Kun luin kirjan ”Nyt vapaa olen” niin tunnistin siitä hyvin tuttua juttua. Tuli yli kymmenen vuoden takainen oma tilanne mieleen. Minun kohdallani 
prosessi kesti pitkään. Jo kouluikäisenä ja varsinkin lukiossa mietin ”syntyjä syviä”. Onko vaikka jostain kirjasta tehty elokuva syntiä, ja miksi. Kun kirjan saa lukea, miksi ei siitä tehtyä elokuvaa saisi katsoa? Onko kilpahiihto liikuntaseurassa ja vaikka joku tanssiminen vakavasti ottaen todellakin syntiä? Miten joistakin kiinnostavista Raamatun kohdista ei kukaan puhuja koskaan pidä seurapuhetta? Ja niin edelleen.
Lisäksi mietitytti, että kuka oikeastaan on sanonut niin ja millä perusteella, että vain me vl:t olemme ainuita oikeassa uskossa olevia. Kaikkiko miljardit muut ihmiskunnan jäsenet on kadotuksen menossa? Kautta kymmenien tuhansien vuosien ihmiskunnan historian?
Pelotti ajatus, entäpä jos juuri me olemmekin niitä omavanhurskaita, joista puhujat saarnoissa puhuivat.
Samalla luotin evankeliumiin ja Jumalan sanaan. Koin että itse haluan elää uskovaisen ihmisen elämää ja luottaa Taivaan Isän lupauksiin joita Hän on sanassaan antanut.
Puhuttelu ry:llä
Sitten kävi niin, että jouduin yhtäkkiä ry:llä puhutteluun, eli minua syytettiin asiasta johon en ollut syyllistynyt. En siis mitenkään. Syyttelytilanne oli painostava. Minua ei kuunneltu, syytettiin vaan, ja isolla porukalla. Syytös oli epämääräinen eikä minulle kerrottu, kuka minusta oli sellaista juorua levittänyt.
En tänäkään päivänä tiedä, oliko joku tuulesta temmattu juoru tai jonkun pahantahtoisen ”uskonystävän” liikkeelle panema asia. Tai oliko joku puhuja sekoittanut minut toiseen henkilöön. Mene ja tiedä, en saanut kysytyksi koskaan siitä jälkeenpäin niiltä ”puhuttelijoilta”.
Aiheeton syytös johti irtautumiseen
Ratkaisu oli kohdaltani helppo. En pystynyt sen kokemukseni jälkeen pitämään tätä uskoa enää oikeana. Se näkyikin olevan vaan ”liike” ja ”yhteisö”, jossa pelaillaan jonkinlaista valtapeliä. Tässä pelissä on ihmisen muka asetuttava aina sen vallassa olevan mielipiteen kannalle. Silloinkin vaikka se olisi väärä. Puhuttelutilanne jäi lähtemättömästi mieleeni.
Oma joukko ja sitä yhteen liittävä ”kuuliaisuus” näyttelee vl-uskossa suurempaa osaa kuin oikea raitis usko. Kaikki säännötkin tähtäävät tuohon kuuliaisuuteen ja sen valvontaan. Minä henkilökohtaisesti en hetkeäkään viitsi kiistellä siitä, onko vl-uskossa sääntöjä, kun tiedän, että on.
Entä nyt
Irtaantumisestani on jo vuosia, ja voin sanoa että hetkeäkään en ole katunut. Olen itse asiassa ollut onnellinen ja kokenut itseni vapaaksi ihmiseksi sen jälkeen. Heti alussa mielen valtasi todella vapaa olo. Eikä kadotuskaan pelota, kun tiedän, kenen puhumia juttuja ne pelottelut on. Ne puheet eivät ole Raamatusta, vaan tähtää siihen, että vl-yhteisön jäsenten lukumäärä ei laskisi.
Samaan tähtää ehkäisykielto, jolla korkea syntyvyys ylläpidetään. Tämä on nyt täysin selvää. Mutta nuorena liikkeessä sisällä ollessaan ei osannut laskea yhteen yksi ja yksi. Siinä vaiheessa kun se puhuttelu tuli, minulla tippui ”suomukset silmistä”.
Kun iso joukko asettuu syyttämään yhtä ja vielä aiheesta johon tämä ei ole syyllinen, niin kokemus on siinä yksinään kohteena olevalle ihmiselle käsittämätön siinä tilanteessa. Vasta jälkeenpäin olen oivaltanut senkin, että puhuttelu-käytäntö toimii tehokkaana pelotteena.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Sebeteus.
* * *
Lue lisää:
Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta. Hakomaja.
Dr. Propelli: Arvio: 40% vl-nuorista irtaantuu liikkeestä
How to Leave the Laestadian Lutheran Church
Mikko Huhtala: Polkuni lapsuudesta aikuisuuteen. Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 80 – 82. Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola Vartijan e-kirja, 2013.
Paula Huhtala: Saako vanhoillislestadiolainen tanssia? Espoon seurakuntasanomat ESSE 12.2.2015.
Johannes Ijäs: Kotimaa Pro: Vanhoillislestadiolaisten irtautumiskertomuksista kirja. Kotimaa24 17.3.2014.
Vuokko Ilola: Herran vai herrojen tahto? Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 83 – 89. Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola Vartijan e-kirja, 2013.
Katarooma: Vl-usko ja kapea maailma. Blogikirjoitus 25.5.2014.
Kivulias prosessi pois vanhoillislestadiolaisuudesta – ”halusin antaa irtautuneille äänen”. Karjalainen 19.3.2014.
Topi Linjama (toim.): Nyt vapaa olen – Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia. Kustannusosakeyhtiö Hai 2014.
Valma Luukka: Ryöstetty lapsenusko, raiskattu kristillisyys. Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 90 – 98. Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola Vartijan e-kirja, 2013.
Hanna-Leena Nissilä: Kolonisoitu keho, yhteisöllinen minuus. Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 61 – 69. Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola Vartijan e-kirja, 2013.
Salla Remes-Ylönen: Nyt vapaa olen. Blogikirjoitus 18.3.2014.
Anu Rummukainen: Uutuusteos antaa äänen vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneille. YLE Pohjois-Karjala 25.3.2014. Topi Linjaman haastattelu Areenassa.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Minulle kävi samankaltaisesti. Irtaantumispäätökseni tapahtui tilanteessa, jossa oltiin järjestetty ”neuvonpito” jotta voitaisiin tukea aviokriisin keskellä olevaa paria, joka itse ei edes ollut kokouksessa. Tarkoitus oli kai se, että kaikki uskovaiset jakaisivat yhteisen näkemyksen tilanteesta. Tajusin kesken kokouksen, kuinka ihmiset yrittivät uskon kautta ymmärtää ihan järjellisiä asioita ja missä hirveässä solmussa he olivat. Minusta vallalla oli joukkopsykoosi mikä jälkikäteen osoittautui todeksi. Tälläistä vallankäyttöä ja painostusta uskon nimissä. Suomut tipahtivat silmiltäni.
Kadotus ei pelota, se ei ole raamatusta….syntyvyyden säännöstely vain sen tähden ettei liikkeen jäsen määrä laske…
Raamatusta löytyvät tekstin näihin molempiin.
Syyttömänä syytetty. Onko tuomittu? Jäi se käsitys, että tuomio on kyllä anettu, mutta ei siltä isolta joukolta vaan ennemminkin kirjoittajan taholta. On tietysti vaikea yksittäiseen asiaan sanoa mitään.
Tunnettu tosiasia on sekin, että vankilassakin on lähes kaikki syyttömiä….
”Uskovaisilla” näkyy olevan kova hinku sotkeutua toisten henkilökohtaisiin asioihin ja hengellistää ne menemällä vahvemman osapuolen mukana. Varsinkin puhujat sotketaan asioihin jotka ei heille kuulu ollenkaan, useimmiten osapuoli joka ei kykene asioita selvittämään rehellisesti, hakee tukea näiltä ”puoskareilta”, tässä tuen saa se joka on kuuliainen näille puhujille, osaa miellyttää ja olla kaikesta samaa mieltä. Rehellisyydellä ei ole sijaa näissä keskusteluissa, se koetaan vikovana ja katkeruutena. Selän takana puhuminen nähdään vain hyvänä koska ”katkeran”(rehellisen) ihmisen kanssa ei voi keskustella edestäpäin, olisi helpoin kun asiat vain lakaistaan maton alle totuudesta ei niin väliä, yhteisön maineen vuoksi ollaan valmiita uhraamaan viattomia.
??? mikä juttu tää nyt on?
Näitä juttuja löytyy lisää mm. täältä Omat Polut kirjoituksista, kirjoista (Maijan tarina, Nyt vapaa olen, Taivaan taimet). Toki sulkemalla silmät niitä ei haluakaan nähdä. Nämä on niitä asioita ja tapauksia jotka todistaa sen mitä Jumalan valtakunnasta Raamatussa sanotaan, sitä ei ihmissilmin näe, ja jos joku sanoo että se täällä tai tuolla, on valehtelija. Jumala vaikuttaa valtakunnassaan siten että uhreja ja heikkoja kuunnellaan ja pahantekijää neuvotaan parannukseen. Parannus on elämän muutos jossa Pyhä henki alkaa ohjaamaan omaatuntoa oikeaan.
Heikki Jussila kirjoitti kirjan nimeltä: ”Kutsujan armo”. Siinä kirjassa on vanha lestadiolaisten rakkaus, joka sulki syliinsä myös heikot Jeesuksen lampaat. Siunaamme muistoissamme näitä vanhoja lempeitä uskovia, jotka etsivät paimenen rakkaudella myös ulkopuolisia sisälle armon ja rakkauden valtakuntaan. – Jo aivan yksinkertaisella ajattelulla voimme päätyä siihen, että nykymenettely ei ole Jumalan mielen mukaista, sillä Hän ei heitä ketään ulos, vaan päättää meissä alkamansa hyvän työn. – Pääsiäisnen on vapautumista myös ihmisorjuudesta. Iloitsemme Ylösnousemuksen ihmeestä ja levitämme sitä sanomaa, joka ei painosta, alista eikä riistä vapauttamme olla Jumalan lapsia täällä ja siellä.
Samoin ajattelen!
Ei tarvitse uskoa muuta, kuin Jumalan sana kokonaisena, saa ottaa lapset vastaan, kaikki, jotka syntyvät ja uskoa ne Jumalan lahjoiksi ja -lapsiksi ihan jo sikiämisestään saakka. Evankeliumin uskominen antaa voimaa kaiken pilkanki ja maailman painostuksen sietämään.
Vaeltaa yhdessä toisten Jumalan lasten kanssa, ja palvella itseään Kristusta, kuten raamattu sanoo mm. Kol 1:24-29.
Vapaana kuin Jumalan lapsi vain voi olla, yksin Jumalan Pojan lunastyön tähden!
Miksi aina sanotaan, että lapset ovat Jumalan Lahjaa?! Jos niitä saa vaikkei halua, niin eivätkö ne silloin ole pikemminkin koettelemus: ahdistuksen, vihan ja turmeluksen lähde? Sitten tällaisen ihmisen on vain yritettävä tukahduttaa tunteensa ja sopeutua tilanteeseen. On vain rukoiltava, että oppisi tyytymään siihen, mitä ei toivonut tai halunnut.
Eli jättäkää tuo sana ”Lahja” pois, silloin, kun ette puhu omasta tilanteesta.
Pääsiäisenä oli erittäin puhutteleva päivän teksti, Lainaan siitä tähän yhden jakeen…Heb. 5:7 Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon”
Jeesus on varmaan Still sinunki esimerkki? Monesti ainakin Häneen viitataan täälläkin keskusteluissa.
Ja tuota sanaa kun tutkit, huomaat, että Jeesuksellekkin annettiin Isältä voima kohdata se käsrsimys, joka Hänelle oli määrätty ja säädetty. Miksi? Koska Hän taipui Jumalan tahtoon, kuten tuossa edellä sanotaan.
Ei meillä ihmisillä ole voimaa mihinkään, jos ei Isä sitä anna.
Jumalan sanan mukaiseen elämään saa siis Isältä voiman. Mistä? Evankeliumista. Missä se evankeliumi kuuluu? Jumalan Poika itse sanoo:
” jolla korva on, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo.
”Ei meillä ihmisillä ole voimaa mihinkään, jos ei Isä sitä anna.
Jumalan sanan mukaiseen elämään saa siis Isältä voiman. Mistä? Evankeliumista. Missä se evankeliumi kuuluu? Jumalan Poika itse sanoo:
” jolla korva on, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo.”
Tarkoitatko tällä puheellasi, että on uskon puute kaikissa niissä uskovaisissa perheissä, jotka ovat olleet ja ovat suurissa vaikeuksissa lapsijoukon kasvaessa, kun äidin terveys ja voimavarat eivät millään riitä huolehtimaan oman ja lasten elämän turvaamiseksi? Kai tiedät, että äidin jaksaminen vaikuttaa koko perheen jaksamiseen? Syytätkö edelleen uupuneita ja loppuun palaneita suurperheiden äitejä heikkouskoisiksi ja kenties siitä, ettei ole riittävästi pyytänyt evankeliumia kohdalleen, kun voimat pettävät suuren perheen välttämättömien vaatimusten alla?
Haluaisin muistuttaa kaikella rakkaudella, että on hyvin terveellistä jo katsoa rehellisesti, millaista vääryyttä harhaopin ehdoton ehkäisykielteisyys on saanut aikaan kristillisyydessämme. Siitä ovat saaneet kärsiä lukemattomat perheet, joissa äidin rahkeet eivät ole riittäneet.
On silkkaa sydämnettömyyttä ja julmuutta syyllistää kaikkensa antaneita ja kärsineitä äitejä ja perheitä uskonpuutteesta, kun voimat eivät riitä ja suurperhe on katastrofin keskellä. Äiti saattaa olla välillä pitkiäkin jaksoja sairaalahoidossa ja tullessaan kotiin alkaa taas uusi lapsi tehdä tuloaan…
Vai oletko nähnyt vain vahvoja äitejä ja hyvin selviytyviä perheitä ympäristössäsi?
Yksikin lapsi on Jumalan lahja ja Jeesuksen opetuksen mukaan hänen vastaanottamisensa on sama, kuin ottaa hänet vastaan. Hänen hoitamisensa on samanarvoista – Jeesus-lapsen hoitamista. Ei pidä unohtaa, kuinka tärkeää on, että lapset saavat kotona hyvän hoidon ja riittävän huolenpidon – sekä fyysisen, että henkisen.
Silloin, kun äidin terveys ja voimavarat uupuvat, täytyy olla keinoja estää uusi raskaus, jotta koko perhe selviytyy eteenpäin. Tämä perustotuus ei ollut selvillä silloin, kun harhaoppi vyöryi päällemme julmine opetuksineen orjuuttamaan uskovaisia perheitä. Ennen sitä vastaavaa ei ollut.
On korkea aika hylätä julma ”vain vahvojen”-harhaopetus suurena syntinä.
Jumalan sananssa sanotaan monessa kohtaan lapsista juuri Jumalan lahjoina. Perinteinen psalmi on tunnetuin, jota on mm lauluissa ja liekkö virsissäkin lainattu. Mm. sekä Jaakob että Joosef kertovat lapsistaan Jumalan armossaan heille antamina. Ps. 127, 1.Moos. 33 ja 1. Moos. 48
Joten tätäkään asiaa ei saa mitenkään väännettyä srk:n tai puhujien aivopesuksi… Jumalan sanaan tässä vl porukka pitäytyy…
Mitä se Lutteri selittääkään Isämeidän rukouksesta?
Onko Still väärin ajatella lapset Herran lahjana? Siis että niin ei saa uskoa? Sitäkö yrität kertoa? Onko se jotenkin sinua loukkaavaa niin sanoa? Mutta että sen takiako ei saisi niin uskoa ja ajtella ja puhua, että se loukkaa sinua?
Still, sinä, joka pidät meteliä siitä, että srk ja vl juntat ”aivopesevät”, ”sensuroivat kaikkea mitä vl porukka saisi lukea, katsoa, kuulla, nähdä jne”
Oletko nyt kieltämässä vl porukalta heidän uskonsa lapsiin herran lahjoina? Eikö se ole mitä suurinta junttaamista, sensuroimista, kieltämistä, aivopesua….sanoinko jo junttaamista….ja perään vielä virtahepoilemista….
Jälleen kerran koen että vääristelet minun sanoja, en todellakaan ymmärrä mistä hihasta vedit minuun tuon lapsiasian. Missä olen sanonut ja kiistänyt että lapset ei ole lahjoja? Missä olen kieltänyt ketään uskomasta siten kuin uskoo? Missä olen sanonut että jonkun usko loukkaa minua? Neuvoisin tässä sinua totuuteen, vaikka koet ehkä senkin syyttämisenä ja painostamisena, seison sanojeni takana mutta jos minun sanotaan sanoneen jotain mitä en ole sanonut, se on valhetta, eihän saa valehdella?
Kysyn sinulta nimetön 220, valehteleeko tämän artikkelin kirjoittaja ja jos vastaat ei niin kerro onko Pyhä henki ollut vaikuttamassa puhuttelijoissa ry:llä? Olen kysynyt sinulta tuota Pyhä henki asiaa ennenkin, et ota siihen mitään kantaa, toivoisin että miettisit tästä kulmasta toimintaa, eikö se ole kuitenkin se ratkaiseva asia missä Totuuden henki ohjaa ja toimii?
Tais menmä mulle tarkoitetut haukut still:lle. Kyllä sitä saa kokea, että lapset on lahjaa, sitä en kiellä. Joku voi kokea kaikki saadut lapset lahjoina. Mutta itse ymmärrän sanan lahja niin, että se on jotain, mistä sen saaja voi iloita, tai josta voi luopua, jos sitä ei halua (esim. Usko, kännykkä, raha). Raamatussa ei sanota, että olisi syntiä olla haluamatta lapsia, jos ei yksin kertaisesti onnistu haluamaan, vaikka kuinka yrittäisi. Tarkennuksena: en puhunut vastaan ottamisesta vaan haluamisesta. Oma koettelemukseni on se, että joudun rakastamaan v lastani, jota en toivonut kuin iv:tä, jonka halusin. Haluan rakastaa, mutta en voi luvata rakastanko.
Kuin lupaus hääalttarilla. Puolisoksesi voit saada pahoinpitelijän, pedofiilin, tappajan… Joillekkin puoliso on lahja, toisille ei.
Perun puheeni, jos osoitat, että puhun läpiä päähäni.
Varmaan on käynyt juuri noin kuten sanoit….
lahja? Luovutko lahjastasi? Kyllä niistä voi luopua, kaikista. Niin Jumalan kuin ajallisista, inhimillisistä lahjoista, jotka nekin on Jumalalta. Hän on kaiken antaja, eikö niin?
Uskon kautta ihminen käsittää ne lahjoiksi. Kun ryhtyy järjellä arvottamaan itselleen sopivia lahjoja, punakynä käy lahjalistassa juuri näiden ”raskauttavien” lahjojen kohdalla. Mitä ne ovat? Juuri niitä, joiden kohdalla Jumala tahtoo itse kutakin koetella. Joillekkin ne ovat lapsia, niistäkin voi hyvin luopua, nykyisin helposti, toisin kuin muinoin. Aviopuoliso, siitäkin luopuminen on nykyisin helppoa, jopa hyväksyttävää. Tätä listaa voi tietysti jatkaa… nöyryys, sekin on tänäpäivänä helppo heittää pois. Yleinen trendihän on korskeus ja itsekkyys. Onko nöyryys lahja? Mielestäni on, niin käsitän ja uskon.
Kaikki Jumalan lahjaa? Kun on elävä usko sydämessä, se avaa myös käsittämään tämän….omakohtainen sydämen usko, jonka vain elävä evankeliumi voi synnyttää.
Tuossa edellä jossakin puhuttiin Jeesuksen kärsimisestä ja siitä, kuinka Hänkin rukoili Isältään että ottaisi kalkin pois. Sitten raamattu todistaa, kuinka rukous kuultiin. Miten niin kuultiin, koska kärsihän Jeesus ja kuoli! Raamattu todistaa juuri tärkeimmän, Isä kuuli ja antoi Pojalle voiman kestää kärsimyksen, oman tahtonsa mukaisesti. Jeesuksen loppukaneettihan oli, ”….älköön kuitenkaan tapahtuko niin kuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä Isä tahdot”
On siinä meillä oppimista.
Näin minä uskon….
Tämän blogin avaaja kertoo omasta kokemuksestaan, kuinka hänet otettiin puhutteluun, millaisin epämääräisin perustein ja millaiseen käsittelyyn ”hoitajien” taholta.
Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta mitätöidä eikä väheksyä tänäänkään hänen kokemustaan. Sellainen on yksinkertaisesti epärehellistä.
Kristillisyytemme sisältää harhaopin ja sen seurausten johdosta todella huonoja ja pahoja asioita, joita lukemattomat ihmiset ovat olleet pakotettuja hautaamaan jonnekkin muistilokeroiden uumeniin. Ihmisyydestä johtuen ne kuitenkin puhkeavat vääjäämättä pintaan myöhemmin ja vaativat tulla käsitellyiksi.
Meille on nyt annettu aika tarttua niihin vääryyksiin, joita jouduimme hyväksymään keskuudessamme, koska harhaoppi otti johdossamme vallan ja oikea oppi joutui sille alisteiseksi.
Keskustelut osoittavat, että näiden vääryyksien puoltajia on yhä, vaikka SRK, joka oli koko ”roskan” aloittaja, on itse myöntänyt jo vääryydet. SRK on myös todennut, että nämä vääryydet edellyttävät yhteistä keskustelua. Kenellä on varaa mitätöidä tätä tarvetta?
Asiallinen keskustelu on välttämätöntä, että mahdollisimman moni pääsee lopullisesti vapaaksi orjuuttavasta ja julmasta harhaopista. Kaltoinkohdellut ja muut harhaopin uhrit ansaitsevat anteeksipyynnön ja asianmukaisen hoivan, mikäli sellainen on mahdollista enää.
Vieläkin kuuluu ääniä, että näiden katkeriksi syytettyjen hoitokokousuhrien pitäisi nöyrtyä yhä parannukseen. Järkyttävää pimeyttä!
Rukoukseni on, että kaikki saisimme katumisen armon niistä vääryyksistä, joihin jouduimme julman harhaopin pyörteissä ja jatkuessa keskuudessamme huonoina käytänteinä ja raskaina kohtaloina lukemattomissa perheissä.
Rehellisyys maan perii – on syvällisempi totuus kuin uskoisikaan.
Nimetön 220: kiitos hyvästä vastauksesta. Esitän sinulle kuitenkin kysymyksen: jos sinut pahoinpidellään, ajatteletko, että se on Jumalan lahja? Entä jos saat puolisoksi itse saatanan, joka hakkaa sinua joka päivä, alistaa ja nöyryyttää. Onko tämä lahja? Kokiko Jeesus ristillä, että tämä kidutus oli lahja Isältä? Mainittujen ääriesimerkkien rinnalla ei ehkä pitäisi puhua viattomista lapsista, mutta toivottavasti lukijat ymmärtävät mitä ajan takaa. Kaikki mitä saamme/koemme ei mielestäni ole lahjaa, mutta kaikkivaltiaan Jumalan tiedossa kuitenkin. Jumala voi hädän hetkellä auttaa, mutta useimmiten ei auta, tai korkeintaan auttaa kidutuksen uhria säilyttämään uskonsa. Lasten vastasn ottaminen kuitenkin voi johtaa syntiin, lasten kaltoin kohtelemiseen, ja tämän kuorman alla voi mennä usko. Näin pelkään.
Tähän ei voi muuta sanoa, kuin olkaa yhteydessä heihin, jotka teitä vastaan ovat rikkoneet. Mitä Jumalan Poika sanoi ja kehotti rukoilemaan? ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme niille, jotka meitä vastaan ovat rikkoneet”
Olen monia juttutuokioita käynyt meidän, jotka -70luvun hässäköissä elimme, kanssa. Jokainen, joka on evankeliumista saanut voiman antaa vääryydet, ylilynnit, ylisanat, väärät syytökset, inhottavat sanat ja katseet jne anteeksi, ei muistele kärsimäänsä pahaa….vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Totuushan on näistä ajoista se, mitä on moneen kertaan sanottu, kirjoitettu ja puhuttu. Ja nämä on kerrottu myös srk taholta. Silloin tehtiin monissa seurakunnissa väärin, oli painostusta jne.
Mutta on ilo huomata, mitä elävä evankeliumi saa aikaan! Rakkauden, anteeksiantavan mielen ja uskomisen ilon.
ilon nimenomaan siitä, että juuri minä saan armosta uskoa omat syntini anteeksi, Jumalan Pojan lunastustyön tähden. Ja myös ilon siitä, että Jumalan seurakunnasta tämä evankeliumi saarnataan joka päivä, jos/kun tahdon uskoa. Sillä seurakuntaan on tämä virka jätetty, se on raamatussa moneen kertaan kirjoitettu. Eli itse Kristus on seurakunnassaan, sen pää.
On tässäkin meillä oppimista….
Jos me sanomme, että ”lapset ovat Jumalan lahja”, silloin niitä on pyydetty Jumalalta. Ne ovat toivottuja ja niistä ollaan vastuussa Jumalalle, niinkuin lainasta. Käytännössä tämä kai menisi näin: Kun mies ja nainen solmivat avioliiton ja tahtovat lapsia, he yhdessä rukoilevat sitä. Jos he saavat lapsen, he ovat kiitollisia Jumalalle. Äiti saa levätä ja imettää sekä hoitaa lasta kunnes taas on aika rukoilla uutta lasta. Lapsi ei ole mikään himon tulos. – Toisesta asiasta: ”—-mitä Henki seurakunnalle sanoo” muistamme, että Luther ja hänen kannattajansa ovat lakiin kirjanneet: ”Siellä, missä Jumalan sana oikein saarnataan ja sakramentit Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan on Jumalan seurakunta”. Tätä seurakuntaa ohjaa ja johtaa Kristus Henkensä kautta.
Mitä, jos rukoilee ettei lapsia synny, ja silti syntyy? So ”vahinko”, niitähän syntyy nykyisin vaikka kuinka… Ne eivät siis ole Jumalalta. Keneltä ne on? Saatanalta? Alakerran masalta, posti-/putkimieheltä? Ja näistä ei siis tarvitse ottaa vastuuta, eikä ainakaan vastata heistä Jumalalle. Nyt alan ymmärtää, miksi lapsia otetaan huostaan nykyisin niin valtavia määriä! Ihmiset eivät tällä ajattelulla siis ota laspsita vastuuta, koska he eivät ole syntyneet oman tahdon jälkeen, vaan ”sattumalta”.
Näinkö se valma menee?
Vai sittenkin Jumalan sallimana ja/tai tahdosta.
Jumalan Poika kesti kärsimyksen, pilkan, kuoleman vain siksi, kun Isä kuuli rukouksen ja antoi voiman kestää ne kaikki. Niin se Isä on antanut entisille pyhille, niin myös meille.
Lutteri on tosiaa näin sanonut. On moni muukin ihminen sanonut, vaikka mitä. Eikä Lutterin käsitys ole väärä.
Jumalan sana opettaa juuri kuten lopussa kirjoitit, Kristus opettaa ja ohjaa seurakuntaansa Pyhän Hengen kautta.
Opettaako valma Pyhä Henki sinua ajattelemaan niin, että jos syntyy 2 lasta, toisesta ei olla kiitollisia ja siitä voidaan luopua jos ei sitä olla itse tahdottu? Onko niin, että jos tahdon juoda viinaa joka päivä, saan sen tehdä Jumalan minulle antamana lahjana, koska itse sitä tahdon ja olen rukoillut sitä Jumalalta? Tai jos tahdon ja rukoilen Jumalalta ystäväni vaimoa, onko oikein hänet viekoitella ja todistaa sen jälkeen että hän on Jumalan minulle antamani lahja koska olen häntä tahtonut Jumalalta rukoilemalla. Entinen vaimo jäi sitten yksin…. mitä sitten, vaikka Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan läsnäolessa olikin vihitty….
En täysin ymmärrä ajatteluasi valma…
Mutta en kyllä ymmärrä paljoa muutakaan…. Yksinkertaisesti tahdon uskoa, lapsen lailla….
Koulussa opimme: ”Auf dummen Fragen antworte ich nicht” . Minkähän vuoksi Nimettömän ihmisen pitäisi ymmärtää nimellistä.– ”Lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korska ei ole Jumalasta vaan ihmisestä” . Jos lapsia tehdään peräkanaa, siinä ei ole rakkautta vaan lihan himoa. Yksinkertaisesti ja 100%.. Nimettömille ei todella tarvitse vastata, ei edes puhelimeen!
Esimerkkisi ovat täysin eri asioita kuin mitä Valma minun ymmärryksen mukaan tarkoittaa. Nyt kun otit Pyhän hengen esille sinäkin niin voisitko vastata kysymyksiini vihdoin?
Onko niin, että ehkäisemisen ja abortin teon käyttöön ottamalla luovun lihani himosta?
Lapsenteko on siis Jumalasta, mutta vain sen verran kuin itse tahtoo, se on siis totuus. Toisille se on 0, joillekkin 1, kolmansille 2, neljänsille 3, jollekkulle 18 siinäpä se. Kukaan ei pääse taivaaseen synnyttämällä, se lienee selvä, myös 0 ja 19 lapsen äidille. Usko luettiin Abrahamille autuudeksi. Ei ennättänyt edes tappaa poikaansa. Mikäli olet valma kuunnellut vl puheita, tämä on varmaan sinulla tiedossa, miten opetetaan ja uskotaan.
Kysympä sinulta valma, uskotko esim 10 lapsen äidin valehtevan, kun hän sanoo ottaneensa kaikki lapset Jumalan lahjoina? Ja nyt ei siis ole kyse siitä, onko hän joskus ollut väsynyt tai ei, vaan siitä, miten hän haluaa uskoa.
Still, jos olet lukenut mitä olen kirjoittan olet kyllä saanut käsityksen mitä uskon Pyhästä Hengestä.
Kukapa se valehtelisi, ei ole mitään syytä epäillä ketään valehtelijaksi, paitsi Saatanaa.
Ilmestyskirjassa on Johannes kirjoittanut Jeesuksen sanelemat kirjeet seurakunnille. 2 sai puhtaat paperit, 5 ei. Näille 5 Jeesus antoi kehotuksen parannukseen. Silti hän kehotti näitäkin vahvistamaan veljiä? Ihmisen armollisuus ja anteeksiantamus ei tähän kykene. Vain rukoilemalla Isältä voimaa ”anna meille anteeksi kuten mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet” kysympä Still sinulta; jos et anna velalliselle anteeksi, onko Isällä mitään velvoitetta antaa anteeksi sinulle?
Tämä kaltainen tilanne konkretisoituu esim niin, että ikiaikaisia juttuja puidaan isommissa ja pinemmissä piireissä, vaaditaan päitä pölkylle, jopa sellaisilta, jotka eivät mitenkään ole olleet osallisina tapahtuneeseen. Ilman mitään armoa tai anteeksiantavaa mieltä vaaditaan tilintekoa. Tästä tilanteesta on yksi hyvä Jeesuksen vertauskin. Oliko se armoton palvelija? Vertauksen lopussa Jeesus opettaa, miten Isä suhtautuu näihin armottomiin. Kannattaa lukea!
Suoraan kysymykseen voi antaa suoran vastauksen, miksi et sihen kykene? Kukaan ei minun käsityksen mukaan ole päitä vaatimassa vadille, ainoastaan luopumaan Raamatun vastaisista opetuksista. Myös Raamatun tapahtumat on ikiaikaisia, nehän on meitä opettamassa, samoin itse näen vl liikkeen tapahtuneet tosiasiat meille opetuksena kuten monet muut asiat, jos joku ei sovi omaan ajatteluun tai ei itse näe tarpeelliseksi korjata väärintekojaan, ei sillä saa olla estämässä tai vaikeuttamassa sitä toisilta. Asioiden selvittäminen ei ole anteeksiantamattomuutta, eihän Raamatunkaan tutkiminen ole väärin, niin tai on sellaisen mielestä joka Raamatunvastaisesti opettaa. Pyhä henki neuvoo jokaisen uskovan sydämessä totuuden tielle, armo avaa ovia edellä ja kun totuus puhdistaa sydämet niin se myös sulkee ovet takana, ellei näin ole saanut tapahtua niin niihin on lupa palata kunnes ne on totuudella puhdistetut, armo on antanut siihen kaikille mahdollisuuden mutta kaikilla ei Pyhä henki ole mukana joten valhe jättää ovet auki menneeseen.
Nimetön 220, onnistut aina johtamaan toisten kommenteista päätelmiä/johtopäätöksiä, joita alkuperäisen tekstin tuottaja ei varmasti ole ajatellut tai tarkoittanut. Jos et tee sitä tahallasi, kiinnitä tähän jatkossa huomiota.
Toinen seikka, jonka haluaisin sanoa paitsi sinulle nimetön 220 myös still:lle: kommenteistanne puuttuu rakkaus. Miettikää, mistä se johtuu. Onko keskustelunne lähtöisin uskovaisista sydämistä?
Kiitos palautteestasi ja muistutuksesta, en halua puolustaa itseäni mitenkään, vain Jumala näkee sydämiimme.
Siis onko Pyhä Henki kovan sanankäytön ja väärän toiminnan takana, ei. Onko väärin toimivassa ihmisessä, siihen esitin ilmestyskirjan tekstiä vastaukseksi, kun en muuten osaa vastata. Ymmärrän sen raamatun kohdan niin, että Jumalalla riittää kyllä kärsivällisyyttä ja armoa meitä kohtaan, kunhan meillä ihmisillä riittäisi. Ja se mitä yritän kertoa on, että nämä julkiripitykset mitä täällä harrastetaan srkta ja vl yhteisöä kohtaan eivät jo pelkästään armottomuutensa ja anteeksiantamattomutensa vuoksi ole yhtään sen arvollisempia kuin konsanaan -70luvun tai mintkään muunkaan kovat hoitomenettelyt. Malkaa kaivetaan toisen silmästä, mutta ei nähdä hirttä omassaan.
Jos on joku henkilö tehnyt väärin, koko yhteisö ei ole väärässä, kuten väitätte. Kun Paavali lähetteli kirjeitään, kehotti hylkäämään syntiä seurakunnassa, mutta ei julistanut seurakuntaa väärän jumalan palvelijaksi. Kristus kehotti seurakunnan enkeliä parannukseen, mutta samalla vahvistamaan veljiä.
Miten tämä nykyinen liberaaliporukka toimii?
Julistaa koko opetuksen vääräksi, ihan perusopetuksesta lähtien. Heidän oma oppinsa ja uskonsa ydin on eri, julkisesti kannustetaan tekemään myyräntyötä seurakunnissa. Onko se Pyhän Hengen aikaan saamaa rakkautta toista ihmistä kohtaan? Heidän käsityksensä varmasti on, että mitä suurimmassa määrin. Meidän tavan kristittyjen kokemuksellahan ei lienee olekkaan väliä. Siinä on vissi ero Paavalin ja Kristuksen esimerkkeihin…..
Mikäli teillä on niin vahva usko oman tulkintanne mukaiseen oppiin, miksi yritätte saada koko vl yhteisöä käännytettyä?
Luulisi, että olette vapaita, jos kerran uskotte olevanne oikein armahdettuja ja vanhurskautettuja.
Minua ei tässä touhussa murehduta muu, kuin se ahdistus jonka saatte aikaan tavallisissa kristityissä, kun ihmisarvosta piittaamatta lyötte idiootin, aivopestynsynnytyskoneen, lihan himoissaelävän hirviön leiman ihan normaaleihin, tunteviin, vastuuntuntoisiin ihmisiin. Samalla otatte tuomarin perukin päähänne, arvioitte julkisesti toisen ihmisen uskoa, tuntojen syvyyttä, vakaumusta, josta sivumennen sanottuna syytätte julkisesti srkta ja vl yhteisöä. Pyhän Hengen ohjaamaa rakkauttako? Teidän käsityksenne mukaan lienee niin…. ja jos täällä sitten raamatulla yrittää perustella jotakin opillista asiaa, väitetään että ei vastaa kysymykseen? Miksi niin?
Filosofia, humanismi tai sosiologia eivät ole teologiaa, puhumattakaan että ne olisivat vlkristitylle uskon aakkosia….
Tuo ensimmäisen lause riittää vastaukseksi. Olisit jättänyt siihen. Julkirippi on eri asia kuin korjata julkisesti tehdyt vääryydet, valehtelu ja asioiden salailu. Julkirippiin ei ole kukaan ketään vaatinut, sellaista en ole ainakaan missään huomannut. Olen jo jossakin edellisistä kommenteista johonkin keskusteluun tästä kirjoittanut, en ala toistamaan. missään en ole myöskään huomannut että vl oppia olisi julistettu vääräksi, Srk:laista kyllä on kritisoitu monin tavoin ja syystäkin, sen keskusteluita seurannut tietää ilman asioiden kertaamista. Mitään käännytystyötä en ainakaan minä ole harrastanut, kerron vain sen miten itse olen kokemassa, toinen voi kokea toisin.
Sitaatti sinulta Nimetön 220:
””Minua ei tässä touhussa murehduta muu, kuin se ahdistus jonka saatte aikaan tavallisissa kristityissä, kun ihmisarvosta piittaamatta lyötte idiootin, aivopestynsynnytyskoneen, lihan himoissaelävän hirviön leiman ihan normaaleihin, tunteviin, vastuuntuntoisiin ihmisiin. Samalla otatte tuomarin perukin päähänne, arvioitte julkisesti toisen ihmisen uskoa, tuntojen syvyyttä, vakaumusta, josta sivumennen sanottuna syytätte julkisesti srkta ja vl yhteisöä. Pyhän Hengen ohjaamaa rakkauttako? Teidän käsityksenne mukaan lienee niin…. ja jos täällä sitten raamatulla yrittää perustella jotakin opillista asiaa, väitetään että ei vastaa kysymykseen? Miksi niin?””
Olisiko tämä aivan kuin puhuisit peilille, tai vl liikkeelle ulkopuolisen näkökulmasta?
Uskon että alkuperäinen lestadiolaisuus on Jumalan mielen mukaista uskoa, silloin kun L.L.L teki herätystyötä Jumalan työmiehenä. Kaikki hajaannukset ja muut valta taistelut on olleet väärin, eli kun ihmiset on lähteneet rajaamaan sitä missä Pyhä henki toimii, tällaiseen ei ole missään Raamatussa neuvottu. Kun yrittää vangita Pyhää henkeä, se haihtuu pois. Näin kävi Srk:laisuudelle, valtaosa yhteisöstä hyväksyi väärät henkiopit eksyneenä muutamien saarnamiesten perässä, tästä huolimatta elävää uskoa on sielläkin vielä kuten muuallakin, siellä missä kuuluu Hyvän paimenen ääni ja Hengen hedelmät näkyy tekoina lähimmäisille. Siitä koostuu myös Jumalan seurakunta maan päällä, yksi osa tätä on myös kansankirkkomme.
Etkö still huomaa, kuinka rajaat Pyhän Hengen pois srkläisyydestä so. vl kristillisyytenä tunnettu herätysliike suomessa, johon joukkoon minäkin koen kuuluvani. Ja edellä väität, ettet ole koko oppia julistamassa vääräksi? Kuinka voi olla oikeaa oppia, jos ei ole Pyhää Henkeä? Miten tähän pitäisi suhtautua?
Etkö edelleenkään tunnista niiden toimien, kannaottojen, syyllistämisen ja vaikket myönnäkkään, julkiripityksen menoa? Miksi ei ole julkiripitystä kun vaaditaan anteeksipyyntöä, organisaatiolta? Kun vl kristitty puhuu anteeksiantamuksesta tai anteeksipyytämisestä, se on aina henkilökohtaista. Siihen ei liity koskaan mitään kollektiivisuutta, paitsi silloin, kun tilanne on sen kaltainen, että syntinen ihminen anoo armoa useammalta ihmiseltä. Missä Jumalan sanassa puhutaan organisaatioiden, kollektiivien nimissä tehtävästä parannuksesta?
Mikäli esim. OV puheet laitettaisiin vaikkapa jonkun toisen, ei vl papin suuhun, niitä kyllä kiiteltäisiin. Sama tilanne TH puheiden kanssa. Mutta jos vaikkapa IA piispan puheet laitettaisiin OV suuhun, ne lyttäisiin täysin, vähäteltäisiin ja mitätöitäisiin. Niin media toimii. Oikea ihminen puhuu aina oikein, väärä ihminen aina väärin.
Tämä on todettu jo aikaa sitten. Sama ilmiö toimii muissakin yhteyksissä kuin vl yhteyksissä. Srk tiedotustilaisuudet ovat tästä oiva esimerkki. Kaikki nämä syytökset, joita esitetään edelleen, on siellä moneen kertaan käsitelty, on esitetty perustellut mielipiteet ja oikeat asiat on kerrottu, jotka medialle kuuluu. Armottomasti silti edelleen vaaditaan, milloin mitäkin.
On ihan sama asia, kuin on esitetty vaikkapa nytkin esille tuotu henkioppiparannushomma 70 luvulla. Ihmiset eivät käsittäneet mistä tehdä parannusta. Tämä asia on srk taholta moneen kertaan todettu vääräksi. Te ette vielä ole käsittäneet tekevänne ihan samaa. Vaaditte ihmisiä tekemään parannusta sellaisista asioista, joihin he eivät ole syyllistyneet. Srk johtokuntana parannus pf asiasta? Kollektiiviparannuksesta kerroin jo edellä. Julkistamaan selvitys, joka ei kuulu kellekkään muulle. Mikä organisaatio on velvollinen julkistamaan omia sisäisiä selvityksiään ja millä perusteella? Onko se synti? OV parannukseen papan toiminnasta ja omasta toiminnastaan pappina ja sielun hoitajana? TH parannukseen ties mistä, ja mies on niin hajalla että hyvä että on hengissä. Ketä se kiinnostaa, ei ainakaan rakkaudettomia. Ja puhut hengen hedelmien vaikuttamasta ihmisen/lähimmäisen palvelemisesta….
Hajaannuksia on ollut läpi maailman historian… Koran joukot lienee olleet oikeassa, jokohan se sieltä asti on opetus ollut väärää, ilman Pyhää Henkeä? Esittämässäsi argumentoinnin valossa kysymykseni on ihan oikea. Eli hajaannuksien tappahtuminen ei todista Jumalan seurakunnan olemassaolemisesta muuta, kuin sen, että raamatun kirjoitukset täyttyvät.
No niin, tulipahan taas vuodateltua.
Minulla on sellainen olo, että tämä on täysin turhaa puuhaa.
Rukoilen Jumalalta teillekkin kuulevaa korvaa ja kätkevää sydäntä elävän evankeliumin äärellä.
Totuus vapauttaa, näin sanoisin näille väsyneille ja uupuneille Srk:laisille.
En ole rajannut Pyhää henkeä pois vl liikkeestä, siellä on elävää uskoa. Onko sinulle seurakunta jumala? Pyhä henki on annettu uskoville ihmisille, jokaiselle henkilökohtaisesti, ei millekään organisaatiolle. Kaikki oppi on mitattava Raamatun sanan jälkeen. Oppi itsessään ei ole mikään Pyhän hengen tyyssija. Jumalan valtakunnassa ei ole mitään salattavaa, mietippä jos itse Herra Jeesus olisi Srk:n johtokunnassa, olisiko Hän ollut salaamassa mitään tai potkimassa ulos ketään joka lähestyy Jumalan valtakunnan suurimpien (lasten) asialla?
Sinulla on vääriä käsityksiä mm. papin sielunhoidollisesta keskustelusta, se tapahtuu kahden kesken, ei sukukouksessa kaikkien läsnäollessa. Silloin ei voi vedota rippisalaisuuteen. O.V. ei ole kukaan vaatinut papan toiminnasta vastuuseen, kyllä siinä omasta toiminnasta on kysymys. Tämä on kuitenkin O.V. omantunnon asia, pakko parannuksella ei ole mitään merkitystä.
Niinkauan kun puheet ei ole yhtä tekojen kanssa tai puheet ei ole yhtä totuuden kanssa, nämä asiat velloo mediassa, somessa, uhrit tuo esille uusia tapauksia, media kirjoittaa niistä, näin se on että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Rehellisyys maan perii.
Jumalan kirjoitusten täyttymisellä ei ole mitään tekemistä ihmisten vallankäytön ja vallanhalun kanssa, näihin hajaannukset on aina liittyneet. Pyhä henki ei hajoita vaan rakentaa rauhaa rakkaudella. Näissä hajaannuksissa on aina ollut takana joidenkin yksittäisten johtohenkilöiden riidat tai varpaille astumiset.
Koskaan ei ole turhaa keskustella elämän tärkeimmistä asioista, etsikää ensin Jumalan valtakunta, sen jälkeen teille kaikki annetaan. Kannattaa aina rukoilla tätä omalle kohdalle, eksyttäjä mielellään näyttää sen paikkaa johonkin näkyvään täällä, tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Kuitenkin Raamattu sen selkeästi sanoo olevan sisäisesti teissä, silmin näkymättömissä, ja Pyhä henki puhaltaa missä tahtoo, ei ihmismielen jälkeen vaan Jumalan tahdon mukaan.
Kerran vielä pojat;)
Miten voit väittää rajaamisesta nyt noin kun edellisessä jutussasi väitit toista? Mikä on nyt kantasi asiaan?
Ei uskoni kohde ole seurakunta. Mutta se on välttämätön ihmisen vanhurskauttamis-suunnitelmassa, jonka Jumala on laatinut. Sanommehan uskontunnustuksessa , ” … pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden…” ei siis ”… seurakuntaan….” Jumalan seurakunnasta saarnataan elävä evankeliumi, Jumalan Pojan lähettämänä, Pyhän Hengen voimalla ja pyhittämänä. Jumalan Poika on seurakunnassaan, itseasiassa raamatun mukaan seurakunta on Kristuksen ruumis. Palvelemalla seurakunnassa ja seurakuntaa palvellaan itse Kristusta. Näin raamattu opettaa, se ei ole vl keksimä oppi. Ja jos joku muuta opettaa, ei opeta Jumalan sanan jälkeen, vaan ne ovat ihmisoppeja. Mikä tekee mielestäsi vl seurakunnasta niin vastenmielisen?
Eikö ole srk esittänyt jo monet kerrat, että mm nämä poispotkimiset ja kovat sanat jne ovat oleet väärin? Näin minä ainakin olen ymmärtänyt. Mikäli sinulla on joku henkilö siellä, joka on sinua loukannut, mene puhumaan hänen kanssaan. Esitä vaikka asiaasi niin, että olen sinuun pahentunut, jaksatko antaa sen anteeksi. Luuletko, että on niin kova sydämisiä junttaukkoja, etteivät helly, ja pyydä itsekkin anteeksi sitä millä ovat sinua vastaan rikkoneet, mitä se sitten onkin? Eräskin 70 luvulla hoitomieheen suuttunut kertoi itse minulle näin toimineensa, koska koki vääräksi sen pahentumisensa, vaikka hoito olikin ollut kovaa. Eikä häntä kaiva niiltä ajoilta mikään.
On totta että en kaikkea OV ja papan seikkailuista tiedä, mutta aika paljon kuintenkin. Sekin on jäänyt mietityttämään, että siellähän on ollut suuri joukko ihmisiä, jotka ovat voineet tehdä ilmoituksia jo vuosia, mutta yksin OV on nostettu tikun nokkaan. Eikö muilla olekkaan velvotteita ja vastuuta?
Raamatun kirjoitukset ovat totta. Eli onko niin, että oma käsityksesi raamatun selityksestä on oikea, nykypäivän eriseurat ovat eri asioita kuin vaikkapa mainittu Koran kapina? Oliko siinäkin kyse Mooseksen ja Aaronin valtataistelusta? Moosesko sen valtataistelun sitten voitti? Ja siinä voitossa siis ei ollut Pyhä Henki mukana? Niinkö se meni?
En koe etsiväni. Olen tässä joukossa saanut uskoa omat syntini anteeksi, Jumalan seurakunnasta saarnataan ihan samoin kuin ennekin elävää evankeliumia. En tiedä mistä te olette tuon toimitalokristillisyyden opin ottaneet, josta vl porukkaa syytätte. Ei toimitalo ja ajallinen yhdistys ole meille kellekkään autuuden asia. Esim meidän seurakunnan alueella ei evl-kirkon tiloja saa kuin silloin tällöin seuranpitoon. Ja väkeä on niin paljon, ettei kotona ole mitään käytännön mahdollisuuksia järjestää seuroja. Onko siis jotenkin väärin tai suoranainen synti organisoitua ja järjestää sellaiset puitteet että seuroja voidaan järjestää, varsinkin kun siihen on lainsäätäjältäkin olemassa pykälät?
Kukaan uskovainen on tuskin vaatimassa, että srk ry:n tulisi esittää anteeksipyyntö a) jäsenille b) pf uhreille. Tosin b kohdassa tarkoitettu anteeksipyyntö on taidettu jo esittääkin, näin olen uutisista lukenut.
Sen sijaan kaikki uskovaiset sydämissään varmasti toivovat, että ov, th ja muut pf- asioita virheellisesti hoitaneet tajuavat/tajusivat itse, että heillä ei menetetyn luottamuksen johdosta ole edellytyksiä jatkaa/ toimia jatkossa tehtävissä, jotka liittyvät hengellisiin asioihin (opetukseen jne). Virheet ovat olleet niin vakavia – elämälle vieraita – että minulla ei järki riitä hahmottamaan sitä sielun pimeyttä tai tunnon sumeutta, joka henkilöiden toimintaa on ohjannut. Minulle tätä on ollut vaikeampi käsittää kuin kaameita veritekoja, joita esim. syyntakeettomat, juopuneet tai rikollisryhmien jäsenet saattavat tehdä. Toivottavasti kyseisille henkilöille uskon asiat vielä joskus valkenevat, samoin kuin vallitsevat moraalinormit.
Selvityksen salaamisesta: Jos selvitys on tehty yksityisin varoin, omissa nimissä, ei se kellekään kuulu. Mutta jos se on tehty srk ry:n varoilla ja toimesta, ei sitä lain mukaan voi ylintä päätösvaltaa käyttäviltä jäseniltä salata, saati toiminnan- tai tilintarkastajalta. Samoin kuin oy:n tj ei voi käyttää oy:n varoja omien virheiden selvittelyyn ja sitten peitellä tätä osakkeen omistajilta.
Eiköhän keskustelun voi päättää tähän.
Olen aikaisemmin kirjoittanut jonkun aihetta käsittelevän blogin alle jo tuosta ry:n toimitaloasiasta, mielestäni nykyisten prameiden toimitalojen kynnys on liian korkea heikoille, syntisille ja armoa kaipaaville, juopoille, varkaille, huorille jne, sellaisille joille Lestadius saarnasi. Hyvin toimeentulevat, vahvat kristityt eivät edes kaipaa hienoihin tiloihinsa tällaisia, se on kaukana Jeesuksen tarkoittamasta ja Hänen itsensä näyttämästä esimerkistä.
Miksi nimetön et tuo nimeäsi esille? Pelottaako sinua?. Miksi tässä uskossa olevat vain pääsevät taivaaseen. Olen itse reissannut ympäri maailmaa ja nähnyt todella paljon eri uskontoja, Miksi jokainen uskonto ei saa olla oikeassa. Mielestäni jokaisen ihmisen sisin/sydän/omatunto kertoo ratkaisun, eikä ulkoapäin tuleva säännös.
Tuossa vielä lueskelin nimettömän tekstiä, missä hän puhui rakkaudettomuudesta. Olen lukenut hyvin paljon kirjoja, jotka kertovat jumalasta, jeesuksesta, eri uskontokunnista ja kaikkien lähtökohta on rakkaus. Rakkaus mielestäni kertoo siitä, että me henkilökohtaisesti tunnemme sen, emme ulkoapäin ohjautuvaksi ohjenuoraksi!