”Toimittajat kysyivät lähinnä naisen asemaan liittyviä kysymyksiä. Aino Kanniaisen vastauksessa tuli esille, että naiset ja miehet ovat vanhoillislestadiolaisuudessa tasavertaisia toimijoita, roolit jakautuvat hyvinkin monella tavalla, ei ole jakoa miesten ja naisten töihin.” – Päivämies 26.6.2014.
”Kanniaisen mukaan naisille on vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä tarjolla monia tehtäviä, vaikka puhujien ja pappien roolit on varattu miehille.
-Naiset voivat olla esimerkiksi keittiö-, lastenhoito- ja tiedotustehtävissä. Naisia on myös rauhanyhdistysten johtokunnissa. – MTV uutiset 26.6.2014.
Johannes Leppänen, Aino Kanniainen ja Olavi Voittonen SRK:n tiedotustilaisuudessa 26.6.2014. – Kuva: Miia Lahti, Raahen seutu.
Aino Kanniainen pohti puheenvuorossaan sitä, millaista on olla vanhoillislestadiolainen nainen. Hänen mielestään mediassa on viime aikoina kuvattu vanhoillislestadiolaisuutta patriarkaalisena yhteisönä, jossa naiset ovat alisteisessa asemassa.
– Minun on vaikea tunnistaa itseäni median luomasta kuvasta.
– Olen saanut toteuttaa elämänvalintojani vapaasti, hän kertoi.Kanniainen totesi, että kysymys naispappeudesta tai naisen toimimisesta puhujana on uskonopillinen kysymys, ei tasa-arvokysymys. – Päivämies 26.6.2014.
Psykologi, psykoterapeutti Aino Kanniaisen mukaan:
Omaa harkintaa saa käyttää myös ehkäisykysymyksissä. Perinteisesti vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei ole kannustettu ehkäisyn käyttämiseen, mutta Kanniainen korosti, että päätäntävalta on perheellä. – Se on omantunnon kysymys, johon ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Tämän asian kanssa kipuillaan. – MTV uutiset 26.6.2014.
Hämärät puheet
Kotimaa24:n blogisti Vuokko Ilola kiinnitti aiheellisesti huomiota Aino Kanniaisen puheenvuorossa ja medialle antamissa haastatteluissa sanojen pyörittelyyn ja vastausten epämääräisyyteen. Tiettävästi psykoterapeutti Aino Kannianen on myös aktiivi Suomen keskustan poliitikko ja pyrkii kansanedustajaksi 2015.
Juuri poliitikon, henkilön joka pyrkii lainsäätäjäksi, hoitamaan muiden ihmisten asioita ja säätämään uusia lakeja suomalaisille, tulisi kyetä ilmaisemaan sanomansa yksiselitteisen ymmärrettävästi. Asioiden pyörittely ja epätäsmällinen puhetapa heikentävät uskottavuutta.
Kaiken kaikkiaan vanhoillislestadiolaisuuden johtohenkilöiden viimeaikaiset puheenvuorot ehkäisemättömyydestä ja syntyvyyden säännöstelyyn suhtautumisesta ovat olleet entistäkin epäselvempiä.
Myös arkkipiispa Kari Mäkinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että vanhoillislestadiolaisuuden johtohenkilöt ja lausuntojen antajat puhuvat syntyvyyden säännöstelystä ja ehkäisemättömyysvelvoitteesta verhotusti. Arkkipiispa on huomauttanut, että olisi sitä parempi, mitä suoremmin asiasta puhuttaisiin ja mitä selkeämmin kantoja siitä ilmaistaisiin.
Kyse on kaksoisviestinnästä. Arkkipiispa ei tunnista sitä ”kaanaan kieltä”, jota näissä julkisissa lausunnoissa aina viljellään. Ulkopuolisesta se vaikuttaa hurskaalta ja armolliselta, jopa heikompiakin ymmärtävältä. Samalla vain lestadiolainen pystyy tunnistamaan sen todellisen sisällön, viestin joka on suunnattu liikeen sisälle, vl-uskovaisille. Ja se on yhä edelleen sama: ehkäisy on synti kaikissa muodoissaan.
Horjunta ja ajatus inhimillisyydestä sen pohdinnassa sopiiko raskaus ehkäistä tilanteessa, kun ei enää halua lisää lapsia tai on väsynyt kasvavan perheen vastuisiin, on tältä erää taas ohi.
Vastaus on yhä ehdoton ei.
Mutta kun vastaus on jo kasvatuksessa ja seuroissa vuosien manipulaatiolla rakennettu jo jokaisen uskovaisen sisälle ja sitä toistellaan saarnoissa ahkerasti, niin eihän epäilykselle jää sijaa. Näitä ainokanniaisia tarvitaan ainoastaan siloittelemaan ja kiillottamaan yksinomaan miesten johtaman yhteisön julkisuvua, joka on viime vuosina ikävästi hieman tahriintunut.
Psykoterapeutti Aino Kanniaisen lausunnoista (”Olen saanut itse toteuttaa elämänvalintojani vapaasti”, ”päätäntävalta on perheellä”) nousee pohjimmiltaan esiin kaksi keskeistä, periaatteellista näkökohtaa, jotka vaativat lähempää tarkastelua.
Yksi: mitä ilmaus ”vapaus itse päättää” pohjimmiltaan tarkoittaa.
Kaksi: psykologin ammattietiikka.
1.1 Epäselvät ja ristiriitaiset lausunnot ”vapaudesta” – miksi?
Kanniainen antaa ymmärtää, että lestadiolaisessa herätysliikkeessä elävät naiset ovat täysin vapaita ja saavat tehdä itsenäisesti ja oman harkintansa mukaisia ratkaisuja, syntyvyyden säännöstelyyn liittyen perinteisestä opetuksesta poiketenkin, ilman että heitä lakattaisiin pitämästä uskovaisena.
Puhetavallaan Kanniainen antaa ulkopuolisille kuvan, että lisääntymiseen liittyvät ratkaisut voivat vaihdella paljonkin, riippuen yksittäisen naisen henkilökohtaisesta, vapaasta ratkaisusta.
Omaa harkintaa saa käyttää myös ehkäisykysymyksissä. Perinteisesti vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ei ole kannustettu ehkäisyn käyttämiseen.
On merkillepantavaa, miten tosiasioita vääristelevä on ilmaus ”ei ole kannustettu ehkäisyn käyttämiseen”. Puhe kannustamisesta ehkäisyyn ei voisi olla enää kauempana totuudesta. 
Onhan dokumentein osoitettu (esim. Ari-Pekka Palola: Suvi on läsnä), että ehkäisy on nimenomaisesti kiellettyä, se on julistettu ”synniksi kaikissa muodoissaan”. Puhujat rinnastavat ehkäisyn jopa murhan syntiin.
Sanavalinnoillaan ja puhetavallaan Kanniainen kuitenkin antaa sananmukaisesti ymmärtää, että lestadiolaisnaiset saavat ”toteuttaa elämänvalintoja vapaasti”. Kuten hän itsekin on saanut tehdä.
Voiko siis ”syyllistyä murhan syntiin” ja silti naista pidetään edelleen uskomassa olevana?
Kanniaisen mukaan siis lestadiolaiset naiset, jotka eivät rajoita raskaaksi tulemistaan, ovat nähtävästi valinneet tämän ratkaisun aivan vapaasti ja omasta halustaan. Heidän sallitaan yhteisössä aivan itsenäisesti ratkaista se asia, ilman mitään ohjailua? Ja samoin on siis olemassa vl-naisia, jotka säännöstelevät raskauksiaan, eli ehkäisevät, ja heitä pidetään samoin uskovaisina ihmisinä?
Näin ulkopuolinen asian lausunnon perusteella asian käsittää.
Herää kysymys, onko Aino Kanniainen valinnut sarkastisten pakinoitsijoiden ivaaman tavan ”puhua kuin poliitikko”?
Naiset saavat ”toteuttaa elämänvalintoja vapaasti”.
Onko tämä Aino Kanniaisen sanoma aidosti totta? Pitääkö se yhtä todellisuuden kanssa jossa uskovaiset naiset elävät? On tunnettua, että julkisuudessa esiintyneet puheenvuorot puhuvat toista.
Ero lausuntojen välillä on niin suuri että se ei voi olla sattuma eikä erehdys. Molemmat näkökannat eivät millään voi olla samanaikaisesti totta. Joku osapuolista siis puhuu ”muunnettua totuutta”, kuten poliitikoilla on tapana todeta.
1.2 Naisen vapaus ei ole vain yksilön vaan myös yhteisön asia
Aino Kanniainen vetää oman henkilökohtaisen elämänsä malliksi ja perusteluksi väitteelleen naisen mahdollisuuksista valita vapaasti. Hänen henkilökohtainen elämänsä saattaa olla huomionarvoinen näkökohta perustelun osana, mutta se ei ole riittävä perustelu. Emme esimerkiksi tiedä, millä tavoin ja millä perusteilla hän on sitten vapaan valintansa tehnyt.
Ei kuitenkaan ole syytä mennä tutkimaan Aino Kanniaisen tai kenenkään muunkaan yksittäisen ihmisen yksilönä tekemiä valintoja eikä vakuutteluja, sillä kysymys ei pohjimmiltaan ole ratkaisuista jonkun yksittäisen ihmisen tasolla.
Aino Kanniainen ei ehkä huomannut, että keskustelussa on kyse yhteisöstä, vanhoillislestadiolaisesta uskonyhteisöstä, vapauden mahdollistajana. Siitä toimittajat yrittivät saada tiedotustilaisuudessa selkoa.
Tapa, jolla Aino Kanniainen asiaa tiedotustilaisuudessa käsitteli, on valitettavan yleinen aina kun SRK.n edustajat ”tiedottavat” julkisuuteen ulkopuolisille liikkeen normeista. Ulkopuoliset kysyjät johdetaan harhaan nostamalla esiin joku yksittäinen ”onnistunut” lestadiolainen ja tämän elämänratkaisut. Ne ovat säännöllisesti aina SRK:n normien mukaisia, ja aina hän kertoo päättäneensä ne itse täysin vapaasti.
Tällainen puhetapa hämärtää keskustelun ja johtaa kysyjiä harhaan. Tätä ei monikaan lestadiolaisuutta tuntematon ole kuitenkaan ymmärtänyt. Tämä on kaksoisviestintää jos mikä.
Viemällä keskustelu yksittäisten ihmisten tasolle hämärretään ennen kaikkea uskonyhteisön kollektiivista valtaa, jonka alaisena yksittäinen vl-nainen elää. Juuri siitä tässä on kyse.
Poliitikkona, lainsäädäntöön ja yhteisöllisiin kysymyksiin perehtyneenä henkilönä sekä ihmisen psykologisen käyttäytymisen asiantuntijana Aino Kanniainen tietänee, että yksilön vapaudet perustuvat aina siihen, että yksilö voi itse vapaasti vaikuttaa myös häntä ympäröivässä yhteisössä.
Kun puhutaan ihmisten toiminnasta yhdessä missä hyvänsä yhteisössä, silloin on tietenkin kysymys vapaudesta periaatteena.
On pohjimmiltaan kysymys siitä, onko lestadiolaisella naisella lähtökohtaisesti periaatteessa mahdollisuutta toimia aidolla tavalla vapaasti elämässään vl-uskovaisena, liikkeessä, jossa on jo yli 40 vuotta sitten kollektiivisesti päätetty, liikkeen sananjulistajien toimesta, että ehkäisy on synti kaikissa muodoissaan.
Raahen rauhanyhdistys 1960-luvulla. Kuva: Raahen ry.
Kuten tunnettua, Jumala ei ole asettanut lisääntymispakkoa eikä ehkäisykieltoa, vaan siitä ovat päättäneet vanhoillislestadiolaiset miehet, puhujat puhujienkokouksessaan vuonna 1967. (Palola 2006.)
Jumala ei ole kieltänyt syntyvyyden säännöstelyä Raamatussa.
Jumala lausui ”lisääntykää – kohtuullisesti, riittävästi” luodessaan lisääntymiskyvyn niin ihmisiin kuin kaikkiin muihinkin eläviin olentoihin. Jotta laji säilyisi, mutta kun laji säilyy, silloin lisääntyminen on riittävää.
Toisin kuin moni muu Jumalan luoma laji, ihminen ei ole uhanalainen laji, sillä meitä on yli 7 miljardia ja väestönkasvu jatkuu edelleen.
Jumala ei missään kohtaa Raamatussa esitä vaatimusta ihmisen rajattomasta lisääntymisestä erityisenä uskon tunnusmerkkinä, saati autuuden ehtona.
Lisäksi, suurperheeseen velvoittavan mallin hakeminen suoraan Raamatusta ei myöskään ole aivan yksiselitteistä. Raamatussa kuvatut perheet 2000 vuotta sitten olivat varsin usein melko pieniä. Ja kun miehellä on Raamatun aikaan ollut tavallisesti useita vaimoja ja jalkavaimoja, niin suurissakin perheissä yhden vaimon kohdalle osuvien raskauksien, synnytysten ja lastenhoidon työtaakka jäi varsin kohtuulliseksi, verrattuna nykypäivän lestadiolaisnaisen 10-20 lapseen.
1.3. Poliitikon vastuu ihmisoikeuksista
Kansalaiset odottavat Aino Kanniaiselta poliitikkona ja kansanedustajaehdokkaana myös ihmisoikeuslainsäädännön tuntemusta, kunnioittamista ja edistämistä lainsäätäjänä.
Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) puuttui eduskunnalle antamassaan lausunnossa SRK:n ehkäisykieltoon vuonna 2009. Lausunnossaan neuvottelukunta totesi, että uskonnonvapaus ei anna uskonnolliselle yhteisölle oikeutta rajoittaa jäsentensä ihmisoikeuksia. 
Neuvottelukunta kehotti eduskuntaa kiinnittämään huomiota lestadiolaisuuden ehkäisykieltoon, koska se on ongelmallinen ihmisoikeuksien todellisen toteutumisen kannalta Suomessa.
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan mukaan uskonnollisten johtajien auktoriteetti ja yhteisön paine eivät jätä lestadiolaiselle naiselle tosiasiallista mahdollisuutta päättää omasta kehostaan ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan. 
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lisäksi Ihmisoikeusliitto ja Kirkon ihmisoikeuksien neuvottelukunta ovat todenneet, että vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet on turvattu kaikille Suomen perustuslaissa.
Oletettavasti myös Suomen keskustan tulevat kansanedustajat lainsäädäntötyössään sitoutuvat perustuslain turvaamien ihmisoikeuksien noudattamiseen.
1.4 Vapaus – mitä se on?
Jo antiikin ajoista lähtien on opetettu, että vapauden olennainen perusta on ihmisen tosiasiallinen mahdollisuus itse vaikuttaa niihin ehtoihin, käytäntöihin, normeihin ja lakeihin, jotka ohjaavat hänen omaa elämäänsä ja joita hänen on noudatettava. Määritelmän mukaan
Vapaa ihminen on se, joka tottelee käytäntöjä ja lakeja, joiden säätäjänä itse toimii.
Se joka ei pääse osallistumaan normien säätämiseen, on muiden säätämien lakien alamainen, eli epävapaa ihminen. Sanalla sanoen alistettu.
Poliitikkona ja demokratian vaalijana Aino Kannaiaisella lienee vankka tieto tästä periaatteesta.
Lestadiolaisilla naisilla ei ole eikä ole ollut mahdollisuutta osallistua opillisten ratkaisujen ja päätösten tekoon. Vain mies voi olla puhuja. Naiset eivät voi osallistua keskusteluihin ja ratkaisuihin puhujienkokouksessa eivätkä SRK:n johtokunnassa.
SRK:n yli satavuotisessa historiassa johtokuntaan ei ole koskaan valittu naista. Ei ole edes virallisesti ehdotettu naispuolista jäsentä.
Vl-naiset eivät ole missään vaiheessa päässeet itse vaikuttamaan liikkeen kantaan ehkäisykysymyksessä.
Naisen velvoite alistua seksuaaliseen kanssakäymiseen aina ilman turvallista ehkäisyä on miesten päättämä, Raamattuun perustumaton vaatimus.
Kaikki lestadiolaiset naiset ovat tässä suhteessa ryhmänä kiistatta epävapaita. Alistettuja.
Heidän elämästään päättävät ja ovat aina päättäneet yksin miehet.
2 Ammattipsykologin potilaana
Päivämiehen mukaan:
”Kanniainen pohti myös lasten vastaanottamiseen liittyviä kysymyksiä. Hän totesi, että lapsen syntymässä saa kokea todeksi elämän pyhyyden ja sen, että Jumala on elämän antaja.”
– Minulta on ammattilaisena kysytty, voiko uskovainen ehkäistä äidin vakavan väsymisen, mielenterveyteen tai fyysiseen sairauteen liittyvien kysymysten vuoksi.
Hän totesi, että sairauden hoitaminen on tärkeää.– Siltikään näin henkilökohtaiseen ja puolisoiden yksityiseen asiaan ei kukaan toinen voi antaa yksiselitteistä vastausta. Päätöstä ei voi ulkoistaa toisille tai uskonyhteisölle. Jumalan sanaan pohjautuvat ratkaisut nousevat henkilökohtaisen uskon kautta.
Kanniainen pohti, että näin syvällisen kysymyksen esittäjää ei kuitenkaan saisi jättää yksin, vaan on pyrittävä auttamaan häntä löytämään sellainen ratkaisu, jonka kanssa hän voi hyvällä omallatunnolla elää ja luottaa Jumalan johdatukseen.”
Aino Kanniainen on koulutukseltaan psykologi. Hän ei ole tiettävästi sen enempää ammattiteologi kuin lääkärikään. Hän kertoo, että häneltä kysellään ehkäisyn sallittavuudesta, mutta hän ei voi antaa sellaiseen kysymykseen vastausta.
Minulta on ammattilaisena kysytty, voiko uskovainen ehkäistä äidin vakavan väsymisen, mielenterveyteen tai fyysiseen sairauteen liittyvien kysymysten vuoksi.
Jos ihminen on ammattitaitoinen psykologi, potilas melko varmasti olettaa, että psykologi kykenee mielenterveysasioissa muodostamaan kannan ja antamaan lausunnon potilaansa voimavaroista ja kykenevyydestä ottaa vastuulleen uusi ihmislapsi. Mikäli psykologi ei tähän kykene, hänen tulee psykologien ammattietiikan mukaan etsiä muilta asiantuntijoilta apua potilaan ongelmien ratkaisuun.
”Psykologi toimii koulutuksensa ja kokemuksensa sekä henkilökohtaisten kykyjensä asettamissa rajoissa ja etsii ammatillista apua ja tukea vaikeissa tilanteissa.” – – ”Ammattieettisiä periaatteita noudatetaan myös sellaisessa ammatillisessa toiminnassa, jota ei suoranaisesti voi luonnehtia psykologiseksi toiminnaksi, mutta jota psykologit harjoittavat ja jonka perustana ovat psykologikoulutuksen antamat valmiudet.” – Psykologin ammattieettiset periaatteet. Psykologiliitto.
Psykologin käsitys potilaan ongelman ratkaisusta on tietenkin potilaan näkökulmasta vain yksi argumentti muiden joukossa, mutta se olisi juuri psykologin erityiseen ammattitaitoon perustuva näkemys, jota potilas oli tullut hakemaan.
Potilas harkitsee aina itse, miten hän psykologin suositukseen suhtautuu, aivan samoin kuin potilas suhtautuu itse arvioiden muidenkin asiantuntijoiden lausuntoihin.
Mutta potilaan kannalta sellainen psykologi, joka kieltäytyisi tarjoamasta ammatillista tietoaan eikä ottaisi mitään kantaa mielenterveyden kannalta mahdollisiin stressitekijöihin, kuten raskauteen, on potilaalle jokseenkin hyödytön psykologi. Mitä sanoo psykologin ammattieettinen koodisto tähän?
”Ammattieettiset periaatteet säätelevät psykologien ammattitoimintaa. Ammattitoiminta käsittää kaikki ne tilanteet, joissa psykologit ovat ammatillisessa suhteessa yksilöön, ryhmään tai organisaatioon. – – Psykologi ottaa vastaan vain sellaisia työtehtäviä, tarjoaa sellaisia palveluja ja käyttää sellaisia menetelmiä, joihin hän on pätevä koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella. – – Psykologi toimii koulutuksensa ja kokemuksensa sekä henkilökohtaisten kykyjensä asettamissa rajoissa ja etsii ammatillista apua ja tukea vaikeissa tilanteissa.” – – Psykologin ammattieettiset periaatteet. Psykologiliitto.
Psykologien ammattietiikassa painotetaan yksilön itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Jos potilas kokee itsensä jonkin yhteisön painostamaksi, tämä on psykologin otettava vakavasti.
”Psykologi puolustaa asiakkaan itsenäisyyttä ja oikeutta itsemääräämiseen. – – Psykologi kunnioittaa yksilön perusoikeuksia, arvokkuutta ja arvoa ja työskentelee siten, ettei hänen osaamistaan käytetä yksilön loukkaamiseen, hyväksikäyttöön ja sortamiseen.” – Psykologin ammattieettiset periaatteet. Psykologiliitto.
Kun Kanniainen ei ole teologi, uskonnollisesta, kristinopillisesta näkökulmasta hän ei tietenkään pystykään ottamaan kantaa potilaidensa ongelmiin. Hän ei voi ammattietiikan perusteella lähteä ottamaan kantaa eikä antamaan psykologina ohjeita alueella, jolta hänellä ei ole pätevyyttä.
Hän voi ottaa kantaa lisääntymisen ja ehkäisyn eettisiin näkökohtiin vain tavallisena kansalaisena ja riviuskovaisena, ei hengellisenä asiantuntijana.
Psykologilla ei ole myöskään lupa ammattietiikan normien mukaan sotkea omaa henkilökohtaista hengellistä vakaumustaan potilastyöhön. Ammattieettiset riskit psykologin on pyrittävä aina itse ennakoimaan vahinkojen torjumiseksi.
”Psykologi ottaa huomioon ne rajoitukset, jotka liittyvät hänen omiin kulttuurisiin, yhteiskunnallisiin ja sukupuolisiin lähtökohtiinsa. – -Psykologi pyrkii asiallisuuteen ja tarkkuuteen antaessaan lausuntoja psykologina. Psykologi antaa tietoja psykologiasta ja psykologien ammattitoiminnasta siten, ettei synny väärinkäsityksiä ja ettei hän vahingoita psykologiaa eikä ammattikuntaansa. – – Ottaessaan vastaan tietyn tehtävän tai kieltäytyessään siitä psykologi pohtii siihen liittyviä ammattieettisiä ulottuvuuksia. – – Jatkuva ammattieettinen pohdinta auttaa tunnistamaan ammattieettiset ongelmat.” – Psykologin ammattieettiset periaatteet. Psykologiliitto.
Psykologi ei ole lääketieteellinen eikä teologinen asiantuntija, mikäli hän ei ole koulutukseltaan myös lääkäri ja teologi.
Psykologina viestimille vastatessaan ammattilaiselta odotetaan ymmärrettävyyttä, täsmällisyyttä ja yksiselitteisyyttä.
On valitettavaa, että Aino Kanniaisen oma blogikirjoitus Päivämiehessä on samoin verhottu, merkillisen vihjaileva ja luvalla sanoen omituinen, eikä hän siinäkään valitettavasti anna lisävalaistusta julkisuudessa esittämiinsä lausuntoihin ja käsityksiin enempää lestadiolaisena kuin ammattipsykologinakaan. On toivottavaa, että kansanedustajaehdokkaana äänestäjille esiintyessään Aino Kanniaisen kanta tähän asiaan on täsmällinen ja yksiselitteinen.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoivat Lasarus ja Kapu.
– Yllä oleva kirjoituksen keskeinen osio lähetettiin toimitukseen kommenttina. Haastavasta aiheesta johtuen sen kirjoittajaa pyydettiin laajentamaan teksti yhteisartikkeliksi toisen kirjoittajan samaan aiheeseen liittyneellä postauksella. Suosittelemme useamman kirjoittajan yhteistyötä mikäli sopiva aihe on mielessä. Kommentit tervetulleita. – Toim.huom.
* * *
Lisää aiheesta:
Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla. Anonyymi Wiki-sivusto.
Ensio: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi
Eturientolan kirjeenvaihtaja: Naisväelle runsaasti tehtäviä!
Hautamäki ei perustele Raamatulla
Herpert: Ehkäisy ei ole uskon kysymys, vaan eettisesti ratkaistava asia
Vuokko Ilola: A.Kanniainen vastaa blogissaan. Kotimaa24, blogikirjoitus 15.7.2014.
Vuokko Ilola: Seurakuntalainen/Aino Kanniainen 6.8.2015. Kotimaa24, blogikirjoitus 8.8.2015.
Vuokko Ilola: Tiedonantoa ehkäisystä (suviseurahaastattelu). Kotimaa24, blogikirjoitus 2.7.2014.
Aino Kanniainen: Onko opetus muuttunut? Päivämies, blogikirjoitus 7.7.2014.
Kapu: Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – Mikä on kirkon kanta?
Korpijaakko: Seppo Lohi: Emme ole keskustelleet ehkäisystä 42 vuoteen!
Miten Päivämiehen naiskuva rakennettiin
Naisen asema puhutti Suviseurojen aattona. MTV uutiset 26.6.2014.
A-P. Palola, A-P. Suvi on läsnä: sata vuotta suuria seuroja. Oulu: SRK, 2006.
Poliitikot Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa: ehkäisykielto ongelmallinen ihmisoikeuksien todellisen toteutumisen näkökulmasta
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Gummerus 2013.
Antero Ruokokoski: Ei must oo isänä siihe mihi naiset on: nuorten monilapsisten vanhoillislestadiolaisten isien ajatuksia isyydestä ja äitiydestä. Sosiologian pro gradu –tutkielma. Jyväskylän yliopisto 2007.
SRK:n vuosikokous: Minä uskon Jumalaan, Isään. Kannanotto SRK:n vuosikokouksessa 2009 (Seppo Lohi, Hengelliset perustelut ehkäisykiellolle). Poistettiin SRK:n sivuilta 2011.
Systomykoosi: Ehkäisykielto
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Aino Kanniainen pelkää sanoa suoraan, mitä ajattelee ja mihin on koulutuksensa vuoksi velvoitettu sanomaan. Hän pelkää, että hänet pannaan pois uskovien yhteydestä, jos hän sanoo totuuden. Jo asetelma tiedotustilaisuudessa kahden johtomiehen välissä kertoo sen. Pelolla ihminen puhuu mitä sattuu. Näin sarkastisesti ajateltuna hän on mitä sopivin poliitikko; hehän tunnetusti puhuvat ympäripyöreästi, mistä tälläinen mattimeikäläinen ei saa mitään tolkkua.
Miten paljon voikaan olla väärinkäsityksiä ihmisillä. Jos ehkäisy on valintakysymys, niin samalla lailla sitä on myös ehkäisemättä jättäminen. Olen siis tehnyt valintani oman henkilökohtaisen uskoni vuoksi. Me emme ehkäise siksi koska luotamme Jumalaan.
Kun uskomme että Jumala on elämän ja kuoleman herra emmekä halua ottaa päätäntä valtaa siitä omiin käsiimme niin mikä ongelma se on muille ihmisille?
Kysymys on siis vain ja ainoastaan siitä että uskomme, että kun elämme Jumalan tahdon mukaisesti pääsemme taivaaseen ja uskomme että lapset ovat Jumalan lahja. Siitä syystä emme ehkäise. Tottakai ihmisiltä voidaan tehdä salassa mitä vaan, mutta me emme usko ihmisiä varten, vaan taivasta varten, ja Jumala tietää kaiken, vaikka jotain salassa toisilta ihmisiltä tekisimme. Tämän vuoksi en ehkäise myöskään ”salaa” koska en tahdo ehkäistä, sillä uskon sen olevan Jumalan tahdon vastaista.
Ei lapsimäärä ole se pointti millä pääsee taivaaseen. Ei taivaspaikkaa osteta lapsilla. Se on kuulkaa vaan se Jumalan armo mikä ihmisen pelastaa!
”Kysymys on siis vain ja ainoastaan siitä että uskomme, että kun elämme Jumalan tahdon mukaisesti pääsemme taivaaseen ja uskomme että lapset ovat Jumalan lahja.”
Kerran seuroissa luettiin taivaaseen pääsyyn hyvin sopiva raamatun paikka:
”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. ”
VL opetus ei ole että kun elämme Jumalan tahdon mukaisesti, pääsemme taivaaseen. Ei ollenkaan eikä sinne päinkään.
”VL opetus ei ole että kun elämme Jumalan tahdon mukaisesti, pääsemme taivaaseen. Ei ollenkaan eikä sinne päinkään.”
Tästä olen osittain eri mieltä Koska kaikki VL-saarnamiehet eivät ole elävässä uskossa, joutuu seuroissa joskus kuulemaan sellaistakin saarnaa, että meidän pitäisi pystyä elämään Jumalan mielen mukaan, jotta pääsisimme taivaaseen. Me ihmiset olemme kuitenkin sen verran epätäydellisiä, että emme siihen pysty. Onneksi seuroissa kuulee tätä armonkin sanaa.
Minä olen fyysisesti ja psyykkisesti niin heikko ihminen, että en pysty elämään ilman ehkäisyä. Luotan kuitenkin että Jumala tuntee minun heikkouteni, ja jos se ehkäisy on syntiä, on Jeesus senkin synnin ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan sovittanut.
”
Kun uskomme että Jumala on elämän ja kuoleman herra emmekä halua ottaa päätäntä valtaa siitä omiin käsiimme niin mikä ongelma se on muille ihmisille?
”
no ,kun ”te” uskotte noin, niin ongelmahan muodostuu siitä kun samaan hengenvetoon pakotatte muutkin vanhoillislestadiolaiset uskomaan noin vaikkeivat he haluuaisikaan uskoa noin
ja varsinainen teologinen ongelma muodostuu siitä, että pakotukseenne ei ole raamatullisia perusteita
se että uskoo Jumalan olevan elämän ja kuoleman herra ei ole mikään ehkäisykiellon teologinen peruste
ei tietenkään
Ok… mikä pakko aiheutuu siitä, jos tuossa äiti sanoo uskovansa niinkuin uskoo, eikä siksi ehkäise? Samalla hän sanoo, että jokainen tekee päätöksensä itse?
Raamattuunhan äidin perustelu juuri pohjautuu. Sinä luet raamattua eri lasien läpi, tulkitsemme ja ymmärrämme sen sanoman eri tavalla. Miksi siis kinastella? Uskomme eri tavalla.
”Elämän ja kuoleman Herra” ei kukaan täysjärkinen hyppää näsinneulasta tuohon vedoten. Ei Jeesuskaan hypännyt vuorelta perkeleen kiusatessa.
Minusta tuo ”Jumala on elämän ja kuoleman Herra” sopii huonosti tähän ehkäisyasiaan, tässä asiassa ei ole kuolemaa vaan elämän suojelua.
Miksi kukaan ei ikinä sellitä asioita loppuun saakka? Kuuntelin Aino Kanniaisen puheen netistä. Hän sanoi: ”Kysymys naispappeudesta tai naisen toimimisesta puhujana on uskonopillinen kysymys, ei tasa-arvokysymys.” Mutta hän ei selittänyt mitä tarkoittaa ”uskonopillinen kysymys”. Kukaan muukaan ei ole sitä selittänyt. Kaikki vaan sanoo noin. Minä ainakaan en saa tuosta irti mitä se tarkoittaa kun joku asia on ”opillinen kysymys” eikä jotain muuta. Kun jotku noin sanoo, niin muut ihmiset eivät yleensä kehtaa pyytää häneltä tarkennusta että mitä se sitten tarkoittaa.
Aino Kanniaiseen on muuten kohdistunut aivan kohtuuttomasti painetta. Sitä paitsi aivan syyttä suotta. Hänen puheenvuoronsa oli sentään raikas ja empaattinenkin.
Tuohon sanaan uskonopillinen olen kiinnittänyt minäkin huomiota. Kuten totesit se toistuu usein eikä siis ole kyllä ak keksintö.
Eiköhän se tarkoita sitä, että kun asiaa sanotaan ”uskonopilliseksi”, meikäläiset ymmärtävät että näin tehdään ja ajatellaan (kuuluu tehdä ja ajatella) kun on uskovainen (tai ollakseen uskovainen).
Toisaalta asioita on turvallista sanoa siinäkin mielessä ”uskonopillisiksi” eikä esim. pelastusopillisiksi tai pelastuskysymyksiksi, että näin sanoittaen meidän ei voi myöskään sanoa olevan harhaoppissa ulkopuolistenkaan silmin.
Sisimmässämmehän tiedämme oikean opin olevan sellainen, ettei pelastukseen voi liittyä mitään vaatimusta tai sen tapaistakaan.
Onkohan tällainen jännite kenellekään raskasta kantaa?
”Uskonopillinen kysymys” tarkoittaa ihmisten kehittämään oppiin perustuvaa kantaa, näkemystä tai johtopäätöstä, joka on jollekin uskonnolle ominainen.
”Omantunnon kysymyksellä” tarkoitetaan ihmisen suhtautumista tiettyyn asiaan: Mitä ihminen itse henkilökohtaisesti pitää oikeana ja vääränä. Se pitää sisällään kysymyksen, miten suhtaudun yhteiskunnassa tai ympäröivässä todellisuudessa vallitseviin arvoihin, moraalinormeihin ja lakeihin tai tietyn uskonnon opetukseen.
Kristityllä omantunnon mittapuuna on raamattu ja sieltä löytyvä Jumalan sana.
Usko ei ole mikään oppi, joten sana uskonopillinen on sisällöltään käsittämätön. Kristinuskokin on oikeastaan väärä ilmaisu, sillä me uskomme Kristukseen. Hän on keskeinen termi ja Hänen tuomansa armo ja anteeksiantamus. Uskontomme nimi voisi olla Kristus-usko. Vanhat tornionjokilaaksolaiset puhuivat viiden kirjaimen kristillisyydestä, koska Jeesus kirjoitettiin silloin viidellä kirjaimella Suomessa. – Näyttää siltä, että vanhoillisuudessa tahallisesti ja edelleen sekoitetaan ehkäisy ja abortti toistensa kanssa. Voisi sanoa, että ehkäisy on viisautta, abortti on uhkarohkeutta. Aborttikin on hyväksyttävä, jos sen tekee väkivallan kohteeksi joutunut. Väkivallan tekijän geenit voivat tulla lapselle ja äiti joutuu yksin kestämään seuraukset. Herra kyllä armahtaa sellaista äitiä. Ihan varmasti.
Mikäli väkivallantekijä on puoliso, geenit periytyvät, tekijä katuu ja uskoo tekonsa anteeksi, onko abortti myös silloin hyväksyttävää? Entä, jos puoliso, siis väkivallantekijä, ei kadu, ei usko anteeksi, miten abortti siinä tapauksessa?
Mitä Jumalan sanassa asiasta sanotaan?
Eiköhän tuo tarkoittanut lähinnä raiskauksen uhria, vai miten sodassa raiskattu 13 vuotias tyttö kun tulee raskaaksi, onko se miesten tahdosta vai Jumalan tahdosta, mitä Raamattu tästä sanoo?
Eikö raiskaus voi tapahtua myös avio- tai avoliitossa? Sodassa, puistossa, koulussa, työpaikalla, matkalla, lomalla, kylässä jne? Miten nämä raiskaukset eroavat toisistaan suhteessa abortin oineutukseen? Jos raiskaaja on nainen, mikä on uhrina olevan miehen oikeus aborttiin ja hedelmöittyneeseen tekijän munasoluun mikäli niin tapahtuu?
Onko raiskauksesta seuraava raskaus aina Jumalan tahto, kuten perustellaan tätä elämän ja kuoleman herra sitaatilla. Eikö Raamatusta löydy myös sanonta miehen tahdosta kun puhutaan raskaudesta ja syntymästä, ilman miehen tahtoa on vaikea uutta elämää alkun laittaa noin normaalilla tavalla, en usko että sodan keskellä raiskatuksi joutunut 13-vuotias on siinä tilassa Jumalan tahdosta, kuten ei muutkaan raiskauksen uhrit.
Seksuaalisia rikoksia ei noin vain voi pyydellä anteeksi ja uskoa, että asiat ovat ok. Nimetön 286. Nainen joutuu vasten tahtoaan kantamaan seuraukset. Eivät nuo teot ole Jumalan tahdon mukaisia, eikä niitä voi saada anteeksi. Ne ovat Pyhän Hengen pilkkaa, sillä myös naisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Eikä raiskauksen uhri voi koskaan unohtaa kokemaansa, eikä sitä pidä häneltä vaatiakaan.