Totta ja tarua ”meistä”


Autotseuroissa3

Suviseurat lähestyy ja mediassa huomioidaan taas ”pohjoisen herätysliike”.  Lappiin vl-uskovaiset yhä liitetään vaikka tosin meitä on nykyisin paljon myös Etelä-Suomessa. Päätin laittaa tänne joitakin omia ajatuksia ja kokemuksia ”sisältä päin”. Itse olen vanhoillislestadiolainen ja ns. lapsuususkossa, ja jos nyt kysytään niin tulen varmasti aina olemaankin. Mutta se ei tarkoita että en hyväksyisi lähimmäiseksi myös niitä jotka eivät elä uskovaisen elämää. Toivon että ei-vl:t lähestyisi minun ajatuksiani avoimin mielin koska meistä on liikkeellä paljon vääriä luuloja.

On taas ollut paljon näitä keskusteluja uskosta, josta aina tulee esille monenlaisia mielipiteitä. Sen olen huomannut että usein meitä on syytetty sulkeutuneeksi yhteisöksi. Tämä sulkeituneisuusjuttu on mielestäni outo väite, sillä en itse tiedä yhtäkään lestadiolaista perhettä, joka välttelisi naapureitaan sen takia, että naapurit eivät ole vl:iä. Kaikki hyväksytään naapuriksi ja jokapäiväinen kanssakäyminen on normaalia ja ystävällisessä hengessä.

Suurista perheistä on liikkeellä mitä ihmeellisimpiä juttuja. Suosittelen että ei uskota heti kaikkea mitä kuulee. Se on kyllä totta, että monella uskovaisella äidilläaiti_vauva_1 on tietenkin aika rankkaa kun perheeseen siunaantuu lapsia nopeaa tahtia, jos niikseen taivaan isä lapsia heille suo.  Mutta yhtään uskovaista äitiä en tiedä kuolleen äitiyteen…. Luottamus jumalaan on meidän keskuudessa suuri voimapilari.

Ja vertaistuki on ihmeellinen voimavara ja sillä pidämme keskenään  yhteyttä jokapäiväisessä kanssakäymisessä. On turvallista kun saa ajallisessakin asiassa kysä tutulta uskovaiselta kaverilta vinkkiä jos on jokin ongelma.

Ja hoitokokouksista sitten. Niistä olen kuullut meidän piireissä vain puhuttavan joskus. Ja yhden kerran olen kuullut että on eräällä paikkakunnalla tälläinen ollut. Minun mielestä niitä ei tulisi olla. Kyseiset hoitokokoukset ovat olleet yleisempiä joskus aikaisempina vuosikymmeninä. Mutta tietääkseni niitä hoitokokouksia ei enää nykyään harrasteta niinkuin ennen.

Ahdistuksesta vapaaksi

Mutta ainahan uskovaisten kuuluu neuvoa toisiaan ja jos joku alkaa elämään niin että lankeaa syntiin jonka muut saa tietää niin itsekkin kyllä toivon että toiset uskovaiset tulisi silloin neuvomaan. Kun on halu taivaaseen niin ei sitä itsekkään halua eksyä taivastieltä. Kaikki me teemme syntiä ajatuksin ja teoin, sekin on jo raamatussa sanottu. Ja olenko minä veljeni vartija?  Se on rakkautta että jaksetaan kantaa huolta kaveristakin eikä se tarkoita että pitäisi itseään ”onnistuneena kristittynä”.

Tuohon nettikeskusteluissa niin usein mainittuun ahdistukseen uskovaisten keskuudessa en osaa sanoa muuta kuin sen, että moni uskovainen ja varsinkin entinen uskovainen voi tuntea ahdistusta sen takia, että ei jaksa vaeltaa uskossa ja hyvällä omallatunnolla, mutta ei oikein osaa kieltääkkään uskoa. Miettien sitä mitä muut ajattelee.  Näin ei pitäisi olla. Jokainenhan on vapaa ja saa uskoa tai olla uskomatta!

Mutta jos sitten tarkoitetaan ahdistusta sellaisella ihmisellä, joka ei ole koskaan ollut uskossa niin sille en itse näe muuta selitystä kuin sen, että tämä asia on hänelle vain sellainen mitä ei ymmärrä, koska ei ole kasvanut tähän eikä ole elänyt koskaan uskovaisena. Sellainen luulee että me eletään määräysten ja kieltojen alla ja ollaan siksi ahdistettuja. Mutta ei se niin ole!

Ei minua ahdista, jos nyt en esimerkiksi saakkaan lähteä kavereitten kanssa viettämään iltaa tuolla baareissa enkä mene ryyppäämään puistoon koulun loputtua.  Tykkään paljon enemmän siitä kun voin viettää iltaa laadukkaammin samalla lailla uskovien ystävien kanssa.

Puhuja seurat

Uskomme niinkuin raamattu opettaa

Olen kuullut monen tavallisen kristityn suusta miten hän kadehtii meidän elämäntapoja ja moraaleja. Ja nyt en väitä etteikö hyviä elämäntapoja ja moraaleja olisi myös tavallisilla kristityillä… kyllä on. Se on enemmän elänmäntapa kysymys, elikkä on kiinni ihmisestä ja kotikasvatuksesta näissä asioissa.

Se, miten me vl:t elämme, pohjautuu kaikki raamattuun. Esimerkiksi ”Kunnes kuolema teidät erottaa… Niin on päiväsi kuin on voimasi… lapsi on Jumalan lahja.” Jumalalla on neuvoja ja lupauksia joita löytyy raamatusta.

Me ollaan maailmassa, mutta ei maailmasta. Tämäkin kohta on suoraan raamatusta. Raamatussa jokaisella sanalla on merkityksensä.

Myönnän että minun kohdalla on niin käynyt, että en ole koskaan ottanut raamattua vakavasti lukemismielessä käteen ja kunnolla perehtynyt siihen. Mutta saman asian ajaa se että olen käynyt seuroissa pienen ikäni ja olen kyllä ihan vakavalla mielellä myös kuunnellut puheita. Ja onhan monesti todettu että taivaaseen ei päästä raamattua lukemalla.

Olen sitä joskus joitakin kohtia lueskellut ja miettinyt mitä ne tarkoittaa. Ja se, että minä en tässä ja nyt pysty osoittamaan kaikille meidän ns. ”säännöille” perusteluita raamatusta, ei välttämättä tee meidän uskosta vielä ihan tuulesta temmattua. Se että omakohtisesti uskoo tarkoita että pitäisi ottaa itselleen läksyksi raamattu ja  että pitäisi ne ns. ”säännöt” tietää kannesta kanteen.

Ja käytin nyt tuossa sanaa ”säännöt”, mutta parempi sana on neuvot, joittenka avulla varjeltuu uskomassa.

Sitäkin varten meillä on ry:n puhujat, jotka niistä puhuvat ja kertovat, raamatun tekstin mukaan. Seuroissa ei puhuta mitä sattuu, vaan aina raamatusta. Uskovainen saa olla vaikka ei ole itse lukenut raamattua sillä lailla kannesta kanteen. Seuroissa useimmat kohdat tulee varmasti tutuksi.

suvis11

Kiusauksissa

Kaikki, emme vain voi aina olla niin vahvoja, ettemmekö lankeaisi niihin ns. ’kiellettyihin asioihin’. Minusta tiedostamaton synti ei ole pahasta, mutta jos sen tekee tietoisesti niin se on vähän eri asia. Eli kun lankeaa ”ei-tarkoituksella” niin se on lievempi kuin se että tarkoituksella suunnitellusti tekee syntiä.

Minä en sitä täysin kiellä, etteikö meidänkin piireissä meikattaisi, lakattaisi kynsiä, värjättäisi hiuksia, kuunneltaisi musiikkia, käytettäiis kondomia ja harrastettaisi esiaviollista seksiä, käytäisi baareissa, petettäisi jne. Alkoholia joku uskovainen saattaa kokeilla. Se on niin että ei uskovaiset ole ”pyhempiä” kuin ei-vl ihmiset. Meillä vaan on synnit anteeksi. Itsekkin olen syyllistynyt joskus näihin ns. ”kiellettyihin asioihin”, vaikka eiväthän nämä ole meillä mitään kiellettyjä, sillä loppujen lopuksi jokainen tekee valintoja ihan omalla uskon omantunnon äänellä. En tietenkään tarkoita sitä että jokainen uskovainen voisi ryypätä ja rellestää niin paljon kuin haluaa ja mennä sunnuntaina viideksi Rauhanyhdistykselle seuroihin. Ei sitä voi sillä tavalla mutta lankeemus on kristillisyydessä tuttua kellä missäkin asioissa.

Me uskovaiset ollaan ihmisenä samanlaisia kuin kaikki muutkin ihmiset! Ei meissä ole eroa ihmisinä. Vaikka me eletään tässä uskossa, on meilläkin omat kiusauksemme emmekä me voi kieltää itseltämme etteikö meillä joskus haluttaisi tehdä sellaista mikä ei uskovaiselle sovi, esimerkiksi vähän kokeilla laittaa maalia kynsiin tai mennä baariin. Mutta uskoa ei tarvikkaan omin vomin, kun uskovainen saa aina rukouksella pyytää jumalalta voimaa että jaksaa taistella kiusauksia vastaan.

Ei siis ole mitään sillä tavalla ”kiellettyjä” asioita, eikä ”synti listaa”, vaan jokainen tekee siten, miltä hänestä itsestä tuntuu. Omatunto neuvoo. Esimerkiksi kaupassa käynti sunnuntaisin on nykyään yleistä uskovaisillekkin.

Ja ainahan löytyy myös sellaisia kaksinaamasia ihmisiä jotka elävät mukamas uskovaisina mutta omassa elämässään ei noudat uskovaisten moraalia eikä käyttäytymistä. Niin eipä sitten tiedä voiko niitä nyt niin uskovaisiksi sanoa. Osalla meistä tuntuu että haluaa ihan sydämestään olla uskomassa, mutta silti maailma vetää niin suurella voimalla puoleensa! Esimerkiksi maailmallinen musiikki ei ole jumalan luomaa, se ei minun mielestä ole mikään puskasta tempaistu juttu. Jokaisella pitäisi päättää se oma valinta että onko uskomassa vai ei! Moni meistä kärkkyy siinä uskon ja ns. epäuskon rajalla, joku saattaa olla aidosti uskovainen ja joku sitten taas kieltää uskonsa, mikä on mielestäni parempi asia kuin tuo kaksinaamaisuus.

Miksi kieltäisin tämän uskon, jossa minun on hyvä olla? Ei minulla olisi yhtään turvallinen olo jos en olisi tässä uskossa.

Ja voidaan kysellä että mistä se uskontunne tulee. Usko ei edelleenkään ole järjen asia, se on tunne sydämmessä. Epäuskoisella ei ole sellaista uskon poltetta rinnassa, mikä esimerkiksi minulla on. Mutta näistä asioista on oikeastaan turha kiistellä, koska kaikki ihmiset tuntevat eritavoin ja jokaisella on mielipiteensä asioihin.

Moni on menettänyt uskonsa järkeilyn takia, kun on alkanut ajattelemaan liian ”tarkasti” joka asiaa ja unohtanut että usko on uskoa. Ei järkeilyä! Minusta tärkeintä on se mitä tuntee sydämmessään, siellä syvällä sielussaan.

suviseurat_seurat

Turva ilman pelkoa

Sitten se että uskovaiset muka elää pelon vallassa. Minua ei ole koskaan, ikinä, peloiteltu että joutuisin helvettiin, elän nyt täällä maapallon päällä uskossa iloiten ja toivottavasti myöhemmin taivaan kodissa, herra yksin tietää kuka meistä sinne pääsee, uskovaisistakaan.

Minulle ei ole koskaan sanottun lapsena, eikä nuoremmalla iällä, että joudun sinne alimpaan kerrokseen jos en ole uskossa. Meillä ei myöskään levitetä pelkoa ihmisiin. Meillä ei pakoteta ketään menemään seuroihin rauhanyhdistykselle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos et ole joka sunnuntai seurapenkissä, sinua ei potkita seurakunnasta pellolle.  Yleensä uskovaiset menevät seuroihin kuuntelemaan jumalan sanaa ja joku ehkä hakemaan turvaa, joku lohtua, moni tulee synnintuskissa. Seuroissa on uskovaiset koolla yhdessä ja siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu on myös Jeesus ja pyhä henki..

Usein esille nousee myös kysymys ’mistä tiedämme, että tämä on juuri se oikea, ainut usko?’
Usko ei ole järjen, vaan sydämmen asia.

Itse tunnen ja koen, että juuri tämä usko on se ainut, se vain tuntuu siltä. Samanlailla tuntee varmasti jokin jehovan todistaja tai buddha, mutta minkäs minä sille teen, että he uskovat johonkin muuhun, mihin minä en samalla tavalla voi alkaa ajattelemaan enkä uskomaan.

Meitä ei eristetä ei-uskovaisista kavereista eikä muista, vaikka meidät kasvatetaan elämään uskovaisena, jumalansanan mukaan. Minulta ei ole koskaan kielletty ei-uskovaisia kavereita. Ja rippikoulussakin opetettiin että ei-uskovaisia kavereita saa ja pitää olla, mutta on eriasia jos niiden kanssa alkaa olla ylimpiä ystäviä.

Moni nuori voi kokea uskomme ahdistavaksi, mutta se ei johdu ainakaan siitä, että etteikö uskovaiset nuoret pystyisi luomaan yhteenkuuluvaisuutta ja sellaista hyvää tunnetta että ollaan samassa asemassa. Kun käy leireillä ja seuroissa  niin siitä pikkuhiljaa sitten syntyy itselle vahva ja pysyvä sosiaalinen verkosto. Ja tuttuja on eri puolilla joka paikassa Suomea. Sitten se että me syrjittäisiin ei-vl kavereita… Minusta on jo aika järjetöntä väittää tälläistä, itselläni suurin osa kavereista on uskovaisia, mutta näitä ei-uskovaisiakin löytyy kyllä.

Kuva: Suviseurojen Kuvapalvelu.

Kuva: Suviseurojen Kuvapalvelu.

Vapaus uskoa

Saan itselleni rauhallisen ja turvallisen olon kun olen uskossa. Minulla on erilaiset arvot elämässä mitä monella muulla ns. epäuskovaisella (tällä en halua loukata ketään ns. tavallista kristittyä, käytän vain nyt tätä ilmaisua kun tarkoitan sellaista joka ei ole tässä uskossa). Ja Suomessa on uskonnonvapaus eikä kenenkään tarvii uskoo mihin ei halua. Joten mistä tämä katkeruus ja moittiminen toisen ihmisen uskomisesta tai sen puutteesta?
Kenenkään ei tarvitse olla vl jos ei sillä tavalla usko ja sitten jos uskoo samalla tavalla niin toivottavasti siinä vaiheessa saa parannuksen armon.

Minun mielestäni täällä ei olla tasapuolisia keskusteluissa. Sallitaan kaikenlainen vl uskovien mollaaminen. Mutta keskustelussa saisi olla uskon kunnioittamista. Näistä asioista olisi hyvä pystyä keskustelemaan ystävällisesti ja asiallisesti.

Ja kaikille toivotan tervetuloa suviseuroihin!

*     *     *

Ajattelemisen aihetta antoi: Iida Julia.

*     *     *

Lue lisää aiheesta:

Jaakko Antila: vanhoillislestadiolaisuus elää rajanvedosta muuhun maailmaan

Daniel: Siihen aikaan kun vielä Kristusta saarnattiin

Esko: Missä sinä sijaitset vl-maailmankaikkeudessa?

Hanna: Miten tässä uskossa jaksaisi?

Mikko Huhtala: Polkuni lapsuudesta aikuisuuteen. Teoksessa: Lestadiolaisuus tienhaarassa, s. 80-82.  Toim. Matti Myllykoski ja Mikko Ketola. Vartijan e-kirja.

Arkkipiispa Mäkinen: Kaikissa yhteisöissä on varjoja. Kirkko ja Kaupunki 25.10.2013.

Crisy: …mite ihanaa suvareis on!

Eveliina: Usko antaa toivon näköalan

JoP: Mitä uskovaisuus on?

Miikkulainen: Pirjo Luokkala – Itsellisen naisen oma valinta

Polliisi Karhunen: Uskovainen ja järki

Raja railona aukee suviseuroissa

Torvi: Usko, toivo ja r…

Torvi: Usein kohtaamme täällä ajassa niitä ihmisiä 

Yasmin 89: Minun tarinani

32 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, arvot, bans, Conservative Laestadianism, elämäntapa, eroaminen uskosta, identiteetti, identity, kaksinaismoralismi, kasvatus, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, lähihistoria, luterilaisuus, meikkaaminen, musiikki, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, puhujat, Raamatun tulkinta, rauhanyhdistys, retoriikka, sananjulistajat, synnit, syntilista, ystävyys

32 responses to “Totta ja tarua ”meistä”

  1. Ihan hyvä kirjoitus. Selvästi olet lapsen uskossa vaikka olet kokeillut sitä laveampaakin tietä. Se taitaa olla nykynuorille aika yleistä eikä enää käy käry niin helposti mitä silloin kun itse oli teini-ikäinen.

    Lainasin tuota yhtä kappaletta sillä minua kiinnostaa että missä kohtaa Raamatussa näitten asioitten sanotaan olevan syntiä? ”Minä en sitä täysin kiellä, etteikö meidänkin piireissä meikattaisi, lakattaisi kynsiä, värjättäisi hiuksia, kuunneltaisi musiikkia, käytettäiis kondomia ja harrastettaisi esiaviollista seksiä, käytäisi baareissa, petettäisi jne. Alkoholia joku uskovainen saattaa kokeilla. Se on niin että ei uskovaiset ole ”pyhempiä” kuin ei-vl ihmiset. Meillä vaan on synnit anteeksi. Itsekkin olen syyllistynyt joskus näihin ns. ”kiellettyihin asioihin”, vaikka eiväthän nämä ole meillä mitään kiellettyjä, sillä loppujen lopuksi jokainen tekee valintoja ihan omalla uskon omantunnon äänellä. En tietenkään tarkoita sitä että jokainen uskovainen voisi ryypätä ja rellestää niin paljon kuin haluaa ja mennä sunnuntaina viideksi Rauhanyhdistykselle seuroihin. Ei sitä voi sillä tavalla mutta lankeemus on kristillisyydessä tuttua kellä missäkin asioissa.”

    Mielestäni nämä on kiellettyjä kuitenkin ja luulen että aika harva tekee niistä parannusta ellei ole pakko (ts. jää kiinni verekseltään). Minulle jäi vaikutelma että näihin suhtaudutaan nykyään aika kevyesti, esim. jos ryyppää niin senhän voi pyytää anteeksi jos jää kiinni ja tehdä saman seuraavana viikonloppuna. Ennen ne oli vakavia asioita joista joutui tekemään parannusta, joskus jopa isomman joukon edessä.

    Toisaalta on hyvä että ajat muuttuvat mutta kun on itse elänyt sellaisen nuoruuden että oli sekä uskovaisten että ”uskottomien” silmätikkuna ja piti koko ajan olla elävä todiste siitä uskostaan niin tuntuu että siihen nähden nykyään eletään hyvinkin vapaasti, vähän molemmista hyvät puolet ottaen.

  2. maakaaperi2

    Kyllä se hiukan pistää miettimään, että mistä ne säännöt teille tulee?Miehiltä? Tukkaa voi kihartaa ja käyttää kaikenmaailman kiiltosuihkeita sun muita, mutta esim. varpaan kynsiä ei saa lakata kuin läpinäkyvällä lakalla….outoa. Just kaikki tuollainen ja siihen päälle vielä raamatun omakohtainen tuntemattomuus, niin täytyy todella kummastella, että tuo joukko koko maailmassa väittää olevansa ainoastaan oikeita uskovaisia….

    Mutta, ole ihmeessä onnellinen yhteisöstäsi! Yhteisön voima varmasti kantaa. Hyvin harvoinhan kukaan aikuisena ”oikeaksi uskovaiseksi ” tuleekaan🙂 ehkäpä oikea usko onkin perityvä ilmiö:-)

  3. entinenvl

    Hyvä kirjoitus. Paljon hyviä asioita olet kirjoituksessa kertonut. Haluan kertoa miten itse olen kokenut vl-yhteisön. Olen nuori tyttö ja olen lähtenyt vl-yhteisöstä jokunen aika sitten. Syyt miksi lähdin ovat tällaiset: minua on koko nuoruuden ajan kiusattu vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Seuroihin piti mennä aina pelossa. Siellä törmäsin kiusaajiin ja seura puheita kuuntelin yksin vessassa itkien. Suviseurat olivat mulle painajaista. Aina vietin suviseuroissa ajan vaunulla. Rippikoulu oli aivan järkyttävä kokemus. Muistan ikuisesti miten mun huonekaverit sanoivat ”miksi tuon piti tulla tänne meijän huoneeseen”. Yms… minulla ei ollut koskaan vl-ystäviä. Vl:t olivat mun pahimpia kiusaajia niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Masennuin todella syvästi. Satutin itseäni monin keinoin. Aloitin opiston yläasteen jälkeen. Se oli elämäni kamalin virhe. Sinne tuli paljon mun kiusaajia. Joka päivä ajattelin että häivyn täältä ja niinhän minä sitten lopetin sen kesken kaiken. Opisto ei antanut mulle mitään muuta kuin yhden asian. Tajusin lähtä vl-yhteisöstä opiston aikana. Tajusin miten paljon olen joutunut kärsimään vl-yhteisössä ollessani. Äitini soitti aika vasta kiusaajilleni. Kiusaajat lupasivat ottaa minuun yhteyttä. Eipä ole ottaneet. Näin myös yksi yö painajaista vl-yhteisöstä. Se painajainen oli ihan hirveä. Siinä minut pakotettiin suviseuroihin. Unessa kiljuin ja huusin. Sitten heräsin. Tällä hetkellä olen onnellinen pitkästä aikaa. Minulla on ihania ystäviä. Enää minun ei tarvitse seuroissa törmätä kiusaajiin eikä missään muuallakaan. Olen saanut niin syvät haavat vl-yhteisöstä. En kuitenkaan ole katkera. Olen tyytyväinen kun minut opetettiin pienestä pitäen vastuulliseksi ja minulla on hyvät kristilliset arvot hallussa.

  4. Nimetön 268

    Hyvä kirjoitus munkin mielestä. Jäin itse miettimään näitä kahta lausetta: ”Kun käy leireillä ja seuroissa niin siitä pikkuhiljaa sitten syntyy itselle vahva ja pysyvä sosiaalinen verkosto. Ja tuttuja on eri puolilla joka paikassa Suomea.”
    Omallakin kohdalla koin, että sain paljon kavereita leireiltä, seuroista jne. Koko kaveripiiri kuitenkin hävisi jonnekin kun sairastuin masennukseen. Samoin rauhanyhdistyksellä kuulin kommentteja itsestäni ja monet alkoivat vältellä minua. Ei-lestadiolaisten keskuudessa en ole ikinä kokenut tällaista takinkääntämistä. Tämän vuoksi en ehkä itse menisi sanomaan, että olisin ikinä saanut vahvaa sosiaalista verkostoa, vaikka itse joskus kuvittelinkin sellaisessa olevani.

  5. Sally

    Tämä kirjoitus välittää vilpittömästi lestadiolaisuuden todellisuuden, sellaisena turvallisena ja inhimillisenä yhteisönä kuin liike useimmille jäsenilleen on. Itseäni se liikuttaa, mutta samalla näyttää sen, mitä en haluaisi nähdä: se on elämäntapaliike ja kaunista kasvstuskristillosyyttä. Haluan kasvattaa lapseni tämän hyvän yhteisön suojissa, vaikka en kai pohjimmiltani usko liikkeen olevan ainoa oikea. Mikään liike ei ole. On vain yksi oikea usko, sydämen usko ja sillä ei ole ihmisen piirtämiä rajoja. Lapsuudestaan lestadiolaisille pakko sanoa: se tuntuu ihan samalta, kun saa anteeksi , olipa anteeksiantajana lest. tai joku muu, olipa sanavalinnat mitkä tahansa. Olen tehnyt aikoinani parannuksen. Halusin uskoa lestadiolaisten lailla. Halusin uskoa juuri niin kuin kirjoitat , halusin, että se olisi totta, vieläkin haluan. Haluaisin olla samalla tavalla sokea, kuin olen ollut, mutta omien lasteni vuoksi on pakko suostua olemaan rehellinen. Yhteisö on lämmin, hyvä, keskusteleva, avoin. Rakastan tätä elämää juuri tämmöisenä, suviseuravslmisteluineen. Mutta valehtelen, jos sanon, että tunnen meikäläisillä olevan Pyhän Hengen. Minulla Henki on jossain syvällä. On ollut lapsesta saakka ja on säilynyt lestadiolaistenkin parissa. Rukoilen, että saan säilyä aina uskovaisena. Lestadiolaisuuteen se ei kuitenkaan liity.

  6. Nimetön 269

    Mutta miksi ihmeessä sanotaan ettei ole syntilistaa kun ihan omasta kokemuksestani voin sanoa että jos esim. laitat ripsiväriä niin sinua ei pidetä
    uskovaisena eli silloinhan on ns. listat joiden mukaan sinua joko pidetään tai
    ei pidetä uskovaisena. Ihan selvä juttuhan tuo on!

  7. Nimetön 220

    Elämäntapaliike.
    Mitä usko on? Raamattu siihen monissa kohtaa sanoo sanottavansa. Uskon voi sanoa olevan myös elämäntapa. Eikä se kovin kauas mene oikeasta. Eri asia on sitten se, elääkö kristillisyyden mukana elämän tavan vuoksi, mm sosiaalisten suhteiden, kauniin kristillisen kasvatuksen jne vuoksi, vai elääkö sen vuoksi, että uskoo pääsevänsä taivaaseen.

    Ihmisten piirtämät rajat…. Jumalan valtakuntaa ei taideta nähdä, se on teidän keskellänne jne sanoo raamattu. Niinhän se on. Srk tai ry käsitetään monesti, joko tarkoituksellisesti tai ihan oikeasti väärin. Ne eivät vlporukassa edusta Jumalan valtakuntaa. Näissä ajallisissa järjestöissä on kuitenkin Jumalan valtakunnan asukkaita, mutta toki muuallakin on. Srk tai ry jäsenyys ei siis ole vanhurskauden tae.

    Jumalan valtakunnan muodostavat ihmiset, samoin uskovat ihmiset. On monesti tahallista hämmentämistä väittää srk tai ry edustavan Jumalan valtakuntaa maanpäällä.

    Monesti kuulee väitteen, että vl porukalla uskon kohteena on juuri srk tai ry. Ei se niin ole. Uskomme kuten luterilaisen uskontunnustuksen mukaan menee, Jumalaan, Jeesukseen, Pyhään Henkeen ja yhteisen pyhän seurakunnaN, pyhäin yhteydeN. Nuo sanojen loput ovat merkityksellisiä. Uskon kohde on nuo kolme ensimmäistä, siis kolmiyhteinen Jumala sekä uskomme myös, että ilman pyhää seurakuntaa ja sen yhteyttä ei ihmisellä ole mahdollisuutta periä iankaikkista autuutta Isän tykönä taivaassa.

    Siksi uskovainen ihminen tahtoo olla seurakuntaelämässä mukana, uskon tähden, ei elämäntavan tähden. Johannes, rakkauden apostoliksi kutsuttu, korosti tätä keskinäistä rakkautta, sen merkitystä. Jeesus antoi viimeisenä käskynään myös keskinäisen rakkauden käskyn. Ja opetti kuollesta noustuaan vielä viimeisenä tehtävänään Jumalan valtakunnasta.

    Seurakunta ei ole vähäpätöinen asia. Se on ihmisen vanhurskauttamisen kannalta elintärkeä yhteys. Mihin? Itse Jumalaan. Jeesus sanoo asuvansa seurakunnassa. Jeesus sanoo olevansa siellä, missä kaksi tai kolme kokoontuu Hänen nimessään. Jeesus opettaa vertauksissaan Jumalan valtakunnasta, lammaslaumasta jne… ja kaikissa Jumalan valtakunta koostuu yksilöistä, esim viinipuuvertauksessa oksista. Pyhä Henki annettiin juuri seurakuntaan, uskovaisille ihmisille.

    Ja aina Jeesus on päänä, runkona tai ruumiina, johon nämä yksilöt liittyvät, uskon kautta. Ei elämäntavan, filosofian, järjen tms kautta. Usko yksin on olennaista.

    Justiina,
    ei raamatussa ole listaa asioista, jotka ovat syntiä. Ei myöskää vlkristillisyydessäkään ole. Raamatun mukaan kaikki, mikä erottaa ihmisen Jumalasta on syntiä.

    Sehän voi sen tähden olla ihmisen mielestä hyvinkin arvostettu ja hieno asia. Vlkristillisyydessä saarnataan synnit Jeesuksen antamalla mandaatilla aina ehdoitta anteeksi. Eli synnintunnon syvyyttä ei kysytä. Toki muistetaan Jeesuksen sanat syntiselle naiselle, ”mene, eläkä enää syntiä tee” on eri asia elää synnissä kuin langeta siihen. Tuossa kirjoituksessakin se hyvin tuli esille.

    Jumalan sana opettaa lisäksi niin, että ei ole hyvä muuttua maailman muodon mukaan sekä opettaa koettelemaan kaikki ja pitämään se, mikä on hyvää. Ja hyvää on se, mikä rakentaa ja ruokkii uskoa sekä yhteistä seurakuntaa so. yhteistä rakkautta.

    Siksi vlkristillisyydessä on nähty hyväksi suhtautua kriittisesti kaikkeen uuteen maailman virtaukseen, ja fundamentilistinen leimahan siitä tulee, ja olkoon niin.

    Iida Julian kirjoitus oli vilpittömän oloinen. Ikuisena skeptikkona en kuitenkaan julista, että tämän blokin linja olisi oikeasti muuttunut, toivon tietysti, että tämän blokin seurakuntaa repivä linja loppusi.
    Jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa.

    • Nimetön 270

      Nimetön 220 kirjoitti:

      ”Jumalan sana opettaa lisäksi niin, että ei ole hyvä muuttua maailman muodon mukaan sekä opettaa koettelemaan kaikki ja pitämään se, mikä on hyvää. Ja hyvää on se, mikä rakentaa ja ruokkii uskoa sekä yhteistä seurakuntaa so. yhteistä rakkautta”
      ja
      ”…..ilman pyhää seurakuntaa ja sen yhteyttä ei ihmisellä ole mahdollisuutta periä iankaikkista autuutta Isän tykönä taivaassa.”

      Tämä on juuri se sudenkuoppa johon vanhoillislestadiolaisuus käveli 1960-luvulla ja näin syntyi SRK-lestadiolaisuus. Maailman menoon mukautumisen pelko sai hysteeriset mittasuhteet ja siitä seurasi lukemattomat höpösynnit ja niiden varjolla järjestetyt mielivaltaiset väkivaltaisuudet perinteisesti uskovia vanhuksia kohtaan. Harva tältä niin ”siunaukselliselta” hengelliseltä väkivallalta taisi säästyä 1970-1980-lukujen aikana. Viimeisinä hulluina vuosina joutuivat kaikki tekemään henkiparannusta ainakin ”kososlaisuudesta”, tiedostipa itsekukanenkin sen olemassaoloa tai sitten ei.

      SRK-lestadiolaisuuden opilliseksi kulmakiveksi nostettiin seurakuntajumala; Saara-äidiksikin kutsuttu. Ryhdyttiin voimallisesti korostamaan seurakunnan jumaluutta ja sen erehtymättömyyttä kaikessa. Kristuksesta tehtiin seurakuntajumalan apulainen, johon syntien sovittajana ei enää uskottu. Tuolloin alettiin opettamaan, että vain seurakunnan auktorisoima SRK-lestadiolainen saattoi antaa synnit anteeksi. Ei kukaan muu missään, eikä koskaan. Vielä tänäpäivänäkin opetetaan, että pelastusta ei ole vl-liikkeen ulkopuolella, ei missään muualla.

  8. Still

    Jeesus sanoi syntiselle naiselle, uskosi on sinut pelastanut, Jeesus sanoi pelastuksesta, joka uskoo ja kastetaan pelastuu, Jeesus sanoi ristinryövärille, tänä päivänä olet kanssani paratiisissa,
    Ap. t. 16:31
    He vastasivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”

    Kun uskoo kuin Raamatussa sanotaan ja Jeesus opettaa niin se ei revi seurakuntaa. Seurakuntaa repivä usko on sitä kun ihminen on tehnyt omat säännöt ja ne on päälimmäisenä eikä sydämen usko, näin on Srk:laisuudessa. Jumala pelastaa ne jotka uskovat, ihmiselle ei tässä ole mitään valtaa tuomita ketään sen mukaan uskooko siihen jos vl kristillisyydessä on jotain nähty hyväksi, siinä on ihminen ottanut seurakunnan pään roolin ja jättää Jeesuksen opin sivuun, ei ihme että tämä repii seurakuntaa ja rikkoo rakkauden.

    • Nimetön 220

      Still, kuka määrittelee ihmisen uskon vilpittömyyden? Kuka katsoo oikeudekseen tuomita ”srkläisyyden”? Jumalako?
      Minusta tuossa kirjoituksessa tuomitsijana on Still, ei Jumala. Lisäksi kiinnostavaa on tuo valtava ristiriita, syytät srkläisiä tuomitsemisesta ja kuitenkin itse niin teet. Etkö huomaa itse tätä kummallisuutta?
      Lisäksi kiinnostaa nämä ihmisten säännöt. Mitä ne oikein ovat?
      Heittelet näitä syytöksiä ilman mitään konkretiaa.

      Sitten kummastuttaa tuo väite uskon kohteesta. Raamattu opettaa ”etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin kaikki muu sen ohessa teille annetaan” tämä on Herran sanaa. Saulus ”joutui” juuri vainoamansa joukon jäsenen eteen, ja juuri tuosta joukosta oleva ihmisen kautta sai näkönsä. Ei sitä näköä saanut missään synagoogassa, puuta halaamalla, ei ylimystön edustajalta, kirkon piispalta tai paavilta, eikä edes Herralta itseltään tiellä. Päin vastoin, Herra itse otti näön pois. Olisiko Still tämä vaihtoehto sinunkin kohdalla mahdollinen?

      Seurakunta on välttämättömyys ihmisen vanhurskauttamisessa. Miksi? Koska Jeesus on seurakunnassa henkensä kautta. Vain sieltä Hänet on mahdollista löytää.
      Se että Jumalan lapsia on vlporukassa, srkläisyydessä, tekee siitä ihmisten silmissä vihattavan. Aivan kuten Still sen on todistanut täällä lukemattomia kertoja. Tähän on Herran sana, Joh. 15: 18 eteenpäin.

      • Still

        Pyrit retorisomaan minun sanomisia, kun luet esim. täältä ihmisten kokemuksia niin tiedät mitä tarkoitan, ei ne ole heittoja. Jumala on ainoa tuomari, muita ei ole. Missä näet minun tuomion, päinvastoin sinä tuomitset ja kyseenalaistat henkilökohtaisen vakaumukseni kommenttisi lopussa.
        Olen samaa mieltä seurakunnan tarpeellisuudesta, erimielisyys on siinä että sinä rajaat seurakunnan siihen jota pidän eriseurana Jumalan seurakunnan sisällä. Kuten olen jo usein sanonut, vl kristillisyydessä on elävää uskoa, se tulee ilmi jo tässäkin keskustelussa. Srk laisuudessa ei ole ja sen todistaa Srk itse. Minä en tuomitse ketään vaan totean vain sen mikä on tullut julki viimeaikoina. Voiko Pyhä henki ohjata toimimaan siten kuin Srk on toiminut? Näen yhtäläisyyttä Jehovan todistajien ja Srk:n välillä tässä miten omaa toimintaa kritisoivia potkitaan pihalle ja selän takana ohjataan karttamaan.
        Kristittyjä vainotaan ympäri maailman uskonsa ja Jeesuksen nimen tähden, täällä meillä ei ole mitään vainoja uskon, ja Jeesuksen tunnustamisen Herraksi, vuoksi, kristinusko on meidän valtausko ja valtion suojeluksessa meillä on uskonnon vapaus. Tästä huolimatta seuroissa Srk henkiset puhujat maalaa jatkuvasti vihan pitoa Srk:n ja ulkopuolisten välille, se on valhetta. Syytetään mediaa siitä että se on rohkeasti ja pääosin rehellisesti tuonut asioita julki, peiliin ei uskalleta katsoa.Tätä käytetään todella räikeästi väärin rajaamaan Jumalan valtakunta vain Srk laisuuteen, ja tätä oppia hyväksi käyttäen käännytetään viattomia lapsia väärään oppiin Jumalan seurakunnasta. Erotetaan jo pienenä seurakunnasta, väittämällä kirkon ja seurakuntien työtä omavanhurskaiksi, epäuskoisiksi ja Jumalan seurakunnan ulkopuolisiksi. Tämä on valhetta. Tiedän useiden vl kristittyjen suosivan myös seurakunnan kerhoja ja pyhäkouluja, arvostan sitä.
        Tiedän kuinka elävässä uskossa olevia vl uskovaisia on erotettu ja kartetaan vain sen vuoksi että nämä eivät ole hyväksyneet Srk:n toiminta tapoja, salailua, valehtelua ja vääriä todistuksia.

        Tuo avaus on hyvä ja realistinen kuva tämän hetken vl kristillisyydestä, siinä on ripaus Srk laisuutta, Hoitokouksiin ei riitä se että todetaan ettei niitä enää ole kuin ennen, niitä on ollut ja kun synti ei vanhene niin ne on edelleen sopimatta väärin perustein ulospotkittujen osalta.
        Äitiyteen ei kuole mutta lapset voi kärsiä holtittomuudesta, siksi pidän ehkäisyä jokaisen omantunnon asiana eikä opillisena, jokaisen perheen tulee ennenkaikkea huolehtia olemassa olevista.
        Tiedän paljon ihmisiä jotka viettävät vapaa aikaansa ilman viinaa ja huoraamista. Miksi seuroissa puhujat haluaa tuoda esille tässäkin ääriesimerkkejä, ulkopuoliset on juoppoja ja huoria, ja jos ne ei ole niitä niin sitten omavanhurskaita.
        Syntilistoja ei ole mutta säännöt on, tätä on turha kieltää, omatunto neuvotaan heittämään syrjään ja kuuntelemaan ”seurakunnan” omaatuntoa, yhtäläistä Jehovalaisuuden kanssa. Seurakunnan omatunto on yhtä kuin muutaman vanhan puhujan mielipide. Tätä sitten väärään ohjattu seurakunta nyökkää ja ei näe että keisarilla ei ole vaatteita.

        Lopuksi vielä, suuri ero Srk laisuuden ja Jehovalaisuuden välillä on Raamatun tuntemus, Jehovat lukee paljon Raamattua. Heillä on oma käännös, lukisiko Srk laisetkin enemmän jos olisi oma käännös, varmaan.

        Tää on karua mutta minun kokemus eikä sitä kauniit sanat muuta, ainoastaan teot kertovat uskosta, ilman tekoja usko on kuollut.

    • vs

      Tavallisen uskovaisen ja tavallisen elämän eläneen ihmisen kirjoitus. Mukava lukea tällaistakin.🙂

      En silti voi olla kommentoimatta, että olipas siinä ajatusvirtaa, täynnä sisäisiä ristiriitoja: ”ei ole syntilistoja vaan nämä kysymykset kukin ratkoo omalla tunnollaan, mutta ei uskovaisen sovi näin toimia, tai pitää kiiruhtaa seuroihin saamaan korvakoru- ja meikkisynnit anteeksi”.😀

      Korvakorut ja viinilasi edustustilaisuuksissa ym. meille synniksi opetetut asiat eivät tosiaan ole syntiä. Mutta silti niistä pitäisi tehdä parannusta..tai ainakin pelätään, että joku tulee nuhtelemaan, jos saa tietää.:D
      Mielestäni näistä keksityistä synneistä on meillä joillekin kehittynyt epäjumalia. Ne ihmiset palvovat lakia. Sielunvihollinen on onnistunut saamaan
      monet tätä vääräö oppia seuraamaan ja seuraukset ovat olleet kamalia. Mielestäni, jos yksikin ihminen potkitaan ”syyttä suotta” Jumalan valtakunnasta, on se pahempi kuin se, että jotkut ajautuvat uskosta ulos, kun rupeavat omaksumaan maailman tapoja ja hylkäävät Jumalan sanan mukaisen elämän, ja lopulta myös halun kilvoitella uskossa.

      Emme voi uskoa toisten puolesta. Jonkun usko voi vaarantua brand new -auton ostamisesta, toisen yhdestä viinilasista, kolmannen klassisesta musiikista ja neljännen tohtoriopinnoista. Johtopäätös: yhteisten ohjenuorien luominen on mahdotonta tai joudumme kieltämään kaiken aina nuukuudesta toiseen ääripäähän. Seuroissa käyminen olisi ainut sopiva asia.. Paitsi että siinäkin on se vaara, että naapurin Pentti voi ylpistyä kun on niin hyvä käymään seuroissa. Eli myös seurat pannaan.

      • Nimetön 220

        Paavali Room:14 sanoo, että heikot syököön kaalia, muut mitä haluavat, näin vapaasti muisteltuna. Ja toisaalla sanoo, että kaikki on sallittua, mutta ei rakennukseksi. ”Srkläisyyttä” on monta kertaa syytetty vahvojen, hyvien uskoksi. Raamatun perusteella voi hyvin sanoa, että sitä se ei ole, päin vastoin.
        Mikä tahansa asia, joka erottaa ihmisen Jumalasta on syntiä. Jos jollekulle Jumalan sijaan tulee meikki, viina, jokin uskonnollinen yhteisö, maailman kunnia, raha, valta, kivi tai aate, se on synti. Miksi sitten se seurakunta on niin tärkeä? Koska Jumalan sanan mukaan Herra itse on siellä, PyhänHengen kautta, ei muualla. Mikä sitten on oikea seurakunta?
        Siellä, ja se, missä ovat Häneen uskovat. Mistä sitten tuntee heidät? Siitä, että heidän keskudessaan on yhtenäinen oppi, usko ja sieltä saarnataan elävää evankeliumia ylös nousseesta Kristuksesta jonka ydin on anteeksiantamuksen evankeliumi ilman ehtoja. Vanha saarna, usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta vuodatetussa veressä ja Hänen nimessään. Raamatussa on näihin vastauksia, kehottaisin lukemaan sitä. Ja kuten raamattu sanoo, usko tulee kuulemisen kautta, tulkaa seuroihin.

  9. Nimetön 220

    Still, tuossa aiemmin sanot srklaisen uskon olevan repivä jne. Tässä äskeisessä kirjoituksessa tuomitset myös srkläisyyden, sanot sen olevan Jumalan valtakunnan sisällä oleva eriseura.

    En koe srk määräävän elämässäni mitään. Meidänkin lapset ovat käyneet seurakunnan kerhoa, käymme silloin tällöin itsekkin kirkossa, seuroissa lähes joka viikonloppu. Mielestäni seuroissa kuulee elävää Jumalan sanaa, kirkossa ei niinkään.

    Meillä on iso perhe, vilpittömästi koen ja uskon samoin puolisoni, että ehkäisy ja yleensä perhesuunnittelu on nimen omaan opillinen asia.

    Tähän olen lukenut myös itse raamattua, ja tottakai, myös kuunnellut seurakuntaa. Meillä on netti, kännykkät, pelikonsoleita, autoja, pyykkikoneita, ruohonleikkureita, käymme töissä ja opiskelemme, puolisoni jopa korkeakoulussa. Pelaamme jalkapalloa, laskettelemme, juoksemme, pyöräilemme, uimme, pidämme vieraana sekä uskovaisia, epäuskoisia, tuttuja ja tuntemattomia. Keskustelemme uskomisen asiasta kaikkien kanssa, ketä asia sattuu kiinnostamaan. Kutsumme kylään myös uskosta luopuneita sukulaisia.

    Tunnen srk johtokunnan veljiä kohtaan rakkautta, aivan kuten ennenkin, vaikka heistä osa on enemmän ja vähemmän joutuneet synteihin. Tiedän heidän kuitenkin näitä pyytäneen anteeksi. Esim johannat ja johannekset eivät ole tietääkseni näin tehnet, vaikka ovat kyllä kovalla kädellä lyöneet seurakuntaa, varmasti aiheesta, mutta myös niin, että se on loukannut meitä monia. Miksi? Ovat ennemmin valinneet eri vakaumuksen. Se on heidän valintansa. Ovatko he eriseuraisia? Annat ymmärtää etteivät ole?

    Olen ennenkin sanonut, että jos kellokkaat vaikkapa nyt tulevien suviseurojen aikaan esim jommassa kummassa kokouksessa pyytäisivät puheen vuoron, joka heille aivan varmasti annettaisiin, kertoisivat siellä oman tarinansa ja kysyisivät siunausta, ei salissa olisi yhtään kuivaa silmää ja seurakunta aivan varmasti siunausi.

    Ja, heidän edessään olisi takuulla jono, jossa olisi anteeksipyytäjiä. Tällä tavalla ajattelen ja uskon, olenko siis eriseurainen?

    • Still

      Olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi, en kuitenkaan lähde nimeämään ketään erikseen epäuskoiseksi tai uskovaiseksi koska vain Jumala tietää valtakuntansa rajat. Ilman tekoja usko on kuollut, tätä et varmasti voi kieltää, ja noilla teoilla tarkoitetaan hengen hedelmiä. Kun ihminen haluaa anteeksi ja Pyhä henki kirkastaa Jeesuksen ainoaksi uskon kohteeksi niin se Totuuden henki ohjaa korjaamaan asiat niin laajsti kuin rikkomusta on tapahtunut, en ole tätä huomannut Srk:n taholta. On eri asia pyytää anteeksi ja uskoa anteeksi.

      Seuroissa on mahdollista kuulla Jumalan sanaa, samoin kirkossa ja kaikkialla missä uskotaan Jeesuksen sovitustyö ainoaksi tieksi pelastukseen, siellä missä kuuluu Hyvän paimenen ääni ja missä halutaan noudattaa rakkauden kultaista käskyä, tästä tunnistaa Jumalan valtakunnan, missään ennalta määrätyssä paikassa se ei välttämättä toteudu, esim. jokaisessa seuratilaisuudessa tämä mahdollisuus on, aina se ei toteudu, kuten ei kirkossakaan.

      ”Olen ennenkin sanonut, että jos kellokkaat vaikkapa nyt tulevien suviseurojen aikaan esim jommassa kummassa kokouksessa pyytäisivät puheen vuoron, joka heille aivan varmasti annettaisiin, kertoisivat siellä oman tarinansa ja kysyisivät siunausta, ei salissa olisi yhtään kuivaa silmää ja seurakunta aivan varmasti siunausi.”

      Näin uskon itsekin ja uskon että media, kirkko, ja aivan kuka tahansa kristitty haluaa antaa anteeksi aidosti katuvalle. Rukoilen Jumalalta voimia jokaiselle ja myös itselleni että aina jaksaisi nostaa katseen kohti Kristusta, oli se hetki sitten surua tai iloa tai aivan normaalia arkea.

  10. Ex, onneksi

    Suurin piirtein näin olisin itsekin voinut kirjoitella 12-vuotiaana vanhoillislestadiolaisena. Sitten kun elämässä tulee aikoja jolloin joutuu ihan tosissaan miettimään että mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä ja mihin uskoo niin voi olla että ei enää pysty sulkemaan silmiään vanhoillislestadiolaisen opin outouksilta.

    ”Olen sitä joskus joitakin kohtia lueskellut ja miettinyt mitä ne tarkoittaa. Ja se, että minä en tässä ja nyt pysty osoittamaan kaikille meidän ns. ”säännöille” perusteluita raamatusta, ei välttämättä tee meidän uskosta vielä ihan tuulesta temmattua.”

    Niille ei pysty osoittamaan perustelua raamatusta koska sitä ei ole. Monet vl-liikkeen säännöt ovat vain peruja siitä mitkä olivat 60-70-luvulla hurskaan ihmisen ulkoisia ominaisuuksia. Ja se ei ehkä tee uskosta tuulesta temmattua, mutta kannattaa muistaa mitä Jeesus sanoi fariseuksille jotka myös noudattivat isien perinnäissäännöksiä tarkasti:

    Luuk. 11:39]
    5 Niinpä fariseukset ja lainopettajat kysyivät Jeesukselta: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät elä isien perinnäissääntöjen mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin?”
    6 Hän vastasi heille: ”Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut. Onhan kirjoitettu: — Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. [Jes. 29:13+]
    7 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä. [Kol. 2:20-22; Tit. 1:14]
    8 Te olette hylänneet Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä.”
    9 Ja hän jatkoi: ”Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne.”

    ”Sitäkin varten meillä on ry:n puhujat, jotka niistä puhuvat ja kertovat, raamatun tekstin mukaan. Seuroissa ei puhuta mitä sattuu, vaan aina raamatusta. Uskovainen saa olla vaikka ei ole itse lukenut raamattua sillä lailla kannesta kanteen. Seuroissa useimmat kohdat tulee varmasti tutuksi.”

    Kuuntelin 30 vuotta seurapuheita. Raamatussa on paljon sellaisia kohtia joista en ikinä, ikinä kuullut saarnattavan. Itse toteat että ”Raamatussa jokaisella sanalla on merkityksensä.” joten luepa ihan mielenkiinnosta sitä edes vähän.

    • Ajatus

      Ei vl-kristillisyydessä koskaan ole opetettu eikä uskottu, että joidenkin sääntöjen noudattaminen olisi uskon sisältö. Uskovaiset eivät ole lain alla vaan armon alla. Kristus itse, joka on seurakuntansa pää hoitaa uskovaisiaan täydellisellä evankeliumilla, johon kuuluvat täydellisen anteeksiantamisen lisäksi myös neuvon, opetuksen ja nuhteen sanat.

      Ne eivät ole uskovaisille lakia vaan äidin neuvoja, jotta säilytään uskomassa. Ulos joutunut ymmärtää ne laiksi ja säännöiksi, koska itse on joutunut lain alle. Wäinö Havas 1930-luvulla totesi osuvasti, että neuvon ja nuhteen sanat eivät kuulu ulkopuoliselle, koska se olisi sama kuin syntymätöntä opetettaisiin kävelemään.

      Paavali toteaa, että Henki sanoo selvästi , että viimeisinä aikoina moni luopuu uskostaan. Miksi kannattaisi olla tuossa joukossa. Ei ihmisen elämä niin pitkä ole vaan kuin kämmenen leveys. Palaaminenkin on armo,
      eikä oma päätös.

      Kirkkoisä Augustinuksen sanoin: Moni näkee päämäärän, mutta harva näkee tien.

      • vs

        Ajatus,

        Kirjoitat, että uskovainen ei ole lain vaan armon alla ja että ”ulos joutunut ymmärtää ne laiksi ja säännöiksi”. Mielestäni tällainen erottelu uskovaisten ja uskosta luopuneiden omaamien käsitystapojen välillä ei pidä paikkaansa. Omassa tuttavapiirissäni on paljon sellaisia ”tosiuskovaisia”, jotka kyllä pitävät näiden yhdessä sovittujen armoneuvojen noudattamista uskon mittarina ja tätä kautta taivaskelpoisuuden ehtona, vaikka muuta väittävätkin. Ja tämä ei ole vain minun pieneen piiriini rajoittuva kokemus: kuten varmasti tiedät, ei edes täällä ”liberaalissa etelässä” voi ry:lle tulla meikattuna tai korvikset korvissa niin että pidettäisiin ihan vakavasti uskovaisena. Todistat itsekin asian olevan näin: vain ne jotka ovat uskomassa ymmärtävät asian oikean luonteen ja noudattavat neuvoja. Ne jotka ei noudata, niille ne oli sääntöjä, eikä ne ymmärtäny, ettei usko niiden noudattamisesta ollut kiinni – paitsi että oli sittenkin, kun nyt ne ei enää ole uskomassa, kun eivät noudata neuvoja.

        Args…tekisi mieli avata sinulle, mitä säännöllä tarkoitetaan, jotta osaisit tunnistaa armoneuvojen sisiaalisen konstruktion takaa normatiiviset elementit, jotka paljastavat, että kyse on de facto ja in effect sanktioiduista säännöistä, vaikka käytetty kieliasu muuhun viittaisi: muoto ei vastaa sisältöä. Näin ollen, vaikka alkoholi, korvakorut jne eivät olisi minulle omassa ajatusmaailmassani muita kuin neuvoja, sosiaalisessa todellisuudessa eli vuorovaikutussuhteisaa ne ovat sääntöjä.

        Se mitä minä kirjoitin, on empiirinen tosiasia, kun taas sinun esittämäsi näkemys on epätosi. Näin se valitettavasti on.🙂 ja koska näin on, olisi lestaadiolaisuudessa syytä pohtia, mitä tämän tosiasian edessä tulisi tehdä. Kuten kaikilla asioilla, myös armoneuvoilla on hyvät ja huonot puolensa. Tämä ei ole uskon asia vaan puhdasta pragmatiikkaa: pidän huonoja puolia hyviä suurempina, joten kannatan uudistumista tässä suhteessa.

  11. Nimetön 250

    Ajatukselle sanoisin että olet kyllä oikeassa mutta en yhdy kirjoitukseesi siltä osin ettei koskaan ja kukaan ole opettanut elämään ”sääntöjen” mukaan. Minä olen kasvanut lapsuudestani vl perheessä ja isäni oli saarnamies siitä huolimatta koen eläneeni lain alla enkä armon alla. Ja olen tämän asian ymmärtänyt vasta sen jälkeen kun olen kieltänyt uskoni.

  12. Yasmin89

    Hyvä kun täällä julkaistaan nimenomaan REALISTISIA kertomuksia vanhoillislestadiolaisiin liittyen. Vaikka tässä uskossa kaikki ei ole niin mustavalkoista, uskon että moni ei-lestadiolainen pääsin hieman paremmin ”sisälle” tähän yhteisöön.

  13. maija-liisa korva

    Vallan väärinkäyttöä on tässäkin yhteisössä. Esim. naisten alistaminen, tarkoitan köyhiä ja yksinäisiä, aina ovat sorrettuja, niin myös tässäkin yhteisössä. Miksi naiset aina ja jatkuvasti toisiaan vastaan taistelee, löytää aina uhrinsa, heikomman ja puoltajansa, vahvemman. Kun naiset ei voi olla puhujina, mutta voivat olla takana parjaajina, sillä tavoin pitävät valtaa ja kiusaamista. Kuuluuko se muutamien naisten luonteeseen, voi niin olla. Koskapa ovat huomenneet, että voivat pitää valtaa valheen voimalla; takana parjata. He ovat useimmiten psykologeja, siis oppineita, mutta käyttävät vääryyden valtaa. Uskon yhteisö arvostaa suuresti oppineita, ja tietysti rikkaita. Köyhiä, avuttomia ja yksinäisiä kohdellaan huonosti, niin on ollut ja on yhä. nimim. uhriparka

  14. Ajatus

    Paavali neuvoo uskovaisia : Älkää mukautuko tämän maailman
    mukaisiksi. Onko se siis sääntö uskovaisille noudatettavaksi, jolla
    he voivat osoittaa kuuluvansa yhteisöön ,vai puhutaanko tässä jopa
    ”höpösynnistä” kun mukautumista ei ole mainittu kymmenen käskyn
    laissa.

    Eipä tietenkään, sillä Paavali tässä antaa esimerkin siitä, kuinka
    Kristuksen seurakuntaa hoidetaan täydellisellä evankeliumilla.
    Täydellinen anteeksianto , neuvot sekä nuhteet kuuluvat erottamattomasti
    yhteen, jotta säilytään uskomassa. Täydellinen evankeliumi ei ei ole pois-
    leikkaavaa , vaan yhteen kokoavaa. Näin uskovaiset eivät ole lain,
    vaan armon alla.

    Vl-kristillisyydessä ei uskota korviksien tms pitämättömyyden olevan uskon edellytys. Tai, että korvikset ovat jotenkin syntisemmät kuin esim kaulakoru.
    Sen sijaan uskotaan kyllä se, mitä Paavali Rooman seurakunnalle opettaa keskinäisen rakkauden pitämisestä. ”Mutta jos sinun veljes sinun ruuastas ( tai korviksistas) surulliseksi tulee, niin et sinä vaella enään rakkaudessa. Älä sinä ruuallas kadota, jonka tähden Kristus on kuollut.”

    Korvikset tms eivät ole se , mikä meitä erottaa laumasta, vaan se, että me emme enää vaella rakkaudessa. Vl-kristillisyydessä eletään näin samanlaista arkista kilvoittelua, kuin Rooman seurakunnassa aikanaan.

    Kirkkoisä Augustinus oikein opetti jo 1600 vuotta sitten:
    ”Joku sanoo: Haluan ymmärtää jotta voisin uskoa. Minä sanon : Usko, niin ymmärrät ”

    • Still

      Höpön höpöä, jos se rakkaus on tuollaisessa niin eipä ole rakkautta ollenkaan, usko sinä Paavalia, minä uskon Jeesusta.

    • vs

      Minä tulen surulliseksi siitä, että ihmiset tulee seuroihin muotivaatteissa, 60 000 €:n audeilla etc. Näin ollen 60-80 % Lestaadiolaisista ei vaella rakkaudessa. Itse jätän hugo bossin työasuni etc brysseliin, en saavu niissä seuroihin.

  15. Ajatus

    Jeesus itse sanoo :”Siitä pitää kaikkein tunteman teidät minun opetuslapsikseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte.”
    Siksi Paavali opettaakin veljellisen rakkauden pitämisestä: ”Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi?” Siis puolin ja toisin.

    Näin tässä valtakunnassa tarvitaankin täydellistä evankeliumia kuten Paavali vielä kiteyttää :
    ”Sentähden korjatkaat (hoitakaa) toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on meitä Jumalan kunniaksi korjannut.”

    ” Seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta” (Kirkkoisä Cyprianuksen armoneuvo n. 1800 vuoden takaa)

  16. Nimetön 271

    Still, jaatko raamatun tekstit sen mukaan, mikä on itsellesi sopivaa ja mikä ei?
    Viittaan tuohon Paavaaliin ja Jeesukseen…
    Eikö raamattu ole kokonaan Jumalan sanaa, jota on tavattu selittää raamatulla?
    Vai mitä tarkoitat tuolla kommentillasi uskoa Paavaliin tai Jeesukseen?

    • Still

      Sitä kun täällä siteerataan Raamattua vain sieltä mikä sopii omaan näkemykseen, minulle Raamattu on kokonaisuus, Jeesuksen opetukset sen osoittavat, kukaan muu ei ollut täydellisen siihenkään aikaan ja Raamatulla voi vaikka kuka perustella vaikka minkä ellei lue sitä kokonaan, varsinkin vl lahkossa jätetään Raamatusta paljon asioita käsittelemättä. Vuosikymmeniä seuroissa kulkeneena tämän omakohtaisesti kokenut, 90 % puheista pidetään muutamasta samasta kohdasta. Se jos mikä on Raamatun vääristelyä.

  17. Nimetön 220

    Ok, eli se mitä tahdot kuulla, puuttuu vl seuroista?
    Olen kulkenut seuroissa puoli vuosisataa, ja joitakin kohtia kuullaan selitettävän aina silloin tällöin.
    Olisiko niin, että saarnat tulisi olla erilaisia kuin ennen? Ja selitykset erilaisia kuin ennen?
    Vastauksesi ei kyllä selittänyt minulle mitään. Paavalin kirjoitukset ovatko ne ristiriitaisia Jeesuksen opetuksen suhteen? Sitäkö tarkoitat?
    Mitä Jeeauksen opetuksesaa poikmeaa siihen, mitä Paavali kirjoittaa?
    Aika tarkkaa tilastoa pidät vl seuroista, voisit sen hyvin julkaista, siitä olisi takuulla hyötyä kaikenlaiselle tutkimukselle. Vl onkin varmaan ilmiöistä kaikkein tarkimmin tutkittu ja dokumentoitu liike suomessa, ja hyvä niin! Tätä saarnateksti-uskovaisuutta, siis 90% samoista teksteistä, en ennen olekkaan kuullut, mutta nytpähän sekin selvitetään. Ja hyvä niin. Näin alkuun voisit vaikkapa top10 tai 5 laittaa tulemaan….

    • Still

      Sinäpä sen sanoit. Näin Jeesus vastasi kun häneltä kysyttiin oletko Jumalan poika.

      • Nimetön 220

        Justiinsa. Oletko sinä Jumalan Poika? Näinkö uskot? Älä ryhdy venkoilemaan. Laita reilusti top listaa tulemaan. Olen pannut merkille, että heittelet Still kaikenlaisia juttuja täällä, etkä mitään syytöstäsi perustele millään. Mistä kumpuaa tuo vihasi vl porukkaa kohtaan? Tule seuroihin ja usko evankeliumi omalle kohdallesi!

      • Still

        Kiitos kutsusta, käyn seuroissa kyllä usein enkä näe siinä mitään syytä ansioihin. Jokainen seuroissa kauan kulkenut tietää top listan, edellyttäen että on kuunnellut. Edelleen kehoitan lukemaan kommenttini, uskottavuus muuten kärsii.

  18. Nimetön 274

    On aivan turhaa kinata raamatun oikeasta tulkinnasta, koska erilaiset tulkinnat ovat mielipiteitä joka tapauksessa. Raamattu on vain kokoelma sekalaisia tekstejä, jotka eivät muodosta mitään selkeää ja loogista kokonaisuutta.

    Loppujen lopuksi on aivan yhdentekevää mitä raamatussa sanotaan, koska se ei pohjaudu todellisuuteen eikä totuuteen eikä varsinkaan kerro yhtään mitään siitä miten nykypäivänä pitäisi elää.

    Uskonnolla sen sijaan voidaan tehdä toisille ihmisille todella paljon pahaa: vl-liike, Jehovat, ylipäätään konservatiivikristilliset ihmiset pitävät omia keksittyjä uskonnollisia sääntöjään suuremmassa arvossa kuin ihmisoikeuksia. Uskonnollisten liikkeiden vallankäyttäjät nauttivat vallastaan…

    Unohtakaa hyvät ihmiset kokonaan kristinusko, se on moraalitonta ja johtaa pahaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s