En ole vielä lukenut kirjaa Taivaan taimet, mutta kun olin viime torstai-iltana kuuntelemassa Johanna Hurtigia, päätin lukea. Espoossa seurakunta oli
Tutkijatohtori Johanna Hurtig, Helsingin yliopisto
kutsunut hänet kirkkoon puhumaan kirjasta. Arvioin että paikalla oli parisataa ihmistä. Juontaja Kalevi Virtasen haastattelemana Hurtig puhui mieleenpainuvalla tavalla, käyttäen tukenaan vain paria kuvaa.
Kirja perustuu viiden vuoden mittaiseen tutkimustyöhön.
Kuulijana itselleni koskettavinta oli tajuta se piittaamattomuus, jota uhrit ovat joutuneet kestämään. Hurtig kertoi, että hyväksikäytetyn uhrin näkökulmasta pahinta asiassa on, että sitten kun hyväksikäytön laajuus oli tullut julkisuuteen, ja uhrit olivat yrittäneet puhua kokemastaan, niin se on joko torjuttu kokonaan tai sitä on vähätelty ja mitätöity. Tämän uhrit olivat kokeneet jopa yhtä rankkana kärsimyksenä kuin hyväksikäytön uhriksi joutuminen.
Anteeksi antamisen pakko oli karseaa kuultavaa.
Uhrit olivat kokeneet tuskallisena sen, että on ollut pakko antaa hyväksikäyttäjälle anteeksi ja on pitänyt sitoutua vaikenemaan asiasta. Rikollinen ei ole joutunut vastuuseen eikä uhri ole saanut hakea oikeudenmukaista tuomiota hyväksikäyttäjälle. Vaikeneminen johti siihen, että rikolliset eivät joutuneet ikinä tilille rikoksistaan, eivätkä uhrit saanet minkäänlaista hyvitystä osakseen.
Myös esiintyi semmoinenkin aivan vääristynyt tilanne, että uhri joutui syyllistetyksi ja häntä neuvottiin ”tekemään parannusta” ja pyytämään anteeksi.
Myöskin se tuntui oudolta, että omassa yhteisössä on asia ohitettu eikä rikolliset ole joutuneet mitenkään kärsimään, esimerkiksi erottamisesta rauhanyhdistykseltä, eikä edes moitteista tai muusta sosiaalisesta paheksunnasta. Olisi kai se voinut olla mahdollista ja tuntuisi luonnolliselta, vaikka tuomiolle heitä en enää saatukkaan? Heitä ei ole käsittääkseni velvoitettu rauhanyhdistyksen taholta mihinkään.
Johanna Hurtig: Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino, 2013.
Silloin uhrille jää asiasta loppuelämäksi yksinäinen taakka ja kärsimys. Ilman tukea.
Kävi ilmi että Taivaan taimet -kirjassa on kuvattu yli 150 hyväksikäyttötapausta. Ja 27 tapauksessa hyväksikäyttäjä on ollut rauhanyhdistyksen puhuja. Suuri määrä mielestäni. Hiljaiseksi tekee.
Jälkeenpäin jäi eniten ihmetyttämään se, että miksi uhrin piti antaa anteeksi.
Onko tuossa tilanteessa sekoitettu kristinuskon synninpäästö, Kristuksen kärsimykseen ja lunastustyöhön perustuva anteeksi antamisen armo, jota rikollinen kai voisi olla kaipaamassa (en tiedä oliko aidosti rehellisin mielin), ja sen kaltainen anteeksipyytäminen, jota toisen ihmisen vahingoittamiseen syyllistynyt ihminen lähtee kysylemään, saadakseen sovitetuksi sen vahingon jonka on lähimmäiselleen aiheuttanut? Ne on mielestäni kaksi eri asiaa.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi: Kivitasku.
Lue lisää:
Antti Honkamaa: Kirjaväite: Poliisi salaili lapsen raiskausta. Iltalehti 26.4.2012.
Kustaa Hulkko: Herätysliike pyysi anteeksi – mutta keitä lasten hyväksikäyttäjät olivat? Tutkija Johanna Hurtigin uusi kirja sai SRK:n tekemään parannusta laiminlyönneistään. Suomen Kuvalehti 25.10.2013.
Johanna Hurtig: Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino, 2013.
Johanna Hurtig ja Mari Leppänen (toim.): Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana. Kirjapaja 2012.
Hohanna Hurtigin haastattelu 12.3.2014, Espoon seurakunnat, haastattelijana Kalevi Virtanen.
Matti Huuskonen: Hurtigin keräämä tieto sai lestadiolaiset pyytämään uhreilta anteeksi. Helsingin Sanomat 25.10.2013.
Matti Huuskonen: Lestadiolaisyhteisössä tiedettyä enemmän hyväksikäyttöä. Helsingin Sanomat 16.10.2013.
Matti Huuskonen: Vanhoillislestadiolaisten pääsihteeri rinnasti insestin pikkurikkomukseen. Helsingin Sanomat 6.1.2014.
Ironmistress: Hyi helvetti. Takkirauta-blogi.
Katarooma: Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi P1:n viettely. Blogikirjoitus, Kasvukipuja: matkapäiväkirja -blogi.
Katarooma: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön pitkäkestoiset vaikutukset. Blogikirjoitus, Kasvukipuja: matkapäiväkirja -blogi.
Katarooma: Miksi olen insestin uhri? Blogikirjoitus, Kasvukipuja: matkapäiväkirja -blogi.
Lucas: Kun pyhästä paljastuu pahuus. Johanna Hurtigin haastattelu Kirkonseutu-lehdessä ja siitä heränneitä ajatuksia.
Lucas: Naispappeus uhkaa liikkeen valtarakennelmaa, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei
Lucas: HS: Voittonen antoi lasten hyväksikäyttäjän välttää poliisin
Lucas: Vuoden tiedekirja -kunniamaininta Johanna Hurtigille
”Maija on ennen kaikkea yhteisöllinen uhri.” Toivon tuomiokapitulin erikoislähetyksessä puhutaan Maijan tarinan syistä ja seurauksista. YTT Johanna Hurtigin haastattelu, Radio Dei 18.5.2012. Haastattelijana Mikko Salmi.
”Toivon kirjani estävän edes yhden hengellisen pahoinpitelyn”. Johannes Alarannan haastattelu. Kotimaa24 17.10.2013.
Via Dolorosa: Kerroin vl-yhteisössä isäni saastaisista teoista, kukaan ei välittänyt
Janne Villa: Suojelkaa edes lapsia. Tampereen Kirkkosanomat 6.6.2012.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Näisä hyväksikäyttö ja kiusaamistapauksista jää yleensä elinikäinen trauma. Sitä ei oikeastaan voi unohtaa, saati anteeksi antaa. Voimattomina olemme joutuneet jättämään asian Jumalan käsiin, kuten apostoli neuvoo, hauttomatta kostoa. Jo se on pitkä askel. Lasten kohdalla tilanne on vielä moninverroin tuhoavampi asia, sillä hän ei lapsen luottamuksessaan ymmärrä pahuuden syvyyttä. – Monien vuosien jälkeen voi oman mielenterveytensä vuoksi rukouksen avulla pyrkiä pääsemään näistä muistoista. Terveen lapsen luottamusta tuskin voi palauttaa ajassa. Jeesus voi parantaa haavoja, jos ymmärtää asettaa niitä Jeesuksen kärsimyksen mittakaavaan.- Mikäli tekijä haluaa taivaaseen, on hänen luonnollisesti anottava anteeksi teon kohteelta ja kärsittävä ajallinen rangaistus.
Montako näistä tapauksista olisi vielä piilossa ilman vl liikkeen ulkopuolista selvitystyötä, kuinka moni uhri olisi vailla apua ja tukea ilman vl liikeen ulkopuolisten puuttumista asioihin, moniko puhuja puhuisi yhä seuroissa ilman liikkeen ulkopuolisten puuttumista asioihin, liikkeen sisältä on noussut moni uhrien puolustajiksi juuri liikken ulkopuolisien ansiosta, samoin liikkeen sisältä on noussut rohkeita uhrien puolustajia, moniko näistä on enää liikkeessä mukana. Tämä kaikki todistaa mitä huuhaata on väittää että Pyhä henki olisi vl liikkeessä vaikuttamassa, mikä se sellainen Pyhä henki on joka salaa eikä heikkoa puolusta, tällaista raakaa henkistä väkivaltaa harrastaa vain täysin pyhätön pahuutta puolustava henki. Ikävintä on se että edelleen naiset ovat puhujien opetuksen keskipisteessä vaikka pahuuta on ylläpitäneet miehet.
Ei Jumala tarvitse anteeksipyyntöjä, palvelemista eikä rituaaleja. Kaikki mitä Raamatussa on Jumala säätänyt ja mitä on ihmisille neuvottu on ihmistä varten, suojelemaan ja helpottamaan. Uhrin ei tarvitse antaa anteeksi väärintekijänkään (sielun) takia vaan itsensä vuoksi. Joka ei pysty antamaan anteeksi, kantaa myrkkyä ja katkeruutta mukanaan ja tuhoaa itseään ja lähimmäisiään. Kun antaa anteeksi, jättää taakseen ja irrottaa ajatuksistaan, ilman anteeksipyyntöä tai sen kera. Ei sillä väliä. Sellaista on oikea anteeksianto, hiljaista. Se vapauttaa. Heikko vaatii kostoa ja rangaistusta, vahva antaa anteeksi itsensä vuoksi. Anteeksianto on pohjimmiltaan tervettä itsekkyyttä, egoistinen ja terve teko. Jokainen oivaltaa tämän jossain elämänvaiheessa, kohdattuaan ansaitsematonta pahaa. Liian moni roikkuu liian pitkään katkeruudessa ja oma elämä valuu hukkaan. Seuraukset rikoksentekijöille ovat ikäänkuin toinen tarina. Niitä tarvitaan siksi, että rikoksentekijäkin ymmärtäisi, seurausten kautta, tekevänsä väärin. Ettei tulisi lisää uhreja.
Anteeksi antamiseen pakottaminen tai edes kehottaminen ei vain toimi vaan sen täytyy tulla omasta mielestä ja useimmiten vuosikausien prosessin myötä. Tässä sen näkee, millaista henkistä vahinkoa tapahtuu, kun lestadiolaisuuden niin arvostamat maallikkosaarnaajat (eli entiseltä ammatiltaan maanviljelijät, puotipuksut ym. ”asiantuntijat) päästetään puoskaroimaan traumaattisia tapahtumia kohdanneita rikoksen uhreja.
Maaarilta tekee mieli kysyä, oletko itse kokenut noita hirveitä asioita, mistä lasten tai aikuisten pitäisi antaa anteeksi? Muutamat lauseet tuossa vastauksessasi vaikuttavat siltä, että et ole käynyt läpi tällaisia. Ei tuo irrottautuminen yksinkertaisesti ole mahdollista. Jos sitä vielä vaaditaan, tuntuu kuin taakka imeytyisi vielä kovemmin pintaan. – Näistä asioista täytyy puhua asianomaisten kanssa hyvin hyvin varovaisesti, ettei satuttaisi lisää.
En väittänytkään anteeksiantamisen olevan helppoa. Muutenhan ei olisi heitä, jotka eivät koskaan anna anteeksi ja käpertyvät tai mesoavat. Eihän se heidän vikansa ole, niin heille vaan käy. Elleivät ymmärrä uskon kautta anteeksiantamuksen lahjaa OMALLE kohdalleen.
Kyllä Jeesuksen opetuksessa on selvä JOS. Jos veljesi katuu , anna hänelle anteeksi. Vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin painajaisunet tulevat aikuisellekin, saati lapselle. – Et vastannut kysymykseeni, Maari, oletko itse kokenut.
Maari kirjoitti:
”Elleivät ymmärrä uskon kautta anteeksiantamuksen lahjaa OMALLE kohdalleen.”
Tämä uskon kautta ymmärtäminen on juuri se fraasi, johon yhteisössä on vedottu, kun uhrit on vaiennettu ja pakotettu antamaan anteeksi. Hyväksikäyttö on saattanut jatkua pitkäänkin tällaisen menettelyn vuoksi ja hyväksikäyttäjä on välttynyt kaiketi kaikilta seuraamuksilta. Suosittelen Maarille, että lukisi Johannes Alarannan ja Johanna Hurtigin kirjat, joissa käsitellään tätä uskon kautta ymmärtämistä ja mitä siitä siitä on seurannut. Todella järkyttävää on tällainen uskonopetus, jota on harrastettu liikkeessä jo pitkän aikaa, useita kymmeniä vuosia.
Isämeidän, muistaakseni on Isän Pojan opettama… mitä siinä Jumalan Poika opettaakaan rukoilemaan?
”… ja anna meille anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet…”
Olisikohan niin, että mikäli emme anna anteeksi, ei Jumalakaan anna…?
Onko väärin muistuttaa, neuvoa ja opettaa antamaan anteeksi, jos Jumalan Poika niin itse on opettanut?
Miten tuo tulisi oikein nykyään tulkita?
Onko niin, että tuo yksinkertainen opetus ei enää kelpaakkaan?
Nimittäin omakohtaisen uskon sijaan tai ehdoksi ei voida mitenkään ottaa inhimillisyyttä, humaania filosofiaa eikä ihmisarvokysymyksiä.
Usko, lahjaksi saatu, opettaa antamaan anteeksi, ilman ehtoja, olkoonkin teko mikä tahansa…
Inhimillisesti on mahdoton tuota käsittää, niin minullakin.
Kuitenkin tahdon uskoa niin….
”Joka pahentaa yhdenkin näistä …olisi parempi että myllynkivi jalkaan ja upottaa mereen” jotenkin näin muistan Raamatun sanovan lapseen kohdistuvasta pahanteosta. Tässä ei siis ole mitään ehtoja että pitää antaa anteeksi, minusta aika inhimillistä lasta kohtaan että tekijä saa rangaistuksen. Uskotko nimetön 220 tähän Raamatun sanaan?
”parempi, että myllynkivi..” Se olisi rikoksentekijälle parempi. Mitä silloin tapahtuisi? Hän kuolisi. Ei tuntisi, ei ajattelisi. Vaan koska niin ei tehdä, saa rikoksentekijä sen pahemman eikä parempaa: jää henkiin ja elää rikoksensa ja niiden uhrien kera. Edelleen, uhrin (lapsi tai aikuinen) on kyettävä antamaan anteeksi ihan itsensä takia. Vaikka tekijä ei edes tietäisi saaneensa anteeksi. Anteeksiantamus on se mikä vapauttaa, ei rangaistus. Vai niinkö se meneekin, että vasta vaaditun rangaistuksen, koston, hyvityksen jälkeen pystyy ajattelemaan anteeksi antamista? Että viha tuleekin ennen rakkautta? Ei toimi niin. Inhimillisen puolen toki ymmärrän.
Lain mukainen rangaistus ei ole kosto, jos ymmärrät sen kostona, et ymmärrä alkunkaan mikä on uhrin tilanne, tuskin kenelläkään lapsiuhrilla on kostonhalu takana kun hakee apua, sinunlaisten mielipiteiden esittäjät saa uhrit ahdistumaan vielä lisää, onko tämä ymmärretty kostona Srk:n johtokunnassakin kun uhrien puolustajia on mustamaalattu, jos näin on niin olen tyrmistynyt, sehän vahvistaa nämä puheet isiä häpäisevistä tyttäristä. Lapsi ei missään tilanteessa voi käsittää esim. oman vanhemman tällaista tekoa ja anteeksiantoa on väärin vaatia lapselta tässä tilanteessa, aikuistuessa voi asian käsittely olla toisenlaista ja anteeksianto ajankohtainen. Tuon myölynkivi veratuksen itse ymmärrän siten että Jeesus tarkoitti tällaiseen tekoon kykenevän olevan kykenemätön katumukseen ja kadotus on ainoa paikka sellaiselle. Sehän on todistettu lukuisat kerrat että pedofiliaan syyllistynyt ei kykene katumaan tekoa vaan syytää kiinnijäätyäänkin teosta uhria.
Tähän keskusteluun vielä lisäisin vanhurskaan isäni lauseen: ”Jos miehellä on rohkeutta tehdä syntiä, hänellä pitää olla raohkeutta myös pyytää sitä anteeksi” Syntihän on rikos Jumalaa vastaan, ja se sisältää myös rikokset lähmmäistä vastaan. Omatunto ja järki neuvovat tuon järjestyksen, että katumus tulee ennen anteeksiantoa.
Järkyttynyt ja Valma. En edelleenkään tarkoita anteeksiantamuksen lahjasta puhuessani rikoksen tekijää vaan uhria. Hänen on ymmärrettävä tämä lahja. Se on fraasi, kunnes sen tajuaa välttämättömänä työkaluna itselleen. Olet Valma kuitenkin oikeassa, olen elänyt ihanan ja onnellisen lapsuuden. Työssäni kohtaan lapsia, joille on tehty pahaa. Esim. isä on paha. Monta on näitä, että isä on tehnyt pahaa äidille, todella pahaa. Äiti vihaa syystäkin isää ( jo ehkä muualla olevaa). Vihan sanat ja tunteet välittyvät lapselle. Isäni on hullu, hirviö, rikollinen. Kun lapsi on jo koululainen, hän alkaa ymmärtää ja pelätä: isä on minun isäni. Minä olen hänestä, minussa on samaa pahaa. Minä olen paha. Häpeä ja pelko kasvaa lapsessa. Hyvä ja rakastava äiti, kaltoikohdeltu ja uhri, lisää joka sanalla lapsen hätää. Tuhoaa lapsen minäkuvaa. Ja näin toteutuu se, että isien pahat teot kostautuvat lapsille, ehkä monessakin polvessa. Kunnes aina joskus löytyy se äiti, joka ymmärtää mitä, ja ennen kaikkea miksi, on anteeksiantamus. Kun hän pystyisi antamaan anteeksi, hän voisi sanoa lapselle: sinun isäsi oli varmasti ihana pieni vauva, josta kasvoi jostakin syystä väkivaltainen tms. Isässä on tätä ja tuota hyvää, näetkö, tätä hyvää sinussakin on. Tämän loistavan piirteen olet perinyt, tuota pahaa ei sinussa ole, älä pelkää. ” Nämä lapset alkavat kukoistaa. He luulevat, että ovat hyvien ihmisten lapsia. Ja ovatkin. Ymmärrätköhän yhtään, mitä yritän anteeksiantamisesta sanoa? Rikostentekijöille antakoon joku muu sympatiaa. Heilläkin on tarinansa ja taustansa.
On kaksi eri asiaa, antaa synti anteeksi ja toinen on kärsiä rangaistus. Ristin ryövärille luvattiin, että hän on paratiisissa Jumalan Pojan kanssa. Kuitenkin hän kärsi rangaistuksensa.
Monesti nykyään tulee tunne, että rangaistuksen vaatiminen ja sovittaminen on tärkeämpää kuin rikoksen uskominen syntinä anteeksi.
Uskotko Still siihen, että rikoksen yhteiskuntaa tai yksilöäkohtaan, joka monesti on myös synti Jumalan edessä, on mahdollista uskoa anteeksi? Lisäksihän on olemassa syntiä, joka ajallisessa yhteiskunnassa on täysin laillista ja monesti vielä hyväksyttävää ja joskus jopa yhteiskunnan tukemaa ja kannustamaakin…
Olen täysin samaa mieltä kuten ensimmäisessä lauseessa sanoit. Lähtikö ristin ryöväri puolustamaan tekoaan ja vaatimaan vapautusta rangaistuksestaan? Ei lähtenyt vaan otti sen vastaan kuten laki ja asetus siihen aikaan oli, hän katui aidosti ja sen Jeesus näki, ja lupasi pelastuksen. Olen seurannut näitä pedofiili oikeudenkäyntejä, oli kyse sitten uskovaisesta tai jumalattomasta niin sama on meno, tekijä syyttää uhria, hakee puolustuksia omalle teolleen, valehtelee, selittelee, manipuloi lähipiiriään, manipuloi oikeutta, turvautuu asianajajiin, kertoo vain sen mitä on tullut ilmi, puolustelee jopa sillä että on saanut anteeksi tekonsa, Ristinryövärin lailla toimiva katuva rikollinen kertoo sen miten asia on, ei jätä kiveä kiven päälle eikä hae teolleen puolusteluja, tämän jälkeen hän ottaa vastaan sen rangaistuksen joka lain mukaan kuuluu ja kärsii sen. Lain mukaan kaikilla on oikeus asianajajaan, ristinryöväri ei tarvinnut sitä, hänen asianajajansa oli paras mahdollinen, itse Jeesus Kristus. Ja palkka paras mahdollinen, paikka paratiisissa. Aatamin lailla meillä kaikilla on taipumus hakea puolusteluja omille teoillemme ulkopuolelta, ”vaimo jonka minulle annoit, antoi minulle siitä puusta jne.” Eeva kuitenkin oli rehellinen kun tunnusti että käärme petti hänet, ei puolustanut itseään Aatamin tai jonkun muun tekemisellä.
Pyrin pysymään nyt aiheessa lapseen kohdistuvia hyväksikäyttöjä kohtaan, Raamatun mukaan tämä on suuri synti ja siitä Jeesuksen myllynkivi vertaus todistaa, kuten aikaisemmin sanoin, joka tällaiseen tekoon kykenee, ei kykene katumaan. En ole kuullut vielä yhdestäkään pedofiilista tai insestiin langenneesta joka olisi aidosti katunut ja kertonut kaiken omasta tahdostaan, jopa sellaista joka ei ole tullut tutkinnassa selville. Omiin lapsiinkin sekaantuneet isät syyttävät lapsiaan näistä omista rikoksista. Koska Jeesus on sanonut tästä asiasta erikseen niin en lähde vertaamaan tällaisia tekoja esim. varkauksiin, tappoihin, talousrikoksiin, ahneuteen, kateuteen ja muihin lukemattomiin synteihin, Uskon että on mahdollista aidosti katua ja saada anteeksi rikoksia, tästä on myös esimerkkejä kuinka rikollinen on teoillaan osoittanut sen todeksi. Puheet ei riitä vaan teot on hengen hedelmiä.
Joku voi ajatella että ei ole kristillistä kirjoitusta, voit lukea Raamatusta mitä Jeesus lapsen pahentajasta sanoo, siinä ei ole mitään epäselvää, ikävä kyllä.
Maarille vieläkin! Minä en mitenkään voi ymmärtää, että olisi joku ÄITI, joka valehtelisi lapselleen ja opettaisi elämään valheen maailmassa. Kyllä me tavalliset äidit olemme kuin leijonaemot, jos joku yrittää tehdä pahaa lapsillemme. Itse olen mennyt väliin: Lyö minua, älä lasta. Väkivaltaiset miehet on heti lähetettävä pois perheestä. Tuo selitys ei kelpaa, että ”isä on ollut vauva, josta on jostain syystä kehittynyt väkivaltainen”… Huh, sanoisin. Kukaan ei saa lyödä lasta, ei edes tukistaa. Se on jo laissa säädetty -onneksi. Paavali sanoo: ”Älkää panko liian herkästi käsiänne ihmisten päälle” (omin sanoin) Anteeksiantamus kuuluu katuville syntisille. Ryöväri ristillä sai anteeksi, kun rukoili, että ”muista minua, kun tulet valtakuntaasi”. Hän ei päässyt jatkamaan ryöväyksiään, sillä hän kuoli. Nämä pedofiilit ym. jatkavat ainakin ”ajatuksin, sanoin ja teoin olen pyhän tahtosi rikkonut”… linjaa. Äiti, joka ei tee loppua tuollaisesta, on osallinen toisen syntiin.
Valma, tuon mistä puhun, olen nähnyt useasti. Leijonaemot hyökkäävät väliin niin kuin kuuluukin, aina. Puhun ajasta sen jälkeen kun välitön vaara on ohi. Kun äiti näkee edessään sen pedofiilin lapsen. Silmiin katsovat samanlaiset silmät. Kun lapsi tunnistaa itsessään matikkapään kuten äidillään, silmät kuten isällään jne. Kun lapsi ja äiti vihaavat isää ja lapsi alkaakin löytää itsestään isän tempperamenttiä tai kärsimättömyyttä. Näitten lasten pelko ja viha kääntyy itseen tai lähellä oleviin isän vihaamisen jälkeen. En minä tiedä, mitä oikein olisi. Olen vaan nähnyt muutaman taitavan äidin kääntävän fokusta eri suuntaan. Äiti (mitä onkaan tuntenut) on johdattanut lapsen katsomaan isää toisesta näkökulmasta, ymmärtämään ehkä vähän. Lapsella on usein niin suora mieli, että jos isä on paha, on hän itsekin puolittain sitä samaa. Kun äiti auttaa näkemään isässäkin hyvää, voi lapsikin ajatella olevansa hyvä. Anteeksiantamus (äidin, lapsen) astuu kuvaan siinä, että ilman ei varmasti tuohon kykene. En viitsi enempää selittää. Ehkä tämäkin on semmoinen juttu, että pitää nähdä itse ennen kuin tajuaa. Kun uskon syntien anteeksiantamiseen, uskon siihen, että minä saan oikeasti jättää asian taakse. Minä, jota vastaan on rikottu, minä annan anteeksi. Siis minä tulen autetuksi. Toisen puolesta en tiedä, jaksaako uskoa. Varmasti vaikeaa hyvin suurten syntien jälkeen.
Eihän tuota raukkaa tarvitse vihata, eikä puhua hänestä pahaa, mutta eroon pitää päästä. Se on eri asia. Isompana voi harkita kertomista. Psykiatri on neuvonut itseäni, etten saa ollenkaan seurustella sellaisten kanssa, jotka tekevät minulle pahaa, sillä malja ryöppyää yli. Lasta pitää suojella kaikin keinoin. Pahaa ei myöskään Raamatun opetuksen mukaan pidä päästää lähelleen. Tuollaisten syntien tekijät eivät yleensä näe itsessään vikaa, vaan syöttävät syyn toisten niskoille. (”Joo, se tyttö itse halusi…” jne.)
Täällä keskusteluissa tulee esiin jatkuvasti toisen virheen esitteleminen. Juuri kukaan ei ole vl porukasta eronnut oman syntinsä, tekemisiensä tai tekemättäjättämisiensä vuoksi. Virhe on aina jonkun muun.
Erikoista?
Muistan jonkun kertoneen, kuinka hk tilanteessa pahentuneet olivat kovalta hoitomieheltä pyydelleet pahentumistaan anteeksi, jonka seurauksena tuo kova hoitomies oli itkien kyselly itselleen armoa.
Mikä siinä meni vääri? Ei mikään, armo ja totuus! Jos totuus vaaditaan ennen armoa, tuloksena on täydellinen perkeleen voitto!
Nyt jos pfsyntiin langennelle sanotaan, olet tehnyt synnin, hän ei sitä myönnä. ”se tyttö itse halusi” niinkuin läällä lainataan.
Paratiisissa Adam sanoi, ”vaimo antoi ja minä söin”
Parannuksessa on aina tärkeintä, että itse tuntee tehneensä synnin. Parantua ei voi, jos ei tunne olevansa sairas.
Eivät terveet tarvitse parrantajaa, vaan sairaat….
Vl seuroissa puhujat pyytelevät lähes aina omalle kohdalleen evankeliumia. Miksi, jos täällä kirjoitettu vahvojen virtahepojen saarna on totta?
Itse en ole näitä hepoja nähnyt seuroissa. En oikein tiedä, mitkä lasit pitäisi olla, jotta moisia näkyjä voisi nähdä. Täytisi olla varmaan erityinen näkökyky.
Armolapsilla ei sellaista silmää ole…
Jeesus on sovittanut kaikkien synnit ja avannut kuolemansa kautta tien taivaaseen jokaiselle joka uskoo ja kastetaan. Olen tämän lukenut Raamatusta. En ihmettele jos puhuja pyytää armoa puheen aikana, usein puheet on niin kaukana Raamatullisuudesta. Sillä ei ole kuitenkaan mitään merkitystä ellei itse ymmärrä omaa tilaansa ja katumus ei lähde sydämestä vaan on sellaista ulkokullaista seurakuntajumalan hyväksynnän hakemista. Parkkiintuneet hoitomiehet saattoivat jopa itkeä mutta eivät ymmärtäneet joutuneensa syntiin, he saattoivat pyytää armoa mutta eivät senjälkeen halunneet katsoa totuutta silmiin, tämä sama toimintamalli aiheutti myös pedofilien salailun, uhrien laiminlyönnin, uhrien puolustajien mustamaalauksen ja vaientamisyritykset, väärien toimintamallien kritisoijien ohittamisen kinttaankuvalla. Samoin jokainen joka ei puuttunut näihin vääryyksiin vaikka tiesi niistä, on samalla lailla osallisia. Näitä virtahepoja riittää tänäkin aikana jotka vielä puhuvat seuroissa haikeasti muistellen mm. hoitokokousaikoja, tunnustettuja harhaoppiaikoja, jolloin koko Srk ja paikalliset ry:t olivat osallisina näihin julmuuksiin. Jumalan valtakunta ei tunne tuollaisia keinoja evankeliumin julistuksessa, sillä vain rakkaus on suurin, jos se puuttuu niin puuttuu kaikki. Raamatussa kehoitetaan nämä tuomaan julki, jos sen vuoksi joku herää miettimään asioita niin se o sen tarkoituskin.
Aika armotonta on tuo 249 teksti. Liberaalit syyttävät vl porukkaa jatkuvasti siitä, että he arvioivat toisen ihmisen sieluntilaa, ja ennen kaikkea epäilevät toisen ihmisen uskoa. Mitä sinä 249 tuossa tekstissäsi teet?
Rakkaus puuttuu ja sen mukana kaikki, sanot. Osoitatko rakkautta tuossa kirjoituksessasi? En kyllä voi hyvällä tahdollanikaan tuosta löytää rakkautta… ehkäpä siksi en minäkään näe virtahepoja seuroissa. Tarvitaan erityistä silmää nähdä hepoja, parkkiintunutta nahkaa jne toisessa ihmisessä…
Jeesus sanoi suoraan ja joskus kiivaastikin fariseuksille mutta ei Hän kieltäjä Pietarille lähtenyt hoitokokousta järjestämään, Jeesus kuitenkin rakasti täydellisesti.
ps. tuosta kommentistani jäi nimimerkki vahingossa pois eli kommentti nimetön 249 on Stillin.
Oletko Still sitä mieltä, että itku on ollut jotain esittämistä? Että arvioit heidän anteeksipyyntönsä esittämiseksi? Ettei heillä oikeasti ole ollut mitään tuntoa?
Mikä vaikutti sitten heidän ja sopineen ihmisen välisen rakkaude? On tajua tätä ajatteluasi….
Kerron esimerkin kautta mitä tarkoitan: jos sinä loukkaat minua julkisesti puhumalla selän takana asioita jotka eivät ole totta, otan sinuun yhteyttä ja ymmärrät että olet loukannut minua, haluan antaa anteeksi ja sinä kadut, itket ja pyydät anteeksi, meidän välillä rakkaus palaa. Kuluu aikaa ja nämä sinun puheesi jatkavat kulkuaan tekemällä pahaa sekä minulle että perheelleni. Otan sinuun yhteyttä ja pyydän että korjaisit puheesi niin laajasti kuin olet puhunut, näinhän hengen hedelmät näkyy. Sanot että mehän olemme sopineet, miksi kaivat sovittuja asioita, alat syyllistää minua ja pidät katkerana. Pikkuhiljaa asiat on ajautuneet niin että sinun puheitasi pidetään totena muualla, vain me tiedämme yhdessä että näin ei ole. Asia on jo niin laaja että oma kunniasi on koetuksella kun joutuisit nöyrtymään ja tunnustamaan että sinun valehtelusi johdosta minä ja perheeni olemme joutuneet kärsimään näistä puheista. nyt on se tärkeä kohta, kumman tien valitset, totuuden vai helpomman tien, kumpi on täkeämpi, oma kunnia vain Jumalan kunnia. Tästä on kysymys monen hoitomiehen kohdalla, kyyneleet ja katuminen on voineet olla aitoja, oma kunnia on kuitenkin saanut kuivattaa kasvualustan ja teot on jääneet puheiden tasolle, rakkaus ei ole mitään ilman tekoja.
Jos sinun on vaikea hahmottaa asiaa niin vaihda tuohon minun kohdalle itsesi ja sinun kohdalle minut.
Tämä kertomus on totta ja uskovaisten ihmisten toimintaa karussa arjessa, jopa niin että valheen vuoksi on voinut joutua erotetuksi yhteisöstä, yhden ihmisen valheiden vuoksi. Kun on puolustanut oikeutta ja totuutta, niin se onkin yhden ihmisen kunnian menettämisen pelossa käännetty vääräksi. Jeesus ei näin neuvonut tekemään.
Kyllä, näin on montakertaa asiat menneet. Vielä nykyäänkinj. Esim 50% kaikista hyväksikäyttöjutuiosta joita tutkitaan osoittautuu sellaisiksi, että syytökset eivät pidä, joko näytön puutteesta tai ovat todellakin sellaisia, ettei syytetty ole oikeasti tehnyt mitään. Miten heidän kohtansa?
Julkisesti heidät kuitenkin on todettu pfsyyllisiksi…
Kyllä, elämä ei ole ollenkaan oikeudenmukaista. Parasta, mitä itse kukin voisi tehdä, on henkilökohtaisesti hoitaa oman tonttinasa puhtaaksi. Ei ole mitään perustetta valvoa toisen synneissä.
Joo, eli mikä olisi se oikea menettely?
Koko srk lakkautetaan, srk omaisuus myytäisiin ulkomaisille kiinteistösijoittajille, maksetaan kaikille pf uhreille jokin tietty summa rahaa, niin kauan kuin sitä srk kassassa riittää, loput voisi sitten laitta -70 luvun johtajien perikuntien vastattavaksi, paikallisyhdistysten johtokunnat erotetaan ja tilalle asetetaan naisia ja nuoria filosofiaa, media-alaa tai tadehistoriaa opiskelevia miehiä?
Tämä armoton vaatimusten ja painostuksen meininki on sen kaltainen, että ei tässä riviristitty pysy alkuunkaan perässä, mitä kaikkea tässä ollaan tehty väärin.
Kaikki, mitä srk tai paikallisyhdistysten johtokunnat nyt tekevät, tuntuu olevan edelleen väärin.
Srk on monesti julkisesti pahoitellut mm hk, pf ja nitä lie asioita.
Teillä on pakkomielle nöyryyttää ja laittaa nykyinen srk johtokunta polvillenne. Johtuuko se esim johannesten, pentikäisten tjm henkilökohtaisista traumoista, joita hoidetaan julkisuuden kautta? Sellainen olo välillä tulee….
Lisäksi, kyllähän nykyajan ”hoitomiehet” johannat, johannekset, marit ja meriannat ovat loukanneet todella monia täysin syyttömiä, HK ajan jälkeen syntyneitäkin uskovaisia omalla opetuksellaan ja vouhkaamisellaa.
Valtavan paljon on niitä, jotka ovat tuskissan ja huolissaan meneekö heillä ihmisarvo ihan todella, kun oman uskonsa mukaan elävät, eivät siis ukkonsa, emäntänsä tai jonkun puhujan nyrkin alla. Tiedän teidän surutta väittävän kaikkien uskovaisten olevan jonkun kummallisen salaliiton uhreja, aivottomia idiootteja jotka menevät sokeana jonkun kummallisen ”johtajan” perässä….
Sen kuvan kun täällä saa. Uusinkin kirjoitus tekee todella kipeää monille uskovaisille naisille. Jos tuntisivat edes laidasta tavallista arkea uskovaisissa perheissä, ette julkaisisi näitä juttujanne. Täällä seurakunnissa elää valtavasti ihan onnellisia, tyytyväisiä, lapsistaan ja perheistään huolehtevia, ajattelevia, kunnollisa isiä ja äitejä.
Hävetkää, sanoisin ihan selvällä suomenkielellä….
Rehellisyys ennen kaikkea, olettamukset on useimmiten valhetta. Tuokin vuodatuksesi on enimmäkseen olettamusta, mitään totuudellista ei sisälly noihin heittoihin ja marttyyrin viitan päälle vetäminen on tuttua puolustelua kun halutaan kääntää katseet itse asioista henkilöihin, ihminen mielellään tekeytyy uhriksi ennemmin kuin uskaltaa kohdata asiat rehellisesti. Tämä on hyvin normaali puolustus keino myös hoitokokousharhoista puhuttaessa, vedotaan siihen että eikä nämä seövitykset jo riitä, teille ei mikään riitä, vaaditte päitä vadille vaikka parhaamme olemme tehneet. Puheet ja pahoittelut on hyvä alku, vasta teot näyttää sen onko oikeaa parannusta tapahtunut. En ole kuullut enkä tiedä miten asiat on tekojen asteelle siirtyneet, ainakaan Srk:n oma selvitys ei siitä todista mitään koska se julistettiin johtokunnan toimesta salaiseksi kymmeniksi vuosiksi, Päivänmiehessä on ollut joku artikkeli, on tullut tunne että ne julkaistiin vain julkisuuden paineesta, rikostensalailu rippiopin tuomia uhrien laiminlyöntejä ei käsittääkseni ole millään käytännön tasolla hoidettu vaikka oppi on myönnetty vääräksi ja sen seuraukset myös myönnetty. En ole missään nähnyt vaatimuksia joita esität kohdituneen Srk:ta ja rauhanyhdistyksiä kohtaan. Mihin tällä haluat vaikuttaa, voisitko kertoa enemmän näistä ja esittää jonkun konkretian. Samoin heittelet nimiä joita syytät joistakin oletusistasi. Tälläisen kommentoinnin kahdenkeskisessä keskustelussa voisin jättää oman arvoonsa mutta julkisesti heitettynä en voi olla siihen puuttumatta. Siinä olet oikeassa että jokainen huolehtisi omasta kohdasta, tämä olisi hyvä muistaa myös näissä viime aikaisissa hoitotapahtumissa eri rauhanyhdistyksillä, joitakin on ollut julkisuudessakin esillä. Syyllistytkö sinä nimetön 220 itse mihinkään arveluttavaan tällä tavalla, osoitat yhdellä sormella toisia mutta kolme sormea osoittaa itseesi? Kiitos kuitenkin sinunkin kommenteista, minusta on tärkeää että seuraat keskustelua myös täällä, tästähän seuroissa varoitellaan jostakin syystä, aivan syyttä, tätäkään foorumia ei olisi jos näistä voisi keskustella ilman pelkoa ry:llä, Jumalan valtakunta ei ole sellainen jossa tarvitsee pelätä, ikävä kyllä ry:llä saa puhua ulkopuolisten synneistä ja elämän menosta mutta oman liikkeen vääryydet pitää unohtaa ja uhrien olla hiljaa, ettei idylli särkyisi.
Onhan julkisesti vaadittu, varmaan yksittäisen ihmisen taholta kuitenkin, että srk omaisuus realisoidaan ja jaetaan pf uhreille.
Nimistä, en käytä nimiä. Mihin nimiin viittaat?
Miksi et ota kantaa tai viittaa tuohon alussa olleeseen tutkimukseen ja sen tulokseen? Eikö sillä ole mitään merkitystä?
Entä se suuri määrä vl-perheet, joissa vaimot/miehet ovat lähteneet, perheet hajonneet, lapset tuuliajolla, valtavasti inhimillistä ahdistusta ja tuskaa… Miksi? Koska vaimot ovat saaneet suuren valaistuksen, meriannojen, marien, johannesten jne saarnoista. Epäuskon saarnasta, joka lupaa uuden elämän, jossa itsekkyys ja oma tahto on tärkein, välittämättä lainkaan siitä, mitä on luvattu vaikkapa Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäollessa. Siis ei ry:llä, vaan Suomen Luterilaisen Kirkon alttarilla, papin edessä.