Seppo Lohi: Emme ole keskustelleet ehkäisystä 42 vuoteen!


Ei_puhuttu_42_vuoteen_2P

Tunnustettu lestadiolaisuuden  tutkija, rovasti Seppo Lohi esitti tiedotustilaisuudessa vuonna 2009 väitteen, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei ole keskusteltu ehkäisyasiasta 42 vuoteen. Ja että asiasta on keskusteltu vain kaksi kertaa…

Lohi esitti käsityksensä SRK:n suviseurojen lehdistötilaisuudessa, jossa SRK:n johtokunta julkaisi uusimman hengellisen perustelunsa ehkäisykiellolle (Minä uskon Jumalaan, Isään. 27.6.2009). Seppo_Lohi_3Tilaisuudessa oli paikalla lukuisia median edustajia. Espoon seurakuntalehti Esse julkaisi tilaisuudesta oheisen uutisen, otsikolla Lestadiolaisilla on vapaus ehkäisyyn.

Seppo Lohen väite ei pidä asiallisesti paikkaansa.

Toisaalta, jos ”keskustelulla” tarkoitetaan eri tahojen, kuten sekä naisten että miesten osallistumista keskusteluun sekä erilaisten mielipiteiden esiin tuomista ilman pelkoa, sananvapauden pohjalta, Lohen väite osuu naulan kantaan! Ei tosiaankaan ole keskusteltu!

Niin että hyvä, että vuodesta 2009 ryhdyttiin keskustelemaan!

Onhan rauhanyhdistyksellä ja SRK:n julkaisuissa päästetty esille vain liikkeen puhujien ja SRK:n linjaukset perhesuunnittelusta. Tällainen ”yksimielisyys” on tietenkin keinotekoista eikä edistä aitoa keskustelua.

Seppo Lohi huomautti, että [ehkäisy]asiasta ei ole keskusteltu 42 vuoteen ja totesi, että kyseessä ei liene vanhoillislestadiolaisille periaatteellinen ongelma.  – –

Tiedotusosaston puheenjohtaja Juho Kopperoinen totesi loppupuheenvuorossaan, että ehkäisyyn liittyvät kysymykset eivät ole vanhoillislestadiolaisen opetuksen keskiössä, vaan opetus armahtavasta Jumalasta, kertoi  [tiedottaja, nimi poistettu] Suviseuratiedotuksesta.”

Seppo_Lohi_Esse_2009_ehkaisy Seppo Lohen kerrotaan uutisessa todenneen lisäksi, että ehkäisykielto ei ole ylipäätään ollut ”periaatteellinen ongelma” eikä siis ilmeisesti ajankohtainen kysymys herätysliikkeessä.

Seppo Lohen väite ei pidä paikkaansa.

Televisiokiellon lisäksi mitään muuta yksittäistä uskonkysymystä ei ole kautta vuosikymmenten pidetty vanhoillislestadiolaisen liikkeen opetuksessa esillä ja keskeisenä yhtä tiiviisti kuin ehkäisyn synnillisyyttä. Esimerkiksi haastatellut henkilöt YLE:n A-Studiossa kertovat vakuuttavasti tästä.

Miksi kokenut filosofian tohtori ja pappi julkisti harhaanjohtavan lausunnon?

Seppo Lohi totesi tarkkaan ottaen, että puhujainkokouksessa aiheesta on puhuttu vain kaksi kertaa.

Lausunto saattaa todella pitää yhtä tosiasioiden kanssa, mutta korostamalla ehkäisyasian käsittelyä vain ja ainoastaan puhujienkokouksissa Seppo Lohi – kokenut tutkija, filosofian tohtori ja pappi – tuli johdattaneeksi lukijan täysin harhaan.

Seppo Lohen väite ei todellakaan pidä paikkaansa, kun hän väittää, että ”asiasta ei ole keskusteltu 42 vuoteen”.

SRK:n johto on päinvastoin itse pitänyt aktiivisesti yllä puhetta ehkäisykiellosta vuosikymmenien ajan, jopa aivan viikoittain Päivämies-lehdessä. Tästä on olemassa tutkittua tietoa ja dokumentteja mediassa.

YLE TV2, ajankohtaisohjlema Suomi-Express, 5.3.2009 klo 14.50.

Myös seuroissa puhujien toistuva viesti on vuosikymmeniä ollut, että ehkäisy on syntiä. Siitä huolimatta, että kieltoa ei ole kyetty perustelemaan Raamatulla. Ehkä tästä syystä puhujat väittävätkin, että ”ehkäisykieltoa ei ole olemassa”.

Voi kysyä, mikä oli SRK:n tarkoituksena, kun 2009 haluttiin julkisuudelle viestittää, että aiheesta ei olisi muka puhuttu liikkeessä 42 vuoteen – ennen kuin juuri vuonna 2009, jolloin Ihmisoikeusliitto oli nostanut kysymyksen esille. Ihmisoikeusliitto_1

Ehkä SRK:lla saattoi kesällä 2009 olla todellisia motiiveja häivyttää jatkuva, julkisuuteenkin vuosien mittaan selvästi näkynyt liikkeen jäsenten painostaminen ehkäisemättömyyteen?

SRK:n ehkäisykielto joutui kielteisen julkisuuden kohteeksi 2009

Ehkäisy oli saarnattu synniksi ja sitä käsitystä oli iskostettu vl-lapsille ja nuorille jo kolmen sukupolven ajan.

Mutta sitten tunnustettu ihmisoikeusjärjestö ja yliopistojen perusoikeuslainsäädäntöön perehtyneet oikeustieteen professorit olivat todenneet, että liikkeen ehkäisyopetus loukkaa ihmisoikeuksia.

Arkkiatri Risto Pelkonen

Arkkiatri Risto Pelkonen

Tv-haastattelussa lääkärien etiikan ylin asiantuntija, arkkiatri Risto Pelkonen samoin nosti etusijalle ihmisoikeusnäkökulman, jonka pohjalta kysymystä on tarkastelta. Naisella tulee olla aina oikeus itse ratkaista kysymys raskaaksi tulemisesta.

Jopa lestadiolainen terveydenhoitaja oli nostanut kysymyksen esille haastattelussaan Kotimaa-lehdessä vuonna 2009. Hän oli esittänyt SRK:n johdolle toivomuksen ehkäisykiellon lieventämisestä ja ohjeiden tiedottamisesta Päivämiehessä yksiselitteisellä tavalla.

Taustalla Ihmisoikeusliiton selvitys

Ihmisoikeusliitto teetti talvella 2009 selvityksen ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneilla juristeilla, loukkaako kielto ihmisoikeuslainsäädäntöä. Tulos oli, että ehkäisykielto on ihmisoikeuksien vastainen.

Asian selvittäminen herätti laajaa julkista mielenkiintoa ja herätysliikkeen ehkäisykiellosta keskusteltiin mediassa vilkkaasti. Asiaa käsiteltiin radio- ja televisio-ohjelmissa ja siitä julkaistiin haastatteluja ja muita kirjotuksia sanoma- ja aikakauslehdissä. Silloinen arkkipiispa Jukka Paarma kävi asiasta keskustelun SRK:n johdon kanssa.

Myös maalliset tahot ottivat asiaan kantaa. Parlamentaarinen Tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE perehtyi ehkäisykieltoon ja antoi siitä lausunnon osana Eduskunnalle laadittua raporttiaan.

TANEn lausunnon mukaan ”uskonnollisten johtajien auktoriteetti ja yhteisön paine eivät jätä lestadiolaiselle naiselle tosiasiallista mahdollisuutta päättää omasta kehostaan ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan”.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunta korosti, että uskonnollisella yhteisöllä ei ole uskonnonvapauden nimissä lupaa rajoittaa yksilöiden ihmisoikeuksia.

Vl-liike, ja SRK leimautui ihmisten laillisten oikeuksien loukkaamisen leimalla.

Jotain piti siis keksiä. Vastauksena lähdettiin luomaan uusia mielikuvia ihmisten korvien väliin. Painostamissyyte torjuttiin ehdottomasti SRK:ssa. Miten voisikaan olla kyse ihmisoikeuksien loukkaamisesta painostamalla, kun ei asiasta ole ”keskusteltu” lainkaan!  Maalattiin koko asia liikkeen kannalta kokonaan toisarvoiseksi.

Harhaanjohtava lausunto antaa väärän kuvan ”keskustelusta”  

Missä yhteyksissä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä on keskusteltu ehkäisystä tai käsitelty aihetta?

Seppo Lohen lausunto, että puhujienkokouksessa ei ole käsitelty ehkäisykieltoa, saattaa toki pitää faktana paikkansa. Voi hyvin olla, että nimenomaan puhujienkokouksissa ei ole nähty tarpeelliseksi käydä siitä keskustelua, sen jälkeen, kun puhujat päättivät asiasta 1967.  SRK-Herra-1-p

Kaikki puhujat ovat miehiä. He eivät nähtävästi ole pitäneet ehkäisykieltoa omalta kannaltaan keskeisenä keskustelun aiheena, enää sen jälkeen, kun he olivat päättäneet (1967), että ehkäisy on syntiä ”kaikissa muodoissaan”.

Puhujienkokousten pöytäkirjoihin tutustumatta on vaikea sanoa, onko aiheesta keskusteltu puhujien tasolla virallisesti tai siten, että keskustelut ehkäisystä olisi vain jätetty merkitsemättä pöytäkirjoihin.

Mutta se mielikuva, jonka Lohi lausunnollaan luo ihmisten mieleen, ei pidä yhtä tosiasioiden kanssa. Lohen lausunnosta syntyy kiistatta käsitys, että ehkäisyasiasta ei olisi liikkeen sisällä lainkaan keskusteltu – peräti 42 vuoteen.

Ei ollenkaan pidä paikkansa, että aihetta ei olisi käsitelty, esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden julkaisuissa, saarnoissa ja muilla tavoin kuten seurakuntapäivien alustuksissa, rippikouluopetuksessa ja niin edelleen, aina yksityisiin keskusteluihin saakka.

SRK:n puheenjohtajat eri aikoina ovat käyttäneet asiasta julkisia puheenvuoroja, niin Kotimaa-lehdessä, Kalevassa kuin muillakin foorumeilla. Samoin aihe on suosittu puhujien saarnoissa ja alustuksissa.

SRK:n vuosikokous hyväksyi kesällä 2009 SRK:n johtokunnan uusimman kannanoton, jonka mukaan ehkäisy on syntiä. Enää ehkäisyn synnillisyyttä ei edes yritetä perustella Raamatulla. Perusteluksi esitetään luterilaisen kirkon uskontunnustus. Sen löytää Katekismuksesta.

Toiseksi perusteluksi nostetaan ihmisen oikeus syntyä. Sen suhteen todetaan, perustelematta, että tämä ”oikeus” on olemassa uskovia velvoittavana jo sukusoluilla, ennen hedelmöittymistä.

Kannanoton voi lukea täältä.

Tässä valossa on selvää, vastoin Lohen tiedotustilaisuudessa esittämää lausuntoa, että tosiasiassa kysymys perhesuunnittelun synnillisyydestä on ollut SRK:n ja yksittäisten puhujien omastakin aloitteesta jatkuvasti esillä liikkeen opetuksessa ja keskusteluissa. Ehkäisykielto nousi julkisuudessakin tunnetuksi vl-liikkeen tunnnusmerkkinä ja kipukohtana.  

Kun vain yksi mielipide ehkäisystä sallittu

Seppo Lohi on oikeassa siltä kannalta, että SRK:n johto ja puhujat ovat sallineet liikkeen virallisessa julkisuudessa vain yhdelle mielipiteelle tilaa. Sille että ehkäisy on syntiä ja väärin. Tätä on opetettu ahkerasti myös liikkeen piirissä kasvavalle nuorisolle.

Eihän tällaisessa tarkasti valvotussa keskusteluilmapiirissä voikaan syntyä mitään aitoa keskustelua. Ehkäisykiellosta ei ole voitu aidosti keskustella koska siitä on ollut mahdollista esittää vain yksi mielipide.

Osa nuorista lestadiolaisista turvautuu ehkäisyyn ja tekee sen salaa. Ehkäisymyönteisyys on tabu. Ehkäisyn tarpeesta ja raskaudenpelosta on monien lestadiolaisten vaikeaa keskustella jopa puolison ja läheisten ystävien kanssa. - Sunnuntaisuomalainen 13.11.2011.

Osa nuorista lestadiolaisista turvautuu ehkäisyyn ja tekee sen salaa. Ehkäisymyönteisyys on tabu. Ehkäisyn tarpeesta ja raskaudenpelosta on monien lestadiolaisten vaikeaa keskustella jopa puolison ja läheisten ystävien kanssa. – Sunnuntaisuomalainen 13.11.2011.

Liikkeessä ei ole käyty avointa keskustelua ehkäisemättömyysnormin käytännön seuraamuksista naiselle, miehelle ja lapsille. Ollakseen hyväksytty uskovainen on kaikkien liikkeen jäsenten pitänyt olla yhtä mieltä tästä kysymyksestä.

Itse lestadiolaistaustainen lastensuojelun tutkija  Johanna Hurtig on todennut:

– Todellisuuden ja opillisten käsitysten välisistä ristiriidoista ei julkisesti vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä puhuta, Räikeätkään yksilöiden sukupuolesta tai sukupolvesta johtuvat kärsimykset tai ihmisoikeusloukkaukset eivät ole käynnistäneet keskustelua opillisten käsitysten oikeutuksesta tai niihin liittyvistä mahdollisista ongelmista.  Hurtig kirjoitti asiasta teoksessa Iloisen talon kellareissa.

Tutkijat: Päivämiehessä toisteltiin ehkäisyn synnillisyyttä viikosta toiseen, vuodesta toiseen

On täysin kiistatonta, että puhujat ovat aktiivisesti nostaneet lisääntymisasian oma-aloitteisesti saarnoissaan esiin. Lohi ei voi tätä toimintaa kiistää. Puhujat  ovat todistelleet vuosikymmenestä toiseen, että ehkäisy on syntiä. Yksi tuore esimerkki on tästä blogista löytyvä kuvaus Ray Waaraniemen 2013 pitämästä saarnasta.

Lohen lausunto joutuu epäiltävään valoon kun tutustuu eri tutkijodien keräämiin tietoihin siitä, millä tavoin ehkäisykielto on liikkeen jäsenistölle SRK:n taholta viestitetty.

SRK itse on pitänyt ehkäisykysymystä esillä järjestämissään kokouksissa ja neuvonpidoissa tiiviisti. Aihe on  ollut vanhoillislestadiolaisuuden eri foorumeilla esillä 1960-luvulta lähtien jatkuvasti. Seurapuhujien hartauspuheiden lisäksi ehkäisykieltoa propagoitiin vuosikymmeniä Päivämiehen kirjoituksissa. SRK ry. on Päivämies-lehden kustantaja ja julkaisija.

Päivämies

Päivi Alasuutari tutki Päivämies-lehden kirjoituksia lehden ilmestymisetä 1990-luvun alkuun saakka. Hän katsoo gradussaan, että vanhoillislestadiolaisilla on opissaan ehdoton ehkäisykielto. Alasuutari pitää sitä ideologisena vastareaktiona 1960-luvun sukupuolimoraalin murrokselle. Tuolloin Väestöliitto alkoi kampanjoida aktiivisesti syntyvyyden säännöstelyn puolesta. Päivämiehessä ehkäisyn vastainen kirjoittelu lisääntyi voimakkaasti.

Alasuutarin mukaan ehkäisykiellolla turvattiin vanhoillislestadiolaisen liikkeen jatkuvuus ja suojattiin perinteisiä perherakenteita sitomalla nainen runsaalla synnyttämisellä perinteiselle paikalleen, kodin piiriin. Tämä tapahtui samaan aikaan kun suomalaisten naisten koulutustaso alkoi kohentua ja naiset siirtyivät entistä laajemmin työelämään.

Uskontososiologian dosentti Jouko Sihvo on samoin todennut, että mukaan ehkäisy nousi liikkeessä polttavaksi aiheeksi, ja kaikkien ehkäisykeinojen katsottiin olevan vanhoillislestadiolaiselle sopimattomia, silloinkin vaikka raskaus olisikin ollut äidille hengenvaarallinen.

Vl-liikkeen julkaisut ja saarnat valjastettiin muistuttamaan uskovaisia toistuvasti ehkäisyn synnillisyydestä. Tämä paljastuu kun tutkii liikkeen julkaisuja 1960-luvulta lähtien. On tunnettua, että siihen mitä yhä uudelleen toistetaan, aletaan lopulta uskoa totena.

 Päivämiehen  linjaa sen ilmestymisestä vuodesta 1954 lähtien tutkinut teologi ja pappi Kati Toivio on todennut:

”Miesvaltainen toimituskunta ei halunnut muuttaa herätysliikkeen naisille tarjottuja rooleja muuttuvassa yhteiskunnassa. Pääkirjoitusten ja artikkeleiden avulla lehti loi kuvaa naisesta nöyränä äitinä, joka voimiaan säästelemättä hoiti kodin ja lasten uskonnollisen kasvatuksen. Kirjoituksissa esiintyneet voimakas ehkäisykielto, herätysliikkeen tapanormisto ja tiukka rajanveto herätysliikkeen ja ”maailman” välillä eivät tarjonneet naiskuvalle muutosmahdollisuuksia.

1960-luvulta lähtien:

Päivämiehessä sekä miehet että naiset torjuivat ehkäisyn. Naisia varoitettiin terveydenhuollon henkilökunnasta, joka saattoi rohkaista rajoittamaan suurperheiden lapsilukua. Monitahoinen ja jatkuva ehkäisykiellon perustelu viikosta toiseen yhtenäisti kirjoittajien kannanottoja.

Virallinen herätysliikkeen oppi ehkäisystä muodostui 1960-luvulla erityisesti Päivämiehen kirjoitusten välityksellä. Ehkäisy oli SRK:n mukaan syntiä kaikissa muodoissaan.

Herätysliike tahtoi tehdä selvän eron piispojen kannanottoon (1952), jonka mukaan ehkäisy ei luterilaisen kirkon opin mukaan ollut syntiä, vaan perheet saivat itse päättää sen käytöstä. Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen mukaan naisten oli alistuttava Jumalan tahtoon jopa terveytensä tai henkensä uhalla. (Toivio 2011.)

Dokumentit osoittavat kiistatta, että Seppo Lohen tiedotustilaisuudessa esittämä päätelmä, että ehkäisykysymys ei olisi ollut vl-liikkeessä ”periaatteellinen ongelma”, ei vastaa ollenkaan liikkeen sisäistä todellisuutta.

Lohen olettaisi historian tutkijana ymmärtävän, miten olennainen on lähteiden merkitys esitettyjen väitteiden perustelemisessa. Vain kaksi kertaa vuosittain kokoontuvien puhujienkousten pitäminen väitteen argumenttina leikkaa tarkastelusta pois valtaosan yli 80 000 jäsenen herätysliikkeessä harjoitetuista aktiviteeteista ja viestinnästä. Ratkaisu on harhaanjohtava.

Siten, mikäli puhujienkokouksissa ei olisikaan käsitelty ehkäisykysymystä enempää kuin kaksi eri kertaa, se ei suinkaan kerro siitä, että asia ei olisi ollut liikkeessä keskeinen osa oppia ja korostuneesti esillä sananjulistuksessa ja yhteisön sisäisessä viestinnässä.

Jos kysymys ehkäisystä ei olisi vanhoillislestadiolaiselle liikkeelle tärkeä ja periaatteellinen, sitä tuskin olisi pidetty esillä Päivämiehessä viikoittain vuodesta toiseen. Tuskin puhujat olisivat pitäneet aihetta esillä säännöllisesti seurapuheissa, seurakuntapäivillä ja kodin illoissa, jos ehkäisykysymystä ei olisi nähty tarpeelliseksi jatkuvasti korostaa ja siitä muistutella.

Syntyy vaikutelma, että Lohen outo lausunto on jälleen yksi esimerkki lestadiolaisuuden auktoriteettien harrastamasta tyypillisestä kaksoispuheesta, kaksoisviestinnästä. Siinä auktoriteettiasemassa olevat henkilöt viestivät liikkeestä ulospäin, medialle ja muille ulkopuolisille toista kuin mikä liikkeen sisäinen todellisuus oikeasti on. Seppo Lohen lausuntoa voi pitää perustellusti yrityksenä manipuloida julkisuudessa liikkeen opetuksista vallitsevaa kuvaa.

Ehkäisykannanottoja lestadiolaisessa liikkeessä

Mitä ja missä on vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä sanottu ja kirjoitettu ehkäisystä? Siitä on kirjoitettu yksinomaan kielteisessä sävyssä ja julistettu ehkäisy synniksi. Yksisuuntainen ja tehokkaasti toistettu viesti on estänyt avoimen ja rehellisen keskustelun asiasta.

Aluksi ehkäisykieltoa perusteltiin ajatuksella, että rajoittamalla omaa lisääntymistään ihminen syyllistyy murhaan. Tämä perustelu on yhä edelleen joillakin puhujilla käytössä.

”Jumalan lapsillekin Saatana haluaisi neuvoa erittäin “siistin” keinon miten lasten syntyväisyyttä voidaan säännöstellä. Mutta Jumala ei tunne mitään eroa tai rajoja siinä, miten siististi tai törkeästi tämä suoritetaan. Jumalan sanassa on tälle synnille nimitys: Murha. Se on harkittu murha huolimatta siitä, miten siististi tai törkeästi se suoritetaan.” (Päivämies 17.11.1960.)

”Murha-sanan tilalle on annettu uusi nimi ’perhesuunnittelu’. Synnin peitteeksi on vedetty rakkaus.” (Päivämies 26.10.1966)

”Ehkäisy on saastaisuuden ja murhan synti. Saastaisuutta on sukupuoliyhteys avioliitossa, mutta yritys ehkäistä raskaus. Lisäksi ehkäisy on murha, koska se estää elämän syntymisen.” (Päivämies 14.6.1962.)

”Yhta veriset kadet ovat ehkäisijällä kuin abortin tekijallä. Tällaistahan siellä käytetään.” (Sitaatti tv-haastattelusta. 2011.)

”Olen iloinnut siitä että uskovaisilla tässä ajassa on vielä rakkautta ottaa vastaan se elämä, ne lapset joille Jumala on tahtonut elämän antaa. 54 vuotta avioliitossa olleena, me muistamme ajat että tuolloin 60-luvulla oli tällainen opetus yhteiskunnassamme, että kiersivät terveydenhoitajat avioparien luona esittelemässä, kuinka on mahdollista säädellä lasten syntymää. Se on ihmisteko. Se on lähellä murhan syntiä, kun tartutaan tuohon Jumalan säätämään elämään. Jonka Jumala on säätänyt. (Aatos Mehtälä, saarna Reisjärven opistoseuroissa 12.7.2014.)

Aviomiestä opetettiin SRK:n kannaotoissa ajattelemaan, että miehen ei pidä kantaa huolta vaimon tulevasta hyvinvoinnista eikä syyllistää itseään, mikäli vaimo sattuisi kuolemaan liian tiheiden raskauksien ja synnytysten seuraamuksiin.

”Perhesuunnittelu on synti kaikissa muodoissaan. Ei voi tulla kysymykseen kalenterin seuraaminen, ei edes yhteisestä sopimuksesta erillään oleminen, jos sen tarkoituksena on vain se, että ei saataisi lapsia. Se on Jumalan Sanan mukaan sallittu vain hetkeksi sairauden vuoksi. Mutta sairauttakaan ei saa tehdä pahemmaksi kuin se todellisuudessa on ja näillä tekosyillä käyttää väärään tarkoitukseen. usein joutuu myös sellaisiin kysymyksiin, että onko alistuttava näissä asioissa silloin kun terveys on heikko, ja jokainen synnytys näyttää äidille vaaralliselta. On luonnostaankin selvää, että kaikki synnytykset ovat vakava ja toisaalta vaarallinen asia. On kuitenkin muistettava se tosiasia, että Jumalan kädessä on päiviemme luku. Jos niin käy, että matkan pää koittaa synnytyksen yhteydessä, ei siinä tarvitse jäädä itseä syyttelemään.”

(Päivämies 23.10.1974, vanhoillislestadiolaisten terveysalan työntekijöiden ja SRK:n johtokunnan yhteinen kannanotto.)

Puhujainkokouksen virallisessa päätöksessä kiristettiin tulkinta tämän mukaiseksi. Päivämies julkaisi vuonna 1979 puhujienkokouksen äärimmäisen tiukan kiellon, joka käytännössä vaati uhraamaan naisen hengen, sillä se ilmoitti suorin sanoin että naisen hengenmenetyksenkään uhalla ehkäisyä ei sallita:

”Ei milloinkaan eikä missään muodossa ihmiselämän ehkäisy tule Jumalan lapsilla kysymykseenkään. Jumalan lapsina me tiedämme, että se on Pyhä asia Jumalan elämä, ja elämän mahdollisuudet on kätketyt juuri siemeneen. Siksi ei missään muodossa ehkäisyä ole hyväksytty. Vaikka niinkin kävisi että uskovainen äiti taikka lapsi kuolisi synnytyksessä, taikka odotusaikana, niin he pääsisivät taivaaseen.” (Päivämies 14.2.1979.)

Jopa vanhoillislestadiolainen terveydenhoitohenkilökunta, joka on ammattietiikassaan sitoutunut  ilmoitti sitotuvansa ehkäisykieltoon omassa ammattityössään!

”…Lapsi on kivulla synnytettävä, ja jokainen synnytys on itse asiassa vaarallinen. Synnissä elävät äidit pelkäävät kuolemaa. […] Lopputuloksena keskustelussa tuli se ehdoton toteamus: perhesuunnittelu ja lapsisäännöstely sen kaikissa muodoissa on synti Jumalan sanan jälkeen. Siihen ei voi lääkärikään muutosta tehdä, vaan on kaikessa pyrittävä rohkaisemaan ja auttamaan synnyttäviä äitejä.” (Lääkintähenkilökunnan, SRK:n johtokunnan ja puhujien neuvonpito, Päivämies 28.8.1971.)

Voidaan aiheellisesti kysyä, syyllistyivätkö lausuntoon sitoutuneet lestadiolaiset terveydenhoitoalan ammattilaiset oman alansa ammattietiikan loukkaamiseen sitoutuessaan olemaan turvaamatta naisen elämää ja henkeä lääketieteen keinoin. On olemassa lääkärinvala ja sairaanhoitajan lupaus, joiden keskeinen sisältö on sitoutuminen kärsmyksen lieventämiseen ja terveyden säilyttämiseen.

Päivämiehen pääkirjoituksessa muistutettiin vuonna 2005:

”Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on nähty aina synniksi Jumalan valtakunnassa.”(Päivämies, 12.5.2005, pääkirjoitus.)

Uskovaisille vakuuteltiin, että Jumala ottaa ehkäisevältä pariskunnalta siunauksensa pois:

”Jos lasten lukumäärä tahdotaan itse päättää, luottamus Luojaan on loppunut. Se pahoittaa Jumalan. Elämä alkaa köyhtyä ja tulla järkeileväksi ja kovaksi. Jumalan siunaus menetetään, ja uskon valo sammuu.” (Maallikkopuhuja Esko Lapinoja Päivämiehessä 21.10.2008.)

”Koska lapsi on Jumalan luomisteko, Herran lahja, ja lapsen arvo Jeesuksen mukaan ehdoton, uuden elämän syntyminen on alusta lähtien pyhä tapahtuma, johon ihminen ei saa puuttua.” (Minä uskon Jumalaan, Isään, 2009)

Monissa seurapuheissa ja hartauskirjoituksissa käy ilmi, että puhujat opettavat ihmisen olevan olemassa jo ennen hedelmöitystä, odottelemassa pääsyään ihmiseksi. Tätä opetusta on esiintynyt kristinuskon alkuaikoina joissakin sittemmin harhaopeiksi leimatuissa lahkoissa, ja sitä nimitetään kristiuskon historiassa ”ennalta olemassaolon” opiksi eli pre-eksistenssi-opiksi. Esimerkki pohjoissuomalaisen maallikkopuhujan hartauskirjotiuksesta:

”Jumala yksin voi antaa elämän. Millä oikeudella minä, ihminen, voisin sanoa, ettei jollakin perheemme jäsenellä olisi ollut oikeutta syntyä tähän maailmaan? Millä oikeudella minä voisin päättää, että mahdollisesti perheeseemme vielä syntymättömillä lapsilla ei olisi oikeutta syntyä, kasvaa ja elää oma elämänsä? (Päivämies 50, 2010.)

Lasten synnyttäminen on SRK-opetuksessa peruslteltu myös sisälähetystyönä. ”Jumalan valtakunta kasvaa sisältäpäin”, on usein seurapuheissa todettu suositus ja kehotus Siionin äideille. Puhujat tunnustivat siis sen aivan suoraan, että ehkäisy on syntiä siksi, että oman liikkeen jäsenämäärä ei hiipuisi!

”Jumalan perheväkeen syntyy lapsia siihen asti, kunnes Jumalan lapsiluku on täynnä.” (Päivämies, 3.8 1972.)

”Näissä seuroissa oli hyvin paljon lapsia. Siitä näemme ja epäuskoinenkin maailma näyttää huomanneen, että olemme niin kallista sukua, ettemme kuole sukupuuttoon. Jumalan siionilla on tulevaisuutta. Ja senkin tähden on hyvä, kun on paljon lapsia, että näin Siioni kasvaa sisältäpäin.” (Päivämies, 9.4.1976.)

Rovasti Seppo Lohi lausui saman asian itse kymmenisen vuotta sitten Kalevassa ja Kalajokilaakso-lehdessä aivan avoimesti:

”Jos säännöstelemättömyydestä luovuttaisiin, vanhoillislestadiolaisuus katoaisi viidenkymmenen vuoden sisällä.” (Kaleva )

”Ehkäisyn hyväksyminen heikentäisi lestadiolaisuutta. Seppo Lohi sanoo, että ehkäisyn hyväksyminen olisi kuolema lestadiolaiselle liikkeelle. Seppo Lohi pitää ehkäisykantaa koko liikkeen kannalta olennaisen tärkeänä. – Jos tässä asiassa kanta muuttuu, kuolema on lestadiolaisen liikkeen padassa ja koko liike sammuu.” (Kalajokilaakso-lehti 27.6.2008.)

Ajatus tuottaa kristittyjä biologisesti lapsia synnyttämällä on tietenkin vakavasti Raamatun vastainen ja harhaista lahkolaisuutta. Ajattelu osoittaa, miten kauas harhaan joutuu hengellinen yhteisö, kun aletaankorostaa yhtä kysymystä ohitse Raamatun ja torjutaan omakohtainen Raamatun tutkistelu.

SRK:n puheenjohaja ja pääsihteeri ottivat kantaa ehkäisyyn esimerkiksi vuonna 2012.

“Ehkäisemättömyys on uskon kysymys ja uskon perusta on Raamatussa.” – Olavi Voittonen ja  Tuomas Hänninen, Päivämies 19.9.2012.

Syntyvyyden sääntelemättömyys on Raamatun luomiskertomuksen ja ensimmäisen uskonkappaleen pohjalta nouseva uskonkuuliaisuuden asia. Opillisia asioita ei voi muuttaa.  (Puhuja, teologian ja filosofian maisteri Tuomo A. Komulainen, Pohjolan Sanomat 9.2.2014.)

Ehkäisykiellosta todellakin tuli vuosikymmenien mittaan keskeinen opillinen uskonkappale ja uskontunnustus.

Liikkeestä tämän takia irrottautumaan joutunut entinen vl-isä kirjoitti Kotimaa24:n nettikeskustelussa:

Vanhoillislestadiolaisen yhteisön luoma paine ehkäisemättömyysopin pitämiseen ja suureen perheeseen on säälimätön. Se on enemmän kuin normi – se on keskeisin opinkappale, jonka ympärillä koko yhteisö pyörii. (Ex vl Isä  Kotimaa)

Samoin vähän yli kolmikymppisten ikäpolveen kuuluva kirjailija Pauliina Rauhala totesi Sana-lehden haastattelussa viime vuonna:

Rauhala_2

Tuomo A. Komulainen toteaa aivan oikein, sillä olisikin tietysti omituista, jos näin keskeinen opillinen kysymys synnistä muutettaisiin ehdovallan kysymykseksi, jonka jokainen uskova saisi itse vapaasti ratkaista, miten uskoo ja miten asian ratkaisun parhaaksi näkee.

Mikäli ehkäisykiellosta päätettäisiin reilusti luopua, päätös tulisi tietenkin tehdä siellä missä ehkäisyn synnillisyydestä aikaoinaan päätettiin, eli puhujien kokouksessa.

Talvella 2014 eräs puhuja esittikin nimimerkillä  julkaisemassaan kirjoituksessa, että ehkäisykielto tulisi käsitellä uudelleen puhujienkokouksessa ja se tulisi kumota. Lisäksi puhujien tulisi pyytää anteeksi ehkäisykiellosta aiheutunutta kärsimystä.

Joillakin vl-papeilla on myös selvästi epäröiviä kantoja ehkäisykiellon raamatullisuuden suhteen. Tuskin kukaan puhuja tai pappi kuitenkaan rohkenee vielä täysin kyseenalaistaa ehkäisykieltoa julkisesti. Menee vielä muutama vuosi.

*        *         *

Ajattelemisen aihetta antoi Korpijaakko.

*        *         *

Lue lisää:

Päivi Alasuutari: Kuuliaisuus koetuksella – Syntyvyyden säännöstelyn kielto vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Sosiologian pro gradu. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, Tampereen yliopisto, 1992.

Do Amish use birth control? Amish Online Encyclopedia.

HS: Voittonen manipuloi hyväksikäyttöselvitystä. Kaleva 5.1.2014.

Matti Huuskonen: Lestadiolaisjohtaja antoi hyväksikäyttäjän välttää poliisin. Helsingin Sanomat 5.1.2014.

Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia: Ihmisoikeusliiton taustamuistio 4.3.2009.

Vuokko Ilola: Myy silloin kun on ostajia. Blogikirjoitus 24.6.2014. Kotimaa24.

Inka: Miten tämä on tällaiseksi mennyt? Kun uskomisesta oli tullut salailua 1979

Kapu: Lestadiolaisnaiset turvautuvat salaa ehkäisyyn

KION: Lestadiolaisten ehkäisykielto ihmisoikeusloukkaus. Kotimaa24 11.1.2011.

Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista.

Topi Linjama: Voima, toivo, hallinnan tunne. Kotimaa24 21.12.2013.

Naisen oikeudet lestadiolaisliikkeessä. Televisio-ohjelma. Youtube.

Oikea ja väärä – SRK:n vuosikokouksen julkilausuma.  Julkistettiin Perhon suviseurojen tiedotustilaisuudessa 2005. [Julkilausumassa mm. toistettiin ehkäisyn pitäminen syntinä. Ei enää luettavissa SRK:n sivuilla.]

George Orwell: Eläinten vallankumous.

George Orwell: Vuonna 1984.

Puhuja: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi. Julkaistu nimimerkillä Ensio.

SRK: Minä uskon Jumalaan, Isään. Kannanotto SRK:n vuosikokouksessa 2009. Poistettiin SRK:n sivuilta 2011.

Systomykoosi: Ehkäisykielto

Työssäkäyvä vl-äiti: Mistäkö sen tietää, onko äiti väsynyt?

”Yhtä veriset kädet ovat ehkäisijällä kuin abortin tekijällä”. YLE uutiset 19.9.2011.

 

 

Mainokset

24 kommenttia

Kategoria(t): 1960-luku, 1970-luku, 1980-luku, 2000-luku, 2010-luku, avioliitto, äitiys, ban of birth control, bans, eettisyys, ehkäisykielto, erehtymättömyys, forbidden things, hengellinen väkivalta, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, itsesensuuri, johtajat, johtokunta, julkaisutoiminta, kaksoisviestintä, kannanotot, kasvatus, keskustelu, keskusteluilmapiiri, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, kymmenen käskyä, lapset, lähihistoria, lisääntyminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi, miehen asema, mielenterveys, naisen asema, naiseus, nettikeskustelu, normit, norms, nuoret, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, puhujat, puhujien ja seurakuntavanhinten kokous, Puhujienkokous, Raamatun tulkinta, raskaudenpelko, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, sananvapaus, sensuuri, sielunhoito, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, synnit, syyllistäminen, uhkailu, ulossulkeminen, vallankäyttö

24 responses to “Seppo Lohi: Emme ole keskustelleet ehkäisystä 42 vuoteen!

  1. vs

    Mielestäni on väärin tai vääristävää sanoa, että vl opetus ehkäisyn synnillisyydestä ei perustu raamattuun. Toki raamatussa ei puhuta ehkäisystä, mutta vl käsitys lasten vastaan ottamisesta ja saamisesta nojaa raamattuun: entisaikojen uskovaisten käsityksiin; tätä kautta ex analogia päätelmiin Jumalan luomistyöstä, ts. Jumalan rooliin uuden elämän synnyssä. Siitä voimme kuitenkin olla montaa mieltä, miten näihin raamatun kohtiin tulisi suhtautua. Jumala kun ei ole asiaan (tietääkseni) kantaansa suoraan ilmaissut. Raamatun ihmiset, kuten eeva, jaakobin vaimot ja paavali ovat täten itse päätelleet/ uskolla käsittäneet Jumalan roolin uuden elämän antajana ja tästä me olemme vuorostaan päätelleet, miten ihmisen on sallittua toimia; mikä on ihmisen rooli uuden elämän synnyssä.

    Yksi teologinen erimielisyyden aihe tässä kohdin on se, miten meidän tuliso suhtautua raamatun aikaisten ihmisten uskonkäsityksiin. Oma kantani on se, että kaikki he olivat yhtä erehtyväisiä kuin mekin. Siten esim. paavalin kirjeet eivät ole sen puhtaampia kuin päivämiehen kirjoitukset, eli tämän päivän uskovaisten kirjoitukset. Moosesta, joka oli murhaaja ja epäuskoisen puolison ottanut opettaja, tuli Jumalan kädestä pitäen päivästä toiseen neuvoa, että tämä oikein toimi ja opetti. Tässä on meille esimerkki. Vain Jeesus oli erehtymätön opettaja.

  2. Mary Ann

    Tuntuu kyllä kauhean pahalta lukea noita Päivämiehen kirjoituksia lapsi-asiasta. On ihan vaikea ymmärtää että miten kovuudella ja vaatimalla on lähdetty asiaa hoitamaan… en osaa kirjoittaa mitä tunnen ja koen näitä ajatellessa! Mutta siksi kannattaa lukea elävän uskon ja rakkauden sävyttämiä ajatuksia mitä Kirsi Kähkönen kirjoitti Joonan blogissa. Olen saanut itse tästä suurta lohtua.

    ”On aivan ihanaa, jos ja kun monet perheet jaksavat ottaa täydestä sydämestään vastaan pienet Taivaantaimet vuosi toisensa jälkeen, kasvattaa heitä armossa ja totuudessa, tasapainoista perhe-elämää eläen. Nämä perheet ovat saaneet Jumalalta voiman ja kyvyn elää todeksi sanat: ’Niinkuin ovat päiväsi, niin ovat myös voimasi.’ Tämä rohkaiseva saarna kaikukoon edelleen Siionissa meidän kaikkien voimaksi.

    Kysymys kuuluu: luodaanko tällä saarnalla salakavalasti Siionin sisälle ns. uskovaisen perheen idylli tai kiiltokuvamainen illuusio, josta on pyyhitty pois todellisen inhimillisen elämän aiheuttama raadollisuus ja rikkinäisyys? Tai sitten, että kärsimystä ei NÄHDÄ rehellisesti tai sitä vähätellään, lasten tarvitsevuus ohitetaan, väsymystä tai uupumusta ei tunnisteta ajoissa ja jaksamisen rajat ylitetään liian usein.

    Itseäni hätkähdytti muutama vuosi sitten erään suuren perheen äidin kertomus: hän kertoi minulle avoimesti perhe-elämänsä suurista
    vaikeuksista, ja totesi lopuksi että eihän näistä voi uskovaisten
    keskuudessa ääneen puhua, kun kukaan ei ymmärrä, että näin hirveitä vaikeuksia voi olla uskovaisissa perheissä. Hän oli tullut torjutuksi oman kertomuksensa kanssa aikaisemmin ja koki itsensä ns. ”huonoksi
    uskovaiseksi ja äidiksi”, kun perhe-elämä oli kaikkea muuta kuin
    harmoniaa.

    Mielestäni on erittäin vaarallista, jos uskovaisten keskuuteen syntyy sellainen harhakäsitys, että kun olemme uskovaisia, sen myötä kaikki elämän vaikeudet voitetaan, vaikeuksissa usko vain lisääntyy ja elämän kallein asia kirkastuu kirkastumistaan. Näin voi todella tapahtuakin, kuten monet ovat kertoneet.

    Kieltäytyminen, ”itsensä uhraaminen” ja ”lihan ristille naulitseminen” ei voi saada mystistä hengellistä ulottuvuutta, kuten ankarien luostariveljeskuntien yhteisöissä. He kieltävät itseltään kaikki maalliset asiat, paitsi niukan syömisen ja nukkumisen, rytmittävät elämänsä jatkuvan sisäisen rukouksen, jumalanpalveluksen ja työnteon toistuvissa sykleissä. Tätähän Luther juuri kritisoi ankarasti, koska hän näki systeemiin kätkeytyneen itsepetoksen.

    Kun tulkitaan Jumalan Sanaa, sen tulee olla uskovaiselle pelkkää
    eheyttävää evankeliumia, eikä piiruakaan käskevää lakia tai pakkoa.”

    ❤ Amen!

  3. Still

    Missä kohtaa raamatussa on tuo kohta, ’Niinkuin ovat päiväsi, niin ovat myös voimasi.’ ?

    • Daniel

      Still kysyi: ”Missä kohtaa raamatussa on tuo kohta, ’Niinkuin ovat päiväsi, niin ovat myös voimasi.’ ?”

      Kyseessä on tapaus, joka kerrotaan Vanhassa testamentissa, Mooseksen kirjassa. Siinä kerrotaan, millä tavalla Mooses siunasi ennen kuolemaansa patriarkka Jaakobin kaksitoista poikaa, jokaisen erikseen erillisellä siunauksella. Veljeksistä Asser-niminen (jonka jälkeläiset sittemmin hävisivät) sai Moosekselta siunauksen jossa on tuo Stillin mainitsema ajatus. Siinä tilanteessa ei ollut kysymys lasten syntymisestä, vaan Mooses kannusti jokaista poikaa erikseen ja lupasi heille jokaiselle loistavan, menestyksekkään tulevaisuuden. Kertomuksen tavoitteena lienee ollut luoda tulevaisuudenuskoa itse profeetan auktoriteetin antaman siunauksen muodossa.

      Israelin uskonnollisessa historiankirjoituksessa katsotaan, että Jaakobin poikien jälkeläisistä syntyi käsitys Israelin ”heimoista”. Tämä heimo-ajattelu on ehkä verrattavissa suomalaisiin ”maakunta-heimoihin”, eli vrt. savolaiset, karjalaiset jne. eli enemmän mytologiaa kuin faktaa. Oli tietysti tärkeää, että tiedettiin että uskonnon tärkein pfoeetta oli siunannut näiden heimojen esi-isän.

      Jaakobilla oli siis Mooseksen kirjan mukaan kaksitoista poikaa neljän naisen kanssa. Kaksi naisista oli virallisia vaimoja ja kaksi ns. jalkavaimoja, nykykielellä avovaimoja. Pojista Lea-vaimon synnyttämiä oli kuusi: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon. Jaakob sai lapsia myös Lean orjattaren Silpan kanssa, joka synnytti Jaakobille kaksi poikaa, nimeltään Dan ja Naftali. Kun Jaakob sai vaimokseen myös Raakelin, tämä ei heti saanut lapsia (ainakaan poikia), ja kerrotaan että siksi Jaakob piti avovaimonaan (Lea-vaimon ja Silpan lisäksi) Raakelin orjatarta Bilhaa. Bilhan kanssa Jaakob sai kaksi poikaa, nimeltään Gad ja Asser. Raakel sitten synnytti Jaakobille kaksi poikaa, Joosefin ja Benjaminin.

      Mooses siunasi Jaakobin pojat, kunkin erikseen nimeltään mainiten. Jokainen poika sai erilaisen, yksilöllisen siunauksen Moosekselta.

      Sanonta, jota on ruvettu käyttämään ehkäisykiellon yhteydessä saarnoissa ja kanssapuheissa esimerkiksi naisten lohduttamiseksi, on lause jolla Mooses siunasi vuorollaan Asser-nimisen pojan.

      ”Ja Asserista hän sanoi: ”Siunattu olkoon Asser poikien joukossa. Olkoon hän veljiensä lemmikki, ja kastakoon hän jalkansa öljyyn. Rautaa ja vaskea olkoot sinun salpasi; ja niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin.”

      Lopputekstissä ylistetään heimoja ja Jumalna Israelille suomaa erityissuojelua.

      ”Ei kukaan ole niinkuin Jesurunin Jumala, joka kulkee taivasten yli sinun apunasi ja korkeudessaan pilvien päällitse.

      Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: ’Hävitä!’

      Näin Israel asuu turvassa, Jaakobin lähde erillänsä viljan ja viinin maassa, jonka taivaskin tiukkuu kastetta.

      Autuas olet sinä, Israel; kuka on sinun vertaisesi! Sinä olet kansa, jota Herra auttaa, hän, joka on sinun kilpesi ja suojasi, sinun miekkasi ja korkeutesi. Vihollisesi mielistelevät sinua, ja sinä astut heidän kukkuloillansa.” (5. Moos. 33:24-29)

      Asserin, kuten muidenkaan Jaakobin poikien siunauksen kohdalla kohdalla ei ole siis kysymys lasten saamisesta, vaan tässä on ”kansakunnan mielialoja” kohottava kertomus siitä, että Israelin tulevaisuus Mooseksen jälkeen on oleva menestyksellinen.

      Jaakobin poikien jälkeläisten osalta siunauksen lupaukset eivät toteutuneet. Niin Asserin kuin myös yhdeksän muun pojan nimiin luetut heimot hajaantuivat ja katosivat kokonaan 700-luvulla eaa. assyrialaisten valloitettua Isrelin alueen. Vain etelämpänä eläneet Juudan ja Benjaminin sekä Leevin ”heimot” säilyivät.

      Jaakobilla oli todennäköisesti myös tyttöriä, mutta kuten usein, tässäkin Raamattu jättää heidät mainitsematta, lukuunottamatta Diinaa, jonka kohtalosta kerrotaan hieman myöhemmässä vaiheessa. Diinan äidistä ei Raamatussa ole mainintaa.

      • vs

        Mielestäni se on kummallista ja väärin, että vanhasta testamentista aina poimitaan joitakin ”sopivia” kohtia saarnattavaksi ja opetuksen perustaksi, ilman kontekstia (esim. ”Onanin synti”: Onan ei noudattanut Juudan kehotusta saattaa veljensä vaimo raskaaksi -> tästä johdetaan ehkäisyn synti ja itse tyydytyksen synti; kertomatta jätetään mm. se, että kyse oli avioliiton ulkopuolisesta seksistä kuin myös se, että Juuda, käskyn antaja, nai huoraa ja yrittää myöhemmin naisen tapattaa siveettömyyden vuoksi. Tuomio perutaan, kun Juuda saa tietää, että naisen kantama lapsi onkin hänen omansa. Hups…).

        Sitten kun näitä irrallisia lauseita toistetaan kuin tarkkarajaista lakitekstiä, vaikka kertomukset perustuvat suulliseen perimätietoon, jotka vasta myöhemmin on saatettu kirjalliseen muotoon ja tästä edelleen käännetty eri kielille.

      • 1Ihminen

        Kun Asserille Moosekselta saatu lupaus ei näköjään auttanut miestä, niin miksi sitä sitten toistellaan meille naisille? Mikä syy meillä on ottaa se tosissaan?

  4. Still

    vs:lle: kirjoitat ”Siten esim. paavalin kirjeet eivät ole sen puhtaampia kuin päivämiehen kirjoitukset, eli tämän päivän uskovaisten kirjoitukset.”

    Tulikohan sinulla nyt lapsus, rinnastat Päivämiehen kirjoitukset Raamatun kirjoituksiin, aivan ystävällismielisesti kysyn. Raamatun sana on ja pysyy, Jumalan sana ei muutu. Päivämiehessä kyllä siteerataan Raamattua mutta ei se tee siitä Jumalan sanaa. Jumalan sana on Pyhän hengen vaikutuksesta kirjoitettua, Päivämies on ihmisten omia kirjoituksia, kuten tiedät niin ko. lehdessä on kirjoitelleet mm. pedofiilit, mustat synnit sydämissään ja harhaoppiset henkiopin puolustajat, eihän sellainen julkaisu ole Pyhän hengen vaikutuksesta kirjoitettua.

    • vs

      Still, vastauksena sinulle: ei ollut puhdas lapsus, mutta ehkä harkitsemattomasti kirjoitettu. Sanotaanko, että olen parina päivänä pohtinut asiaa, enkä tiedä, mitä asiasta pitäisi ajatella. 🙂
      Esittämäni perustuu käsitykseeni pyhästä hengestä, josta keskustelimme toisaalla. Nimittäin, että Paavalillakaan ei ollut pyhää henkeä sen enempää kuin sinulla tai minulla. Oppi, että raamattuun ei ole päätynyt mitään ihmislähtöistä, on tietääkseni peräisin ihmisestä, ei Jumalan sanasta (ilmoituksesta). Toki tämä ei tarkoita sitä, etteikö tämä täysin yleisesti kaikessa kristillisyydessä vallitseva oppi voisi pitää paikkaansa. Ongelmaksi vain tulee se, että miksi Paavalin kirjeet voivat olla osa raamattu ja ja siten pyhiä, mutta esim. Lutherin kirjoitukset ei. Kuka on tehnyt aikanaan linjaukset, mitä raamattuun sisällytetään ja mitä ei. Kuka on sanonut, että pyhä henki ei ole puhdistanut myöhempiä kirjoituksia ja julkaisuja kaikesta väärästä? Vastaus minun historiantuntemuksellani on: katolinen kirkko. Tämä oppi on katolisen kirkon luoma. Oppi voi olla oikea tai väärä, ja nähdäkseni molemmat vaihtoehdot on yhtä todennäköisiä.

      Oli miten oli, missään tapauksessa en sano, että meidän pitäisi heti ensimmäisenä olla epäilemässä Paavalin kirjoituksia, paratiisin Eevan käsityksiä lapsen saannista jne. Päin vastoin! Raamatussa on kuitenkin paljon kohtia, joissa näkyy, että ne on ihmisen rajallisen, aikaan ja paikkaan sidotun käsityskyvyn vallassa sanottu ja kirjattu. Miksi ne muuten olisivat keskenään ristiriitaisia tai empiirisesti havaittavaa todellisuutta vastaamattomia (”maaimassa on neljä kulmaaa ja kansi päällä”, ”ensin oli maapallo ja sitten tähdet” etc.)

      Ajattelen, että nämä asiat eivät ole uskon asioita, uskon kohteena, vaan tieteen kenttää. Voin toki olla väärässä. Jos olen väärässä, niin sitten kai on niin, että Jaakobin viekkaus ja ahneus eivät olleet syntiä etc. Entäs abrahamin käymät sodat, lotin tyttärien teot, Joosefin harjoittama kansan orjuuttaminen ja epäjumalaa palvelevan, epäuskoisen vaimon ottaminen? Mitä ajattelet siitä, pitäisikö meidän omaksua heidän ajattelunsa puhtaana, koska ne ovat raamatussa ja Jumala heidän kanssaan kulki? Itse olen taipuvainen ajattelemaan, ettei näiden ihmisten ajattelu ja kertomukset itsessään, per se ole Jumalan sanaa.
      Uskovaisena näitä vain pohdin, ehkä olen väärässä, ehkä oikeassa, mutta tällä ei liene Taivaaseen pääsyn kanssa tekemistä? Riittääkö, että rukoilen Herran antavan minulle sellaisen ymmärryksen asioista, jonka hän parhaaksi näkee. Varmaankin hän ainakin avasi sanaansa enemmän Paavalille ja Lutherille kuin minulle, maallisten lakien tuntijalle.

  5. luukanvalma

    Siinä tapauksessa, että joku henkilö tai ryhmä rinnastaa itseään Jeesukseen, Jumalaan tai Pyhään Henkeen, on menty tosi kauaksi Jumalan Sanasta. Myös tuo pääsääntöisesti Vanhan Testamentin käyttäminen osoittaa, että avara kristillinen ihmiskäsitys ja armollisen Jumalan kunnioitus joutuu usvan sekaan. Kirkko on valinnut evankeliumikirjoissaan saarnatekstiksi aina evankeliumin, koska me olemme kristittyjä ja meidän oppikirja numero yksi on Uusi Testamentti. Jeesus neuvoi rakastamaan lähimmäistä niinkuin itseään, sekä myöskin ”vihamiehiä”, joita oikeasti ei edes saisi olla meidän puolelta. Vaino tulee yleensä ulkopuolelta . Nyt näissä keskusteluissa on paljon vihan henkeä ja saassa uskossa olevien arvostelemista ja hätistämistä ulos porukasta. Isämme ei varmaan siitä tykkää!

    • vs

      Hienosti kirjoitit Valma! Jotenkin itsekin olen maallikkona, aloittelevana raamatun lukijana tullut siihen tulokseen, että uutta testamenttia meidän tulisi ennen kaikkea tutkia. Maallikkosaarnaajilla ei edes ole riittäviä edellytyksiä vanhan testamentin tekstejä tulkita. Ainakin kuulemani puheet ovat olleet mitä erikoisempia. 🙂

      Valmalta haluaisin kysyä, tarkoittamatta olla ilkeä tai epäkohtelias, miten tulkitset sitä, kun paavali kirjeessään titukselle neuvoo, että naisen ei tule opettaa, koska nainen oli se, joka lankesi käärmeen houkutuksiin. Itse luulen, että paavali pelkäsi vielä kerran käyvän niin, että käärme luikertelee seurakuntaan naisen kautta. Eikö asiasta ole tämän ohella myös ilmestyskirjassa?

      Järki sanoisi, että Taivaan Isä haluaisi kaikkien puhuvan uskosta, eikä sukupuoli vaikuta ihmisen lahjoihin tulkita ja puhua. Ja voi miten lukuisa on niiden miesten joukko, joiden suusta eksytystä on kuultu. Mutta voimmeko silti kuitata Paavalin pelkoa olan kohautuksella?

      Olisi myös kiva kuulla, miten ihmiset tulkitsevat Paavalin sanoja, että nainen tulee autuaaksi synnyttämällä tai kuten uudempu käännös sanoo ”lasten synnyttäjänä”. Ajatteliko paavali tosiaan, että lasten vastaanottaminen on autuuden ehto, vai pitäisikö myös tätä lukea luomiskertomusta vasten. Tätä lienee haettu uuden käännöksen sanamuodolla ”synnyttäjänä”, joka viittaa yleisesti naisen rooliin, ei tekoon tai toimintaan?

      • luukanvalma

        Kiitos kysymyksistäsi vs! En ole oikeastaan eksegetiikan asiantuntija, vaikka niistäkin aineista on kiitettävät. Myös kreikankielisen UT:n ja sen sanakirjan (jonka itse olen tehnyt) olen lahjoittanut miniälleni. – Sen verran tiedän, että juutalaisessa synagoogassa naiset istuivat lehterillä ja miehet alakerrassa. Puhua verbi on kreikan kielessä logo, mistä tulevat kaikki tieteen nimet (logia) Jumalan nimi on myös Logos, koska hän on sekä maailman järki että Luoja (sanallaan). Paavali käyttää tuossa kuuluisassa lauseessa verbiä lalein, joka merkitsee lörpöttelyä, pölpötystä. Ilmeisesti naiset lehterillä häiritsivät, joten Paavali kehotti olemaan hiljaa ja kysymään miehiltään mitä puhujat tarkoittivat. – Tuo lienee sivuseikka, sillä Raamatussa naiset ovat vieneet ensimmäisenä eteenpäin sanomaa Jeesuksen Ylösnousemuksesta ”veljille”. Raamatussa on myös naisprofeettoja, niinkuin historian kuluessa on ollut esim. luostarilaitosten perustajia ja hyväntekeväisyysliikkeitten perustajia. Ilman puhelahjaa ei mitää suurta voi perustaa. – Tuo autuaaksi tuleminen synnyttämisen kautta tai ilman synnyttämistä on harhaoppia, olkoon se käännetty miten tahansa ja mistä tahansa, sillä me tulemme autuaaksi pelkästään ja ainoastaan uskon kautta Jeesukseen ”yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden”. – Minä olen halunnnut pienestä pitäen julistaa evankeliumia, joten pappeus on ollut itsestään selvä minulle. Heti kun se oli mahdollista.- Ps. Myös muissa uskonnoissa kuin juutalaisuudessa naisille on annettu huono osa. Hindulaisuudessa ruuan valmistanut nainen saa syödä vasta koirien jälkeen, mitä jää, Muslimit alistavat naisia usein järkyttävillä tavoilla. Idän maissa on tapettu tyttölapsia jo syntyessään jne. Me krisityt yritämme pelastaa lapsia ja naisia monenlaisten keinojen avulla. Vielä on paljon tehtävää. Suomessa pitäisi käyttää kaikki lahjat paremman elämän puolesta. Se on jokaisen elämän tarkoitus.

  6. Snen

    Epäilysten kylväminen on suuri vaara uskolle ja omalletunnolle jos niihin menee mukaan. Jumala on elämän ja kuoleman herra. Hän yksin päättää syntymästä ja kuolemasta. Näin on tämä asia minulle kirkastunut. Jos lähtee ”vaihtoehtoja” etsimään niin pian sielunvihollinen korjaa… Olen onnellinen isosta perheestämme ja siitä että saan olla tänäänkin uskomassa. Voi kuinka turvallinen ja rauhallinen olo on. Aivan joka hetki. Minulla ei ole mitään pelättävää vaikka elämässä tulisi vastaan mitä hyvänsä koettelemuksia. Elävä usko on suurin lahja jonka voi saada Jumalalta.Hän on luvannut kuuliaiset lapset hyvästi siunata. Mikä on elämässä tärkeysjärjestys?

    • Still

      Eikö miehellä ole mitään sijaa tässä asiassa? Mitä sanot 13 vuotiaalle tytölle, joukkoraiskauksen uhrille joka on tullut raskaaksi, onko tämä vauva Jumalan vauvavarastossa ollut odottamassa että saa syntyä ko. järkyttävän tapahtuman kautta? Olet onnellinen osastasi, älä kuitenkaan jätä uhria makaamaan tielle siinä omavanhurskaudessa, sillä ei ole sijaa taivaassa.

      Miehen tahto on oleellinen lapsen teossa, Jumalan lapsi syntyy vedestä ja hengestä. Jumalan antaa kasvun ja lapset mutta ihmisen pitää rakastaa ja suojella elämää.

  7. Nimetön 220

    Olen jo aiemmin kysynyt, loppuko himo ja halu ehkäisyn tai abortin teon myötä? Vastausta en ole vielä saanut….
    Still, edellä muistutit ettei saa jättää lähimmäistä heitteille. Se on oikein!

    Joukkoraiskauksen uhri ja sen myötä syntyvä lapsi….
    miten on tilanne, jossa suuresta inhimillisestä ja vilpittömästä rakkaudesta, toivosta sekä rukouksesta alkunsa saanut ihmisitu osoittautuu lapsivesitutkimuksessa monivammaiseksi, jonka elämä olisi tod näk pitkä ja vanhemmille raskas, yhteiskunnalle kallis.
    Kumman sikiön abortointi on oikein? Ja millä perusteilla?

    Still, annat ymmärtää, että snen olisi omavanhurskas. Mistä niin päättelet?
    minusta snen vaikuttaa onnelliselta, tasapainoiselta, vilpittömältä ja Jumalaan luottavalta.
    Omavanhurskauteen ei mielestäni viittaa edes se, että hän halveksisi, mitätöisi, vähättelisi tai lyttäisi toisen ihmisen uskoa, eikä myöskään arvio toisen ihmisen katumuksen syvyyksiä tuossa kirjoituksessaan.
    alussa varoittaa epäilyksistä, kertoo omasta uskostaan, kertoo mitä hyvää Jumala on hänen elämäänsä antanut ja lopussa kyselee asioiden tärkeysjärjestyksestä. Onko se omavanhurskautta?

    • Still

      Sanoisin että raiskatun tytön kohdalla pitää harkita raskauden keskeytystä terveydellisten seikkojen vuoksi, myös eettisten näkökantojen vuoksi. Kehitysvamma ei ole raskauden keskeytyksen syy, tämän jätän vanhempien harkintaan ja Jumalan huomaan.

      Snenin omavanhurskaus liittyy laajempaan kontekstiin, aiheeseen jota hän tässä kommentoi. Hän antaa ymmärtää ehkäisy kielteisyytensä sillä että Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Minä perustelen sillä ehkäisyn sallimisen että Jumala on antanut tehtäväksi suojella elämää. Tästä syystä hän on mielestäni omavanhurskas. Ensimmäiset kolme lausetta hänen kommentissaan kertoo sen. Loppukommentista olen hänen kanssa samaa mieltä. Kuuliaisuuden kohde minulle on Raamattu ja Jumalan sana, Jeesuksen opetukset lähimmäisen rakastamisesta. Itsekin olen kiitollinen suuresta perheestäni, sillä en kuitenkaan oleta olevan mitään tekemistä sen kanssa olenko menossa taivaaseen vai kadotukseen, se on paljon enemmän.

      • vs

        Snen, haluaisin kuulla, mitä ajattelet srk:n/ lestaadiolaisten enemmistön kannattamasta uudesta linjasta, että ehkäisy voisi olla sallittu mm. vakavan sairauden edessä samalla kun korostetaan, että Jumala on elämän ja kuoleman herra ja raskaaksi tulo aina Herran tarkoitus, jos niin käy.

        Itse katson, että se, joka perustaa toimintansa Jumalan kaikkivoipaisun korostamiselle, ei voi koskaan puuttua elämän alkuun tai päättymiseen missään oloissa uskoaan hylkäämättä. Ei uskonsa perustusta voi modifioida aina tilanteen mukaan. Kaikki keinotekoiset tavat pitkittää elämää tai luoda/olla luomatta elämää ovat tällöin Jumalan varpaille astumista. Syntiä ovat tällöin niin syöpähoidot kuin kohdun poisto. Jumala ei taatusti hyväksyisi minkäänlaista ristiriitaisuutta eri tilanteiden, elämän ja kuoleman edessä.

        Toinen tapa on ajatella, että Jumalalla on viimekätinen valta elämän ja kuoleman kysymyksiin, mutta hän antoi ihmiselle järjen ja oman tunnon sitä varten, että ihminen, Jumalan kuva, tekisi ratkaisuja, jotka johtavat maksimaaliseen hyvyyteen. Tärkeimpiä ”oikeushyviä” Jumalan sanan mukaan ovat avioliitto, perhe ja lapset ja tämän kokonaisuuden – rakkauden -varjeleminen ja vaaliminen tärkeimpänä arvona uskon jälkeen. Edelleen, koska lapsen arvo on Jumalan edessä ehdoton, on lapsella oikeus syntyä toivottuna. Jos ihminen on kuitenkin langennut syntiin ja toisin toiminut, ei Jumalalle sekään ole mahdotonta, että hän saa vanhemmassa rakkauden lastakohtaan sytytettyä

      • vs

        Äh, painoin vahingossa lähetä-nappia kesken kaiken. Tarkoitus oli jatkaa, että vaikka lapsi saisi alkunsa ei-toivottuna, ei Jumalalle sekään ole mahdotonta, että hän vanhemmalle rakkauden ja voimavarat suo. Tämän jälkimmäisen käsitystavan mukaan meidän ei kuitenkaan tulisi vasiten kiusata tässä suhteessa Jumalaa.

        Mielestäni yllä esittämäni käsitystavat ovat kristinuskossa ainoat ajateltavissa olevat. Mitkään näiden ääripäiden välillä vallitsevat modifikaatiot eivät voi tulla kysymykseen.

        Jos itse joudun joskus valitsemaan, valitsen rakkauden. Tällöin voin olla varma, että tarkoitukseni on ollut toimia oikein. Aion myös valita syöpähoidon, jos tarvetta on.

  8. Helmi

    Vanhoillislestadiolaisuudessa näyttäisi tänä päivänä olevan vallalla ns. vakavan sairauden oppi, jonka mukaan vakava terveysuhka oikeuttaa ehkäisyn käytön. Nyt kysyisin teiltä rakkaat veljet ja sisaret, jotka tämän opillisen muutoksen olette kritiikittömästi ottaneet vastaan, mihin perustatte tämän uskonkäsityksen? Tämäkö linja on oikea ja vain siksi, että srk:n virallisten edustajien kautta tällaista uutta käsitystapaa on levitetty? Muutama ”johtaja” saa linjauksillaan teidät uskomaan mitä vain, mutta tuhansien rivijäsenten uudet ajatukset hylätään aina harhaoppina, haluamatta edes kuulla sanaa ”ehkäisy”.

    Miksi ette perusta arviointejanne raamattuun? Vai miten perustelette, että vakavan sairauden hoidossa ehkäisy olisi ok, mutta ei keskivaikean? Entä ennaltaehkäisevä sairauden hoito? Sekö ei enää ole ”olemassa olevan elämän suojelua”, ja siten ”sallittu peruste” puuttua luomistyöhön? Jos alatte ihmiset järkeilemään, niin pyrkikää edes rationaaliseen, johdonmukaiseen ajatteluun.

    • Juniper

      ”Mutta hän on ovi, ja joka hänen kauttaan käy sisään, se tulee autuaaksi, ja käy sisään ja ulos ja löytää laitumen. Tässä puhuu hän kristillisestä vapaudesta, että näet kristityt nyt ovat vapaat lain kirouksesta ja pakkovallasta, pitävät lain taikka jättävät pitämättä aina sen mukaan kuin huomaavat rakkauden lähimmäiseensä tai hänen hätänsä niin vaativan.” – Martti Luther.

  9. TJN

    Älä tapa.

    MITÄ SE MERKITSEE?

    Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.

    Jumala velvoittaa ihmisen kahteenkin kertaan eri Raamatun yhteyksissä lisääntymään (1. Moos. 1:28, Jer. 29:6). Martti Luther lausuu tähän liittyen, etteivät syntymä ja kuolema ole ihmisen annettavissa tai otettavissa, vaan ne kuuluvat Jumalan hallintavaltaan.

    Kyse on oikeastaan asennoitumisesta ensimmäiseen ja kolmanteen käskyyn. Ensimmäinen käsky lausuu:

    Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani.

    MITÄ SE MERKITSEE?

    Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.

    Jumalan tahdon eli kannanilmaisun lähtökohtana on siis tavoite säilyttää Hänen omakätisesti luomansa ihminen Hänen yhteydessään. Tämä merkitsee yhtäältä sitä, että ihmisen on tiedostettava lähtökohtansa (luotuisuutensa), jotta hän voisi olla kiitollinen saamastaan elämän lahjasta. Pelko aiheutuu siitä, että voimme menettää elämän yhteyden Jumalaan omassa olemuksessamme vaikuttavan turmeluksen tähden himoitsemalla mitä tahansa sellaista, joka turmelee Jumalan hyvän luomistyön.

    Kolmas käsky:

    Pyhitä lepopäivä.

    MITÄ SE MERKITSEE?

    Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme.

    Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle luomakunnan ja yksityisten henkilöiden elämänkohtaloiden välityksellä, sekä Sanansa kautta. Rakastaa Jumalaa merkitsee ja edellyttää rakkautta Hänen Sanaansa. Rakkautta Jumalaan ei voi olla ilman rakkautta hänen Sanaansa.

    Tältä pohjalta on käsiteltävä myös ehkäisykysymystä. Kun Jumala on luonut sinut ja minut, antanut meille elämän, jota hän päivittäin ylläpitää, onko ihmisellä tällöin oikeutta kieltäytyä suostumasta Jumalan hyvään luomistahtoon, jonka kautta Hän tahtoo lisätä ympärillemme ihmisiä, jotka välittävät meistä, ja edistävät näin ollen omaa parastamme? Yksilön vapauksia ja oikeuksia korostava nykyaikainen ihminen vastaa kysymykseen myöntävästi. Entäpä me?

    Vieläkin vakavampi kysymys on se, miten suhtaudumme omassatunnossamme ehkäisykysymykseen silloin, kun se elämän suojelemisen kannalta viidennen käskyn hengessä näyttää peräti välttämättömältä. Tätä taustaa vasten poikamies-Paavalin kehotus pidättäytyä avioelämästä vain silloin, kun perheessä erityisesti kysytään Jumalan tahtoa ilmeisen vaikeassa tilanteessa (tätä minä ymmärrän keskittyneellä rukoilemisella: 1. Kor. 6:5), asettuu oikeaan asemaan Jumalan luomistahdon näkökulmasta. Jumalan sanaan sidottu omatunto soimaa kristittyä ehkäisystä, mutta tilanteen jatkuminen uhkaa paaduttaa omantunnon, joka tulee piittaamattomaksi Jumalan Sanasta. Tähän Perkele opastaa kristittyä mielihyvin, ja tätä varten ehkäisystäkin varoitetaan niin voimakkaasti kuin ylempänäkin on esitetty.

    Kysymys voimien riittävyydestä on toiseen tauluun sijoittuvana ihmisten keskinäinen kysymys, josta Jumala on kuitenkin ilmaissut selkeän kantansa, joka on kommentissa ylinnä. Elämän ylläpitäminen ei ole yksinomaan vanhempien tehtävä, vaan yhteiskunnalla ja yhteisöllä on siinä oma roolinsa. Kun puhutaan epävakaasta, peräti helposti itsekeskeisyyteen kääntyvästä ihmisestä Jumalan hyvän tarkoituksen toteuttajana, todetaan ongelmaksi se, ettei kukaan meistä rakasta, saati kykene rakastamaan lähimmäistä niin kuin rakastamme itseämme, (vaikka toki sitä voi yrittää 🙂 ). Kasvavassa perheessä ajaudutaan kysymykseen: entäpä sitten, kun voimat loppuvat?

    Usko Jumalan hyvään tarkoitukseen ja syntiinlankeemuksen todellisuus lyövät toisiaan korville. Minulla ei ole automaattista selitysmallia, joka ratkaisisi kaikki tällaiset tapaukset. Helpompaa on viitoittaa eräitä periaatteita, jotka on syytä ottaa varteen ratkaistaessa kysymystä.

    1. Miten otan huomioon omassa elämässäni Jumalan tahdon elämän ylläpitäjänä?
    2. Miten säilytän uskon hyvässä omassatunnossa silloin, kun elämäntilanne edellyttäisi liukumista ”harmaalle alueelle”?

    Elämänkokemus on osoittanut ehkäisyn mahdolliseksi keinoksi tällaisissa tilanteissa, kunhan siinä otetaan vakavasti ylempänä oleva varoitus omantunnon laadun potentiaalisesta muutoksesta. Ehkäisy ei voi olla pääsääntö, vaan säännön vahvistava poikkeus. Sydämen tila ja ulkonaiset tavat kulkevat sopusoinnussa. Olennaista on omantunnon herkkyyden säilyttäminen.

    Kristityn asema maailmassa on viime kädessä yksinomaan sen ihmettelemistä, millaisiin tilanteisiin Jumala hänet johtaa, ja kuinka hän hallitsee asiat hyvään lopputulokseen.

    • vs

      TJN, on hienoa, että otat kirjoituksesi pohjaksi raamatun. Mielestäni mainitsemiasi raamatun kohtia ei kuitenkaan voi tulkita aivan niin kuin esität. Esim.tuo tulkinta ”velvollisuudesta lisääntyä” sekä lain käskyjen selitykset, vaikka olisit niiden pohjaksi lainannut Lutherin tai kenen tahansa muun Ihmisen ajatuksia. Ajattelepas, jos tuomarit alkais vetelemään hatusta samanlaista soopaa rikoslain pykälästä ”älä tapa”. Tuollainen raamatun vääristely on syntiä.

    • vs

      Vain Jumalalla on lupa ja valta lisätä uusia kohtia lakiin! En haluaisi olla sinun housuissasi!

  10. TJN

    Vs: jälkimmäistä kommenttiasi en ymmärrä, ja se tuntuu oikeastaan asiattomalta. Edelliseen vastineeseesi totean, että kyse oli nimenomaan JUMALAN Sanasta. Ei ihmisen sanoista tai selityksistä, vaan Jumalan käskystä ja kertakaikkisesta selonteosta, mitä Hän odottaa ihmiseltä. Eikä Hän odota mitään muuta, kuin uskoa, luottamusta ja turvautumista yksin Hänen armolliseen johdatukseensa, jonka varassa kaikki täällä kestää tai sortuu. Tällä perustuksella Hän on myös sanonut: ”Lisääntykää!” Asian selittäminen muuksi onkin tosiasiallista Raamatun vääristelyä.

    Tuomarin tehtävästä:
    SIkäli kuin olen ymmärtänyt, on tuomarin tehtävänä vaalia yhteiselämän toimivuutta, ja tarpeen tulleen tehdä viisaita ennakkopäätöksiä vastaisten tilanteiden varalle. Klassinen esimerkki po. aiheesta on Salomon tuomio (1. Kun. 3:16-28). Vain todellinen rakkaus sai kuoleman vaaran alaiseksi joutuneen poikavauvan äidin rukoilemaan, että lapsi henki säästettäisiin silläkin kustannuksella, että hän itse joutuisi luopumaan pojasta. Salomolla näyttää siten olleen helppo työ päätellä, kumpi naisista todella oli lapsen äiti. Itse tilannehan oli melkoisen kimurantti, sillä todistajien lausunnot olivat täsmälleen toistensa peilikuvia, eikä niiden perusteella voinut päätellä mitään.

    Salomonin tuomiota voi pitää ennakkopäätöksenä myös viidennen käskyn soveltamisesta. Päätöshän koski kysymystä, miten pitäisi suhtautua kuoleman uhan alaisuuteen joutuneeseen. Samaan teemaan voisi soveltaa Jeesuksen selityksen samasta käskystä vuorisaarnassa. Vihastuminen lähimmäiselleen on täsmälleen yhtä kuin murhan synti. Siten Kain tuli murhaajaksi sydämessään suuttuessaan Aabelille, ja toteutti sitten sydämenä himon karmein seurauksin: hän joutui maanpakolaisuuteen, ja hänen perillisensä tuhoutuivat vedenpaisumuksen myötä. (1. Moos. 4, 6).

    Salomonin tapauksessa lapsen valeäiti teeskenteli välittävänsä lapsesta, mutta sydämessään hän näyttää himoinneen tätä vain korvaukseksi menettämästään lapsesta, jonka hän oli sitä paitsi itse tukehduttamalla surmannut. Siten oli johdonmukaista, että hän asettui Kainin asemaan kovettaen sydämensä: jos hän ei saisi lasta, ei sitä saisi kukaan toinenkaan. Näin päättäessään hän oli jo valmis toteuttamaan Kainin ajatuksen: lapsen täytyy kuolla.

    Oikean äidin rakkautta on luonnehdittava ylhäältä annetuksi rakkaudeksi. Hän oli valmis uhraamaan oman toimeentulonsa, jota hän saattoi odottaa synnytettyään pojan, joka vartuttuaan oli velvoitettu huolehtimaan äidistään, sekä sen intiimin suhteen, joka on jokaisella äidillä hänen hoitaessaan itse synnyttämäänsä lasta. Salomonin ajan prostituoidun esikuvaksi kelpaava valmius uhrata oma tulevaisuutensa ja toimeentulonsa poikansa hengen säästämiseksi, siis viidennen käskyn hengessä tapahtuva elämän suojeleminen ja Jumalan uutta luovan toiminnan hyväksyminen, haastaa myös nykyajan kristittyä pohtimaan, mihin kaikkeen hän on valmis uskonsa tähden suostumaan. Esimerkkinämme ja esikuvanammehan tässä on yksin Kristus, joka ei tosin miehenä joutunut kokemaan naisten hedelmällisyydestä koituvia probleemoja, mutta sitäkin karvaammin hylätyksi tulemisen, yksinäisyyden, ja tuskallisen, piinaavan kuoleman, jotka kaikki ovat viidennen käskyn toteutumisen irvikuvia, ja jollaisia tunteita saattaa kokea myös raskaudestaan tiedon saanut tai synnytyssalissa polttojen keskellä kippuroiva äiti.

    ”Koska hän [nim. Kristus] on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 1:18)

    • vs

      Aiempi viestini ei ollut aivan asiallinen: kirjoitin mitä ajattelin mutta en ajatellut mitä kirjoitin. Pahoittelen.

      En itsekään väitä, että vihastuminen tai rakkauden kaksoiskäskyn noudattanatta jättäminen ei olisi synti. Mutta itse en johda niitä lain kohdasta ”älä tapa”. Joskin, jos joku vihastuu ja toivoo toisen kuolemaa, voitaisiin ”älä tapa” -käsky mainita tässä asiayhteydessä rakkauden kaksoiskäskyn rinnalla. ”Älä tapa”- käskystä ja ”rakasta vihamiestäsi” -käskyä ei kuitenkaan ole syytä samaistaa kuin ne olisivat yksi ja sama. Vaikka kaikenlainen negatiivinen suhtautuminen kanssa ihmisiin on väärin, en lähtökohtaisesti rinnastaisi kaikkein vähäisimpiä tekoja toisen hengen riistämiseen. Samalla tietenkin tunnustan Jeesuksen aseman erehtymättömänä opettajana. Mutta kun lainaamme Jeesuksen sanoja ja opetusta, on aina hyvä mainita lähde: opettajamme. Näin siksi, että Jeesuksen sanat eivät hänen omintakeisesta puhe- ja keskustelutyylistään johtuen sovi ”muiden suuhun” ilman väärinymmärryksen riskiä. Sanat aukeavat paremmin, kun tunnemme kontekstin ja persoonan.

      Lain tulkinnasta: suvereeni eli kaikkivaltias ei ole lain kirjaimen sitoma. Salomon oli maallinen suvereeni eli lakien lähde, ei niiden kohde.

      Lisääntymisestä: tulkisen mainitsemiasi raamatun kohtia toisin. Olen lisääntynyt, mutta rakkaudesta, en velvollisuudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s