Homoseksuaaleihin kohdistuva hyväksymättömyys ja torjunta on vanhoillislestadiolaisten piirissä huomattavasti suurempaa kuin kirkossa tai yhteiskunnassa keskimäärin. YTT Hanna Salomäen tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaisista 92 prosenttia ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä. Mirka-Maria kertoo omakohtaisia kokemuksiaan blogikirjoituksessaan (katkelma luettavana postauksessa alempana).
Lestadiolaiset tuomitsevat homoseksuaalit jopa ankarammin kuin muslimit, joista 80% eli neljä viidestä suhtautuu kielteisesti homoseksuaalisuuteen.
Ei ymmärretä, että myös me olemme Taivaan Isän armahtamia ja uskovaisia ja tahdomme elää jumalanlapsina, uskoen omat synnit anteeksi tässä joukossa. Meihin kohdistettu jyrkkyys ja tuomitseminen on väärin ja siksi kipeä asia. Myös homoseksuaalit uskovaiset kaipaavat ja tarvitsevat oman siionin hyväksyntää ja lupaa olla avoimesti kaltaisenaan uskomassa.
Tutkija ja pappi Meri-Anna Hintsala on todennut:
– Uskonnollinen yhteisö edustaa ihmisille usein jumalallista arvovaltaa, ja siksi yhteisön hyväksyntä merkitsee myös Jumalan hyväksyvää suhtautumista luomaansa ihmiseen.
Torjunta ja tuomitseminen aiheuttaa Hintsalan mukaan ilmiön piiloutumisen rauhanyhdistyksellä. On selvää että salailu tekee homoseksuaalien elämän yhteisössä erittäin vaikeaksi. On raskasta kun ei voi elää ja uskoa omassa siionissa avoimestiomana itsenään. Homoseksuaalisuus on liikekessä tulkittu Jumalan antamana taakkana, joka ihmisen pitää vain kantaa, ja luopua sen takia rakkaudesta, parisuhteesta ja perheestä. homoseksuaalit joutuvat kokemaan myös halveksuntaa ja painostamista.
– Homoseksuaalien kokemusten mukaan rauhanyhdistyksissä esiintyy paljon pilkkapuhetta ja aggressiivista suhtautumista homoseksuaalisuuteen, Meri-Anna Hintsala on todennut Esse-lehdessä. SRK:n julkilausumilla on herätysliikkeen johto edelleen voimistanut homoihin kohdistuvaa syrjintää.
Jumalan sanan mukaan Jumala ei erottele heteroja, homoja eikä lesboja. Kaikki ovat hänen luomiaan ihmislapsia ja yhdenvertaisia Jumalan kasvojen edessä. Se millainen sukupuoli-identiteetti ja suuntautuminen ihmiseen muodostuu, määräytyy äidin kohdussa, sikiön varhaisessa kehitysvaiheessa. Se on siis Jumalan luoma, sellaisena kuin se kullekin meistä rakentuu.
Avioliitto suojelee elämää ja antaa turvallisuutta
Samasukupuolisten avioliitto suojelee Jumalan luomistyötä ja elämää, samoin kuin heterojen avioliitto. Kristillisen uskon näkökulmasta kahden ihmisen avioliitto myös homoseksuaalien kohdalla ymmärretään perustelluksi suurimman käskyn, lähimmäisenrakkauden pohjalta.
Homoparin avioliitto ei heikennä kenenkään muun ihmisen oikeuksia, vaan se vain lisää rakkautta, kiintymystä, vakautta ja turvallisuutta ihmisten elämään. Se että ihminen löytää itselleen elämänkumppanin, on aina Jumalan suurta lahjaa ja siunausta. Sitoutuminen elämänmittaiseen avioliittoon tuo elämän turvaa ja lohtua. Jumala tiesi jo ihmisen luodessaan: ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Vakaa parisuhde ja avioliitto on yhteiskunnassa rakentava ratkaisu, sillä se vahvistaa keskinäistä huolenpitoa. Se vähentää yksinäisyyden kärsimystä ja kipua.
Homoseksuaalit eivät ole tasa-arvoisia nykyisessä lainsäädännössä
Avioliitto on juridinen sopimus ja lainsäädännön on demokratiassa kohdeltava kaikkia yhdenvertaisesti.
Yhdenvertaisuus toteutuu Jumalan kasvojen edessä. Mutta: Suomi on nyt ainoa Pohjoismaa, jossa homoseksuaalit eivät ole yhdenvertaisia maallisen lain edessä. Avioliittolain muutos on parhaillaan Eduskunnan käsittelyssä, tavoitteena se että myös Suomessa päästään sukupuolivähemmistöjen osalta laillisuuden piiriin.
Suomen perustuslaissa kohdassa Perusoikeudet todetaan heti alussa tärkeimmät asiat:
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. – Suomen perustuslaki, 2. luku: Perusoikeudet.
Avioliittolain muutosesityksen sisältö
Nykyisellään perustuslaki ei homoseksuaalien osalta toteudu. Siksi avioliittolakia esitetään muutettavaksi, seuraavasti.
Nykyisen avioliittolain ensimmäisen pykälän ensimmäinen momentti kuuluu:
Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Tätä ehdotetaan muutettavaksi seuraavanlaiseksi:
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
Tämä on ainoa sisällöllinen muutos, mitä Suomen lakiin ehdotetaan tehtäväksi.
Uudistuksen vaikutukset
Verrattuna nykyiseen lakiin rekisteröidystä parisuhteesta uudistetusta avioliittolaista seuraa kolme ja vain kolme vaikutusta:
(1) Parisuhteesta käytettävä virallinen nimi muuttuu avioliitoksi
(2) Pariskunta saa yhteisen sukunimen ilmaiseksi (nyt samasukupuolinen pari joutuu maksamaan siitä noin 100 euroa, kun heteropari saa yhteisen sukunimen maksutta)
(3) Pariskunta saa mahdollisuuden perheen ulkoiseen adoptioon (nykyisessä rekströidyssä parisuhteessa on vain perheen sisäinen adoptio mahdollinen). Ulkoinen adoptio parantaa sateenkaariperheissä erityisesti edellisissä liitoissa syntyneiden lasten asemaa ja turvallisuutta.
Kaksinkertainen toiseus: laki auttaa, mutta vasta pitkän ajan kuluessa
Lain muuttamisen todellisen merkityksen voi toki kyseenalaistaa, se joka ei pidä homoseksuaaleja yhdenvertaisina ihmisinä.
Joku voi myös kysyä, muuttaisiko avioliittolain korjaaminen uskovaisen homon elämää yhtään oikeudenmukaisemmaksi? Todennäköisesti ei heti, ei tämän sukupolven eläessä. Ehkä joskus sadan vuoden kuluttua… Mutta oikeudenmukaisuudessa ei silloin ainakaan edetä yhtään, jos epäoikeudenmukaisia lakeja ei korjata.
Oikeusvaltio nojaa lainsäädäntöön, ja lain tulee kohdella kansalaisia yhdenvertaisesti.
Oisko Tulta -tiimiblogissa on aiheesta Mirka Maarian kirjoitus, jossa lukija saa kohdalle tulevan käsityksen erilaisuuden kivusta. Se on hyvä kirjoitus.
Kirjoittaja kertoo kokeneensa moninkertaista ulkopuolisuutta elämässään. Ensin häntä hyljeksivät sellaiset kansaihmiset, jotka vihaavat lestadiolaisia uskovaisia. Hän joutui lapsena ja nuorena tyrmistyttävän raa’alla ja julmalla tavalla kiusatuksi uskon takia.
Kiusaaminen ei päättynyt siihen. Ei, sillä sitten lestadiolaiset uskonystävät alkoivat hyljeksiä häntä. Uskovaiset eristivät hänet keskuudestaan. Nimittäin sellaiset vl-uskovaiset jotka eivät voi sietää niitä uskovaisia, joitka asettuvat puolustamaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuutta. Syynä syrjintään ja eristämiseen oli se, että hän oli asettunut puolustamaan homojen asemaa omassa herätysliikkeessä.
Eristetty oman uskon tähden, eristetty ihmisoikeuksien puolustaminsen tähden. Kohtuuttoman rankkaa. Kaukana kristinuskon ytimestä: armosta ja rakkaudesta.
Moninkertaisen toiseuden kokemus ei ole monelle muullekaan lestadiolaiselle ja lestadiolaistaustaiselle aivan vieras kokemus.
Erillisyyden kokemus elämän peruskokemuksena
Mirka Maaria kertoo, että hän allekirjoitti Tahdon2013 -kampanjan kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Omista kokemuksistaan hän kertoo:
Oletko ikinä tuntenut ulkopuolisuutta? Yksinäisyyttä? Toiseutta?
Minä olen.
Erillisyyden kokemus, kelpaamattomuus ja ulos sulkeminen ovat elämäni peruskokemuksia.
Kun olin lapsi koulun käytävällä perääni suhaistiin lukemattomia kertoja päivässä ”vitun lesta”. Teininä mennessäni nuorisotalolle minut käännytettiin portailta takaisin, koska ”sun kaltaisillas ei ole tänne pääsyä”. Alakouluikäisten siskojeni kävellessä illalla kotiin heitä ajoi takaa auto, josta uhattiin tappaa heidät. Monilapsisen perheemme viettäessä juhannusta kokolla ohi meni joukkio, josta huudettiin ”polttakaa ne penikat”. Lestadiolaisten ystäviemme autot tuhottiin heidän pihallaan yön tunteina. Se oli viharikos.
Kaiken sen keskellä opin puolustamaan ihmisen oikeutta olla monenlainen.
Kasvoin aikuiseksi. Omaksi kokemani yhteisö, se vähemmistö, jonka vuoksi osa valtaväestöstä oli minut leimannut, torjui minut. Torjunta johtui siitä, että puolustin ihmisen oikeutta olla monenlainen myös yhteisön sisällä. Torjunta teki kipeää. Tunsin tulleeni ulossuljetuksi kaikkialta.
Vahva omakohtainen toiseuden kokemus on saanut minut ymmärtämään myös muiden toiseutta. Tunnistan toiseuden. Tunnen välitöntä yhteenkuuluvuutta marginalisoituihin ihmisiin, johtui marginalisointi mistä syystä tahansa. Muiden osaan asettumisesta on tullut minulle keskeisintä uskonnon harjoittamista. [- -]
Muistuttaisin vielä, että (sitten joskus tulevaisuudessa) uuden avioliittolain hyväksyminen ei muuta suoraan kirkon kantaa asiaan. Näin ollen myöskään avioliittolain hylkäämisen ei pitäisi näkyä piikkinä kirkosta eroamisissa. Kirkko ja valtio eivät ole yhtä, joten toisen päätöksistä ei seuraa automaattisia muutoksia toisen instituutin käytäntöihin.
Pyydän, pysytään tosiasioissa ja pysytään toistemme rinnalla.
USA: Bob Claunch ja Jack Reavley rakastuivat 1952, päättivät elää yhdessä ja perustivat kodin, ja menivät naimisiin vuonna 2013.
Erilaisen syrjintä on synti
Kirkkomme on sitoutunut syrjimättömyyteen. Mutta silti esimerkiksi seurakunnassa Rovaniemellä tehtiin syrjivä ratkaisu. Yksiselitteinen viesti homoseksuaaleille, että emme ole tervetulleita kirkkoon. Surullista ja loukkaavaa. Mutta syrjimällä, ylenkatseella ja eristämällä homot nyt kirkosta ette tule saamaan meitä pois uskosta, seurakunnasta ettekä kirkosta. Seuraavissa seurakuntavaaleissa sateenkaaren värit myös Rovaniemen seurakuntaneuvostoon!
On syytä muistaa, että homoseksuaalien kohtelu vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on edelleen vaiettu ja lisäksi lähes täysin tutkimaton kysymys. Uskovaiset homoseksuaalit ovat herätysliikkeessä tabu.
Virallinen kanta liikkeessä kuuluu näin: vanhoillislestadiolainen homo tai lesbo saa käydä seuroissa ja häntä pidetään uskovaisena eli tervehditään Jumalan terveellä ja hän saa olla samassa rakkaudessa, kun hän pysyy tiiviisti kaapissa. Hänen täytyy siis piilottaa oma minuutensa, hän ei saa julkisesti kertoa siitä eikä olla oma itsensä. ja varsinkaan hän ei saa alkaa seurustelemaan. Ei todellakaan! Hän ei saa rakastua, ja jos rakastuu, hän ei saa näyttää sitä. Hän ei saa osoittaa rakkauttaan rakastetulleen. Ikinä.
Mikään sellainenkaan asia kuin Suomen laissa säädetty rekisteröity parisuhde tai vastaava muukaan seurustelusuhde ei tosiaankaan tule kysymykseen. Mitään romanttista ja seksuaalista läheisyyttä ja kanssakäymistä ei absoluuttisesti saa olla olemassa eikä osoittaa.
Tämän jutun lopussa on linkkejä lähteisiin joissa on kuvattu vallitsevia käsityksiä, kokemuksia ja suhtautumista.
Niitä lukiessa on tärkeää muistaa, että läheskään kaikki lestadiolaiset eivät yksityisesti torju homoseksuaaleja. Sydämessään he vastustavat liikkeen ”virallista linjaa”, joka kiistää homojen oikeuden rakkauteen, parisuhteeseen ja perheeseen.
On olemassa myös hyväksyviä ja suvaitsevaisia uskovaisia. Mutta: hekään eivät laita tikkua ristiin muuttaakseen herätysliikkeen puhujien opetusta meistä. Hekään eivät ole aloitteellisia SRK:n johtokunnan suuntaan asiassa.
* * *
Jutun blogiin toimitti: Efva.
* * *
Lisää aiheesta:
Efva: Hentilä: Jatkuuko homoseksuaalien uskovien syrjintä rauhanyhdistyksellä yhä?
Efva: Jumalan laki?
Efva: Homoseksuaali uskovainen – keskustelutilaisuus Helsingissä
Meri-Anna [Hintsala]: Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Oisko tulta? -blogi 10.3.2013.
Vesa Hirvonen: Voiko avioliiton avata samaa sukupuolta olevien välille? Kirkonkellari 2012, nro 7, 4.4.2013.
Homona ja lesbona Euroopassa: Euroopan maat – Suomi.
Elina Järvinen: Irtiottoja. (Haastateltavana vanhoillislestadiolainen ”Kimmo” ja SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen. Suomen Kuvalehti 50/2007.
R. K.: Räisänen: Homokysymys ei ratkea hakemalla vastausta Raamatusta
Emilia Karhu: Martti Nissinen: ”Homoudesta puhuttaessa unohtuu usein vastuullinen raamatuntulkinta”. Kotimaa24 13,3,2018.
Eetu Kejonen & Meri-Anna Hintsala: Torjuttuna vai ymmärrettynä? Homoseksuaalisuuden kohtaaminen. Teoksessa: Tuoreet oksat viinipuussa, s. 145 – 172. Toim. M-A. Hintsala ja M. Kinnunen. Kirjapaja 2013.
Kun perheenjäsen kertoo olevansa homo
Laki, joka ei ole keneltäkään pois. Kaleva 21.2.2014, pääkirjoitus.
Keijo Lehto: Kirkkoherra: Homot ja lesbot hallitsevat mediaa. Keskisuomalainen 3.10.2008. [Rovasti Seppo Lohen haastattelu.]
Ari Paavilainen: Se vaan on niin. Julkaistu Sananjalka-lehden numeorssa 1, 2014. Sastamalan seurakunta.
Kati Pitkälä: Uskonnon ja homoseksuaalisuuden jaakobinpaini valtamediassa. Ajankohtaisen kakkosen Homoilta julkisen keskustelun areenana evankelis-luterilaisen kirkon homoliittokiistassa. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2013.
Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat, joilla on vihkimisoikeus.
Piia Johanna Rytilä: Paavi Johanna: Minulla ja vaimollani oli todellakin kirkkohäät. Kirkko ja Kaupunki 3.2.2017.
Hanna Salomäki: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen. Jyväskylän yliopisto, 2010.
Summary of Same-Sex Marriage; Domestic Partnerships; Civil Unions; and Common Law Marriage in the United States. Leavitt Group 22.7.2013.
Heikki Toivola: Avioliiton kehitys: miten suhtautua tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Kirkonkellari-verkkolehti 9, 2013.
Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Rovaniemen seurakunnan fb-sivuilla on Arctic Pride -tapahtuman järjestäjän kirjoittama oikaisu, jonka mukaan Rovaniemellä seurakunta/kirkkoherra ei kieltänyt sateenkaarihartauden pitämistä kirkossa. Päätöksen vetäytyä kirkon kryptasta Lähteentien Pirtille teki hartautta pitämään tullut, seurakunnan ulkopuolinen pappi. Joten tässä kohti ei voi syyttää seurakuntaa siitä, etteikö hartautta olisi voitu pitää, kirkkoherra oli antanut luvan sille eikä perunut sitä, vaikkakin palautetta yksittäisiltä seurakuntalaisilta oli tullut. On silti hyvä muistaa, että seurakuntalaisia on reilut 48 000, joten Lapin Kansan otsikointi ”Seurakuntalaiset eivät halua…” on aika loukkaava meidän kaikkien muiden kannalta – ne kritisoijat ovat pieni vähemmistö. Rovaniemen kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa on sateenkaarihenkilö, kyseisen tekstin kirjoittaja. https://www.facebook.com/pages/Rovaniemen-seurakunta/113599168685928?fref=ts
Teksti tässä:
Hyvät seurakuntalaiset,
haluan omalta osaltani pahoitella virheelliseksi paljastunutta tiedotusta, joka koski sateenkaarihartautta.
Olen mukana Arctic Pridea järjestävässä taustatiimissä, ja sain ensiksi tiedon, että seurakunta olisi paikan varauksen perunut. Tämän tiedon perusteella kirjoitin tapahtuman blogiin näkökulmani. Myöhemmin paljastui, että tilan peruikin hartautta pitämään tullut pappi, koska hän koki painostusta seurakuntalaisilta tehdä niin. Sekä Arctic Pride että minä korjasimme aiemman tiedotteen ja pahoittelimme tapahtunutta väärinkäsitystä.
Ei siis tule syyttää seurakuntaa siitä, että sateenkaarihartaus siirrettiin pois kirkon tiloista. On kuitenkin valitettavaa, että tällaista painostusta joutuu joku kokemaan, jos haluaa vähemmistöjen parissa toimia. Kristuksen kirkko on kaikille, myös meille vähemmistöille.
Pahoitteluni vielä tapahtuneesta väärinkäsityksestä.
Rauhallista viikonloppua toivottaen,
Miikka Keränen
On varmasti niin, että homot ja lesbot ovat kohdanneet epäasiallista kohtelua vl-liikkeen sisällä – kuin myös sen ulkopuolella. Ymmärtääkseni vl-opetus kuitenkin perustuu tältä osin vain raamattuun: kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja ansaitsevat tulla ihmisinä samoin kohdelluiksi, mutta tietynlaista elämää, mielihalujen toteutusta, pidetään raamatun opetuksen vastaisena.
Kun ihmiset, jotka eivät ymmärrä juridiikasta mitään, juridisoivat keskustelua, on tulos varsin mielenkiintoinen. Vallitsevan maallikkologiikan mukaan meidän pitäisi kait säätää laki, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on oikeus kuulua jokaiseen instituutioon, olla jokaisen yhdistyksen jäsen ja vielä kolmantena, päästä taivaaseen; ja vaateiden oikeuttajana on demokratia…
Siis täh?
Ei nähtävästi tiedetä että meitä veeälliäkin on moneen junaan. Itse asiassa monet (koulutetut) vanhoillislestadiolaiset kannattavat tasa-arvoista avioliittolakia ja muutenkin katsovat että kaikilla ihmisillä on yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeudet riippumatta tuosta suuntautumisesta.
Kyllä, Sherpa. Ihmetellä täytyy päivämiehen ja puhujien suhtautumista lähimmäisiin ja lakeihin. Onko yksikään kristillisyytemme kansanedustaja tehnyt lakialoitetta masturboinnin, televisiolaitteen, korviksien ym. syntien kieltämisestä? 🙂
Espoon piispa emeritus Mikko Heikka on todennut äskettäin haastattelussa, että luterilaiset kristityt voivat olla edelläkävijöitä seksuaalieettisissä kysymyksissä, koska jo Luther irrottautui aikansa kirkon vanhentuneista käsityksistä. ”Samaa sukupuolta olevien parien avioliitto ja vihkiminen ovat luterilaisen teologian mukaisia, luontainen jatkumo luterilaisen seksuaalietiikan kehityksen pitkälle linjalle.”
Aiheesta ensimmäisessä Kotimaa24-keskustelun kommentissa Kari-Matti Laaksonen viittasi siihen, että homojen tasavertaisia oikeuksia kaikkein kiihkeimmin vastustavat luterilaiset tukeutuvat hieman erikoisesti, ja varsin “epäluterilaisesti” juuri katolisen kirkon homovastaisiin kantoihin. Laaksonen kommentti on osuva.
Näin Laaksonen: ”Maailmasta tuskin on kirkon toimesta syytä tehdä pahempaa paikkaa kuin se jo on. Kirkolle homoseksuaalien tasavertaiset oikeudet ovat luonnollisesti mitä suurimmassa määrin eettinen kysymys. Evankeliumi on muuttumaton ja ikuinen. Seksuaalieettisissä asioissa ymmärrys on “luterilaisuuden” historian aikana jatkuvasti muuttunut ja kasvanut.
Homoseksuaalisuutta ei enää pidetä rikoksena eikä sairautena eikä syntinä. Ei olisi lainkaan hassumpaa, jos luterilainen kirkko yllättäisi kaikki ja kerrankin edelläkävijänä (eikä aina vastentahtoisena puberteettisena perässäraahautujana) tunnustaisi homoseksuaalien tasavertaiset oikeuden myös avioliittoon.”
http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/mikko-heikka-askelessa-seksuaalieettinen-edellakavijyys-sopii-luterilaisuuteen/
Olen erittäin vanhoillinen vl uskovainen.
Pidän ilman muuta selvänä, että olkoon ihminen minkä värinen, aatteeltaan minkä suunnan edustaja tahansa, uskonnollisesti tunnustuksellenninen mille jumalalleen tahansa, seksuaaliselta suuntaumukseeltaan sojottaa minne lystää, hänelle kuuluvat kaikki ihmisoikeudet, jotka kenelle tahansa muullekkin. Kaikki ovat tasaarvoisia keskenään.
Jumalan sana opettaa avioliitosta yksiselitteisesti niin, että se on miehen ja naisen välinen liitto, elin iän kestävä, eikä muille liitoille ole Jumalalla siunausta.
Se ei ihmisenä kuitenkaan tee homoista yhtään sen vähenpiarvoisempaa kuin kukaan muukaan. Jokainen elää miten elää.
Minulla on halu omassa elämässäni olla kuuliainen Jumalan sanalle.
Näin uskon, ja tahdon uskoa.
Tahdommehan myös me.
https://www.facebook.com/tahdommehan2013?fref=photo
Olen monesti miettinyt, kuinkahan monta seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvaa uskovaista (lestadiolaista) tällä hetkellä liikkuu uskovaisten piireissä. Ja kuinka moni sisimmässään kärsii omasta uskostaan, koska haluaa elää uskovaisena eikä voi antaa itselleen lupaa olla oma itsensä rauhanyhdistyksellä. Tai jos joku rohkea näin tekee, joutuu varmasti hylätyksi ja itse myös hylkäämään yhteisönsä. Varmasti on aika monta tämänkin paikkakunnan isolla ry.llä.
Se on arka ja henkilökohtainen asia josta on hyvin vaikeaa ottaa puheeksi edes läheisimpien kanssa. Mutta sitten kun on puheeksi ottanut niin se olisi suuri helpotus läheisille ja asianomaiselle itselleen.
Minun sisareni on lestadiolainen ja lesbo, enkä ole voinut koskaan varsinaisesti keskustella asiasta hänen kanssaan. Äärettömän rankka kohtalo, ei muuta voi sanoa. Kun jo yksistään se usko on niin ankara. Hän ei ole tietääkseni koskaan kertonut siitä vanhemmille. Moni vl vihjailee hänelle hyväntahtoisesti että eikö se Oikea ole vielä tullut vastaan. jos än ei revi itseään irti liikkeestä niin ei koskaan saa rakastua, ei kokea läheisyyttä, ei sitoutua rakkaansa kanssa elämään yhdessä. Se ei millään voi olla oikein eikä se ole Jumalan tahto.