Yhdeksän lapsen äiti: Voin romahtaa millä hetkellä tahansa

– Voin romahtaa henkisesti millä hetkellä tahansa. Toivon että nimeni löytyy Elävien Kirjoista vaikka käyttäisinkin ehkäisyä. –  Toiveen oman nimen löytymisestä Taivaan Kirkkauteen hyväksyttävien listalta esittää  yhdeksän lapsen äiti.

Hän ei ole ensi sijassa huolissaan fyysisestä jaksamisestaan, vaan siitä, että henkiset voimavarat eivät riitä siihen mitä perheen tähän mennessä yhdeksän ihmislapsen kasvattaminen tasapainoisiksi aikuiseksi vanhemmalta edellyttää.  – Kun oma jaksaminen alkaa hiipua, se näkyy välittömästi lapsissa. Kolme vuotta selibaattia tuntuu kuitenkin kuin kuoliniskulta parisuhteelle. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa käyttämään ehkäisyä, totesi hän hiljattain nettikeskustelussa.

”Itselläni on 9 lasta. Kun menimme naimisiin, olin ehdottomasti sitä mieltä, että haluaisin ison perheen ja olin innoissani kun lapsia alkoi syntymään noin vuoden välein. En kokenut asiaa ollenkaan raskaaksi vaan iloitsin aidosti positiivisesta raskaustestistä.

Vauvat olivat tyytyväisiä ja nautin heistä.

Nyt vanhin on kohta yläasteella, pienin alle vuoden. Periaatteessa kaikki asiat ovat hyvin, lapset ja itse fyysisesti terve, mieskin kohtuullisissa voimissa.

Henkiset voimavarat alkavat hiipumaan. Suren sitä kun en jaksa ja ehdi niin kuin haluaisin. Pienimmät eivät esim. ulkoile niin paljon kuin haluaisin ja huomioni ei riitä niin kuin toivoisin ja ajattelen lapsen terveen kehityksen kannalta olevan edes minimi.

Touhuaisin mielelläni lasteni kanssa, mutta en jaksa jokaisen kanssa kuin haluaisin.

Lapseni eivät osaa asiasta kovinkaan kapinoida ja tietävät että rakastamme heitä paljon ja haluamme heille hyvää.

Isompien lasten asiat hautautuvat monesti pienten tarvitsevien alle. Riittämättömyys on läsnä alati.

Pääsen välillä käymään lomalla, mutta jo kotiin tullessa jälleen suru tulee: en selviä tällä menolla enää kauan.

Lasten vaatimukset tuntuvat välillä vuoren korkuisilta. Päälle ry:n tehtävät.

Tuntuu, että voin romahtaa henkisesti milloin tahansa.

Joskus toivoisin, että menehtyisin vaikka onnettomuudessa tai mieheni. Silloin ei ainakaan perheemme enää kasvaisi.

Tiedän, että Jumala lastaan rakastaa ja usko häneen pelastaa. Välillä on vaikea luottaa kuitenkin tulevaisuuteen.

Tunnen sydämessäni, että tieto siitä, että esim. pari-kolme vuotta saisi levätä ennen uutta mahd. raskautta ja antaa tällöin aikaa ja hoivaa jo olemassa oleville lapsille olisi iso asia toivon suhteen.

Kolme vuotta selibaattia tuntuu kuitenkin kuin kuoliniskulta parisuhteelle.

Riittää yksi ”himonhetki” vaikka per vuosi ja kohta raskaustesti näyttää plussaa.

Jos olisin terveydenhoitaja tai lääkäri ja näkisin tilanteessani olevan ihmisen sydämen sopukoihin, suosittelisin ehkäisyä.

Jos en välittäisi siitä miten lapseni voivat, voisin alistua tilanteeseen ja ajatella, että ”kerran kunniassa palkan saan”.

Periaattessahan kuitenkin jos synnyttämällä autuaaksi tultaisiin niin se olisi mulle helppo ”nakki”.

Ehkä se ulospäin riittäisi ihmisille iso perhe, mutta jos sydän kiroaa väsymyksestä omat rakkaat lapset syvimpään rakoon lähes päivittäin, ei se kyllä kovin uskovainen mieli ole.

Ajattelen, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa käyttämään ehkäisyä.

Ajattelen, että Jumala näkee sydämeen ja jokainen olemme itse henkilökohtaisesti viimeisenä päivä omista teoistamme vastaamassa. Toivon ja haluan uskoa, että nimeni löytyisi elävien kirjoista tällöin.”

Jokainen lapsi vaatii vanhempien hoivaa myös vauva-ajan jälkeen, aikuisuuteen saakka

”Pieni vauva sylissä tuntuu Jumalan suuri siunaus todella, ”kuin taivas koskettaa maata”. Voiko ihanampaa ollakaan kuin pieni ihminen. Helposti voisi jäädä siihen hyvään oloon ja unohtaa isompien lasten tarpeet. Vauvan tarpeet on monesti selkeä huolehtia ja häntä on helppo rakastaa –  ja palkintona tyytyväinen, hymyilevä vauva.

Isossa perheessä on kuitenkin myös ne muut isommat tarvitsevat: kolme haluaa paljon syliä, toisella vaivaa kaverisuhteet, kolmas kateilee sisarukselleen jostakin kivasta tavarasta, yksi isommista on kumman hijainen (mikähän häntä vaivaa) jne…

Nämä tarpeet voi huitaista mielestään ja sanoa, ettei äiti nyt ennätä, katsotaan myöhemmin.

Jos katsotaan aikaa taaksepäin, lapsikuolleisuus oli yleistä. Nähtiin erityisenä arvona se, että edes muutama lapsista jäi eloon ”työkaveriksi ja vanhuudenturvaksi” vanhemmille.

Tänä päivänä lapsikuolleisuus on erittäin vähäistä ja jokainen lapsi tarvitsee ja ansaitseekin hoivaa ja huolenpitoa aikuiseksi saakka.

Nykypäivän tiedon mukaan lapsi tarvitsee vanhemmiltaan paljon aikaa ja huolenpitoa kasvaakseen terveeksi aikuiseksi. Kuinka lapsi, joka on jäänyt itse tätä vaille, haluaa itsellensä suuren perheen aikuisena?

Itsekin ajattelen, että jos olisin tiennyt mihin tilanteeseen lopulta joudun/saan tulla, en olisi ikinä haikaillutkaan avioliitosta.

Ehkäisy ei tarkoita itsekkyyttä vaan kaipausta turvalliseen avioelämään

Ehkäisyn ajatteleminen ei ole toivetta ”räiskyvästä iltaelämästä ja pelkästään jatkuvasta nautinnosta” vaan siitä, että jos silloin harvoin (!) kun oikeasti edes seksiä ennättää tässä perheen ohella toteuttamaan, se olisi virkistykseksi ja parisuhteelle hyväksi eikä pelkoa.

Monesti isät ovat ne jotka ensin näkevät vaimon väsymyksen ja ovat todella ahtaalla luonteensa kanssa. Seksuaalisuuden tukahduttaminen jatkuvasti parisuhteessa voi käydä mielenterveyden päälle.

Mies näkee, että oma hetken himo sai aikaan rakkaan vaimon joutumisen vielä ahtaammalle.

Usein voi vaimolla/äidillä olla helpompi osa tyytyä kohtaloonsa ja sulkea todellisuus pois mielestä hormoonien(ko?) vuoksi.

[- – ] Olen itsekin ollut todella ehkäisyvastainen viimeiseen pariin vuoteen asti. Olen ajatellut, että isonkin perheen kasvattaminen on asenteesta kiinni ja järjestelykysymys. Ja Jumala antaa voimat ja siunauksen sille.

Ja monta vuotta menikin todella hyvin, 7 lapsen kanssa vielä jaksoin ja kerroin heille hyvästä Jumalasta ja lapset lauloivat innoissaan Siionin lauluja. Ja usein kuulin arjessani ”kuinka lasten ja imeväisten suusta kiitos kuuluu”.

Mutta kun oma jaksaminen alkaa hiipua, se näkyy välittömästi perheessä. Ja sitä ei voi vain kodinhoitajalla tms. korjata.

Voiko mieli kestää sitä, että on avuntarpeessa tilanteen vuoksi ja sitten on jälleen ”ilouutisia” kerrottavana sosiaaliavulle uudesta perheenjäsenestä = lisää avuntarvetta.

Ja sitä olen miettinyt, että jos vaihtoehtona on vain jaksaa ja luottaa, että jotenkin selvitään, eikö myös lapsettomilla pitäisi pitäytyä hoidoista ja tyytyä omaan kohtaloonsa… Kuulostaa katkeralta, mutta logiikka on mielestäni sama.

*      *      *

Äitien toivottomuus pysäytti

Tutkija ja pappi Meri-Anna Hintsala teki gradunsa teologiseen tiedekuntaan vanhoillislestadiolaisten äitien verkkoyhteisöistä ja haastattelussa kysyi heiltä myös heidän tulevaisuudennäkymistään.

– Yhdestätoista haastatellusta ehkä yksi tai kaksi näki oman tulevaisuutensa valoisana. Useampi alkoi itkeä ja loput sanoivat, etteivät uskalla ajatella asiaa. Minut se pysäytti totaalisesti, totesi Hintsala Vantaan Laurin kirjoituksessa.

Lehdessä haastateltiin SRK:n silloista pääsihteeriaä Tuomas Hännistä. Hänelle esitettiin kysymys:

Onko ehkäisy kielletty vanhoillislestadiolaisilta aviopareilta?
Hänninen vastasi:

– Kristillinen etiikka vaalii ihmisoikeuksien tärkeitä periaatteita. Ketään ei tule painostaa tai pakottaa henkisesti tai hengellisesti mihinkään. Erityisesti äidin tulee ihmisoikeusperiaatteen mukaisesti saada tulla kuulluksi avioliitossa ja myös yhteisömme keskuudessa.

Jumalan kaikkivaltius elämän antajana ja sen ylläpitäjänä on uskonopillinen kysymys. Jokainen äiti ja isä tekevät syntyvyyden säännöstelyyn liittyvän valintansa itse siitä, miten he haluavat ensimmäisen uskonkappaleen opetusta omassa elämässään noudattaa.

*      *      *

Postauksen kokosivat Burkha Sisters. Ajattelemisen aihetta antoi nimimerkillä [A. N.-nen] kommenteillaan Joona Korteniemen blogikeskustelussa.

(Kuvituskuvien henkilöt eivät liity tekstiin.)

*      *      *

Lue lisää:

Burka Sisters: Pauliina Rauhalan romaani Taivaslaulu: “kohdunpoisto on suomen kielen kaunein sana”

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla

Ensio: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi

Ex-vl isä: Vl-yhteisön säälimätön paine. (Julkaistu myös: ”Paine suureen perheeseen on säälimätön.” Kotimaa24 6.9.2011.)

Terttu Holmi: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Kotimaa  28.1.2009.)

Hätähuuto: Pyyntö: Saarnatkaa että sairautta on lupa torjua raskauden ehkäisyllä, amen!

Vuokko Ilola: A.Kanniainen vastaa blogissaan. Kotimaa24, blogikirjoitus 15.7.2014.

Vuokko Ilola: Tiedonantoa ehkäisystä (suviseurahaastattelu). Kotimaa24, blogikirjoitus 2.7.2014.

Justiina: Lasten saamisesta vl-isän kannalta. Justiinan Jutut -blogi.

Aino Kanniainen: Onko opetus muuttunut? Päivämies, blogikirjoitus 7.7.2014.

Kyllin hyvä vl-äiti: Tämä lapsi on kuopuksemme

Maria: En alkaisi tätä rumpaa uudestaan

Aatos Mehtälä: Saarna Reisjärven opistoseuroissa 12.7.2014. – Puhuja rinnasti saarnassaan syntyvyyden säännöstelyn murhaan.

Meillä näin:  Kuusi syytä hyväksyä ehkäisy

Minä uskon Jumalaan, Isään. Srk:n ehkäisykannanotto 27.6.2009.

Rebekka Naatus: Minun ruumiini ei ole minun. YLE 14.11.2011.

Naisen asema puhutti Suviseurojen aattona. MYV3 uutiset 26.6.2014.

Peltonen: Herpert: Ehkäisy ei ole uskon kysymys, vaan eettisesti ratkaistava asia

Joona Raudaskoski: Piispat toivovat opillisia keskusteluja SRK:n johdon kanssa. Kotimaa24 29.6.2014.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Helsinki, Gummerus 2013.

Soila Saroniemi: Lestadiolaismiehen ahdinko: Pakolla suurperheen isäksi. Iltalehti 26.6.2012.

Tuupovaaran Tuula: Palkittu Pauliina Rauhala: Rehellisyyden kaipuu tuo rohkeuden

Työssäkäyvä vl-äiti: Mistäkö sen tietää, onko äiti väsynyt?

Vl-seniori: Kenen on vastuu harhaopeista? Kotimaa24 6.2.2014.

 

Advertisement