Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – Mikä on kirkon kanta?


Mitä Ihmisoikeusliitto ry. lausui ehkäisykiellosta? Entä millä tavoin luterilainen kirkkomme näkee vanhoillislestadiolaisuuden oppiin sisältyvän ehkäisemättömyys-velvoitteen luterilaisen tunnustuksen ja ihmisoikeuksien kannalta?

Alla Ihmisoikeusliiton lakiasiantuntijoiden 4.3.2009 julkistama taustamuistio. [Dokumentti on julkaistu Ihmisoikeusliiton nettisivulla. Sivusto on parhaillaan uudistettavana, joten dokumentti on tilapäisesti poissa käytöstä. ]

Selvityksen käynnistäjänä vuonna 2008-2009 oli joukko yksityishenkilöiltä vanhoillislestadiolaisen liikkeen piiristä. He pyysivät Ihmisoikeusliittoa selvittämään, loukkaako ehkäisykielto ihmisoikeuksia.Ihmisoikeusliitto_1

______________________________

Döbelninkatu 2, 8. krs, 00260 HELSINKI l Tel. +358 9 4155 2500 l Fax +358 9 4155 2520

info@ihmisoikeusliitto.fi l http://www.ihmisoikeusliitto.fi

TAUSTAMUISTIO 4.3.2009

EHKÄISYKIELTO LOUKKAA IHMISOIKEUKSIA

Lähtökohtia ehkäisykiellon tarkastelulle

Yksityiselämän suojaan kuuluu muun muassa oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa (CEDAW) turvataan miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta kaikille yhtäläiset oikeudet vapaasti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista sekä mahdollisuus tämän oikeuden toteutumisen edellyttämään tietoon, opetukseen ja välineisiin.

Ihmisoikeudet suojaavat siten yksilön oikeutta päättää ehkäisystä vapaasti.

Tämän oikeuden kieltäminen loukkaa ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeusliitto ei ota kantaa sopivaan lapsilukumäärään eikä esitä, että lapsilukumäärältään suuret perheet olisivat ihmisoikeusnäkökulmasta ongelmia. Oikeus päättää omasta ehkäisystään merkitsee myös oikeutta kieltäytyä ehkäisystä.

Liitto toivoo, ettei aiheesta virinneessä keskustelussa leimattaisi lestadiolaisia suurperheitä tai annettaisi ymmärtää, että suurperheet itsessään jotenkin rikkoisivat ihmisoikeuksia. Myös syrjintä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi loukkaa ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeusliitto ei ota kantaa myöskään siihen, millaisia terveydellisiä riskejä useisiin raskauksiin liittyy tai on liittymättä. Tällainen asiantuntemus kuuluu lääketieteen piiriin. Ihmisoikeusnäkökulmasta terveydellisten riskien pohtiminen on myös tarpeetonta: oikeutta vapaasti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista ei ole millään tavoin liitetty terveydellisiin näkökohtiin. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö terveydelliset näkökohdat olisi tärkeitä.

Ehkäisykiellolla tarkoitetaan tässä yhteydessä vanhoillislestadiolaista oppia, jonka mukaan ehkäisy, sen kaikissa muodoissa, on syntiä. Oppi ilmenee muun muassa liikkeen saarnaajien Päivämies-lehdessä julkaistuista artikkeleista. Lehtiartikkeleissa esiintyy jossain määrin erilaisia kantoja siitä, voidaanko ehkäisy sallia terveydellisistä tai mielenterveydellisistä syistä. Ehkäisykielto-sanaa ei Päivämiehen teksteissä käytetä, mutta sitä ovat käyttäneet aihetta tutkineet tutkijat, ja sana on yleisesti käytössä myös entisten lestadiolaisten parissa.

Ihmisoikeusliittoon tulleiden runsaiden yhteydenottojen perusteella voidaan todeta, että ihmiset mieltävät vanhoillislestadiolaisten saarnaajien viestin eri tavoin. Osa palautteesta on ihmisiltä, jotka eivät tunnista kieltoa ja jotka aidosti kokevat valinneensa ehkäisemättömyyden. Toisaalta on niitä, jotka ehkäisevät ja jotka kokevat lähipiirin asenteiden olevan sallivia ehkäisyn suhteen. Palautetta on kuitenkin tullut runsaasti myös niiltä lestadiolaisilta ja entisiltä lestadiolaisilta, jotka ovat kokeneet ehkäisykiellon hyvin todelliseksi sosiaaliseksi pakoksi, jonka noudattamatta jättäminen johtaa vakaviin hengellisiin ja maallisiin seuraamuksiin. Jotkut heistä ovat päätyneet jättämään liikkeen.

Ehkäisykielto-termiä voidaan pitää perusteltuna, vaikka siihen liittyy samaan aikaan ilmeinen ongelma. Lestadiolaisille, jotka ehkäisevät omasta vapaasta tahdostaan ja vakaumuksestaan, ei käsitteellä ole merkitystä. He tuskin tunnistavat itseään nyt käydyssä julkisessa keskustelussa. Ihmisoikeusliitto korostaakin, että ongelma liittyy ennen kaikkea siihen, miten uskonnollista vakaumusta ehkäisemättömyydestä opetetaan ja levitetään.

Ehkäisykiellossa ei ole kyse julkisen vallan asettamasta säännöstä. Tämän vuoksi kysymys siitä, pi-täisikö julkisen vallan tai jonkun muun toimia asiassa ja millä tavoin, ei ole yksiselitteinen ihmisoi-keusnormien näkökulmasta. Ihmisoikeusliitto tarjoaa mahdollisesti tähän pohdintaan lisänäkökulmia, mutta toivoo, että myös muut tahot pohtivat ja käyvät keskustelua aiheesta.

Julkisuudessa on useaan otteeseen mainittu, että Ihmisoikeusliitto ”selvittää vanhoillislestadio-laisten ehkäisykieltoa”. Ihmisoikeusliitto onkin selvittänyt asiaan liittyviä kysymyksiä entisten les-tadiolaisten ensimmäisten yhteydenottojen jälkeen ja jatkaa asian pohtimista edellä mainitusta näkökulmasta vielä ainakin kevään 2009 aikana. Pohdinta rajoittuu aiheen oikeudelliseen arviointiin. Julkisuudessa on jo tullut useita Ihmisoikeusliiton ”selvitykseen” liittyviä näkökohtia esille, kun liitto on osallistunut muiden aloitteesta alkaneeseen keskusteluun ehkäisykiellosta.

Yksityisyyden suojaa ja uskonnonvapautta koskevia ihmisoikeusnormeja

Yksityis- ja perhe-elämän suoja perustuu paitsi kotimaiseen perusoikeusnormistoon myös kansain-välisiin ihmisoikeussopimuksiin, joista keskeisimpänä käsitellään tässä kappaleessa Euroopan ih-misoikeussopimusta sekä YK:n piirissä laadittuja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleismaailmallista yleissopimusta (KP-sopimus) sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamis-ta koskevaa yleissopimusta.

Suomen perustuslain 10 §:n mukaan ”…jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu.”

Yksityiselämän suoja on perusoikeussäännösten ohella keskeisessä asemassa erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa ja KP-sopimuksen 17 artiklassa, jotka ovat toimineet perustus-lain 10 §:n läheisinä esikuvina ja kirjoitusmalleina

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan ”jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta”. Artiklan mukaan ”vi-ranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkiöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi”.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n yleismaailmallisen sopimuksen 17 artiklan mukaan ”[K]enenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mieli-valtaisesti tai laittomasti puuttua…”.

Yksityiselämän käsite omaksuttiin perustuslakiin lähinnä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artik-lasta. Kun perusoikeussäännöksen käyttämä käsite pohjautuu ihmisoikeussopimuksen käsitteistöön, on myös säännöksen tulkinnassa perusteltua tukeutua tavanomaista enemmän vastaan ihmisoikeus-määräyksen soveltamiskäytäntöön. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa tulkitessaan korostanut yksityiselämän piirin laajaa tulkintaa. Olennaista on, että artiklaa ei tulkita liian suppeasti yksityisen henkilön sisäpiirinä, jossa hän saa elää elämäänsä valitsemallaan tavalla erillään muusta maailmasta. Tuomioistuimen mukaan yksityiselämä sisältää myös oikeuden tietyissä rajoissa solmia ja kehittää suhteita muihin ihmisiin.

Yksityiselämällä ei perustuslain 10 §:ssä viitata siten pelkästään henkilön oikeuteen olla rauhassa muilta, vaan siihen sisältyy selkeästi myös yhteisöllinen elementti: henkilön oikeus vapaasti päättää suhteistaan muihin ihmisiin ja ympäristöön. Yksityiselämään kuuluvat muun muassa yksikön oike-us vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itses-tään ja ruumiistaan (HE 309/1993 vp, s. 52–53)

Tältä pohjalta perustuslain 10 §:n säännöksen yksityiselämän suojasta voidaan tulkita sisältävän ai-nakin henkilökohtaisen identiteetin suojan, moraalisen ja fyysisen koskemattomuuden suojat sekä vapauden päättää suhteistaan muihin ihmisiin, kuten vapauden päättää sukupuolisesta käyttäytymi-sestään.

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja KP-sopimuksessa perhe-elämän suoja esiintyy yksityis-elämän suojan rinnalla. Sopimusten soveltamiskäytännössä yksityis- ja perhe-elämää ei pyritä aina edes erottamaan toisistaan. Perustuslain 10 §:ään ei sisällä erityistä mainintaa perhe-elämästä. Perhe-elämän suojan jättämistä mainitsematta perusteltiin hallituksen esityksessä perhe-käsitteen ongelmallisuudella ja sen määrittelyn vaikeudella. Hallituksen esityksen mukaan perhe-elämä kuuluu tästä huolimatta kuitenkin säännöksen tarkoittaman yksityiselämän suojan piiriin (HE 309/1993 vp. s. 53, ks. myös PeVL 23/1998 vp).

Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 16(1) artiklassa ja sen e) kohdassa säädetään, että ”[S]opimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin pois-taakseen naisten syrjinnän kaikissa avioliittoon ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa ja erityisesti turvata miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta:… e) yhtäläiset oikeudet vapaasti ja vastuuntuntoi-sesti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista sekä mahdollisuus tämän oikeuden harjoittamisen edellyttämään tietoon, opetukseen ja välineisiin;…”.

Niin kutsuttu seksuaalinen itsemääräämisoikeus perustuu edellä mainittuihin kansainvälisten ihmis-oikeussopimusten määrittelemiin oikeuksiin. Itsenäisenä terminä seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei sisälly Suomea velvoittaviin kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin. Asiasisällöllisesti seksuaa-lista itsemääräämisoikeutta on täsmentänyt World Association for Sexual Health (Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö) vuonna 1999 laatimassaan seksuaalioikeuksien julistuksessa. Julistuksen 6 artiklan mukaan oikeus tehdä vapaita ja vastuullisia ehkäisyvalintoja ”sisältää oikeuden päättää siitä hankkiiko lapsia vaiko ei, päättää lasten lukumäärästä ja ajoituksesta sekä täydet oikeudet syntyvyyden säännöstelyyn

Sekä yksilönvapauden ja uskonnonvapauden taustalla voidaan nähdä olevan yksilön itsemääräämis-oikeus, joka kuuluu osana perusoikeusjärjestelmään, vaikkei sitä olekaan perustuslaissa nimenomai-sesti mainittu. Vapaus uskontoon ja vapaus uskonnosta ovat keskeisiä vapauksia moderneissa yhteiskunnissa.

Vaikka uskonnonvapauden sisällöllinen ja tarkka määritteleminen on mahdotonta, voidaan uskon-nonvapautta lähestyä sen reunaehtojen kautta. Moderni uskonnonvapaus rakentuu Suomessa kan-sainvälisten ihmisoikeussopimusten normeille. Merkittävimmät näistä ihmisoikeussopimuksista ovat Euroopan ihmisoikeussopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleismaailmallinen yleissopimus sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleismaa-ilmallinen yleissopimus.

Uskonnonvapauden määritelmä

on eri sopimuksissa varsin samanlainen ja rakentuu jo YK:n ihmisoikeusjulistuksessa kiteytettyyn muotoon. Ensinnäkin jokaisella on oikeus ajatuksen, omantun-non ja uskonnon vapauteen. Toisekseen uskonnonvapaus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua sen sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa.

Uskonnonvapauteen kuuluvat sekä positiivinen että negatiivinen puoli: oikeus harjoittaa uskontoa ja oikeus olla sitä harjoittamatta. Uskonnonvapauslain vuonna 2003 toteutetussa uudistuksessa otettiin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tulkinta huomioon nimenomaan siten, että positiivista uskonnonvapautta korostettiin yksilön luovuttamattomana perusoikeutena pluralistisessa yhteiskun-nassa. Sen lisäksi, että uskonnonvapaus takaa mahdollisuuden liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, se turvaa uskonnonvapauden myös yhdyskunnan jäsenille uskonnon harjoituksessa. Yhdyskunnan jäsentä ei voida edellyttää harjoittamaan uskontoa vastoin hänen henkilökohtaista vakaumustaan. Uskonnonvapaus suojaa siten ennen kaikkea yksilön vapautta uskoa valitsemallaan tavalla, ei uskonnollisen yhteisön oikeuksia.

Perusoikeuksien vaikutus yksityisten välisissä suhteissa

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat valtioiden allekirjoittamia sopimuksia, joita valtiot si-toutuvat toteuttamaan alueellaan. Perusoikeuksilla viitataan puolestaan perustuslain turvaamiin oi-keuksiin, jotka edellä kerrotun tavoin ovat osaltaan muotoutuneet ja kehittyneet kansainvälisten ih-misoikeussopimusten pohjalta. Vaikka julkisen vallan ja yksilön välinen suhde muodostaa ihmisoi-keuksien ja perusoikeuksien pääasiallisen soveltamisalan, ulottuvat niiden vaikutukset myös yksi-tyisten välisiin suhteisiin.

Yksilöiden keskinäissuhteissa kuten myös yksilöiden ja muiden yksityisoikeudellisten oikeussub-jektien välisissä suhteissa, puhutaan perusoikeuksien horisontaalivaikutuksesta. Tämän mukaan yk-ilö voi vedota toista yksilöä tai muuta yksityisoikeudellista subjektia vastaan viime kädessä tuo-mioistuimessa suoraan perustuslaissa turvattuihin perusoikeuksiinsa. Horisontaalivaikutus merkit-see myös sitä, että perustuslakia alemmanasteisia normistoja tulee tulkita perusoikeuksista käsin. Lainsäädännön ja lainkäytön tehtävänä on huolehtia siitä, että perusoikeudet toetutuvat myös yksityisten välisissä suhteissa.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisella vallalla on velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen. Käytännössä tämä perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus kohdistuu lähinnä lainsäätäjään, jonka tehtävänä on täsmentää yleisellä tasolla säädettyä perusoikeutta. Näin lainsäätäjä on tehnyt esimer-kiksi säätäessään yksityiselämän loukkaamisen tietyin edellytyksin rangaistavaksi.

Yksityisten välisissä suhteissa käy ajoittain niin, että molemmat yksilöt ovat samanaikaisesti perus-oikeuksien subjekteina, toisin sanoen oikeudet ovat silloin ristiriidassa. Tilanne joudutaan ratkaise-maan punninnalla, jolloin tavoitteena pitää olla molempien (tai kaikkien) perusoikeuksien mahdollisimman täysimääräinen samanaikainen toteuttaminen.

Tilanne voi olla myös se, että osapuolet eivät tosiasiallisesti ole tasa-arvoisessa asemassa keskenään. Tällaisena on usein pidetty työntekijän ja työnantajan välisiä suhteita, joita koskevat varsin yksityiskohtaiset työoikeudelliset normit. Uskonnollisen yhteisön yksilön oikeutta rajoittavaa oppia on mahdollista tulkita myös sitä kautta, että yhteisö tai siinä auktoriteettiasemassa oleva henkilö on tosiasiassa usein selvästi vahvemmassa asemassa kuin yhteisön yksittäinen jäsen.

______________

Selvityksen Ihmisoikeusliitolle laativat työryhmään kutsutut oikeustieteen professorit ja muut perustuslain sekä ihmisoikeuksia koskevan kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön asiantuntijat.

Scheinin: Uskonnollisella yhteisöllä on oikeus rajoittaa, mutta ei loukata ihmisoikeuksia

Ihmisoikeudet ovat universaaleja ja kuuluvat kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Kaikille kuuluvat samat oikeudet eivätkä ne ole maantieteellisesti tai kulttuurisesti määräytyviä.

EU:n ihmisoikeusasiantuntijan, valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheininin mukaan kaikki maailman valtiot ovat sitoutuneet ainakin yhteen ihmisoikeussopimukseen, ja kaikissa sopimuksissa ovat mukana tietyt perusoikeudet.

Ihmisoikeudet on kuvattu YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1948. Julistus ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sitä pidetään moraalisesti velvoittavana.

Ihmisoikeuksia on myös määritelty YK:n julistusta yksityiskohtaisemmin:  Kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimus sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1966. Sopimukset sitovat kaikkia niitä maita, jotka ovat ne hyväksyneet.

Suomessa perusoikeuksiin kuuluvat esimerkiksi yhdenvertaisuus lain edessä ja sukupuolten välinen tasa-arvo. YK:n ihmisoikeusjärjestelmää täydentävät yleissopimukset, joilla pyritään edistämään erityistä suojelua tarvitsevien oikeuksia.

Naisten oikeuksien sopimus hyväksyttiin vuonna 1979, lapsen oikeuksien sopimus vuonna 1989.

– Esimerkiksi uskonnollisilla yhteisöillä tai alkuperäiskansoilla on silti oikeus rajoittaa jäsentensä oikeuksia. Mutta vain rajoittaa, ei loukata,  korostaa professori Scheinin Kirkko ja Kaupunki -lehdessä.

Hänen mukaansa naisten oikeuksia loukataan erityisesti yksityisen elämän alueella.

– Naisten oikeuksien sopimus velvoittaa valtion puuttumaan esimerkiksi perheen sisäisiin asioihin, jos naisten oikeudet ovat uhattuina, toteaa professori Scheinin.

Kumpikin arkkipiispa jättänyt käsittelemättä KIONin kannanoton

Luterilainen kirkko ei ole ilmaissut julkisuudessa kantaansa kirkon sisällä julistettuun ehkäisykieltoon, ei kristinopillisesta näkökulmasta eikä ihmisoikeuksien kannalta.

Kirkollemme näyttää siis olevan edelleen hyväksyttävää, että sen sisällä loukataan ihmisoikeuksia. Ja luterilaisen tunnustuksen alla näyttää käyvän hyvin laatuun, että kirkossa saarnataan, että ehkäisy on synti ja vie ihmisen kadotukseen.

Kirkon oma toimielin on kuitenkin todennut, että vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. Tästä oivalluksesta ei kuitenkaan ole seurannut yhtään mitään kirkossa.

Luterilaisen kirkon Ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta KION julkisti 11.1.2011, että se oli toimielimenä ottanut keväällä 2009 kantaa SRK:n ehkäisykieltoon. KION julkisti tiedon vasta kun asiasta kyseltiin nettikeskustelussa.

Kävi lisäksi ilmi, että KIONin lähetettyä lausuntonsa arkkipiispalle tämä oli jättänyt asian silleen, käsittelemättä asiaa muiden piispojen kanssa. Mikäli piispainkokous on lausuntoa käsitellyt, ainakaan piispat eivät ole julkaisseet kantaansa ehkäisykiellon ja ihmisoikeuksien välisestä ongelmasta. KIONin asiantuntijoiden lausunto on siis jäänyt ”ilmaan”.

Käytännössä on ilmeistä, että arkkipiispa (Paarma tai Mäkinen) siirsi KIONin lausunnon öö-mappiin. Sinne yhdessä vanhoillislestadiolaisten naisten, miesten ja perheiden itsemääräämisoikeuksien ja hyvinvoinnin kanssa.

KION:n vastaus    

Kirjoittanut: kuunteleva_kirkko / 11.1.11 / klo 07:35
Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus. Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta (KION) on ottanut kantaa asiaan. Nimensä mukaisesti se on neuvottelukunta, jolla ei ole asemaa lausua julkisuuteen kirkon kantaa. Se valmistelee asioita kirkkohallitukselle, joka lausuu asiasta kirkon virallisen kannan. Tässä tapauksessa KION:n lausunto on lähetetty arkkipiispalle, jonka toivotaan ottavan asian esille neuvotteluissa vanhoillislestadiolaisen liikkeen kanssa.
Ari Hukari
KION:n puheenjohtaja

KIONin jäsen Petri Merenlahti on todennut KIONin tehtävästä seuraavaa:

– KION on tavallaan kirkon sisäinen konsultti ihmisoikeusasioissa. Meidän asiantuntemustamme hyödynnetään, kun kirkossa muotoillaan lausuntoja ja kannanottoja.

Merenlahti on muistuttanut siitä, että kirkko on tärkeä arvojohtaja myös ihmisoikeuskysymyksissä. Kun yhteiskunnassa saadaan maallisella puolella kohennetuksi ihmisoikeuksia, olisi kirkon kannalta pahin mahdollinen tilanne, että ihmisoikeusloukkaukset  olisivat siellä yhä normaalia arkipäivää.

– Esimerkillä on vahva voima. Pahin mahdollinen tilanne olisi, jos kirkko olisi muuten humaanissa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa saareke, jossa syrjintä olisi yhä mahdollista. (Kirkko ja Kaupunki 12.6.2007.)

Arkkipiispa Jukka Paarma

Ihmisoikeusliiton selvityksen yhteydessä käydyn laajan julkisen keskustelun aikaan keväällä 2009 arkkipiispa Paarma tapasi SRK:n johtoa Oulussa.

Keskustelun jälkeen arkkipiispa ei nähnyt vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykiellossa (eli lisääntymispakossa) ongelmia kristinopilliselta kannalta.

– Peruskysymyksen suhteen ei varmaankaan ole eroa. Nämä mainitut asiat televisiosta, ehkäisystä teatterista ja urheilusta ovat elämäntapakysymyksiä, josta kirkossa voi olla montaa mieltä ja se ei kirkon yhtenäisyyttä vielä vie eikä ole yhtenäisyydelle miksikään vaaraksi, arkkipiispa Paarma totesi maaliskuussa 2009 YLEn haastattelussa.

Luterilaisen opin kannalta Paarma ei nähnyt mitään ristiriitaa siinä, että kirkon palveluksessa toimivat lestadiolaiset papit opettavat seurakunnissa, että ehkäisy on syntiä ja vie kristityn kadotukseen.

Paarma sanoi pitävänsä sinänsä hyvänä, että asia tutkitaan myös ihmisoikeuksien kannalta.

Senkin osalta hän kuitenkin varoitti rajoittamasta uskonnonvapautta.

– Mutta pitää myös kunnioittaa herätysliikkeen oikeutta itsenäisyyteen ja eettiseen opetukseen. Sitäkään ei voi rajoittaa, koska silloin voitaisiin rajoittaa uskonnonvapautta, totesi hän Kotimaa-lehden  haastattelussa.

On tunnettua, että ihmisoikeudet ja uskonnonvapaus asetetaan mielellään vastakkain, jolloin uskonnonvapauden alueelle luettujen ilmiöiden katsotaan mielellään voittavan ihmisoikeudet ”vahvempana” vapauden arvona.

Arkkipiispa Paarma tyytyi vihjaamaan ehkäisykieltoon liittyviin ongelmiin varovasti  juhlapuheessaan suviseuroissa vuonna 2009:

”…on tärkeää kuitenkin, tässäkin asiassa, korostaa omantunnon vapautta. Tällaisista asioista ei saa tehdä autuuden ehtoja. Usko on lahja ja pelastus on Jumalan teko. Me emme voi niitä teoillamme ansaita.”

Arkkipiispa Paarma keskittyi ottamaan kantaa kysymykseen kristinopillisesti, mutta ei  katsonut asiaa myöskään ihmisoikeuksien kannalta. Voi kysyä, kertooko lausunto emeritus-arkkipiispan arvoista, joissa kristinoppi asettuu tärkeysjärjestyksessä ennen ihmisoikeuksia.

Arkkipiispa Kari Mäkinen

SRK:n johto antoi uusimman ohjeensa ehkäisystä syksyllä 2012. SRK:n johtokunnan puheenjohtaja ja pääsihteeri korostivat Päivämiehen kirjoituksessaan lääkärin lausunnon merkitystä, mutta ohittivat naisen oman kokemuksen ja kaiken kaikkiaan avioparin yhteisen harkinnan asiassa.

Ehkäisemättömyys on uskon kysymys ja uskon perusta on Raamatussa. Äidin ja lapsen elämä ovat lahjaa, ja niitä tulee kaikin keinoin suojella Jumalan pyhänä luomistyönä.
Vakavan sairauden hoito voi joskus olla esteenä raskaaksi tulemiselle. Asiassa on hyvä kuunnella hoitavaa lääkäriä. (Olavi Voittonen ja Tuomas Hänninen, Päivämies 26.9.2012.)

Sanomalehti Kaleva kysyi silloin myös arkkipiispa Kari Mäkisen näkemystä asiasta.

Makinen_Kari

Mäkisen mielestä SRK:n raskauden ehkäisyyn liittyvä opetus ”vaikuttaa jossain määrin verhotulta”. Hänen mukaansa olisi sitä parempi, mitä suoremmin asiasta  puhuttaisiin ja mitä selkeämmin siitä ilmaistaisiin kantoja.

Arkkipiispa huomautti olennaisesta seikasta, josta yleensä puhutaan vain liikkeen sisällä ja vähän sielläkin. Ihmisoikeusliiton lausunnon ja julkisen keskustelun jälkeen liikkeen johto on pyrkinyt lausunnoissaan ilmaisemaan käsityksensä median suntaan todellakin epämääräisesti, väistellen ja tulkinnanvaraisesti.

Vl-uskovainen terveydenhoitaja Terttu Holmi toivoi julkisesti haastattelussaan jo vuonna 2009 SRK:ta yksiselitteistä ja selkeää ilmoitusta  siitä, että ehkäisy on sopivaa uskovaisellekin silloin kun terveys sitä vaatii.

Mutta SRK:n johdon julkiset lausunnot ovat päinvastoin menneet vuosi vuodeltä epäselvemmiksi. YLEn toimittaja Hilkka Säävälä totesi radiossa puheenjohtaja, rovasti Olavi Voittosta haastatellessaan: ”Lestadiolaisjohtajien puheesta ei tahdo saada otetta.” (18.3.2009.)

Säävälä: Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Onko olemassa tilanteita, että isä ja äiti voivat harkita niin että nyt on perheen lapsiluku koossa?

Voittonen: Nythän on tietysti sillä tavalla, että me voimme liikkeenä puhua vain siitä, mikä on uskon osalta opetuksen ja julistuksen sisältö. Sen sijaan kenenkään niinsanottuun makuukamariin meidän katseemme ei yllä.

Säävälä: No mitä liikkeessä sitten ajatellaan perheestä, joka haluaa rajoittaa lapsilukua? Mitenkä heitä kohdellaan?

Voittonen: Liikkeen sisällähän tämä kysymys ei ole mikään erikoiskysymys, vaan kaikkia kysymyksiä tarkastellaan siitä näkökulmasta käsin, että yksittäinen ihminen, samoin kuin ihmisryhmät, ovat Jumalan edessä arvokkaita, ja ratkaisevaa on siis tämä ihmisarvo ja sitten siihen liittyen taas ihmisen teot.

Monissa tapaukseissa seurapuhujatkin ovat lähteneet kryptisten ilmaisujen tielle, milloin eivät ole viljelleet suostuttelevaa (lue: manipuloivaa) viestintää:  ”Haluamme ottaa vastaan kaikki lapset.”

Epäselvä puhetapa ei ole muttanut itse asiaa miksikään, raskauden ehkäisyä pidetään edelleen syntinä. Tämä oppi viestitään, eli ilmaistaan oudolla kiertelevällä ja manipuloivalla tavalla. Tavalla jonka liikkeen sisäiseen puhetapaan kasvatettu ymmärtää tulkita ehkäisykielloksi ja velvollisuudeksi lisääntyä, kunnes se tulee mahdottomaksi. Joko terveyden romahtamisen tai ikääntymisen takia. Uskovaisen ei ole lupa vaikuttaa itse raskauksien alkamiseen eikä lasten määrään. Taivaspaikka ja oman sielu autuus on kiinni siitä.

Myös seurapuhujat ovat alkaneet varoa sanojaan ja suoraviivainen julistus ehkäisyn synnillisyydestä on jossian määrin vähentynyt julkisista puheista ja siirtynyt seurakuntailtojen alustuksiin ja vastaaviin tilanteisiin. Jyrkkääkin puhetta kyllä edelleen kuulee, esimerkiksi suviseuroissa 2012 Lopella ja 2013 Pudasjärvellä.

Pienemmissä piireissä ovat puhujat ja rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa alustavat henkilöt nostaneet esiin myös se, että uskovaisen ”ei sovi lapsiaan sääliä”. Tällä tarkoitetaan sitä, että vanhempien ei pidä olla huolissaan suurperheessä kasvavien lasten sa hyvinvoinnista siltä kannalta, jääkö joku heikommae huolenpidolle perheen tiheässä tahdissa kasvaessa.

Lisäksi arkkipiispa Mäkinen totesi haastattelussa, että ehkäisyasiassa olisi kuunneltava myös ja etenkin naisia, ei yksinomaan miesten tai esimerkiksi vain lääkärien näkemyksiä.

”Perheiden on voitava kuunnella omaa jaksamistaan. Uskonyhteisö voi tukea, mutta se ei saa ottaa itselleen ihmisten oikeutta vastata itse omasta elämästään ja sitä koskevista ratkaisuista.” (Kaleva 14.10.2012.)

Rauhanyhdistyksen piirissä korostetaan nykyisin yhä enemmän sitä, että ”uskovainen haluaa ottaa kaikki lapset vastaan ja se on jokaisen uskovaisen oma ratkaisu”. Yhteisön kollektiivisia päätöksiä kaikkia velvoittavasta opista että ehkäisy on syntiä, on pyritty häivyttämään, ehkä Ihmisoikeusliiton ratkaisun mahdollisten seuraamusten pelossa.

Samalla mielellään korostetaan, että kyseessä on ”jokaisen uskovaisen täysin henkilökohtainen ratkaisu”, sillä ”kukaan ei tule makuuhuoneeseen kyttäämään käytetäänkö ehkäisyä”. Tätä on esimerkiksi nykyinen SRK:n johtokunnan puheenjohtaja korostanut mediassa.

”Henkilökohtainen asia” on nostettu sen piilottamiseksi, että tosiasiassa liikkeen sisällä elää edelleen lisääntymisvelvoite/pakkosynnyttämisen oppi, joka katsotaan olevan Jumalan asettama käsky.

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta on tutkinut uskonnollisia yhteisöjä. Hän on julkisuudessa korostanut sitä, että yksilön jayhteisön suhde voi kehittyä epäterveen symbioottiseksi, jolloin ihminen joutuu luopumaan omasta tahdostaan ja harkintakyvystään.

Yhteisöstä alkaakin kohdistua yksilöön ulkoapäin suunnattua pakkoa. Tällöin yhteisön seuraamukset yksilölle ovat kääntyneet vahingollisiksi. Tällainen hengellisyys ei ole enää tervettä kristillisyyttä.

”Synnyttämättömien lasten” tuomiopäivän pelotevaikutus elää

Vanhoillislestadiolaisuudessa elää edelleen opetus siitä, että sellainen nainen joka on turvautunut ehkäisyyn, ei ole silloin synnyttänyt kaikkia hänelle JumalanmBosch_Last_Judgment_(fragment_of_Hell).P tarkoittamia vauvoja. Uskomuksen mukaan Jumalalla on suunnitelma jokaiselle naiselle synnytettävien lasten määrästä, ja raskauden ehkäisemällä ihminen pystyy pilaamaan Jumalan suunnitelman.

Ehkäsyllä ihminen ”estää Jumalan luomistyötä”, kuten SRK:n kannanotossa vuodelta 2009 väitetään. Tähän ei uskovaisella ihmisellä ei ole lupaa: ”me emme tahdo estää Jumalan luomistyötä” (ks. maallikkopuhuja Ray Waaraniemen puhe Pudasjärven suviseuroissa 2013).

Ihmisille uskotellaan, että tuomiopäivänä nämä mukamas ”synnyttämättämöt ihmissielut” tulevat vaatimaan naista tilille siitä, että eivät olleet päässeet syntymään. 

Uskotaan, että nainen joutuu silloin tuomituksi kadotuksen ikuiseen piinaan, ja siellä hän joutuu synnyttämään näitä lapsia, helvetin kivussa ja tuskassa.

Tästä pöyristyttävästä ja Raamattuun perustumattomasta opetuksesta on mustaa valkoisella useista saarnoista. Esimerkkinä Pauli Korteniemen saarna Oululaisissa vuonna 1962. Korteniemi vahvistaa uskomuksen pelotevaikutusta vielä sillä yksityiskohdalla, että myös aviomies joutuu helvettiin ja siellä otsansa hiessä hankkimaan leipää ”syntymättömille lapsillensa”:

Silloin vielä, vanhimmat rakastivat lapsiansa, eikä ne tahtoneet niitä rintansa alle murhata. Isätkään eivät tahtoneet välttää sitä Jumalan sanelemaa sääntöä, ”otsasi hiessä sinun pitää leipääsi syömään.”

Katselkaa. He eivät ajatelleet, niin kuin nykyajan ihminen, että älä sinä Jumala houraa! Kun en tee lapsia, niin enhän minä otsan hiessä tarvitse leipää syödä. Minä elän helpommasti.

Eikä silloin äiditkään olleet vielä sen mielisiä kuin he nykyaikana ovat. Jumala sanoi, että kivulla sinun pitää synnyttämän lapsesi, mutta nykyajan äidit sanovat, että yksi tai kaksi lasta, mutta enempää minä en niitä kivulla synnytä. Nykyajan ihminen ei pelkää rikkoa Jumalan määräyksiä vastaan.

Mutta minä uskon sillä lailla, että vaikka olisi kuinka uskovainen isä, joka helpompien päivien tähden ei tahdo tänne maailmaan lapsia saattaa, niin hän taitaa joutua helvetin vaivassa niille syntymättömille lapsillensa leipää otsa hiessä hankkimaan. Kuulkaa, se on huokeampi täällä otsa hiessä lapsille leipää hankkia kuin helvetissä, kun Jumala meille sitä leipää vielä siunaa.

Ja minä uskon, äidit rakkaat, jos ette täällä tahdo kivulla synnyttää lapsia, niin te ette pääse lasten kanssa iankaikkista elämää nauttimaan, mutta teidän pitää alkaa helvetin vaivassa ja helvetin tuskissa niitä syntymättömiä lapsia vielä synnyttämään.

Voi, voi sinua ihmisraukkaa, joka tahdot taivaaseen päästä, ja kuitenkin vastoin omaatuntoasi elät ja julkeasti Jumalan käskyä vastaan rikot.” – Pauli Korteniemi, saarna Oulaisissa 1962.

Kun  ehkäisykiellon perustelut ovat muualla kuin Raamatussa, kuten tämäkin esimerkki yllä osoittaa, voi vain ihmetellä miten laajasti siihen on uskon opillisena kysymyksenä sitouduttu, sitä opetettu uskottu ja: opetetaan rauhanyhdistysten piirissä ja uskotaan yhä.

Kuitenkin kaiken mihin uskomme ja mitä opetamme, tulee perustua yksin Raamattuun.

Kirottu olkoon sellainen rakkaus ja yksimielisyys, jonka varjelemiseksi täytyy Jumalan sana panna vaaralle alttiiksi. – (Luther: Galatalaiskirjeen selitys, 2003, s.469.)

Aina kun on alettu opettaa muuta kuin Jumalan sanaa, on ajauduttu sisäisiin vaikeuksiin, harhaoppeihin laidasta toiseen, jopa laittomuuksiin asti.

*           *            *

Ajattelemisen aihetta antoi: Kapu.

*           *            *

Lisää aiheesta:

Arkkipiispa: neljä kipupistettä

Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. Taustamuistio. Helsinki: Ihmisoikeusliitto 4.3.2009.

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla.  Anonyymi Wiki-sivusto.

Ensio: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi

Ex-vl-isä:  Vl-yhteisön säälimätön paine

Herpert: Ehkäisy ei ole uskon kysymys, vaan eettisesti ratkaistava asia

Ihmisoikeudet: seksuaalioikeudet. Ihmisoikeudet.net. Kansalaisjärjestöjen yhteisesti tuottama sivusto.

Kapu: Anne Mikkola: Piispojen puututtava ehkäisykieltoon, jo kirkon uskottavuuden takia

Kapu: KION: Ehkäisykielto on ihmisoikeusloukkaus

Susanna Kemppainen: Arkkipiispa: Ehkäisyssä kuunneltava vanhoillislestadiolaisnaisia. Kaleva 14.10.2012.

Pauli Korteniemi:  ”Hevoset ja rattaat”. Saarna Oulaisissa 1962. Teksti netissä saatavilla VL-Foorumilla. Saarnasta siteeraus ks. myös Aila Ruoho: Päästä meidät pelosta: hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto 2010, s. 34.

Lehti: Ehkäisykielto rikkoo ihmisoikeuksia? Iltalehti 17.1.2009.

Lestadiolaiset pitävät Pohjois-Pohjanmaan väkiluvun kasvussa. [Haastateltavana Seppo Lohi ym.]  Kaleva 24.7.2002.

Oikeutta ihmisille – eli mitä? Kirkko ja Kaupunki 12.6.2007.

Peltonen: Alustaja rauhanyhdistyksellä: Uskovaisen ei sovi lapsia sääliä

SRK:n kannanotto ehkäisyasiasta: Minä uskon Jumalaan, Isään (Seppo Lohen alustus suviseuroissa 2009). [Kannanotto oli luettavana SRK:n sivulla helmikuuhun 2011 saakka, minkä jälkeen se poistettiin.]

Stop the Victims of Laestadian Ban of Birth Control – NOW

Hilkka Säävälä: Lestadiolaiset pitävät kiinni ehkäisykiellosta.YLE uutiset 17.3.2009.

Hilkka Säävälä: SRK:n puheenjohtajan Olavi Voittosen radiohaastattelu 18.3.2009. Litteroinut ja Hakomajassa julkaissut nimim. Metonyymi 20.3.2009.

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): 2000-luku, äitiys, ban of birth control, ehkäisykielto, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, kannanotot, kiellot, kontrollointi, lapset, lähihistoria, lisääntyminen, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, perhe, syyllistäminen, tasa-arvo, vallankäyttö, vastuullisuus

6 responses to “Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – Mikä on kirkon kanta?

  1. vl - seniori

    Luin illalla mielenkiinnolla tämän blogin liitteenä Seppo Lohen ehkäisykiellkosta pitämää alustusta ja varsinkin siinä kerrottua vuoden 1945 Kullervo Hulkon tekemää kannanottoa. Olisin uudestaan halunnut palata siihen tarkistaakseni erästä kohtaa. Nyt en löydä linkkiä. Minne se katosi?

      • vl - seniori

        Kiitos toimitukselle, tätä linkkiä tarkoitin!

        Seppo Lohi oli tietenkin siteerannut valikoien Kullervo Hulkon alustusta harkintansa mukaan.

        Kiinnitin huomioni siihen, että silloinen SRK:n alustuksen valmistelutoimikunta oli ”evästänyt” Hulkkoa, ettei kysymyksessä ole vain yksittäinen lapsirajoitusta koskeva asia, vaan avioliitto kokonaisuudessaan ja lasten oikeudet ennenkaikkea.

        Kullervo Hulkko on varmaan saanut lukemattomien uskovaisten luottamuksen opetuksillaan, en liene ainoa.

        Lohi kertoo Hulkon sanoneen näin:

        ”Se tosiasia, että äidin henki saattoi olla uhattuna, teki alustajan nöyräksi. Tässä on aihetta pohdintaan, hän lausui. Äidin ja lapsen elämä ovat yhtä arvokkaita, eikä kuoleman uhmaaminen ole oikein”.

        Lohen alustuksessa korostetaan myös oikein, että lapsen elämä on pyhä ja arvo ehdoton.

        Tästä voisi tehdä perimmäisen kiteytyksen, että äidin ja lapsen elämää tulee suojella kaikin tavoin.

        Jos verrataan 70-luvun lausuntoa samaisessa asiassa, ei avioliitossa äidin ja lapsen elämän suojelu ollut ykkösasia, vaan taukoamaton miehen ja naisen yhdyselämä. Kuoleman uhmaaminen oli sallittua, jopa velvollisuus.

        Vai huomaatteko TE tämän eron?

        Ja huomaatteko, kuinka kauan kesti, ennenkuin tätä eroa alettiin kyseenalaistaa?

        Eiköhän se ollut vuosi 2009, kun Terttu Holmi tuli ensimmäisenä naisena julkisesti ulos herättävillä ja suorilla lausunnoillaan.

        Vai tiedättekö, oliko sitä ennen ketään, joka olisi uskaltanut kyseenalaistaa tätä kuoleman uhmaamista, äitien kestokyvyn venytystä ja lasten heitteille joutumista vanhempien uupuessa?

  2. luukanvalma

    Hammaslääkäri Terttu Suomela teki itsemurhan, kun hänet hyljättiin, joskus 1980-luvulla.. Mun tuttu ja ystävä. Rehtorismies oli SRK:n johtokunnassa.

  3. Ajatus

    Jumalan sanan mukaan lapset ovat siunaus. Se, että sitä ei uskota on epäuskoa. On siis kysymys uskosta ja epäuskosta.

    Epäuskon synti tässäkin asiassa tuo mukanaan eriseurat, kuten 60-luvun alun ”pappiseriseurasta” havaitaan. Ei ole vähäisestä asiasta kysymys.

    Vl-kristityille kysymys perhesuunnittelusta ei ole elämäntapa-asia, vaan kysymys on siitä, uskotaanko Jumalan sanaan vai ei.

  4. Nimetön 220

    Koko elämä on kuoleman uhmaamista. Synnytyksessä kuolee suomessa vuosittain 3-5 äitiä, lapsia 4 tuhattta synnytystä kohti, ja kun synnytyksiä lienee n 50000 kpl, on synnytyksessä tai ennen synnytystä kuolleita n. 200kpl/ vuosi. Väsymykseen, itsemurhiin jne kuolleiden äitien lukumäärää minulla ei ole tiedossa. Sitä asiaa tarkastellessa tietysti itsemurhan syy olisi myös tärkeä tietää, jotta siitä voitaisiin sitten syyttää vl-porukkaa tai jättää syyttämättä.
    Abortteja tehdään suomessa vuosittain nykyään n 10000 kpl.
    Abortissa siis jo elämän alukuunsa saanut sikiö suomeksi sanottuna tapetaan.
    (Varmaan aborteissa on usein syynä se, että sikiö on jotenkin vaurioitunut, eli syntyvä lapsi olisi jollakin tavalla kehitysvammainen. Se siis poistetaan kuvioista, olisihan se raskas taakka vanhemmille ja yhteiskunnalle.)

    Tähän kiusalliseen asiaan olisi siis ratkaisuna se, että ihminen voisi toteuttaa sukupuolista kanssakäymistä miehen ja naisen välillä niin, ettei sukusolut voisi toteuttaa omaa tehtäväänsä, eli hedelmöittyä, toisin sanoen harrastetaan perhesuunnittelua, ehkäistään. Tällöin ei tarvittaisi aborttia so tappoa. Eikä myöskään lapsi tai äiti voisi silloin kuolla synnytyksessä.

    Viisasta!
    Onko kuitenkin eettisesti ja moraalisesti pitävää, puhumattakaan Jumalan sanan mukaisesta tavasta elää?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s