Oulun seurakuntayhtymän tiedottaja Rebekka Naatus on tarkastellut kirkosta eroamista eettisenä kannanottona kolumnissaan Rauhan Tervehdyksessä (14, 2013). Naatus huomauttaa, että nykyajan moraaliset kysymykset ovat usein monimutkaisia, mutta ihmiset yrittävät ratkaista niitä yksiulotteisella simppelillä menettelyllä: ”Nyt kyllä eroan kirkosta”. Naatus epäilee, että moinen pikaratkaisu houkuttaa siksi, että se luo ihmiselle illuusion siitä että ”nyt on voinut vaikuttaa asioihin”. Siitähän ei kuitenkaan ole alkuunkaan kyse.
Kuva: YLE, Inhimillinen tekijä 13.9.2013.
Kirkosta eroamalla päinvastoin ihminen luopuu siitä ainoasta mahdollisuudestaan vaikuttaa kirkossa, sen sisällä. Vain kirkon jäsenenä voit vaikuttaa kirkossa! Jos olet eri mieltä uskon asioista ja kirkon tavoitteista kuin esimerkiksi Päivi Räsänen, kirkon jäsenenä voit omalla äänelläsi ja toiminnallasi vaikuttaa.
Kirkossa, jossa on yli 4 miljoonaa jäsentä, ei ylipäätään ole olemassa täydellistä yksimielisyyttä moraalisissa kysymyksissä.
Lähinnä kai kirkon jäsenenä halutaan pysytellä siitä systä, että uskotaan Jumalaan ja Jumalan lupauksiin ikuisesta elämästä niille, jotka uskovat häneen. (Tosin kyselytutkimuksissa suomalaisista 27% uskoo Jumalaan, mutta 76% on luterilaisen kirkon jäseniä.) Kun on tutkimuksin selvitetty kirkon jäsenyyden syitä, 30% kirkkoon kuuluvista kertoo pysyttelevänsä kirkon jäsenenä hengellisistä syistä. Osuu aika lähelle tuon Jumalaan uskovien ryhmän kanssa.
Tänä vuonna kirkosta eroajia on jälleen enemmän kuin viime vuonna. Tähän mennessä on eronnut yli 42 000 ja kaikki merkit viittaavat siihen että viimevuotinen eroajien luku tullaan ylittämään. Kirkon jättäminen ei kuitenkaan vie kirkkoa parempaan suuntaan!
Kirkko ei tarkoita yksimielisyyttä kaikessa
Naatuksen ajatus on, että ”asioiden monimutkaisuus ajaa ihmisiä tarrautumaan yksinkertaistettuihin malleihin, jotka tuovat turvallisuuden ja vaikuttamisen illuusion”. Naatus painottaa, että kirkko ei kuitenkaan ole sellainen instituutio, jossa moraalisista tai eettisistä kysymyksistä oltaisiin yhtä mieltä. ”Luterilaisen kirkon luonteeseen kuuluu, että sen jäsenet muodostavat näkökulmia asioihin itsenäisesti.” Juuri näin tulee ollakin. 
”Eettiset valinnat on jokaisen tehtävä itse. Kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei niitä ratkaise.”
Naatus on oikeassa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan keinoista, naisten toimimisesta papin tehtävissä, avioliittolain uudistamisesta ja suhtautumisesta homoseksuaaleihin on kirkon jäsenistön keskuudessa jatkuvasti erilaisia kantoja. Kirkossa käydään keskustelua näistä kysymyksistä, jotta erilaiset kannat ja argumentit voivat päästä kuuluville. Näin ainakin ideaalina.
Kirkko on yhteisö, jossa näistä eettisistä ratkaisuista on mahdollista ja pitäisi olla mahdollista yhdessä keskustella. Tuoda esille ja kuunnella erilaisia näkemyksiä, rakentaa yhteistä tilaa keskustella ja ymmärtää.
Onkin hieman outoa, miten helposti jonkun yksittäisen ihmisen lausunnot yleistetään koskemaan koko kirkkoa. Vaikkapa jonkun ministerin tai yksittäisen kirkolliskokousedustajan. Ratkaisuja kannattaisi jokaisen miettiä analyyttisemmin.
Kirkosta erotaan koska…
Kirkosta erotaan sen takia että ”kirkko on liian liberaali” ja myös siitä syystä että ”kirkko on liian konservatiivi”. Kirkko ei jyrähdä juuri mistään mitä maailmassa tapahtuu. Kirkko ei kollektiivina ota voimakkaasti yksiselitteistä kantaa mihinkään. Se ei sano jäsenilleen, mitä mieltä kuuluu olla.
Tämä käy ilmi Eroakirkosta.fi-palvelun laatimasta selvityksestä. Sama tulos on tunnistettu myös kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksissa. Liian konservatiivisena kirkkoa pitäviä on eroajissa suurempi määrä, mutta on myös niitä, jotka jättävät kirkon koska pitävät sitä ”liian vapaamielisenä”.
Eettiset valinnat on jokaisen tehtävä itse, painottaa Naatus. Omaa kannanottoa voi peilata erilaisten tunnettujen ihmisten, kirkon jäsentenkin, mielipiteisiin, mutta samalla on ymmärrettävä, että kukaan yksittäinen ihminen ei ole kirkko.
Toisaalta, ei pitäisi unohtaa sitäkään, että kirkko on kuin onkin instituutiona sitoutunut joihinkin perustaviin moraalisiin valintoihin, kuten ihmisoikeuksien noudattamiseen ja väkivallattomuuteen.
Kirkon linja näissä asioissa ei ole vieläkään riittävän selvä eikä ihmisten tunnistettavissa. Tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä kirkon jättävien ihmisten kasvavalle joukolle.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Naakka.
* * *
Lue lisää:
Ez: Kirkosta eroaminen. Tämä Päivä -blogi.
Johannes Ijäs: Ruokanen: Jeesus ei ole konservatiivi eikä liberaali. Kotimaa24 2.12.2013.
Outi Ikonen: Pappi Me Naisissa: Kirkko on hukannut perusideansa. Kotimaa24 26.9.2014.
Dr. Propelli: Rebekka Naatus: Lestadiolaisena voi ateistikin olla turvallisen yhteisön jäsen
Petri Karisma: Eroakirkosta.fi-palvelu aiheuttanut kirkolle lähes puolen miljardin tappiot. Eroakirkosta.fi-palvelu.
Kirkosta eroaminen. Tämä Päivä -blogi.
Johanna Korhonen: Aamuhartaus 14.11. Kirkon tulisi olla rakkausorganisaatio.
Laskelma: Kirkosta eronneet vieneet kirkolta puolen miljardin verotulot. Helsingin Sanomat 8.12.2013.
Rebekka Naatus: Nyt kyllä eroan kirkosta. Rauhan Tervehdys 6.12.2013. PDF-lehti.
Janne Villa: Unohtakaa kirkolliset viholliskuvat. Kaisa Raittilan haastattelu. Sana-lehti 43, 2013. Ennakkojuttu tässä.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Uskonnottomien määrä vähenee maailmassa, ja uskontoihin kuuluvien määrä kaiken kaikkiaan kasvaa, kun luetaan tilastoja. Euroopassa uskovien, varsinkin kristittyjen, lukumäätä on kuitenkin kovaa vauhtia laskemassa. Sama uskontojen merkityksen pienentymien on tapahtumassa muuallakin korkean elintason maissa, joissa eläminen on suhteellisen turvallista ja olot vakaat.
Uskonnonharjoitus on laajinta kaikkein köyhimmissä maissa. Mikä tämän selittää? Ehkä tässä on vastaus kirkosta eroamisen suosioon?
Vuosina 2007-2013 on kirkosta eronnut keskimäärin reilu 50 000 jäsentä vuodessa. Jostain vaikeudesta suhteessa omaan luterilaiseen seurakuntaan tämä luku kertoo. Ehkä tilanne tulevaisuduessa paranee koska kuitenkin suurin osa vauvoista edelleen liitetään kirkon jäseneksi.
Ne jotka nyt eroavat joukoittain kirkosta, sen takia mitä käsityksiä jotkut piispoistamme ovat mediassa lausuneet, eivät ole ratkaisseet asiaa vakaan hengellisen harkinnan pohjalta. Ei tämä tilanne kuulkaa ole mitään uutta. Kirko sisällä on ollut aina erilaisia käsityksiä, niin kirkon jäsenistössä kuin piispojenkin kesken. Joka eroaa kirkosta jonkun henkilön takia, ei ole ymmärtänyt mitä kristillinen kirkko tarkoittaa. Mitä pitää sisällään käsite Kristuksen kirkko.
Ja vielä toinen näkökohta. Kirkkomme tunnustuskirjojen määrittelemät keskinäisen ykseyden ehdot ovat vain nämä kaksi: yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. ”Satis est”, tämä on riittävästi, sanotaan siellä. Siellä ei sanota, että me kaikki olemme kaikista piispojen käsityksistä yhtä mieltä. Kirkkomme on ja pysyy, ihmiset vaihtuvat, ajassa liikkuu eri kysymysistä erilaisia käsityksiä. Jumalan sana on ja pysyy. Tämä on hyvä tänäänkin pitää mielessä.