Enää harvemmin jaksan provosoitua tervehtimättä jättämisestä, tuomitsevista katseista tai ikävistä sanoista, vaikka ne pahalta tuntuvatkin. Vääryyteen pitää väsymättä puuttua, mutta lopulta lohduttaudun siihen, että jokaisessa hylätyssä Kristus itse murtuu ja rukoilee: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. – Ystävien tuella säilytin työkykyni. Sielun toipumisessa on sen sijaan mennyt vuosia. – Risto Leppänen lehtikirjoituksessaan Ulossuljettujen suviseurat.
Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä väkivaltaa ja naisten mitätöintiä vastustaneen uskovaisen kohtalo on joutua ulossuljetuksi ja eristetyksi suvusta ja ystävistä. Herätysliikkeessä on kuitenkin tosiasiassa paljon niitä uskovia, jotka tosiasiassa kannattavat naisten hyväksymistä papiksia ja jotka niinikään ovat huolissaan liikkeessä harjoitettavasta hengellisestä alistamisesta ja väkivallasta (ns. hoitokokousmenettelystä). Mutta he pelkäävät ja siksi he vaikenevat. Yksikään heistä ei käy avoimesti puolustamaan ulosheitettyä.
He eivät asetu puolustamaan painostuksen kohteeksi joutunutta ystävää eivätkä itse käytä puheenvuoroja vastustaakseen avoimesti väkivaltaa ja painostamista. Tällä tavoin he tosiasiassa asettuvat edelleen tukemaan kieroontuneita menettelytapoja ja väkivaltaisia menettelytapoja, vaikka eivät itse sydämessään haluaisikaan niitä tukea.
Sairas järjestelmä ja uskovaisia manipuloiva kontrollointijärjestelmä saa siten jatkuvasti tukea, koska jokainen liikkeen jäsen yrittää vain ”pelastaa oman nahkansa” eli suojella omaa asemaansa yhteisössä.
Mikään ei muutu, vääristä menettelytavoista ei luovuta. Keskustelua ei rohjeta käydä. Naisten mitätöinti jatkuu rauhanyhdistyksissä. Väkivalta, painostaminen ja uhkailu saavat jatkua. Kukaan ei piittaa eikä ota vastuuta.
Tästä havainnollinen esimerkki on äskettäin Oulussa tuomiokapituliin tehty kantelu vanhoillislestadiolaisesta rovastista, joka tiedotti sielunhoidollisessa keskustelussa niinikään vl-liikkeeseen kuuluvan henkilön papille luottamuksellisesti kertomia, ilmeisen kriittisiä henkilökohtaisia kokemuksia suoraan paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenille. Visu astia ei ollutkaan visu.
Kirkkolaissa edellytetty vaitiolovelvollisuus on vl-papin kohdalla nähtävästi kuollut kirjain.
Pastori Risto Leppänen pohdiskeli kysymystä äskettäin lehtikirjoituksessaan Turun Sanomissa ja Kalevassa. – Eikö juuri mitätöivä puhe ja sen hiljainen hyväksyntä pala palalta rakenna kulttuuria, josta hengellinen väkivalta kasvaa, kysyy hän.
Risto Leppänen on pastori, teologian tohtori ja arkkipiispan teologinen erityisavustaja, ja hän on toiminut vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä puhujana vuoteen 2012 saakka. Rauhanyhdistys päätti kieltää häneltä puhujan tehtävät. Sittemmin monet vanhoillislestadiolaiset lakkasivat tervehtimästä jumalan terve -tervehdyksellä. Tällä käytöksellä ja monin muin keinon lestadiolaiset eristävät ”väärin ajattelevan” uskovaisen sosiaalisesta kanssakäymisestä. He osoittavat toiselle ihmiselle, että eivät pidä asianomaista kristittynä, pelastettuna uskovana. Syynä ulossulkemiseen on Leppäsen myönteinen kanta naisten pappeuteen sekä hänen esittämänsä huoli liikkeessä harjoitetusta alistamisesta ja hengellisestä väkivallasta, ns. hoitokokousmenettelystä. – Alla Risto Leppäsen pohdinta kesän 2014 suviseurojen aikaan.
Siirrettiin syrjään ja eristettiin naispappeuden tukemisen takia
”Jaksaisiko tänä kesänä lähteä suviseuroihin? Tämä kysymys tuntuu olevan näinä päivinä monen ajatustensa tai identiteettinsä vuoksi toiseutta kantavan lestadiolaisen huulilla.
Itselläni tämä kysely alkoi kesällä 2010, samana vuonna kun Turun rauhanyhdistyksellä ongelmaksi muodostui erityisesti se, että liikkeen puhujana suhtauduin myönteisesti naisten pappeuteen. Lopulta minut siirrettiin pois puhujan tehtävistä, hieman ennen kuin vaimoni vihittiin papin virkaan. Jo ennen minua ja sen jälkeen on liikkeessä hyllytetty naispappeuden tukijoita sekä myös heitä, jotka avoimesti ovat tukeneet hengellisen väkivallan uhreja.
En osaa kaivata tätä liikkeen jännitteistä tehtävää enkä uuvuttavia keskusteluja.
Enemmän tänään mietin, että kannattaako kipeistä kokemuksista huolimatta lähteä suviseuroihin. Miksi nähdä se vaiva, kun perille päästyä kaiuttimista luultavasti kuulee hengellisesti mitätöivää ja ulossulkevaa puhetta.
Hengellinen väkivalta ja vaikeneminen ovat synnin seurausta ja kasvavat pelosta
Toissavuonna se alkoi jo automatkalla, kun seuraradio todisti naispappeuden kannattajien valinneen väärän tien. Tuolloin 10-vuotias esikoiseni tarttui mitätöintiin ja kysyi, puhuuko mies meidän perheen tiestä. Sisällä itkin, mutta kivikasvojen takaa selittelin, ettei sellaisesta kannata välittää.
Liekö turhaa ehdottomuutta, kun välillä on ollut tuomion julistajien lisäksi raskasta kestää myös niitä kanssaystäviä, jotka yhtäällä kuiskaavat korvaan tuenilmauksia ja toisaalla ylläpitävät syrjiviä rakenteita. On selvää, että omaa jaksamista on saatava punnita. Jokaisella on oma tie kuljettavana, olen ajatellut ja samalla tuntenut pelon voiman ja aistinut itsensä kanssa mutkalla olleiden taakan.
Pitäisikö siis sittenkin välittää siitä, miten kristityt opettavat ja suhtautuvat hengelliseen mitätöintiin. Eikö juuri mitätöivä puhe ja sen hiljainen hyväksyntä pala palalta rakenna kulttuuria, josta hengellinen väkivalta kasvaa.
Ystävien tuella säilytin työkykyni, sielun toipumisessa on mennyt vuosia
Toisinaan – nykyään tosin harvemmin – palaan mielessäni omiin lestadiolaiskeskustelujen tunnelmiin ja mietin, olisiko pitänyt avoimemmin puhua siitä, että hengellinen väkivalta ja vaikeneminen ovat synnin seurausta ja kasvavat pelosta.
Olisiko pitänyt kertoa, mitä tapahtui todella ja lähteä suorempaan vastaiskuun? Synkimpinä hetkinä teki mieleni julkistaa minulle postitettuja kokouskeskusteluja. Avoimempi olisin ehkä saanut olla, mutta Luojan kiitos väsyneet vastaiskut jäivät tekemättä.
En ehkä olisi niiden kanssa jaksanut samalla tavoin kuin joku toinen. Harkitsevuudesta ja kärsivällisestä tuesta kiitän hyviä ystäviäni ja työtovereitani kirkossa. Hengissä on selvitty, mutta usein surullisena ajattelen kaikkia niitä pelkoja ja yksinäisyyksiä, joiden kanssa moni kristitty yhä kamppailee.
En unohda teitä, jotka seisoitte vierellä, kun maan päällä ja taivaan alla tuntui yksinäiseltä. Vierellä pysyen opetitte, mitä on olla ”Kristus lähimmäiselle”. Teidän tuellanne säilytin työkykyni. Sielun toipumisessa on sen sijaan mennyt vuosia.
Lohduttakoon Vapahtaja mitätöityjä ja ulossuljettuja
Nyt onneksi näen jo asioita, joita ennenkin näin. Erotan lenkkipolulla kesän tuoksuja. Laulan jälleen, joskus myös Siionin lauluja. Huomaan ympärillä hymyileviä ihmisiä. Uskon taas ihmisiin ja Jumalaan. 
Siksi lähden melko levollisin mielin suviseurakentälle, keskelle kesäistä hengellistä perintöäni. On vapauttavaa tulla sellaisena kuin on, tavata ystäviä ja sukulaisia, leikkiviä ja iloisia lapsia, puhua hengellistä äidinkieltä, laulaa ja iloita syntiselle kuuluvasta armosta.
Enää harvemmin jaksan provosoitua tervehtimättä jättämisestä, tuomitsevista katseista tai ikävistä sanoista, vaikka ne pahalta tuntuvatkin. Vääryyteen pitää väsymättä puuttua, mutta lopulta lohduttaudun siihen, että jokaisessa hylätyssä Kristus itse murtuu ja rukoilee: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.”
Pitäisipä joku Pyhäjoella saarnan eri tavoin ulossuljetuille, kodittomille ja yksinäisille tienkulkijoille. Saisi puhua lempeästi Vapahtajasta, joka istuu mitätöidyn viereen, katsoo niin kuin ystävä lyötyä katsoo: tulin Sinua varten, Sinun vuoksesi!”
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Aikalainen.
* * *
Lue lisää:
Simo Alastalo: Oulun tuomiokapituliin kanneltiin vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta. Kotimaa24 27.6.2014.
Johannes Ijäs: Arkkipiispa kutsui vanhoillislestadiolaiset keskusteluun. Kotimaa24 17.4.2012.
Johannes Ijäs: Kanttori pelkää hyväksikäyttöasian hautautuvan naispappeuskeskustelun alle. Kotimaa24 19.1.2012.
Johannes Ijäs: Pappi menetti puheoikeutensa vanhoillislestadiolaisten seuroissa. Kotimaa24 2.6.2011.
Kirkkoherralle varoitus naispappien syrjimisestä. Kotimaa24 11.6.2014.
R. K.: Arkkipiispa huolestui
R. K.: Arkkipiispa: “On kirkon kannalta vakavaa, että kirkon päätöksiin sitoutuminen johtaa vaientamiseen”
R. K.: Leppänen Turun Sanomissa: Vakaumustani on yritetty nujertaa
Kapu: Alaranta ja Linjama: SRK-kriittinen nettikirjoittelu johti painostustoimiin
Saila Keskiaho: Meitä ei voi ohittaa. Kirkko ja Kaupunki 4.6.2012.
Risto Leppänen: Ulossuljettujen suviseurat. Kaleva ja Turun Sanomat, 27.6.2014.
Lucas: Risto Leppänen ja Heikki Rainio joutumassa puhujakieltoon Turun rauhanyhdistyksellä
Maria Sofia & ESA: Leppäsen haastattelemat naiset: suorat sanat kutsumuksesta, syrjinnästä ja SRK:sta
Mari Leppänen vihitään papiksi Turun tuomiokirkossa 4.3.2012.
Meri: Laulun kaupungissa. Laivat jotka kuiskivat -blogi, 29.6.2015.
Rebekka Naatus: Pakolaiseksi ei lähdetä noin vain. Sielun silmin -blogi, Kaleva 10.1.2012.
Olinhan siellä minäkin: Raja railona aukee suviseuroissa
Joona Raudaskoski: Piispat toivovat opillisia keskusteluja SRK:n johdon kanssa. Kotimaa24 29.6.2014.
Suviseurapuhuja: Tervehtimättä jättäminen on fariseuksen aseman ottamista. Kotimaa24 4.7.2014.
Turun rauhanyhdistyksen irtiotto ”pimeän puolelle”
Irina Vähäsarja: Arkkipiispa huolestui painostuksesta vanhoillislestadiolaisten joukossa. Helsingin Sanomat 19.1.2012.
Helsingin Sanomat 19.1.2012.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Eiköhän se Mika Kallunki siitä tervehtimättä jättämisestä äsken puhunut. Lentääköhän sekin kohta pihalle, saa nähdä…
??. Kallunki puhui erilaisistä tervehtimisistä. Hänen saarnansa ei nyt kyllä liity tähän. Kuuntelin saarnan netistä. Tervehtiä voi monella tavaala. Leppänen tekee itsestään marttyyria. Näinhän se menee, kun haluaa omalla tavallaan uskoa. Onhan kirkostakin pappeja erotettu. Tämä nyt ei ole sen kummempaa.
Kallungin saarna liittyy kyllä tähän, ja juuri tähän. Lahkolaistumisen yksi merkki on se miten toisia samanmielisiä tervehditään tai luultuja samanmielisiä, mitään todellista pohjaa uskon merkkeihin ei tervehtimisellä voi nähdä, Jumalan valtakunta ei ole siellä tai täällä vaan se on sydämen yhteyttä Kristuksessa. Lahkoissa tämä on käännetty että se on ulkonaista samanmielisyyttä, sydämenuskosta ei silloin piitata tuon taivaallista. Kun sitten joku kertoo julki että uskoo kuten Jeesus opettaa mm. rakkaudesta, niin se ei sovikaan näille ihmiskäytännöille ja otetaan aseeksi tervehtiminen ja karttaminen, jopa selän takana mustamaalaaminen, ikävää. Olen ennenkin verrannut mm. jengiläisyyteen näitä lahkojen toimia, vaatimus ehdottomasta samanmielisyydestä, lojaaliudesta jengin sääntöjä kohtaa ja kaikessa jengin edun mukainen toiminta, erona on että jengeissä mennään erimielistä kohtaan suoraan ja potkaistaan ulos. Srk laisuudessa ja jehovissa tämä sama tehdään kierrellen ja henkisen väkivallan kautta, tarkoituksena saada uhrille mahdollisimman pahaa kostona siitä ettei noudata sääntöjä, eli rangaistaan kun haluaa noudattaa Jeesuksen neuvoja.
Erittäin huono esimerkki tuo loppu osasi kommentissasi, Jumalan valtakunnasta ei ketään voi erottaa, Jumala yksin näkee ihmisen sydämeen, ja sen kautta tietää kuka on Hänen valtakuntansa asukas, näitä kuitenkin löytyy myös vl liikkeestä, tästä ko. Kallungin puhekin antaa toivoa.
Miksi muuten entisten pyhien aikan nainen on kelvannut saarnaamaan mutta nykyisten pyhien aikana ei, tämä jos mikä on ihmismielen mukaan menemistä.
[Poistettu toista keskustelijaa koskeva henkilökohtainen maininta] ei mitään kongretiaa, vain huitomista ilmaan…
Ei tässä tervehtimisessä ole mitään kummallista. Olin äskettäin puheissa erään henkilön kanssa, joka reippaasti minulle sanoi Terve! Ei siis tervehtinyt minua Jumalan terveellä. Kun kysyin, miten menee ja oletko uskomassa, hän sanoi olevansa, mutta eri tavalla kuin ennen ja ei niinkuin minä uskon. Nostinko valtavaa haloota henkisestä ja hengellisestä väkivallasta, ulos-sulkemisesta jne? No ei käynyt mielessäkään… vaikka näillä palstoilla käydyn polemiikin mukaanhan minun ilman muuta tulisi viedä asia vähintään euistuimiin ja tuomiokapituleihin.
Usko on henkilökohtainen asia. [Poistettu yksityishenkilön henkilökohtaista uskonvakaumusta kosketteleva osuus.]
Mistähän se tieto on peräisin, että vlporukoissa naispappia ja naispuhujaa kannatetaan laajasti?
Tämä taitaa olla sitä kuuluisaa mediapeliä. Kun asiaa toitotetaan totena julkisuudessa, luullaan, etä se on totta.
Kuitenkaan ei X ja kumppanit käsitä sitä, että henki on joka tekee eläväksi, siihen ei mediapelillä voida vaikuttaa…..
Kiitos mutta se vauhti taitaa lähteä omasta sydämestäsi. Kuka sinulle on antanut valtuudet määritellä kenenkään henkilökohtaista vakaumusta, Jeesuskin sanoi että en tullut tuomitsemaan vaan…, miten voit täällä arvioida jonkun uskoa ja verrata sitä toisten uskoon, usko on henkilökohtainen, heittelet sekavia juttuja ja sitten syytät toisia sellaisesta.
Vl uskovien keskuudessa hyväksyttäisiin halposti naispapit ja naispuhujat, tiedän sen kun niin moni on tästä esim. minulle keskusteluissa sanonut. Srk:laisuudessa ei niin moni, mutta hehän uskovatkin vain omaa johtoaan, eli ovat vielä lain alla.
Puoluepolitiikassa on paljon samanlaista kuin Srk laisuudessa, kun johtaja jotain sanoo sitä pidetään oikeana. Henkilökohtaisen uskon auktoriteettina saisi olla vain Hyvä paimen, Jeesus Kristus.
Mika Kallungin puheessa tämä ääni kuului, tietenkään ne jotka uskovat johtajiaan, eivät sitä kuulleet, miksi suljette korvanne kun Hyvä paimen puhuu, korvasyyhynne kaipaa vain sitä mikä on eksyttänyt pois Jumalan valtakunnasta, sydämen yhteydestä.
Hyvä anonyymi keskustelija. Emme julkaise yksityisten henkilöiden uskonvakaumusta arvioivia kirjoituksia. Tämä oli päässyt huomaamatta läpi ennakkotarkastuksesta. Päätimme jättää viestin edelleen luettavaksi, mutta poistimme palstan sääntöjen vastaiset osat.
Edellytämme, että keskustelussa pitäydytään asiassa eikä kommentoida keskusteluun osallistuneita enempää kuin muitakaan henkilöinä. Asiallinen ja kohtelias tyyli vie parhaiten kirjoittajan sanomaa eteenpäin.
Toimitus.
Still veit sanat suustani!
Nimetön 241 Kuunteleppa kerran vielä sitä Kallungin puhetta! Aloita vaikka ajasta 30.10 ja viitisen minuuttia eteenpäin! Onko se tosiaan yleistä puhetta tervehtimisestä? Rehellisyys maan perii ja varsinkin Taivaan!
Minäkin kuuntelin tuon puheen. Siinä suhteessa kuulosti poikkeavan muista suviseuroissa pidetyistä puheista, että Kallunki korosti Kristuksen sovitustyötä, eikä puhunut seurakunnasta mitään. Lopussa kysyi anteeksi omia syntejään ja lupasikin uskoa, ”yhdessä teidän kanssanne”.
Kenen kanssa Kallunki lupasi uskoa? Fariseustenko? Minulle jäi epäselväksi tuo asia.
Puheesta sai sen kuvan, että se porukka kenelle hän saarnasi on fariseuksia, niin voimakkaasti se tuotiin esille (oma kokemukseni on kuitenkin se, että vl-joukoista naispappeuden, homojen ja perhesäännöstelyn kannattajat eivät tervehdi Jumalan terveellä esim minua, joka edustan tätä vanhoollista suuntausta) Varsinkin kun hän ei vl-tapaa puhunut lainkaan Jumalan valtakunnasta eikä seurakunnasta.
Vielä tuosta tervehtemisasia josta nyt paljon puhutaan tuon puheen pohjalta. Kysyisin, että oliko Kallungin puhe ”tilaustyö”? Leppänen nosti tämän teeman esille juuri suviseurojen alla. Vl-kristityt ottavat raamatun opetuksen tosissaan myös tervehtimisen osalta. Keskeisenähän on ”jos joku ei tuo tätä oppia mukanaan, älkää häntä tervehtikö jne…” eli kun joku uskoo jonkun toisen opin mukaan, häntä ei tunnusteta samaan seurakuntaan kuuluvaksi ja sillä selvä. Yksinkertaista.
No, kaikki tietävät mm. Leppäsen Riston uskon, ettei hän jaa samaa oppia vl-opetuksen kanssa. Silloin häntä ei tervehditä Jumalan terve.
Tämä oppi asia jäi Kallungilla sanomatta. Näistä kahdesta asiasta, opillisista asioista, Jumalan valtakunnan puuttuminen kokonaan ja tervehtiminen kaikkia, siksikö tämä puhe oli niin mieluisa tänne palstalle?
Mutta saarna kyllä muuten oli armoa ja Kristuksen sovitustyötä täynnä, evankeliumia tarjottiin ilman ehtoa, joka on ihan oikein.
Kaikesta huolimatta en pahentunut Kallungin saarnaan. Tiedämme kaikki, että puheissa on inhimillisiä unohduksia, tulkinnan varaisuuksia jne, ja Kallunki toi evankeliumin ytimen puhtaasti kaikille tarjolle.
Mielenkiinnolla vain seuraan tätä hypetystä yhden saarnan perään, joka netissä on nyt päällä.
Miksi niin on?
”Puheesta sai sen kuvan, että se porukka kenelle hän saarnasi on fariseuksia, niin voimakkaasti se tuotiin esille (oma kokemukseni on kuitenkin se, että vl-joukoista naispappeuden, homojen ja perhesäännöstelyn kannattajat eivät tervehdi Jumalan terveellä esim minua, joka edustan tätä vanhoollista suuntausta) Varsinkin kun hän ei vl-tapaa puhunut lainkaan Jumalan valtakunnasta eikä seurakunnasta”
Tapa puhua ei ole merkki oikeasta uskosta. Tervehtimis asia ei ole uskon merkki eikä tervehtimättä jättäminen. Voit jättää senkin Jumalan haltuun, ihmisen tehtävä ei ole tuomita. Se voi olla opillinen asia, haluatko toimia tässä kuin fariseus, tapakulttuuri ajaa Raamatun sanan ohi. Heitit tuossa Raamatun kohdan joka kehoittaa jättää tervehtimättä, väitätkö että tämä kohta puolustaa uskovan Riston tai muun uskovan tervehtimättä jättämisen ja oppi jota tuossa tarkoitetaan olisi vl tai Srk oppi, minä uskon että siinä tarkoitetaan Raamatun mukaista oppia ja sitä mitä Kallunki puheessa toi esille, rakkautta ja uskoa Kristukseen, ei uskoa tapoihin tai perinteisiin.
”Vielä tuosta tervehtimisasia josta nyt paljon puhutaan tuon puheen pohjalta. Kysyisin, että oliko Kallungin puhe ”tilaustyö”?”(kirjoitusvirhe korjattu)
Tässä heität julki asian johon saat vastauksen vain ko. puhujalta, vastakysymyksenä voi heittää onko Srk:lla tapana tilata puheet puhujilta ja ohjeistaa yli Pyhän hengen mitä pitää sanoa, niin monessa puheessa rajattiin Jumalan valtakunta ihmissilmin näkyvään joukkoon, se on Raamatun sanan vastaista.
Sanot että kaikki tietävät Riston uskon, ei ole Srk:n opin kanssa yhtenevä, älä nyt sotke vl oppia tähän. Jumalan valtakunta on eri asia kuin suviseurat tai Srk tai vl oppi. Älä rinnasta näitä asioita Raamatun vastaisesti. Tässä puheessa kuului Hyvän paimenen ääni. Eihän Kallungin saarnaan kukaan voinut pahentua, sehän oli aivan Jumalan sanan ja Jeesuksen opetuksen ytimestä. Kaikissa suviseurasaarnoissa ei Hyvän paimenen ääni kuulunut vaan keskeisenä oli Srk:laisuuden oppirakennelman puolustaminen ja kultaisen kynttiläjalan kiillottaminen. Eli tämäkin todistaa Pyhän hengen riippumattomuuden tämänmaanpäällisistä yhteisöistä.
Onko niin, että Kallungin puhe oli ainoa ”hyväksyttävä” puhe suviseuroissa?
Siis ainoa vlpuhe, muut olivat srkläisiä puheita.
Miksi täällä aina nostetaan joku paremmaksi kuin muut? Hehkutetaan jotain henkilöä, sekö se on oikeaa vlläisyyttä?
Kummaa porukkaa…. sitten syytetään srkläisyydestä, johtajien seuraamiseata, tehdään valituksia raastupiin, syytetään pahan puhumisesta jne? Ettekö näe hirttä omassa silmässä, vaikka kaivatte malkaa toisen silmästä?
Mielestäni eräskin puhe, jossa puhuttiin vanhanliiton tekstin pohjalta siitä, kuinka israililaiset kapinoivat profeetalle Jumalaa vastaan sen tähden, kun he kokivat joutuvansa kiusaamaan itseään Jumalan sanaa noudattaessaan oli tosi ajankohtainen. Ei ihminen ole luonnoltaan muuttunut miksikään. Täälläkin kapinoidaan samalla lailla kokoajan, ja jokainen itsessään. Miksi pitää luopua siitä, mikä olisi omalle lihalle, kunnialle, mieliteoille niin makoisaa?
Pysytäänpä asiassa!
Ei kukaan ole sanonut että Kallungin puhe olisi ollut ainoa hyväksyttävä. Se saattoi olla ainoa missä puhuttiin Jumalan terveellä tervehtimisestä tai tervehtimättä jättämisestä. Eikä kukaan myöskäään ole nostanut sitä puhetta paremmaksi…
Ja yksi asia vielä: Kun on paljon ihmisiä porukassa niin sinne sekaan sopii myös ”kummaa porukkaa”, niinkuin kaikkiin muihinkin suurempiin ei uskovaisiin porukoihin!
Still, tuomitsiko 220 jonkun tai jonkun puheen?
Leppäsen ottaminen keskustelunn on ihan ok, koskapa tämän sivuston jutussakin hän on keskushenkilönä. Leppäsen vakaumus poikkeaa selvästi vl-kristillisyyden vakaumuksesta, eikai sitä kiistä edes Risto itse? Tuomitaanko sitten hänet vakaumuksensa mukaan? Varmasti, kuten meistä jokainen, mutta vasta viimeisenä päivänä.
Miksi näissä kirjoituksissa ei saisi puhua vlistä ja siitä opista, opetuksesta ja uskosta? Blokin otsikkokin tähän ryhmään kyllä vahvasti viittaava, kaikki kirjoitukset käsittelevät tätä aihepiiriä? Vain kritiikkiäkö täällä saa julistaa?
Kallungin puhe poikkesi muista, juuri kuin 220 kirjoituksessa on sanottu. Eikö niin saa sanoa? Vaikka se on totta?
Tiedät itsekkin, kaikki tietävät, että seurapuheita ei srk tilaa, ei suviseuroissa eikä muissakaan tilaisuuksissa. Puheenvuorot, alustukset ovat eri asia.
220 kirjoituksessa oli ” ” merkit. Mitä ne merkitsevät? Ymmärrän niiden tarkoittavan sitä, että ne asettavat käytetyn sanan kuvaamaan jotain, joka ei tarkoita siis sanan mukaisesti sitä, mikä sanan näiden merkkien sisällä on.
Minäkin olen sitä mieltä, että Jumalan valtakunta, srk, suviseurat ja paikallisry ovat keskenään eri asioita, niiden väliin ei voi laittaa =merkkiä.
Kuka näin väittää, koskapa Still sanot ettei niitä pidä sekottaa? Ainakaan 220 ei kirjoituksessaan niin tee.
Miten muuten Still sinä otat tuon raamatun opetuksen tervehtimisessä johon 220 viittaa? Käsitän kirjoituksestasi, että se on tapakulttuuria? Niinkö?
Tuomitsemisesta…. mitä Still itse kirjoitat viimeisessä kappaleessasi, kun kirjoitat muista suviseurasaarnoista? Voisiko sen tulkita tuomitsemiseksi?
Pitäisikö sinunkin jättää jotain Jumalan haltuun….?
En ota kantaa toisten vakaumuksiin, totean vain että ko. henkilö on kristitty, näyttänyt sen myös teoillaan eikä ole käsittääkseni tuominnut ketään joka ajattelee toisin, hän on jättänyt sen Jumalalle, toisin kuin eräät tuomitsevat väärin tervehtimättä jättämällä. Raamattu kehoittaa olemaan tervehtimättä pakanaa, joka ei tunnusta Kristusta.
Joh. 2. 7-9 : ”Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä. 8 Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan.
9 Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika. 10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä opeta tällä tavoin, älkää ottako häntä kotiinne älkääkä edes tervehtikö häntä. 11 Se, joka lausuu hänet tervetulleeksi, osallistuu hänen pahoihin tekoihinsa.”
Jos tähän Raamatun kohtaan viittaat ja sillä perustelet tervehtimättä jättämisen, ja perustelet että voit jättää tervehtimättä koska vl vakaumus niin vaatii, ymmärrätkö mihin tuomitsemiseen syyllistyt, syytät heitä Antikristukseksi. Onko se tämän kohdan tarkoitus? On tärkeää kun Raamattua siteeraa, ottaa koko asia esille, ei vain yhtä tai kahta lausetta.
Tapakulttuuria tervehtiminen on silloin kun sitä käytetään siten kuin vl liikkeessä on tapana. Jätetään tervehtimättä muita kristittyjä jotka tunnustavat Kristuksen syntyneen lihaksi jne. Silloin tervehtimiseltä katoaa Raamatullinen pohja, sitä voi verrata vaikka muiden yhteisöjen tai jengien tapaan tervehtiä toisiaan erilailla kuin niitä jotka ei jengiin kuulu.
Lopussa sanoin sen miten itse koen, kaikissa saarnoissa ei kuulunut Hyvän paimenen ääni, se osoittaa vääräksi sen että Srk:ssa ja ry:illä opetetaan Pyhän hengen puhuvan vain Srk:n seuroissa ja tämän liikkeen puhujien suusta, se on valheeksi osoitettu myös siten että pedofiilien saarnoja on kuunneltu Pyhän hengen ilmoituksina. Pyhä henki on Jumalan ohjaimissa, ei ihmisen. Samoin jatkuvasti saarnoissa sanotaan ”tässä tai tämä jumalan valtakunta”, se on valhetta, Jumalan valtakuntaa ei voi noin kohdentaa johonkin tämän maan päälliseen joukkoon.