– Minulle on oikea tapa elää, että otan lapset vastaan Jumalan lahjana. Mutta en ajattele, että lunastan lapsillani oman taivaspaikkani, totesi palkittu ja monista taidoistaan tunnettu kempeleläinen suurperheen äiti ja kunnallispoliitikko Pirjo Luokkala taannoin haastattelussaan.
Lestadiolaisessa avioliitossa ei Pirjo Luokkalan mukaan ole kyse alistamisesta.
Luokkala korostaa naisen itsenäistä ja omaa valintaa: – Minä päätän itse, miten haluan elää. Tämä on oma sydämen valintani.
Korostaessaan naisen ehdotonta, yksilöllistä päätäntää Luokkala herättää tietenkin mielikuvan siitä, että valinta lapsiasiassa olisi uskovaiselle naiselle kaikkien vaihtoehtojen osalta hyväksyttyä. Näin asia ei kuitenkaan ole, sillä SRK:n puhujat eivät ole kumonneet ehkäisykieltoa. Luokkalan lausunto on hämäävä, sillä julkisesti jääkin maitsematta, että vanhoillislestadiolaisella naisella ei aikuisten oikeasti ole lupa tehdä sellaista ”sydämen valintaa”, että päättää ottaa käytöön turvallisen ehkäisyn silloin kun ei halua saada lapsia. Vain se valinta on uskovaisena mahdollinen että p’äättää lisääntyä niin kauan kuin se on mahdollista biologisesti/lääketieteellisesti.
Luokkala sai toukokuussa 2012 ansioistaan huomattavan tunnustuksen, tasavallan prsedentin myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin. Luokkalalla on neljätoista lasta.
Kyseessä on valtion korkein arvostuksen osoitus elämäntyöstä lasten kasvattajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Pirjo Luokkalaa on haastateltu mm. Rauhan Tervehdyksessä ja hän esiintyi myös TV ykkösen A-Talk -ohjelmassa. Häntä haastateltiin moniin muihinkin lehtiin.
Pirjo Luokkalalla on tosiaan monia rooleja ja vastuita. Hän on opiskellut terveydenhuollon maisteriksi, perustanut lastenvaateyritys UNUKA Oy:n, tekee erityistukea vaativien lasten ja nuorten tukityötä ja kantaa vastuuta yhteisöstä ja ihmisistä osallistumalla myös kunnallispolitiikkaan.
Vapaaehtoistyö on hänen sydäntään lähellä.
Luokkala korosti lehtihaastatteluissa, että herätysliikkeessä tehdään nykypäivänä paljon hyvää työtä erityisesti nuorten itsetunnon tukemiseksi. Hän myös kummastelee puhetta alistetuista lestadiolaisäideistä. Lestadiolaisessa avioliitossa ei Pirjo Luokkalan mukaan ole kyse alistamisesta.
Lestadiolaisuudessa vallitsee moniääninen todellisuus, on niin kaunista kuin rumaakin, on pahaa ja hyvää, kuten suuressa liikkeessä aina. Mutta mediassa tuodaan liian harvoin julki niitä hyviä ja myönteisiä asioita, joita vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on ja tapahtuu, muistutti Luokkala.
”En ajattele, että lunastan lapsillani oman taivaspaikkani”
Pirjo Luokkalalla on neljätoista lasta. Suurperheen vastuun kantamisen lisäksi hän on todella monessa mukana, kuten kunnallispolitiikassa ja vapaaehtoistoiminnassa. Luokkalan perheessä on kehitysvammainen down-lapsi, mikä on innostanut äitiä paneutumaan tarmolla erityistä tukea tarvitsevien lasten ja heidän läheistensä hyvinvointiin.
Haastatteluissa Pirjo Luokkalasta muodostuu kuva aktiivisesta ja ulospäin suuntautuneesta sekä myönteisen perusasenteen omaavasta naisesta. Hän ei vastaa ollenkaan median luomaa stereotyyppistä kuvaa epäitsenäisestä, kodin seinien sisälle sidotusta lestadiolaisäidistä.
Oman henkilökohtaisen aktiivisuutensa vuoksi Pirjo Luokkalan onkin ollut vaikea hyväksyä sitä, että vanhoillislestadiolaisuutta kuvataan julkisuudessa yhä uudestaan vain omiensa puoleen käpertyväksi sisäpiiriksi.
Häntä kummastuttaa myös mielikuva alistetuista lestadiolaisäideistä.
– Lestadiolaismiehet eivät päätä naisen – minun – elämästäni, jos liikkeen ulkopuolella niin ajatellaan, päättäväinen ja itsellinen nainen sanoi Rauhan Tervehdyksen haastattelussa.
– Minä päätän itse, miten haluan elää. Tämä on oma sydämen valintani. Minun elämäni ei ole parempi kuin muiden, mutta ei huonompikaan, hän painottaa.
– Toivon, että voin jatkossakin säilyttää kirkossa uskonnonvapauden: elää sellaista elämää, minkä olen omassa mielessäni itselleni oikeaksi päättänyt. Minulle on oikea tapa elää, että otan lapset vastaan Jumalan lahjana. Mutta en ajattele, että lunastan lapsillani oman taivaspaikkani, Luokkala sanoo.
”Naisen tehtävä on jatkaa ihmissukua, se on huikea tunne”
Naisen asemasta puhutaan Luokkalan mukaan paljon. Hän toteuttaa itseään erilaisissa rooleissaan, mutta kokee naisen olevan tärkeä osa luomistyön prosessia.
– Olen elänyt aina perheessä, jossa naista on arvostettu. Oma isäni osoitti sen monella tavalla äidille ja meille tyttärilleen. Oma puolisoni toimii samoin. Naisen tehtävä on jatkaa ihmissukua. Kun tämän oivaltaa, se on huikea tunne. Olen yksi lenkki luomistyön ihmeessä, Luokkala pohtii naiseuttaan.
Pirjo Luokkalan edesmennyt isä Voitto Savela oli SRK:n pitkäaikainen pääsihteeri. Tytär muistelee isäänsä, kuten myös äitiään, lämpimästi. Lapsuudenperheessä oli tapana illalla kokoontua yhteen keskustelemaan muun muassa yhteiskunnallisista asioista.
– Ne olivat ihania hetkiä. Isä oli herrasmies, hän arvosti naisia. Minä olen saanut kodin perintönä ymmärryksen, että olen arvokas ihminen naisena. Se on lujasti itsetunnossani. Jo taustani vuoksi minun on vaikea kuvitella lestadiolaisäitejä jonkinlaisena alistettuna joukkona.
– Isältä opin myös kiinnostuksen yhteisiin asioihin. Monet lestadiolaiset, kuten minä, olen mukana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Siksikin syytökset sisäpiiriläisyydestä tuntuvat vieraalta: minun tuntemani lestadiolaisuus ei sitä ole.
”Sisarilloissa viesti on selvä: hakekaa apua”
Julkisuudessa on puhuttu paljon isojen perheiden väsyneistä lestadiolaisäideistä.
– Kyllä minä olen välillä väsynyt, mutta niin voi olla sellainenkin nainen, jolla ei ole yhtään lasta. Väsyminen on luonnollista.
– Miksi uupuminen pitää yhdistää niin lujasti ja leimallisesti juuri lestadiolaisäiteihin? Yleistäminen on vaarallista ja oudoksuttaa, Luokkala pohtii. Tässä ei voi kuin nyökytellä ja olla samaa mieltä.
Varsinkin jos perheessä on erityislapsia, kasvatus ja hoito vaatii tavanomaista enemmän voimavaroja vanhemmilta.
Hän painottaa, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä kehotetaan rohkeasti hakemaan apua, jos väsymys jatkuu.
– Lestadiolaisuuteen kuuluvissa sisarilloissa viesti on selvä: hakekaa tarvittaessa apua.
Luokkala lisää, että kehotus hakea apua tarkoittaa nimenomaan asiantuntijoiden – ei herätysliikkeen – puoleen kääntymistä.
Lestadiolaisessa perheessä tuetaan nuoren itsetuntoa!
Pirjo Luokkala uskoo, että viimeaikojen julkisella kirjoittelulla vanhoillislestadiolaisuudesta on ollut liikkeelle paljon hyviäkin seurauksia. Hänen mukaansa avoimuus lestadiolaisten kesken on lisääntynyt. Esimerkiksi perheiden asioista keskustellaan yhä rohkeammin, hän arvioi.
– Liikkeen tervehtymisen kannalta ongelmista ääneen puhuminen on ollut tärkeää. Niiden, jotka ovat tehneet väärin, kuuluu saada yhteiskunnan heille määräämä rangaistus.
Energinen perheen äiti ja kempeleläisvaikuttaja toivoo, että myös hyvät asiat liikkeen sisällä pääsisivät joskus julkisuuteen, suuren yleisön tietoon.
– Haluaisin kertoa ihmisille esimerkiksi siitä, miten tärkeää on tukea nuorten itsetuntoa. Me yritämme sitä tehdä liikkeessä. Kiinnostaakohan tämä ketään? hän pohtii.
– Tärkeää on, että jokainen lapsi ja nuori voi kokea olevansa ainutkertainen. Rakkaus ja välittäminen tukevat hänen itsetuntoaan. Ei tarvita erityisiä sääntöjä. Jokainen tietää milloin on tultava kotiin ja mikä on oikein ja väärin. Jokaisella on myös oma tärkeä tehtävä perheen arkielämässä. Meillä jokaisella on oma ruuantekovuoronsa, hän sanoo.
Kun Luokkalan perheen lapset aikanaan lähtevät kotoa, on heillä arkielämän taidot hyvin hallinnassa.
– Meiltä ei lähdetä maailmalle ilman ruuanlaitto-, pyykinpesu- ja siivoustaitoja, Luokkala naurahtaa.
Arkkipiispan puhe vl-yhteisön ”varjoista”
Arkkipiispa Kari Mäkinen otti vuoden 2012 kirkolliskokouksen avajaispuheenvuorossa kantaa julkisuudessa käytyyn keskusteluun lestadiolaisesta liikkeestä. Vanhoillislestadiolaisuuden kautta on tullut näkyviin, että kaikilla yhteisöillä on varjonsa.
– Jos varjoa ei tunnista ja näkee peilissä vain ihanteen sävyttämän kuvan, ei voi aidosti ja pakottomasti iloita omasta hengellisestä perinnöstään, painotti Mäkinen puheessaan. 
Hänen mukaansa hengellisessä yhteisössä voi liikkeen uskonymmärrys saada jumalallisen auktoriteetin aseman.
Hengellinen valta voi kääntyä väkivallaksi.
-Hengellinen väkivalta voi hiipiä mihin tahansa kirkossa. Se on opittava tunnistamaan. Mikään uskontulkinta ei oikeuta asettumaan toisen ihmisen yläpuolelle. Mikään uskontulkinta tai mikään omaksuttu totuus ei oikeuta nujertamaan, alistamaan tai rikkomaan ihmisen sisimpää, painotti Mäkinen kirkolliskokouksessa.
Mäkinen huomautti samalla painokkaasti, että on väärin ajatella, että lasten hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa esiityisi erityisesti vanhoillislestadiolaisuudessa. Mutta myös se on totta, että liikkeeseen on liittynyt myös suhteessa kirkkoon tarkkarajaisen sisäänpäin kääntyneisyyden leima.
– Yhteisössä tapahtuvaa henkistä ja hengellistä väkivaltaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ei voi samastaa. Mutta niillä on jotain yhteistä. Molemmissa on kyse toisen ihmisen alistamisesta ja vallankäytöstä. Molemmat rikkovat ihmistä syvältä ja kohtalokkaasti, huomautti arkkipiispa.
Luokkala ihmetteli: ”Arkkipiispan puhe oli armoton”
Pirjo Luokkala arvioi, että arkkipiispan puhe tärkeällä foorumilla on hämmentänyt lestadiolaisuuteen kuuluvia kristittyjä.
Arkkipiispan puhe oli hänen mielestään sävyltään armoton.
– Minä ajattelen, että piispojen tehtävä on rakentaa, ei repiä. Arkkipiispan tulisi olla myös armon viestin viejä. Sitä en kuullut hänen puheestaan. Pikemminkin siitä välittyi mielestäni jonkinlainen armottomuus.
Luokkala esittikin haastettelussa avoimesti kysymyksen, oliko arkkipiispan puheen tarkoituksena ajaa lestadiolaista liikettä lähemmäksi kirkon ulko-ovea.
Luokkalan mukaan ihmisten tulisi ymmärtää se, että arkkipiispan mainitsema varjo, pahuus, on läsnä kaikkialla maailmassa, myös vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä.
– Mutta pahuus, esimerkiksi pedofilia, ei ole vl-liikkeessä julistetun opetuksen syy, hän totesi haastattelussaan painokkaasti.
Näin useimmat uskovaiset ovat aina ajatelleet, aina vuoteen 2013 asti.
Ei ole voitu uskoa, että se äärimmäinen pahuus ja väkivalta joka on paljastunut, juontaisi juurensa SRK-lestadioalisuuden oppiin.
Murhetta väärästä opetuksesta
SRK:n johtokunta otti tähän asiaan kantaa 25.10.2013. Tiedotustilaisuudessa johtokunta myönsi, että liikkeessä on tehty vakavia virheitä lasten hyväksikäyttöön liittyvien rikostapausten käsittelyssä. Johtokunta ilmoitti lisäksi, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen opetusta ja käytäntöja uudistetaan. Harhaopetusta ja vääristäviä malleja on siis myös vanhoillislestadiolaisuuden opissa.
Juuri syvällä opetuksessa ja yhteisökulttuurissa on ilmennyt asioita, jotka ovat mahdollistaneet rikosten salailun ja piittaamattomuuden uhrien auttamisesta.Tällaisia opillisia asioita ovat esimerkiksi anteeksianto-oppi, maallikko-salaripp ja auktoriteettien arvostelun kielto, jolla on vaiennettu uhrien mahdollisuudet tuoda julki esimerkiksi puhujina toimineiden pedofiilien rikoksia. On käynyt ilmi, että väärinkäytöksiä ja jopa rikoksia peitellään liikkeen maineen tai jonkun sen sisällä merkittävässä asemassa olevan henkilön suojelun tähden.
Johtokunnan varapuheenjohtajan Matti Taskilan mukaan johtokunnassa päädyttiin uudistusten välttämättömyyteen sen jälkeen, kun oli perehdytty tutkija Johanna Hurtigin tutkimukseen Taivaan taimet. Tutkimuksen mukaan joka viides selville saaduista lasten hyväksikäyttäjistä kuului puhujiin tai oli muutoin auktoriteettiasemassa rauhanyhdistyksellä.
Taskilan mukaan myös hyväksikäytön uhrien henkilökohtaiset tapaamiset olivat saaneet johtokunnan jäsenet näkemään ongelmat uudessa valossa ja edistäneet muutostarpeiden tunnistamista.
SRK:n johtkokunta on julkisesti tunnustanut myös sen, että liikkessä opetettiin harhaoppeja 1970-80-luvulla, jolloin harjoitettiin laajasti hengellistä väkivaltaa hoitokokouksissa. SRK:n johtokunnan julkinen pahoittelu ja kollektiivinen pahoittelulausunto hoitokokouksista löytyy tästä.
* * *
Rauhan Tervehdystä, Rantalakeutta ja muita lehtiä luki: Miikkulainen.
* * *
Lue lisää:
Anonyymi: ”Kuin olisin tullut ulos valtavan pressun alta” . Kotimaa24 17.1.2014.
Arkkipiispa Kari Mäkinen: Terve ja turvallinen uskonnollisuus ja yhteisöllisyys. Puheenvuoro Uskonnollisuuden ja yhteisöllisyyden riskit –seminaarissa 25.10.2013.
Arkkipiispa Mäkinen: Kaikissa yhteisöissä on varjoja. Kirkko ja Kaupunki 25.10.2013.
Arkkipiispa Mäkinen: Vanhoillislestadiolaisen liikkeen katsottava peiliin. Kaleva 7.5.2012.
Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla
Ensio: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi
Matti Huuskonen: Vanhoillislestadiolaisten johto myöntää tehneensä virheitä lasten hyväksikäytön käsittelyssä. Helsingin Sanomat 24.10.2013.
Mimosa Hedberg: Suurperheen äiti myöntää: Surmasi vastasyntyneen vauvansa. Iltalehti 29.4.2013.
Riitta Hirvonen: Lestadiolaisuus – itsellisen naisen oma valinta. Rauhan Tervehdys nro 18, 2012.
Johanna: Lapsista yhden lestadiolaisäidin silmin. Onnen pilikahuksia -blogi.
Leena Lumi: Keskustelu vanhoillislestadiolaisuudesta jatkuu koskien lasten….Blogikirjoitus 16.10.2013.
Maria: En alkaisi tätä rumpaa uudestaan
Meillä näin: Kuusi syytä hyväksyä ehkäisy
Pauli Niemelä: Raskaaksi tulo voidaan estää. Kaleva 15.3.2009.
Peltonen: SRK:n johto lupasi uudistaa opetusta, rakenteita ja menettelytapoja
Justiina Puupää: Ikuisuusaihe. Justiinan jutut -blogi.
SRK:n julkilausuma: ehkäisykiellon perustelu uskontunnustuksella (SRK 27.6.2009, Seppo Lohi)
Yksi keskihuoneen tytöistä: Äitini kohtalo lapsen silmin
Ilkka Ylitalo: Esimerkki on kasvattaja. Rantalakeus nro 9, 2012.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Voi kunpa kaikki vanhemmat osaisivat antaa lapsilleen hyvän itsetunnon ja laaja-alaisen kasvatuksen niin, että lapset osaisivat nähdä pidemmälle ja laajemmalle kuin heidän vanhempansa näkivät. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole, ei vl-vanhempien eikä muiden vanhempien kohdalla. Lasten kasvatus on taitolaji; lestadiolaisuus ei sitä opeta. Sydämen sivistys kyllä.
Pirjo Luokkala ei varmasti tunne olevansa alistettu ja on onnistunut omalla vahvan naisen toiminta-ja organisaatiotaidoillaan vakuuttamaan toisetkinitsenäisyydestään. On onnellista, että uskovaisten joukkoon on kehittynyt tällaisten supernaisten rotu.
Mutta samalla ei pidä unohtaa, että läheskään kaikista naisista ei kehity tällaisia naisia – ei sitten millään keinolla.
Ja kysyn vain, onko uskovaisen naisen pystyttävä samoihin saavutuksiin ja jos ei pysty, onko vain pakko synnyttää lapsia samaan tahtiin ja hoidattaa jatkuvasti kasvava perhe yhteiskunnan tuella?
Pirjo Luokkalahan kertoo, että äitikerhoissa kehoitetaan hakemaan uupumukseen ammattiapua.
On myös aikamoinen puute, jos ei voi ymmärtää ja uskoa, että toisille perheen lisääntyminen ja sen tuoma taakka voisi olla syy uupumukseen. Hän ei myöskään kerro, onko uskovaisen naisen luvallista käyttää ehkäisyä kuormituksen vähentämiseen, vai onko vain anottava yhteiskunnan auttamista teetättämällä kaikki se työ perheessä, johon ei pysty ja vielä hoidattaa yhteiskunnalla itsensäkin.
Kunhan vain täyttää ykköstavoitteen : lisääntymisen.
Tahtoo olla niin, että vahvojen on vaikea asettua heikkojen asemaan ja päinvastoin.
Mietin välillä myös syitä, miksi tuntuu olevan niin voimakasta vastustusta käydä todellista tilitystä harhaopetuksesta ja hoitokokouksista juuri sellaisina kuin ne tapahtuivat – rehellisesti?
Ehkä syy on osaltaa hyvin inhimillinen.
Samalla paljastuisivat kenties omien läheisten teot tai tekemättömyydet.
Eihän sellaista ensitöikseen haluaisi. Sitten vasta, kun oivaltaa, mikä on kaikille parasta.
Pirjo Luokkala on täysin oikeassa siinä, että uskovaisten keskuudessa tehdään myös valtavasti hyvää työtä lasten ja nuorten kanssa. Opistoissa kasvaa jatkuvasti uutta polvea terveiden ja hyvien harrastusten ja opiskelun parissa. Monenlaiset eri-ikäisten leirit ja kurssit opistoissa ovat myös varmasti siunauksellisia ja heijastuvat takaisin perheiden arkeen ja lasten tulevaisuuteen. Tietenkin kaiken toiminnan runkona on laaja seuratilaisuuksien järjestelmän ylläpito. Julkaisutoiminta on myös laajaa.
Paljon on hyvää, oikeaa ja kaunista.
Hyvät asiat eivät poista kuitenkaan huonojen asioiden eikä varsinkaan vääryyksien korjaamista – juuri niiden, mistä on aiheutunut jatkuvasti huonoja seurauksia.
Vahvojen mielikuvaa siitä, että kaikki ovat samanlaisia, vahvistaa lujasti se, että heikot eivät todellakaan kerro heille vaikeuksistaan! Kaipa oli pj-veli ER:kin aikoinaan omien tietojensa perusteella rehellinen, kun piti kovaa saarnaa siitä, että Siionissa ei mitään ahdistusta ole! On helppo uskoa, että eivät ne ahdistuneet Hänelle siitä kertoneet!
Kunpa vanhemmat osaisivat hakea ammattiapua ajoissa. Ja he sitä myös saisivat! Omassa lapsuuden perheessäni meitä lapsia oli yli 10 (jätän tarkan määrän pois kun en halua että joku tunnistaa). Isän luonteesta ja vanhempien keskinäisestä yhteensopimattomuudesta heillä oli alituiseen pahoja riitoja. Silloin isällä oli tapana turvautua usein väkivaltaan. Me lapset kärsimme oikeastaan jatkuvasti jonkinasteisesta laiminlyömisestä, ja pelkäsimme aivan sairaasti.
Koulu ei kaikilla meistä sisaruksista sujunut. Oli vetäytymistä , syrjäytymistä, levottomuutta, henkisiä vaikeuksia, erilaisia oireita jotka johtui siitä pelosta ja turvattomuudesta kotona. Jännittyneisyyttä, ahdistusta ja pelkotiloja. Muutamalla meistä on aikuisiällä diagnosoitu eriasteinen masennus. Toisaalta ainakin minulle sisarukset on olleet äärettömän ihana asia ja voimavara elämässä, nyt aikuisena.
Tosiasia kuitenkin on se ettei kymmentä lasta pysty hoitamaan ilman kunnollista lisäapua yhtä täysipainoisesti kuin pientä perhettä. Tai en sitä kiistä etteikö ko. kirjoituksen äiti siihenkin pysty, hän on varmaan erityisen lahjakas ja taitava ihminen. Lapsuudenkodissani vanhemmilla se ei onnistunut. Pirjo Luokkalan menestys on hatunnoston ja palkintomitallin arvoinen. Mutta kukaan ei ole toisen ihmisen mitta.
”– Minä päätän itse, miten haluan elää. Tämä on oma sydämen valintani. Minun elämäni ei ole parempi kuin muiden, mutta ei huonompikaan, hän painottaa.” sanoo Pirjo. Onko tämä ainoa oikea valinta, voiko Pirjo tervehtiä Jumalan terveellä uskovaista äitiä joka on valinnut erilailla kuin hän itse. Pirjo sanoo ettei lasten synnyttämisellä luulekaan lunastavansa taivaspaikkaa, no voiko toisen valinnan tehnyt äiti sanoa että kieltäytymällä lasten teosta lunastaa tai ei lunasta taivaspaikkaa, ei voi sanoa eikä tarvitse sanoa, Jeesus on uhri ja Hän on lunastanut jokaisen joka Häneen uskoo, näin lupaa Raamattu. Mielestäni lapsesta asti yhteen ainoaan totuuteen kasvatettu ei voi edes sanoa oppimaansa elämäntapaa omaksi valinnaksi.
Jumalan terveellä tervehditään toista uskovaista ihmistä. Mikä siinä on kummallista? VL joukko on ihmisten joukko, siellä on ihan kaikenlaisia ihmisiä. Eikä siis mitenkään poikkea vaikkapa Kuopion torilla olevista ihmisistä, muuten kuin armosta haluavat uskoa omat syntinsä anteeksi ja evankeliumin saarnan kautta saatu Pyhä Henki kun sitten opettaa elämään kuin raamattu opettaa niin siihen sitten ihmiset reagoivat kuten nykyäänkin ragoivat. Mutta, siis ihmiset ovat samallaisia kuin vaikkapa Kuopion torilla
Kyllä siellä Kuopion torilla on muitakin Jumalan rauhan omistavia kuin vain srklaiset. Usko vaan!
Kyllä minä tunsin myös Pirjon äidin. Hänelläkin taisi olla 18 lasta, ikätoverini Iisalmesta. Myös veljeni pojan vaimolla on tuo presidentin merkki. Näissä perheissä on kyllä myös ”mustia lampaita”, ihan päivastaisia kuin mitä Pirjo kertoo. Jotenkin näyttäisi olevan kuitenkin läpinäkyvää ylpeyttä, joka ei ole Jumalasta. En oikein jaksa uskoa kaikkea todeksi. Mutta en myös väitä, etteikö onni ja terveys säilyisi, jos on sellaisen perinnön saanut. Kaikkea hyvää vaan kaikille. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että SRK:n ei tule puuttua ihmisten yksityiselämään ja tehdä näistä suursynnyttäjistä uskovaisten mallikappaleita. Sellainen lisää ahdistusta ja pelkoa..
Vl porukoita syytetään toisen ihmisen uskon epäilemisestä, väitetään toisen ihmisen uskoa jne vääräksi tai mitätöidään toisen ihmisen uskoa. näin siis väitetään ja syytetään vl toimivan. Mitä tässä plokissa tapahtuu? Mitä valma edellä sanoo? vättää Pirjoa valehtelijaksi, väittää srk:n puuttuvan ihmisten elämään, suursynnyttäjistä tehdään malleja jne. Nämä siis eivät pidä paikkaansa. Se on valman jne väite, ei siis totuus asiassa. Pijo sanoo juuri kuten aisia on, että synnyttämällä ei kukaan pääse taivaaseen. Valma väittää toista? Miksi? Onko valmalla siihen jotain raamattuun perustuvaa sanottavan Pirjon usko vääräksi? Missä asiassa srk puuttuu ihmisen elämään? valma voisi kertoa yksinkertaisia esimerkkejä, minä en niistä ainakaan tiedä. En tunne ainuttakaan srkn johtokunnasta, toki heidät tiedän nimeltä, niinkuin 1500 muutakin. en kuitenkaan ole srk saanut ainuttakaan elämäänohjetta, sääntöä, määräystä, vaatinusta jne…. valma, herätys!
Nimimerkille ”Maailman meininkiä”
Toimituksessa kääydyn keskustelun jälkeen kommenttisi päätettiin poistaa. Pyydämme aivan kaikkia pitämään mielessä, että julkaisemme asiallisia ja mieluiten vielä perusteltuja kommentteja. Emme julkaise yksityshenkilöön kohdistuvia, loukkaavaksi tulkittavia kommentteja.
Ystävällisesti
Toimitus
Olen aikaisemminkin huomannut, että nimetön 220 haluaa leimata ja ymmärtää tahallaan väärin minun kirjoituksiani. Ole hyvä. Usko anteeksi.– Minä en koskaan kirjoita muuta kuin omia kokemuksiani. No, ehkä vanhempieni kokemuksia ja joitakin nuorten sukulaisteni jyrkkiä ja suvaitsemattomia lestadiolaiskantoja. Valehtelemiseen ja toisten loukkaamiseen minulla ei ole halua eikä voimia. Sinulla on varmaan ystäviä, jotka tukevat mielipiteitäisi. Itsensä tunteminen olisi suositeltavaa kaikille meille..
”Jotenkin näyttäisi olevan kuitenkin läpinäkyvää ylpeyttä, joka ei ole Jumalasta. En oikein jaksa uskoa kaikkea todeksi.” Valman kirjoittamaa lainattuna. Läpinäkyvää ylpeyttä, missä Pirjon kirjoituksessa tuo ylpeys näkyy läpi? Usko valma pois! se vapauttaa ihmistä kun ei turhaa eppäile! Miksi pitää lähtökohtaisesti epäillä toisen ihmisen sanomaa?
Vl porukoita syytetään jatkuvasti siitä, että arvostelevat toisten uskoa, vilpittömyyttä ja mittaavat toisen tunnon syvyyttä. Valma, mitä sinä juuri teet Pirjon kohdalla?
Onko niin, että vl-äitien pitäisi olla harmaita hissukoita, jotta tämä yleinen parjaaminen srk johtohenkilöistä saisi enemmän pontta? Oikein ei mene läpi nämä teidän väittämänne srk-juntasta, kun Pirjojen kaltaiset naiset avaavat suunsa. Heitä on paljon vl-porukoissa. Sitten tuosta Kuopion torista. Siis jos ”kuopion” torilta otetaan 100 ihmistä, ja samoin vaikka oulun ry:ltä, ihmisinä he eivät poikkea mitenkään toisistaa. Eli vl-porukoita on turha väittää joksikin muuksi kuin tavallisiksi ihmisiksi, eivät he ole muita. Armosta uskovat OMAT syntinsä anteeksi, siinä on ero, ei muiden syntejä, vain omansa. Mutta ihmisinä jus taviksia.
Eikö ole hienoa, että näin ankaran juttauksen alla vl-porukoissa on paljon erittäin hyvällä miellä uskovia ja eläviä ihmisiä? Joskus oon miettiny, että miten ne srk-miehet ennättää joka torppaan lukemaan lakia jokaiselle, ja ennättää joka kamariin valvomaan miten siellä avioelämää vietetään…. Haloo!
Ei me olla missään koreassa. Meillä ei oo kertaakaan käyny ykskää srklta, jos ois, olisko meilläki 18lasta? nyt ei oo ku vähän reilu 10….
Herätys!
Ihmettelen kun toimitus poisti kommenttini uskovaisesta äidistä. Minä olen kuullut että nykyään esim. Suviseuroissa nuorison pukeutuminen on aiheuttanut pahennusta uskovaisten keskuudessa ja siksi otin asian esille. Minulle henkilökohtaisesti on muuten sama minkälaisia kuvia hän itsestään levittää yleisissä verkostoissa mutta jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin ns. ”muita parempi ihminen” niin siihen olisi puututtu SRK:n taholta. Olen joskus itse kokenut tätä eriarvoistamista uskovaisten keskuudessa.