Kollektiivinen teeskentely ja valheellisuus. – Kuvan virtahepo ei liity tapaukseen.
Keskellä Rauhanyhdistyksen seurasalia seisoo jättimäinen virtahepo. Ihmisiä tulee sisään oven täydeltä. Jätettyään takkinsa naulakkoon ja asettuvat penkkiin. Virtahepo kääntyilee siellä edessä ja mulkoilee väkeä. Mutta kaikki penkeissään ovat kuin eivät näkisi tilanteessa mitään outoa. Kuin jättiläiseläintä ei olisikaan. Kaikki katsevat muualle ja koettavat puhua kuka mistäkin, arkipäivisistä asioista. Tiestä ja matkasta!
– Uskovaisilla ei ole mitään sääntöjä, toteaa sitten puhuja saarnassaan. Virtahepo liikehtii edessä. Ihmiset istuvat kuuntelemassa, ajatuksissaan.
– Ei uskovaisilla ole ”korvakorusyntiä”. Me vain emme halua!
– Ei tässä uskossa naisia alisteta. Tasa-arvoisia ovat. Naisilla ja miehillä vain on eri tehtävät!
– Meillä ei ole johtajia. En ole ikinä kuullut edes siitä ketkä on meidän ry:n johtokunnassa. SRK on vain ajallinen organisaatio… ei hengellinen yhteisö eikä seurakunta missään nimessä…
– Puhujat ovat sanan palvelijoita, eivät ole mitään auktoriteetteja. Uskovaisilla ei ole mitään sääntöjä. Ei meillä ole mitään ”kieltoja”. Mitään syntilistaa ei ole olemassakaan!
– Mitään ”ehkäisykieltoa” ei ole olemassakaan!
Kierrellen kaarrellen ja teeskennellen
Useimmat meistä tietävät, miten nämä asiat tosielämässä uskovaisilla ja ry:llä ovat. Teeskentely ja saivartelu näissä ehdottomissa 
määräyksissä vie SRK-oppia vain entistäkin omituisempaan valoon. Määräysten noudattaminen on ehto yhteisessä rakkaudessa pysymiselle.
Kutsutaan sitten johtajistoa vaikka rakkaiksi veljiksi tai puhujiksi tai kotisiioniksi, ja sääntöjä ”armoneuvoiksi” jos siltä tuntuu eikä sanat kuulosta yhtä pahalta kuin johtajat ja säännöt, ja syntilista.
Mutta kaunistelevat kiertoilmaukset eivät muuta tosiasioita miksikään eivätkä poista kieltoja! Silti he ovat auktoriteetteja, puhujia ja johtajia, jotka tosiasiassa käytännössä määrittävät säännöt ja sen, millä lailla Raamattua tulkitaan. Määrittelevät uskovaisten suhtautumisen eri asioihin syntikysymyksissä, ”ajankohtaisissa asioissa”.
”Puhujien ja seurakuntavanhinten kokous.” Neuvonpito. Hoitokokous. Ei näitä asioita ole rivimiehellä eikä -naisella lupa itsenäisesti ratkaista. Seurapuheissa on jopa kehotettu epäilemään omantunnon ääntä ja kehotettu luottamaan ennemmin ”yhteistuntoon”.
Ei pidä käsittää väärin. SRK:n johtokunnan esitykset ja painotukset eivät ole minusta olleet aina vääriä tai outoja. Usein oikeaakin asiaa. Usein lisäksi siellä päässä on esitetty fiksuja avartavia näkemyksiä, joskus rohkeasti raamatullisiakin, sillä lailla hivenen rivien välissä, mutta kuitenkin.
Raikkaat ja oikeamieliset ajatukset eivät kuitenkaan mene läpi paikallisissa rauhanyhdistyksissä, joissa vedetään mieluiten aina kaikkein jyrkimmän ja konservatiivisimman linjan mukaan.
Ei ilmeisesti ole olemassakaan oikean laidan syntejä eli sinne puolelle saa ajaa hurruuttaa niin pitkälle pöpelikköön kuin suinkin kehtaa.
Syntilista?
Sekä raamattuluokassa, pyhäkoulussa ja rippikoulussa kerrottiin minullekin , mikä on vl-uskovaiselle syntiä ja mikä ei. En näe mitään syytä, että rehellisenä itseään pitävä ihminen voisi kiistää kielto- ja sääntölistan olemassa olon. En väitä, että se olisi kirjoitettu listan muotoon saati sellaisena julkaistu, mutta säännöt on olemassa ja ne opetetaan jo aivan pienestä lähtien.
On lisäksi hyvä muistaa, että myös semmoinen sääntö, josta ei puhuta ja jota ei kirjoiteta minnekään, on silti aina silloin sääntö, mikäli sen rikkomisesta on ihmiselle seuraamuksia yhteisön taholta.
Kuten lukija huomannee, kirjoitan kokemuksesta, vl-kokemuksesta. Minut on tähän uskoon kasvatettu.
Ollessani ”kokosydämisesti” vl itsekkin uskoin siihen opetukseen aivan täysillä. Muistan hyvin senkin että monet kerrat kavereiden kesken puhuttiin, miten epäuskoiset ymmärtävät uskovaisten opetuksen tahallaan väärin, eli niin että meillä olisi muka jokin ”kielletty”. Mutta siitä en sanonut kavereille, että samaan aikaan jo silloin sisimmässäni mietin, että miksi ihmeessä televisio on syntiä ja radio ja netti ei. Ja miksi ihmeessä korvakorut ovat syntiä mutta kaulakoru ei, jne.
Olisin itse asiassa halunnut niin että meillä olisi ollut televisio. Olisin katsonut vain asiallisia ohjelmia. Siksi minua mietitytti, että miten voidaan sillä lailla julistaa kaikkien puolesta, minunkin mielipiteenä, että ”uskovainen ei halua televisiota”. Minähän tiesin, että se sanonta ei minun kohdallani pitänyt paikkaansa. Minä olisin halunnut että meillä olisi ollut se.
Kyllä mielessä välillä kierteli epäilyksiä että onko minussa jotain vikaa, sillä se oli niin syvälle mieleen porautunut pelko että eihän niitä sääntöjä ja julistuksia ole luvallista arvostella eikä kyseenalaistaa. 
Myöhemmin minulle valkeni se, että uskovainen kyllä saattaa ”haluta” monenlaista, mutta kun säännöt kieltävät. On uskovaisia jotka eivät henkilökohtaisesti pidä syntinä läheskään kaikkia niitä asioita tai tekoja, jotka ovat virallisesti syntiä. He ehkä haluaisivat niitä asioita elämässään, mutta he eivät halua joutua vaikeuksiin ja silmätikuksi.
Kun näitä on mielessän ajatellut läpi, niin enää on aivan turha tolkuttaa, etteikö näitä sääntöjä ja kieltoja valvovia johtajia ja puhujia ole ollenkaan olemassa. Julkeaa valehtelua moinen väittäminen. Se kannattaisi lopettaa.
Shhh…! Keisari on alasti mutta sitä ei saa sanoa ääneen
Sitten on ovelista ovelin temppu tämä, mitä tolkutetaan sille joka rohkenee epäillä jotain sääntöä/kieltoa. Se ihminen on ”väärällä paikalla” sillä ”vain uskon kautta ymmärtää”. Näin on tolkutettu yhteisössä kautta aikain. Tällä lauseella saa monen sääntö-kriitikon hiljaiseksi. Et sinä ymmärrä kun sinut on sielunvihollinen sokaissut etkä ole elävässä uskossa.
Mutta juuri tässä lauseessa on mielestäni aivopesun ydin. Niin aina sanottiin, kun Raamatusta poikkeavia sääntöjä saneltiin. Luodaan valmsin ajatuskehikko, jossa ennalta on määritelty ajattelun kulku. Jos et ymmärrä ja kyselet, oletkin juuri sillä osoittanut jo että olet mennyt harhaan.
Siispä, tätä leimaa ja valmiina odottavaa tuomiota välttääksesi, et uskalla kysellä etkä ihmetellä. Osaat pitää turpasi kiinni.
On kyse juuri samasta kuin Hans-Christian Andersenin sadussa keisarin uusista vaatteista. Siinä kuninkaan apureiksi itsensä luikerrelleet kieroilijat väittivät, että vain viisaat ja työhönsä soveliaat (vrt. oikeat uskovaiset) kykenevät näkemään olemattoman kankaan.
Mitään kangasta (vrt. raamatullisia perusteluja elämäntapasäännöille) ei oikeasti ole olemassakaan.
Mutta koska ennalta oli päätetty, että nyt on siihen uskottava, koska muuten kuningas kadottaisi uskottavuutensa (vrt. uskomus seurakunan erehtymättömyydestä ja opin muuttumattomuudesta), niin kaikki vakuuttavat muka näkevänsä kankaan. Kaikki teeskentelevät näkevänsä sen, jotta eivät joutuisi leimatuksi kyvyttömiksi ja työhönsä sopimattomiksi (vrt. jotta eivät joutuisi nuhdeltavaksi hoitokokoukseen, leimatuksi väärähenkisiksi ja erotetuksi uskovaisten joukosta).
Näin se on uskossakin: se joka ei ymmärrä korvakorua tai televisiota synniksi, on sillä ymmärtämättömyydellään ja sen ääneen sanomisellaan jo osoittanut olevansa väärässä hengessä. On eksynyt oikeasta uskosta! Opetetaan että uskovainen uskoo ”lapsen kaltaisesti” mitä ihmis-auktoriteetit siionissa julistavat. .
Ikivanha, pettämätön konsti jolla ihmiset saadaan peloteltua ja vaiennettua. Ei sovi kysellä mitään! Mutta ihminen on AINA erehtyväinen. laumassa toimivat ihmiset erehtyvät vielä herkemmin, jos itsenäinen ajattelu ja keskustleu on kiellettyä.
Siis syntilistan hyväksyminen on uskon mittari ja perustuu tyhjänpäiväisen höpötyksen teeskenneltyyn uskomiseen. Joukossa tyhmyys tiivistyy, kun kukaan ei uskalla tai viitsi sanoa ääneen että keisarihan on alasti.
Sadussa vain tekopyhään teeskentelemiseen harjaantumaton lapsi uskalsi sen lopulta paljastaa.
Yksinkertainen usko, ilman lisälehtiä Raamatussa
Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Miksi tämä ei vl-uskossa riitä? Olen tehnyt tämän kysymyksen puhujalle, ja hän alkoi sopertaa sitä fraasia jumalan seurakunnasta joka on totuuden patsas ja perustus. Seurakunta eli käytännössä usein SRK:n vuosikokous tai puhujienkokous on laatinut kiellon, antanut kannanotot, ja se on laki sitten uskovaiselle.
Mutta uskon tulee perustua yksin Raamattuun!
Sekö on se Jumalan valtakunta niin heiveröinen, että se romahtaa, jos perusteettomana kumotaan joku vuosikokouksen tai puhujienkokouksen keksimä kielto? Ei voi olla!
Silloinhan on jo otettu Raamatun rinnalle jotain mikä siihen ei kuulu. Sillä pelastukseen todellakin riittää uskominen yksin armosta yksin Kristuksen kautta, ja uskoon riittää Raamattu ja omatunto joka on Pyhä henki uskovaisen sydämessä.
Omatunto auttaa harkitsemaan asiat käytännön elämässä. Kaikkiin asioihin ei ikinä pystytä lakia tai ohjetta luomaan ja yrityskin semmoiseen on harhaoppia. Siksi jokaisella tulee olla turvanaan henkilökohtainen omatunto, vastuun ottaminen henkilökohtaisesti siitä miten asiat elämässään ratkaisee.
Savon Sanomien kolumnisti Kaisa Hako kiteytti osuvasti:
– Fundamentalismi kutistaa Jumalansa pieneksi ja voimattomaksi. Sellaiseksi, joka menee kumoon kondomista tai huulipunasta. Tai kysymyksistä.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Vedenkantaja.
* * *
Lue lisää:
Anonyymi: Kaksoisviestintää 1
Kaisa Hako: Jos usko lukitsee oven, avaa taide ikkunan. Savon Sanomat 6.3.2014.
Halla: I was brainwashed into raging Laestadian beliefs
Vuokko Ilola: Kuplassa eläminen
Kapu: Aila Ruoho: Ilman seurakuntaoppia SRK-lestadiolaisuuden korttitalo romahtaisi
Kapu: Valde Palolan irtiotto “seurakunnan neuvoista”
Kulttuurikielloilla ei ole raamatullisia perusteluja. Sis. Lasse Hyvärisen kirjoitus: Lestadiolaisuuden vaikea kulttuurisuhde, julk. Kalevassa 29.3.2009.
Maria & ESA: Puhuvaiset miehet puhujainkokouksesta toiseen
Mitä jää puuttumaan, jos sitoo omantunnon vain Jumalan sanaan? (Juho Kalliokoski 2009)
Muuttumattomasta opista – keskustelua asioista jotka olivat aikaisemmin syntiä. Suomi24-keskustelu 21.3.2014.
Sivusta Seurannut: Meistä on tullut kaksinaamaisia
Speedy: “Olinko hölmö -?”
Synnit. Wiki.
Verstaalla pohtija: Armoneuvot päälaellaan
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Tämän kirjoituksen voin allekirjoittaa oman kokemukseni perusteella. Ja jos haluat tuota ajattelusi mitätöintiä enemmän, meneppä aikka Suomi 24 vanhoillislestadiolaisuuden sivulle, niin kaikki kertomasi väitetään valheeksi. Monet meistä ovat saaneet kärsiä nuoruudessaan mahdottomasti puolustaessaan näitä käsityksiä, jotka jossain vaiheessa oli pakko todeta ihmisopeiksi ja vääriksi. Pelkoa ei rakkaudessa ole, mutta pelottelua helvetillä on edelleen noissa ihmisissä. Nyt voi jo alkaa rukoilla, että Herra heitäkin armahtaisi, että pääsisivät ahdistuksesta iloon, rauhaan ja vapauteen.
Haluan kiittää sinua Vedenkantaja hyvästä, tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Olen itse vl ja yhdyn kirjoituksissasi esittämiin ajatuksiin.
Erityisesti pisti silmään tuo kohta: ”Miksi tämä ei vl-uskossa riitä? Olen tehnyt tämän kysymyksen puhujalle, ja hän alkoi sopertaa sitä fraasia jumalan seurakunnasta joka on totuuden patsas ja perustus. Seurakunta eli käytännössä usein SRK:n vuosikokous tai puhujienkokous on laatinut kiellon, antanut kannanotot, ja se on laki sitten uskovaiselle.”
Tuo Raamatun kohta tarkoittaa mielestäni sitä, että seurakunta EI OLE itse totuus. Vaan nimen omaan totuuden pylväs ja perustus niin kuin uudessa käännöksessä asia ilmaistaan.Seurakunta siis pitää esillä totuutta, joka on itse Jeesus Kristus ja laajennettuna Jumalan sana.
Jos seurakunta korotetaan liian merkittävään rooliin, taidetaan olla jo melko lähellä epäjumalanpalvelusta. Niin kuin ei ketään ihmistä, ei myöskään ihmisjoukkoa voi korottaa Jumalan asemaan.
Olkoon Jumalan sana oppaanamme. Tutkikaamme sitä ja rukoilkaamme että osaamme tulkita sitä oikein. Syntilistat saamme unohtaa.
Kiitos palautteesta. Ihan mielenkiintoista näitä kommentteja on ollut lueskella.
Edelleenkään en ymmärrä tämmöistä tilannetta, jota seurapuheissa koko ajan ylläpidetään. Että puhuja pystyy saarnassaan sekä kiistämään että myöntämään normiston joka siis sekä on olemassa että ei ole. Minulla on tästä aika tuore esimerkki, joku aika sitten seuroissa puhuja A.P., vanhemman polven miehiä. Laiton sen kohdan muistiin, oli niin jännästi ristiriitainen kohta.
”Elävässä kristillisyydessä ei ole syntiluetteloita, jotka tarkoin määrittäisivät elämäämme. Aivan eri asia on sitten se, että Jumalan Pyhä Henki Jumalan seurakunnassa on kirkastanut ja kirkastaa aina kulloisenkin ajan mukaan asioita joista ymmärretään ja yhdessä nähdään, etteivät ne ole Jumalan lapselle sopivia ja uskonelämää rakentavia. ”
Siis ei ole, ja silti onkin, ja samanaikaisesti?
Jos joku osaisi kertoa että miten tämä ns. paradoksi voi olla mahdollista niin olisinpa kiitollinen. Uskon paradoksina pidetään Kristusta joka oli samaan aikaan tosi Jumala ja tosi ihminen. Mutta ko. saarnassa ristiriita on mielestäni ihan vaan huuhaata. Saatan olla väärässäkin, saa korjata jos näin on.
opin voi selittää, uskoa ei. Eli jos usko on eri kahdella ihmisellä, eivät he voi toisiensa uskoa käsittää. Inhimillisesti voidaan kyllä opista keskustella, inttää, arkumentoida jne, mutta uskoa ei voi toiselle vääntää edes rsutalangasta. Jos/kun taas on kaksi samoin uskovaa, sitä ei edes tarvitse selittää. Hengen yhteys on vain olemassa, se on samoin uskovien kesken olemassa itsestään. Näin olen itse kokenut.
Valma, koetko itse rauhaa, iloa ja vapautta?
Nimetön 220:
”Jos/kun taas on kaksi samoin uskovaa, sitä ei edes tarvitse selittää. Hengen yhteys on vain olemassa, se on samoin uskovien kesken olemassa itsestään. Näin olen itse kokenut.”
Usko on aina henkilökohtainen suhde Jumalaan, koska millään joukolla ei voi olla Pyhään Henkeä, vaan se on aina yksittäisillä ihmisillä.
Mitä on samoin uskominen ja hengen yhteys? Se on illuusio ja eräänlaista joukkouskoa, johon olen törmännyt vain SRK-lestadiolaisuudessa, jossa seurakunta (SRK ja sen toimielimet) on nostettu Jumalaksi ja kuuliaisuus tälle seurakunnalle ja kuuluminen tähän joukkoon pelastaa. Ajasta ikuisuuteen siirryttäessä, kun kysytään elävää uskoa, ei joukkouskosta ja joukkopsykoosista ole apua. Silloin olet yksin SUUREN tuomarin edessä.
Nimim. ”minä vain” sanoi todella hyvin ja aivan oikein:
”Jos seurakunta korotetaan liian merkittävään rooliin, taidetaan olla jo melko lähellä epäjumalanpalvelusta. Niin kuin ei ketään ihmistä, ei myöskään ihmisjoukkoa voi korottaa Jumalan asemaan.”
220. Mihin tarvitset tätä tietoa? En tunne Sinua.
Kristuksen seurakuntaa hoidetaan täydellisellä evankeliumilla, johon kuuluvat myös neuvon , opetuksen ja nuhteen sanat. Tästä Paavali antaa esimerkin kirjeissään kuten esim. : Älkää mukautuko tämän maailman muodon mukaan.
Sanat ovat tärkeitä , jotta säilytään uskomassa. Ne eivät ole lakia, vaan evankeliumia. Tästä paljon aikanaan kirjoitti Wäinö Havas.
Kun hengen yhteys, josta 220 kirjoittaa, katoaa, niin neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat muuttuvatkin asianomaiselle laiksi, ”syntilistoiksi” .
Kaikki jotka elävät mielestään ”Raamatun mukaan” voisivat ottaa ja itse lukea Raamatun. Jos ei kokonaan niin edes Uuden testamentin. Raamattu on ihan hyvä kirja, mutta sen lukeminen on joidenkin vl-uskovien kohdalla johtanut irrottautumiseen lestadiolaisuudesta.
221 sanot: ”Usko on aina henkilökohtainen suhde Jumalaan, koska millään joukolla ei voi olla Pyhään Henkeä, vaan se on aina yksittäisillä ihmisillä.”
Miksi Jumalan Poika kuolleista nousemisensa jälkeen opetti Jumalan valtakunnasta ja kehotti monta kertaa ” jolla korva on, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo”
Mikäli Pyhä Henki on vain yksilöllä, miksi Jeesus kehotti kuulemaan seurakuntia? Lisäksi, apostolit Jerusalemin kokouksen jälkeen totesivat ”tämä sopii meille ja Pyhälle hengelle” Taas, miksi he näin sanoivat, eikö olisi jokaisen sama ollut sanoa, tämä sopii minulle?
Mutta että ”meille ja Pyhälle Hengelle”
Apostolit opettivat, että Jumalan seurakunnassa on yhteinen oppi ja usko. Eli ymmärrän ja uskon niin, että Pyhä Henki on tietysti uskovaisissa ihmisissä, ja se on yhteinen, joka opettaa ja vaikuttaa kaikissa samoin. Eli opissa ei voi silloin olla eroa, vanhurskauttamisen käsitys on näillä ihmisillä keskenään sama. Kenelläkään yksittäisellä ihmisellä ei ole kaikkea viisautta ja ymmärrystä, vaan se on Jumalan seurakunnassa. Tämä oppi on sama ja pysyvä, läpi maailaman historian. Opetus sinänsä, metodeiltaan jne voi muuttua ja mukautua aikaan, mutta opetuksen sisältö, oppi ei voi.
Siksi uskon Jeesuksen kehottaneen kuulemaan seurakuntaa.
Minusta tuntuu 221, että tämä mielipiteesi ei ole yhtä Jumalan sanan kanssa…..
On se oppi yhteinen kaikilla kristityillä , uskovaisilla, ympäri maailman. Se on: Jumala on antanut ainokaisen poikansa Jeesuksen maailmaan. Synnit on sovitettu, saamme uskoa siihen. Oppi on siinä. Uskovaiset ovat ne, jotka tämän syntienanteeksi ntamuksen uskovat. Voihan sen yhteisen uskonkäsityksen määritellä muutenkin; erilaisilla tavoilla/ nimillä/tottumuksilla/perinnäistavoilla. Mutta se ei ole Raamatullista. Oppiin ei ole tarpeen eikä edes lupa lisäillä eikä poistaa. Ei oppi tarkoita yhteisiä myyjäistapahtumia ja ulkonäkökoodeja. Ne kaikki ovat sitä ”maailman mukaan mukautumista”.
Ei uskovaisilla kylläkään ole mitään kieltolistoja. Itse en esim. meikkaa koska mielestäni on ihan hirveän ruman näköistä jos on meikkiä. Käsitän niin että Jumala on luonut ihmiset sellaisiksi kuin itse kukin on. Toiseksi, en katso televisioa koska sieltä tulee mielestäni niin paljon asiatonta ohjelmaa enkä halua käyttää aikaani televisioon. En itse asiassa ymmärrä mikä syy on tästä keskustella, sillä vapaassa maassa kaikki saavat kyllä uskoa miten haluavat.
Emmehän me halua! Näin. Erään tunnetun kiellon kääntö ”uuskielelle”, tyyliin me emme saa ->> ”meidän ei tarvitse ehkäistä” paljastuu kauniisti Arttu Hartikaisen taidokkaassa blogikirjoituksessa ”Kun prinsessa tulee taloon”,
http://paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_arttu-hartikainen/214/
Onko kantasi tässä asiassa se, että et usko vl äidin/isän puhuvan totta, kun hän kertoo käsityksensä ehkäisystä muodossa ”en halua ehkäistä ?
Epäiletkö hänen vilpittömyyttään vakaumuksessa?
Jos näin käsityksesi mukaan on, Paavali syyllistyi varmaan samaan vilppiin, kun Felixin edessä kertoi, ”… sen tähden tahdon pitää puhtaan omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä”
siinähän Paavali nimenomaan kertoo omasta uskon käsityksestä, perustelee sitä Jumalan sanalla, ja uskostaan, sekä siitä, mitä usko hänessä vaikuttaa, tahdon elää Jumalan sanan mukaan. Aivan kuin nykyisinkin mm vl kristillisyydessä tavataan tehdä.
Jos käyttää ilmaisua ”minun/meidän ei tarvitse ehkäistä/meikata/…” tai ”me emme halua ehkäistä/…”, pyrkii puhuja välittämään arvon/toimintallin ei-normatiivisessa muodossa. Viestin muotoilemisen syyt ovat tässä kiinnostavia. Kontekstista riippuen viesti voi näyttäytyä eri valoissa tai olla eri tavoin tulkittavissa: ”meidän ei tarvitse käyttää ehkäisyä, koska me emme voi saada lapsia, joten ehkäisystä ei ole hyötyä”; ”me emme halua käyttää ehkäisyä, koska haluamme lapsia”/koska ehkäisy on Jumalan sanan vastaista – näin asian uskovaisina ymmärrämme”; ”me emme ehkäise, koska ehkäisy on syntiä ja siksi kiellettyä”. Vrt.: haluaisin ehkäistä, mutta en saa ehkäistä.
Tulkintaan vaikuttaa olennaisesti se, tiedostaako lukija tai kuuntelija sen, että tietynlainen toimintamuoto on sanktioitu ja onko viesti ymmärrettävissä osoitetun viestin vastaanottajaa koskevaksi: ”uskovainen ei tee näin” -> ”sinä olet uskovainen, sinä et tee näin”. Tällöin viestin ”me emme halua käyttää ehkäisyä” oikea/oikeutettu tulkinta on: ”sinä(kään) et käytä ehkäisyä, koska se on kiellettyä”. Sama kuin rikoslaissa ei lue ”älä tapa”, vaan: ”joka tappaa toisen…” + ”tätä lakia sovelletaan tilanteissa x, y, z”.
Tässä mielenkiintoista ei ole tulkinnan lopputulema, vaan se, miksi puhumme niin kuin puhumme. Sanavalinnoille on syynsä.
Minua aina vaivaa erilaisten toiminta- ja ajattelutapojen epäjohdonmukaisuus. Jos henkilö ei halua puuttua Jumalan luomistyöhön, miksi hän saattaa ajatella, että tällaista puuttumista on vain ehkäisyvälineiden käyttö? Eikö se ole syntiä, että
a) ohjaamme eläinten/eliöiden syntyvyyttä lääketieteellisin tai ei lääketieteellisin toimin, ts. eläinten kohdalla kyse olisi vain Jumalan säätämästä biologiasta, ei jatkuvasta luomistyöstä;
b) elämme selibaatissa, koska emme halua lapsia;
c) seurustelemme vuoden pidempään, jotta emme voi saada lapsia ennen valmistumista ammattiin?
A) Jumala on kaiken luoja. Eläin/ihminen. Ihmisellä on Jumalan luomistyössä erityinen asema, koska meille Hän loi elävän hengen, jota raamatun mukaan eläimellä ei ole. Luomiskertomus, 1.Moos.1. Eläimet ja kasvit luotuaan Jumala katsoi kaiken hyväksi, antoi ne ihmisen vallan alle, erityisesti mainitaan, että ravinnoksi. Ihmisen luotuaan Jumala sanoo tuotostaan myös hyväksi, mutta siunaa ihmisen, jota Hän ei tee eläinten ja kasvien kohdalla. Myöhemmin vielä kerrotaan erikseen, kuinka Hän puhaltaa ihmiseen elävän hengen. Tämä siis paratiisissa, enne syntiinlankeemusta. Siksi ihmisen ja eläimen suvunjatkaminen tms eivät ole teologisesti vertailukelpoisia keskenään, me ja eläimet olemme Jumalan edessä eri asemassa. Eläin ja kasvi eivät ole jumalan kuviksi luotu.
B ja C) raamatussa on ihan selvästi tähän asiaan olemassa Jumalan sanaa, esim. 1. Kor.7 luvussa
Kiitos nimetön 220 vastauksesta, erityisesti tuosta raamatun kohdasta. Täytyy siihen tutustua. En kyllä yhtään osaa arvata, mitä siellä sanotaan. 🙂 Raamattu on niin täynnä yllätyksiä, kun sitä lukee.
A-kohdasta vielä: eikö ihmiset paitsi hallitse eläimiä myös itseään? Tätä varten Jumala antoi järjen, että emme toimi kuin eläimet vaiston ja halujen varassa, vaan saamme käyttää järkeä hyviin tarkoituksiin. Siksi tilanteet eivät ole täysin vertailukelvottomia, mutta toki erot/erityispiirteet pitää ottaa huomioon.
Vai tarkoititko, että ihminen on eläinten herra, kuin jumala eläimille; että meidän Jumala on luopunut vallastaan eläinten ylle ja antanut sen ihmisille? Vai onko ihmiselle asetettu tässä suhteessa joitakin rajoja? Juridisesti eläimet ovat esineitä eli ihmisen absoluuttisessa vallassa. Miten asia on teologisesti?
Kun nyt luen tämän nimetön 220 kirjoitusta, niin tulee väistämättä mieleen asia, että ajatteletko itse vai luetko jotain fraasia ulkomuistista?
Miksi täällä jotkin ihmiset eivät tule reilusti esille?
Hyvä kysymys Mari, on ollut aikaisemminkin esillä sama aihe. Itse en tule nimelläni esiin koska en halua että perheeni ja puolisoni joutuu hengellisen väkivallan kohteeksi, minulle itselleni on aivan sama koska olen jo sen kokenut. Vl liikkeessä ei ole lupa kyseenalaistaa. Oppi on väärien henkioppiaikojen jäännöksiä, ongelma ei ole oppien kritisointi vaan johdon toimien kyseenalaistaminen, on suurempi riski joutua ”hoitomenpiteiden” kohteeksi johtoa kritisoimalla kuin opin kritisoinnilla. Näitä esimerkkejä on paljon viimevuosiltakin, kuten koko Srk.n olemassaolon ajalta.
Still, tuolla toisaalla olit sitä mieltä, ettet kiellä Pyhän Hengen olemassa oloa vl porukassa. Nytkin annat ymmärtää, että vl porukassa on oppi jonkin toisen hengen mukaan.
Puheesi on ristiriitaista ja epäloogista. Siitä seuraa väistämättä se, ettei kannanottoihisi voi oikein suhtautua mitenkään. Mihin luottaa tai minkä ottaa tosissaan? Koen tuon fraasien lukemisen siten, että usko on yksinkertainen eikä se muutu, kuten esim stillin kommentit muuttuu aina kun keskustelija/ympäristö vaihtuu.
Miksi kanta johonkin opilliseen asiaan pitäisi vaihtua? Toki se voisi kaunistella tai verhota johonkin, mutta miksi?
Siksikö, että väittäisin sen sitten olevan oman ajatteluni tulos? Miksi niin pitäisi tehdä? Tokihan saisi sitten hännystelijöitä jne, suuri ajattelija! Mutta usko on Jumalalta, Hän tämän jutun on ajatellut, ei me ihmiset. Jumalan hulluus on suurempi kuin ihmisen viisaus, tai jotenki niinhän raamatussakin sanotaan….
Vs, sanon edelleen, etten lähde filosovioihin jne mukaan. Ne eivät ole uskon elämälle tärkeimpiä juttuja. Paavalikin siitä varoitti.
Sen verran vaan, etä hallitsetko sinä itsesi? Aabel sanoi Kainille, kun hän oli suuttunut pikkuveljelleen: ”miksi olet vihainen, miksi hahmos muuttuu? Eikös se niin ole, että jos hyvin teet, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi, mutta jos et hyvin tee, synti väijyy sinun ovellas mutta hallitse sinä hänet.” Mitä on tuo hyvin tekeminen? Miksi synnistä raamattu puhuu persoonassa?
Ja olen edelleen samaa mieltä, nimittäin eihän Pyhä henki ole opissa eikä yhteisössä vaan ihmisessä, älä sotke asioita toisiinsa. Vl liikkeessä on elävää uskoa, sitä löytyy ihmisistä jotka on mukana liikkeessä, osa heistä on äänekkäämpiä, osa hiljaisia. Puheeni ei ole ristiriitaista eikä epäloogista, toki jos käsityksemme Pyhän hengen olemuksesta poikkeaa toisistaan noin kuin kirjoitat, sinun mielestä Se ilmenee vl porukassa, minun mielestä yksittäisissä ihmisissä, ja nämä yksittäiset ihmiset muodostavat Jumalan seurakunnan. Kumpi on Raamatun mukaista? Milloin Srk on ilmoittanut luopuneensa vääristä henkiopeista, ne on myönnetty mutta vain joidenkin yksittäisten osalta, ei kollektiivina kuten se esiintyi, Srk:han itse juridisena järjestönä masinoi lähes 500 hoitokousta läpi Suomen. Näistä löytyy dokumentit, kuten asioita seuraavana hyvin tiedät. Eikö sinun mielestäsi voi kritisoida Srk:n oppia tai jotain toimintatapoja ellei tuomitse koko yhteisöä? Tuohan on sitä mistä ulkopuolisia syytetään mutta se näyttää olevan sisällä olevien ongelma, ette itse näe mitään vikaa tai kritisointia liikkeessänne, se on lahkolaisuuden yksi merkki, tehän kiistätte olevanne lahko, näyttäkää sitten se teoillanne todeksi. Jos oppi myönnetään vääräksi sanoilla, eikö siitä looginen seuraus ole muuttaa se myös käytännössä. Ikävä kyllä puhujanne ei noudata Srk:n julkilausumia, ei edes lähetyspuhujat kun ovat Srk:n lähettäminä.
Voit vapaasti jatkaa kirjoituksieni tutkimista etsimällä niistä ristiriitaisuuksia, kukaan ei ole täydellinen, kiitos kommentistasi.
Nimetön 258 ei ilmeisesti näe mitään eroa vanhoillislestadiolaisuuden ja SRK-lestadiolaisuuden välillä? Näiden opeissa, toimintavavoissa ja käytänteissä on ero kuin yöllä ja päivällä. Sen verran olen lukenut kirjoituksia ja kommentteja täällä, että olen jo kauan aikaa sitten huomannut Still´n kuuluvan mielipiteidensä perusteella vanhoillislestadiolaisiin, joihin itsekin tunnen kuuluvani. SRK-lestadiolaisuutta en ole koskaan hyväksynyt, enkä ole tehnyt siihen kuulumiseksi vaadittua ”henkiparannusta”.
Minä olen ajatellut, että pyhä henki ei ole yksittäisillä henkilöillä, vaan kahden tai useamman uskovaisen joukolla. Jos minulla olisi pyhä henki, en voisi missään erehtyä ja voisin yksinäni säilyä taivaskelpoisena koko elämäni matkan.
Se, että pyhä henki vaikuttaa ihmisten välillä selittää sen, että puhujat voivat puhua välillä väärin ja srkn linjaukset mennä metsään. Isolla joukollakin voidaan omaksua virheellisiä käytäntöjä/tapoja jne. Pyhä henki vaikuttaa siten, että jos virheitä on tehty, ne ajan mittaa havaitaan: pyhä henki nostattaa keskustelua aiheista. Joskus tämä voi tapahtua ”liikkeestä potkittujen kautta”, joita jotkut eivät enää pitäneet uskovaisina – kaikki tietäviä kun eivät ole.
Se, mitä yllä sanoin, ei toki tarkoita sitä, etteikö eksytystä olisi.
Tiivistettynä: minä olen uskovainen, mutta näkemyksissäni ja käsityksissä erehtyväinen. Olen Osallinen pyhästä hengestä, ei minulla sitä ole. Se, joka puhuu kuin ei voisi erehtyä, on erehtynyt pahemman kerran. Ehkä jopa niin, että ei enää ole pyhästä hengestä osallinen.
Kaksi viimeistä virkettä oli osoitettu rakkaudella nimetön 220:lle, koska sinä kirjoitat aivan kuin olisit muita ylempänä ja ymmärtäisit asiat muita paremmin.
vs:lle: Sanoitit paremmin sen mitä tarkoitin, Pyhä henki vaikuttaa yksittäisten ihmisten kautta seurakunnassa, kuten raamattu todistaa:
1. Kor. 6 : 19 Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, 20 sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!
Kuten Srk.n puhujien kokouksen alustuksessa sanottiin, Pyhä henki ei erehdy, kaikki muu voi erehtyä, ja joka sanoo itsessään olevan Pyhän hengen, on väärässä, Pyhä henki näkyy vain hengen hedelminä, ja ne on Raamatussa sanottu. Näin ymmärrän.
Srkl? Vl? Onko ero siinä, jos tuntee srk johtokunnan ja työntekijöiden olevan samassa rakkaudessa ja uskossa, on silloin srkl. Ja jos ei tunne, on vl? Mihin tämä teidän jakonne ”vuohiin ja lampaisiin” perustuu?
Kuinka Jumalan sanan mukainen oppi voi olla erillään Pyhästä Hengestä?
Kyllä PH vaikuttaa nimenomaan ihmisessä, niin se on. Ja kun on joukko PH omaavia ihmisiaä, so Jumalan seurakuntaa. Ei siis voi olla Jumalan seurakuntaa ilman Pyhää Henkeä.
Srk ei ole Jumalan seurakunta, ei myöskään paikallisry. Ne onn ajallisia yhdistyksiä. Uskon kohde ei ole kumpikaan näistä. Kaikissa näissä yhdistyksissä tehdyt mokat eivät ole vähentäneet rakkauttani ihmisiin, jotka näissä tekevät työtään, mokanneetkin. Ja pyytäneet omia syntejään anteeksi. Sen sijaan koen, että näitä ihmisiä epäuskoisiksi, vailla PHä oleviksi syyttävät ihmiset ovat armottomia, vailla rakkautta. Ketä kohtaan? Langennutta ihmistä kohtaan. Heillä tuntuu olevan oikeus tutkia toisen ihmisen tunnon syvyyksiä, katumuksen aitoutta, PHkö vaikutta tämän?
Ei se niin mene….
Henkiopista vielä…. tsekatkaapa se minun kysymys tuosta ylempää, kysymys jaosta vuohiin ja lampaisiin. Mikä jakaa ihmiset….
Minä uskon niin, ja ymmärrän myös raamatun niin opettavan, että juuri Henki. Mooses kehotti valitsemaan kahden tien välillä, elämän ja kuoleman, ja nimenomaan kehotti valitsemaan elämän. Eikö siinä ole juuri ”henkiopista” kyse? Väärästä tiestä, eli väärästä hengestä ja oikeasta tiestä, eli oikeasta hengestä so. PHstä. Oliko Mooses siis srkl, koska hänen oppinsa oli tämän kaltaista opetusta? Srkl on myöntänyt kaikenlaiset muut henkioppihommat olleen väärin, mutta Jumalan sanan mukaan ei kuitenkaan voida väistää elämän ja kuoleman välillä. Siitä ei voi sanoutua irti. Se näkyy mm siinä, että edelleenkin nuhdellaan ja varoitetaan synnistä, kehotetaan parannukseen jne….ja tämäkö tekee srkl eron vl, kuten väitätte? Mitä raamattu opettaa tälläisesta toiminnasta?
Pitäisikö ihmisen saada olla ja tehdä kuten itse haluaa, ilman muistutusta synnistä, niin kuin sitä ei olisi olemassakaan?
Tuossa ylempänä kysyin, miksi Jumalan Poika kehotti kuulemaan, mitä Henki seurakunnille sanoo, jos PH ei ole seurakunnassa, vaan ainoastaan yksittäisessä ihmisessä? Still perustelujen mukaan vain ihmisessä on PH, eikä seurakunnalla ole mitään roolia… Tähän pyytäisin vastausta….
Edelleen pyytäisin vastausta kysymykseen toimitaloista, jota kysyin tuolla toisaalla. Onko se synti, osoitus väärästä henkiopista?
Luetko uudestaan tarkemmin ymmärryksen kanssa Raamatun kohta: jolla korva on se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo. En kyllä näe tuossa mitään todistusta että henki olisi seurakunnalla, ei siinä sanota että jolla korva on se kuulkoon mitä seurakunta sanoo.
Tuosta toimitaloasiasta vielä, ei ”tallin haju” viihdy prameissa tiloissa, kirkolla ja seurakunnilla on kyllä tiloja ja niin isoja että sopii seuroja pitämään. Kuten sanoin aikaisemmin, tiloihin tulisi olla matala kynnys kaikille, en näe evankeliumin työssä tarpeelliseksi hienoja toimitiloja, ne nostavat kynnystä, samoin ne laitostavat ja luovat sisäpiirejä. Miten ennen evankeliumin työ eteni kun ei näitä ollut, silloin ei tarvinnut muuta kuin kirkastaa Kristusta. Kirkot on olleet jo kautta aikain ja esim. niistä maksettava vuokrakin olisi pientä verrattuna kalliiden toimitalojen kustannuksiin. Ne tulisi katettua kolehtivaroin.
Kylläkai kirkot on prameita verrattuna ry tiloihin… Mikä ry on pramea ja hieno? Olen käynyt menessa ry tilassa, eikä niistä yksikään ole moinen. Päin vastoin, ne on aika tavallisia, jopa tasoltaan matalia. Päiväkoditkin on nykyaikana hienomipia, puhumattakaan nykypäivän arvokkaimista ”temppeleistä”, kauppakeskuksista….
Onko siis ry rakentaminen synti tai jotain?
Ei siinä todellakaan sanota, mitä seurakunta sanoo. Vaan nimenomaan mitä Henki sanoo seurakunnalle, ja sitä tulee kuulla, jolla on korvat. Ihan oikein ymmärrät. Mitä se tarkottaa tuo Jeesuksen kehotus?
Tiettyyn aikaan laaditut ja perusteellisenkin keskustelun tuloksena syntyneet ”taistelusopimukset” erilaisista asioista ovat usein jääneet elämään ja tuoneet eräänlaista turvallista kehystä uskoville. Mutta silti kyse on inhimillisistä perinnäistavoista.
Jos uskonpuhdistusta ei nähdä jatkuvana asiana seurakunnassa, näistä perinnäistavoista tulee väistämättä ennen pitkää uskon kohteita, tai suoremmin sanottuna lakia. Lakia uskoville. Perinnäissäännöt tuntuvat turvallisilta, ”näin ovat jo entiset pyhät uskoneet ja kilvoitelleet”. Sillä niitä on helppoa perustella. Mutta se ei tee niitä sen pyhemmiksi. Perinnäissääntöjen saarnaajia tuli myös Galatian maakuntaan, lukekaapa ajatuksella.
Galatalaiskirjeessä Paavali puhuu kolossalaisillekin tutusta ilmiöstä. Kun pelkän armon lisäksi pelastuksen perustukseski otetaan mitä tahansa ihmistekoa, olipa kysymys ympärileikkauksesta tai mistä tahansa, joka voidaan käsittää palkkaa tuottavaksi ansioksi, on evankeliumin totuus menetetty. Kristuksen pelastusteko on tehty tyhjäksi ja Jumalan ehdoton armo on hylätty. Galatalaiset ymmärsivät, että näissä perinnäissäännöissä on kysymys asioista, jotka ikäänkuin kehällisinä tulivan evankeliumin keskeisen sanoman lisäksi, ylimääräisenä varmuutena Abrahamin siunauksen saamisesta. Apostoli oli itse saanut kokea armon niin suurena, että hän oli todella hämmästynyt galatalaisten sekoiluista.
Itsekin olen kovasti miettinyt, että jäikö keskuuteemme aikoineen isoesikoisuuden pohjavirta. Kun katsomme historaa reilun sadan vuoden takaa, joskus tuntuu siltä että pahimmillaan 1970-luvulla oli kysymyksessä jopa esikoisuuden ja uudenheräyksen sekaoppi. Nämä asiat ovat yhä läpi selvittämättä.