Miten ”Suuri turmelija ja paheen levittäjä” muutettiin hyväksytyksi


Jumalan Sanan perusteella uskon ja hyvän omantunnon säilyttämiseksi televisio ohjelmineen ei sovi kristittyyn kotiin, josta syystä kristitty ei voi myöskään ammatissaan edistää Hapea televisio_PPtällaisten välineitten liiketoimia. – – Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat etsikööt sopivat henkilöt hoitamaan jäseniään tässäkin asiassa. – SRK:n vuosikokous Ylivieskassa 10.7.1963.

Jumalan valtakunnassa on otettu kielteinen kanta televisioon. Se ei ole kristityn kodin huonekalu, eikä sen katselutottumuksia tule missään muodossa suosia. – – Pyhä Henki ei koskaan anna seurakunnassaan ajallisestikaan vahingollisia neuvoja. Näin ei ole käynyt TV:nkään suhteen.Päivämies nro 7, 14.2.1979.

Televisiokysymyksessä tottelemattomia tulee paikallisten yhdistysten tai SRK:n kerran tai kahdesti joko yksityisesti tai yleisessä kokouksessa puhutella. Elleivät nöyrry parannukseen, pidetään heitä pakanoina ja publikaaneina eikä heitä oteta rauhanyhdistysten jäseniksi. Tottelemattomia ei myöskään tervehditä Jumalan lasten tervehdyksellä.SRK:n vuosikokouksen pöytäkirja 1971.

Asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneiksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistysten jäsenyydestä. – SRK:n vuosikokouksen pöytäkirja 1976.

Jumalan valtakunnassa on alusta alkaen todettu, ettei televisio sovi uskovaisiin koteihin, koska sen maalliset ohjelmat ruokkivat ihmisen turmeltunutta osaa ja eksyttävät taivaan tieltä.  Tämä ei ole vain 1960-luvun mielipide, vaan Jumalan lasten pysyväarvoinen ja Pyhän Hengen kirkastama kanta.  – Onni Kraft, Päivämies 1.11.2006.

Oy Yleisradio Ab:n televisiokanavan "Suomen television" logo 1958. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/joutsenet_olivat_ylen_lemmikkeja_tv-ajan_alkuhamarista_asti_78449.html#media=78444

Oy Yleisradio Ab aloitti vakinaiset televisiolähetykset nimellä Suomen Televisio 1.tammikuuta 1958.

Televisiosta seuraa lankeemus neljään syntiin

Miksi kymmenet tuhannet ihmiset Suomessa kieltäytyivät televisio-ohjelmista vuodesta 1963 lähtien, vedoten hengellisiin perusteluihin, vuosikymmenien ajan – ja nyt samaan liikkeseen kuuuluvat seuraavat television ohjelmia, kuin mitään kieltoa ja synnillisyyttä ei televisiossa nyt enää olisikaan?

SRK:n lähetyspuhuja ja tunnetuimpiin sananjulistajiin kuulunut maallikkopuhuja Lauri Taskila perusteli television synnillisyyden SRK:n näkemyksen mukaan aukottomasti, kirjoituksessaan Päivämiehessä 1964.

Taskila kiteytti: Televisiota ei ole luvallista hankkia kotiin eikä uskomassa olevan sovi seurata edes niitä ”hyviä ohjelmia” koska on sangen vaarallista ruokkia ja hoitaa lihaansa niin, että himot heräävät.

– Tottelemattomuus on noituuden synti, muistutti Taskila. Lauri Taskila ei kuitenkaan esittänyt ensimmäistäkään Raamatun perustelua itse television synnillisyydelle.

Jos joku on kotiinsa tämän pahennuksen pesän laittanut, tekisit viisaasti, jos vaihtaisit sen vaikkapa magnetofoniin. (Taskilan kirjoitus kokonaisuudessan alempana tekstissä.)

YLE on lähettänyt lasten televisio-ohjelmia 50 vuoden ajan, vuodesta 1964 alkaen. Yllä Pikku Kakkosen tunnukset vuodesta 1977 lähtien. Ennen Yleisradiota lapsille lähetettiin omia ohjelmia Tes-TV:ssä, jossa Irja ja Matti Ranin esittivät nukketeatteria ohjelmassa nimeltä Niksulan tv.

Televisioasiaan liittyy SRK:n vuosikokouspäätöksen mukaan useita synnin muotoja, kaikkiaan neljä.

Ensinnäkin vastaanottimen hankkiminen itselle on todettu synniksi.

Toiseksi ohjelmien katsominen on syntiä.  Esimerkiksi lestadiolaisperheiden koululaisilta kiellettiin koulussa opetusmaateriaalina käytettyjen ohjelmien seuraaminen.

Kolmanneksi vuosikokouksessa todettiin, että on syntiä osallistua televisiolaitteiden myyntiin kuluttajille.

Ja neljänneksi: television hankinnalla tai sen ohjelmia seuraamalla uskovainen osoittaa  tottelemattomuuden, kun hän ei osoita kuuliaisuutta seurakunnan (=SRK:n vuosikokous) päätöksille.

Television hankinnalla tai televisio-ohjelmia seuraamisella lestadiolaisuuteen kuuluva uskova on asettunut vastustamaan seurakuntaa. Tätä pidetään vakavana syntinä.

Tätä vakavaa syntiä Lauri Taskila nimittää noituuden synniksi. SRK:n linjausten mukaan uskovainen on velvoitettu olemaan kuuliainen seurakunnan päätöksille. Niitä nimitetään armoneuvoiksi.

Televisiosynnin saa anteeksi julkiripillä

Tottelemattomuuden osoittaminen seurakunnan armoneuvoille pidetään usein julkisyntinä, jonka anteeksi saamiseen vl-yhteisössä vaaditaan julkirippi. Pikkukakkonen

Julkiripissä syntiin langennut tai pahennusta herättänyt seurakuntalainen nöyrtyy tunnustamaan julkisesti seurakunnan edessä rikkomuksensa (television hankkiminen tai katsominen, ja tottelemattomuus seurakunnan neuvoja kohtaan) ja saa silloin julkisen synninpäästön.

Mikäli tottelemattomuutta osoittanut ei nöyrry parannukseen, SRK:n vuosikokouspäätöksen mukaan television hankkinut uskovainen on todettava teoillaan uskonsa kieltäneeksi ja tällä perusteella hänet erotetaan ”yhteisestä rakkaudesta”.

Kenelläkään ei ole silloin enää luvallista tervehtiä häntä uskovaisten keskinäisellä tervehdyksellä, ”jumalanterveellä”.

Todettakoon, että julkirippi poistettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sielunhoitomenettelyistä 125 vuotta sitten, vuonna 1889.

Tästä huolimatta kirkkomme vanhoillislestadiolaiset papit ylläpitävät yhä edelleen julkirippikäytäntöä omassa sielunhoitotyössään,  toimiessaan vanhoillislestadiolaisen yhteisön piirissä. He siis edellyttävät tietyiltä kristityiltä tietyissä tilanteissa julkirippiä, vaikka menettely ei kuulu enää Suomen luterilaisen kirkon käytäntöön.

Taskila: Televisioko kristityn kodin huonekalu?

Paivamies_1954_osa

”Nyt ette te, minun rakkaani, sen jo ennen tiedätte, niin karttakaa, ettette vieteltäisi jumalattomain eksytyksellä, ynnä heidän kanssansa, ja lankeaisi pois omasta vahvuudestanne.” 2. Piet. 3: 17

Aina on kristityn elämä maailmassa ollut vaarallista, ei vain oman sydämen pahuuden vuoksi ja sen voittamiseksi, vaan myös ulkoa päin tulevien vaarojen ja houkutusten tähden.

Mutta erikoisen paha ja vaarallinen on maailman lopun aika. Se on täynnä jumalattomain eksytyksiä.

Ei suotta neuvo Paavali: (Ef. 5: 15–16) ”Niin katsokaat, että te visusti vaellatte, ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat. Ja hankkikaat teitänne ajallansa, sillä aika on paha.”

Sielujen vihollinen on päästetty hetkeksi irti, ja se pitää suurta vihaa, tietäen hänellänsä vähän aikaa olevan.

Yksi nykyisen ajan suuri turmelija ja paheen levittäjä on televisio. Se on sielujen vihollisella niin suurena apuvälineenä, että sen turmiollista vaikutusta on vaikea arvioida.

Sen välityksellä tuodaan kodin seinien sisälle kaikki se saasta, mikä ennen on haettu teattereiden penkeiltä. Siellä ei turmio ole kuitenkaan päässyt niin suureksi, koska sinne ei ole päästetty lapsia katselemaan niitä elokuvia, jotka on kielletty alle 16-vuotiailta.

Nyt kun teatteri on tuotu kodin nurkkaan, niitä kiellettyjä kuvia katselevat, ei vain aikuiset, vaan myös lapset polvenkorkuisesta lähtien, ja imevät sieltä vaikutukset myös ryöstöihin, murhiin ja tämän maailman irstaaseen elämään. Sieltä he saavat nähdä puolialastomat ja täysin alastomat irstauden harjoittajat, kasvavat siihen luuloon, että tämä kaikki kuuluu sivistykseen. Sieltä näytellään juomingit ja herrain kemut, alemman kansan moraalin kohottamiseksi, sillä mitä tekevät isot edellä, sitä pienet kohta perässä. Sen välityksellä vääristellään pyhät ja tehdään vähintään kyseenalaiseksi usko Jumalaan.”

Pelkoja

televisioaivoihin1.m”Kun englantilaiset lääkärit tutkivat television vaikutusta, he totesivat sen turmiollisuuden siinä, että se pilasi kansan silmät. Ja kansan terveys romahdusmaisesti laski, kun ihmiset eivät joutaneet raittiiseen luontoon, vaan kuluttivat aikansa television ääressä.

Kun Amerikan kansa sai television, lasten osaaminen koulussa loppui siihen, ja nuorisorikollisuus otti harppa-askeleen eteenpäin. 10 – 12 -vuotiaat poikaset saattoivat suorittaa niin etevästi varkaudet, ryöstöt ja murhat, kun heille oli näytetty salapoliisikertomuksia televisiosta, että poliisikunta joutui ihmeisiin.

Ei ole kumma, jos lasten mielenterveys järkkyy, kun he näkevät kaikki kauhukuvaukset. Ei ole kumma, jos he säikkyvät ja parkuvat yökaudet.

Muistan omasta lapsuudestani erään vanhan pariskunnan, joka kulki meillä iltakaudet kertomassa meille kummitusjuttuja. Kuinka aroiksi he saivatkaan meidät poikaset, ei puhettakaan, että olisimme menneet pimeän aikana yksin ulos. Niskakarvat pystyssä seisoimme varpaisillaan uunin vieressä, ja yökaudet näimme painajaisunia. (vaikka emme nähneet kummituksia).

Lapsen sielunelämä on herkkä, ja se voidaan helposti pahalla turmella. Kaikkena asia vielä menisi, jos nämä paheen levittäjät, televisiot, kaunistaisivat vain uskottomien kotien nurkkia, mutta asia saa vakavan luonteen, kun niitä alkaa ilmestyä uskovaistenkin koteihin. Ei pitäisi olla mitään epäselvää, mikä tässä kysymyksessä on Siionin yhteinen kanta.

Se on kyllin selvästi sanottu monissa saarnoissa, kanssapuheissa ja kristittyjen yhteisissä kokouksissa, että televisio ei ole kristityn kodin huonekalu. Pyhän Hengen valossa on nähty se vaara ja turmio, minkä se kylvää erikoisesti lasten ja nuorison sydämeen.

Asiaa voidaan puolustella sillä, että onhan siellä hyvääkin ohjelmaa, jonka voi katsoa, jättää huonon katsomatta. Se voi vähän aikaa onnistua jollakin tavalla, mutta vähän kerrallaan se unohtuu, ja televisio jää auki aina pitemmäksi ajaksi.

Uteliaisuus kasvaa, kuin kiellettyä puuta katsellessa, ja puu rupeaa näyttämään suloiselta ja ymmärrystä antavalta. Seurauksena on lankeemus.

Luvallisuuden raja siirtyy kauemmaksi ja kauemmaksi, tunto turtuu ja vanhaa aadamia aletaan ruokkia niillä näytelmillä, jotka herättävät synnin himot turmeltuneessa lihassa ja veressä. Ja niin sielujen vihollinen pääsi toivottuun tulokseen. Se pyysi pikkusormen, sai sen mukana koko käden, ja viimein koko ihmisen.

On sangen vaarallista ruokkia ja hoitaa lihaansa niin, että himot heräävät. Tulella leikkiminen ei ole viisasta, sillä voi polttaa itsensä.”

Kuulo ja näköaistit

”Sekin on vaarallinen ilmiö, kun kristitystä tulee niin huonokuuloinen, ettei kuule Jumalan valtakunnan neuvoja. Tottelemattomuus on noituuden synti. Se oli sitä kuningas Saulille, ja on vielä tänä päivänäkin kaikille kristityille.

Ja jos vielä niinkin olisi, että itse voisi raiteilla pysyä, eikä jumalattomien eksytyksellä vietellyksi tulisi. Tässä ei kuitenkaan ole kerskaamisen varaa, sillä, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Niin voi olla monelle heikolle pahennukseksi.

Paljon tehdään syntiä toisen omallatunnolla: jos tuo ja tuo laittoi television, ei kai se minullekaan synti liene, näin saatetaan syöstä monta heikkoa turmioon. Paavali oli arka siinä, ettei vain olisi heikoille pahennukseksi. Hän sanoikin: ”Jos tietäisin, että veljeni pahenee, en lihaakaan söisi.”

Siinä ilmenee vastuuntunto heikommista, joiden vartijoiksi myös meidät on pantu, ettemme asettaisi veljemme eteen kiusausta tai paulaa. Televisiota voidaan puolustella silläkin, että pidettiinhän radiotakin sopimattomana silloin, kun se ilmestyi, ja nyt se on suurin piirtein joka mökissä.

Asialla on kuitenkin suuri ero. Kaikista vaikutteistaan ihmisen sanotaan saavan peräti 90 % silmäinsä kautta ja loput muilla aisteillaan. Se, mitä täytyy varta vasten katsoa, jää varmasti mieleen, ja tekee oman vaikutuksensa.

Kuultu saattaa mennä helposti ohi korvien, tai toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jättämättä suurtakaan vaikutusta. Jos taas radiokin jatkuvasti pauhaa ulos kaiken, mitä sieltä tulossa on, ei se elämä vaikuta kristityn kodin elämältä. Kyllä senkin kautta voi itsensä turmella, vaikka se ei elokuvia näytäkään.”

Hyvät ohjelmat?

”Jos joku vielä sanoisi, että meillä katsellaan televisiosta vain hyvä ohjelma, on siinäkin kaksi puolta. Tämä saattaisi ehkä menestyä, kun vanhemmat ovat kotona, mutta jos he pistäytyvät naapuriin tai työhommiinsa, silloin lapset voivat sieltä katsella mitä vain. He oppivat kyllä pian käyttämään.

Monessa kodissa siitä muodostuu riidan väline, kun on kahdenlaista väkeä saman katon alla: toiset haluavat katsella osan, toiset kaiken, mitä sieltä näytetään. Huipputapaus tältäkin alalta on murheellinen. Eräs amerikkalainen pappi ei aikonut laittaa kotiinsa televisiota, mutta hänen 13 – 14-vuotias poikansa rupesi sitä vaatimaan, että saisi katsella siitä nyrkkeilyottelut ja urheilukilpailut. Isä suostui sillä ehdolla, että siitä ei muuta katsella. Poika lupasi pyhästi tähän tyytyä, ja televisio laitettiin.

Kun se tuotiin kotiin, poika halusikin katsoa kaiken, mitä siitä näytettiin, isä sulki ja poika avasi. Tätä kesti aikansa, ja kun poika ei saanut muuten tahtoansa läpi, hän hankki ampuma-aseen ja raivasi sillä tieltään ahdasmielisen isän.

Siinä vain yksi esimerkki siitä, mikä riitakapula televisio voi olla kodissa.

Vielä yksi kysymys: Minkä tähden pitäisi tämän kautta tuoda riitaa kristittyjen keskelle? Kaikki se, mikä vie Siionista rauhan, ja särkee rakkauden, on varmasti pahasta, ja siitä olisi syy mitä pikimmin luopua, sillä jos tavalla tai toisella tuomme riitaa kristittyjen keskuuteen, siitä on seurauksena, että ajaudumme ulos Jumalan lasten rakkaudesta.

Ja vaikka kuinka puhuisimme, että uskon asia on ensimmäinen ja tärkein, se jää vain huulten höpinäksi, kun kuitenkin riipumme pahassa kiinni. Ei kai kukaan usko, että Jumalaa voidaan pettää. Hänen kasvojensa edessä me olemme paljaat ja julki, kotona ja kylässä.”

Tyhmyys ja viisaus

”Sitten vielä yksi kysymys, voiko kristitty olla levittämässä näitä vehkeitä ihmisten keskuuteen? Tästäkin muutama sana, houkutus television myyntiin voi herätä sen vuoksi, että siitä on hyvä myyntiprosentti. Ahneus löytää tässä tilansa, ja asiaa puolustellaan sillä, että ostavathan ihmiset muualta kumminkin.

Mutta pitäisikö kristityn olla pahetta levittämässä siksi, että sitä muutkin levittävät?

Tuntuisi varmaan aika ihmeelliseltä, jos joku kristityn nimeä tunnustava liikkuisi vaikkapa viinan kaupalla. Ja jos häntä siitä nuhdeltaisiin, hän puolustautuisi sillä, että myyhän valtiokin viinaa, tai ostavat juomarit muualta kumminkin.

Saakoon Jumala kirkastaa tämänkin asian, ettei maailman mammona ja sen tavoittelu tulisi niin lähelle sydäntä, että sen kautta eksytettäisiin luvattomille teille, turmellen omat ja toistenkin omattunnot. Jumala voi lapsilleen siunata leivät muullakin tavalla, kuin television kaupalla, kun sitä Häneltä rukoilemme.

Joku voi vielä ajatella, että säilyn tyhmänä, ja pysyn kehityksestä jäljessä, kun televisio ei ole minua valistamassa, elämä on tylsää ja tyhjänpäiväistä. On kuitenkin parempi mennä vähemmän tietävänä taivaaseen, kuin kaikkitietävänä hukkua helvetin vaivaan.

Aina tosin on maailmassa ollut kysymys siitä, että pitäisi tulla yhtä viisaaksi kuin Jumala. Se vei ensimmäiset ihmisetkin turmion teille.

Armo opastajana

Jos joku on kotiinsa tämän pahennuksen pesän laittanut, tekisit viisaasti, jos vaihtaisit sen vaikkapa magnetofoniin. Sen kautta saisit kotiisi ja elämäsi arkeen seurat, jotka eivät turmele tuntoa.

Tai jos on liikaa rahaa niin paljon, että voisit television ostaa, et varmaan loukkaisi Jumalan mieltä, jos käyttäisit nekin varat Jumalan valtakunnan työhön nyt, kun vielä on päivä ja työn aika.

Pysytellään vielä vähän aikaa poissa niiden näytelmäin parista, jotka vieroittavat Jumalan rakkaudesta, ja katsellaan uskon avatuin silmin Golgatan suurta Sotasankaria, joka verellään meidät maasta osti. Usko synnit anteeksi sinäkin, joka näillä asioilla olet tuntosi turmellut, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kartetaan vielä kaikkia jumalattomain eksytyksiä, ettei hukuttaisi heidän kanssaan, vaan päästäisiin perille siihen maahan, johon olemme matkalla. Tässä on Jumalan lapselle kallein näky, kun saa katsella Vanhintansa syvissä haavoissa. ” (Lauri Taskila, Päivämies 25.3.1964.)

Matka Koillismaalle ja Kainuuseen: Kiertomatka postiautolla. Tv-ohjelma vuodelta 1963.

Matka Koillismaalle ja Kainuuseen: Kiertomatka postiautolla. Tv-ohjelma vuodelta 1963, YLEn Elävä Arkisto.

Muutos 1: Ehdoton televisio-synti muutettiin ehdonvallan asiaksi 2010-luvulla

Filosofian tohtori ja historiantutkija Mauri Kinnunen totesi  Rauhan Tervehdys -lehden haastattelussa jo 2012, että vanhoillislestadiolaisuus on sikäli muuttunut, että televisiokieltoa ei enää käytännössä ole olemassakaan.

Hänen mukaansa internet ja tietokoneet ovat muuttaneet uskovaisten asennetta televisioon ja elokuviin.

Kinnunen on täysin oikeassa. Muutos on tapahtunut kahdessa asiassa.

Ensinnäkin televisio-ohjelmat nähdään nykyisin ehdonvallan asiana (adiofora), ja toiseksi, television hankkimatta jättämistä ei enää perustella hengellisesti vaan maallisesti.

Muutosta ei kuitenkaan myönnetä SRK:ssa.  Päivämiehen päätoimittaja Olli Lohi ainakaan ei sitä myönnä.

– Perusasenne televisoon ei ole muuttunut eikä vanhoillislestadiolaisten kodeissa vieläkään ole televisiota, hän sanoi haastattelussa Kotimaa24:lle.

Olli Lohi ei ole nähtävästi vielä hahmottanut muutosta, joka televisiokiellon kohdalla on tapahtunut, ja jopa SRK:n johtokunnassa.

Lestadiolaiset pitävät nykyisin televisio-ohjelmien seuraamista ns. ehdonvallan asiana.  Julkisuudessa sanotaan nykyisin, että jokainen kristitty (=vl) saa ratkaista ohjelmien katselun itse valintansa mukaan. Kaikkea ohjelmien katselua ei siis enää kollektiivisena normina kielletä.

Olli Lohi itse noudattaa tätä linjaa. Lohi toteaa Kotimaa24:n haastattelussa, että tekniikka on muuttunut ja vanhoillislestadiolaiset käyttävät Internetiä.

Tällä tarkoitetaan sitä, että tv-ohjelmat katsotaan Internetistä, koska muuttunut tekniikka sen mahdollistaa.

Lohen mukaan on ”turha pohtia esimerkiksi sitä, voiko internetin kautta katsoa tv:n suoria lähetyksiä vai vaan vasta nauhoitettuja lähetyksiä”.

Tämä on jossain määrin kryptinen lausunto, jonka ”hengellinen merkitys” ei avaudu helposti.

Kyse on tarkkaan ottaen siitä, että moni vl ajattelee, että jo aiemmin lähetettyjen tv-ohjelmien seuraaminen YLEn Areenasta ei ole syntiä, mutta ”suorien ” eli samanaikaisesti tv.stä ja netistä katsottavana olevien lähetysten seuraaminen saattaa olla jo aika lailla sama asia kuin jos katselisi ohjelmaa suoraan tv-vastaanottimesta. Ja siten tekisi syntiä.

Uskovaisen ajatus kulkee laite- ja teknologialähtöisesti, että kun tietokone ei ole syntiä eikä myöskään Internet ole synti,  niin miksi tv-ohjelmat sitten olisivat syntiä silloin, kun niitä katselee ”vain” tietokoneen kautta.

Tätä erottelua päätoimittaja Olli Lohi pitää tarpeettomana. Hänen kantansa on selkeä tässä asiassa. ”On turha pohtia esimerkiksi sitä, voiko internetin kautta katsoa tv:n suoria lähetyksiä vai vaan vasta nauhoitettuja lähetyksiä.”

Lohi ei kuitenaan sano mitään siitä, onko ohjelman katsominen tavallisen televisiovastaanotitmen kautta sallittua.

Tämä jää edelleen avoimeksi. Olli Lohi puhuu vain ohjelmien katsomisesta Interntin kautta!

Edelleen jää se käsitys, että tv-ohjelmia sopii seurata vain internetistä, mutta uskovaisen ei sen sijaan sovi katsoa samoja ohjelmia tavallisen tv-vastaanottimen kautta. Seuraava Lohen ajatus vahvistaa tätä tulkintaa:

Jokainen on internetissä valinnan edessä ja sen edessä, onko ohjelma uskonelämän kannalta rakentava, hän sanoo Kotimiaa24:n haastattelussa.

Tässä Olli Lohi osoittaa selvästi, että nykyisin SRK:ssa luotetaan siihen, että uskovainenkin kykenee nykyisin valitsemaan huonon ja hyvän ohjelman välillä omantuntonsa mukaan. Televisio-ohjelmien seuraaminen on siis ehdonvallan kysymys, jokaisen uskovan itsensä ratkaistavissa.

Mistä syystä siis tv-vastaanottimen hankinta kotiin on kuitenkin yhä edelleen synti?

Liikkeen puhujat, kuten Lauri Taskila, pitivät tätä omantunnon mukaan valitsemista uskovaiselle mahdottomana vielä ainakin 1980-90-luvulle saakka. Siksi SRK:n puhujat päättivät julistaa kaikki televisio-ohjelmat synniksi, ja tämä oppi oli ehdoton vielä 20 vuotta sitten.

Vasta Internet siis siirsi television ohjelmineen pois syntilistalta.

Herää kysymys, mistä lähtien tekniikan muutos on tullut hengellisten asioiden ratkaisijaksi?

Muutos 2: Oikeastaan ei se televisio ”syntiä” ollutkaan, vaan halusimme suojella lapsia …

Televisiottomuutta, sitä että vl:t eivät hanki televisiovastaanotinta kotiin vaan katselevat tv-ohjelmat Internetistä, lestadiolaiset ovat alkaneet perustella maallisilla, ”ajallisilla” syillä. Kuitenkin, Lutherin mukaan, uskon tulee perustua yksin Raamattuun.

Tämän toisen televisiota koskevan muutoksen teki julkisuudessa selväksi SRK:n  puheenjohtaja Olavi Voittonen. Juuri hän erotti televisiokysymyksen kokonaan irti hengellisestä asiayhteydestä. Manööveri osoittaa taitoa ja näkemystä.

Hän myös siirsi tämän muuttuneen perustelun historiassa taaksepäin ja oli unohtavinaan sen, että aikanaan tv-kielto perusteltiin hengellisesti.

Voittonen on nyt esittänyt vuoden 1963 televisiokieltopäätöksenkin perusteluiksi lasten suojelemisen.

Voittonen totesi Kotimaa-lehden haastattelussa myös, että vanhoillislestadiolaiset katsovat television soveltuvan hyvin lasten ja nuorten opetusvälineeksi. Hänen mukaansa lestadiolaiset ovat torjuneet television hankinnan kotiin lasten varjelemisen tähden.

Varmasti lasten suojeleminen todellakin oli yksi taustatekijä televisiokiellosta päätettäessä, mutta se ei ollut ensisijainen syy, eiväthän aikuisetkaan saa(neet) katsella televisio-ohjelmia.

Vastaanottimen hankkiminen kotiin on synti, vaikka perheessä ei olisi lapsia lainkaan, silloinkin kun on kyse yksinelävän taloudesta.

Tästä syystä lastensuojelun painottaminen televisiottomuuden perusteluna on tietenkin epäuskottavaa ja näyttää historian tosiasioiden manipuloinnilta. Mutta se oli Voittoselta taitava veto.

SRK:n omien kirjallisten dokumenttien valossa on kiistaton fakta, että televisiokielto on koskenut aikuisia ja television hankintaa pidetään niin vakavana syntinä, että sille on päätetty sanktio, eli rikkomus johtaa seurakunnasta erottamiseen.

Osoitus siitä, millä vakavuudella televisio tuomittiin, on esimerkiksi tapaus, kun lestadiolaiset estivät YLEltä jumalanpalveluksen televisioinnin Kuusamon kirkosta. Ei siis edes ”hyvä ohjelma” sopinut uskovaisten katsottavaksi.

Puheenjohtaja Voittonen ei sanonut tätä suoraan, mutta haastattelun perusteella päätyy siihen johtopäätökseen, että televisiokielto ei enää nykyisin koske vanhoillislestadiolaisia aikuisia.

Herätysliikkeessä on aika myöntää erehdykset MKinnunen_SWallenius-Korkalo

Lestadiolaisuuden tutkijat Sandra Wallenius-Korkalo ja Mauri Kinnunen totesivat taannoin Laestadius-seminaarissa, että liikkeen jatkuvuuden kannalta vl-yhteisössä on syytä katsoa peiliin. Asioita, jotka ovat liikkeessä kiellettyjä, tulisi päivittää tähän aikaan.

On reilusti myönnettävä, että kaikkiin ihmisyhteisöihin kuuluu erehtyväisyys.

Tämän paljastuu selvästi siinä, kun vanhoillislestadiolaisuudessa synnit muuttuvat aikojen kuluessa pikkuhiljaa ei-synniksi.

Millä opilla ei ole perustaa Raamatussa, se hapertuu ja murenee ajan mittaan.

*         *         *

Ajattelemisen aihetta antoi Nestori.

*         *         *

Lue ja katsele lisää:

Aikalainen: Mauri Kinnunen: SRK tarvitsee radikaalin muutoksen

Seija Aunila: Pikku Kakkosen tunnukset. YLE Elävä Arkisto.

Petra Himberg: Lastenohjelmat alkoivat Kasperista. YLEn Elävä Arkisto.

Riitta Hirvonen: Päivitystä lestadiolaisuuteen. Rauhan Tervehdys nro 33, 2012.

Johannes Ijäs:  Lestadiolaisjohtaja: Yle-vero oikeutettu. Kotimaa24 14.12.2011. [Olavi Voittosen haastattelu.]

Johannes Ijäs: Tutkija: Vanhoillislestadiolaisuudessa ei enää kielteistä suhtautumista televisioon. Kotimaa24 12.10.2012.

Vuokko Ilola: Ajat muuttuvat myös vl-liikkeessä. Blogikirjoitus, Kotimaa24, 5.12.2013.

Justiina: Vanhoillislestadiolaisuus ja netin ”vaarat”. Justiinan Jutut -blogi 7.4.2014.

Lucia-kulkue: synnistä sallituksi 45 vuodessa

Matka Koillismaalle ja Kainuuseen: kiertomatka postiautolla. 10.9.1963, YLEn Elävä Arkisto.

Nestori: Lestadiolaiset estivät v. 1966 jumalanpalveluksen televisiolähetyksen – suviseuroja ei edelleenkään televisioida

SRK:n johtokunta: Television hankinta ja konsertissa käyminen on synti

Speedy: Olinko hölmö -?

T 10 n11 m12 u: Kun äiti synninmyllyn osti Lauri Taskila: Televisioko kristityn kodin huonekalu? Päivämies 25.3.1964.

Torvi: Kuuntelitteko Ylen ykköseltä….?

Vanhoillislestadiolaiset katselevat televisiota salaa

Yleisradion talkootempaus 1956. Radioväki heinänteossa.

Advertisements

5 kommenttia

Kategoria(t): 1960-luku, 1970-luku, 1980-luku, 1990-luku, 2000-luku, 2010-luku, elämäntapa, epäily, erehtymättömyys, forbidden things, hengellisyys, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, kaksinaismoralismi, kaksoisviestintä, kannanotot, kiellot, kirkko, kontrollointi, kulttuurikiellot, kuuliaisuus, lapset, lähihistoria, leimaaminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi, normit, norms, Olavi Voittonen, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, Päivämies, puhujat, retoriikka, sananjulistajat, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, synnit, syyllistäminen, televisiokielto, totteleminen, vallankäyttö

5 responses to “Miten ”Suuri turmelija ja paheen levittäjä” muutettiin hyväksytyksi

  1. Still

    Korvakorut ja ehkäisykielto tulevat saamaan saman kohtalon, jos ne koskisivat miehiä yhtä paljon kuin televisio niin olisivat jo unholassa. Näin ne ihmisopit kaatuu. Seurakuntaoppi on jo osoittautunut valheeksi, samoin puhujien ”pyhä henki”. Lahko muuttunut laitosmaiseksi elämäntapaliikkeeksi, pyörii omaa piirileikkiään, organisaatiot rukkivat toisiaan ja uusi sukupolvi ei sellaista tarvitse, Srk on tiensä päässä ja valheidensa vanki, mitään ei voi myöntää kun kaikki romahtaisi kerralla. Nämä jää historiaan muistuttamaan yhdestä lestadiolaisuuden eriseurasta nimeltään Srk. Aikaa tähän kaikkeen menee max. 20 v. Silloin vanhat jäärät on pois ja omantunnon kuuleminen ei enää johda erottamiseen liikkeestä. Seurakunnalla kun tällaista omaatuntoa ei ole, oma tunto on vain ihmisellä.

    • Nimetön 256

      Mitä ajattelet Jeesuksen tarkoittaneen kehottaessaan kuulemaan hengen sanomaa seurakunnasta?

      • Maari

        Sitä, että Henki puhuu seurakunnassa. Kenelle? Jokaiselle yksilölle, joka uskoo. Yksilöt muodostavat yhteisön, seurakunnan. Pyhä Henki vuodatettiin seurakunnalle, eli seurakunnan muodostaville yksilöille; hänelle, tuolle, tälle, sinulle, minulle. Ei mitään yhteistä pakettia, josta jaetaan (ja millä perusteella?) puhujille enemmän, jollekin vähemmän. Ja seurakunnan muodostavat kristityt, joilla on se sama uskon käsitys, että saamme uskoa Jeesuksen sovitustyön omalle kohdallemme. Ei siis tarvitse olla muita yhteisiä piirteitä. Ei samanlaista vaatetusta tai tapoja. Vaikka ei kai se mitään haittaakaan, jos osa kristityistä ”mukautuu maailman mukaan” eli luo sisäpiiriyhteisöä turvakseen , niin kuin kai ihmisen tapa on. Kunhan turvan hakeminen (me-hengen nostattaminen) ei muodostu sellaiseksi, että se sulkee muut kristityt ulkopuolelle.

  2. Enkelinsilmä

    Monesti sanotaan niin, että televisio ei ole laitteena syntiä. Mutta minun mielestäni juuri se LAITE nähdään synniksi, kun sitä ei ole uskovaisen luvallista hankkia kotiin, mutta sen sijaan niitä ohjelmia on sopivaa seurata muilla laitteella! Olen tästä päätellyt että televisioasia on ilman muuta aivan selvästi ”laitesynti”.

    • JP.

      Enkelisilmältä hyvä huomio, joskin edelleen liikkeessä suhtautuminen ohjelmien katseluun suht.varauksellinen.

      Tämä laite kielteisyys on hassua, kun ajattelee, että keskellä olohuonetta olevasta töllöttimestä perheen jäsenille ei tulisi kiusausta katsoa ohjelmia, joita ei kehtaa vanhemmille/puolisolle näyttää. Kännykät kun mahdollistavat sen, että katsotaan muilta salassa.

      Olen ajatellut hankkia laitteen mm. em. syystä, mutta myös merkiksi uudesti syntymisestä eli sääntöuskovaisuudesta luopumisesta. Sama koskee alkoholia: raamattu ei alkoholia tuomitse, ts. vaadi absolutismia, joten merkkinä siitä, että en ole harhaoppien alla, ostan hyllyyni viinipullon koristeeksi. Nämä ovat uskoni vahvistukseksi, merkkeinä vanhan ja väärän ajattelun hylkäämisestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s