvat pohtimaan lestadiolaisuuteen ja sukupuoleen liittyviä ilmiöitä Lapin yliopiston tutikijaseminaarin Totta ja Tarua -konferenssin työryhmässä, jonka otsikko on Uskonto ja sukupuoli. Esitelmissä, joissa kuvataan käynnissä olevia tutkimuksia, tarkastellaan aihetta monipuolisesti.

Tulossa on kiinnostavaa uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia lestadiolaisuuteen ja uskontoon yleensä sukupuolen tutkimuksen ja yhteiskuntatieteiden perspektiivistä.  Esimerkiksi syksyn esikoiskirjailijan Pauliina Rauhalan romaani Taivaslaulu on jo nyt myös akateemisen tutkimuksen kohteena.

Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat keskeinen osa uskonnollisten liikkeiden ja yhteisöjen opillisia rakenteita, käytäntöjä sekä vallan muotoutumisen ulottuvuuksia. Esitelmissä keskitytään uskonnon sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden välisten suhteiden tarkasteluun.

Kiinnostavana nähdään erilaiset kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentuneet tavat, joilla uskonnot ja uskonnolliset yhteisöt muovaavat sukupuolta, seksuaalisuutta ja sukupuoleen sidottua toimijuutta. Tämä ilmenee avoimimmin sellaisissa käytännöissä kuten naisten sulkeminen puhujainstituution ja pappeuden ulkopuolelle.

Tämän lisäksi kiinnostuksen kohteena ovat myös sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvien uskonnollisten määräysten tuottamat seuraukset: miten sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät normit ohjaavat yksittäisiä uskonnollisen yhteisön jäseniä ja millaisia vaikutuksia sillä on yksityiselle ihmiselle ja koko yhteisölle.

Tällaisia ovat tyypilisesti esimerkiksi lestadiolaisuudessa seurusteluun ja avioitumiseen liittyvät normit ja ehkäisykielto, jolla on konkreettiset seuraamuksensa niin naisten, miesten kuin lastenkin elämään.

Seuraavassa tiivistelmät tulevan seminaarin esityksistä. Mukana ovat mm. tutkija ja pappi Meri-Anna Hintsala, tutkijatohtori Johanna Hurtig, FT Satu Koho, YTT Aini Linjakumpu, tutkijat Johanna Pelkonen ja Sandra Wallenius-Korkalo sekä akatemiaprofessori Elina Vuola.

Lestadiolaisuutta koskevaa tutkimusta Uskonto ja sukupuoli -ryhmässä

Torstai 28.11.2013 klo 15-18

klo 15.00-15.30

Akatemiaprofessori Elina Vuola: Ruumiillinen uskonto

Akatemiaprofessori Elina Vuola, Helsingin yliopisto

Akatemiaprofessori Elina Vuola, Helsingin yliopisto

”Esittelen akatemiaprofessuurihankkeeni Embodied Religion. Changing Meanings of Body and Gender in Contemporary Forms of Religious Identity in Finland (2013-2017; Ruumiillinen  uskonto. Ruumiillisuuden ja sukupuolen muuttuvat merkitykset uskonnollisen  identiteetin nykymuodoissa Suomessa), jossa itseni lisäksi työskentelee neljä muuta tutkijaa. Osa heistä esittelee oman osuutensa hankkeen yleisen esittelyn yhteydessä.

Hanke yhdistää etnografisia ja tekstuaalisia metodeja kolmen juutalais-kristillisen “konservatiiviseksi” mielletyn uskonnollisen (osin myös etnisen) vähemmistön tutkimisessa Suomessa. Tutkimuskohteina ovat Suomen ortodoksinen kirkko, vanhoillislestadiolaisuus ja Suomen juutalaiset.

Hankkeessa keskitytään erityisesti ao. yhteisöjen käsityksiin sukupuolesta, sukupuolten suhteesta, naisten asemasta sekä niiden suhteesta ympäröivän yhteiskunnan ideaaleihin. Keskeisenä lähestymistapana on ihmisten, erityisesti naisten, uskonnollisen toimijuuden ymmärtäminen sellaisessa uskonnollisessa kontekstissa, jossa sukupuoleen ja sukupuolten suhteeseen liitetään eksplisiittisiä normeja, ja jossa naisilla ei ole muodollista valtaa tai sitä on selkeästi miehiä vähemmän juuri sukupuolen perusteella.

Toimijuuden (agency) näkökulma ottaa huomioon uskonnollisten yhteisöjen sisäiset jännitteet, mutta myös sekulaarin yhteiskunnan tasa-arvoideaalien ja uskonnollisen itseymmärryksen väliset ristiriidat. Sekulaari tasa-arvonäkökulma ja sukupuolentutkimus eivät ole riittävästi kiinnittäneet huomiota niihin moninaisiin tapoihin, joilla naiset neuvottelevat sukupuoleen liittyviä kysymyksiä uskonnollisten yhteisöjen sisällä. Olennaista on kiinnittää huomiota jatkuvuuden ja muutoksen dynamiikkaan: muutospaineet ja muutosten mahdollisuudet eivät tule vain ”ulkoapäin” vaan myös uskontojen sisältä. Varsinkin monoteististen uskontojen kohdalla tämä tarkoittaa myös pyhien, autoritatiivisten Printkirjoitusten tulkintaa.”

Vuolan tutkimushankkeen − Ruumiillinen  uskonto. Ruumiillisuuden ja sukupuolen muuttuvat merkitykset uskonnollisen  identiteetin nykymuodoissa Suomessa – tavoitteena  on luoda nykyistä kattavampi käsitys siitä, kuinka teologia ja uskonnollinen  identiteetti vaikuttavat toisiinsa etenkin sellaisissa yhteyksissä, joissa ne  saattavat olla ristiriidassa keskenään. Voimakkaat sekularisaatio-oletukset  ovat johtaneet siihen, että uskonnot nähdään juuri sukupuolen ja seksuaalisuuden  kysymyksissä vain kielteisesti. Tämä koskee usein myös tutkimusta. Toisaalta  yhteiskunnan muuttuneet arvot ja normit ovat vaikuttaneet uskonnollisten yhteisöjen  itseymmärrykseen ja muutoksiin.  – Suomen Akatemia on myöntänyt tutkimushankkeelle 720 000 euron rahoituksen vuosille 2013-2017.

− Haluan korostaa tutkimusteni kautta  sitä, että ihmisten uskonnollisen  identiteetin ja sukupuolikäsitysten välisissä suhteissa on kyse sekä teologian  sisäisestä muutoksesta että yhteiskunnan ja uskonnon suhteesta, Vuola  painottaa. Kyse on siis kaksisuuntaisesta, vuorovaikutuksellisesta liikkeestä, jossa on  myös paljon jännitteitä. Siksi se onkin mitä oivallisin  tutkimuskohde.

Sekä feministiteologia että vapautuksen  teologia ovat Vuolan mielestä osuvia esimerkkejä siitä, miten kristilliset  yhteisöt ja teologia muuttuvat myös sisältä käsin, omaehtoisesti, perinnettä  uudelleen tulkiten. Kun tutkitaan uskonnollisen yhteisön  sisäisiä tulkintaeroja ja näiden suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan, on mielestäni  tärkeää ymmärtää sekä yhteisön oppia, teologiaa ja etiikkaa että elettyä  uskontoa. Sisältäähän jälkimmäinen ihmisten omat  eletyt kokemukset ja tulkinnat opista sekä teologiasta. Kummankin tason  ymmärtäminen on olennaista silloin, kun puhumme ihmisistä, joihin kohdistuu  erilaisia moraalisia vaatimuksia ja hyvin suurta normatiivisuutta sekä  uskonnollisen yhteisön sisältä että sekulaarin yhteiskunnan suunnasta, Vuola on todennut Helsingin yliopiston nettisivulla julkaistussa haastattelussa.

28.11. klo 15.30-16.00 
Johanna Hurtig:
Tuotettu ja tuotteistettu liha

Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä opetetaan, että usko on sydämen asia ja omasta ja toisten uskomisesta huolehtiminen on sielun hoitoa. Uskosta puhutaan yleisesti hengellisyytenä. Samalla lihan, eli seksuaalisuuden ymmärtäminen ja ohjeistaminen ovat vahvoja teemoja sekä liikkeen opetuksessa että sosiaalisissa käytänteissä. Ulkonäköön liittyvät normiodotukset ja naiseuden ilmaisemisen tavat ovat säänneltyjä ja valmius toistuviin raskauksiin naiseudesta puhuttaessa ja naisena elämisessä keskeistä. Uskoa ja yhteisön jäsenyyttä ilmennetään keholla ja eletään kehossa.

Tutkijatohtori Johanna Hurtig, Helsingin yliopisto

Tutkijatohtori Johanna Hurtig, Helsingin yliopisto

Esitykseni sijoittuu kahden tutkimuksen taitekohtaan. Edellisessä tutkin väkivallan, uskon ja yhteisöllisyyden välisiä yhteyksiä (Hurtig 2013: Taivaan taimet – uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino). Käynnistyvässä tutkimuksessa etsin liikkeen opetuksesta, ja ihmisten kokemuksista uskonnollisuuden, ruumiillisuuden ja sukupuolen välisiä kytköksiä. Esityksessäni kysyn millaisena ja millaisten elementtien kautta suhde omaan seksuaalisuuteen rakentuu liikkeeseen kuuluvien aikuisten kerronnassa? Hyödynnän edellisen hankkeeni haastatteluaineistoa.

Hurtig_Taivaan_taimet_1Jäsennän seksuaalisuutta yhteisöllisen rakentumisen sekä yksilöllisen purkamisen ja uudelleenrakentamisen prosessina tuotantoteollisten käsitteiden avulla. Seksuaalikasvatusta tarkastelen pääomana, seksuaali-identiteettiä ja sukupuolittuneita odotuksia tuoteideana, naiseuteen liittyvää synnyttämisvalmiuden odotusta tuotannollisuutena ja autonomista seksuaalista identiteettiä sekä seksuaalietiikkaa kohti kurkottavaa vaihetta omistajan vaihdoksena.”

YTT Johanna Hurtig julkaisi äskettäin tutkimuksen Taivaan taimet: . Tutkimustyö jatkuu Helsingin yliopistossa Uskonto, sukupuoli ja ruumiillisuus -hankkeessa, teologisen tiedekunnan akatemiaprofessori Elina Vuolan johdolla.

28.11. klo 16.00-16.30
Meri-Anna Hintsala:
Sukupuoli ja seksuaalisuus vanhoillislestadiolaisten verkkokeskusteluissa

”Vanhoillislestadiolaisuudesta käytävät verkkokeskustelut ovat jo kohta kymmenen vuoden ajan muokanneet kuvaa suurimmasta kirkon herätysliikkeestä. Vahvasta yhteisöllisyydestä ja yksilön elämää normittavista elämäntavoista tunnettu liike on elänyt sosiaalisen median ajan murrosta, jossa yhtenäisyys on ollut koetuksella. Liikkeen vahva sisäinen kieli ja puheenparsi on rajannut yhteisön puhekulttuurin normeja vahvistavaksi, jolloin toiseutta kokeville ei ole ollut liikkeen sisäisessä todellisuudessa tilaa. Tämä toiseudesta ja liikkeen elämäntapanormistosta poikkeava puhe on puhjennut internetiin. Keskustelut naisen ja lapsen asemasta, ehkäisystä, lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, naispappeudesta sekä seksuaalisuudesta välittävät samalla kuvaa myös liikkeen sukupuolijärjestelmästä ja ihmisten kokemuksista siinä. Esitykseni pohjautuu väitöstutkimukseeni, jonka tarkoituksena on hahmottaa, millaisilla teoreettisilla ja käsitteellisillä kentillä sukupuoli ja seksuaalisuus vanhoillislestadiolaisuuden piirissä verkkokeskustelujen perusteella liikkuu.

Uskonto ja sukupuoli -työryhmässä tarkoitukseni on valottaa tutkimukseni lähtökohtia, metodologiaa sekä havaintoja sukupuolesta ja seksuaalisuudesta vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa. Tarkastelen ilmiötä kolmen käsitteen: mallitarinan, vastapuheen ja marginalisaation näkökulmasta. Verkossa keskustelevat vanhoillislestadiolaiset ovat kaksinkertaisessa marginaalissa: suhteessa valtaväestöön ja suhteessa liikkeen normiston mukaan eläviin.

Verkkokeskusteluja on liikkeen piirissä mitätöity ja siellä keskustelevia ihmisiä ohjattu ulos yhteisön toiminnasta.

Keskustelijat profiloituvat suhteessa mallitarinoihin: esimerkiksi yhteisön ihanteisiin suurperheäitiydestä. Liikkeessä ihannetta ylläpidetään, sillä se turvaa jatkuvuuden ja turvalliseksi koetun muuttumattomuuden. Verkossa esiintyvä, marginaalista lähtevä ideologinen pohjavirta kuitenkin osoittaa liikkeen todellisuudessa sellaisia kohtia, joissa ihmiset eivät voi hyvin. Samalla tämä pohjavirta synnyttää voimaannuttavaa liikehdintää, joka on nähtävissä vastapuheeksi yhteisön normistoa kohtaan. Voimaannuttava levottomuus raivaa tilaa sukupuolikäsitysten moninaisuudelle ja lisää yksilöiden liikkumatilaa jähmeissä rakenteissa oleellisesti. Esityksessäni luon katseen erityisesti liikkeen piirissä elävien homoseksuaalien kokemuksiin.”

FT, tutkija Satu Koho, Jyväskylän yliopisto

FT, tutkija Satu Koho, Jyväskylän yliopisto

Perjantai 29.11. klo 9.00-11.00

9.00-9.30

Satu Koho: Vaiennettu ja vaikeneva keho

Tarkastelen Pauliina Rauhalan esikoisromaanissa Taivaslaulu (2013) representoituja paikkakokemuksia ja tunteiden tiloja. Romaani kuvaa fiktion keinoin vanhoillislestadiolaisen ”Viljan” elämänpiiriä ja hänen kadotettua oikeuttaan naiseuteen sekä oman kehonsa hallintaan.

Tutkin Taivaslaulussa kuvattua turvattomuutta ja väkivaltaa: poissulkemista, syyllistämistä – vaiko syyllistymistä? – sekä painostusta ja pakottamista kohtuuttomilta tuntuviin, kontrolloituihin elämäntapoihin. Kysyn, millaisena paikkana teoksen elämismaailma näyttäytyy. Entä päähenkilön ruumis? Millaista vallankäyttöä niihin liittyy? Mitä tapahtuu, kun ”me” vaientaa ”minän”?

Tarkastelen uhriuttavaa valtaa ja tilapuolisuutta, joka tarkoittaa itsensä uhatuksi kokevan rajattua suhdetta liikkumiseen ja yleensä olemiseen. Kartoitan myös lohtumaisemia ja turvapaikkoja.

Tutkimusotteessani korostuu tieteidenvälisyys; kirjallisuudentutkimukseen tuomani feministinen maantiede on herkkä näkemään inhimillisten kokemusten ja valtarakenteiden yhteyden, myös herkkä alistaville positioille tutkiessaan sukupuolten tiloja, liikkumista ja paikkojen hallintaan liittyvää vallankäyttöä sekä väkivallan ympäristöjä. Yhdistän monitieteiseen tarkasteluuni myös ruumiillisuuteen, tilaan ja väkivaltaan liittyvää sukupuolentutkimusta. Rosi Braidotti on osuvasti todennut, että ruumis on ’pinta, johon moninaiset vallan ja tiedon koodit piirtyvät’.”

Taivaslaulu_2klo 09.30-10.00
Johanna Pelkonen:
Uskon sukupuoli – vanhoillislestadiolaisuus taittuu toimijuuksissa

”Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä on käyty viime vuosina vilkasta keskustelua uskon edellytyksistä ja ehdoista. Keskustelua on käynyt erityisesti 1970- ja 1980-luvulla syntynyt sukupolvi, jolle yhteisön vakiintuneet ajattelu- ja toimintamallit eivät näyttäydy enää itsestäänselvyyksinä. Keskustelu on noussut erityisesti naisen asemaan ja toimijuuteen liittyvistä kysymyksenasetteluista, ja ehkäisemättömyysoppi on ollut keskustelussa keskeisellä sijalla.

Tarkastelen esitelmässäni vanhoillislestaidolaisuuden nykytilaa siitä käsin, miten ymmärrys vanhoillislestadiolaisesta (sukupuolittuneesta) toimijuudesta on avautunut vanhoillislestadiolaisuudessa kasvaneille, haastatteluhetkellä perheettömille 25-30-vuotiaille naisille. Pohdin haastatteluaineistossa esiintyvien esimerkkien avulla tekijöitä, jotka vaikuttavat uskonnolliseen sitoutumiseen ja muovaavat vanhoillislestadiolaisuuteen kytkeytyviä ja vahvasti sukupuoleen sidottuja toimijuuksia.

Tarkastelen toimijuutta Judith Butlerin performatiivisuuden teoriaa soveltaen. Performatiivisuuden teoria korostaa kulttuurisiin merkityksiin piileytyvää valtaa ja sen toimintaa. Kulttuuriset käytännöt kuten vanhoillislestadiolaiset toiminta- ja ajattelumallit rakentuvat näin ollen toistoissa, jolloin niitä on mahdollista myös muuttaa. Kun vakiintuneista puhe- ja toimintatavoista poiketaan, asiaintilat saavat uusia merkityksiä. Haastatteluaineiston tarkastelu performatiivisesti vallitsevia merkityksiä toistavana toimintana osoittaa, kuinka vakiintuneisiin merkityksiin piileytyvä valta paitsi muokkaa vanhoillislestadiolaisuuteen kytkeytyviä toimijuuksia, myös muovautuu toimijuuksissa monin eri tavoin.”

klo 10.00-10.30
Sandra Wallenius-Korkalo: Iholla – esitettyä ja elettyä naistoimijuutta

Tutkija, tohtorikoulutettava Sandra Wallenius-Korkalo, Lapin yliopisto

Tutkija, tohtorikoulutettava Sandra Wallenius-Korkalo, Lapin yliopisto

”Naisen ruumiin kontrolli on yksi keskeisistä koheesion ja konfliktin elementeistä uskonnollisissa yhteisöissä. Tämä pitää paikkansa myös vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.

Viime vuosien aikana naisten asema on ollut keskeisesti esillä lestadiolaisuutta koskettavassa keskustelussa niin liikkeen sisällä ja kuin sen laitamilla. Lestadiolaisuus on myös ollut moni tavoin näkyvillä julkisuudessa ja populaarikulttuurissa. Tässä esityksessä tarkastellaan naisten ja naisen kehon representaatioita sekä uskonnon, sukupuolen ja ruumiillisuuden kytkeytymistä toisiinsa Iholla tv-sarjan kautta.

Iholla on dokumentaarinen tosi-tv-sarja, jossa tavalliset suomalaiset naiset kuvaavat arkeaan ja ajatuksiaan puolen vuoden ajan. Sarjan toisella kaudella, keväällä 2013, katsojat tapasivat Sannin, hiljattain vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä eronneen nuoren naisen, joka pui suhdettaan jättämäänsä yhteisöön, uskoon ja omaan itseensä. Nämä erot ja yhteydet tulevat näkyviksi – ja eletyiksi – kehossa. Tarkastelemalla kehon ja kehollisuuden esittämissä Iholla-sarjassa voidaan päästä kiinni myös vallan ja hallinnan kysymyksiin. Iholla sarjan kautta osoitetaan, tehdään näkyväksi ja kyseenalaistetaan tiettyjä naiseuteen ja lestadiolaisuuteen liittyviä kipupisteitä ja konventioita – ja samalla ehkä tuotetaan myös uudenlaisen (lestadiolaisen) naistoimijuuden mahdollisuuksia.”

Sandra Wallenius-Korkalo valmistelee väitöskirjaa Moving Laestadianism: Politics of Continuity and Change in Religious Movement, joka on osatutkimus Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Laestadian-ism: Political Theology and Civil Religion in Secularizing Finland.

 klo 10.30-11.00
Aini Linjakumpu:
Hengellinen väkivalta vanhoillislestadiolaisuudessa: naisen ruumis väkivallan näyttämönä

”Kristillisessä teologiassa ruumis on usein nähty erillisenä sielusta ja hengestä. Yhteys jumalaan tulkitaan rakentuvan henkisen yhteyden kautta. Ruumiillisuuden merkitys on ainakin jossain määrin palannut uskontojen harjoittamiseen, ja ruumiin ja hengen erottelua on pyritty vähentämään. Esimerkiksi naisliikkeellä on ollut oma merkityksensä sen suhteen, että ihminen on pyritty näkemään kokonaisuutena, jota ei voi erotella henkeen ja ruumiiseen. Toisaalta monet itämaiset uskonnot ja maailmankatsomukset ovat korostaneet ruumiin ja sielun yhteneväisyyttä.

Ruumiin ja hengellisyyden suhde on siis ollut moninainen ja se on vaihdellut aikakaudesta, uskonnosta ja uskonnollisesta yhteisöstä riippuen. Tämä suhde on olennainen myös tulkittaessa uskonnollisten liikkeiden harjoittamaa hengellistä väkivaltaa. Uskonnolliset liikkeet näyttäytyvät yleensä hengellisen toiminnan alueena, mutta niiden oppirakennelmilla ja käytännöillä on vaikutuksensa myös ihmiseen ruumiiseen. Monet uskonnollisten liikkeiden normit, konventiot ja käytännöt vaikuttavat suoraan tai epäsuoraan ihmisen kehoon, jonka kautta oikeaa tai väärää hengellisyyttä arvioidaan.

Esityksessä pohditaan hengellisen väkivallan ruumiillisia muotoja ja seurauksia; miten hengellinen väkivalta konkretisoituu ihmisen ruumiin ja ruumiillisuuden kautta. Empiirisenä tutkimuskohteena on vanhoillislestadiolaisuus ja nimenomaan raskauksiin ja synnytyksiin liittyvä hengellisen väkivallan potentiaali. Väkivaltaa arvioidaan välittömien fyysisten ja psyykkisten seurausten, epäsymmetrisen vallankäytön, oikeuksien puuttumisen ja rajoittuneen tulevaisuusperspektiivin kautta.”

Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.

Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.

YTT Aini Linjakumpu on meritoitunut uskontojen ja politiikan välisten suhteiden tutkijana. Hänen uusimpia julkaisujaan on ensimmäinen vanhoillislestadioalisuuden hoitokokouksia koskeva tutkimus Haavoittunut yhteisö: Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa (Vastapaino 2012). Tutkimus toteutettiin osana Lapin yliopistossa käynnissä olevaa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa.

Sukupuolentutkimuksen ja Kulttuurintutkimuksen päivät Lapin yliopistossa 28.-30.11.2013  (päivien koko ohjelma). Lapin yliopistossa järjestetään Suomen Naistutkimuksen seuran ja Kulttuurintutkimuksen seuran yhteiset Sukupuolentutkimuksen ja Kulttuurintutkimuksen päivät 28.–30. marraskuuta 2013. Päivien teemana on ”Totta ja tarua – Truths and tales”. Facebook-sivulle tästä.

Visio – tieto auttaa yhteisöä tekemään parannusta

On perusteltua uskoa, että lestadiolaisuuden sukupuolijärjestelmää ja sukupuolikäsitystä koskeva, tutkimukseen perustuva tietämys monipuolistuu ja vahvistuu edelleen. Tutkijajoukko on vakuuttava. Tutkimus tavoittelee tietoa ja parhaiten perusteltua ymmärrystä ilmiöistä. Korkeatasoisella tutkimuksella on lisäksi tosin hitaat, mutta tavattoman fundamentaaliset vaikutukset.

Tulee päivä, jolloin heteronomratiivinen kaava ei ole dominoiva myöskään lestadiolaisuuden sisällä. Tulee päivä, jolloin niin naisparit kuin miesparitkin voivat kulkea avoimesti käsi kädessä suviseurakentällä. Samasukupuoliset avioliitot eivät enää herätä huomiota, ja SRK:n johtokunnassa on miehiä ja naisia, homoja ja heteroita. Samoissa seuroissa on sateenkaariperheitä yhdessä heteroperheiden kanssa.

Samoin naisten ja miesten elämää yksityisessä ja julkisessa elämänpiirissä kahlitsevat patriarkaaliset normit tulevat muuttumaan. Suviseuroissa tullaan kuuntelemaan naispuhujia miesten rinnalla ja ehkäisykielto on mielellään unohdettu häpeätahra liikkeen historiassa.

*         *         *
Ajattelemisen aihetta antoi Esko.

Lue lisää:

Johannes Alaranta: Erään prosessin kuvaus. Omakustanne, 2013. (Tilattavissa osoitteella johannes@alaranta.net; saatavana myös ainakin Oulun seudun kirjastoista.)

Johannes Alaranta: Taakkojen kantaja vai ilmiantaja? Kirkko-oikeudellinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papin vaitiolovelvollisuudesta vuoden 1993 kirkkolain mukaan ja vaitiolovelvollisuudesta vuosina 2007–2012 julkisuudessa esitetyt tulkinnat. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto 2013.

Burka Sisters: Inhimillinen tekijä 13.9.2013: Nyt kuuluu naisten oma ääni

Esko: Luentoja ja uusi kirja vl-liikkeen vallasta: tutkimuksen tuloksia

Meri-Anna Hintsala: Mammapalstat : Voimaantuminen vanhoillislestadiolaisten äitien internetyhteisöissä . Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto 2007.

Meri-Anna Hintsala ja Mauri Kinnunen (toim.): Tuoreet oksat viinipuussa. Kirjapaja 2013.

Johanna Hurtig: Taivaan taimet: Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino 2013.

Johannes Ijäs: Rebekka Naatus: Naisen asema aikapommi vanhoillislestadiolaisuudessa”. Kotimaa24 30.9.2011.

Johannes Ijäs: ”Toivon kirjani estävän edes yhden hengellisen pahoinpitelyn”. [Johannes Alarannan raporttikirjasta Erään prosessin kuvaus.] Kotimaa24 17.10.2013.

Eetu Kejonen & Meri-Anna Hintsala: Torjuttuna vai ymmärrettynä? Homoseksuaalisuuden kohtaaminen. Teoksessa: Tuoreet oksat viinipuussa, s. 145 – 172. Toim. M-A. Hintsala ja M. Kinnunen. Kirjapaja 2013.

Tanja Lamminmäki-Kärkkäinen: Discourses of Otherness in a Religious Microcultural Community. Teoksessa: V. Sunnari & R. Räsänen (Eds.): Ethical challenges for teacher education and teaching. Faculty of Education, University of Oulu, 2000.

Mari Leppänen: Lestadiolaisen herätysliikkeen naispappeuskanta murroksessa? Vartija 1/2011, s. 9 – 21.

Mari Leppänen: Naispappeuspuhe vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä vuosina 1975-2010. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. 2011.

Lestadionismi: poliittinen teologia ja kansalaisuskonto maallistuvassa Suomessa, (2010-2012). Lapin yliopisto.

Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.

Aini Linjakumpu & Johanna Hurtig: Hengellinen väkivalta ja vanhoillislestadiolaisuus

Aini Linjakumpu & Sandra Wallenius-Korkalo (toim.): Progress or Perish: Northern Perspectives on Social Change.  Rovaniemi: University of Lapland, 2012.

Mika Luoma-aho ja Tapio Nykänen: Poliittinen lestadiolaisuus . Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2013.

Maria: Miten Päivämiehen naiskuva rakennettiin

Maria Sofia & ESA: Leppäsen haastattelemat naiset: suorat sanat kutsumuksesta, syrjinnästä ja SRK:sta

Naiseus puhuttaa lestadiolaisuudessa. Iltalehti 28.6.2011. (Johanna Lumijärven ja Mari Leppäsen haastattelu.)

Tapio Nykänen: Kahden valtakunnan kansalaiset – vanhoillislestadiolaisuuden poliittinen teologia. Lapin yliopisto 2012.

Taina Pelkonen: Lestadiolaisuuden jatkuvuus ei edellytä muuttumattomuutta. Kotimaa24 5.10.2012.

Pekka Rautio: Lestadiolaisuus tienhaarassa – kirja vanhoillislestadiolaisen liikkeen käymistilasta. Teologia.fi 6.9.2013.

Kati Toivio: Vanhoillislestadiolainen naiskuva Päivämies-lehdessä 1954–1978.  Teologia.fi 25.3.2011.

Tutkimus hengellisestä väkivallasta – Kerro kokemuksiasi ja muistojasi!

Uusi kirja vanhoillislestadiolaisuuden opista ja tulevaisuudesta

Vaikenemisen aika on ohi: Vartijan uutuuskirja: Lestadiolaisuus tienhaarassa

Annukka Vainio: One morality – or multiple moralities? Religious Ideology, Conceptions of Morality and Rule Systems of Finnish Evangelical Lutheran, Conservative Laestadian and Nonreligious Adolescents. University of Helsinki 2003.

Sanna Valkonen & Sandra Wallenius-Korkalo: Power Embodied – Intersectional approach to religious women’s lives. A paper in  the 27th ENCP Conference [The European College of Neuropsychopharmacology], Barcelona, 2013.

2 kommenttia

Kategoria(t): äitiys, ban of birth control, bans, Conservative Laestadianism, ehkäisykielto, elämäntapa, hengellinen väkivalta, hengellisyys, hoitokokoukset, identiteetti, identity, ihmisoikeudet, isyys, kannanotot, kasvatus, kiellot, kirjallisuus, kontrollointi, laestadian, laestadianism, lapset, lapsuus, lähihistoria, lisääntyminen, miehen asema, naisen asema, naiseus, nettikeskustelu, normit, norms, painostaminen, perhe, politiikka, retoriikka, seksuaalivähemmistöt, spiritualiteetti, sukupuolijärjestelmä, tasa-arvo, tiede, tutkimus, vallankäyttö, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys, yhtenäisyys, yksilöllisyys

2 responses to “Uutta tutkimusta: lestadiolaisuus ja sukupuoli

  1. Esko

    Päiviä voi seurata myös sosiaalisen median kautta osoitteessa: https://www.facebook.com/tottajatarua

  2. Terveisiä Rovaniemelle totuuden ja harhan tutkijoille kaikella kunniotuksella

    Rovaniemen Seminaarin aihe on osuva ja realistinen: Totta ja tarua. Ehkäpä aiheotsikossa tapahtui lipsahdus. Arvon naiset, olette löytäneet yhden pienen ”kultamunan”, josta näköjään voi tehdä äärettömän paljon tutkimuksia niin poikkitieteellisiä, monitieteellisiä kuin fiktiivisiä. Lienee aika laajentaa tutkimusaineistoa vertailevan tutkimuksen suuntaan ja sisällyttää lestadiolaisuuden haarat luterilaisuuteen. On suuri vaara sekoittaa tutkimukseen esim. kauppa- ja insinööritieteiden käsitteitä. Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma ovat hyvinvoinnin ”mittareita”, mutta tuotantotalouden ja siis talouden peruskäsitteet pääomasta, tuoteideoista ja tuotannollisuudesta sekä jossakin tutkimuksessa oleva agentti-suhde eivät sovi teoreettisestikaan uskonnollisis-sosiaalisiin tutkimuksiin. Teillä on niitä omia kehiä ja kymmeniä teorioita etnografiasta hermeneuttisiin kehiin ja fenomologiasta muihin laadullisiin menetelmiin. Pysykää niissä niin, ette joudu miettimään lähinnä marxilaisen pääomateorian yhtenevyyttä esitettyihin ongelmiinne.

    Globaalia uskontojen etiikkaa olisi tärkeää vauhdittaa. On varsin helppoa tehdä ”tutkimuksia” anonyymien ihmisten nettikirjoittelusta. Tutkijana tiedän, että ”suutari pysyköön lestissään.” Tiedän myös, milloin saturaatioaste saavutetaan jonkin yksittäisen ilmiön kohdalla. Lestadiolaisuudessa on paljon parannettavaa ihmisten avoimen keskustelun suuntaan, lähimmäisen rakkauden levittämiseen kaikkialle ja siten välittämisen kulttuurin osoittamiseen kaikkille. Kaikki lestadiolaisuudessa elävät eivät ole umpiossa. Mikä on siis lopullinen tavoitteene: Uudistaa aggressiivisen mielialan kautta yhtä herätysliikettä, saada julkisuutta vai vain auttamisen halu? Miettikää näitä asioita, kun pidätte ja olette jo aloittaneet seminaarinne.

    Olen samaa mieltä hengellisestä, henkisestä ja ruumillisesta väkivallasta. Yksi tavoite on saavutetu: lakiesitysvalmistelu seksuaalirikosten vanhentumattomuudesta. Se oli ansiokasta. Mikä on seuraava konkreettinen tavoite niin, ettei kenekään viattoman lestadiolaisen naisen elämää alettaisi aliarvioida. Onneksi tutkimukset ovat selittäviä, joiden niiden yleisyys olisi testattava. Kun pysytte asiassa, hypoteeseissa, teorioissa ja menetelmissä tieteellisen tarkasti, huomaatte ehkä, että jo tehdyistä tutkimuksistanne voisitte siirtyä luontevasti laajempiin kuvioihin.

    Pauliina Rauhalan kirja on poikkeus, koska se lyyrinen, kaunokirjallinen teos. Se ei aiheuta, huolimatta ankarista ´kuvauksista, ahdistusta. Se fiktio, jossa on hyvin tunnistettavia asioita. Hän lopettaa kirjansa ylityslauluun, josta kukaan ei voi jäädä herkistymättä. Kirja on siis kulttuuriteko.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s