Keskustelu suhtautumisesta meihin äiti-ihmisiin on käynyt aika mielenkiintoiseksi.
Monenlaista on mieleen tullut! Ajattelin työssäkäyvänä monehkon äitinä (nimi muutettu) tuoda jotain vaihetuspöydälle. Piti ensin toipua järkytyksestä.
Tuossa kommentissaan täällä nimimerkki Nimetön 220 kyseli:
”Mistä sen tietää, onko äiti väsynyt, ahdistunut, masentunut, ennen raskautta? Onkohan tässä mitään muuta vaihtoehtoa, kuin synnyttää ja katsoa mitä tuleman pitää?”
Että ehdotat siis, että haetaan vastaus ihmiskokeen avulla. Että otetaan mieluummin riski, vastoin naisen omaa käsitystä tilanteestaan?
Ei tule mieleen että voi olla muitakin tapoja…?
Kysytään häneltä
Mitäpä , jos kysyisi naiselta itseltään? Vielä parempi jos ulkopuoliset jättisi kysymättä ja tämä olisi puolison ja lääkärin kanssa käytävä keskustelu.
Aikuinen nainen tietää sen IHAN ITE, onko ahdistunut ja väsynyt. Kysymättäkin, kyttäämättäkin.
Nimetön 220, aatteleppa ihan ite… Tiedätkö sinä itse, milloin sinä olet väsynyt, ahdistunut, tarvitset lepoa tai ehkä lääkärin apua? Tiedätkö mikä tunne se on kun itse oikeasti HALUAA lapsen. Ja mikä tunne kun ei halua tulla raskaaksi?
Miltä sinusta tuntuisi, kun kerrot puolisolle tai ystävillesi olevasi loppuun väsynyt, mutta nämä toiset ihmiset alkaisivat siltä istumalta kyseenalaistaa sinun väsymystäsi ja muita tuntemuksiasi.
– Et sinä ole väsynyt, luulet vaan. Kyllä sinä jaksat paljon enemmän… Ota vaan tuosta muutama lisähomma vielä, entisten lisäksi! Ja meneehän sulla vielä tuokin…
Miltä sinusta kuule tuntuisi, jos he vain vaatisivat sinua raatamaan raskaassa työssä lopen uupuneena, vaikka itse tunnet että tarvitset lepoa?
Miltä sinusta tuntuisi, jos he haluaisivat testata, että mikä on lopputulos – että olitko sittenkään ihan oikeasti sairas?
Veikkaan, että sinusta ei tuntuisi reilulta.
Miksipä sinä et luottaisi MYÖS NAISEN KOHDALLA asianomaisen omaan arvioon itsestään ja voinnistaan?
Jos ei luoteta, niin se kertoo ylhäältä päin suhtautumisesta ja vallankäytöstä. Halusta tulla määrittelemään toisen ihmisen tilanne kysymättä häneltä. Se on kuule sitä patriarkaattia se (oletpa sinä mies tai nainen…)!
Phoenixin ihmiskoe ei kerro vl-uskosta, vaan…
In Court: Phoenix mom pleads not guilty to smothering baby. Source: MyFoxPhoenix.com
Phoenixin traagisen tapauksen nainen oli itse ollut sitä mieltä, että hän ei olisi halunnut enää lisää lapsia. Hän oli itse sen sanonutkin.
Lisäksi näkyy olleen sekin tiedossa, että hän oli kärsinyt jo pidemmän aikaa psyykkisestä sairaudesta, hänellä oli siitä diagnoosi.
Häntä varmasti kuormitti lisäksi ajatus kahdeksan muun lapsensa jäämisestä ilman äidin hoivaa. Hänhän tiesi, etteidät hänen omat voimavarat tule kestämään. Ehkä hän oli aikaisempien raskauksien yhteydessä jo käynyt läpi synnytyksenjälkeisen psykoosin… se on kuule tavallisempaa kuin sinä tiedätkään.
Jo olemassa olevien lasten hyvinvointi on iso asia, joka ihmistä painaa, äiti-ihmisenä tiedän, ettei sellaista huolta saa millään mielestään pois!
Mistä syystä uskovainen sairas nainen ei saanut turvautua lääketieteen apuun ja ehkäisyyn? Lehtitiedoista päätellen siitä syystä, että puhuja ja muut ”veljet ja sisaret” tiesivät mielestään parhaiten, mikä on naiselle ja lapsille terveellistä ja hyväksi.
Tapaus ei minun mielestäni kerro meidän uskostamme vaan siitä miten ihminen voi ihmisasioilla vääristää uskon … mutta seuraus on että ulkopuolisten silmissä tämä usko leimataan julmaksi ja ”sairaaksi”. Se ei tee meidän äitien oloa yhtään paremmaksi, päinvastoin.
Voi käydä niin, että tällaisten juttujen takia kristillisyys leimataan taikauskon värittämäksi vallankäytöksi, jonka uhriksi uskovaiset äidit ovat joutuneet. Ei tämä voi olla tarkoitus.
Hämmentyneenä luin tuota, millä asenteella puhuja oli vakavaa tapausta on pohdiskellut, lehtitietojen mukaan:
”Jumala loi Ninalle hänen mielisairautensa. Hän antoi hänelle kaikki ne lapset jotka hän hän pystyi synnyttämään. Ja jos hän ei olisi voinut hoitaa enempää lapsia, niin Jumala olisi sulkenut hänen kohtunsa.”
Suomalaisen äitiysneuvolan tyytyväisenä käyttäjänä sanon, että tuntuisi oudolta alkaa odottamaan, että Jumala ”sulkee” 36-vuotiaan naisen kohdun, yhtäkkiä, kun nainen on siihen saakka tullut tiheään tahtiin raskaaksi.
Itse olen oppinut jo vl-kotikasvatuksessa, että ihmisen ei sovi tieten tahtoen yrittääkään asettaa Jumalaa omituisella tavalla ”kokeeseen” (vrt. paholainenkin kiusasi Vapahtajaa vuorella ja yritti saada kokeilemaan!!!) eikä luonnonlakien, kuten biologisten eikä lääketieteellisten tosiasioiden suhteen taikauskoisesti ”ihmeiden tekijäksi”.
Vai jätätkö sinä Nimetön 220 takkatulen tai nuotion vahtimatta ja odotat että Jumala kyllä sammuttaa, jos tuli alkaa levitä ja saa aikaan tulipalon? Noin vastaavana esimerkkinä?
Jumala ei ole ihmisen sätkynukke
Rippikoulussa opin, että Jumala ei ole mikään ihmisen pelle, taikuri eikä sätkynukke.
Toisin sanoen, jos ihminen tuntee että ei halua tai jaksa saada lapsia, niin se on OTETTAVA TODESTA ja toimittava sen mukaan, Herran tähden. Ja varsinkin kun ihminen jo kärsii vakavasta sairaudesta! Uskovaiset ei voi olla julmureita – eikä uskovaisten järjestöjen nimissä esiintyvät SRK- ja LLC-puhujat?! Sama yhteinen kristinoppi kait meillä kaikilla on.
Perhe ja lapset ovat Jumalan lahjoja ja elämän suurta rikkautta ja onnea. Elävä usko toteutuu siinä, että osoitamme rakkautta pitämällä hyvää huolta toisistamme. Korjatkaa jos olen väärässä.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Työssäkäyvä vl-äiti.
* * *
Lue lisää:
Julkisen Jumalansanan Neuvosto: Aatetta Jaloa ja Alhaista Mieltä
Joona Korteniemi: Antti Järvinen kirjoittaa täyttä asiaa. Silti koen, että myös “vl-seniori”… [kommentti keskustelussa] 6.2.2014.
Nuori vanhoillislestadiolainen perheenisä: Uupuneelle ja epäonnistuneelle äidille! Postilloja-blogi.
Ray Waaraniemi suviseuroissa: Ehkäisy on synti
Phoenix mom pleads not guilty to smothering baby. Myphoenixfox.com 13.5.2013.
Uskovainen vanhempi: Ehkäisykielto on ihmisoikeusongelma. Postilloja-blogi.
Vanhoillislestadiolainen sensuuri iski? Hitaita raapaisuja -blogi.
Vl-seniori: Kenen on vastuu harhaopeista? Kotimaa24 6.2.2014.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kiitos sinulle Työssäkäyvä vl-äiti!
Sinun kirjoituksesi jokainen sana on totta ja osuu tämän kipupisteen ytimeen. Luin saman kommentin, joka sinulla oli kirjoituksesi kimmokkeena. Tunteeni olivat yhtä tyrmistyneet kuin sinulla.
Kotimaa24-sivustolla on juuri julkaistu oma blogini, jossa käsittelen myös tätä asiaa ja sen taustaa.
Tätä asiaa käsitellään nyt sähäkästi vähän joka puolella verkossa ja on syytäkin.
Itse olen halunnut kiinnittää huomiota tämän pakkosynnytysopin alkuun, koska havahduin, että lapsuudessani ei vastaavaa ollut uskovaisten keskellä. Siitä taas oivalsin, että juuri harhaopin saneleman julman ja ehdottoman julkilausuman seurauksena syntyivät hyvin suuret perheet ja erilaiset kipuilut ja kärsimykset perheissä.
Pakkosynnytysoppi aiheuttaa paljon enemmän kärsimystä, kuin uskalletaan tunnustaa. Monet äidit ovat siinä tilassa, että eivät pysty olemaan rehellisiä tässä asiassa edes itselleen, saatikka toisille.
Kaikilla kestävyys ei ole valioluokkaa.
Mutta Jumala ei anna lapselleen enempää kärsimystä kuin Hän näkee kestokyvyn.
Ja mitä nykyiset raskauden kivut ovat ijankaikkisuuden rinnalla? Synnin (ehkäisyn käyttö) seuraus on kuolema raamatun mukaan.
Missä kohtaa se Jumalan lahja muuttuikin kärsimykseksi???
Kiitos sinulle Vl-seniori kommentistasi. Aivan mahtavan hyviä myös ajatuksesi Kotimaassa! Käykäääpä muutkin lukemassa. Vaikka kuulutkin vanhempaan ikäluokkaan kuin me jotka ollaan perheen kasvun vaiheessa, niin et ole kovettanut sydäntäsi nuorempia isä- ja äitipolvia kohtaan…
Piti mainita tuossa kirjoituksessani mutta unohtui, miten Pauliina Rauhalan (ihanassa) romaanissa päähenkilö Vilja miettii sitä että kuinka tuskallista naiselle/äidille on tajuta että jos lapset jäävät äidittä. Siksi kun ei voimat kaikille riitä liian tiheässä toisiaan seuraavien synnytysten ja sitä myöden väsymisen takia. En osaa tätä nyt tiiviisti kirjoittaa mutta tästähän ei puhuta ikinä! missään Päikkärin jutuissa eikä seurakuntailloissa – ja tämä on todellinen ahdistuksen paikka. Mutta peitelty, eli helpottaisi jos tästäkin kivusta puhuttaisiin reilusti. – Sama Työssäkäyvä vl-äiti.
Sinä nuorempi sisareni Työssäkäyvä vl-äiti puhut kanssani ”samaa kieltä” tästä uskovaisten keskuudessa pitkäaikaisesta kipupisteestä.
Kun olen nähnyt vuosikymmenien mittaan ympärilläni näitä raskaita perhekohtaloita, joita ei ole voinut oikeasti auttaa, olen joutunut ohittamaan. Harhaoppi loi niin tiukat ja julmat raamit, ettei äidille annettu edes lupaa levätä. Julkilausuma on siltä ajalta sellaista tekstiä, että heikkopäistä heikottaa.
Paljon myöhemmin vasta on annettu lausunto, että sentään äidin tai lapsen kuoleman uhan edessä on lupa auttaa.
Tämä on ollut niin julmaa vaatimusta äitejä kohraan, joilla ei rahkeet riitä jatkuvaan synnyttämiseen ja lisääntyvän lapsilauman hoitamiseen riittävällä tavalla.
Olen lukenut Pauliina Rauhalan kirjan. Jotkut naiset kuulemma ovat lukeneet sen salaa.
Tämän asian avoin ja rehellinen käsittely on ollut tabu.
Aivan äskettäin kävin tästä keskustelua ja sain osakseni salamannopeasti osakseni hyökkäyksenomaisen syytöksen, etten voi olla uskomassa, kun käsittelen tätä asiaa. Heti jouduin hänen suoranaiseen tenttiin sieluntilastani ja jatkuviin kysymyksiin, miten minä uskon.
Tällainen avoimuuden lukko luotiin , joka sisältyy kuuliaisuuden vaatimukseen. Ongelmista ei saa puhua, vain hyvistä asioista, koska muuten on oman pesän likaaja ja roskittaja yms vielä pahempaa.
Tämä huutava vääryys on saanut jatkua myös siksi, että meille on kehittynyt ”superrotu” äideistä, jotka jaksavat ja venyvät. Siitä taas seuraa, että perhekin voi hyvin ja on onnellisia. Näin jaksavasta perheestä on tullut uskovaisen kodin ja äidin malli.
Jaksavien on vaikea tajuta tavallisia ja heikompia.
Yksi puute on ymmärtää, että uupumus ei ole sama kuin normaali väsymys, joka menee ohi levolla, jos on sellaiset olosuhteet, että pystyy edes lepäämään.
Onneksi Joona Korteniemi kommentoi Kotimaan blogiani tavalla, josta kiitän Taivaan Isää. Kerrankin joku puhuja uskaltaa käsitellä tätä asiaa rehellisesti ja vielä uskaltaa kertoa, että nämä asiat pitää perusteellisesti puhua ja selvittää, myös harhaoppi hoitokokouksineen.
Mutta sitä ennen pitää huolehtia, että rehellistä puhujaa ei suinpäin tuomita helvetin matkalaiseksi ja heitetä ulos laumasta.
Hyviä asioita kirjoitatte ja olen samaa mieltä kanssanne. Silti olen vähän pessimisti sen suhteen, mitä voidaan muuttaa. Keskustelu on jo vuosia pyörinyt samaa kehää.
Minulle tulee tässä ehkäisyasiassa aina yksi ajatus ylitse muiden: kunpa oppisimme luottamaan Jumalaan tässä ja muissakin asioissamme. Kun Hän on antanut voimia ja terveyttä, voimme ottaa lapsia vastaan. Jos ei, voimme rukoilla johdatusta siinä tilanteessa. Ei tähänkään asiaan ole yhtä kaikille sopivaa kaavaa, vaan itsekullakin on omanlaisensa elämänpolku.
Hilmina, on selvää, ettei kaikille ole yhtä ”kaavaa”, mutta tavalliset ja heikot äidit joutuvat sellaiseen kamppailuun, joka ei ole inhimillistä eikä oikein. Se on monesti suorastaan julmaa heitä ja heidän perheitään kohtaan.
On syytä kysyä, jotka puilustavat tällaista julmuutta, onko heillä ollenkaan sydäntä?
Tämän vääryyden esilletuojia halutaan leimata mustamaalaajiksi ja oman pesän likaajiksi.
On lopulta havahduttava ymmärtämään, että mustamaalaaja tai parjaaja haluaa pahaa, mutta vääryyden paljastaja haluaa hyvää ja nimenomaan kaikkein heikoimmille, heille, joilla ei ole rahkeita venyä superäidin mittoihin. Sellainen kun ajaa lapsetkin kärsimään kunnon hoiivan puutteessa ja yhteiskunnan varaan.
Tämä vääryys on pakko jo tunnustaa ja olla rehellisiä ihmisyyden nimissä.
Ellei se nyt tapahdu, se räjähtää silmille, koska nykymaailmassa ihmisoikeudet puhuttavat ja media nostaa ne pian niihin mittoihin, että sytyttää kaikkialla vihaa.
Tällainen vääryys koetaan yleisesti samantasoiseksi vääryydeksi kuin lasten hyväksikäyttö.
Tällä hetkellä Jumala puhuttelee voimakkaasti laumaansa tiedostamaan, että Pyhä Henki ohjaa aina kantamaan ja auttamaan heikoimpia. Tämän hapatuksen seurauksena, joka tunkeutui harhaopin myötä, uskovaisten laumasta tehtiin vahvojen lauma, jossa heikot ei pärjää ja tavallisetkin ovat kovilla.
Vahvoilla ei ole mitään hätää, päinvastoin, he ovat uskovaisen mallin muotti.
Anteeksi, kun joudun käyttämään näin suoraa kieltä. En millään haluaisi, mutta sydäntä puristava suru ja murhe nähtyäni vuosikymmenien mittaan epäinhimillistä kärsimystä ympärilläni tästä vääryydestä johtuen
en voi enää vaieta.
Hyvä kirjoitus Vl-seniorilta! Ja täysin samaa mieltä!
Milloin ne uskovaiset,jotka ovat saaneet elää hyvää,turvallista ja tasaista elämää, alkaisivat tunnistamaan,ymmärtämään ja tukemaan meitä heikommin onnistuneita?
Eikö se Jumala ole meidänkin Jumala? Jamellekin armollinen? Minusta on alkanut tuntumaan ,että Jumala armahtaa,mutta ”hyvät” uskovaiset eivät!!!
Valitettava ja pelottava tunne!
Hilmina, luettuani kommenttisi sen hengellinen merkitys jäi epäselväksi. Voisitko täsmentää mitä ajat takaa?
Onko sinusta se oikein, että naisen, äidin, sairastuessa ”luottamus Jumalan huolenpitoon” sulkee naiselta pois siinä tilanteessa asianmukaisesti tarvittavan lääketieteellisen hoidon?
Uskovaiset ovat aina suhtautuneet myönteisesti lääketieteeseen, siis muiden kuin lisääntymisikäisten naisten kohdalla. Oman terveyden hoitoa on pidetty luonnollisena ja tarpeellisena eikä siihen ole liitetty hengellisiä rajoituksia. (vrt. esim. jehovan todistajat.) Ei meillä opeteta että ihmisen pitäisi vain antautua passiivisesti sairauden vietäväksi, mitä sitten tapahtuisikin. Ei meitä kehoteta kärsimään hoitamattomasta sairaudesta, ei vaadita ottamaan riskejä menehtyä ns. ”ennenaikaisesti”, jos on jotakin tehtävissä. Me pidämme oikeana ja luonnollisena, että uskovainenkin hakeutuu hoitoon ja saa käyttää hyväkseen tarjolla olevaa lievitystä ja parantamismenetelmiä. Tällöin tosiaan voi käydä että vältetään se ilmeinen ennenaikainen kuolema. Emme silloin ajattele, että se olisi ollut väärin Jumalaa kohtaan. Että olisi jotenkin loukattu Jumalan kaikkivaltiutta.
Tämä ei siis sulje pois sitä, että hengellisessä katsannossa uskovainen jättää tietenkin aina elämän suurissa kysymyksissä kaiken Jumalan haltuun. Saamme rukoilla, ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, mutta se rukous ei vaadi meiltä luopumaan lääketieteen, lääkkeiden ja alan ammatti-ihmisten avusta.
Se että ehkäisyn tarpeen kohdalla puhujat ja varsinkin SRK:n johtotason ihmiset ovat on jossain vaiheessa alkaneet puhumaan niin, että ”vakavan sairauden hoito” mahdollistaisi ainoastaan kohdunpoiston, on ollut kovasti vahingollista opetusta. Kaikenlainen ehkäisy tulee olla uskovaiselle vapaasti käytettävissä silloin kun hän itse sen tarpeen on tunnistanut. Siinä ei ole ulkopuolisella mitään ”mittaamista” eikä arvioimista.
Myös naisilla on samat oikeudet kuin miehillä pitää huolta terveydestään ja henkilökohtaisesta hyvinvoinnistaan.
Terveydenhoitoalalla toimiva vl.
Liikkeessä on nyt suuri murros,joka toivottavasti myllertää nämäkin asiat inhimillisen ajattelun piiriin.Nainen on vain esine lestadiolaisuudessa miehen ja liikkeen toimiessa kaukosäätimenä.
Ompahan aika monomaaninen ajatus tämäkin… erittäin rakentavaa ja rakastavaa!
Kiitos sinä, joka tämän kirjoutuksen olet kirjoittanut. Minäkin olen vl-äiti, nyt äitiyslomalla. Nautin olla lasteni kanssa ja nyt nautin sydämeni kyllyydestä tästä elämästä muutenkin, koska enää ei tarvi pelätä raskaaksi tulemista. Rankat kokemukset lapsuudessa, niistä suurimpana seksuaalinen hyväksikäyttö, ovat muokanneet aivojeni rakennetta niin että luultavasti koskaan en tule elämään ilman mielialalääkitystä. Osastolle en ole koskaan joutunut, onneksi, mutta jokaisen raskauden jälkeen olen masentunut. Nyt viimeisen raskauden alettua elimme mieheni kanssa todella ahdistavaa aikaa, koska tiesimme mitä tuleman taas pitää. Synnytyksen jälkeen kun masennus ei ainakaan helopta.. Pitkään ja vakavasti mietittyämme ja psykiatrini kanssa keskustelua ajattelimme, että Jumala on tarkoittanut kohdallemme pienen perheen. Pienen perheen äidin mielenterveysongelmien vuoksi. Jos minä tästä ahdistuneisuushäiriöstä ja seksuaalista väkivältaa kokeneena huolimatta pystyn nämä lapset hoitamaan, uskon että olen täyttänyt Jumalan antaman tehtävän lisääntymisestä. Emme voi tietää Jumalan tarkoitusta meidänkään kohdalla, mutta koska minäkin olen elämän lahjan itselleni saanut, uskon että sitäkin on varjeltava. En voi omaa itseäni pitää koko ajan liipasimen alla vain sen vuoksi, että minun pitäsi tulla joka vuosi raskaaksi. Nimittäin sillioin olisi ns. liipasimen alla myös mieheni ja lapseni. Minun tehtävä on varjella tätä saamaani jälkipolvea. Seuroissa käymme edelleen ja olemme kaikintavoin ry:n toiminnassa mukana. Tosin toisten vatsojen seuraamisessa ja lasten ikä-erojen miettimisessä en ole mukana millään tapaa. Eiköhän ne asiat kukin mieti kohdallaan. Toisille Jumala antaa enemmän lapsia, kuin toisille. Toisilla ei ole lapsuudessa hyväksikäyttökokemusta, ja toisilla on. Me ei voida tietää toisten elämästä, siksi olisikin parasta kaikkien elää vain sitä omaansa ja antaa toisten elää ja uskoa rauhassa.
Here’s an essay I wrote on the extoots blog about the situation in Phoenix and the VL teachings regarding contraception: http://extoots.blogspot.com/2013/05/seeking-clarity-in-face-of-tragedy.html
The mother has now been released from prison. In some ways, she seems like a victim in this whole thing, too, and I wish her well.
Mun mielestäni äiti saa väsyä, olipa yksi tai kymmenen lasta. Väsyminen on ihmisen luonnollista kropan ja mielen terveyden suojelua, eli ilmoitus että raja tuli vastaan. Sitten kyllä pitää pitää huoli siitä, että niitä lapsia ei tehdä yhtään enempää kuin jaksetaan hoitaa. Ilmeisesti joillakin siinä kohtaa loppuu ymmärrys ja vastuu kun loppuunväsyneenä ja masennuksen partaallakin pitäisi vaan pukata lisää hoidettavia ja elätettäviä. Siinä kohtaa tulisi vanhemman miettiä lasten (+ omaa) hyvinvointia, eikä minkään yhteisön näkemyksiä eikä sääntöjä. Kaikista ei ole suurperheen äidiksi, (eikä isäksikään!) vaikka uskonto sanoisi mitä.