Siihen aikaan kun vielä Kristusta saarnattiin


Puhuja seurat_RR

Hiljennymme kuulemaan Jumalan sanaa. Meitä palvelee veljemme N.N. Mutta kuulemmeko me väärentämätöntä opetusta? Mistä tiedämme että näin on? Pystytäänkö usko ja oppi pikkuhiljaa väärentämään niin että emme huomaa sitä?

Rakkaat veljet ja sisaret! Tämä on Jumalan valtakunta. Ei tämä ole mikään herätysliike vaan Jumalan valtakunta.Jouko Haapsaari suviseuroissa 2007.

 _____________________________________

Edellä rakas veli totesi, että Jumalan valtakuntaan liittyy paljon tärkeitä kysymyksiä. On kysymyksiä, jotka ovat oikeita ja tarpeellisia, mutta saattaa olla myös kysymyksiä, joita meidän ei kannattaisi kysyä eikä pohtia.Tauno Kujala suviseuroissa 2007.

Onko seuroissa nykyisin yhtään saarnaa, jossa puhuja ei nostaisi esiin sanaparia ”Jumalan valtakunta”?  Ei. Enää ei Jumalan sanaa saarnata eikä seurapuhettagreeklamp1 pidetä ilman käsitettä ”Jumalan valtakunta”. ”Valtakunta” kuuluu saarnaan niin itsestään selvänä, ettei kukaan edes huomaa kysyä, miksi näin on. Eikä kukaan huomaa kysyä, onko näin ollut aina. Siihen on totuttu, kun siihen on totutettu.

Puhujat ovat nostaneet valtakunnan etualalle ja jättäneet Kristuksen taakse.

Pitäisikö sittenkin rohkeasti kysyä, vastoin Tauno Kujalan saarnan suositusta: ”meidän ei kannattaisi kysyä”?

Väärennös: valtakunta

Sanalla valtakunta tarkoitetaan yksin lestadiolaisista ihmisistä koostuvaa joukkoa, omaa uskonyhteisöä. Päivämiehen kirjoituksissa Jumalan valtakunta  on ”kätkeytynyt maan päälle pienenä laumana” (esim. Päivämies 14.4.2010). Valtakunta tarkoittaa elämäntapoja myöten samojen normien mukaan elävien ihmisten joukkoa, jonka uskotaan olevan ainut tie jumalanlasten iloon taivaassa.

…Muistaisimme, että emme kävelisi pois Jumalan valtakunnasta, koska pelastusta ei ole missään muualla kuin Jumalan valtakunnassa. – Yrjö Nissinen suviseuroissa 2009.

Jos ei ole Jumalan valtakunnan kansalainen, on sielunvihollisen ja maailman valtakunnan kansalainen. – Ari Pelkonen suviseuroissa 2008.

Tätä vain me pelastumme / vain me olemme Jumalan valtakunta -opetusta ei mielellään avoimesti haluta tunnustaa julkisuudessa. Mutta myös esimerkiksi tutkija Hanna Salomäki on todennut tutkimustensa tuloksena, että vanhoillislestadiolaiset haastateltavat poikkesivat muiden herätysliikkeisiin kuuluvista siinä, että he uskovat vain omaan herätysliikkeeseen kuuluvien pelastuvan.

Valtakuntapuhe paljastui suviseurapuheiden analyysissa

Teologi Saila Karppinen on analysoinut kymmeniä suviseuroissa pidettyjä saarnoja. Karppinen toteaa tutkielmassaan (2011), että valtakunta ymmärretään juuri vain vanhoillislestadiolaisten ihmisten joukkona. Valtakunta näkyy suviseurasaarnoissa maanpäällisenä ihmisten yhteisönä, joka on samalla ainoa oikea Kristuksen seurakunta.

Puheiden analyysi ositti, että yksityinen uskovainen ei saa esittää kysymyksiä tästä seurakunnasta / valtakunnasta. Hänen pitää yksikertaisesti vain kyselemättä luottaa siihen, että puhuja seuroissa opettaa Raamatun mukaisesti. Hänen pitää luottaa, että seurakunta on erehtymätön ja toimii oikeudenmukaisesti, uskovaisten parasta ajatellen.

Hiljattain seurakuntaillassa alustaja muistutti: ”Valtakunnan rajat on pidettävä selvinä.”  ”Meillä on taju ja tuntu siitä, että olemme saman valtakunnan lapsia.”

Kuinkas tässä näin kävi?

Mutta onko aina saarnattu näin? Valtakunta ja seurakunta ykkösenä? Havas_p

Pitäisi lukea vanhoja saarnoja, jotta voisi siihen saada vastauksen. Nimimerkki Pölyttynyt on laatinut kvantitatiivisen tekstianalyysin tunnetun papin ja sananjulistajan Väinö Havaksen saarnoista.  

Havainnot viittaavat siihen, että nykyinen painokas puhe ”Jumalan valtakunnasta” on nuorempaa ”perinnettä” ja suhteellisen uusi, jatkuvasti voimistunut sisältö saarnoissa.

Olisiko saarnoillekin käynyt samoin kuin Sioinin Lauluille, toisin sanoen,  puhujat korostavat Kristuksen sijasta yhteisöä, seurakuntaa, valtakuntaa, sananjulistuksessa.

Alla lukumääräiset tekstianalyysin tulokset Havaksen kahden saarnan kielenkäytöstä. (Analyysi julkaistiin Mopin palstalla.)

Havaksen saarna Torniossa 1929

Saarna Tornion isoissa seuroissa 1929, teksti: Room. 5 1.

Tulos oli seuraava:
– Sana armo 7 kertaa
– Sanat Jeesus ja Kristus 9 kertaa
– Sanat Jumalan valtakunta 0 kertaa
– Sana armoneuvo 0 kertaa
– Sana Siion 1 kerran
– Sana kristillisyys (käytetään usein synonyymina käsitteelle Jumalan valtakunta = lestadiolaisuus) 0 kertaa
– sana Karitsa, jota on käytetty synonyymina sanalle Jeesus ja Kristus: esiintyi 3 kertaa.

Havaksen saarna Jyväskylässä 1937

Väinö Havas: Saarna SRK:n vuosikokouksessa ja suurissa seuroissa Jyväskylässä 1937
Teksti: 2 Kor. 12: 19.

Havaksen saarna oli erittäin vahvasti ARMO- ja JEESUS- keskeinen. Sanaa ”Jumalan valtakunta” ei Havas käytä kertaakaan.

Varsinaisessa saarnassa:
– Sana armo toistui jossakin muodossa 29 kertaa
– Sanat Jeesus ja Kristus 10 kertaa
– Sana armoneuvo 0 kertaa
– Sanat Jumalan valtakunta 0 kertaa
– Sana Siion 0 kertaa
– Sana Jerusalem 1 kerran
– Sana kristillisyys (Käytetty usein synonyymina sanalle Jumalan valtakunta) 3 kertaa.

Lisäksi Havas painotti saarnassaan:

”Jumalan armo on Kristuksessa. Hän on ainoa kristillisyytemme. tai vähän myöhemmin:
Kun eroamme, varjelkoon Jumala, ettei meillä muuta olisi kuin tuo kuusikirjaiminen kristillisyys: Jeesus”.

”En usko, että kukaan vanhoillislestadiolainen ajattelee, että Väinö Havas tai hänen sananjulistuksensa olisi ollut Jumalan valtakuntaa väheksyvää. Mutta painotus oli vuoden 1937 saarnassa nimenomaan Jeesuksessa ja Hänen sovitustyössään, jossa on Havaksen mukaan KRISTILLISYYTEMME. Tuon sovitustyön ansiosta meillä on JUMALAN VALTAKUNTA.” (Siteeraus nimimerkin Pölyttynyt tekstistä.)

Muutos paljastuu saarnoista ja kielenkäytöstä

Nykyään ei voi kuulla yhtään saarnaa, jossa puhuja ei jossain vaiheessa päätyisi julistamaan pitkät jutut ”Jumalan valtakunnasta”. Se ei ollut nähtävästi keskeinen 1940-luvulla. Jossain vaiheessa se myöhemmin otettiin käyttöön.

Suuntaus lähti  etenemään ilmeisesti jo vuosikymmeniä sitten. Ehkä joskus 1970-luvulla? Ehkä jo aiemminkin, sillä historian muistelmien mukaan  puhujien väliset opilliset riidat voimistuivat  jo 1950-luvun lopulta lähtien.

Toimittaja Topi Linjama on laatinut vertailevan analyysin siitä, miten laulujen sanoituksia muutettiin Siionin Laulujen 1970-luvulla tapahtuneessa uudistuksessa. Yksi havainnoista on juuri seurakunnan, ”valtakunnan” painotuksen voimistuminen.

Sana “valtakunta” esiintyi vuoden 1961 Siionin laulujen kokelmassa vain viidessä prosentissa lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuista tämä sana löytyy peräti 34 prosentista. Linjama totesi lisäksi, että uusissa lauluissa “valtakunnalla” viitattiin selvästi ihmisten muodostamaan joukkoon. Uudemmista laulukokoelmista ei vastaavaa analyysia ole tehty.

Väärennös: ”armoneuvot”

Tuttua seuroissa on myös puhe seurakunnan armoneuvoista.  Käsite otettiin käyttöön tukemaan opetusta valtakunnasta, Seurakunta-Äidistä. Itse asiassa vanhalle kristinopilliselle käsitteelle annettiin noin vain kokonaan uusi merkitys.

Termi armoneuvot otettiin ry:llä aktiiviseen kielenkäyttöön tarkoittamaan hengellisesti aivan eri asiaa kuin mitä sana alkuaan tarkoittaa. Tästä on valaiseva analyysi Topi Linjaman kirjoituksessa,  joka on julkaistu e-kirjassa Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa (s. 47).

Luterilaisessa uskossa käsitteellä armoneuvot on aivan tietty, opillinen ja teologinen erityismerkitys. ”Neuvo” ei tässä merkitse neuvomista sanan nykymerkityksessä. Armoneuvot on vanhaa suomenkieltä, jossa neuvo-sana merkitsee samaa kuin nykykielen sana ”väline”, aivan samoin kuin sen ymmärrämme sanassa ”kulkuneuvo”. Armoneuvo merkitsee siis samaa kuin armonväline.

Nykyisessä luterilaisessa opetuksessa tästä asiasta puhutaan käyttäen nykykielen sanaa armonvälineet.

Sana armoneuvo/armonväline sisältää opillisen erityismerkityksen. Luterilaisen tunnustuksen mukaan Pyhä Henki toimii seurakunnassa tiettyjen armonvälineiden, eli sanan ja sakramenttien kautta. Sakramentteja ovat kaste ja ehtoollinen. Luterilaisen uskon mukaan armonvälineet ovat välttämättömiä, jotta ihminen pelastuisi.

Armoneuvo tarkoittaa siis Jumalan sanaa ja sakramentteja. Se tarkoittaa sitä, millä tavoin Jumala vanhurskauttaa ihmisen.

puhuja_Raamattu

Mutta vanhoillislestadiolaisuuden nykykielessä sanalle on otettu eri merkitys. Puhutaan armoneuvoista, joilla puhujat tarkoittavatkin seurakunnassa eri aikoina luotuja elämäntapanormeja.

Niitä kieltoja ja käskyjä ei ole olemassakaan Kymmenessä käskyssä eikä Raamatussa. Sellaisia kieltoja ja määräyksiä, kuten elokuvien, konserttien ja meikkaamisen synnillisyys, television hankkimisen kielto (ohjelmien katsominen netistä on täysin sopivaa), ehkäisykielto jne. Niitä, joita uskovaisen on noudatettava, mikäli ei halua joutua eroon / erotetuksi ”Jumalan valtakunnasta”. Siitä joutuu erotetuksi ja heitetyksi ulkoiseen pimeyteen, jos avoimesti kyseenalaistaa ”armoneuvot” ja uskon seurakunta-äitiin.

Rakennelma on pistämätön. Mutta onko sillä mitään tekemistä Kristuksen kanssa?

Väärennöksen tausta?

TV set 1960'sVanhoillislestadiolaisuuden lähihistoriasta on vain vähän todellista tutkimusta. On lähinnä rauhanyhdistysten historiikkeja. On vaikea rakentaa käsitystä, miten tähän on tultu.

Ainakin se on yleisesti tiedossa, että herätysliikkeen historiassa tapahtui 1960-luvulla niin, että maallikkopuhujien vaikutusvalta kasvoi ratkaisevasti.  Heitä oli todella suuri enemmistö, sillä historiankirjojen mukaan kaksi kolmasosaa papeista oli joutunut erotetuksi, tai oli itse katsonut parhaaksi erota herätysliikkeestä.

Pappeja on muutenkin pieni vähemmistö puhujista. Liike on yhä nykypäivänäkin vahvasti maallikkojohtoinen.

Maallikot olivat itseoppineita miehiä, joille abstraktimpi kristinopillinen ajattelu oli vierasta. Ajattelu pitäytyi omassa konkreettisten asioiden täyttämässä kokemuspiirissä. Todennäköisesti kukaan ei ollut varsinaisesti opiskellut Raamattua tai kristinoppia. En tietenkään tiedä tätä, mutta päättelen siitä mitä olen rauhanyhdistysten historioita lukenut.

Tällä on ollut varmasti oma vaikutuksensa siihen oppiin, jollaiseksi raamatunselitys alkoi muotoutua seuraavina vuosikymmeninä. Äkkiä tavalliset koulujakäymättömät miehet olivat rakentelemassa suuren herätysliikkeen ”omaa kirkkoa”. Ilmeisesti suhde kirkkoon oli siihen aikaan vastakohtaisempi kuin nykyään halutaan edes myöntää. Seuraamukset oli ilmeisesti dramaattisia kohti sitä oppia, jonka nykyaikana tunnemme rauhanyhdistyksessä. Jossa olemme kasvaneet. Emme voi tietää muusta.

Maallikkoina puhujat tarttuivat vanhoilta puhujilta ja papeilta kuulemaansa sanaan ”armoneuvo” ja antoivat sille uuden, suoraviivaisesti ja konkreettisesti ymmärtämänsä merkityksen seurakunnan neuvot.

Puhujat päättelivät, että siinä joku neuvoo toista, ”neuvomisestahan” siinä ilmiselvästi täytyy olla kysymys. Fraasi ”neuvon, nuhteen ja opetuksen sanat”, jota ei muuten Raamatusta löydy, sai konkreettisen sisällön seurakunnalle jatkuvasti Jumalalta tulevista ilmoituksista.

”Neuvomisella” puhujat alkoivat puhua puhujienkokouksissa ja muissa yhteyksissä päätetyistä kielloista.

Samalla tällä ratkaisulla avattiin ovi lukemattomille uusille seurakunnan päätöksille, eli Raamatun lisälehdille. Ennakkoehdoille, joiden kautta vasta voi olla armahdettu uskova. Uskovaisen elämää kontrolloivien normien määrää alettiin kasvattaa.

Kielellisillä valinnoilla voi olla kauaskantoiset seuraamukset. Johdatteleva ja tiettyjä mielikuvia luova kielenkäyttö saattaa johtaa siihen, että enää ei lueta Raamattua ollenkaan.

Perinne on katkennut

Raamattualukeva2.POnkin todennäköistä, että nykyajan uskovainen ei osaa enää lukea eikä ymmärtää vanhojen puhujien saarnoja. Hän ei myöskään ole tavallisesti perehtynyt Raamattuun. Niin syvälle ihmiskeskeiseen, yhteisölliseen valtakunta-puheeseen ja kollektiiviseen omaantuntoon ovat opin muokkaajat lestadiolaisen uskon vieneet. Kauas raamatullisuudesta. Kauas kristinopista.

Tosin, monetkaan uskovaiset ihmiset eivät itse henkilökohtaisesti edes mieti opillisia asioita. He kuuntelevat puheita joita ry:llä pidetään, he laulavat lauluja kirjasta joka heille annetaan.

Opillinen väärennös pystytään viemään yhteisössä läpi helposti yhdessä sukupolvessa. Kukaan ei huomaa mitään, puhetapa ja kieli on vain hivenen muutettu, askel askeleelta.

Kukaan ei huutele perään? Koska ei pystytä kriittisesti vertaamaan puhujien puheita mihinkään, koska ei tunneta kristinoppia eikä Raamattua.

”Hälyttävimpänä pidän tutkimustulosta, jonka mukaan vain yksi prosentti vanhoillislestadiolaisista lukee Raamattua päivittäin ja jopa kolmasosa harvemmin kuin kerran vuodessa. Vanhoillislestadiolaiset lukevat siis Raamattua päivittäin vähemmän kuin suomalaiset ylipäätään!” – Joona Korteniemi, kirjassa Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa ( s. 54-55).

Vanhoissa saarnoissa keskityttiin Jeesuksen armotyöhön ja julistettiin evankeliumia ilman reunaehtoja. ”Armossa on varaa ja veressä on voimaa.” Sen osoittaa Havaksen saarnojen analyysi.

Niitä äänenpainoja kuunnellessa herääkin kysymys, minne pääsi katoamaan muuttumaton Jumalan sana. Pyhä Henki on jossain muualla.

*        *         *

Ajattelemisen aihetta antoi: Daniel.

*        *         *

Lue lisää:

Ensio: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi

Jouko Haapsaari: Jumala pelastaa omansa kuolemankin vaarasta. Teoksessa: Autuas on se, jonka synnit on annettu anteeksi. SRK:n Suviseurat Sievissä 27 – 30.6.2008. Toim. Pauli Niemelä, Pauli. Oulu: SRK, s. 274–281.

Hakomaja: Vanhoja lauluja sensuroitiin – Laulukirjatoimikunnan poistettujen laulujen lista ja poiston perustelut 1976.

Vuokko Ilola: Vl-oppi – onko sitä? Blogikirjoitus 22.2.2012, Kotimaa24.

Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. SRK:n Suviseurat Valkealassa 29.6 – 2.7.2007. Toim. Jaakko Kaltakari. Oulu: SRK 2008.

Veikko Jurvakainen: Henkioppi – harhaoppi. Rauhan Tervehdys nro 26/2013.

M. K. & P. T. : Haluammehan pysyä kuuliaisina kollektiiville

Emilia Karhu: Vanhoillislestadiolaisuus ja SRK-vanhoillisuus, kaksi eri suuntausta? Blogikirjoitus 18.4.2016 Kotimaa24.

Sauli Karhu: Pappiseriseura – toinen näkökulma. Blogikirjoitus 3.11.2014.

Saila Karppinen: Vanhoillislestadiolaisten suviseurapuheista välittyvä jumalakuva. Läntinen teologia, pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto, 2011.

Joona Korteniemi: Jumalan seurakunnan itsekritiikki. Blogikirjoitus 27.3.2014, Hulluinhuonelainen-blogi.

Topi Linjama: ”Emmekö ole aivan kuin ajattelemassa”. Poimintoja vanhoillislestadiolaisesta kaanaankielestä. Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 40 – 50. Vartija, e-kirja, 2013.

Topi Linjama: Siionin laulujen teologia muuttunut. Kotimaa 11.03.2010, s. 27. [Julk. tässä blogissa.]

Topi Linjama: Vanhoillislestadiolaisen saarnakielen piirteitä. Sana 19.6.2008.

Maria Sofia ja ESA: Mauri Kinnunen: Lestadiolaiset naiset saarnasivat 1800-luvun loppupuolella

Nestori: Lain sulamaton kirsi (Paavo Viljasen ja Väinö Havaksen ajatuksista.)

Nestori: Reinikainen osoitti nykyisen vl-opin kolme vääristymää

Yrjö Nissinen: Pysykää varmoina uskossanne. teoksessa: Käykää kuulemaan, mitä Herra puhuu. SRK:n Suviseurat Oripäässä 26 – 29.6.2009. Toim. Juho Kopperoinen, s. 176–181. Oulu: SRK, 2009.

Pekko: Nämä käskyt sinä pystyt täyttämään!

Ari Pelkonen: Tie taivaaseen kulkee Jumalan valtakunnan kautta. Teoksessa: Autuas on se, jon-ka synnit on annettu anteeksi. SRK:n Suviseurat Sievissä 27 – 30.6.2008. Toim. Pauli Niemelä, s.  94–100. Oulu: SRK 2008.

Piispaehdokkaat arvioivat vanhoillislestadiolaisten pelastuskäsitystä. Kotimaa24 10.1.2012.

Ray Waaraniemi suviseuroissa: Ehkäisy on synti

Hanna Salomäki: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen. Jyväskylän yliopisto, 2010.

A. A. Tami: Henkioppi ja muita hoitokokousten harhaoppeja

Tee-se-itse -saarna [OHO! Sioinin saarnageneraattori]

Topi Linjaman analyysi: SRK vahvisti laulukirjauudistuksessa seurakunnan auktoriteettia

Torvi: II …schläft [Virkistysilta rauhanyhdistyksellä]

Torvi: Seurahalut sik sak 

Torvi: Tapa: seuroissakäynti 

Vl-seniori: Kenen on vastuu harhaopeista? Kotimaa24 6.2.2014.

Mainokset

13 kommenttia

Kategoria(t): 1950-luku, 1960-luku, 1970-luku, armo, armoneuvot, armonvälineet, elämäntapa, erehtymättömyys, harhaoppi, historia, Jumalan sana, kontrollointi, kristinoppi, lähihistoria, luterilaisuus, maallikkosaarnaajat, omatunto, opilliset kysymykset, Pölyttynyt, pelastus, puhujat, Raamattu, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, seurakuntaoppi, seurat, tutkimus, ulossulkeminen, yhteisö

13 responses to “Siihen aikaan kun vielä Kristusta saarnattiin

  1. Lihava lammas

    Kyllä, vastaa henkeen tuo kirjoitus. Meillä on oma kultainen vasikkamme, palvomme nykyään omaa joukkoamme jota itserakkaasti kultaiseksi kynttilänjalaksikin kutsumme. Kukapa ei haluaisi olla yksi jalka kultaisessa kynttilänjalassa? Kukapa voisi kritisioida omaa yhteisöään kritisoimatta samalla itseään? Itsekritiikki on kuitenkin välttämätöntä mutta vaikeaa, kuten Joona Korteniemi blogissaan kirjoittaa.

    Vuosikymmeniä saarnoja tarkasti kuunnelleena tunnistan painotuksien muuttuneen Kristuskeskeisyydestä Jumalanvaltakuntakeskeiseksi. Omin korvin kuulemani Haapsaaren karismaattinen, lähes hurmoksellinen saarna Valkealassa 2007 hätkäytti ja pysäytti juuri sen vuoksi, että ensimmäisestä kertaa näkymättömästä Jumalan valtakunnasta tehtiin näkyvä, vaikka Raamatun opetuksen mukaan se ei ole täällä eikä tuolla, vaan se on teidän keskellänne. EIkä sitä voi syödä tai juoda, vaan on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä hengessä.

    Luulen, että pappishajaannuksen aikaan ja jälkeen käyty hengellinen valtataistelu, joka päättyi maallikoiden voittoon on juuri se tekijä, joka on johtanut kirjoittajan johtopäätökseen, valitettavasti. Kuitenkin on myös niin, että juuri hiljattain ilokseni olin seuroissa, jossa SRK:n puheenjohtajistoon kuuluva henkilö pysyi saarnassaan tiukasti Raamatun ilmoituksessa ja Kristuksen täydellisessä sovintotyössä loppuun saakka. On varmasti niin, että näillä arvokkailla nettikirjoituksilla ja blogeilla on tehtävänsä palautteen antajana puhujille ja SRK:lle. Luullakseni näitä luetaaan melko tarkkaan, koska muuta palauteväylää opetuksesta ei ole, kuin tämä netti. Harva uskaltaa ja kykenee mennä puhuttelemaan saarnaajaa, että metsään menit, vaikka sille olisi useinkin tarvetta. Sitäkin enemmän iloitsemme niistä saarnoista ja opetuksista, joissa kuulijoita ei aliarvioida ja saarna pitäytyy Jumalan sanassa. Sen Sanan ääressä sielu virvoittuu.

  2. Nimetön 220

    Valtataistelu päättäyi maallikoiden voittoon….

    täällä jo aiemmin joku kyseli kateudesta papeille. Minusta tuntuu, että juuri tästä valtataistelusta on täällä sivuilla kysymys. papeista osa kokevat jääneensä jotenki alakynteen. Kun on liperit ja kaikki ulkoisen vallan tuntomerkit, asema kirkossa, kaavut jne mutta ei koe saavansa sitä arvostusta ihmisten osalta, jonka itse omasta mielestään ansaitsisi, se aiheuttaa tietenkin pahaa oloa. Joka sitten purkautuu….

    Kuule, vaikka olisi liperit, ei se tarkoita että olisi parempi, eikä myöskään pahempi! Ihan samalla viivalla ollaan kaikki!
    Armosta kaikki ollaan uskomassa, tai sitten ei olla….

  3. 14022014

    Käsittääkseni sanaa Siioni käytettiin paljon johonkin 80-luvun paikkeille asti, ja se on nyt melkein kokonaan korvautunut ”Jumalan valtakunta”-termillä. Jospa tämä selittää osan muutoksesta. Kyllä Kristuksesta puhutaan edelleen.

  4. Lihava lammas

    Nimetön 220, valtataistelulla tarkoitan lähinnä hengellisestä vallasta käytyä taistelua. Napit vastakkain oli pappislinja ja maallikkolinja tunnettujen johtohahmojensa (HS ym) johdolla. Syitä lienee ollut monia; lapsikaste, lähetystyö jne.

    Pappislinja hävisi ja valtaosa vl-papeista ulkoistettiin tai erosi, jonka mukana meni paljon teologista osaamista ja tilalle tuli vahva itseoppineiden maallikkosaarnaajien armeija, jotka oman karismansa avulla syöttivät seurakunnille omia tulkintojaan, pahimmillaan täysin absurdeja, uskomisen asioista. Tämä johti mielivaltaan ja tunnettuihin seuraksineen hoitokokouksine kaikkineen. Samaan aikaan ryhdyttiin etsimään vastakkainasettelua liikkeen ja kirkon ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa, jolloin lahkoutumiskehitys sai vauhtia.

    Mielestäni varhainen vl-liikkeen saarna on ollut hyvinkin universaalia, kaikkien vapaasti omistettavaa armon sanaa, johon jokainen on voinut tarttua. Esimerkkinä nyt vaikkapa nuo Havaksen saarnat 20-30 luvuilta. Noihin aikoihin vl-liike nautti yhteiskunnassakin laajempaa arvostusta. Sittemmin arvostus on rapissut luullakseni juuri ankarasta ja eksklusiivisesta suhtautumisesta ympäröivään maailmaan ja kirkkoon. Voiko liike odottaa muiden hyväksymistä, jos se sulkee taivaan kaikilta muilta paitsi omiltaan?

    Varmasti on niin, että Jumalan valtakunta- retoriikka on kehittynyt viime vuosikymmeninä saarnoissa aivan eri sfääreihin. Tärkeimmäksi sanaksi on tullut ”MEITÄ ja Herraa seuraamaan opissa elämässä jä kärsimyksessä” kuten usein kuulee saarnattavan. Omavanhurskautta, itseriittoisuutta, pöyhkeyttä sanon minä.

    Samaa mieltä olen siitä, että armosta olemme ”uskomassa”. Pelkästään siitä. Kutsujan armosta ja täydellisen sovintouhrin kautta. Siksi en kykene ja halua mittaamaan, kenelle tuo armo kuuluu tai kenen usko riittää. Sen arviointi Kutsujan kädessä. Minun puolestani kaikki Kristuksen seuraajat saisivat pelastua, mutta sitä en pysty päättämään. En halua siivilöidä hyttystä ja niellä kamelia kuten Jeesus fariseuksia varoitti tekemästä.

  5. Nimetön 220

    “MEITÄ ja Herraa seuraamaan opissa elämässä jä kärsimyksessä” kuten usein kuulee saarnattavan. Omavanhurskautta, itseriittoisuutta, pöyhkeyttä sanon minä.
    Tämähän on suora lainaus 1.Tess. 1:1-6, Paavali ollut siis myös edellä kerrotun kaltainen ristitty.

    Toisinaan uskovaiset on olleet koko kansan suosiossa, apostolisella ajallakin oli heten aikaa sellainen tilanne, kunnes heitä ruvettiin teurastamaan. Tästähän raamattukin kertoo ja todistaa näin olleen.
    Havaksen aikaan yleisestikin Jumalan sana oli arvossaan, nykyään ei niinkään. Nykyisin on mallissaan sellainen omantahdonteologia. Eli Jumalan sana hyljätään, otetaan sieltä vain omalle lihalle ja kunnialle sopivat rusinat. samoin omasta hengellisestä kodista otetaan perinnöksi vain se, mikä itselle sopisi. Esim yhteisöllisyys, lauluja, muutamia ystäviä jne. Muuten se ollaan valmis hävittämään, miksi? Siitä voi lukea Jes. 4:1. Rohkaisevat sanat ovat siitä eteenpäin…

    Kyllä, kaikki saisivat pelastua. Kuitenkaan en usko minulla olevan valtaa myöskään luvata kenellekkään taivaspaikkaa, joka ei vaella siten kuin raamattu opettaa.
    Oletko käynyt seuroissa tai kuunnellut vl-saarnoja netistä?
    Mielestäni ne ovat kyllä hyvinkin kaikille kuultavaksi ja uskottavaksi saarnattuja. En todellakaan ole kuullut, että juuri sinä et saa uskoa omia syntejäsi anteeksi. Päin vastoin. Juuri sinulla on lupa uskoa, Jeesuksen nimessä ja veressä omat syntis anteeksi! Usko itsesi keskelle taivasta! Jumalan Poika on tehnyt kaiken, meillä ei tarvi kuin uskoa!

    • Nimetön 252

      ”En todellakaan ole kuullut, että juuri sinä et saa uskoa omia syntejäsi anteeksi.”

      – Toisin sanoen: Usko sinäkin RAKAS sisareni ja veljeni kaikki synnit anteeksi seurakunnan nimessä ja veressä –

      ”Tämähän on suora lainaus”
      – Tässähän puhutaan uskon vaikutuksesta ( Gal.5:22-23 ) niihin jotka ottivat evankeliumin vastaan, Pyhän Hengen voimasta, sitä julistaneiden todistajien avulla. Missään kohtaa ei kehoteta turvaamaan johonkin maanpäälliseen jumalanvaltakuntaan ja sen asettamaan ristiin.

      1.Tess. 1:1-6
      Kiitos Jumalalle
      2 Me kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista, kun muistamme teitä rukouksissamme. [Room. 1:9; Fil. 1:3]
      3 Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. [1. Kor. 13:13; Kol. 1:4,5]
      4 Mehän tiedämme, te Jumalalle rakkaat veljet, että hän on teidät valinnut, [2. Tess. 2:13]
      5 sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. Tiedättehän itsekin, miten me toimimme teidän luonanne, teidän parhaaksenne. [Room. 1:16+]
      6 Te puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme, niin, itse Herran esimerkkiä, ja ankaran ahdingon keskellä otitte sanan vastaan täynnä riemua, jonka Pyhä Henki antoi. [1. Kor. 4:16+]

      1×3

  6. Lihava lammas

    Mitä me tekisimme, että hyviä töitä tekisimme, kysyttiin Jeesukselta. Uskokaa hänen päällensä, jonka Isä lähetti Jeesus vastasi, sanottiin parin viikon takaisissa teksteissä muistellen. Oikea vaellus rakentuu Kristuksen uskomisen päälle Pyhän hengen opastamana lähimmäistä rakastaen ja syntielämä hyljäten, josta taas voidaan vääntää loputtomasti, mikä kenellekin on syntiä.

    Puhuin painotuksesta, kun puhuin MEISTÄ. Varmasti Paavali on näin sanonut. Tarkoitin sitä, että aloituskirjoituksen hengen mukaisesti MEISTÄ on tullut yhä enemmän se uskon kohde Kristuksen seuraamisen kustannuksella. Kun painotetaan MEITÄ, painotus on väärä. Pitäisi painottaa meitä ja HERRAA JEESUSTA seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimyksessä. Se ei ole pöyhkeyttä. Onneksi myöskään yhdenkään taivaspaikan lupaaminen ei ole minun, eikä kenenkään inhimillisen ihmisen käsissä.

    Kun puhumme yhteisöllisyydestä ym. laitostumisista ja perinteistä, ne todella ovat niitä, eivät uskon asioita. Usko on uskoa siihen joka on lähetetty, aivan kuten saarnaat, Nimetön 220. Näin myös minä haluan uskoa.

  7. Nimetön 220

    Ll, valma jne…
    lueppa sitä 1. Tess 1: eteenpäin…
    6 Te puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme, niin, itse Herran esimerkkiä, ja ankaran ahdingon keskellä otitte sanan vastaan täynnä riemua, jonka Pyhä Henki antoi. 7 Näin teistä tuli esikuva kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville.
    Tuo on -92 käännöksestä.

    6 Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan,
    7 Niin että te olette tulleet esikuvaksi kaikille uskovaisille Makedoniassa ja Akajassa
    Tämä vanhasta Bibliasta

    Paavali siis tuossa puhuu ensin meistä, ja rinnastaa sitten seuraamisen Herran seuraamiseen. Pyhä Henki sen seuraamisen vaikutti.

    Nyt kun laittaa ne teidän lasit päähän, voi tuosta lukea ihan saman, kuin mistä syytätte vl porukkaa.
    Paavali RINNASTAA ITSENSÄ JA OMAN PORUKKANSA RISTUKSEEN!
    Kehtaakin! Pöyhkeä, itseriittoinen, paisunut, ulkokultainen ja omavanhurskas henkipallo koko kaveri, joutaisi … niinkuin sitten tekivätkin!

    Mutta mutta…. Jeesus puhuu siitä, että miten ja kenelle Jumalan sanaa avataan, tai aukeaa. Vaikkapa Matt 13….

    En kertaakaan ole käsittänyt vl seuroissa tuota lainausta niin, että puhuja olisi tarkoittanut nostaa itseään tai seurakuntaa Jumalaksi, uskon kohteeksi.

    Haloo…!
    Jumalan seurakunta on välttämättömyys ihmisen vanhurskauttamisessa, ei se ole vl keksintö.
    Siihen vaikka Matt. 6 lukua….

    -”jolla korva on, se kuulkoon mitä henki seurakunnille sanoo”

    • Still

      Kun tässä ei olekaan kysymyksessä Raamatun sanan aliarviointi, vaan se että vl liike ei ole teoillaan näyttänyt olevansa mahdollinen nostamaan yhteisöänsä Jumalan valtakunnaksi, eikä Raamattu anna siihen millekään ihmisyhteisölle lupaa, Raamatun Jumalan valtakunta on ihmissilmälle näkymätön ja Pyhä henki on Totuuden henki joka puhaltaa siellä missä tahtoo. Jumala vihaa sellaista ihmistä joka nostaa itsensä Hänen rinnalleen ja jopa ohi, vl liike luulee hallitsevansa pyhää henkeä ihmisvoimin, siitä todistaa seurapuheet, väitätte että puhujanne eivät puhu omiaan vaan Jumalan suulla, se on törkeää valhetta ja pilkkaa. Ei Pyhä henki ole sellainen sekoileva henki joka muuttuu puhujan persoonan mukaan. Tässä on hyvin vakavasta harhaopista kysymys, kukaan täällä ei ole erehtymätön joksi tällä nostatte puhujanne, koska Pyhä henki ei erehdy mutta puhujanne ovat erehtyväisiä kuin kuka tahansa ihminen.

  8. luukanvalma

    Tulin vasta lomalta ja luin tämän kirjoituksen ja keskustelun. Huomasin, että joku oli maininnut nimeni, joten täytyypä lausua kantani. Tuo vertailu Kristukeskeisyyden ja Jvaltakuntakeskustelun välillä on varteenotettava. Myös maininta Väinö Havaksen Kristus-keskeisyydestä on totta ja niin minäkin uskon. – Ihmettelen puheenvuoroissa esiintyvää pappisvihaa tai yleensä oppineisuuden vihaamista. Nuoruudessani esim. omat vanhempani kehottivat kunnioittamaan kaikkia oppineita, kun itse eivät olleet saaneet käydä koulua. Myös opettajien kunnioittaminen oli tärkeää heille, vaikka olisivat opettaneet väärinkin. Koska aina on eduksi lapselle, jos hän ei ole liian tietäväinen, esim. väitä uskonnonopettajalle, että ”vain me” olemme oikeassa. – Meillä papeilla on kyllä työtä ja kysyntää, vaikka ei oltaisi missään arvossa SRK:ssa. Ihmiset kaipaavat armahdusta ja anteeksiantamusta Jeesuksen veressä.

  9. Ristitty

    Olisi hyvä lukea nuita vanhoja puheita jos niitä löytää. Ennen eläneiden uskovaisten kirjoitukset viime vuosisadan alkupuolelta tuntuvat raittiilta ja ylenpalttisesti armollisilta. Kaikuu rakkaus ja armo ilman ehtoja. Lakia niistä ei löydä hitustakaan. Lukekaa esimerkiksi Erkki Antin ja Leonard Typön kirjoituksia. Seurakunta ja ”Jumalalle kelpaaminen” sääntöjä noudattamalla ei nouse esille eikä uskominen ole tekoja.

    Seurakunta on Lutterin mukaan pyhien yhteisö, jossa evankeliumi PUHTAASTI julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.
    Ihmissääntöjen asettaminen osittaiseksikaan evankeliumin ehdoksi ei ole evankeliumin puhdasta julistamista. Usko on yksinkertainen asia.

  10. Pokara

    Kuten puhujan suusta usein kuullaan, Raamattua luetaan seuroissa ei puheen aiheeksi vaan sen ”johdannoksi”. Seuraava saarna ei useinkaan tarkastele Raamatun opetusta. Se on ennalta arvattava lataus tuttua fraseologiaa, perinteisiä omia elämäntapanormeja. Tämä osoittaa Raamatun halveksuntaa eikä suinkaan sen pitämistä korkeassa arvossa. Samalla se kertoo suoraan siitä miten saarnan tehtävä nähdään vl-liikkeen nykyisessä opetuksessa. Saarnan tehtävä on ylläpitää omia perinteitä muka ”pyhinä”. Vaikka ne eivät perustu Jumalan sanaan.

    Raamatun lukeminen saarnan aluksi on vanhoillislestadiolaisuudessa vain tapa, josta pidetään kiinni, mutta saarnan sisältö saa olla mitä hyvänsä omien tavaksi tulleiden ajatusmallien toistelua. Saarnan ei tarvitse olla lainkaan raamatullinen ja ihmiset on silti kovasti tyytyväisiä.

    • Nimetön 220

      Ok, hieno kirjoitus! Paljon oli asiaa ja sen perustaksi kovasti faktaa! Kun kuuntelee vaikkapa radioohjelman perusteella aamu- tai iltahartauden aikaan radiota, on katsottava todellakin uudestaan ohjelmaa, onko nyt tosiaan hartaus menossa. Paljon sieltä tulee sellaista ”elämäntapanormia” tai muuta filosofista puunhalaamista. Ei ole vl porukkakaan niin pimennossa, ettei saarna, rakenteeltaan tms muuttuisi. Ja ihmiset, kieli, kielen ilmaisut jne. Mutta mistä saitte tuon tiedon, että ei raamattua lueta kuin malliksi, tavan vuoksi? Mitä minä olen saarnoja kuunnellut kyllä siellä aika laajastikkin raamattua lainataan. Se on käaittääkseni vielä vl perinteessä aika tiukasti, periaate selittää raamattua raamatulla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s