Korteniemi: Täällä ei ole erehtymätöntä seurakuntaa


Seurakunta, joka pitää oikeassa oloaan itsestään selvänä, on suurimmassa vaarassa menettää sen. Seurakunta, joka suostuu tutkimaan itseään, arviomaan Jumalan sanan valossa, näkyvätkö siinä oikean seurakunnan tuntomerkit, säilyy elävänä Kristuksen seurakuntana. Tämä lienee myös Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen opetus meille.  – Joona Korteniemi, 27.3. 2014.

Erehtymätöntä jumalan lasten seurakuntaa ei ole olemassakaan.

suvis10R

Seurakuntakin voi erehtyä, varoittivat uskovaiset puhujat kokouksessaan joskus 1900-luvun alussa.

Seurakunnan omana toimintaansa ja opetukseensa kohdistuva itsekritiikki on tarpeellista yhä tänä päivänä, kirjoittaa Helsingin yliopistossa teologiaa opiskeleva puhuja Joona Korteniemi.

Itsekritiikki on ajankohtaista juuri nyt. Voisi oikeastaan sanoa että jokaisella Rauhanyhdistyksellä. SRK:n johtokunta onkin eri yhteyksissä nostanut esityslistalle itsekritiikin aiheita. Syntiä sekin on, mihin yhdessä jotenkin kollektiivisesti ollaan syyllistytty.

Nykypäivänä yksi itsekritiikin asia on elämäntapa-asia. Ensimmäisenä se tulee mieleen. Millä lailla uskovaisten pitäisi Raamatulliselta pohjalta ja oikein asennoitua niihin ”normeihin”, joita on ruvettu liittämään uskovaisen elämän ja kuuliaisuuden velvoitteeksi? Kun on tehty päätöksiä esimerkiksi televisiosta, musiikista ja perheitä koskettavasta lastensaanti-kysymyksestä.

Onko tässä menty harhaan?  onko monta erilaista opetusta? Kysyn vaan kun en tiedä.

Sitten se, että väärien erottamisten korjaaminen takavuosina, asia joka on hiertänyt ja jäänyt paikallisissa rauhanyhdistyksissä laittamatta kuntoon. Vaikka SRK.n johdolla on todettu että yhdessä tuli tehdyksi väärin keskenään silloin. Mitä silloin tapahtui, sitä ei enää edes tiedetä, mutta vaikkemme itse tiedä, niin jotkut tietävät. Elikkä uhrit.  Elossa olevat ihmiset joilla on itsellään tieto siitä että heitä on kohdeltu rauhanyhdistyksessä väärin. SRK:n johtokunta on toiminut rehdisti kehottanut järjestämään asiat kuntoon paikallisesti. Eihän sadan tuhannen uskovaisen kokonaisuudessa voida missään Oulussa keskitetysti tietää että mitä jossain paikallisesti on tehty.

Kolmantena lasten hyväksikäytön salaamiseen johtaneet käytännöt, tavat tai asenteet, ja opetukset jotka vaativat uudistamista. Tästä johtokunnan tiedotustilaisuudessa oli paljon puhetta. Ja sen jälkeen. Miten uhreja voidaan tukea. Missä asemassa uskovaisten joukossa ovat ne hyväksikäyttöön syyllistyneet, jotka eivät ole koskaan joutuneet vastuuseen teoistaan viranomaisten edessä eivätkä ole myöskään hyvittäneet rikosista aiheutuneita kräsimyksiä uhreilleen? Miten nämä rikolliset kohdataan ja käsitellään paikallisissa rauhanyhdistyksissä. Ei varmasti pystytä jatkamaan sitä että asia vaan ohitettaisiin mitään reagoimatta.

Hengellinen kiusaaminen on tuttua jo Raamatun lehdiltä. Myös varhaiset kristittyjen yhteisöt erehtyivät ja riitelivät keskenään. Heti alussa alkoi olla uskovaisilla silloin harhaoppeja, ilmiesesti erimielisiä opillisia käsityksiä. Ei ollut mitään keskitettyä ”johtokuntaa” joka olisi velvoittanut yhdelle kannalle? Ehkä hekin syyllistyivät ylepyden syntiin, hengelliseen väkivaltaan.

Itsekritiikkiin oli aihetta nähtävästi jo pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Sitten lisää seuraavina vuosisatoina, koottaessa Uuden testamentin tekstejä ja kun yritettiin päästä sopimukseen siitä että mitä tekstejä Raamattuun hyväksytään ja mitä ei.

Itsekriittisyyden punainen lanka näyttäisi kulkevan läpi kristillisyyden historian nykypäivään saakka. Yksikään aika ei ole ollut erehtymätön. Ei ennen eikä nyt.

”Hengellinen ja yhteisöllinen narsismi”

Korteniemi käsitteli vielä aihetta kirjoittamalla ”narsismista”. Sillä Raamatussa suoraan myös arvostellaan Jumalan kansaa, moniko on tullut tätä ennen ajatelleeksi.

Raamatulla perustellen Korteniemi toteaa itsekritiikin ikään kuin tarpeellisena jo Raamatun pohjalta.

” – – Yksi Raamatun kantavista teemoista on Jumalan kansan, uskoa tunnustavien yhteisön kritisoiminen. Tämä ei poista edellä kuvattua seurakunnan välttämätöntä roolia mutta tuo siihen lisäulottuvuuden. Vanha testamentti Mooseksen kirjoista pienimpiin profeettoihin kuvaa yhä uudelleen ja uudelleen, miten valittu kansa on tottelematon Jumalalleen, miten sen keskellä rehottavat epäoikeudenmukaisuus, ahneus, pinnallisuus, kaksinaismoralismi ja epäjumalanpalvelus.

Keskeinen syy kauhealle tilanteelle on se, että Israelin kansaa vaivasi hengellinen ja yhteisöllinen narsismi, se piti itsestäänselvyytenä omaa asemaansa Jumalan kansana. – –

Huomaamme, että Raamatun syntyprosessia ohjannut Pyhä Henki on päästänyt kirjoitettuun Jumalan sanaan valtavan määrän kuvauksia uskovaisten erehdyksistä. – – Jos Pyhä Henki on erehdysten ja ongelmien suhteen näin avomielinen, varmaan meidänkään ei kannata pelätä niiden avointa käsittelemistä.”

Ei varmasti kannatakaan pelätä, ehkä vähän kuitenkin tässä toimia varoen. Raamatun mukaan ”Pelkoa ei rakkaudessa ole”.

Mutta. Mitä tarkoitetaan yhteisöllisellä narsismilla? Sitä en tässä ihan ymmärrä. Voisiko olla luontevinta puhua vaan synnistä? Joka tapauksessa, Joona Korteniemelle kuuluu lausua kiitos asiapitoisesta ja herättelevästä kirjoituksesta.

On hyvä muistaa, että me ihmiset voimme nähdä ja ymmärtää vain osittain ja rajallisesti.  Ja että tässä ajassa on ”yhdistyksellä talostelussa” olemassa myös se näkymätön kirkko, valtakunta jonka loppujen lopuksi vain Jumala yksin tuntee. Se on uskontunnustuksen mukaan näin. Jos se olisi näkyvässä muodossaan yhtenä inhimillisesti nähtävänä yhteisönä, silloinhan ei uskoa enää tarvittaisikkaan. Kun se voitaisiin nähdä ihmissilmin.  Mutta se tulee todella näkyväksi vasta Kristuksen tullessa tuomitsemaan viimeisenä päivänä. Silloin paljastuu myös kaikkinainen vääryys ja harhaoppi, sekin mitä emme ole ymmärtäneet.

*       *        *

Ajattelemisen aihetta antoi: Kamasa.

*       *        *

Lähde:

Joona Korteniemi: Jumalan seurakunnan itsekritiikki. Hulluinhuonelainen 27.3.2014.

Lue lisää:

Aleksi: Vaarallisin erehdys: uskomus erehtymättömyydestä

Erehtymättömänä itseään pitävä SRK:n johto erosi. helsingin Sanomat, Muut lehdet, 6.1.2014.

Vuokko Ilola: Taistelu vääriä henkiä vastaan – haamunyrkkeilyä? Blogikirjoitus 11.10.2011. Kotimaa24.

Vuokko Ilola: Vl-oppi – onko sitä? Blogikirjoitus 22.2.2012, Kotimaa24.

Junker Jörg: Mara, teesit ja me  (Miten Luther tarkasteli erehtymättömänä pidetyn katolisen kirkon opetusta)

Kirkkoherra: Lestadiolaisjohdolla ei ole selkeää linjaa hyväksikäytöstä. Pauli Niemelän haastattelu. Kotimaa24 22.5.2012.

Nestori: Reinikainen osoitti nykyisen vl-opin kolme vääristymää

Nestori: SRK:n johtokunta pyysi julkisesti anteeksi hoitokokousten väärinkäytöksiä – lehdistötiedote 12.10.2011.

Olli Seppälä: Piispa Toiviainen: Vanhoillislestadiolaisuus on kansankirkolle ongelma. Kotimaa24 15.9.2011.

Olli Seppälä: Kotimaa: Vanhoillislestadiolaisuus on ollut ”virtahepo kirkkosalissa”. Kotimaa24 18.5.2012.

Olli Seppälä: Pääkirjoitus: Vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi lähellä harhaoppia. Kotimaa24 22.3.2012.

A. A. Tami: Erehtymätön seurakunta?

A. A. Tami: Harhaoppien valtakunta

Advertisements

14 kommenttia

Kategoria(t): eettisyys, elämäntapa, epäily, erehdys, erehtymättömyys, hengellisyys, itsesensuuri, lähihistoria, luterilaisuus, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, rauhanyhdistys, retoriikka, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, synnit, syyllisyys, uskon perusteet, uskontokritiikki

14 responses to “Korteniemi: Täällä ei ole erehtymätöntä seurakuntaa

  1. luukanvalma

    Tuota narsismi-käsitettä en oikeastaan osaa yhdistää tähän. Mutta: AS-poikani, joka on tutkinut paljon amerikkalaista tutkimusta Aspergerilmiöstä, on jostain yhteisömallista löytänyt siitä käytetyn sanaa: ”joukkoasperger”. Aspergerin asiantuntijana voisin hyvinkin yhtyä tähän ajatukseen. Tosin eroa on siinä, että meitä lest.-lapsia todella o p e t e t t i i n pysymään erossa muista ihmisistä, jotka eivät olleet samanmielisiä uskonasioissa. Tuo epäsosiaalisuus olisi siis enempi opittua kuin synnynnäistä meissä. Muut piirteet As-ihmisistä täsmäävät kyllä lestadiolaisiin. Myös tunneköyhyys.muita ihmisiä kohtaan.

  2. ...... [Kuusi pistettä]

    Blogin kirjoittajan olisi hyvä ottaa lainaamansa tekstit sellaisina ku ne ovat oikeasti, ilman omia lisäyksiä. Missä kohden Joonan blogia löydät tekstin: ”Erehtymätöntä jumalan lasten seurakuntaa ei
    ole olemassakaan.” Ne on kuitenkin laitettu täälä Joonan kirjoittamiksi. Muutenkin blogi ohittaa lähteen oleellisia kohtia aina sitä mukaan kun ne sotivat blogin kirjoittajan omia näkemyksiä vastaan.

    • Toimitus

      Hyvä nimimerkki Kuusi pistettä,

      Kiitämme arvokkaasta palautteestasi. Pyysimme kirjoittajaa tarkistamaan käyttämänsä sitaatin. Viimeinen lause ingressissä on kirjoittajan päätelmä eikä kuulu siteerattuun tekstiin. Se on tekstistä loogisesti johdettavissa oleva, kirjoittajan oma päätelmä.

      Ystävällisesti,

      Toimitus

    • Still

      Onko sinun mielestä olemassa erehtymätön seurakunta, saako tuosta Joonan blokista käsityksen että on olemassa erehtymätön seurakunta, voisitko kenties pysyä asiassa ja perustella mitä oleellisia ohituksia kirjoittajalla on, itse kyllä sain saman käsityksen että Raamatun mukaan erehtymätöntä seurakuntaa ei ole maan päällä, ja joka sellaiseksi luulee omaa ryhmäänsä on harhaopissa Raamatun mukaan. Sinulle näyttää olevan tärkein joku sanamuoto eikä sisältö, eihän se ole oleellista, saman asian voi sanoa monin eri tavoin.

  3. Ajatus

    Ei Paavali kritisoiniut seurakuntaa, vaan julisti uskovaisille täydellistä evankeliumia. Saatika sitten asettanut Kristuksen seurakuntana säilymisen uskovaisten ihmisten hurskauden ja oikeamielisyyden varaan. Täydellinen evankeliumi, johon kuuluvat neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat, on tarpeen uskovaisille uskomassa säilymiseksi. Ne eivät ole lakia, sillä muutoin Paavali olisi joutunut itsensä kanssa ristiriitaan. Sillä laki ei kuulu kristityille.

    Itsensä tutkimisessa kristitty hyytyy jo alkumetreillä ja joutuu toteamaan että armo on todella ansaitsematon. Lainomainen kristillisyys vaatii ihmiseltä sisäisiä kokemuksia, jotta Kristuksen sovitustyö kunnolla avautuisi. Uusheränneet tekivät Kristuksen kärsimisestäkin lain kristityille.Kuitenkin Kalle Heliste v 1911 lestadiolaisten ryhmittymien sovitokokouksessa totesi. ”Fariseuksen tila on heräämättömän tila, publikaanin tila on heränneen tila, mutta Jumalan lapsen tila on vapaa.”
    Samassa kokouksessa Matti Suo varoitti, että laki väärin ymmärrettynä on painamassa epäilyksiin niitä, jotka muutenkin ovat omilta tunnoiltaan vaivatuita.

    Todella outo väite on, että seurakunnan säilyminen Kristuksen seurakuntana on itsekritiikin varassa. Antti Koukkarin
    sanoin : ”Seurakunta on Kristuksen itsensä rakentama, ja jos me sitä arvostelemme, niin ketä me silloin itse asiassa kritisoimme.”
    Kristus kyllä hoitaa seurakuntansa, uskon kuuliaisuudessa me jokainen säilytään sen yhteydessä. Kun näin uskotaan, se ei ole vääränlaista itsevarmuutta.

    Raamatun mukaan Kristuksen seurakunta on yksimielinen ja yhteen henkeen juotettu. Jos tämä juotos pääsee jonkun kohdalla
    synnin luvallisuuden tähden katkeamaan, niin neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat muuttuvatkin asianomaiselle laiksi, ”syntilistoiksi”
    tai jopa ”höpösynneiksi”, seurakunnan hoito muuttuu kiusaamiseksi, hoitajat inhimillisen vallan käyttäjiksi. Tulee tarvetta ”yhteisölliseen kritiikkiin”, jota viime aikoina on paljon mediassa ilmennyt.

    Kun se, mikä on puhdasta kultaa, muuttuu jollekin ihmismielipiteiksi ja -käsityksiksi, on silmävoiteen tarve ilmeinen.

    • Still

      Lainaus Ajatuksen tekstistä:
      ”Raamatun mukaan Kristuksen seurakunta on yksimielinen ja yhteen henkeen juotettu. Jos tämä juotos pääsee jonkun kohdalla
      synnin luvallisuuden tähden katkeamaan, niin neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat muuttuvatkin asianomaiselle laiksi, “syntilistoiksi”
      tai jopa “höpösynneiksi”, seurakunnan hoito muuttuu kiusaamiseksi, hoitajat inhimillisen vallan käyttäjiksi. Tulee tarvetta “yhteisölliseen kritiikkiin”, jota viime aikoina on paljon mediassa ilmennyt.”

      Tämä lauseesi on paradoksaalinen, kerrot yksimielisyydestä ja synnin luvallisuudesta. Esimerkkinä otan vl liikkeen televisio asian, sen johdosta aikoinaan on heitetty saatanalle paljon kristittyjä vl liikkeestä, keksityn synnin vuoksi. Tänä päivänä samasta asiasta ei enää ole seuraamuksia, Eikö tässä täyty juuri nuo lopussa mainitsemasi toimet, syntilistat, höpösynnit ym.? Ja esimerkkejä on paljon, kirkossa käynti, kirkkokuoro, seurakunnan kerhot, jne. Kun ei erota kultaa katinkullasta niin näin pääsee käymään, seurakunta on uskovien yhteisö ja sen rajat ei ole silmin nähtävissä, sydämen usko ja hengen hedelmät näyttää sen, tällä rajanvedolla Srk on tehnyt paljon eksytystä.

      • Usko ei perustu logiikkaan

        Jos tunnet Raamattua Still, niin tiedät varmasti että se sisältää paljon loogisia ristiriitoja ja paradokseja. Milloin Paavali kehoittaa olla ympärileikkaamatta, etteivät joutuisi lain alle ja milloin taas kehoittaa esim. Timoteusta ympärileikkaamaan itsensä sen tähden, että rakkaus säilyisi seurakunnassa. Usko ei siis perustu logiikkaan eikä voi avautua järjen avulla ilman Pyhää Henkeä.
        Jos joku ajallinen asia tulee seurakuntaa ja seurakunnan rakkautta tärkeämmäksi, niin ei usko voi säilyä. Kristus ja seurakunta ovat nimittäin yksi liha, kuten Raamattu sanoo.

      • Still

        Olen lukenut Raamattua vasta kun pääsin rauhanyhdistysaddiktiosta noin kolme vuotta sitten. Sitä ennen en lukenut koska kuljin seuroissa niin ettei sitä pitänyt tärkeänä. En vertaisi Raamatun kirjoituksia kenenkään kommentteihin, jos Raamatussa on paradokseja niin ne on kuitenkin johdonmukaisia. Tuosta uskon avautumisesta, rauhanyhdistyksen seurapuheissa oiotaan mutkat suoriksi juuri järjen avulla, ihmisjärki tuppaa menemään Jumalan sanan ohi.
        Miksi maallinen voisi mennä rakkautta tärkeämmäksi, no vallan halun ja pelon lietsomisen vuoksi, ja näin on toimittu vl liikkeessä, maalliset asiat hoitokokouksissa meni rakkautta tärkeämmäksi, tätä ei ole vieläkään korjattu vaan sama kaiku on askelten edelleen. Eli olen samaa mieltä, usko ei ole loogista.

    • 14022014

      ”Jos tämä juotos pääsee jonkun kohdalla
      synnin luvallisuuden tähden katkeamaan, niin neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat muuttuvatkin asianomaiselle laiksi …”
      Sanonta ”synnin luvallisuuden tähden” kuulostaa retoriselta lyömäaseelta. Intuitioni sanoo että kritisoivaa mieltä ilmenee ilman että yksilö on ruvennut elämään synnissä. Synti = sydämen luopuminen Jumalasta. Mikä tämä luvallinen synti voisi olla, johon viittaat? Sekö että ihmettelee joitakin omituisuuksia ja väärinkäytöksiä ja ehdottaa että niitä selvitetään?

      • Ajatus

        Neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat kuuluvat evankeliumin täydellisyyteen, ovat osa sitä. Ne on tarkoitettu uskovaisille jotta säilytään uskomassa. Täydellinen evankeliumi kokoaa eikä hajoita.

        Kritiikki ja nuhdesanat evankeliumista irroitettuna ovat rikkomassa kristittyjen välejä ja synnyttämässä eriseuroja, kuten ns.pikkuesikoisuuden kohdalla aikanaan kävi.

        Alkuseurakunnassa kaikki oli yhteistä. Ananias ja Zafira jättivät kuitenkin salaisesti osan itselleen. Eivät olleet vilpittömiä Jumalan ja ihmisten edessä. Seurauksena kuoleminen pois seurakunnasta.
        Jos jossain asiassa uskon salaisesti ”hoitorumbaa” peläten omalla tavallani antaen näin luvan jättää jotain itselleni, on sen juotoksen katkeamisen vaara ilmeinen.

  4. Nimetön 220

    Still
    ”Miksi maallinen voisi mennä rakkautta tärkeämmäksi, no vallan halun ja pelon lietsomisen vuoksi, ja näin on toimittu vl liikkeessä, maalliset asiat hoitokokouksissa meni rakkautta tärkeämmäksi, tätä ei ole vieläkään korjattu vaan sama kaiku on askelten edelleen.”
    Still, kuinka voit väittää kuten väität. Mikä on se ”korjaus” joka sinulle riittäisi?
    Jos sinä näet jonkun ihmisen elävän synnissä, vaikkapa ottavan avioeron. Eikö siitä tule Jumalan sanan mukaan nuhdella syntinä?
    Miten sinä uskot pääseväsi taivaaseen? Kerroppa, eläkä vaan syytä muita ja valvo toisten syntejä;)

    • Still

      Aivan hyvin voin väittää noin, maallisia asioita hengellistämällä on tehty paljon eksytystä ja pahaa kristityille, veljille ja sisarille. Televisio, naisten asema, kuuliaisuus maalliselle johtokunnalle, politiikka, ry:n hankinnat(esim. tuolit), toimitalojen remontit ja hankkeet, kuorolaulu, eri soittimet, lasten harrastukset, näitä kuule riittää. Jos rakkauden rikkoutuminen johtuu siitä että minun lapsi harrastaa kuorolaulua muualla kuin ry:n kuorossa niin ei silloin rakkautta ole ollutkaan, se on petollista ja Jumalalle kauhistus. Televisio on rikkonut rakkauden aikoinaan, ei enää nykyään, miksi tätä vääryyttä ei julkisesti korjata, se on julkisesti kyllä aiheutettu, aivan kirjoitettuna Päivämiehessä. Ja paljon muuta. Minä en vaadi mitään, Jumala vaatii kyllä meitä rakastamaan jos haluamme taivaaseen. Pyhä henki neuvoo jokaista kristittyä omassatunnossa, mutta miten se voi neuvoa jos omatunto on luovutettu maalliselle yhteisölle, persoonattomalle toimijalle jota ei Jumala tunne.
      Jos ihminen on päätynyt avioeroon niin kyllä siinä on taustalla usein paljon muuta kuin itse ero. On tekopyhää mennä nuhtelemaan avioeron takia, mieluummin lähestyn ihmistä muistamaan aikaa kun hän rakasti, joskus hänellä oli vierellä ihminen jota lupasi rakastaa kuolemaan asti, kysyn mikä muuttui ja mikä tuli rikkomaan rakkauden ja lupauksen.
      Itse uskon Jeesuksen lupaukseen, tule ja seuraa minua, usko ja kaste, syntien anteeksiantamus Hänen kauttaan, aivan kuin ristinryövärikin uskoi, Jeesus on täyttänyt lain johon itse en kykene. Jumalan seurakunta on keskellämme, sisäisesti jokaisessa joka uskoo kuten Raamattu opettaa, Pyhä henki tekee työtään palvelijoidensa kautta kirkoissa, herätysliikkeissä, ylsittäisissä kristityissä, kaikkialla siellä missä Hengen hedelmät näkyy tekoina eikä vain sanoina. Minua ei hyödytä yhtään syyttää ketään mutta Jeesus sanoi opetuslapsille kun he kysyivät suurimmista käskyistä, ne on rakasta Jumalaa kaikesta sydämestä…ja rakasta lähimmäistä kuin itseäsi, se on paljon kun nuo muistaa, ei Jeesus turhia puhunut. Usko vaikuttaa tekoina, teot ei tuo kuitenkaan uskoa vaan usko on lahja, siinä ei ole mitään ansiota eikä omaa kunniaa vaan kaikki kunnia kuuluu Jumalalle.

  5. luukanvalma

    Sitä ”silmävoidetta” ei voi laittaa ennenkuin ottaa mustat laput pois silmiltään. Ajatuksella on aika outoja ilmaisuja. Esim: ”Laki ei kuulu kristityille”. Minä kirjoitin Kaleva-lehteen yhden elokuvan ilmestymisen jälkeen sana-on-vapaa-osastolle: Neljäs käsky kuuluu myös lestadiolaisille. Yksi tytär oli tehnyt äidistään filmin, jossa äitiä mollattiin, kun hän oli tuonut vastaanottohuoneeseen television ja vietteli siten lapsiaan ”syntiin”.— Jumalan käskyt eli laki kuuluu kaikille, Se on perusta länsimaiselle lainsäädännölle. Jumalan käskyjen rikkominen on omantunnon vastaista, olkoon sitten lestadiolainen tai kuka tahansa. Käskyjen rikkominen on kaikille syntiä, koska niissä Jumalan tahto on selvästi ja iankaikkisesti piirretty meidän noudatettavaksemme. – Se, että emme siihen pysty, on eri asia. Sitä varten Jeesus tuli tänne, että Hän täyttäisi lain Jumalan edessä ja sovittaisi meidän syntimme. Siihen meidän puoleltamme odotetaan katumusta ja parannusta. – OikaIseminen käskyjen ylitse on vallan riistämistä Jumalalta..

  6. Antinpoika

    Osoittaa asiantuntemuksen puutetta, jos uskoo, että herätysliike ei muutu. Tässäkin kysymyksessä vain muutos on pysyvää. Opetus muuttuu, tulkinnat muuttuvat, yhteisön rakenteet, tavat ja oma alakulttuuri muuttuvat. Aika ja paikka muokkaavat liikettä, onhan tämä nähty myös vaikkapa Amerikkaan siirtyneiden erilaisissa painotuksissa ja sisäisissä riidoissa. Tutustukaa herätysliikkeiden historiaan.

    Uskonliikkeitä tutkinut pappi, teologian tohtori Teemu Kakkuri on havainnut että kukaan ei muuttumista tunnu haluavan mutta se on vääjäämätöntä. Mutta kuka (tai mikä?) muutosta ohjaa, tietääkö sitä kukaan. Näin Kakkuri kirjoittaa:

    ”Vaihtuvat päivät
    pois leikit nuo jäivät
    mut koskaan et muuttua saa
    vuodet niin kulkee
    ne paljon pois sulkee
    mut koskaan et muuttua saa.

    Ole sellainen vain
    jonka nähdä mä sain
    ole muisto mun nuoruudestain
    ole sellainen vaan
    että taas uudestaan
    oman nuoruutein takaisin saan.
    (Juha Vainio)

    Kaikki herätysliikkeet muuttuvat. Ne ovat kuin virtaava joki, johon ei voi koskaan astua samaan paikkaan. Herätysliikkeet ovat tradition jatkumoa. Ne ovat sitä, millaista niiden arki nyt on. Ei ole olemassa oikeaa lestadiolaisuutta tai varsinaista körttiläisyyttä tai todellista viidesläisyyttä. Platonilainen ideamaailma on tyhjä.

    Moni kyllä kertoo mielellään, millainen kukin liike oikeasti on, mutta parhaimmillaankin hän kuvastaa vain omaa ideaaliaan. Tai manaa irvikuvan kankaalle.

    Vanhoillislestadiolaisuus on hurjassa murroksessa. Toivottavasti ei liian hurjassa, eikä muutu liikaa. Suolansa menettäneitä uskontoja on jo ennestään tarpeeksi.”
    Teemu Kakkuri blogissaan, Kotimaa24
    https://www.kotimaa24.fi/blogit/ole-muisto-mun-nuoruudestain/

    PS. Teemu Kakkurin väitöskirja v. 2011 käsittelee evankelista liikettä sotienjälkeiseltä ajalta. Vuonna 2014 hän julkaisi kirjan Suomalainen herätys – Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s