Kipeimpiä asioita elämässäni


– En voi sanoin kuvailla, millaisen kiirastulen läpi kuljin tämän tilanteen eteen. Mitä tunsin sydämessäni, kun koin, että olen tuomittu helvettiinNainen_5 sen vuoksi, että en pysty ottamaan lapsia vastaan ja hylkämään heitä emotionaalisesti. Edelleen en tiedä olenko toiminut oikein.  Onko todellakin niin, että päästäkseni taivaaseen, minun pitää uhrata lapseni, ajaa itseni ja perheeni totaaliseen katastrofiin? Asian kipeyttä ei kukaan, joka ei itse ole sitä kokenut voi ymmärtää. Kohta olen kymmenen vuotta asian kanssa kipuillut…ehkä kipuilen elämäni loppuun asti. – – Pahinta oli, kun painajaismaisten vuosieni keskellä istuin äitienpäiväjuhlassa, jossa puhuja saarnasi siitä, kuinka äidit joutuvat synnyttämään lapsia helvetissä, jos eivät ole sitä tehneet täällä ajassa. Ja tämä puhe oli 2010-luvun taitteessa… ei 1970-luvulla.

On harvinaista, että lestadiolaisen pelastusopin ehkäisemättömyys-vaatimusta pohditaan lapsen aseman kannalta. Opin seuraamuksia lapsen ja hänen kasvuympäristönsä kannalta kuvaa nimimerkki Auringonrakastaja puhuttelevalla tavalla. Armoa julistavan liikkeen opissa ei armoa anneta lapsille eikä äideille.

Armon ja rakkauden aurinkoa ei näy rauhanyhdistyksellä 

”Olen kasvatusalan ammattilainen. Sitä kautta tiedän paljon lapsen psykologisesta kasvusta ja kehityksen vaiheista. Niistä tarpeista ja haasteista, mitkä kuhunkin vaiheeseen liittyvät.

Oma elämäni ja lapsuuteni on ollut olosuhteiltaan haastavaa ja sieltä on jäänyt paljon vaillejäämisen kokemuksia ja traumaa. Itse jouduin elämässäni tilanteeseen, jossa jouduin uskoni ja ”traumaperintöni” kanssa niin suureen ristiriitaan, että vuosia elin itsemurha-ajatusten kanssa.

Kun voimani uupuivat ja samalla minulle syntyi useampi lapsi alle kahden vuoden väleillä, jouduin sen tosiasian eteen, että tiedoistani huolimatta, minusta ei ollut vastaamaan lasteni tarpeisiin.

Minusta ei löytynyt voimia, ei taitoja, ei kykyä. Uskoni vaati vastaanottamaan lapset ja samanaikaisesti tiesin, että en kyennyt hoitamaan lapsia siten kuin olisi pitänyt heidän psyykkisen kasvunsa ja kehityksensä kannalta.

Tämän vuoksi jouduin niin valtavan syyllisyyden taakan alle, että en meinannut sieltä selvitä. Olin epäonnistunut niin uskossani, kun voimia ei ollut ja samalla olin epäonnistunut myös äitinä.

Ja kyllä, rakkaan mieheni kanssa pidimme ”lepotaukoja”…lähes vuodenkin mittaisia, mutta erittäin hedelmällisenä jo yksikin rakastelukerta saattoi minut raskaaksi, joten se tie kuljettiin loppuun.

Nainen_4Samanaikaisesti myös parisuhteemme kärsi ja etäännyimme toisistamme, kun jouduimme etääntymään myös fyysisesti, jotta en hajoaisi tyystin.

Lopulta myös mieheni uupui, kun tätä tilannetta oli jatkunut muutaman lapsen syntymän ja vauva-ajan verran.

Kävin terapiassa, käytin mielialalääkkeitä, unilääkkeitä ja koitin urheilla eli keinot, joilla omaa jaksamistani tuettiin, olivat monipuolisesti käytössä.

Lopulta jouduin siihen tilanteeseen, että mieleni perukoilla totesin näin: Olen epäonnistunut uskossani, mutta äitinä en ole valmis uhraamaan lapsiani uskolle.

Minä olen valmis menemään helvettiin, kuten tämän uskon mukaan joudun, jos en ota kaikkia mahdollisia lapsia vastaan, jotta lasteni ei tarvitse joutua kokemaan maanpäällistä helvettiä.

En voinut, en kyennyt ”tuomitsemaan” lapsiani kokemaan samaa, jonka itse olin kokenut lapsuudessani suuressa perheessä, jossa vanhemmat eivät jaksaneet vastata lasten tarpeisiin ja sulkivat silmänsä monelta pahalta asialta.

En voi sanoin kuvailla, millaisen kiirastulen läpi kuljin tämän tilanteen eteen. Mitä tunsin sydämessäni, kun koin, että olen tuomittu helvettiin sen vuoksi, että en pysty ottamaan lapsia vastaan ja hylkämään heitä emotionaalisesti.

Edelleen en tiedä olenko toiminut oikein. Välillä tunnen, että Jumala näkee minut, tietää voimavarani, tietää lapsuuteni traumat.

Että hän Kaikkivaltias on armollinen ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Heikkouksineni, traumoineni, ahdistuksineni. Että Hän ei vaadi minulta sellaista, mihin en pysty. Että hän ei kyseenalaista oikeuttani rakastavana äitinä olemiseen.

Mutta tätä armon ja rakkauden aurinkoa en ole paljon kuullut enkä nähnyt yhteisöni puheissa. Puhe on kovin mustavalkoista. Itsekkyys- ja mukavuudenhalu-tuomioin kyllästettyä. Seurat 3

Usein olen lyötynä ja ahdistettuna poistunut kuulijan paikalta.

Pahinta oli, kun painajaismaisten vuosieni keskellä istuin äitienpäiväjuhlassa, jossa puhuja saarnasi siitä, kuinka äidit joutuvat synnyttämään lapsia helvetissä, jos eivät ole sitä tehneet täällä ajassa. Ja tämä puhe oli 2010-luvun taitteessa… ei 1970-luvulla.

Mietin usein sitä, että onko todellakin niin, että päästäkseni taivaaseen, minun pitää uhrata lapseni, ajaa itseni ja perheeni totaaliseen katastrofiin. Asian kipeyttä ei kukaan, joka ei itse ole sitä kokenut voi ymmärtää.

Kohta olen kymmenen vuotta asian kanssa kipuillut…ehkä kipuilen elämäni loppuun asti.

Ja voi kuinka paljon taakkaa ja kuormaa tämä asia on tuonutkaan niin itselleni kuin miehelleni ja kuinka suuren hinnan olemme ”maksaneet” parisuhteessamme tästä asiasta. Asia on edelleen elämäni kipeimpiä asioita.”

*      *      *

Olen iloinnut siitä että uskovaisilla tässä ajassa on vielä rakkautta ottaa vastaan se elämä, ne lapset joille Jumala on tahtonut elämän antaa. Kun muistan 54 vuotta avioliitossa olleena, me muistamme ajat että tuolloin 60-luvulla oli tällainen opetus yhteiskunnassamme, että kiersivät terveydenhoitajat avioparien luona esittelemässä, kuinka on mahdollista säädellä lasten syntymää. Se on ihmisteko. Se on lähellä murhan syntiä, kun tartutaan tuohon Jumalan säätämään elämään. Jonka Jumala on säätänyt.Aatos Mehtälä, saarna Reisjärven opistoseuroissa 12.7.2014.

*      *      *

Ajattelemisen aihetta antoi nimimerkki Auringonrakastaja Joona Korteniemen blogikeskustelussa, sekä lestadiolainen puhuja, yrittäjä Aatos Mehtälä.

*      *      *

Lue lisää:

Burkha Sisters: Yhdeksän lapsen äiti: Voin romahtaa millä hetkellä tahansa

Ehkäisykiellon perustelut. SRK:n vuosikokouksen hyväksymä kannanotto 2009. (Seppo Lohi.)

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla. Anonyymi sivusto.

Terttu Holmi: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille (Haastattelu, Kotimaa  28.1.2009.)

Justiina: Lasten saamisesta vl-isän kannalta. Justiinan Jutut -blogi.

Kapu: Lestadiolaisnaiset turvautuvat salaa ehkäisyyn

Kapu: Tuuli Hintsala: En haikaillut helpon elämän perään

Sauli Karhu: Näin on opetettu ehkäisystä. Saulin blogi 6.7.2014.

Sauli Karhu: Se paranee sittenkin?. Saulin blogi 3.7.2014.

Kyllin hyvä vl-äiti: Tämä lapsi on kuopuksemme

Joona Raudaskoski: Piispat toivovat opillisia keskusteluja SRK:n johdon kanssa. Kotimaa24 29.6.2014.

Tuupovaaran Tuula: Palkittu Pauliina Rauhala: Rehellisyyden kaipuu tuo rohkeuden

Työssäkäyvä vl-äiti: Mistäkö sen tietää, onko äiti väsynyt?

Uskovainen vanhempi: Ehkäisykielto on ihmisoikeusongelma. Postilloja-blogi.

Vl-seniori: Kenen on vastuu harhaopeista? Kotimaa24 6.2.2014.

 

48 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, armo, äitiys, ban of birth control, eettisyys, ehkäisykielto, epäily, hengellinen väkivalta, ihmisoikeudet, Jumalan sana, kadotus, kannanotot, kiellot, kontrollointi, lapset, leimaaminen, lisääntyminen, mielenterveys, naisen asema, normit, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, puhujat, Raamatun tulkinta, raskaudenpelko, sananjulistajat, seurat, suurperhe, syyllistäminen, uskon perusteet, vallankäyttö

48 responses to “Kipeimpiä asioita elämässäni

  1. Terve ja rauhaa. En tunne lestadiolaisuutta, enkä osaa arvioida sitä sen koommin, mutta kertomuksesi riipaisi sen verran, että haluan korostaa Jumalan armoa.

    Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

    Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

    Joh:
    8:7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.”
    8:8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
    8:9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
    8:10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?”
    8:11 Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”
    8:12 Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.”

  2. Ee-Vi

    Tämäkin on niitä jotka on omakohtainen asia jokaisella uskovaisella…oman valvomisen asia… usko ei aina säily jos alkaa järkeilemään… lapsen uskohan se on meille asetettu esikuvaksi.

    Itse en todellakaan edes uskalla ajatella että ehkäistä. Jumala on Elämän ja Kuoleman Herra… Mistäs tiedän milloin oma elämäni otetaan pois, se on lahja. Elämä on lahja myös jokaiselle lapselle. Ei ole oikein ottaa elämäänsä omiin käsiinsä eikä päättää myöskään toisten ihmisen syntymättömän lapsen, elämästä. Silloin puuttuu Luojamme luomistyöhön. Jumala synnyttää kaiken elämän.

    Jos jotain haluaisin sinulle sanoa niin että mieti sitä, että vain sinä yksin olet vastuussa omista ratkaisuistasi, sitten kun sen aika joskus koittaa, viimeisenä päivänä. Oletko varma, että sinä voit olla silloin puhtaalla omallatunnolla Herran edessä?

    Eihän se uskovaisen äidin osa ole aina helppoa, mutta tarviiko sen ollakaan? Täällä maan päällä me elämme taakkojen ja vaikeuksien alla, ja vasta taivaassa meille koittaa loppumaton ilo.

    • Korpijaakko

      Siis eihän tuo vaatimus rajattomasta lisääntymisestä ja ehkäisyn ”synnillisyydestä” nyt mitenkään ole Raamatun sanoma. Raamatussa ei puhuta ehkäisystä mitään. Tässä on kyse siitä, että SRK-lestadiolaisliike päätti 60-70 -luvulla suhtautumisestaan modernin maailman asioihin. Silloin puhujat, jotka olivat enemmistöltään maallikkopuhujia, päättivät niin, että liikkeen jäsenet eivät saa mennä mukaan ”maailman turhuuksiin” ja ”sielunvihollisen ansoihin”, joiksi leimattiin televisio, syntyvyyden säännöstely, meikkaaminen ja musiikki (kaikki muu paitsi hengellinen) ynnä muuta.

      Siitä lähtien näitä puhujien päättämiä linjauksia on opetettu järjestelmällisesti seuraaville sukupolville, muka Raamattuun perustuvina hengellisinä totuuksina. Ne ovat uponneet nuoriin asiantuntemattomiin kuulijoihin hyvin.

      Vastaanotto on kritiikitöntä, sillä vain harvat aikuisetkaan lestadiolaiset edes tietävät oman liikkeensä taustoja, saati ovat perehtyneet Raamattuun. Toiseksi, eihän puhujien puheita ja oppeja ole lupa arvostella. Näin luotiin pettämätön systeemi uusien syntien omaksumiseksi sukupolvelta toiselle.

      • Snen

        Ehkäisy on luopumista Jumalasta, koska siinä emme enää luota Jumalan mahdollisuuteen ohjata elämäämme vaan otamme itsellemme päätäntävallan asioista, jotka eivät meille kuulu.

        Tämä on hyvin yksinkertainen asia. Kysymys on vain ja ainoastaan uskomisesta Jumalaan. Uskovaiselle kaiken elämisen perustasta. Uskomisesta ja ennen kaikkea luottamisesta lapsenkaltaisesti Jumalan hyvyyteen Luojana.

    • Nimetön 279

      Ee-vi. Onko luomistyöhön puuttumista kissojen leikkaus ja lehmien keinosiemennys? Entä kun Jumala ei halua lapsia antaa, niin mihin perustuu hedelmöityshoidon sallinta. Monella sekin jää yhteen kertaan, eikö pitäisi hedelmöittää jatkuvasti? Tuntuu että hoidoilla lapsia hankkineilla pitemmät välit. Näkisin hedelmöityshoidoissa oman edun tavoittelua hoiva ja jälkeläisviettiin enemmän kuin ehkäistessä olemassa olevien lasten parhaaksi.

  3. Ajatus

    ”Minua ette enää ruumiillisilla silmillänne ole näkevä, Hän haluaa sanoa, ja sentähden minä haluan asettaa eteenne jotain muuta, jota teidän tulee pitää yhtä suuressa arvossa kuin minua , nimittäin pienen lapsen.

    Minkä tähden minun tulee etsiä Kristusta jostain kaukaa tai mennä ylös taivaaseen? Näen täällä niin monta kristittyä lasta ja kristittyä ihmistä, jotka täydellisesti ovat minun rakkaan Herrani Kristuksen näköisiä ja joissa Hän asustaa; ja jos näen heidät , näen Kristuksen, jos kuulen heitä, kuulen Kristusta, jos ojennan heille vesimaljan , ojennan sen Kristukselle, jos vaatetan heidät, vaatetan Kristuksen.

    Missä tahansa tapaan lapsia, siellä tapaan, jos vain voin uskoa, yhtä useasti itse Kristuksen.”
    ( Luther : Sana ja Armo )

    Meitä heikkouskoisia Luther haluaa muistuttaa siitä, että kun otamme vastaan lapsen, niin itseasiassa otamme vastaan Kristuksen. Lapset ovat lahja ja siunaus. Aivan varmasti näin on, vaikka joskus jopa kapinoimmekin sitä vastaan.

    Jos jaksamme tämän uskolla ottaa vastaan, niin koko kysymys ehkäisystä on tarpeeton, saatika että siihen jostain lupaa kyselisimme. Ei pidä suostua epäuskon syntiin, mutta syntinsä tuntevalle on armovaltakunnassa armo ja anteeksianto aina ehdoitta tarjolla.

    • pohdiskelija 1234

      Voi teitä tietämättömiä. Nainen ei ole kone, ei edes uskovainen äiti. Meillä on monenlaista sairautta ja epätäydellisyyttä myös sen suhteen, kuinka elimistömme reagoi raskauteen. En minä naimisiin mennessäni tiennyt, että raskaus on minun elimistölleni vakava sairaus. Minulta ei kysytä, haluanko minä lapsia vai en. Minulta kysytään, kestänkö minä vielä mahdollisen raskauden, ja sen tuomat vaivat, ja sen päättymisen kenties vaikeaankin keskenmenoon. Ja jos ei keskenmenoon, niin erittä’in vaikeaan loppuraskauteen. Entäs kun kaikkien näiden keskenmenojen jälkeen kohtuni on siinä kunnossa, että kuukautiset ovat kuin normaali synnytyksen jälkivuoto? Kun en tiedä, pelkäänkö enemmän kuukautisia vai mahdollista uutta raskautta, onko se synti, jos hoidan lääketieteen keinoilla näitä vaivoja?

  4. Nimetön 220

    Hedelmöityshoito…. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Naisen synnyttämään lapsen, muistelen sen näin menneen.
    Kun nainen ei luonnollisesti saa lasta, joko itsestään tai miehestään johtuen, olisiko kyse tuon asian hoitamista, kuin minkä tahansa sairauden tai vamman hoitamista? Toki siihen voi liittyyä eettisesti vaikeita, lähes mahdottomia, kysymyksiä, kuten mitä tehdä ”ylimääräisille” hedelmöitetyille munasoluille?
    Mutta ehkäisy ja hedelmöityshoito eivät mitenkään voi olla vastakohtia toisilleen.

    Korpijaakon kannattaisi lukea kotiläksynsä paremmin. Srk päätös ei ole tässä llainkaan mukana, varsinkaan 60-70 luvulla tehty….

    Nyt käytävä kommentointi vl vastaan juontaa kyllä juurensa tuohon aikaan. Silloin uskonsa kieltäneet hakevat nykyaikana uuden polven voimin ”jotain hyvitystä” mitä se sitten lieneekään?
    Teillä kaikilla on mahdollisuus vieläkin uskoa omat syntinne, ei siis muiden, anteeksi, jos tahdotte. Ja rukoilla, ettei kohtalonne olisi Saulin kohtalo, jonka Jumala hylkäsi….

    • vs

      Jos nainen ei voi luonnollisesti saada lasta, joko itsestään tai miehestään johtuen, on tyytyköön kohtaloonsa ja kiittäköön Jumalaa siitä että Hän on asian kaikessa viisaudessaan näin hyväksi nähnyt. Ei meidän tule ottaa elämän ja kuoleman kysymyksiä omiin käsiimme. Me saamme rukoilla, tapahtukoon Herra sinun tahtosi. Meidät on joko luotu hedelmällisiksi tai sitten ei. Meille annetaan sairauksia tai sitten ei. Tässä meiltä kysytään uskoa. Itsekäs ihminen kovin herkästi järjestäisi asiat toisin, kun elämä ei mene kuten on itse suunnitellut. Ei haluaisi kuolla synnytykseen tai sairauteen, tai haluaisi alkaa itse luojaksi, kun ei voi luonnollisesti saada lapsia.

      Näin yksinkertaisesti asiat ymmärrettiin vielä tuhat vuotta sitten keskiajalla, lapsen uskolla.

  5. Myös väsynyt äiti

    On pelottavaa, että aikuisen vastuu sysätään Jumalalle. Kyllä järki on annettu siksi, että sitä saa käyttää. Ei Jumala tee eroa siinä, kumpi on hajalla, mieli vai kohtu!

    Ehkäisyasiassa on menty niin metsään ettei nähdä puita enää ollenkaan. Sairauden hoito on eri asia kuin ”ei nyt huvittaisi saada enempää lapsia ettei tarvitsisi vaihtaa autoa”.

    Eikä kukaan meistä oikeasti hallitse elämää, se on pelkkä illuusio niillekin jotka luulevat niin tekevänsä. Koska tahansa voi esim.onnettomuus tai sairaus pyyhkäistä ylitsemme.

    Mielestäni ehkäisemättömyyden perustelut vl-kulttuurissa eivät kestä päivänvaloa, yksikään kuulemani tai lukemani perustelu ei anna vastausta miksi on pakko jaksaa enemmän kuin oikeasti jaksaa. Eikö se mene jo omilla teoilla yrittämiseksi siinä vaiheessa. Raamatussa ei missään kohden vaadita synnyttämään yli äyräiden, pikemminkin monessa kohdassa muistutetaan kohtuullisuudesta, jossain jopa varoitettiin luulemasta itsestään enempää kuin mihin pystyy.

    Ei kukaan mieskään lääkärin vastaanotolla kieltäydy hoidosta, jos sitä suositellaan, monet naiset joutuvat miettimään näitä asioita hulluuden partaalle. Monesti sitä on jossain seuroissa/keskusteluilloissa tms kuullut sanottavan että Jumala sen viisauden niille lääkäreillekin antaa. Milloinkaan ei puhuta siitä, että pahimmillaan väsynyt äiti alkaa pahoinpidellä lapsiaan koska ei yksinkertaisesti JAKSA! Siinä ei enää auta että juo kupposen kahvia matkaystävän kanssa ja käy vähän lenkillä ja sisarillassa ja sitten kohta on taas synnyttämässä. On täysin kohtuutonta ja moraalitonta asettaa nainen tällaiseen asemaan. Missä se armo on?

  6. Nimetön 277

    Jaksaminen on in! Mitä pitää jaksaa?
    Uskon niin, että ristiä pitää jaksaa kantaa. Ja siihen on Jumala luvannut antaa evankeliumistaan voiman.
    Jokaisella on oma ristinsä, kukaan ei kanna kahta ristiä…tai ainakaan ei tarvitse kantaa. Nykyisin tuntuu olla vallalla käsitys, että niitä pitää kantaa enemmmänki. Kannetaan vl-ristiä, srk-ristiä, lapsi/lapsettomuusristiä jne omansa lisäksi.
    Mitä Mooseksen äiti teki? Otti valtavan inhimillisen riskin toimiessaan yhteiskunnan normien vastaisesti. Mikä oli lopputulos?

    Miehetkö eivät kieltäydy hoidoista, jos niitä heille esitetään? Mistä tuokin asia täällä näin tarkkaan tiedetään? Ei nimittäin pidä paikkaansa tuokaan asia täällä, vaikka totena tunnutaan puhuttavan….

    Tunnen monta äitiä, joille sairauden hoitona on lapsien hedelmöittyminen ollut mahdotonta. Uskomassa tuntuvat olevan. En epäile sitä ollenkaan, en edes vaivaa sillä päätäni. Enkä asiasta utele, arvuuttele, puhuttele tms. Jumala tietää mikä on syy ja seuraukset on sen mukaan. Uskon näiden sisarten perivän taivaan kodin.
    Minua kiinnostaa nimenomaan se, miten minulle käy.
    Uskon, että Jumalan seurakunnasta saarnataan minulle aina synnit anteeksi, jos tahdon uskoa. Kyselemättä , mitä sinä taas ruinaat?
    Tämän anteeksiantamuksen evankeliumin voimmalla jaksan, vaikkapa Paavalia lainatakseni, ”tahdon pitää puhtaan ja loukkaamattoman omantunnon Jumalan ja ihmisten edessä”

    Vasta oli pyhän tekstinä se Saulin kohtalo. Sauli sai selvät ohjeet kuinka tulee elää ja mitä tulee tehdä. Eipä poloinen toiminutkaan niinkuin oli profeetalta saanut ohjeet. Perusteli omaa toimintaansa tosi järkevästi! Jopa Jumalan kunniaksi oli toiminut niinkuin oli! Hullua olisi ollut tuhota se vihollisen karja! Mikä oli tuomio?
    Jumala hylkäsi Saulin, eikä olleet enää armon portit auki hänelle.
    Raamattu sanoo tuossa Saulin kohdassa ne legendaariset sanat, joista Jumalan seurakuntaa nykyisin niin paljon parjataan ”kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten rasva”
    Ketä/mitä totella ja kenelle/mille olla kuuliainen? Jumalan sanalle,
    Jumalan Poika siihen itse vastaa ”jolla korva on, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo”
    Sillä Samuel oli Saulin aikan Jumalan suuna, ja tänä päivänä Jumala puhuu Henkensä kautta Hänen seurakunnassaan.

    Ei täällä kukaan jaksa omilla voimillaan, ole koskaan jaksaneet.
    ”Minun voimani on heikoissa väkevä” sanoo Herra.
    Väkeville ei ole Herra luvannut antaa omaa voimaansa…..

  7. ML

    Tomakka kannanotto ”Myös väsynyt äiti”.

    Olen törmännyt jo useampaan kertaan vl.ten piirissä ”neuvoon”, ettei lapsia tarvitsisi ottaa vastaan henkensä kaupalla. Viimeksi A.Kanniainen sanoi Pyhäjoen suviseurojen SRK.n tiedotustilaisuudessa, ettei ehkäisykysymystä voisi ulkoistaa. Asia on omantunnonkysymys. Ei siis tarvitse kysyä sukulaisiltaan, ei lääkäriltä, eikä keneltäkään sitä, voinko ehkäistä, koska olen ollut viimeiset kahdeksan vuotta lähestulkoon kykenemätön mihinkään, että itse asiassa viimeiset neljä vuotta olen vain halunnut kuolla pois ja tätä rataa.

    Äitien ja isien täytyy ymmärtää, että juuri heillä on kasvatusvastuu, juuri heillä on velvollisuus pitää huolta lastensa turvallisuudesta. Ei riitä, että lapsi saa makaronilaatikkoa ja aamulla puhtaat shortsit jalkaansa. Että vanhemmat kykenisivät ja jaksaisivat vastata lastensa myös emotionaalisiin tarpeisiin, pitää osata ja kyetä kantamaan huolta omasta itsestä. Itsensa rakastaminen ja toisen rakastaminen on samansuuntaisia rakkauden muotoja. On mahdotonta rakastaa toista, jos ei rakasta itseä. Että jaksaisi kannatella toista, pitää kyetä kannattelemaan itseä.

    Ihminen voi kipuilla läpi elämänsä siitä johtuen, että on kasvanut jatkuvaa väsymystä, turhautumista ja kiukkua kantavien vanhempiensa helmoissa. Lapsi imee vanhempien kokemuksen itsestään: olen ylimääräinen, tiellä, ärsyttävä, liian vaativa, hävettävä, syyllinen jne. Lapsi kärsii, koettaa sopeutua tai nousee kapinaan.

    Jumalalta voi rukoilla apua. Olen tavannut ihmisiä, joille usko Jumalaan tai johonkin korkeampaan voimaan voi olla iso voimavara. Mutta siinä missä joku kokee pärjäävänsä pelkän uskonsa, vanhapiikasiskonsa ja parin ystävänsä varassa, joku voi tarvita (myös) toisenlaista apua. Joku voi hoksata, että eteenpäin pääsemisen-, parisuhteeni-, ja lasteni hyvinvoinnin kannalta en halua kasvattaa perhettäni tämän enempää. Ratkaisu olkoon omantunnonkysymys, luottamista armolliseen, kaikkinäkevään Jumalaan. Ratkaisu lähteköön rakkaudesta.

  8. vl - seniori

    Kiitos, ML, tomakasta kommentistasi!

    Itsekkin olen samasta asiasta kommentoinut ja muistakin kuuluisan 70-luvun harhaopetuksen seurauksista. Ja samalla lailla ”tömäkästi” olen kirjoitellut, koska kyseinen harhaoppi muutti kristillisyyttämme ja suhtautumista toisiimme monissa asioissa pahoin seurauksin vuosikymmeniksi.

    Tässä lapsiasiassa opetettiin elämään vahvojen ehdoilla farisealaisessa hengessä. Tottahan se on, että vahvoilla ei ole hätää ja he ”porskuttavat” läpi monenlaiset vaiheet, mutta läheskään kaikilla ei ole samoin.

    Kipuilua on, sanoi Aino Kaniiainen varovaisesti. Se on mieto ilmaus. Kuitenkin hän sanoitti mielestäni oikein ja rakentavasti, että uskovaisella on lupa toimia omassa perhetilanteessaan heille parhaaksi katsomallaan tavalla omantuntonsa mukaan. Lääketiede palvelee myös lapsiasiassa kuten kaikissa muissakin terveyttä ja hyvinvointia parantavissa asioissa meitä. Se ei saa olla kiellettyä. Sellainen ohje on silkkaa 70-luvun luomaa ”hapatusta”, joka on yhteisesti syytä pestä pois opetuksestamme

    Miksi?

    Koska sellainen ei ole raamatun opetuksen eikä Jeesuksen toiminnan kanssa mitenkään yhteensopivaa. Ensimmainen uskonkappale ei kiellä käyttämästä lääketiedettä apuna kaikissa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä ongelmissa. Ehkäisy tarvittaessa kuuluu yhtenä hoitomuotona luvalliseksi kaikille.

    Puhe rististä tässä asiassa on juuri sitä farisealaista ”hapatusta”, joka on syytä hyljätä, koska sen seuraukset aiheuttavat heikoimpien kärsimystä. Jeesus ei olisi ollenkaan hyväksynyt 70-luvun harhaoppia. Hän oli aikanaan eniten vihainen ja vastusti juuri farisealaisia.

    Kokonaan toinen asia on se, että jotkut ovat kuin luotuja suurperheiden vanhempia ja venyvät uskomattomiin ”saavutuksiin” ja ihailtavalla tavalla pystyvät kasvattamaan lapsikatraansa, eikä siitä aiheudu kärsimystä kellekkään.

    Uskovaisetkin ovat kapasiteetiltaan hyvin erilaisia. Jokaisella on oma tehtävänsä ajassa ja yhteinen päämäärä taivaassa.

    • Nimetön 220

      Vlseniori.
      Ajattelen ja uskon eri tavalla tämän ristin kantamisen perheen kohdalla kuin sinä. Jos lapset eivät tunnu risriltä, niitä voi ottaa vastaan, jos taas tuntuvat, niitä ei tarvitse ottaa vastaan?

      Ei lapsiasia ole normi. Se ei ole laki. Se ei ole sellainen, että jokaisen tulee lapsia tekemällä tehdä.
      Kun uskovainen elää Jumalan sanan mukaan, hänelle annetaan lahjana kaikki, mitä hän tarvitsee. Jollekkin ison perheen, jollekkin ei. Jollekkulle kunniaa ja varallisuutta, toiselle ei. Joku saa varalliisuutta, mutta kunniaa ei ja samalla voi olla iso tai pieni perhe.
      Jollakulla on sekä kunniaa, mainetta että iso perhe.
      Joku uskovaine elää kunniatta, köyhänä ja perheettömänä.
      Mikä on se risti, jota Jeesus kehotti kantamaan, sekä se itsensä kieltäminen, mitä se on tänä päivänä?

      Olen ehdottomasti eri mieltä tästä perheen kokoasiasta. Siinä ei ole kyse farisealaisuudesta. Perustelu, jonka annoit ei ole raamatun mukainen. Se on nykyajan filosifinen ja humaani humppa. Toinen siis voi elää lapsettomana, ehkäistä ja tehdä abortteja, jos kokee lapset ristiksi, ei sitä tarvitse kantaa, mutta voi ne ottaa vastaa, jos kokee ettei ne ole risti?
      Sauli koki paremmaksi ottaa vihollisen karjaa uhriksi Jumalalle, mutta se Saulin kokemus ei ollut Jumalalle mieluinen. Sauli joutui kadotukseen. Pahinta oli, että vaikka Sauli aneli armoa, ovi oli jo kiinni. Ihmisen oma kokemus ei ole osoitus Jumalan mielen mukaisesta vanhurskaudesta.

      Kukaan ei tule autuaaksi synnyttämällä, kasvattamalla. Kukaan ei tule autuaaksi raittiudella ja siveydellä tai olemalla köyhä ajallisesti, kunniatonkaan ei pääse taivaaseen siksi, että on kunniaton ihmisten silmissä.
      Taivaaseen pääsee, kun on kuulianen Jumalan sanalle, uskoo evankeliumin omalle kohdalleen, syntinsä anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta.

      Tottakai sairauden hoitona on tilanteita, joissa joko äiti tai isä ei voi hedelmöittää. Mikä synti se on?

      Kun täällä lukee näitä juttuja, henki on kuitenkin se, että sairauden hoidosta ei nyt ole kyse. On kyse oman tahdon teologiasta, synnin luvallisuudesta, joka verhotaan tutulla tavalla, ”sanoiko Jumala todellakin, että lapsia on kaiken uhalla ja pakko tehdä?” Ei todellakaan sanonut. Jumala sanoi vain, että siitä puusta, joka on keskellä, ei saa syödä.
      Mitä se tarkoittaa?
      Sitä, että Jumalan sanalle tulee oll kuuliainen.
      Ihminen on viisaampi ja omalakisempi kuin koskaan. On ollut nyt 2-3 sukupolvea. Juuri sen aikaa, jolloin Jumalan seurakunta on erottunut ja erottuu koko ajan enemmän maailmasta.
      On yksinkertaista silloin osoittaa sormella sinne, joka näkyy parhaiten. Tuolla on väärintekijät, farisealaiset jne….
      Raamattu puhuu tästä monessa kohtaan.

      Mitä Jeesus itse sanoi omistaan? Siksi he eivät teitäkään tunne, koska he eivät tunne minua. En minä anna niinkuin maailma antaa… jne….

      Jumalan sana opettaa yksinkertaiseen uskoon, ilman filosofiaa, humaania teologiaa. Kuuliaisuudesta on Saulin tarina hyvä esim. Ei edes järkevästi Jumalaa voi palvella, jos se ei ole Jumalan sanan mukaista.

      • Voiettäkunymmärtäis

        Vaikutat olevan hyvin sisäistänyt kirjoittamastasi aiheesta. Osaisitko antaa tähän sopivia Raamatunkohtia tai opillisia perusteita? Tämä asia ja vaivaa monia ja raamattuja olisi hyvä saada.

      • Yksi vain

        Nimetön 220, aloitat aivan oikein, mutta osaat kyllä myös taitavasti ymmärtää muita väärin ja jättää asioita näkemättä tai kärjistää niitä. 😊 Ei lastenvastaanottamisasiassa ole automaattisesti kyse ristin kantamisesta vaan uskovaisella siitä, että ei halua saattaa itseään jaksamattomuuden ja rakkaudettomuuden syntiin. Aviopuolisoiden tärkein tehtävä on kasvattaa ja hoitaa toisiaan ja lapsiaan Jumalan sanan mukaisesti, ei elää himojensa vallassa perheen kustannuksella.

  9. vl - seniori

    Parahin nimetön 220!

    Kirjoitat: ”Ajattelen ja uskon eri tavalla tämän ristin kantamisen perheen kohdalla kuin sinä”. KIrjoituksestasi päätellen olen tästä asiasta samaa mieltä.

    ”Perustelu, jonka annoit ei ole raamatun mukainen. Se on nykyajan filosifinen ja humaani humppa”. Vai humaani humppa, jopas on outo määritelmä! Annat tuollaisen nimityksen sille harhaopin sydämettömyydelle, joka on aiheuttanut lukemattomille äideille ja lapsille vakavia kärsimyksiä ja sairauksia ja ajanut perheitä monenlaiseen kipuiluun ja ahdinkoon. Uskot, että se on Jumalan tarkoittama risti heille. Samoin uskoivat harhaopin farisalaiset opettajat keskuudessamme vuosikymmeniä. Heille tärkeää näytti olevan, että aviomiehen lähes keskeytymätön avioelämä ei vaarantunut.

    Sinulle ei ole auennut, mistä kaikesta kyseisessä harhaopissa oli kyse. Se näet on ollut ytimeltään juuri sitä, mitä farisealaiset edustivat Jeesuksen aikaan. Ehkä voit vielä paneutua asiaan lisää, jos Jumala suo.

    Esimerkkisi Saulista ei liity mitenkään tähän aihepiiriin. Olen huomannut, että harhaopin luoman jyrkän ehkäisykielteisen kannan puolustajat harrastavat perusteluinaan asiaan mitenkään liittymättömiä raamatunpaikkoja.

    Teet kommentissasi myös virheen: en ole kirjoittanut mitään abortista. En uskovaisena voi hyväksyä sellaista kuin äärimmäisessä hädässä äidin hengen pelastamiseksi.

    Sinulta on nyt jäänyt huomaamatta, että Aino Kanniaisen kannanotto lapsiasiassa osoitti, että emme hyväksy 70-luvulla annettua tiukkaa kantaa. Olemme palanneet käsityksissämme sitä edeltävään. Armo opettaa meitä jokaista oman perheen keskellä omantuntomme kautta.

    Kärsiviä äitejä, lapsia ja perheitä on lupa lääketieteen avulla auttaa. Se ei ole humanistista hömppää.

    Siinä sinulla ”sulateltavaa”.

    • Nimetön 220

      Saulin esimerkki kuuliaisuudesta on kattava esimerkki kaikkeen kuuliaisuuteen Jumalan sanalle. Myös lapsi, perhe, jne asioissa.
      Jos luit kommenttini kokonaan ja ajatuksella, olen siis uskomassa siten, että juuri sairauden hoidossa hedelmättömyys ei ole vastoin Jumalan sanaa. Ja sitten jatkoin, että nykyajan perhe ja lapsikeskustelussa ei ole kyse sairauden hoidosta vaan humaanista humpasta.

      Eli ei tarvitse olla kummoinen sairaus, kun sairauteen on hoitomuotona ehkäisy. Ja jos raskaus on jo alkanut, tehdään abortti.
      Perusteluksi riittää, että on väsynyt. Väsymys on tänäpäivänä hyvin yleinen sairaus. Myös vlporukan keskuudessa. Syynäkö on usko? Jumalan sana? Srk? Toiset uskovaiset? Paikallisryn johtokunta? Lapset?
      Ei, vaan vanha kehno.
      Mihin on kadonnut usko Jumalan kaikkivoipaisuuteen? Paavali aneli, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista? Mitä hän sillä tarkoitti? Mikä oli Paavalin kohtalo?
      Päästettiinkö hänet tuosta ahdingosta? Mikä oli tuo risti, jota Paavalin tuntui olevan pakko kantaa?

      Et vastannut, mikä on Jeesuksen tarkoittama risti, jota hän vaati nykyään kantamaan? Onko se Kristuksen pilkka? Varmaan on, mutta mikä pilkka? Uskovainen ihminen elää kuin kuka tahanasa, aivan samoin, eikä erotu millään muotoa julki jumalattomasta ihmisestä. Mistä häntä tai Kristusta silloin pilkataan? Raamattu puhuu suolasta… mauton suola? Millä sitten suolataan? Nykyinen liberaaliteologia, oman tahdon teologia, vie juuri mauttoman suolan pöytään. Lapsi/perhe asia on yksi asia siinä teologiassa.
      Toinen kantava teema on naispappeus. Kun ihminen kannattaa perhesäännöstelyä, suuri osa kannattaa myös naispappeutta. Tämä on oma empiirinen kokemukseni keskusteluista ihmisten kanssa. Molemmat liittyvät tähän feminismiilmiöön, joka maailmasta on rantautunut erittäin voimakkaasti myös kristillisyyteemme. Molemmat ovat asioita, joihin raamatusta ei löydy suoraan lainausta tyyliin ”naispappeus on synti ja kauhistus” tai ”perhesäännöstely on synti ja kauhistus”. Molempiin näihin asioihin raamattu antaa vastauksen vain Pyhän Hengen kautta. Minä, tai kukaan muukaan ei käsitä raamatun ilmoitusta yksinään. Siksi Jeesus sanoo kuolleista nousemisensa jälkeen, ”….kuulkoon mitä Henki seurakunnille puhuu”

      On aivan totta, että 70 luvulla on monia asioita menty överiksi. Kokonaisuutena perhesäännöstellyssä ei käsitys ja usko ole kuitenkaan muuttunut miksikään. Tiedän omakohtaisesti, mitä sairaudenhoidossa ehkäisy tarkoittaa. Lääkäri antoi siihen minullekkin luvan, ”kirjoitti reseptin”, minun omatuntoni ei sitä reseptiä kuitenkaan käyttänyt. Hullu! Ehkä, mutta uskoni on säilynyt Jumalaan. Olen siitä Hänelle suuresti kiitollinen. Kärsinkö, kärsikö perhe tai puoliso? Oma kokemukseni on, että ei. Joku sosiologi saattaa olla erimieltä, onhan meitä kiusattu, synnytyskoneiksi ja siemenlingoiksi, lapsia haukuttu lestoiksi, pedofiiliuskovaisiksi jne….

      Ilman muuta suuri perhe on tämän ajan risteistä raskain kantaa. Raittius on nykyään hyve myös ihmisten silmissä. Samoin se, ettemme pelaa uhkapelejä, katso televisiota, bailaa ja käy vieraissa. Niistä saamme jopa kiitosta maailman ihmisiltä! Olemme muutoin, kuten Rovaniemen tutkija sanoo, kunnioitettuja ihmisiä! Mikä risti se semmoinen on?
      Ei ainakaan sellainen risti josta Paavalin tavoin pitäisi huutaa apua, että päästä tästä!

      Uskon, että lapsiasia, naispappeus ja feminismi ovat tälle ajalle anettu suuri eksytys. Rukoilen, että näissä asioissa Jumalan seurakunta olisi raitis, Jumalaa pelkääväinen ja että itse saisin olla Jumalan sanalle kuulianen, en suuri viisastelija, joka oman tulkintani mukaan etsisi raamatusta porsaan reikiä valita itsellei sopivan ristin. Jeesus sen jo kantoi, loppu on itse kulekkin sopivan painoinen. Rukoilen, että Jumala antaisi minulle voimaa uskoa omat syntini anteeksi, saisin voimaa olla uskomassa. Oma elämäni kaikkine lapsineni, sairauksineni, ongelmineni, suruineen ja iloineen on suuri Jumalan lahja!

      Nytkö olen sitten paisunut ja vahva uskovainen, fariseus? Miksi? Siksikö, että uskon kaikki, mitä raamatussa sanotaan, lapsellisesti, uskon myös yhden, pyhän seurakunnan, pyhäin yhteyden, olevan täällä maanpäällä, sen seurakunnan josta saarnataan elävää evankeliumia. Kaikki synnit anteeksi, ilman kuperkeikkoja tai kommenverkkejä.
      ”Minun voimani on heikoissa väkevä!”
      Väkeville ei Jumala luvannut antaa voimaansa….siksi luottamalla vain Jumalan voimaan, voi sitä ristiänsä raahata. Kun väsyttää, Jumala antaa voimansa, sen mukaan kuin katsoo tarpeelliseksi.

    • Ajatus

      Jumalan sanan mukaan lapset ovat lahja ja siunaus. Epäuskon saarnaajien mukaan tämä sittenkin on ”sydämetöntä harhaoppia, joka on aiheuttanut lukemattomille äideille ja lapsille vakavia kärsimyksiä ja sairauksia ja ajanut perheitä monenlaiseen kipuiluun ja ahdinkoon”.

      Kirkko muutti ehkäisykantaansa 1950-luvun alussa, johon myös osa vl-papeista lähti mukaan.Tämä johtikin sitten 1961 lopulta ns ”pappiseriseuraan”. Ei liene sattuma , että keskeisimpiä opillisia kysymyksiä oli kasteoppi ja lasten usko. Ei enään uskottu Jeesuksen sanoja, että lapset ovat uskovaisia.

      Ehkäisyn hyväksyminen on epäuskon synti, joka johtaa pois Jumalan valtakunnasta. Hämmästyttävää on että joku voi näissä eriseuran poteroissa viettää vuosikymmeniä, kunnes viimein sydämen kyllyydestä suu alkaa puhua.

  10. vl - seniori

    Ohhoh – huomasin virheen:
    Pakko oikaista edellistä omaa kommenttiani: nimetön 220 leimaa humaaniksi hömpäksi 70-luvun jyrkän ehkäisykielteisyyden vastustamisen – tietenkin. Silloinen ohje uskovaisille oli ehkä Heikki Saaren muotoilema, eikä sallinut missään tilanteessa minkäänlaista syntyvyyden sääntelyä aviopareille ( ei edes taukoja yhteisellä päätöksellä ), tunnetuin seurauksin.

  11. ML

    Kiitos, vl-seniori.
    Sinulla rakentavia ja mielenkiintoisia kannanottoja myös muilla sivuilla. Arvostan ajatuksiasi.

    Ehkäisyasia on vakava, hankala, eikä varsinkaan yksiulotteinen. Toivon, että vakaumukselliset, jotka jaksavat syystä tai toisesta kantaa ”ristinsä” ilman mielenterveyden horjumista, ilman kummempia taloudellisia ongelmia tyytyväisinä parisuhteeseensa, antaisivat toisille mahdollisuuden ja ennen kaikkea rauhan tehdä omat ratkaisunsa. Taivaspaikan menettämisellä peloittelu ei rakenna, päinvastoin. Minusta on vähintään erikoista, jos vanhemmat kieltävät uskonsa sen vuoksi, että voisivat ehkäistä, että pääsisivät elämässään eteenpäin, että jaksaisivat ylipäätään hengittää. Meidän voimamme ja kykymme ovat rajalliset. Jos voimme auttaa itseämme ja toisiamme niin ettei kenelläkään ampuisi todella yli, tehkäämme se.

    Ja vielä: huomataan lapsi.

  12. Nimetön 220

    Farisealaiseksi srkta nyt siis kutsutaan. Siinä on vain sellainen huutava ristiriita, että Jeesuksen todistuksen mukaan farisealaiset sälyttivät raskaitataakkoja kansan päälle, mutta eivät niitä itse kantaneet.
    Miten on, eikö srk jehuilla ole tätä taakkaa kannettavana? Uskaltaisin sanoa,että on. Samoin maallikkopuhujat, kyllä heilläkin on aika raskaat taakat kannettavana. Suurella osalla heistä on ihan sikana lapsia. Eivätkö he kanna itse sitä taakkaa, jonka saarnaavat olevan Jumalan sanan mukaista?
    Tämän logiikan mukaan farisealaisuus ei toteudu niinkuin täällä väitetään.

    Taakaksi sen tekee yleinen mielipide, suhtautuminen suuren peeheen vanhempiin ja varsinkin äiteihin. Heitä osoitetaan sormella, väheksytään ja mitätöidään.
    Olisiko iso perhe heille taakka, jos asiaan suhtauduttaisiin kunnioittavasti, heidän oman vakaumuksensa mukaisena elämän valintana, jos sitä ei raamatun mukaiseksi elämäksi ja valinnaksi ymmärtäisikään?

  13. vl - seniori

    ”Taakaksi sen tekee yleinen mielipide, suhtautuminen suuren peeheen vanhempiin ja varsinkin äiteihin. Heitä osoitetaan sormella, väheksytään ja mitätöidään.”
    Onneksi täällä ei kukaan ole sortunut väheksymään tai mitätöimään suurten perheiden vanhempia, varsinkaan äitejä – sormella osoittamisesta puhumattakaan.

    MItä kaikkea farisealaisuutta sisältyikään lähihistoriamme harhaoppiin, ei ole sinulle avautunut, mutta ei se hetkessä avautunut itsellenikään. Me kaikki olemme olleet siinä ”kaulaamme myöten” osallisina. Vaatii enemmän nöyrää rehellisyyttä katsoa totuutta niin kuin se on.

    • Nimetön 283

      Kun näitä palstan kirjoituksia on lukenut, viesti on selvä. Nainen, joka vluskossa, tai niinkuin täällä tavataan sanoa, srklaisuudessa elää, synnyttää enemmän kuin yhteiskunnan normin verran lapsia, on tyhmä, alistettu, miehen vallan alla elävä säälittävä yksilö, joka tahdottomasti toimii miesten himojen välineenä.
      Silläkö helpotetaan yksilön vapautta uskoa, tehdä oma valintansa vapaasti?
      Vlseniori. En usko, että tämä viesti on sinulta jäänyt huomaamatta.

      • vl - seniori

        Nimetön 283!

        Ei – ei tuo viesti nyt jäänyt huomaamatta. Juuri sellainen tuli sinun kirjoittamanasi.

        Vaikka joku tuntisikin inhimillistä sääliä uupunutta ja kärsivää suurperheen äitiä ja siksi vaille kunnon hoivaa jääviä lapsia kohtaan, kai hänellä on oikeus sellaiseen? Eikö se ole empatiakyvyn osoitus?

        En usko, että hyvin selviytyvä perhe, vaikka kuinka suuri, saa osakseen negatiivista huomiota – päinvastoin ihailua. (Minulta ainakin🙂

        Tosin takavuosina uskovaisia isoäitejä saatettiin jopa kieltää säälimästä tyttäriään, joiden voimavarat ja terveys pettivät liian tiheän lastentulon seurauksena.

        Nykyaikana Suomen lastensuojeluväki on valjastettu tarttumaan asiaan, jos tulee ilmoituksia vaikeista perhetilanteista – isommissa tai pienemmissä.

        Mielestäni tämä uskovaisten lapsiasia ei saisi olla tabu, josta ei saa keskustella, kunhan se säilyy asiallisena totuudesta tinkimättä ja puuttumatta kenenkään yksityisen perheen tilanteisiin, ellei itse halua.

      • Nimetön 284

        Tämä koko palsata on kuin ne epätoivon saarnaajat siellä kaananin maan rajoilla. Lapset ovat niin valtava taakka, ettei niistä selviä! Srk on se julma jättiläinen joka ei säästä ketään! Maallikot ne vasta hurjia on, psykppaattisia fariseksia jotka vaativat talkookarjalta kaiken, imevät kuiviin…

        Vlseniori, mikä on katkeroittanut sydämesi? Uskovaisissa perheissä on ahdistusta ja tuskaa, jaksamattomuutta ja vaikeaa. Sitä julistamallako ne loppuvat? Eivät toki.

        Lisäksi olisi mukava tietää, onko sitä enemmän kuin normiperheessä suomessa. Ainakin kun lasten kouluissa luokkakavereiden perheistä vähän on päässyt jyvälle, ei se muillakaan ole kovin auvoista.

        Ymmärrän, että se ei oikeuta mihinkään, eikä pointtini se olisikaan. Pointti on se, että tämä epäuskon saarna, jota vlseniorit ja kump täällä saarnaavat ovat erottamassa Jumalan valtakunnasta maailman valtakuntaan muka parempaan elämään. Vanha kehno on ollut valehtelija alusta. Se ei ole miksikään muuttunut.

        Onni ei löydy oman itsensä viettien ja mielihalujen perässä juoksemisesta. Sekun on kyltymätön, niinkuin me kaikki tiedämme.

        Jumalan poika tiesi tämän. Siksi hän sanoi”joka TAHTOO minun perässäni tulla, se KIELTÄKÖÖN ITSENSÄ OTTAKOON RISTINSÄ ja seuratkoon minu” yksinkertaista. Ei vaadi paljon järkeä valitettavasti, täytyy sanoa. Tuo kun ei oikein innokkaalle, filosifiaan höyrähtäneelle humaanille ihmispololle oikein tahdo riittää…..

        Huomattavaa on että Jumalan Poika puhuu tahtomisesta! Ei pakosta, uskon lahjan saa ottaa vastaan armosta, jos tahtoo. Jumala sen antaa ja tarjoaa.

        Sauli sen hylkäsi? Miten, olemalla tottelematon Jumalalle toistuvasti. Uskoi enemmän ihmisen järkeen ja omaan kunniaan. Niin se käy nykyäänkin, kun alkaa leikkimään, tahtoo tulla yhtä viisaaksi kuin Jumala, ymmärtää kaiken ja osaa kaiken. Siitähän Jumala varotti jo ihan aluksi.

      • Still

        Nimetön 284, missä noin sanotaan kuin kirjoitat tuossa aluksi? Ettet vaan nyt itse ole katkeroitunut ja syytät siitä toisia.

  14. Näkökulma ehkäisykeskusteluun

    Tämä ehkäisykysymys näyttää puhuttavan paljon ja keskustelussa on tuotu monia näkökulmia esiin. Minä toisin vielä yhden.

    Ehkäisemättömyysopin (huom. kyse on dogmista,ei Jumalan ilmoituksesta) kannattajat puoltavat käsitystänsä sillä oikealla lähtökohdalla, että Jumala on elämän ja kuoleman herra – näin toki kaikki uskovat, jotka uskovat kristinuskon Jumalaan, joka on kaikkivaltias Luoja. Seuraava askel ehkäisemättömyysopin kannattajilla on se, että edellä sanotusta katsotaan seuraavan, että ihmisellä ei ole lupa puuttua elämän alkuun ja loppuun; puuttumalla ihminen hylkää uskon kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Kaiken varalta elämän alun estäminen on vielä saatettu rinnastaa elämän riistämiseen, tappamiseen tai harkittuun murhaan. Näin tämä teko rikkoo tai on lähellä rikkoa käskyä ”älä tapa”.

    Rinnastus on toki absurdi. Se perustunee ajatukseen, että sukusolujen kuoleminen jäädessä vaille hedelmöittymistä on joko kuoleman tuottamus, tappo tai murha – tahallisuuden asteesta, teo raakuudesta ja julmuudesta tai suunnitelmallisuudesta riippuen. Täten jokainen nainen ja mies olisi sarjamurhaaja. Nainen jos häneltä jää elämänsä aikana yksikin munasolu hedelmöittymättä.

    Mutta mikä näissä keskusteluissa on tyystin unohdettu on se, että lestadiolaisen opetuksen mukaan tappaminen voi olla oikein, esim. lähimmäisten suojelemiseksi. Uskovaiselle on jopa sopivaa kouluttautua tappajaksi ja työskennellä armeijassa. Mutta tämän tositappamisen ja sodan pahuus kalpenee ehkäisysynnin rinnalla, ei niitä edes voida rinnastaa keskenään. Elävien ihmisten murhaaminen kun ei välttämättä ole synti.

  15. Sisarpuoli

    Sinulle 284. Minä elin lapsuuteni kuunnellen saarnoja siitä, kuinka äitien ei tule kieltäytyä sukupuoliyhdynnästä. Sekin oli ehkäisyn syntiä.

    Imin äitini ahdistuksen itseeni, kun hän sai jatkuvasti keskenmenoja ja hänen henkensä oli uhattuna. Kamalampaa asiaa ei voi olla kuin jatkuva äidin menettämisen pelko. Kadehdin niitä lapsia, joiden ei tarvinnut kokea tätä jatkuvaa piinaa.

    Tällaisia seurauksia sillä oikealla uskolla on?

    • vl - seniori

      Nimetön 284:
      ”Tämä koko palsata on kuin ne epätoivon saarnaajat siellä kaananin maan rajoilla. Lapset ovat niin valtava taakka, ettei niistä selviä! Srk on se julma jättiläinen joka ei säästä ketään! Maallikot ne vasta hurjia on, psykppaattisia fariseksia jotka vaativat talkookarjalta kaiken, imevät kuiviin…”
      Tuollaisen vuodatuksen jälkeen syytät minua katkeraksi, ikäänkuin olisin vuodatuksesi takana. Huomaatko muuten, että juuri sinä leimaat omaa joukkoamme pahemmin kuin ehkä muut käyttämällä noin vahvoja ilmauksia:
      – epätoivon saarnaajat
      – lapset valtava taakka
      – SRK julma jättiläinen
      – maallikot hurjia psykopaattisia fariseuksia
      – talkookarja
      – vl-seniori katkera

      Tämäkin osoittaa, että keskustelu lähivuosikymmenien harhaopista seurauksineen ei ole helppoa ja nostaa helpostikkin vahvoja tunteita pintaan jotka siirtyvät sanoina tänne.

      Uskovainen haluaa olla silti jo etukäteen anteeksiantavainen ”etulahjana” ja minäkin tunnustan välillä lukiessani näitä keskusteluja kiehahtneeni mielestäni vastenmieliselle kommentille. Yritän kuitenkin ensin tasoittaa mieleni, ennenkuin itse kirjoitan. Siltikään en onnistu sanoittamaan asioita kuten sydämestäni haluaisin. Me olemme kaikki yksinkertaisesti vajavaisia ja se näkyy myös näissä keskusteluissa.

      Kuitenkin nämä keskustelut ovat tärkeitä, koska uskon, että meillä kaikilla on yhteinen tarve totuuteen kipukohdissa, jotka juontavat pitkälle 70-luvun harhaopin painotuksista.

      Ei ole oikein yrittää torpata keskustelua käyttämällä erilaisia ”kortteja”, kuten katkeruus tai epäuskon saarna tai vaikkapa ”jokaisesta turhasta sanasta joudumme tilille viimeisellä tuomiiolla”. Jos ottaisimme tällaiset tyrmäykset tosissaan, vajoaisimme takaisin 70-luvun meininkiin.

      Emme voi piilottaa sitäkään, että juuri SRK on käyttänyt kyselijöitä ja epäkohdista tai vääryyksistä kritisoijia kohtaan katkeruus-korttia ja oman pesän likaaja-korttia ym. vielä pahempaa..

      Nyt sellainen ymmärretään vääräksi. Se tuli varsin selväksi Viljo Juntusen taannoisessa haastattelussa.
      Samassa tilaisuudessa Aino Kanniainen sanoitti hyvin rakentavasti lapsiasiaa, kuinka se on jokaisen pariskunnan omasta tilanteesta nouseva omantunnon mukainen ratkaisu jokaiselle. Keneltäkään toiselta uskovaiselta ei voi kieltää lääketieteellistä ehkäisevää apua tarvittaessa.

      • Nimetön 220

        Joo, ei saa sanoa asioita ääneen, kaikki on rakentavaa….
        jos lukee tämän palstan uusimman luomuksen Kanniaisesta, se ei todellakaan ole etulahjana anteeksiantava, ymmärtävä, vaan juuri päin vastoin. Siinä kyllä suorin sanoin kovasti kritisoidaan srkta, vlkristillisyyttä ja jopa Kanniaista ammattilaisena ja ihmisenäkin.
        Nyt, jos tähän tyyliseen kommentointiin vastaa, ettei väitteet pidä joko lainkaan tai osittain paikkaansa, se on väärin sanoa nii tai näin, on epäuskon saarnaa julistaa pälkkää negatiivista, ilman että tuo esiin positiivista, niin se on siis väärin, tämä palaute tälle loanheitolle? Sitäkö tarkoitatte?
        Jos taas ei sano mitään, elää vaiettua kulttuuria. Jos vain kiittelee ja hymistelee, se on kaikkein varmimmin väärin, koska vääryyden puolustaminen on ehdottomasti väärin.

        Tämä palsta ja kaikki mitä se edustaa, ei varmasti ole tuota uskovaista mieltä, josta puhut vlseniori.
        Lisäksi, mikä tuossa”vuodatuksessa” ei pitänyt paikkaansa? Kaikkea tuota täällä esitetään ja on esitetty vlkristityistä. Eli kyse ei ollut minun katkerasta vuodatuksesta, vaan ennemminkin koosteesta niistä syytöksistä, joita vlkristillysyyden päälle täällä ajetaan.

        oletko pannut merkille, että vaikka ”kaikki, mistä meitä on syytetty on totta” se ei riitä alkuunkaan. Mikä riittää? Ei mikään.

        Kun 50luvun liberalisoituminen alkoi voimakkaasti kirkossa ja yhteiskunnassa yleensä, sen mukana tulivat nämä ”arvot” joita nyt vaaditte ankarasti myös vlkristillisyydeltä. Naispappeus, perhesäännöstely (voidaan lukea yhden ismin alle, feminismi) yksilön vapaus ja oikeus elää kuinka tahansa jne…. onko nämä Jumalan sanan mukaan oikein?
        Vlkristillisyydessä on uskottu niin, ettei näihin asioihin ole uskovaisella vara lähteä mukaan, koska silloin on vaarana menettää oma, hwnkilökohtainen usko. Se, että on tehty monissa asioissa väärin, on tunnustettu jo 25v aikana monta kertaa. Se ei teille vielä riitä, kuten jo totesin.
        Mikäli vlkristillisyydessä olisi lähdetty tälle liberaalille linjalle silloin 50-60luvulla, mikä olisi ollut lopputulos?
        Vastaappa sinä…..

    • Nimetön 220

      Raamatussa sanotaan tuosta pidättäytymisestä ihan selvästi, se kannattaa muuten lukea sekin.
      Tämä asia on ihan varmasti loputon keskustelu. Aina joku pelkää hengenmenoa, ahdistuu, väsyy ja joku ei pelkää mitään voi hyvin jne.

      Niinkuin vl kristillisyydessä on aina saarnattu ja niin saarnataan edelleen, ja ennenkaikkea uskottu, jokainen tekee itse ratkaisunsa, usko on oma asia. Synnille ei lupaa saa Jumalan valtakunnasta, se on selvä. Ja mitä se auttaisi, vaikka srkjohtokunta, kaikki maallikot jne ”luvan” antaisikin?
      Jumalan sana on muuttumaton, ei sitä voi muuttaa.

      • Jape

        Ei Jumalan sana muutukaan mutta ongelma onkin siinä että ehkäisyn synti ei olekaan Jumalan sanasta. Ihmisten keksimä juttu. Tulkinta joka on harhaa.

      • vl - seniori

        Nimetön 220!
        ”Jumalan sana on muuttumaton, ei sitä voi muuttaa.”
        Niin on – mutta ihminen voi tulkita sitä miten tahansa, jos Pyhä Henki ei ohjaa tulkintaa.

        Sinä kommentoit täällä näköjään usein ja rohkeasti, joten ajattelin tehdä suoran kysymyksen:

        Seisotko edelleen sen julkilausuman takana, joka tuli 1976 ja jatkettiin pitkälle eteenpäin?

        Sen sisältö vapaasti muistellen oli, että uskovainen ei voi missään tilanteessa käyttää minkäänlaista ehkäisyä, ei edes yhteisestä sopimuksesta pidättäytymistä kuin hetken sairauden vuoksi, eikä sairauttakaan saa tehdä pahemmaksi kuin se on. Jos uskovainen äiti sattuisikin kuolemaan synnytyksessä, on Jumalalla varaa antaa aviomiehelle uusi vaimo.

        Huom! Kyseisessä julkilausumassa on keskeistä aviomiehen aviollisten tarpeiden keskeytymättömyys, kun rehellisiä ollaan. Siinä ei sanallakaan puhuta mitään vaimon osan ja jaksamisen huolehtimisesta lapsista ja heidän osastaan puhumattakaan.

        Kun tällainen opetus valtasi lauman, tapahtui todellinen muutos uskovaisten perheiden koossa. Toki samaisen opetuksen seurauksena tapahtui perheiden ja koko lauman talostelussa monenlaista muutakin muutosta edeltävään.

        Jani Alatalon tuore objektiivinen tutkimus kertoo koruttomasti tapahtumat vuosilta 1961 – 1985. Kokonaan toinen tarina on uskovaisten tunteet tapahtumien vyöryessä. On vääjäämätöntä, että joudumme niitä käymään yhteisesti läpi, koska ne jättivät vaikenemisen vaatimuksesta kollektiivisen trauman, joka vaatii selvitystyötä.

  16. Nimetön 220

    No nii… uskovainen äiti kuolee synnytykseen. Onhan niin tapahtunut, on myös niin, että kuollut äiti ei ole ollut vlkristitty, eikä monisynnyttäjä. On varmasti väsyneitä vläitejä, jopa itsemurhiakin on liene tapahtunut, minä en tiedä sellaista tapausta, mutta en epäile lainkaan, jos joku näin sanoisi tapahtuneen. On myös väsyneitä äitejä, joilla ei ole yhtään lasta, ja jopa sellaisia väsyneitä naisia, joilla ei ole yhtään lasta. Näitäkin, vaikkeivät ole vlkristittyjä.
    Uskaltaudun tässä viittaamaan tutkimukseen, jossa ko kuolintapauksia todettin suomessa olleen niin vähän, ettei niistä todellisuudessa voida tehdä edes tilastoa, koska yksittäiset tapaukset voidaan niisrä yksilöidä.Tosiasiassa tapauksia on siis alle 1 vuodessa. Eli paljon puhuttu riski ”synnyttää henkensä edestä” ei ole todellinen riski. Populistisena retoriikkana sen sijaan erinomainen puheenparsi!

    Olen elänyt -70 luvun, muistan hässäkät, vaikkakin nuorena. Äitini koki erityisen ahdistavana neuvolajärjestelmästä tulevan kiusan ja halveksunnan sen vuoksi, että oli valmis ottamaan vastaan lapsensa, eikä kokenut sitä uskovaisten taholta tulevana vaatimuksena. Oliko äitini kokemus siis väärä?
    Olisiko siis yhteiskunnassa syytä suhtautua ihmisen vakaumukseen kunnioittavammin, vaikkakin se olisi vlkristillisyyttä?

    Pidättäytymisestä minulta kysyttiin epäuskoisen ystäväni taholta jo hyvin nuorena kantaa. Lienenkö ollut siis silloinen liberaali, kun sanoin sen olevan aviopuolisoiden oma asia, siitä ei raportoida kenellekkään. Ja että ehkäisyä emme käytä, koska uskomme syntymän, hedelmöittymisestä saakka, olevan Jumalan käsissä.
    Raamatussa tästä sanotaan ihan suoraan, se on aviopuolison valittavissa.
    Samoin, ymmärsin silloin myös niin, että mikäli lääkäri katsoo hyväksi, hänellä on mahdollisuus tehdä temppunsa niin, ettei uusia lapsia synny, eikä tästä uskovaisen tarvitse kokea syntisyyttä. Tunnen monia rakkaita sisaria ja veljiä, jotka tämän ovat kokeneet jo 70 luvulla.

    Oma käsitykseni on ihan toinen, kuin täällä olevan metakan perusteella saa kuvan.
    Omassa lähipiirissäni olevat vlkristytyt ovat eläneet vuosikymmenet vapaina armolapsina. Välillä väsyttää, välillä ei. Kukaan äideistä ei ole ollut hermoromahduksen partaalla, sen kyllä kodista näkisi, jos niin olisi ollut. Mikäli jollakulla, isällä tai äidillä, on ollut ahdistusta, se lähes 100% on johtunut perinnöllisestä mielen sairaudesta, johon on saanut apua lääkäriltä. Lapsiasiassa on koettu ennemminkin suurta siunausta, ihan käytännön asioissa ja syistä.
    Lukekaa psykologian kirjallisuutta, jos raamatun sana, ei ihmisen ole hyvä olla yksin, ei riitä. Sen voi nähdä myös laajemmin, ei pelkästään niin, että Jumala antoi miehelle naisen tyydytystä ja suvunjatkamisen vuoksi, kuten se monesti yksisilmäisesti nähdään.

    Olen monesti ihmetellyt, kuinka armollisessa, ystävällisessä, rakkaassa ja ymmärtäväisessä kodissa ja uskonyhteisössä olen saanut elää ja kasvaa. Nämä väitteet kovasta, armottomasta, henkisen ja hengellisen väkivallan täyttämästä porukasta on minulle vieraita. On todella murheellista kun ja jos näin on joku kokenut. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, kysyisin, mistä se johtuu?
    Samat ”säännöt” srklinjaukset, puhujainkokouksen päätökset, opetukset ovat olleet myös meidän kotisiionissa, isällä ja äidillä kuin teillä. Eikö niin?
    Voiko olla mahdollista, että yksilönä olemme asiat kokeneet näin eri tavalla?
    Voiko sekin olla mahdollista, että jokin asia olisikin toiselle niin rakas, että se menee kaiken muun edelle? Toiselle se voi olla henkilökohtainen usko, niinkuin se opetetaan, toiselle niinkuin sen itse haluaa uskoa?

    Edelleen kysyn, mihin katosi 60 luvulla luottamus Jumalan johdatukseen? Vastaan puolestanne, ismeihin; kommunismiin, feminismiin, liberalismiin, humanismiin, individualismiin…. ja nene ovatkin ihmisoppeja, kaikkitynni

    • Still

      Jos henkilökohtainen usko menee kaiken muun edelle niin se vaikuttaa tekoihin lähimmäistä kohtaan, ei itsekästä, heikomman ja kärsivän ohittamista.

      Annat lääkärin tehdä temppunsa, aika ristiriitaista, perustuuko se Raamattuun? Lääkärikö muuttaa synnin ei-synniksi?

      Miksi äitisi koki ahdistavana hyvät neuvot neuvolasta? Ei kai siihen vaikuttanut mitenkään vauvasta asti päähän tuputettu harhaoppi?

      Yksikin kuolema sen vuoksi että yhteisö vaatii opetuksessa sellaista mitä itse eivät kykene täyttämään on tarpeeksi osoittamaan sen että tie on fariseusten viitoittama.

      Ehkäisy ei ole murha, se on elämän suojelua. Silloin kun äiti on väsynyt hoitamaan ja terveytensä uhalla vaan uhmaa Jumalaa, se ei ole Raamatun mukainen oppi.

      Sinulla on oma kokemus, toisella on oma kokemus, älä katso ylen lähimmäistäsi omassa vahvuudessasi, se ei ole Jeesuksen opetuksen mukaista.

      60 luvulla nöiden mainitsemiesi asioiden pelko vl liikkeessä kadotti luottamuksen Jumalaan ja sen tilalle piti rakentaa kova, kylmä ja keskusjohtoinen ihmisoppi, vain halu olla kirkossa sisällä sai tähän jotain tolkkua, muuten porukka olisi kuin monet muut lahkot, esim. Jehovat.

      • Nimetön 220

        Kun ihminen on toisen tahdon vallan alainen, kuinka toisen tekemiset ovat hänen omiaan? Esim. synnytyksen yhteydessä tehty kohdun poisto.

        Äitini ei ollut lapsuudesta asti aivopesussa, sai parunnuksen armon, löysi Jumalan valtakunnan jota Jeesus kehotti ennenkaikkea etsimään, vasta perheellisenä, jo äitinä. Puhuit tuossa enaimmäisessä kappaleessa toisen ihmisen ohittamiseata.
        Oletko Still todella sitä mieltä, että äitini kokemus neuvolassa kokemastaan suhtautumisesta on väärä, hänen uskonsa olisi ollut toisten painostuksesta johdettua eikä siis vilpitöntä sydämen uskoa Jumalan lunastustyön päälle, jolla uskolla hän uskoi pääsevänsä taivaan kotiin?

        Jos synnytykseen kuoleminen katsotaan kuolemaksi uskonsa vuoksi, mitä en täysin kyllä käsitä, miten tulee suhtautua esim. jalankulkijaan joka tunnollisesti käyttää tien vasentalaitaa ja tulee yliajetuksi? Pitääkö siis yhteiskunnan lainsäätäjät, autoilijat, kävelijä itse vai ”kohtalo” saattaa syylliseksi? Edelleen muistutan, että suomessa synnytykseen kuolee siis tilastollisesti niin vähän, alle yksi vuodessa, ettei tilastoa edes pidetä. Ovatko he siis vl-äitejä, miljoonia synnyttäneitä kuoleman väsyneitä, jotka kuolevat synnytykseen? Uskon, että Jumala on siunannut suomenmaata mm siksi, että Jumalan valtakunnan asukkaita on täällä, Hän on antanut tämän valtavan taloudellisen hyvinvoinnin meille, joka mahdollistaa Hänen omilleen turvallisen elämän tässäkin asiassa. Oliko apostolien usko siis farisealaista, heitähän kuoli kuin kärpäsiä, uskonsa vuoksi? Profeetat, heitäkin kuoli, kaikki, uskonsa vuoksi? Farisealaisia?

        Kuinka käännät Jumalan uhmaamiseksi tämän asian? Tunnetko esim äitini väsymyksen niin tarkkaan, että hän ushmasi Jumalaa synnyttäessään odottaessaan lapsiaan? Tai jonkun toisen äidin? Saarnaatko todella väsyneelle vl- ihmiselle, jätä tuo uskosi, siitä kaikki paha johtuu? Mitä Jumalan sana opettaa saarnaamaan väsyneelle matkalaiselle? Eikö se opeta, ”poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” ”minun voimani on heikoissa väkevä” ”maailmassa teillä tosin on tuska, mutta olkaa turvallisella miellä, minä olen voittanut maailman” jne…

        Ehkäisy, murha…. Mikäli uskot, että Jumala on elämän antaja ja poisottaja, kuinka siis elämän ehkäisy olisi tuon uskon elämistä todeksi? Oletetaan, että nuoret ihmiset aloittavat aviollisen elämän vaikkapa 25v ikäisinä. He ovat päättäneet, että heille on sopivaa ottaa lapsia vastaan joskus, kun opiskelut, työura ja elämän realiteetit sen sallivat, joskus 40v ikäisinä ehkä. He nykylääketieteen avulla elävät seksuaalisesti nautinnollista elämää ilman pelkoa tulla raskaaksi. Kun he 40v ikäisinä aloittavat lapsen hankinnan, huomataan, etteivät he voikkaan saada lapsia. Onko se Jumalan tahto? Kumpi päätti asian? Sairastuiko toinen vanhemmista tuon n. 15v ajan jakson aikana niin, ettei hedelmöittymien voinutkaan tapahtua? Vai olisivatko he voineet saada lapsen, ehkä montakin, mikäli he olisivat päättäneet toisin? Vai olisiko tilanne ollut sama, vaikka ilman ehkäisyä olisivat eläneet koko ajan?
        Jumalan sanan mukaan elämä kokonaisuudessaan on Jumalalta, Hänen lahjaansa, lapsineen, väsymisineen, kuormineen, iloineen, suruineen kaikkineen. Väsymistä ei kukaan kiellä, vähättele, mitätöi, ohita, se on aivan selvää. On vlporukan todellista vähättelyä ohittamista, panettelua ja valehtelua näin väittää.

        Oma kokemukseni on tottakai omani, enkä mielestäni todellakaan ole vahva. Päinvastoin. Ehkä täällä palstalla minut erottaa muutamista muista se, että todellakin uskon Jumalan antavan minulle voiman uskoa joka päivä omat syntini anteeksi. En murehdi huomista, vaikka suuren perheen vanhempana on varmasti järjetöntä elää päivän lapsena. Naiutin suunnattomasti lapsistamme, heidän menemisestään, koulusta, elän heidän kanssaan päivittäin. Illalla, kun väsyneenä rojahdan sänkyyn, olen suuresti kiitollinen Jumalle tästä päivästä, jonka hän meille kaikille antoi.

        Srklaisuus, niinkuin täälläkin nykyään tavataan sanoa, ei ole kova, kylmä ihmisoppi. Sen voi jokainen avoimella mielellä oleva ihminen kuulla seurapuheista, lukea Päivämiehestä, tutkimalla mitä srk esim. perhetyöprojektissa esittää.

        Still, ole ahkera, tee parannus ja usko evankeliumi omalle kohdallesi. Jumalalle on kaikki mahdollista!

    • vs

      Tuohan kuulosti kuin tupakkayhtiön edustajan puheelta, joka väittää, että tupakka ei ole vaarallista; viranomaiset vain ovat väärässä. Voisiko asioita tarkastella hieman objektiivisemmin? 😊 Ihmettelen nimetön 220 kiihkoiluasi. Mistä se on peräisin, uskovaisesta sydämestä? Minulle, lestadiolaisuuden keskellä kasvaneelle puhetyylisi on siinä määrin vieras, että minun on vaikea uskoa sinua Lestadiolaiseksi.

      Minusta on mahtavaa, että sinulla on noin kauniita kokemuksia liikkeen piirissä elämisestä ja onnellinen lapsuus. Olen onnellinen puolestasi myös nykyisen perhetilanteesi osalta.

      Monien ei ole hyvä olla yksin, vaikka Paavali asiaa epäilikin. ”Hyvä perhe” on voimavara ja vankka perusta elämän koettelemusten edessä. Jos perhetilanne ja sen ulkopuolinen ihmissuhdeverkko on heikko, on ihmisen vaikeampi selviytyä elämän kuormituksista sairastumatta. Perheen hyvinvointi on siis arvo, jota ihmisen kannattaa vaalia. Tähän myös Jumalan sana kehottaa. Toisaalta on myös niin, että se, joka ei halua suojella lähimmäisiään ja tarkoituksellisesti, tieten tahtoen vaarantaa oman kykynsä huolehtia itsestään riippuvaisista henkilöistä, ei peri Jumalan valtakuntaa, jollei kadu ja tee parannusta.

    • Sisarpuoli

      Nimetön 220 kirjoittaa:

      ”Olen monesti ihmetellyt, kuinka armollisessa, ystävällisessä, rakkaassa ja ymmärtäväisessä kodissa ja uskonyhteisössä olen saanut elää ja kasvaa. Nämä väitteet kovasta, armottomasta, henkisen ja hengellisen väkivallan täyttämästä porukasta on minulle vieraita. On todella murheellista kun ja jos näin on joku kokenut. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, kysyisin, mistä se johtuu?
      Samat ”säännöt” srklinjaukset, puhujainkokouksen päätökset, opetukset ovat olleet myös meidän kotisiionissa, isällä ja äidillä kuin teillä. Eikö niin?
      Voiko olla mahdollista, että yksilönä olemme asiat kokeneet näin eri tavalla?
      Voiko sekin olla mahdollista, että jokin asia olisikin toiselle niin rakas, että se menee kaiken muun edelle? Toiselle se voi olla henkilökohtainen usko, niinkuin se opetetaan, toiselle niinkuin sen itse haluaa uskoa?”

      Hyvä nimetön 220, varmasti voi olla mahdollista että yksilöinä olemme kokeneet asiat eri tavalla. Minä olen elänyt 1970-luvun kilttinä uskovaisena tyttönä ja kuunnellut tarkkaan seurasaarnoja. Olen sisäistänyt opin siitä, että naisen tärkein tehtävä on synnyttää lapsia ilman taukoja terveytensä uhalla. Se on myös kohtalo, jonka Jumala on määrännyt eikä sitä saa kyseenalaistaa. Olen kokenut myös arvottomuutta ja syyllisyyttä siitä että en ole sitä voinut omassa elämässäni toteuttaa tätä tehtävää.

      Vai mitä luulet, olenko saanut opetuksen jostain muualta kuin seurapenkistä? Mikähän asia minulle on voinut olla niin rakas, että sen seurauksena olen traumatisoitunut ko. opetuksesta? Itse en sellaista itsestäni tunnista.

      Tässä asiassa kannattaa lopettaa yksilöiden syyllistäminen siitä, että ehkäisemättömyysopilla on ollut vakavia seurauksia heidän elämälleen. Vl-seniori on täällä hyvin valottanut sitä, mitä 1970-luvulla tapahtui. Minä väitän että vanhoillislestadiolaisuudessa on ollut vallalla synnyttämiskultti. Maksimaalisella synnyttämisellä vanhemmat osoittavat taivaskelpoisuutensa. Hyvä jos niin ei enää tarvitse tehdä.

      • Nimetön 220

        Käsittääkseni en syyllistä yksilöä. Kysyin, voisiko olla mahdollista jne…
        Raamattu kertoo selvästi, että usko syntyy kuulemalla Jumalan sanaa ja siellä on runsaasti viittauksia siihen, että usko on uskomista niinkuin alussa on sanottu ja opetettu. Liberaalien ja vluskovien ero on siinä, että tämä asia uskotaan eri tavalla. Minulla on toistakymmentä lasta, enkä koskaan ole kokenut sitä autuudekseni, eikä myöskään puolisoni. Olemme tästä monta kertaa puhuneetkin, rohkaisseet toisiamme, luottamaan Jumalaan. Esim. se on ollut meille selvää, että jos synnyttämällä lapsia olisimme menossa taivaaseen, sinne emme silloin kostuisi. Vain sydämen uskolla, luottamalla siihen sanaan, joka meille on kirjoitettu ja saarnattu Pyhältä Hengeltä, evankeliumiin syntien anteeksiantamuksesta, pääsemme taivaaseen. Tämän saarnan kuulen Jumalan valtakunnasta.

  17. vl - seniori

    Nimetön 220!

    Sanotko sinä ehkäisyä murhaksi?

  18. vs

    Nimetön 220: Kirjoitat, että jos uskoo että Jumala on elämän antaja ja kuoleman herra, kuinka ehkäisy voisi olla tämän uskomista todeksi. Riippumatta siitä, mitä mieltä itse kukin on tästä opillisesta ehkäisykysymyksestä, etkö sinä ajattele, että kun rakennat talon, se on Jumalalta vaikka sen itse rakensit. Tai kun saat töitä, se on Jumalalta, vaikka itse sen eteen ponnistelit? Jumala tämän salli ja mahdollisti.

    Minä uskon että Jumala on elämän ja kuoleman herra. Minä uskon, että hedelmällisyys on on lahja Jumalalta. Tätä lahjaa ei kaikille suoda ja niille joille se suodaan tulee käyttää lahjaansa viisaasti ja rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti. Rakkaus täyttää lain, sanoo raamattu. Siksi rakkauden tulee olla ihmisen ohjenuora.

    Mutta tappamista en hyväksy, missään oloissa, edes sodassa, koska tämä on Jumalan lain ja Jeesuksen opetuksen vastaista. Tässäkin uskon erilailla kuin Lestadiolaisten enemmistö.

  19. vl - seniori

    Nimetön 220:
    ”Ehkäisy, murha…. Mikäli uskot, että Jumala on elämän antaja ja poisottaja, kuinka siis elämän ehkäisy olisi tuon uskon elämistä todeksi?”

    Sanotko sinä ehkäisyä murhan synniksi?

    ps. tämä hiukan täydennettynä edellisen kommenttini sijaan

    • Nimetön 220

      Enhän minä niin sanonut? Edellinen kommentoija niin sanoi. Kysyin, jos uskot Jumalan elämän antajaksi ja sen pois ottajaksi, kuinka ehkäisemällä elät uskoa todeksi elämässä?
      En minä tiedä onko ehkäisy murha? Mutta minulla ei ole pienintäkään halua kokeilla mitä omatuntoni siitä sanoo.
      Rukoukseni on se, että jaksan luottaa Jumalaan, että Hän antaa voimaa elää elämäni lapsenansa. En pohdi tai laske lapsiani. Heidän kanssaan elän, olen, itken ja nauran. Autan heitä sen mukaan kuin pystyn, luottaen siihen, että Jumalan sana toteutuu meidän elämässä. Siunaus elämässä jo täällä ajassa, se on luvattu. Koen, että näin on jo tapahtunut! Meillä on hyvät, lämpimät suhteet kaikkiin lapsiin. Puhumme heidän kanssaan kaikenlaisista asioista, hengellisistä ja hengettömistä.

      Murha…. on se aika kova juttu jo se. En todellakaan tahtoisi kokeilla, onko ehkäisy murha.

      • Still

        No voin sanoa kokeilemattakin että se ei ole murha. Jos olisi niin tässä olisi sarjamurhaajia maailma täynnä, samoin vl liikkeessä. Ja uhreja miljardeja jokaisella.

  20. Vl miekii

    Lämmin myötätuntoni kirjoittajalle. Antakoon Taivaan Isä sinulle voimia.

    Uskon Jumalan olevan murheissaan niistä aviopareista, jotka eivät syystä tai toisesta halua uutta lasta, mutta harrastavat silti seksiä ilman ehkäisyä!

    • Liisa Kärkkäinen

      rakkaat kristityt .tuntuu pahalta tuo tuomion henki joka vallitsee herätys liikkeen sisällä .ei tarvitse tuomita toisia ,koska jokaisen synnit on kristus sovittanut ja ostanut vapaaksi .kaikki te olette uskovia kristittyjä ja jokaisella on uskomisen vapaus .se tuomion henki joka liikkuu herätys liikkeen keskellä ei ole Jumalasta lähtöisin ,se on pahan hengen työtä .jokaisen joka asuu ja elää herätys liikkeessä pitäisi herätä nuorten hätään .Oulun seudulla nuorten itse murhat on hätä huuto jopa 3 nuorta saman yön aikana ajautuu oman käden kautta kuolemaan .Rukoilen koko herätys liikkeen puolesta että Jumalan rakastava ja parantava voima pääsee toiminaan .Toivotan rakkautta ja siunausta elämäänne .kirjoitti Liisa Kärkkäinen Espoosta

  21. Korpijaakko

    Nykyinen SRK-vl-oppi on vahvojen puolella, mutta Jeesus Kristus asettui aina heikkojen puolelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s