Nyt vapaa olen – Kun kaikki on arvioitava uudelleen


”Kun rehellisyys on kuuliaisuutta tärkeämpää.”

Nyt vapaa olen - Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia. Toim. Topi Linjama. Kustannusosakeyhtiö Hai 2014.

Nyt vapaa olen – Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia. Toim. Topi Linjama. Kustannusosakeyhtiö Hai 2014.

Kuuntele kirjan toimittajan Topi Linjaman haastattelu (YLE, Pohjois-Karjalan radio 23.3.2014.) – Voit tilata kirjan tästä.

Ihminen ei pysty kantamaan sitä taakkaa jonka tämä yhteisö asettaa hänen harteilleen. Kun hän jättää yhteisön niin hän tuntee syyllisyyttä ja häpeää sen vuoksi,  että hän ei olekaan ollut sellainen kuin tämä yhteisö olisi toivonut hänen olevan.

Jotta tästä häpeästä pääsee eteenpäin,  ihmisen pitäisi tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin hän on, ja myös hänen omilla ehdoillaan. Ihmisen täytyy itse saada kertoa oma tarinansa.

Professori Paavo Kettunen Nyt vapaa olen -kirjan julkistamistilaisuudessa.

Näkymä moneen suuntaan

– Ihmiset jotka irtaantuvat vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä, eivät tule kuulluksi eivätkä nähdyksi. Syy on se, että yhteisön sisällä irtaantumiskokemuksia ei haluta oikeastaan kuulla. Ehkä ihmiset haluavat suojella sitä omaa maailmanjärjestystään.

– Yhteisön ulkopuolella irtautumisen problematiikkaa ei aina myöskään ymmärretä. Kun tähän yhteisöön liittyy kaikki: suku, moraali maailmankuva, identiteetti, sosiaaliset verkostot ja ajankäyttö, siitä ei tosiaan hiirtä klikkaamalla irtauduta. Se on iso asia, ja irtautumisprosessissa voi kulua vuosia. Halusin tehdä nämä prosessit nähtäviksi ja kuultavaksi.

Topi Linjama YLEn haastattelussa.

Kirjan voi tilata täältä.

*      *      *

Topi Linjama (toim.):
Nyt vapaa olen  – Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia. Kustannus HAI, 2014.

Kirjassa kuvataan, millaista on aikuistua kolmannesta vanhemmasta, seurakuntaäidistä. Seurakuntaäiti pitää lapsestaan kiinnin kaksin käsin, sillä sen mielestä ihminen voi pelastua vain pysymällä seurakuntaäidin helmoissa.

Ideaalina on lapsenkaltainen, hengellisesti alaikäinen ihminen, joka katsoo paremmaksi seurata kuuliaisesti laumaa kuin astua oman elämänsä subjektiksi. Kokemus itsenäistymisestä ja vapautumisesta voi olla niin vahva, että vertailukohtaa sille on etsittävä parannuskokemuksista, joita vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön liittyneistä kerrotaan.

– Toimittaja Topi Linjama teoksen esipuheessa.

”Nyt vapaa olen – vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia” -kirja sisältää toistakymmentä kertomusta siitä, mitä liikkeessä kasvaneelle merkitsee sen oppirakennelman sortuminen ja yhteisöstä irtautuminen. Kirjoittajat ovat iältään 30-50-vuotiaita ja heistä puolet on miehiä, puolet naisia.

Kirja antaa äänen kokemuksille, joita ei ole haluttu kuulla liikkeen sisällä eikä kenties ymmärretty liikkeen ulkopuolella.

– Liikkeen sisällä irtautumiskertomukset usein sivuutetaan sanomalla, että ”synti vei ulos Jumalan valtakunnasta”. Kirjan kertomusten perusteella näyttää pikemminkin siltä, että rehellisyys on se, joka vie ihmisiä ulos liikkeestä, Topi Linjama sanoo.

Yhteisöstä ja sen katsantokannasta luopuminen on ollut kirjoittajille suuri muutos. Sitä verrataan hengelliseen parannuskokemukseen, ja vapaus on yksi keskeisiä päätöstä seuranneita tunteita.

Nimimerkki Jani K. kirjoittaa maailmanjärjestyksen sortumisesta ja sitä seuranneista viikoista näin:

– Mielessäni alkoi pyöriä eräänlainen henkilökohtainen historianauha. Vuosien varrella omaksumani käsitykset putoilivat eteeni yksi toisensa jälkeen ja kaikki oli arvioitava uudelleen, koko elämä.

Vähitellen liikkeestä irtautuneella elämä palautuu uomiinsa, kuten nimimerkki Kaisa kertoo:

– Ero liikkeestä oli hyvin suuri kokemus. Nyt jälkeenpäin katson sitä rauhallisesti olkani yli. Herätysliike on osa minua, se on etninen alkuperäni.”

(Teksti yllä: kustantajan esittelystä.)

”Se oli vakava hetki, mutta samalla tunsin riemua”

Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kirja, johon on koottu nimenomaan vanhoillislestadiolaisuudesta irrottautuneiden kokemuksia. Kaikkien kohdalla prosessi ei ole johtanut ehkä varsinaisesti totaaliseen irtaantumiseen, mistä myös on kiintoisaa lukea.

Kaikki kirjoittajat onnistuvat välittämään hyvin henkilökohtaisen kokemuksen lukijalle hämmästyttävällä intensiteetillä, asioista joista emme ole tottuneet toisille kertomaan.

Kokemusten rikkaus ja henkilökohtaisuus on kirjan hienoimpia piirteitä. Jokainen puhuu omalla äänellään.

Kun ihminen ottaa askeleen ja lähtee matkalle kysymään,  mikä hän oikeasti on ja mikä hänen suhteensa on kasvatuksessa omaksuttuun hengellisyyteen, tie on usein pitkä ja yksinäinen.

Kirjoittajien teksteistä näkee myös, että tie on vaatinut syvällistä, todellisuuskäsityksen juurille saakka ulottuvaa filosofista ja hengellistä pohdintaa. Se tapahtuu harvoin ilman kipua.

Kirjalla on annettavaa jokaiselle, joka miettii omaa minuuttaan  lestadiolaisessa liikkeessä tai sen ulkopuolella. Kirjalla on suuri arvo myös niille perheenjäsenille ja ystäville, jotka lestadiolaisen yhteisön piirissä eläen tahtoisivat ymmärtää, ja ehkä asettua kulkemaan rinnalla, kun läheinen ei halua jatkaa uskomista rauhanyhdistyksen piirissä.

Tarvitsee pysähtyä kuuntelemaan.

Kaunis ja koskettava teos

Nyt vapaa olen on kiehtova teos monipuolisuudessaan. Se sisältää kokemustarinoiden lisäksi hienoja, pysäyttäviä runoja, jotka rikastuttavat lukijan vaikutelmia  entisestään. Runoista yksi on kirjassa omista kokemuksistaan kertovan nimimerkki Jani K:n, toinen ”rokkipiisi”-teksti nimimerkiltä Yksin armosta, ja muut runot kuvataiteilijan ja runoilijan, nimimerkki Aarian kynästä. 

Aaria ansaitsee erikseen kiitoksen teoksen hienostuneesta, herkkävireisestä kuvituksesta. Sen ansiosta kirjasta muodostuu erityisen persoonallinen ja moni-ilmeinen kokonaisuus, jonka sivuille palaa mielellään myöhemminkin. Lukukokemuksena tekstien korkeatasoisuus takaa sen, että teos kestää aikaa.

Sisällöltään rikas ja monisävyinen ja silmäähivelevän kaunis kirja antaa lukijalleen tilaisuuden astella hetken toisen ihmisen rinnalla. Toista ihmistä ja samalla itseäänkin kuunnellen.

Kirjan lukemista voi suositella jokaiselle, joka on yleisesti kiinnostunut pohtimaan yksilön ja yhteisön suhdetta sekä identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Kirjan tekstejä voi suositella hyvin myös käytettäväksi opiskeluaineistona, tausta-aineistona esimerkiksi etiikkaan, maailmankatsomuksiin, psykologiaan, sosiaalipsykologiaan tms. liittyvissä opinnoissa.

*        *        *

Nyt vapaa olen -kirjan luki Gertrud.

*        *        *

Lue lisää:

Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta. Hakomaja.

Dr. Propelli: Arvio: 40% vl-nuorista irtaantuu liikkeestä

How to Leave the Laestadian Lutheran Church

Mikko Huhtala: Polkuni lapsuudesta aikuisuuteen. Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 80 – 82.  Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola  Vartijan e-kirja, 2013.

Johannes Ijäs: Kotimaa Pro: Vanhoillislestadiolaisten irtautumiskertomuksista kirja. Kotimaa24 17.3.2014.

Vuokko Ilola: Herran vai herrojen tahto? Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 83 – 89.  Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola  Vartijan e-kirja, 2013.

Sauli Karhu: Pakolaisena. Saulin blogi 13.4.2014.

Sauli Karhu: Uskomisesta. Saulin blogi 22.2.2014.

Katarooma: Vl-usko ja kapea maailma. Blogikirjoitus 25.5.2014.

Mauri Kinnunen: Konservatiivisesta herätysliikkeestä erkaantuneiden kertomuksia. Vartija 12.1.2015.

Mauri Kinnunen: ”Nyt vapaa olen” – kirjan arvostelu. Makkerin blogi 13.11.2014.

Kivulias prosessi pois vanhoillislestadiolaisuudesta – ”halusin antaa irtautuneille äänen”. Karjalainen 19.3.2014.

Taneli Kylätasku: Valtakunta vaihtui omaan ajatteluun. Kotimaa24 27.6.2012.

Valma Luukka: Ryöstetty lapsenusko, raiskattu kristillisyys. Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 90 – 98.  Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola  Vartijan e-kirja, 2013.

Maija Maitoparta: Jätimme uskon lastemme tähden

Hanna-Leena Nissilä: Kolonisoitu keho, yhteisöllinen minuus. Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 61 – 69.  Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola  Vartijan e-kirja, 2013.

Salla Remes-Ylönen: Nyt vapaa olen. Suoria sanoja ja pehmoilua -blogi 18.3.2014.

Salla Remes-Ylönen: Odotan sitä päivää.  Suoria sanoja ja pehmoilua -blogi 4.2.2013.

Anu Rummukainen: Uutuusteos antaa äänen vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneille. YLE Pohjois-Karjala 25.3.2014. Topi Linjaman haastattelu Areenassa.

Torvi: Hän meni maailmaan. Blogikirjoitus.

Advertisements

11 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, arvot, Conservative Laestadianism, eettisyys, elämäntapa, epäily, eroaminen uskosta, etniset vanhoillislestadiolaiset, häpeä, hengellinen väkivalta, hengellisyys, hoitokokoukset, identiteetti, identity, ilo, irrottautuminen yhteisöstä, kasvatus, kirjallisuus, lapsuus, lähihistoria, mielenterveys, naisen asema, naiseus, naispappeus, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, rauhanyhdistys, retoriikka, sananvapaus, sielunhoito, spiritualiteetti, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, synnit, syyllistäminen, uskon jättäminen, vallankäyttö, yksinäisyys

11 responses to “Nyt vapaa olen – Kun kaikki on arvioitava uudelleen

  1. Zympatia

    Sitä on pitkän aikaa vaiheilla eikä välttämättä osaa tehdä mitään. Puristaa ja ahdistaa vaan ja on tuskaisaa. Pelottavaakin. Yksi josta itse olen löytänyt tukea on UUT. http://www.uskontojenuhrientuki.fi/

  2. Rampa

    Itse jätin ry:n touhun kertaheitolla, radikaalisti yhden illan päätöksellä. Siitä on jo aikaa. Vuosien mittaan alun katkeruus ja pettymys on vaihtunut silloin tällöin mieleen tulevaan kysymykseen, miksi niin kävi, juuri minulle. Edelleen iso osa minusta uskoo siihen kaikkeen, tai ei nyt kaikkeen mutta Raamattuun. Mutta ajatus itsestäni taas tekopyhänä siellä seurakunnan keskellä saa voimaan pahoin. Vihaan sitä teeskentelyä. Ja kyllä, pelkään kuolemaa, pelkään helvettiä, pelkään miten minun ja perheeni käy. Siltikään en voi noin vaan palata takaisinkaan siihen kaikkeen. Saanko selvyyttä koskaan, en tiedä.

  3. luukanvalma

    Luota Jeesuksen lupaukseen: Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”. Uskomme synnit anteeksi Jeesuksen ansion nojalla ja olemme vapaaat ja kiitolliset rakkaalle Jeesukselle.

  4. Realisti

    Kiinnostaisi tietää miten porukat on ottaneet sen kun olet lähtenyt liikkeestä? Kun lähdit niin seurasiko siitä hyljeksintää kotona?

  5. luukanvalma

    Olen nyt tämän viikon lomalla Pärnussa. Voin kirjoittaa lisää ensi viikolla.

  6. luukanvalma

    Realistille! Kirjoitan vastauksen ensi viikolla. Nyt olen lomalla Pärnussa ja täällä on talon kone.

  7. Ajatus

    Minä olen nähnyt muutamain pääskysen poikain putoavan tunkion päälle, kun ne rupeavat ylön varhain voimiinsa luottamaan ja lähtevät lentämään
    ulos pesästänsä, ennenkuin siivet kantavat.
    Ja kun ne putoavat tunkion päälle, tulee lumisade ja rajuilma ja vilu ja nälkä. Ja kun niillä ei ole enää voimaa lentää ylös suojaan Vanhimman pesään, niin täytyy niiden tunkiolla kuolla viluun ja nälkään.

    Voi, voi, teitä, te onnettomat pääskyisen pojat, jotka ylön varhain rupesitte luottamaan voimainne päälle ! Miksi te läksitte ulos Vanhimman pesästä , ennenkuin siivet kantavat.
    Nyt katsoo Vanhin surkeudella teihin, kuinka te makaatte lumisateessa ja rajuilmassa tämän maan päällä.
    Mutta ei Hän jaksa teitä enää nostaa maasta ja kantaa takaisin pesään, koska te olette niin suuriksi tulleet ja niin raskaiksi.
    -Ja kuitenkin te olette niin huonoja ja voimattomia, ettette jaksa itsekään lentää ylös ilmaan. Ja nyt taidatte jäädä, onnettomat raukat, kuolemaan tähän kymään ilmaan, kun toiset pääskyisen pojat, jotka ovat pysyneet pesässä siihen asti, että niiden voimat vahvistuvat, lähtevät lentämään
    lämpimään ilmaan, joka on toisella puolen maata, jossa aurinko paistaa pään päältä eikä enää laskudu. Teidän täytyy silloin jäädä kuolemaan tähän kylmään ilmaan, jossa ei ole ruokaa eikä juomaa pakkaisen aikana.

    Niin käypi pääskyisen pojille, jotka ylön varhain lähtevät ulos Vanhimman pesästä, ennenkuin siivet kantavat. ( L. L. Laestadius )

  8. luukanvalma

    Hei! Jos siteeraat vaikkapa Laestadiusta, laita lainausmerkit heti alkuun. Koulussa oli joskus opettajia, jotka lukivat jostain aamunavaustekstin. Oppilaat luulivat että se on heidän laatimansa puhe. Se on plagiointia ja onhan sillä suomalainenkin nimi. Sitäpaitsi. Ei tuo Laestadiuksen kaunis kohta ole tarkoitettu meille, jotka edelleen uskomme Jeesukseen ja turvaamme Jumalan armoon.

  9. luukanvalma

    Realistille! Lupasin vastata kun tulen Pärnusta. Tuli kuitenkin vatsatauteja ja silmäväivoja ja monta muuta perheeseen. Nyt on vielä porkkanan viljelyt ja muut kevättyöt kasassa. Kolme hautausta odottaa. – Jossain kerroin, että isä erotettiin Helsingin Ry:stä kun hän sanoi, että hän luopuu mieluummin siitä porukasta kuin lapsistaan, kun kielsivät seurustelemasta minun kanssani. Äidin siunasin 1993 Honkanummelle, kun olin jo pappi. Kyllä mulla on kaksi jyrkkää vanhoillista sisaruspiirissä, mutta heistä vanhempi on sulanut, kun hänen lapsensa nuoremmasta päästä ovat luopuneet tästä porukasta. Saman veljen poikia on kaksi saarnamiehinä lähikaupungissa. He eivät halua olla missään tekemisissä tätinsä kanssa. – Toisaalta olen kasvanut sodan jaloissa itsenäiseksi ihmiseksi, jolla on sisäinen minä. En jaksa vihata enkä myöskään välittää siitä, mitä muuta puhuvat. Olen aina ollut kiinnostunut vaan siitä, mitä Jeesus sanoo ja ilmoittaa Isästämme. En hyväksy kaikkea nykykirkon opetusta, mutta luterilaisen kirkon opin sisäistän, sillä se on sama kuin entisaikojen lestadiolaisten oppi. Kiitos kysymästä.

  10. Leeviläinen

    Sen olen havainnut että ulkopuolinen ei voi käsittää minkälainen helvetti tuo on, jos ei ole ollut liikkeen sisällä.
    On hyvä että on julkaistu liikkeestä irti päässeiden muisteluksia, niin heiltä voisi kysyä minkälainen helvetti se on.

    Olen mies ja pääsin irtautumaan lahkosta jo nuorena, lukiolaisena. Mutta henkiset arvet ovat olemassa ja tuntuvat yhä vieläkin. Minusta ei tule koskaan ehjää ihmistä. Tiedän että joudun elämään tämän ”vammani” kanssa elämäni loppuun.

  11. Matkasauva

    Se on surullista mutta tämä asia lukee kyllä Raamatussa, että ennen maailman loppua muutamat luopuvat uskosta. Itse kyllä yritän taistella oman lihan kiusauksia ja sielunvihollisen ovelia houkutuksia vastaan. Sydämellä on kuitenkin jatkuvasti pelko,että saankohan minä säilyä loppuun asti uskomassa. Haluaisin pysyä ja sitä pyydänkin Jumalalta rukouksessa,että hän varjelisi uskomassa loppuun saakka.

    Kaikille tahdon sanoa että kannattaa vaan jaksaa uskossa ja siihen saa luottaa että Jumala antaa voimia uskomiseen.
    Palkan maksu odottaa taivaassa.

    Jos on niin huonosti päässyt käymään että olet kieltänyt uskosi, vieläkin on mahdollista palata Jumalan valtakuntaan. Sinulle on edelleen ovi jumalanvaltakuntaan avoinna!

    Eikä sitä tarvi omin voimin uskoa. Rukoile Jumalalta voimia parannuksen tekoon. Jumala on luvannut kuulla rukoukset.

    Kannattaa elää täällä taivasta varten.

    Ihmisen elämä on kuin kämmenen leveys kuten Raamattu sen sanoo. Elämä menee nopeasti ja sitten on edessä iankaikkinen elämä joko taivaassa tai helvetissä. Pitkä iankaikkisuus on loppumaton.

    Haluathan sinäkin taivaaseen?!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s