Oululainen, sano EI vihapuheelle!


Oululainen Karjasillan seurakuntapastori ja kirjailija Satu Kreivi-Palosaari on huolissaan lestadiolaisuutta kohtaan kohdistuvasta jyrkästä kielteisyydestä, torjunnasta ja mustamaalaus1suoranaisesta vihapuheesta Oulussa.

Satu Kreivi-Palosaari totesi kolumnissaan Kalevassa, että hän on kohdannut juuri Oulussa kaikkein kielteisimmät asenteet herätysliikkeen jäseniä kohtaan.

Samaan aikaan kirkossa on alettu laajemminkin kantaa huolta kristittyjen keskinäisestä vihapuheesta. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen.

Yksilöiden ja erilaisten ryhmien välisen vuorovaikutuksen ja vuoropuhelun rikkautta, avoimuutta ja aitoa kaksisuuntaisuutta voidaan pitää hyvän yhteiskunnan tuntomerkkinä.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on useissa yhteyksissä painottanut keskenään erilaisten ryhmien ja ihmisten aitoa kohtaamista ja vuoropuhelua kirkossa. Hän on nostanut esiin termin sovintopuhe.

Sananvapauteen kuuluu myös vastuu.

Tavallisessa arkikäyttäytymisessä tapahtuvan syrjinnän estäminen on ratkaisevan tärkeää. Erilaisen syrjintä on synti, olipa se erilainen sitten vaikkapa homo, lestadiolainen tai ateisti.

Mikä on koventanut asenteita?

Pastori Kreivi-Palosaaren kokemukset kertovat hätkähdyttävästä asenteiden muutoksesta. Lestadiolaisen herätysliikkeen elämäntavat ja uskomukset ovat herättäneet aina keskustelua, mutta vielä 10-20 vuotta sitten ulkopuolisetkin osoittivat usein arvostusta lestadiolaisia kristittyjä ja rauhayhdistyksen toimintaa kohtaan. Herätysliikkeen katsottiin rikastuttavan omaperäisyydellään ja perinteillään ympäröivää yhteisöä ja kirkkoa.

Lestadiolaisia kanssaihmisiä pidetään yleensä rakentavina, myönteisinä ja luotettavina yhteiskunnan jäseninä. Tämän osoittaa esimeriksi lestadiolaisten saama kannatus yhteisten asioiden hoidossa niin seurakunnissa kuin maallisen politiikankin piirissä.

Oulussa asenteet jyrkentyneet

Satu Kreivi-Palosaaren mukaan jyrkät, leimaavat asenteet nousevat Oulussa esiin joka kerta, kun keskustelu kääntyy lestadiolaisuuteen. Hän toteaa, että ilmiö  on keskustelukulttuurille tyypillistä nimenomaan Oulussa.

Moni muukin on havainnut reaktion, joka herää silloinkin, vaikka olisi kyse uskonnosta vain yleisellä tasolla. Asia liitetään silloinkin suoraviivaisesti ja kyselemättä lestadiolaisuuteen, ja aina kielteisessä sävyssä.  Silloin tuntuvat tunteet nousevan pintaan ja asiapohjainen keskustelu käy mahdottomaksi.

”Olen todellakin törmännyt tähän mekanismiin vasta Oulun seudulla, jossa olen asunut viimeiset 12 vuotta. Syntymäseudullani Tornionjokilaaksossa – 50 kilometria Pajalasta, lestadiolaisuuden syntyisijoilta – vastaavaa ilmiötä ei ollut, en törmännyt siihen myöskään niiden 12 vuoden aikana, jolloin asuin Ylä-Savossa.”

Julkisessa keskustelussa tulee tunnistaa vastuu ja velvoitteet. On suuri vaara, että ”Oulun ilmiö” loukkaa kansalaisvapauksia. Eikä se puhuhyvää kristittyjen lähimmäisenrakkaudesta.

Sielun_silmin

Yksityishenkilöiden leimaaminen on väärin!

Demokraattisessa, monikulttuurisessa oikeusvaltiossa on yksilölle turvattu perustuslaissa sekä uskonnonvapaus että yhdistymisvapaus.Yksityiset henkilöt ja herätysliike ovat eri asemassa julkisen kritiikin suhteen.

Erilaisista liikkeistä ja instituutioista on luvallista esittää julkisesti voimakastakin kritiikkiä. Julkisissa johto- ja luottamustehtävissä olevia henkilöitä on luvallista ja asiaankuuluvaa arvioida siitä, millä tavoin he hoitavat tehtäviään. Toki tässä on noudatettava hyviä, korrekteja tapoja. Yhteisö on tilivelvollinen jäsenilleen, mutta tietyssä määrin myös koko yhteisölle, jossa se toimii.

Sen sijaan ketään puhtaasti yksityishenkilöä ei ole luvallista arvostella julkisesti. Ketään ei ole lupa painostaa eikä mustamaalata. Kaikilla kansalaisilla on oikeus ratkaista vapaasti suhteensa uskontoihin ja samoin valita yhdistyksensä joutumatta sen tähden painostetuksi ja vihapuheiden kohteeksi. Kansalaiskeskustelusta ei saa muodostua yksipuolisesti leimaavaa. Vihapuhe on lainvastaista.

Mistä asennoituminen Oulussa kumpuaa?
Tähän on ehkä vaikea saada vastausta.

Jotain pimeää herää eloon keskustelussa

– Olen vuosia jo hämmästellyt sitä käsittämätöntä mekanismia, joka laukeaa, kun mainitsee facebookin päivityksessä – tai oikeastaan missä tahansa – sanan ”vanhoillislestadiolainen, kirjoittaa Satu Kreivi-Palosaari.

Hänen mukaansa reaktio on sama myös kasvokkain keskustellessa ihmisten kanssa Oulussa, oltiinpa kaupassa, ravintolassa tai muualla jututtamassa. Oulussa ei voi saada aikaan asiallista, neutraalia keskustelua lestadiolaisuudesta.  Avoin ja vapaa, moniarvoinen pohdiskelu tuntuu olevan ihmisille usein mahdotonta.

Vielä huolestuttavampaa on että lestadiolaisuudessa ei mielellään nähtäisi yhtään mitään myönteistä. Juuri myönteiset puheet vanhoillislestadiolaisista herättävät Satu Kreivi-Palosaaren mukaan ihmisissä jyrkän kielteisiä, jopa vihaisia tunnereaktioita.

”- Et ymmärrä, että sinua ei hyväksytä!

– Et ymmärrä, mitä he ovat tehneet tällä seudulla!

– Et ymmärrä, mitä he ovat tehneet naisille!

Jos olen käsitellyt kriittisesti tai jopa tuohtuneesti vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen liittyviä ilmiöitä, on sekin herättänyt tunteikkaan aallon. En ole ollut tarpeeksi kriittinen. Täytyy olla raivona.”

”Jotakin raskasta ja käsittelemätöntä, taatusti aidon tuskallista ja alkuvoimaista, mutta myös pimeää, herää eloon ihmisissä, jotka saattavat olla muuten hyvin asiallisia, jopa pidättyväisiä.”

Ihmiselle on usein tyypillistä suhtautua ennakkoluuloisesti itselleen vieraaseen ihmiseen ja ajattelutapaan. Ihmisellä on luultavasti sisäsyntyinen, evoluutiossa kehittynyt taipumus hahmottaa itselleen vastustajia ja jopa ”viholliskuvia” toisista ihmisryhmistä. Se on sitä perisyntiä meissä, jonka kehittymiselle on aikoinaan ollut lajia suojelevat perusteet.  Mutta ei enää, jotain vähemmistöä kohtaan kohdistettu vihaaminen vahingoittaa meitä kaikkia.

Tätä piirrettä pyritään kasvatuksella, uskonnolla ja lainsäädännöllä hallitsemaan ja ohjaamaan rakentavaan suuntaan. Esimerkiksi seurakunnan lapsityö ohjaa lapsia suvaitsevaisuuteen.

Tässä ei ole onnistuttu, jos yhteiskunnassa jokin ryhmä kokee joutuvansa leimatuksi ja syrjityksi. Se, miten maassa kohdellaan uskonnollisia vähemmistöjä ja muita vähemmistöihin kuuluvia, on havainnollinen demokratian mittari. Vastuun ja lähimmäisenrakkauden mittari.

Pahimmillaan tilanne kärjistyy käsitykseen, että jokin ihmisryhmä on yhteiskuntakelvoton, ja siten sen oikeuksia elää, kokea ja ajatella omalla tavallaan olisi rajoitettava.

Kun toiselta riistetään oikeus olla kaltaisensa ihminen, tällöin ollaan jo lähellä avointa rasismia.

Siionissa2P

Toisen ”puolustaminen” voi olla myös alistamista ja mitätöintiä

Kreivi-Palosaari viittaa siihen, että yksittäisillä keskustelijoilla saattaa todella olla taustanaan henkilökohtaisia ikäviä muistoja ja kokemuksia, esimerkiksi koulukiusaamisesta. Heille on jäänyt siitä ikävä ja ikävästi kaikkia lestadiolaisia leimaava muisto. Se on epäoikeudenmukaista, se ei ole rationaalista suhtautumista.

Kiusaamisesta ovat vastuussa kiusaajat, eivät muut. Silloiset kiusaajat eivät tavallisesti ole samoja henkilöitä, joihin kiusatuksi joutunut uhri nyt kohdistaa kritiikkinsä, ja hän toimii niin puhtaasti omien loukattujen tunteidensa perusteella. Tässä pitäisi jaksaa pitää pää kylmänä.

Satu Kreivi-Palosaari huomauttaa viisaasti myös siitä, että ulkopuolisen tarjoama hyväntahtoinen tuki alistetuiksi tulkitsemilleen ryhmille tai henkilöille voi tapahtua väärällä asenteella. Ylhäältäpäin lähtevällä asenteella joka mitätöi ja loukkaa juuri heitä, joita olisi ollut tarkoitus tukea!

”Kun avaa suunsa jotakin kansanjoukkoa vastaan, on tärkeää miettiä, kuka ja koska, on lopulta tehnyt väärin itse puhujaa kohtaan. Jos kyse on siitä, että haluaa puolustaa esimerkiksi ”alistettuja naisia” tai ihmisiä, joita kohtaan on tehty hirvittäviä vääryyksiä – sellaistakin voi epäillä tapahtuneen julkitulleiden tietojen mukaan – on aina muistettava, että toisen ”puolustaminen” voi olla myös alistamista.

Naisten puolustaminen ohi naisten itsensä kokemusten on hypähdys ojasta allikkoon. Ollaan yhä tilanteessa, jossa naisilta viedään ääni. Tähän ymmärtääkseni on viitannut myös Pauliina Rauhala lukuisissa haastatteluissa.”

Samasta asiasta ovat huomauttaneet monet muutkin, olipa kyse lestadiolaisuudesta tai muslimien elämäntapa-asioista. Reilu lähtökohta keskustelussa on kaikkia kanssaihmisiä yhdenvertaisina kunnioittava asenne ja nöyryys sen edessä, että itsellä ei voi koskaan olla täydellistä kuvaa kaikista asioista, joista jokaisella yksilöllä on oma, henkilökohtainen kokemus ja kanta. Vain moniäänisyydestä syntyy aito kokonaisuus.

Yksilöiden ja ryhmien välisen vuorovaikutuksen ja erilaisten identiteettien vuoropuhelua voidaan pitää hyvän yhteiskunnan tuntomerkkinä. Missä vähemmistöt voivat hyvin, siellä on enemmistönkin hyvä olla.

On väärin syyllistä rikoksista kaikkia lestadiolaisia

Monet ovatkin olleet huolissaan julkisuudessa käydystä keskustelusta ja vaatinut siihen vastuullisuutta ja tasapainottavia elementtejä. Onhan suuri riski että mediassa esillä olleet hyväksikäyttöuutiset johtavat sadan tuhannen ihmisen leimaamiseen. Pastori Satu Kreivi-Palosaari toteaa:

”Minusta on aivan oikein, että esimerkiksi Johanna Hurtig on tuonut esille liikkeen piirissä tapahtuneita väärinkäytöksiä ja paljastanut rakenteita, jotka ilmeisesti ovat mahdollistaneet ne. On silti kokonaan toinen asia leimata iso joukko ihmisiä syyllisiksi asioista, joista he eivät ole vastuussa.”

Kreivi-Palosaari puuttuu tässä tärkeään ihmisoikeuskysymykseen. Erityisesti mediassa on syytä tarkkailla sitä, että asiat uutisoidaan tosiasiapohjalta ja pyrkien neutraaliin, objektiiviseen tyylilajiin.

Johanna Hurtig: Taivaan taimet - Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino, 2013.

Johanna Hurtig: Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino, 2013.

Kreivi-Palosaari rinnastaa kuitenkin virheellisesti mediassa tapahtuvan yksilöiden leimaamisen ja tutkijan julkaisemat tutkimustiedot, jotka koskevat yhteisöllisiä menettelytapoja ja uhrien kokemuksia. Tutkimustulosten julkaiseminen yksinkertaisesti kuuluu tutkijan velvoitteisiin.

Tämänlaatuisten tietojen julkaisemisesta seuraa luonnollisesti kielteinen leimautuminen. Tätä on mahdotonta välttää täysin. Julkisuutta ei voi eikä tietenkään pidä estää, mutta sen kielteisyyttä voidaan lieventää ja jopa kääntää se voitoksi johdon viisailla ja rakentavilla toimenpiteillä.

Syyttömien leimatuksi joutumisen syyt eivät ole tutkimustiedon julkistamisessa, vaan ennen kaikkea siinä, miten liikkeen vastuullinen johto on näitä asioita alun alkaen hoitanut. SRK:n johtokunta on tiedotustilaisuuksissaan jälkikäteen myöntänyt tehneensä alusta alkaen virheitä esimerkiksi juuri asennoitumisessaan tosiasioiden julki saattamiseen.

Tiesitkö: SRK:n johtoa varoitettiin ja neuvottiin – turhaan

Myöhemmin on  tullut julki, että SRK:n johto oli torjunut ennalta tarjotun tiedon ja asiantuntijatuen.

Asiantuntijat leimattiin ”oman pesän roskittajiksi” ja jopa vääräuskoisiksi. Juuri koko uskovaisten joukon leimatuksi joutumisesta olivat eräät lestadiolaiset henkilöt huolissaan jo ennen hyväksikäyttörikoksia koskevan tiedon julkituloa. He olivat uskovaisia lastensuojelun asiantuntijoita ja muita henkilöitä, mm. teologit Antti Pentikäinen ja Johannes Alaranta.  He kävivät varoittamassa SRK:n johtoa siitä, että mikäli se ei itse tule ulos asiassa ja tiedota medialle, eikä ohjeista jäseniään, kaikki uskovaiset joutuvat väkisinkin leimatuksi.

Oma-aloitteisella, suunnitelmallisella ja ennakoivalla toiminnalla olisi pahimmat lööpit ja ikävästi kaikkia vl-uskovaisia leimaava julkisuus voitu välttää tai ainakin lieventää sen voimaa.

Herätysliikkeen johtohenkilöt olivat torjuneet ehdottomasti näiden huolissaan olleiden asiantuntijoiden ennen julkisuusmyllyä tekemät ehdotukset. Sen sijaan heidät, sanantuojat, leimattiin ja mustamaalattiin saarnoissa ja ikävillä huhuilla liikkeen sisällä väärintekijöiksi. Lukekaa Johannes Alarannan kirja Erään prosessin kuvaus.

Tuli iso vanhinko. Suuren herätysliikkeen johdolla on iso vastuu jäsenistään, oikeasta tiedosta ja vuoropuhelusta kansalaisyhteiskunnan kanssa. Yhteisön julkisuuskuvaa ei voi rakentaa yksinään vaan se rakentuu kansakäymisetä ja kokemuksista  ympäristön ja oman jäsenistön kanssa.

Tavoitteena fiksummat puheet 2014

Erilaiset_kristityt_yhdessa

Tämän vuoden alussa kirkossa on havahduttu sisäisen keskustelun kärjistymiseen ja loukkaavaan kielenkäyttöön. Lapuan seurakunnassa käynnistettiin asiasta keskustelu ja nimien kerääminen merkiksi siitä, että ihmisillä on aito halu sitoutua keskinäsen kunnioituksen ja erilaisuuden hyväksymisen kulttuuriin  seurakunnissa.

Vetoomuksen alkukipinä oli lähtenyt liikkeelle alkuaan keskusteluista Ränkimäen talomuseon tuvassa Lapualla jo elokuussa 2013. Tupaan oli kokoontunut Lapuan filosofiapäivien esiintyjiä ja kuulijoita, jotka illan hämärtyessä veisasivat virsiä vanhan harmonin säestyksellä.

Sävelten kantama evankeliumi yhdisti veisaajat, jotka tulivat eri taustoista ja herätysliikkeistä. Virsien välillä keskustelu oli kulkeutunut pohtimaan kristittyjen välisen keskustelun tilaa. Alettiin ihmetellä yhä rajummaksi muuttunutta keskustelukulttuuria.

Mietittiin, miten yhteyden tuntua ja keskinäistä kunnioitusta kristittyjen välillä voitaisiin vahvistaa. Erimielisyyksistä pitäisi voida puhua ilman ilkeyttä ja tahallista loukkaamista. Päädyttiin siihen että laaditaan vetoomus, jonka allekirjoittajiksi kutsuttaisiin herätysliikkeiden ja lähetysjärjestöjen sekä kirkollisten järjestöjen johtajia. Vetoomustekstin laati puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallio.

Kirkollisten ryhmittymien johtajien toivottiin sitoutuvan kunnioittavaan puhetapaan ja kannustamaan liikkeittensä kannattajia samaan päämäärään. Kävi kuitenkin niin, että osa johtohenkilöistä suhtautui vetoomukseen varauksellisesti ja vain osa kutsutuista  lupautui mukaan.

Ideasta päätettiin luopua.

Mutta kaikki eivät halunneet vielä lannistua. Asia eteni seuraavaksi pastori Ulla Latomäen aloitteesta. Hän oli innostanut muita:

– Ei tähän mitään johtajien esimerkkiä tarvita! Jokainen kristitty voi allekirjoittaa sen aivan omin päin. Pannaan lista liikkeelle!

Niinpä Lapualla päätettiin 21.10.2013 julkistaa avoin adressi, jonka saisi allekirjoittaa jokainen, joka haluaa sitoutua kunnioittavaan puhetapaan. Lapuan seurakuntien  tiedottaja Heli Karhumäki muokkasi vetoomuksen yksittäisille allekirjoittajille soveltuvaan muotoon ja ensimmäiset allekirjoitukset saatiin jo samana iltana.

Vetoomus avattiin valtakunnallisena nettiadressina uudenvuoden 2014 aattoiltana. Allekirjoituksia saatiin yli 300.

Parempaa keskustelua uskosta

Vetoomuksessa allekirjoittaja sitoutui ainoastaan kunnioittavaan kielenkäyttöön, mutta ei uskonnollisten taikka teologisten erimielisyyksien hautaamiseen tai kiistämiseen. Vetoomuksessa korostettiin juuri oikeutta olla eri mieltä ja arvioida kriittisesti niitä käsityksiä, joista ollaan eri mieltä.

– Adressi onnistui tehtävässään. Se sai paljon julkisuutta ja tukea kristillisessä lehdistössä ja verkkomediassa, ja siten varmasti moni ajatteli asiaa omalta kohdaltaan. Kirkon sisällä on paljon vaikeita kysymyksiä, joista pitäisi voida keskustella hyvässä hengessä, toista kunnioittaen, totesi Antti Mustakallio Kotimaan haastattelussa, kun nimienkeruu oli päättynyt ja reilu 300 ihmistä oli adressin allekirjoittanut.

Tämä oli hieno avaus oikeaan suuntaan.

Pitäisikö sama vetoomus toteuttaa Oulun seurakunnissa?

*     *      *

Ajattelemisen aihetta antoi: Naakka.PNaakka.

Lähde:
Satu Kreivi-Palosaari: Oululaista uskontodialogia   Kaleva,  kolumni sarjassa Sielun silmin 18.3.2014.

*       *        *

Lue lisää:

Arkkipiispa Mäkinen: Uskontojen, julkisen vallan ja median on vahvistettava yhdessä sovintopuhetta. Kirkon tiedotuskeskus 19.1.2012.

Fiksummat puheet -vetoomus keräsi reilut 300 nimeä ja julkisuutta. Kotimaa 30.1.2014.

Harmaakarhu: Miksi laadukas anonyymi kirjoitus on usein paras kirjoitus?

Ideaalimääritelmä ja käytännön määritelmä. Systomykoosi-blogi.

Johannes Ijäs: Kirkkoon vaaditaan adressilla ”fiksumpaa puhetta”. Kotimaa24 2.1.2014.

Vuokko Ilola: Myy silloin kun on ostajia. Blogikirjoitus 24.6.2014. Kotimaa24.

Satu Kreivi-Palosaari: Oululaista uskontodialogia   Kaleva,  kolumni sarjassa Sielun silmin 18.3.2014.

Naakka: Erositko kirkosta – miksi oikeastaan?

Tapio Nykänen: Lestadiolainen mielenmaisema on armollinen ja ahdistava. YLE Lappi 21.1.2013.

Nyt alkaa fiksumman puheen aika kirkossa – allekirjoita sinäkin adressi verkossa. Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan sivulla.

Seminaari vihapuheesta 19.1.2012. USKOT-foorumi ry.

Mainokset

20 kommenttia

Kategoria(t): arkkipiispa, arvot, eettisyys, hengellinen väkivalta, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, keskustelu, keskusteluilmapiiri, lähihistoria, leimaaminen, luterilaisuus, mielenterveys, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, painostaminen, SRK ry., suvaitsevaisuus, syrjintä, syyllistäminen, tuomitseminen, ulossulkeminen

20 responses to “Oululainen, sano EI vihapuheelle!

  1. Nimetön 220

    ei ne asenteet pelkästään oulussa ole koventuneet. Sen on pannut merkille myös somessa, ja eteenkin täällä etnisten lasten sivuilla….

  2. Still

    Mielestäni Satu on nyt itse yleistämässä laajaa oululaista ihmisryhmää ja osittain mediaa. Media on ollut asiallinen ja muistanut mainita sen että kohteena olevat asiat ei koske kaikkia lestadiolaisia. Keskustelu on ollut pääosin asiallista, molemmin puolisia ylilyöntejä on ollut, niitä ei kuitenkaan voi yleistää kaikkia koskevaksi. Oulussa on aina ollut jyrkempi suhtautuminen vl liikkeeseen, muistan kymmenien vuosien takaa aivan samanlaista suhtautumista. Ehkä yksi syy on se että Oulun alueella on eniten entisiä vl ihmisiä ja he tietävät enemmän liikkeestä kuin muualla päin Suomea. Liike on täällä lähempänä kuin muualla mm. Srk:n toimiston sijainnin vuoksi. Samoin Oulun alueella on paljon vl taustaisia yrityksiä, varmasti eniten verrattuna muuhun Suomeen.
    Suurin syy kriittiseen suhtautumiseen on liikkeen eritäytyminen, liikkeen auhtautuminen omaan viiteryhmän kirkkoon ja vl ihmisten suhtautuminen liikkeen ulkopuolisiin. Itse olen ainakin pahiten kärsinyt lapsuudessa kun ei saanut käydä kavereiden kanssa samaa pyhäkoulua, kerhoja ja leirejä. Sitä en vieläkään ymmärrä miksi näin on, omien vanhempien sisarusten kohdalla ei näin vielä ollut, asia muuttui 70 luvulla. Ry:iden toimitalot alkoi muuttua prameammiksi ja toiminta seurakuntien tiloissa loppui lähes täysin, tämä eristi vl liikkeen omaksi kummalliseksi porukaksi, sitä en myös ymmärrä miksi näin tiukasti piti lähteä rajaamaan toimintaa pois kirkon tiloista ja muusta yhteistoiminnasta. Tuo kaikki on nostanut kynnystä ulkopuolisten tulla tilaisuuksiin, tästä puhujat syyttää näitä ”epäuskoisia” että ihmiset on etääntyneet Jumalasta, vaikka syy on pääasiassa omissa teoissa, sama ongelma on jehovalaisilla, toimitalon kynnys on vaikea ulkopuolisen ylittää.
    Kaikista suurin syy kuitenkin viimeaikaiseen kohuun on Srk:n johdolla, heidän toiminta on ollut todistettavastikin väärin, sillä taholla on kaikki avaimet muuttaa kritiikki positiiviseksi, se vain vaatisi heiltä nöyrää mieltä, ihminen haluaisi ikävät asiat ohittaa ja niistä vaieta, niitä ei kuitenkaan karkuun pääse.

  3. Nimetön 220

    Paavalia syytettiin aikoinaan käräjilläkin, ja maallisen vallan edessä milloin mistäkin. Aiheettomat syytökset Paavali, ja muutkin ristityt, ehdottomasti kiistivät ja perutelivatkin. Mutta sitä syytöstä, että he uskoivat Jumalan sanan todeksi kokonaisena, Jumalan Pojan kuolleen ja ylösnousseen, ja että Paavali kuului silloisen hyljeksittyyn Nasaretilaiseen eriseuraan, sitä hän ei voinut kiistää… Paavalin loppu on tiedossa. Ei löytynyt ymmärrystä Jumalan lapselle silloin maailman silmissä, eikä sitä löydy tänäkään päivänä. Mielestäni Srk, ja jokainen uskovainen, on oikeutettu kiistämään perättömät syytökset. Niin Srk on tehnyt, myöntänyt sen, mikä on ollut oikeutettua, mutta muuten kiistänyt syytökset. Nimimerkki voisi olla vaikka ” kaikki, mistä meitä on syytetty, on totta.”…niin ylilyönnit, kuin usko Jumalan Pojan lunastustyöhönkin…..

    • Still

      En ihmettele Oulunalueen kriittisyyttä kun lukee monen Srk laisten epätoivoisia puolusteluja ja vieläpä verrataan tätä kristittyjen vainoon, siis Jeesuksen nimen tähden aiheutuvaksi. Sinun täytyy olla Srk:n johtokunnan jäsen jos voit noin sanoa Srk:sta tietäväsi. Jokaisella on oikeus puolustautua perättömien syytösten edessä, mutta jokaisella on myös velvollisuus puhua totta. En ole kuullut Srk:n kiistävän syytöksiä siitä että ovat toimineet väärin esim. Johanna Hurtigia ja muita mustamaalattuja kohtaan, se on hyvä että eivät tässä valehtele. Syykin tähän on se että näitä he eivät voi faktatietoon perustuen kiistää. Mutta kaikki mitä ei voi vedenpitävästi todistaa, he kiistävät, en ole kuullut että mitään he olisivat omaehtoisesti kertoneet, kaikki on pitänyt tulla julkisen paineen kautta tiedoksi. Rehellisyyden merkki on se että kerrotaan kaikki niinkuin se on. Tätä ei Srk:n johtokunnasta ole löytynyt, he kertovat sen mitä julki on tullut, kaiken muun kiistävät, hyvä esimerkki epärehellisyydestä on myös se että heille tuli kiire ottaa juristi oman pesän suojaksi, siinä ei aikailtu kuten kaikessa muussa, ja tämän juristin selvityksen he salasivat hamaan tulevaisuuteen, selvityksen maksoi tiettävästi Srk, tälläkin perusteella tuo pitäisi olla paikallisten ry:iden käytössä, tietenkin henkilösuojalain mukaisesti puhdistettuna. Kaikki tämä vain oman selustan turvaksi, uhreista ei piitattu, kuten ei vieläkään. On turvallista kun maallisen lain mukaan vanhentuneet rikokset eivät uhkaa johtokuntaa, tällä vain ei ole mitään merkitystä Jumalan edessä, tämän johdosta en luota Srk:hon, jos Pyhä henki olisi siellä niin mitään ei tarvitsisi salata.

      Minusta on Paavalin ja entisien kristittyjen pilkkaa, jos vertaa Srk:n toimintaa näihin Raamatun aikaisiin tapahtumiin. Edelleenkään en yleistä tätä kaikkiin vanhoillislestadiolaisiin, mutta jokaiseen joka hyväksyy väärät toimet. Tiedän useita jotka ei näitä hyväksy.

  4. luukanvalma

    Minun mielestäni pastorin kirjoitus on ihan hyvä. Sillä tiedän, että useassa tapauksessa srk:laiset omalla käyttäytymisellään aiheuttavat vainoamisprosessin. Epäystävllisyys, epäuskoiseksi leimaaminen ja toisten uskovaisten masentaminen muka oikeassaolemisellaan loukkaa. Usein ei myöskään myönnetä puolustuspuheenvuoroa tai ei ainakaan kuunnella sitä loppuun. Puheenvuoron keskeyttäminenkin on alentavaa. – . Kristuksen tähden kärsiminen usein samaistetaan oman häjyn luonteen tähden kärsimiseen. Besserwisserit ovat aina saaneet takaisin. Onhan se niinkin, että usein toiselle ihmiselle keksitään syntejä, joista hänen pitäisi tehdä parannusta, vaikka niitä ei ole olemassa muuta kuin sen ”yksinoikeassaolijan” mielikuvituksessa. Väärien johtopäätösten tekeminen toisen ihmisen asioista on aika alhaista, mutta sitä ei srk-laisten piirissä myönnetä. – Hyvä joka tapauksessa, että näistä puhutaan avoimesti.

  5. Nimetön 220

    Still ja valma, ja muutkin liberaalit omantahdonteologian saarnaajat. Kannustaisin teitä ottamaan yhteyttä henkilöön, jonka tiedätte tehneen väärin. Nuhtelemaan heitä tästä ja kehottamaan parannukseen. Sitten pyytämään jonkun mukaanne ja toistamaan tuon edellä sanotun, jos ei nöyrry parannukseen jne… tai mitäpä minä kirjanoppineita viisaita neuvomaan…. Kyllä te tiedätte, kuinka tulisi Jumalan sanan mukaan toimia.

    Täällä julkisesti käymänne HK menettely on erittäin rankkaa, vaikkapa TH:n on tästä hyvä esimerkki. Puhumattakaan monista monista uskovaisista ja heidän joukossaaan on runsaasti naisia, joiden puolesta te väitätte taistelevanne. Lapsia on myös runsaasti tässä joukossa, jotka kouluissa ja kavereidensa keskellä saavat kuulla näitä teidän ”argumenttejanne”, lapsia, joita väitätte suojelevanne, jopa niin paljon, että ette tahdo niiden edes syntyvän tähän hienoon ja rakkaaseen maailmaan, jonka puolesta saarnaatte!
    Paljon on murhetta ja ahdistusta aiheuttaneet mm. nämä teidän väittämänne idiooteista, joilla ei ole lainkaan omaa ajattelua, ihmisarvon alentamista siis…

    Kehtaatte vielä väittää, että uhreista ei srk välitä lainkaan. Tuon väittämän voi kuka tahansa vl todistaa vääräksi. Ja lukuisa joukko muitakin, jotka kykenevät objektiivisesti katsomaan, mitä srk tekee. Teidän linssienne läpi nähdään vain kauheutta, vääryyttä, syntiä, uhreja, idiootteja, väkivaltaa, rumuutta ja jopa virtahepoja! Aivan samoin käsittämätön oli se kirja taivaan taimista. Hienosti kirjoitettu kirja. Mutta kuka kumma ryllä lokeroi ihmisiä eri lokeroihin? Niinhän siinä tehtiin. Miksi? Mikä siihen on syynä? En käsitä lainkaan, miksi niin pitää tehdä. Jos on jokin syy ajatella vaikkapa että tuo on ylpiä ihminen, kannattaisi tutustua häneen paremmin. Jos oikeasti osottautuu ylpeäksi, eikä araksi, niinkuin ylpeän oloiset usein ovat, niin reippaasti vaan rakastaisi kaukaa. Niinhän sitä joiden kohdalla täytyy tehdä. On varmasti niin rakkaasti lähestytty lähimmäisiä tuollakin kirjalla että! Monenko ihmisen uskonelämää se rakentaa? Ajaa kauemmaksi Jumalan sanasta.

    Käsitättekö lainkaan, kuinka ristiriitaista teidän toimintanne ja puheenne ovat?
    Kummaa sakki!

    • Still

      Tuomas Hänninen sanoi julkisuuteen reilu kaksi vuotta sitten: ”Aiomme kertoa avoimesti ja rehellisesti kaiken ESIINTULLEEN, mitään salaamatta”. Hän sanoi tämän Srk:n pääsihteerinä ja me muodossa, tarkoitti varmasti johtokuntaakin. Mitä avoimuutta ja rehellisyyttä on kertoa jo esiintullut, sehän on jo tiedossa. Sitten SALATTIIN Srk:n johtokunnan pikaisesti tilattu oma selvitys jonka teki vl juristi, tämä maksettiin kristittyjen varoilla, tarkoitus turvata oma asema jos joutuu käräjille. Pedofilian uhreja ei tuolla tutkimuksella autettu, eikä ole mitään muutakaan konkreettista apua ollut näkyvillä, vai onko sinulla nimetön 220 jotain uutta joka mahdollisesti minulta on jäänyt huomaamatta? Samoin kysyn sinulta onko se Pyhä henki joka näin neuvoo toimimaan, ensin sanotaan että ”mitään salaamatta”, sitten asioita putkahtelee sieltä täältä julkisuuteen, myös sellaisia jotka on olleet näiden tiedossa.
      Kehoitat menemään asianomaisen puheille, se ei ole tarpeen, julkisuudessa käyty keskustelu ja sanomiset voi hoitaa ja palautteen antaa julkisesti. Aikanaan ennen julkista kohua Srk:n johtokuntaa kehoitettiin ottamaan asia esille ennen kuin se räjähtää käsiin, johtokunta torjui nämä ja syytti heitä seurakunnan roskittajiksi. Kysyn vielä ja haluan että vastaat: onko sinusta nämä toimet olleet Jumalan kunniaksi? Onko tämä sinun mielestä Pyhän hengen ohjaamaa? Edellinen kommenttisi on niin ”populistinen” kannanotto että se on paras jättää omaan arvoonsa, Tyhjän päältä syytöksiä ja nimityksiä, meillähän on sananvapaus, myös sinulla, mutta syytöksiä olisi kyllä aina hyvä jotenkin perustella ja nimitykset jättää pois.

      Tuohon syytökseen että en tahdo lasten syntyvän, se loukkaa erityisesti, voisitko näyttää minun kommenteistani mihin viittaat? Kannattaisi jättää tuollaiset heitot pois ja keskittyä asioihin.

  6. luukanvalma

    Nimetön 220. Minä en tunne Stilliä, joten ei meitä voi puhutella samassa yhteysdessä. Jos ei ole rohkeutta käyttää omaa nimeä, ei kannata myös ryhtyä opettajaksi. – En ole tietääkseni koskaan käyttänyt omissa kommenteissani vihapuhetta, enkä tässä iässä vihaa ketään. Se, että joku vihaa jotakin vaikuttaa vain siihen vihaajaan itseensä. Ts Vihaaminen ei kerro vihattavasta mitään, vain sen että vihaaja on vihainen. Meneeköhän tämä filosofia perille. Ristiriitaa ei filosofian opettajan puheissa yleensä ole..

  7. Nimetön 220

    Valma, miksi en voisi teille molemmille puhua, kun kerta olette täällä molemmat kommentoimassa? Lisäksi, enhän tunne minäkään teitä kumpaakaan…. Molemmat olette täällä nimimerkillä, kuten minäkin.
    Tuomaksen puheesta, takerrut yhteen sanaan…. Miksi?
    Onhan päivän selvää, että esille tulleet asiat eivät olleet tuolloin lainkaan selvänä, ainakaan sen valtavan vaatimusryöpyn perusteella, mitä silloin esitettiin.
    Selvitys on tehty. Totta on se, mitä kerrot että selvitykset eivät ole julkisia. Onko Hurtigin? Jos hänellä on jotain varmaa tietoa pf tekijöistä, miksi hän ei asiaa vie viranomaisille, vei julkisuuteen? En käsitä lainkaan tätä priorisointia? Ymmärrän täysin, miksi srk puolustaa omaa toimintaansa. Eihän voi mitenkään olla vapaehtoispohjalta toimivan löyhän kansanliikkeen sisällä toimivien yksilöiden tekemiset kattojärjestön toimihenkilöiden vastuulla. Se on ihan päivän selvä. Motiivit tähän teidän mekkalaanne on paljon henkilökohtaisemmat, kuin mitä annatte ymmärtää.

    Eli Still on julkiripin kannattaja. Miten se -70 luvun toiminta menikään…

    Miten te muuten niin voimakkaasti reagoitte tähän minun jutteluuni?

    • Vs

      Hei anom. 220, kuulostat vihaiselta. Eikö olisi parempi antaa asioiden riidellä – ihmisten sijaan? Kommenttisi ovat usein sellaisia, että ne eivät ole omiaan johtamaan rakentavaan keskusteluun eivätkä mihinkään positiiviseen lopputulemaan.

  8. luukanvalma

    Minä olen kirjoittanut omalla nimelläni – aina, myös valtalehtiin. Sekä artikkkeleita, että mielipiteitä. Karjalaiseen malliin luukanvalma tarkoitta Valma Luukka.

  9. Nimetön 220

    Vs, olenko vihainen, vai kuulostanko siltä. Kuulostan siltä. Miksi?
    Ehkäpä siksi, että puolustraudun näitä juklkiripin kannattien vaatimuksia vastaan. Usko on henkilökohtainen asia, mitä suurimmassa määrin. Sitä ei voi ulkoistaa, vaikkapa virka-asiaksi. Käytännössä se tarkoittaa, että minä en kykene erottamaan omaa vanhurkauttamista koskevaa asiaa pois minusta. Siksi koen, että kun keskustelen tästä asiasta, se on vain minun asiani, ja sen uskovaisten joukon asia, jonka yhteydessä uskon pääseväni taivaaseen. Ne, jotka kykenevät ulkoistamaan uskonsa tarpeen niin vaatiessa, kysyisin, mikä on elämässänne tärkeintä. Tästä on hyvä esimerkki vaikkapa naispappeuden käsittäminen virantoimittamiseksi, joten siinä ei tarvitse lainkaan ajatella mitä Jumalan sana neuvoo pappeudesta.

    luukanvalma on nimimerkki. Nimet kirjoitetaan suomessa isolla kirjaimella, joten väitteesi siitä, että aina kirjoitat omalla nimelläsi, ei ole totta.
    luukanvalman ei kyllä kaikille lukijoille aukea suoraan Valma Luukkana, se on selvä.

    • Still

      Nimetön 220: Olen kysynyt sinulta mutta et ole vastannut, kysyn lisää: näytä toteen syytöksesi jossa väität minun olevan julkiripin vaatija.

      Sotket ikävällä tavalla keskusteluun asioita omasta päästäsi toisten sanomaksi.

    • Vs

      Vihainen puhe on lisääntynyt lestaadiolaisten keskuudessa, etenkin netin keskustelupalstoilla. Toivoisin ettei täällä käytäisi keskustelua toisia ihmisiä vastaan; väitellä voi täysin asiapitoisesti eli eri näkemysten perusteluja kritisoiden ja omia argumentteja puolustaen. t. Vl-juristi

      • Vs

        Mitä on TH, HK-menettely ja julkirippi? Voisko joku avata? Salaripin käsitteen ymmärrän. Onko julkirippi sitten jotain julkista ripittäytymistä seurakunnan tai median edessä? Salaripistä todettakoon, että salassapitovelvollisuudesta/oikeudesta säädetään muun ohessa oikeudenkäymiskaaressa. Tästä johtuen on väärin opettaa, että kaikilla henkilöillä on velvollisuus pitää rippisalaisuus, mutta velvollisuus ohjata lakia rikkonut henkilö viranomaisen luokse. On eettisesti väärin, että rikoksesta tietävä ei itse tee rikosilmoitusta, jos ripittäytyjä ei ilmianna itseään, eli ei tee parannusta sydämmessään. Toisaalta on muistettava, että itseään ei lain mukaan tarvitse ilmiantaa, eikä tähän painostaminen ole oikein.

  10. luukanvalma

    Katso Papiston matrikkelista tiedot! Kotisivu on http://www.luukanvalma.com

  11. Nimetön 220

    Still: ”Kehoitat menemään asianomaisen puheille, se ei ole tarpeen, julkisuudessa käyty keskustelu ja sanomiset voi hoitaa ja palautteen antaa julkisesti”
    Siis kun olet tuohtunut, loukkaantunut, pahentunut tms srk:n tai jonkun muun toimintaan, voi toimia näin? Mitä muutakaan tuo tarkoittaa, kuin julkirippiä, lähinnä julkiripittämistä.

    Pyhä Henki kehottaa ottamaan yhteyttä siihen henkilöön, johon on pahentunut, puhuttelemaan häntä, kehottamaan parannukseen. Ja antamaan anteeksi.
    Tuo teidän tapanne toimia julkisuuden kautta on aivan muuta.

    Srk konkreettinen apu pf uhreille. Väität ettei mitään ole tapahtunut srk taholta.
    Oletko lainkaan tietoinen mitä srk on tehnyt? Pari esimerkkiä.
    Perhetyön muoto ja laajuus? Eikö se ole mitään konkreettista?
    Päivämiehessä olleet lukemattomat kirjoitukset aiheesta? Ei mitään konkreettista?

    Höpö höpö Still….
    Siirry jo johonkin muuhun itsessäsi, mikäli et kykene käsittämään armoa itse, rukoile, että Taivaan Isä sinua siinä auttaisi! Niin me muutkin olemme saaneet tehdä, Jumala se voi auttaa pois pahasta, vain Hänen voimallaan se on mahdollista!

    • Still

      Jos jotain lupaa niin onko paljon vaadittu että sen pitää. On väärin sotkea rippi tähän keskusteluun. Rippi on henkilökohtainen ja sellaisena pitää pysyä, ripissä puhutaan omista asioista. En ole tuonut esille mitään rippiin liittyvää ja aikaisempi sitaattini T.H.:n sanomisesta on sanottu julkisesti, tarkoitettu siten että kaikki mitä tiedämme, kerromme julki, ei siinä rippiin ole mitenkään viitattu eikä tarkoitettu. Jos T.H olisi minua henkilökohtaisesti loukannut tai olisin häneen henkilökohtaisesti loukkaantunut jostakin meidän välillä tapahtuneesta, niin silloin neuvosi on oikea, nyt on kysymys Srk toiminnasta, siinä ei kristuksen kirkkolakia noudateta.

      Päivämiehen kirjoituksilla ei ole mitään tekemistä konkreettisen kanssa. Niitähän voi kirjoitella kuka tahansa missä tahansa, vain teot ratkaisee, ja se paljonko niissä on rakkautta. Perhetyön muoto ja laajuus ei aukea mitenkään, sanoja kyllä riittää ja voi olla hyvää tahtoakin, uskon että suurin työ sillä saralla on täysin Srk:sta riippumatonta ihmisten normaalia auttamista, tätä löytyy ry:iltä, kirkolta, kunnalta ja eri järjestöiltä, 4H ja MLL. Menneelle ei voi mitään, sieltä voi kuitenkin oppia ja samoja virheitä välttää, nämä Srk:n toimet on hyvä alku tulevalle, olevia uhreja ne ei auta.

      Tuosta lopustasi, et tunne minua, enkä minä sinua. Jätä pois nuo henkilökohtaisuudet.

      • Nimetön 220

        Vaikuttaa, että Th ja vähän jokainen vl on sinua loukannut…. Koko seurakunta siis.
        Juuri tuo kertomasi siitä, että perhetryön laajuus ja muoto ei aukea, kertoo, että asioihin kannattaisi vähän paneutua, ennenkuin niitä alkaa arvostella. Elän näitä asioita omakohtaisesti, palvelen ja olen palveltavana, perhetyössä. Olen omin korvin kuullut, kun eräs virkamies antoi palautetta srk diakoniatyöstä, kertoi, että on hänen tiedossaan ainoa yhdistys, joka on pf asian ottanut tosissaan ja se näkyy nimenomaan työssä.
        Edelleen kehotan vaihtamaan linssit teidän laseihinne. Niin kauan kuin ette tahdokkaan nähdä mitään hyvää vl porukassa, ette näe.

        Sitten täällä joku kyseli miksi äidin on kärsittävä synnyttäessä ja uskovaisen uskonsa tähden. Eikö Jumala voisi vähän auttaa, rakkauden Jumala?
        Juuri tätähän kyseli se toinen ristin ryövärikin…samaa asiaa.

        Jumalan Poikakin joutui kärsimään, miksi? Kärsimyksen kautta hänenkin kuuliaisuus koeteltiin. Mille? Jumalan sanalle.
        Hän on esimerkki.

  12. Still

    ”Nimetön 220
    huhtikuu 14, 2014 17:56”

    Ensin ajattelin että en enää jatka kun menee saman toisteluksi mutta sanonpa vielä kerran.
    Jos kritisoin tapahtuneita, ei se tarkoita että on loukattu, voit unohtaa sellaisen. Luottamuksen menetys voi tapahtua ilman henkilökohtaista loukkaustakin. Tässä on käsitelty ”vihapuhetta” joka kohdistuu vl liikkeeseen, iso vaikutus tähän on sillä että rehellisyys on ohitettu liikkeen maineen ja ihmiskunnian menetyksen pelossa. Sitä saa mitä tilaa. Julkinen keskustelu on osoittanut todeksi Johanna Hurtigin sanomiset, hänen tekemisiään jopa Srk on kiitellyt julkisuudessa, mitä he ovat tehneet Johanna selän takana, onko he toimineet siten että Johanna arvostus säilyy liikkeen sisällä myös siten kuin he julkisuuteen kertovat. Ainakaan seurapuheissa tämä ei kuulu, vaan päinvastoin häntä syytetään ”seurakunnan” roskittamisesta. Onko tämä suoraa ja rehellistä? Samoin on kysymys monien muiden kohdalla, kaikki todistettavat asiat julkisuudessa myönnetään ja niiden esiintuojia kiitellään, kulissien takana kuitenkin myyräntyö jatkuu, onko se Pyhästä hengestä? Saa sitä sitten ihmetellä että kritiikkiä sataa niskaan, ja tämä kritiikki pyritään kääntämään vihapuheeksi, höpö höpöä. Huomionarvoista on että mitään Johannan tai muiden julkisia paljastuksia ei ole kukaan kiistänyt, vaietaan ja kehoitetaan siirtämään keskustelu pieniin piireihin, tämä vain oman kunnian vuoksi, eihän nämä apostolit voi erehtyä, siinähän paljastuisi kuinka uskovia on höynäytetty. Moni rehellinen on hyllytetty puhujan ym. tehtävistä, se on väärin, sillä pahuus ei katoa sillä että itse pahaa ei tunnusteta eikä haluta nähdä. Ensimmäinen luottamusta rakentava teko olisi salaiseksi julistetun selvityksen avaaminen ainakin tutkijoille, niille joiden aineistoa siinä käytetty. Selvityksen salaaminen oli virhe joka pitää korjata, puhdistettuna nimistä ja muista tunnistetiedoista sen voisi julkaista myös lehdistölle, oikeassa Jumalan valtakunnassa ei ole mitään salattavaa.

    Lopussa rinnastat synnytyksen ja Jeesuksen kärsimys kuoleman, tarkoitatko että joka synnytyksessä äiti ottaa kaikki maailman synnit kannettavakseen, taisi mennä metsään nyt, ihmisteoksiko katsot Jeesuksen uhrin?

    Mitä muuten tarkoitat ”uskovaisella” uskolla? Eikö pelkkä usko ole Raamatullista?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s