Anaksagoras (n. 500 – 480 eaa), kreikkalainen esisokraattisen ajan luonnonfilosofi
Olen entinen lestadiolainen, nykyinen ateisti. Tehdään käsitteet selväksi heti alkuun. Ateismi ei ole epäuskoa jumalia kohtaan eikä jumalien kieltämistä. Ateismi tarkoittaa sitä, että ihmiseltä puuttuu jumalausko. Enkä muuten kuulu sitten niihin nuoriin, jotka käyvät ry:llä seuroissa ja tervehtivät ”jumalanterveellä” vaikka he sydämessään ovat ateisteja.
Ateistinen näkemys on vanhempi kuin kristinusko. Jo antiikin Kreikasta on varmaa tietoa ateismista. Kreikkalainen filosofi ja luonnontutkija Anaksagoras tuomittiin nimittäin ateistina kuolemaan vuoden 450 tienoilla eaa, kun hän oli väittänyt jumalien olevan ihmisten omia myyttisiä kuvitelmia. Hän joutui lähtemään maanpakoon.
Anaxagoras selvisi lopulta sakoilla ja karkotustuomiolla ”mielipiderikoksestaan”, joka olisi tiennyt esimerkiksi Raamatun ajan Palestiinassa tai 1500-luvun Euroopassa varmaa teloitustuomiota ja kuolemaa.
Filosofina Anaksagoras arvosti järkeä ja hän oli ensimmäisia kreikkalaisia luonnonfilosofeja. Hän rohkeni kyseenalaistaa taivaankappaleiden jumalallisuuden ja väitti auringon olevan liekehtivä kuuma kappale joka on ”Peloponnessostakin suurempi”. Samoin kuusta hän totesi sen olevan suuri kivi, joka heijastaa auringon valoa.
Euroopan valitusfilosofeista moni suuntautui ateismiin. Denis Diderota (1713–1784) pidetään yhtenä ensimmäisista eurooppalaisista ateisteista. Itse hän piti kysymystä epäkiinnostavana. Hän esitti ateismin ”ensimmäisen ja ratkaisevan väitelauseen”: ”Kaiken periaate on luova luonto, itsetoimiva aine, joka tuottaa ikuisesti kaikki muutokset ja rakenteet”. Diderot on tunnettu erityisesti toimittamastaan ensimmäisestä modernista tietosanakirjasta, vuonna 1780 ilmestyneestä teoksesta Encyclopédie.
Ateismi -sanan tausta: kun oletettiin kaikkien uskovan jumaliin
Tavallisesti henkilöistä, jotka eivät usko jonkin mielikuvitusolennon olemassaoloon, ei käytetä mitään erityistä nimitystä. Esimerkiksi niille, jotka eivät pidä keijuja tai tonttuja todellisesti olemassaolevina, ei kielessä ole omaa nimitystä. Mutta niille, jotka eivät pidä jumalia todellisina, on kielessä oma nimitys ateisti. Miksi?
Ennen vanhaan jumaliin uskoivat kaikki ikään kuin automaattisesti, uskonnon ylivallan ja tiedon puutteen seurauksena. Asiat, joista ei ollut tieteellistä tietoa ja joita ei ymmärretty, selitettiin jumalien ja muiden mystisten olentojen toiminnan tulokseksi. Sääilmiöt, sairaudet, onnettomuudet, onnelliset sattumukset, kaikki aiheutuivat jumalista. Uskomus jumalallisiin voimiin oli itsestäänselvyys ja opittiin jo lapsesta saakka.
Silloin kaikki olivat teistejä eli jumalaan uskovia, mutta koska se oli itsestään selvää, ei mitään erityistä nimitystä heistä edes pidetty tarpeellisena käyttää.
Tällaisessa ympäristössä sellainen kaveri, joka ei uskonut samoin, oli kummajainen. Hänelle piti luoda oma nimitys, luokittelu, myös kielessä.
Tällöin niitä, jotka eivät ole teistejä, aletaan erotuksena kutsua ei-teisteiksi eli ateisteiksi. Jos teistejä eli jumalaan uskovia ei olisi, olisi edelleen kuitenkin ateisteja, mutta silloin ei erottelun tarvetta olisikaan, eikä tarvittaisi erillistä nimitystä. Ateistien käsitys maailmankaikkeudesta olisi aivan sama, vaikka teistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.
Kun uskomusta jumaliin ei ole
Ateismi ei ole mikään liike eikä uskomusjärjestelmä, johon kukaan voisi ”liittyä”. Vaikka on olemassa joitakin ateistisia uskontoja, kuten esimerkiksi jotkin buddhalaisuuden lahkot, se ei tarkoita, että itse ateismi olisi uskonto.
Jos pitää ateismia uskontona, voi samalla logiikalla sanoa että ”kalju” on yksi hiusten väri. Ateistilla ei ole uskoa jumaluuksiin, ei siis uskontoa, ainkaan uskontojen tavanomaisessa mielessä.
Itse en usko yhteenkään niistä tuhansista jumalista, jotka ihmiskunta on itselleen aikojen saatossa luonut (Suuri Henki, Zeus, Thor, Shiva, Allah, juutalaisten ja kristinuskon jumala Jahve jne.). Olen päätynyt siihen, että sellaisia hahmoja ei ole olemassa todellisesti, saati että niillä olisi merkitystä tai vaikutusta yksityisen ihmisen elämässä. Mielestäni ei ole erityistä syytä ottaa jumalia huomioon omassa elämässä. Riittää, että ottaa huomioon kohtuullisesti kanssaihmisten tarpeet.
En ole koskaan lähtenyt siitä, että olisin varsinaisesti ensin ikäänkuin valinnut ateismin ”aatteekseni”. Prosessi menee kyllä toisin päin.
Minut kasvatettiin lestadiolaiseksi ja ev.lut.-kirkon jäseneksi.
Kuten tavallista, siinä jossain myöhäisemmässä murrosiän vaiheessa minäkin aloin pohtia mitä asioita minä voin ikiomaan katsomukseeni hyväksyä. Aloin järjestelmällisesti käydä asioita läpi ja sulkea pois katsomuksestani piirteitä, joita en kokenut omakseni.
Kyse on siitä, että yksinkertaisesti en ole koskaan uskonut yhteenkään erilaisista jumalista. En kristinuskonkaan jumalaan. En koe, että olisin uskonut jumalaan ja enkeleihin silloinkaan lapsena, kun piti käydä pyhäkoulussa ja raamattuluokassa. Minusta se oli vain sellaista leikkiä ja pelleilyä, johon aikuiset meitä johdattelivat, koska heidän kai piti niin tehdä. Vähän samaa kuin joulupukki mutta hiukan vakavampaa.
Kuvitteellisia hahmoja
Tätä ja vain tätä ateismi tarkoittaa, eikä yhtään mitään muuta. En pidä jumalia olemassa olevina olentoina. Olen siis ateisti. Sana tulee kreikan kielen ilmauksesta atheotes, joka tarkoittaa ”jumalaton”, tai ”ilman jumalauskoa”.
Jumalat ovat mielestäni ihmisten itse luomia uskomuksia, kuvitteellisia hahmoja. Ne ovat tietenkin tässä mielessä olemassa. Ne ovat mukana ja olemassa kulttuurissamme. Samalla tavalla kuin muutkin fiktiiviset olennot ovat olemassa, esimerkiksi muumit, merenneidot, keijut, Mikki-hiiri, Batman, Teräsmies ja joulupukki. Ne vaikuttavat mielikuvitukseeemme ja vaikkapa taiteeseen, niistä tehdään elokuvia ja niistä kerrotaan tarinoita.
Entä astetta henkisempi jumala
Jos kysyt, millainen on se jumala, johon en usko, niin en tietenkään usko valkopartaisen ukkelin istuksivan pilven päällä kontrolloimassa ihmisiä. Sellaiseen jumalaan et sinäkään tavallisesti usko…
Mutta itse en usko myöskään ”henkisempiin” jumala-olentoihin enempää kuin teoretisoiviin, teologis-psykologisiin abstraktioihinkaan, en mihinkään mystiseen ”kaikkeuden henkeen”. Todellisuuden, maailmankaikkeuden, elollisen luonnon ja ihmisen olemassaolo ei edellytä minkään yliluonnollisen tahon olemassaoloa. Jumalia tai muita yliluonnollisia olentoja ei yksinkertaisesti tarvita. Kun jumalaa ei tarvita mihinkään, miksi häneen pitäisi uskoa.
En usko jumaliin. Mutta uskon ihmiseen, ja vahvoihin siteisiin ja yhteyksiin ihmisten välillä. Uskon siihen, että meidän pitää kantaa vastuuta toisistamme, varsinkin niistä jotka ovat heikompia. Uskon läheisyyteen, rakkauteen, ystävyyteen, kiintymykseen, yhdessä tekemisen iloon. Keskinäiseen huolenpitoon ja välittämiseen. Uskon elämään, joka jatkuu niin kauan kuin sille on sen vaatimat edellytykset olemassa.
Elämän ”tarkoitus”
Moni uskovainen sanoo, että “maallisen” elämän tarkoitus on kuolemanjälkeisen “iankaikkisen” elämän saavuttaminen. Jos olisi olemassa ns. iankaikkinen elämä, mikä sitten onkaan sitten sen ikuisen elämän tarkoitus?
Kaikki elävät olennot bakteereista sammakoihin, kasveista ihmiseen pyrkivät ylläpitämään olemassaoloaan ja lisääntymään. Siinä on yleinen ”elämän tarkoitus”.
Ihmisyksilön kannalta taas jokainen meistä luo tarkoituksen itse, omalla elämällään, valinnoillaan ja ratkaisuillaan, elämällä yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Elämän onni ja mielekkyys nousee siitä, että elää todella itse tietoisesti sitä omaa elämäänsä. Oppineet sanovat, että on ”oman elämänsä subjekti” eikä vain ajelehdi ”muiden mukana”, eikä minkään ulkoa tai vaikkapa omasta pyykestä nousevan riippuvuuden tai ”orjuuden” ohjailemana.
Mutta mielestäni jokainen meistä luo itse oman elämänsä mielekkyyden ja merkityksen perustan. Sitä ei voi eikä saa toinen hänelle sanella.
Näkymättömyys jumalille fiksu valinta
Olennaistahan jumala-hahmoille näyttää olevan se, että häntä /niitä ei pysty mitenkään havaitsemaan. Olen kallistunut samalle kannalle, josta blogisti Elina Keränen on kirjoittanut: että uskonnot ovat kehittäneet jumalansa näkymättömiksi ja muutenkin ei-havaittaviksi juuri siitä syystä, että jumalia ei tosiasiassa ole olemassa.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. – 1. Moos. 1:27.
Todisteiden puutteelle on täytynyt kehittää jokin selitys, ja näkymättömyys on ollut kätevä selitys.
Kristinuskossa käsittääkseni selitetään, että Jumala ei anna itsensä olla ihmisen havaittavissa koetellaakseen näin ihmisen uskon lujuutta. ”He uskovat vaikka eivät näe.” Eikö näin ole Raamatussa sanottu.
Mutta koska ainakin kristinuskon Jumala loi ihmisen ”omaksi kuvakseen”, tulee mieleen että miksi sitten mekin emme ole näkymättömiä?
Ei ole tietenkään järkevää pitää totena olentoa, jota ei voi nähdä eikä todentaa millään mittalaitteella tai kokeella. Uskovaiset monesti lähtee siitä että jumalan ”täytyy olla olemassa”, koska he katsovat, että muuhunkaan ei voi loogisesti päättelemällä päätyä. Tätä perustellaan niin että täytyy olla jokin ”korkeampi voima”, joka on ”pannut kaiken elämän alkuun” tms. Tässä logiikka pettää, sillä näin ei ole. Luonnossa ja maailmankaikkeudessa yhtäältä sattuma ja toisaalta rautaiset, vääjäämättömästi etenevät luonnonlait on se ”korkeampi voima”. Tuntemamme maailmankaikkeus ja elämä ovat syntyneet tyhjästä, ja sattumalta, vailla mitään yleistä ”tarkoitusta”.
Usko jumaliin liikuttaa suuria voimia
Jumalilla on muita fiktiivisiä olentoja suurempi vaikutusvalta siksi, että niillä on niin suuri vaikutusvalta ihmisten mielissä, uskomuksissa. Jumalien vaikutusvalta perustuu siihen että niin suuri joukko ihmisiä pitää jumalia totena. Moni uskoo, että jumalilla on mahdollisuus vaikuttaa yksityisen ihmisen elämänkohtaloon. Jotkut uskovat myös että jumala tai jumalat vaikuttavat maailmanpolitiikkaan ja luonnonilmiöihin.
Jumalien varsinainen oikea ”valta” perustuu loppujen lopuksi siihen, että yhteiskunnan varsinaiset vallanpitäjät käyttävät usein hyväkseen näitä yksilöä hallitsevia uskomuksia. Jumalista on etua yhteiskunnalliselle eliitille, jonka etuoikeuksia tuonpuoleisuuteen toivonsa asettava köyhälistö ei häiritse. Jumalauskolla on myös helppo kaupata ihmisille kaikenlaista.
Mitä ateisti on ja mitä ei ole
Uskovatkin ovat tietyssä mielessä ”ateisteja”. Monoteistisia uskontoja kannattavat teistit, kuten muslimit, juutalaiset ja kristityt, mukaan lukien lestadiolaiset, ovat aivan yhtä ateisteja kuin minäkin, nimittäin suhteessaan muiden uskontojen jumaliin. He ovat muutoin ateisteja, mutta ainoana poikkeuksena heillä on heidän oma jumalansa. Muiden jumalien olemassaolon he kiistävät.
Me ateistit vain menemme jumalan olemassaolon kyseenalaistamisessa vielä yhtä jumalaa pidemmälle. Siinä se pieni ero!
Parisen sanaa siitä, mitä ateistist ovat ja mitä eivät.
• Ateismi on uskon puutetta jumaluuksiin. Se ei ole uskonto. Ateistit haluavat elää elämänsä ilman yliluonnollisten uskomusten painolastia.
• Emme yritä rekrytoida uusia ateisteja uskovaisten keskuudesta.
• Emme yritä rajoittaa minkään uskonnon harjoittajan henkilökohtaista sananvapautta ja oikeutta palvoa mitä haluaa. Itse asiassa pyrimme vaikuttamaan yhteiskunnassa vain siihen, että kaikki ihmiset saisivat itse valita katsomuksensa mahdollisimman vapaasti eikä mikään uskonnollinen uskomusjärjestelmä olisi etusijalla. Kritisoimme uskonnollisia instituutioita, erityisesti niiden valtaa, joka ulottuu yhteiskunnassa myös kyseisen uskonnon omia jäseniä laajemmalle (valtio, koululaitos. kirkon oikeus periä jäsenmaksunsa veronkannon yhteydessä jne.). Kannatamme vakaumusten tasa-arvoa.
• Useimmat ateistit eivät myöskään vastusta muiden ihmisten uskonnollisuutta, vaan yksinkertaisesti haluavat itse elää elämänsä vapaana uskonnosta. Teistinen uskonto ei kiinnosta heitä itseään, mutta he eivät rajoita uskomuksiin uskomista muilta.
• Ateisti saattaa kannattaa uskontoa tai filosofiaa, joka ei sisällä jumalten olemassaoloa. Esimerkkinä jotkin buddhalaisuuden lahkot.
Ateismi on kannanotto todellisuuden luonteeseen
Ateistit eivät muodosta keskenään yhteenkuuluvaa porukkaa, jota yhdistäisi mikään muu kuin jumaluuksien todellisen olemassaolon kiistäminen. Ateismi ei tarjoa mitään ”kaikkia ateisteja yhdistävää” arvomaailmaa, yhteisöä eikä verkostoa. Ateisteilla ei ole yhteistä elämäntapaa eikä tapakulttuuria.
Ateismi ei itsessään yhdistä ihmisiä toisiinsa.
Ateistimi on pelkästään kannanotto kysymykseen siitä, millaisen katsoo todellisuuden perimmältään olevan. Ateismi on kannanotto todellisuuden luonteeseen.
Ihmisillä on erilaisia todellisuutta koskevia käsityksiä. Teistit sanovat, että tämän näkyvän ja tutkittavissa olevan todellisuuden lisäksi todellisuuteen kuuluu jumala, josta ei kuitenkaan voi saada empiiristä näyttöä. Eikä heidän tarvitsekaan saada. Ateisti ei voi nähdä tällaisessa asenteessa mitään järkeä.
Ateistin, ainakin omani, käsitys todellisuudesta on sen kaltainen, että siitä on mahdollista saada aitoa tietoa rationaalisesti tieteen avulla. Inhimillinen tieteellinen tietämys ei ole täydellistä, mutta se on toistaiseksi parasta ja käyttökelpoisinta tietoa kulloisessakin maailmanajassa. Tiede on parhaiten perusteltua tietoa eikä perustu luuloon, myyttisiin dogmeihin eikä uskomuksiin. Se perustuu systemaattisesti kerättyyn aineistoon ja sen analyysiin sekä kriittiseen järjen käyttöön sekä yksittäisen tutkijan työssä että tiedeyhteisön kollektiivisessa tutkimustulosten arvioinnissa.
Ateisteja on moneen junaan
Ateistit voivat kannattaa hyvinkin erilaisia arvoja ja katsomuksia. Itse esimerkiksi passiivisena henkilöönä karsastan useimpia poliittisia liikkeitä, vaikka tunnustankin niiden saavutukset ja merkityksen demokratiassa. Kannatan demokratiaa, avointa ja mahdollisimman läpinäkyvää, oikeudenmukaista yhteiskuntaa sekä laajaa sanan- ja mielipiteen vapautta. Lukuisia muitakin asioita. Kuulun erääseen urheiluseuraan ja moniin yhdistyksiin. Myös sellaisiin, joihin kuuluu myös ihmisiä, jotka ovat selvästi teistejä.
Jotkut toiset ateistit sen sijaan voivat kannattaa erilaisia poliittisia puolueita, kokoomusta tai demareita, vasemmistoa, vihreitä tai perussuomalaisia jne. Muut ateistit ovat muutenkin aivan erilaisia ihmisiä kuin minä, olemmehan kaikki yksilöitä.
Ateistinen näkökanta ei sinänsä yhdistä ihmisiä toimimaan keskenään yhdessä. Jotkut ateistit saattavat kyllä liittyä vaikkapa Vapaa-ajattelijat ry:hyn, tai Humanistiliittoon, mutta nämä ryhmät edustavat todella hyvin pientä osaa ateisteista.
Ateismi ei sulje pois edes hengellisyyttä. Itse ajattelen niin, että hengellisyys laajassa mielessä, spiritualiteetti, on ihmisessä olemassa jossakin muodossa, eriasteisesti, yksilöllisesti. Hengellisiä kokemuksia ja elämyksiä voi kokea esimerkiksi luonnossa. Siihen ei tarvita jumalauskoa eikä järjestäytynyttä uskonto-järjestelmää.
Neljäsosa suomalaisista ei kuulu luterilaiseen kirkkoon. Heistä kaikki eivät tietenkään ole ateisteja, mutta yli miljoona suomalaista on uskonnottomia.
Ateistin moraalikanta
Uskonnottomuuteen ja ateismiin ei liity mitään kaikille ateisteille yhteistä, yleistä maailmankatsomusta, ei arvopohjaa, ei sääntökirjaa, ei normijärjestelmää, ei edes kattavaa järjestöä tai muuta organisaatiota. Ateismi ei ota kantaa puolueisiin eikä poliittisesti, muutoin kuin että ateistit useimmiten puolustavat sanan- ja tieteen vapautta.
Meitä velvoittavat valtion laki, asuinkunnan ja alueen määräykset, taloyhtiön säännöt, hyvät tavat ja tietenkin terve järki.
Kuten sinuakin, hyvä lukija, mutta jos olet uskovainen, sinua velvoittavat lakien ja hyvien tapojen lisäksi ja ennen kaikkea Raamatun määräykset ja uskomukset. jos olet muslimi, silloin Raamatun paikalla on Koraani, muuten olet samanlainen.
Ateisti voi olla sivistynyt tai sivistymätön, hän voi olla empaattinen ja ystävällinen tai häneltä voivat kokonaan puuttua empatiakyky, kyky sietää erilaisuutta ja muut myönteiset inhimilliset ominaisuudet. Ateisti voi käyttäytyä kohteliaasti tai olla käytökseltään täysin törkeä. Näin on asia kaikkien ihmisten suhteen, täysin siitä riippumatta, että onko kyse ateisteista vai teisteistä eli uskovaisista. Tämän on käytäntö ja elämänkokemus monesti osoittanut.
Ihmisen moraalisuus ja eettinen toiminta eivät ole sidoksissa jumalauskoon. 
Jotkut uskonnottomat haluavat välttää ateismi-termiä, ja jotkut eivät itse koe voivansa ottaa lainkaan kantaa kysymykseen jumalan olemassaolosta. Näin sanoo esimerkiksi fyysikko Kari Enqvist. Hän pitää ateismia ”teologisena” kannanottona, jollaiseen ei kenenkään rationaalisen ihmisen kannata sekaantua.
Ateistihan on muodostanut mielipiteen jumalasta, ja silloin ollaan jo sekaannuttu teologian alueelle, moittii Enqvist. Hän on ehkä tässä mielessä lähellä agnostikkoja.
Yleisivistyksen kasvaessa ihmiset eivät tarvitse enää jumalia selittääkseen maailankaikkeutta ja ihmisen olemassaoloa. Voisi odottaa että ateistinen ja rationaalinen ajattelu olisi tässä suhteessa lisääntymään päin.
Maailmanlaajuisesti näin on vain niissä maissa, joissa on korkea hyvinvointi ja turvallisuus, sananvapaus sekä koulutusjärjestelmä joka on kaikkien väestöryhmien saavutettavissa.
Uskonnoilla on eniten kannatusta kaikkein köyhimmissä ja epätasa-arvoisimmissa maissa.
Oman lopullisen kuoleman ja katoamisen ajatus on kuitenkin monille koulutetuillekin ihmisille liian uhkaava ja ahdistava jotta sen voisi sekä rationaalisena tosiaasiana että tunteiden tasolla hyväksyä ilman edes jotakin ”pumpulia”.
Niinpä, erilaisten uskonliikkeiden onneksi, irrationaalinen hölynpöly monesti voittaa rationaalisen tiedon, jos ihminen vain haluaa uskoa siihen. Ja sellaisia löytyy aina, jotka haluavat sulkea silmät ja uskoa. Tämä ”totuuden pakeneminen” on sinänsä ymmärrettävää ja inhimillistä.
Ateismilla eniten kannatusta aikuisiän aktiivisessa vaiheessa
Pari havaintoa tilastoista vielä. Ateismi on kaikkein yleisintä aikuisiässä, kun taas uskonnollisuus on voimakkainta nuoruudessa ja vanhuudessa. Vankiloissa ateisteja on suhteellisesti ottaen paljon vähemmän kuin jumalaan uskovia. Tieteentekijöistä taas suhteellisen suuri osa on ateisteja, eri maiden tilastoissa yleensä enemmistö.
Meillä Suomessa elää jo toista miljoonaa suomalaista, jotka eivät ole ev.lut. eivätkä ortodoksisen ”valtionkirkon” jäseniä. Valtaosa heistä ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.
Moni on kuitenkin minun laillani joutunut olemaan kirkon pakkojäsen ainakin 18 vuoden ajan. Alaikäinen ei voi omin päin erota siitä järjestöstä, vaikka ei ole siihen itse ikinä päättänyt liittyä. Nykypäivänä lapsen liittäminen kirkon jäseneksi jo vauvana on alkanut vähentyä. Myös kirkkoon kuuluvat vanhemmat ovat alkaneet jättää liittymispäätöksen lapsen itsensä päätettäväksi hänen aikuistuessaan.
Minusta tämä on viisas kanta. Entisenä lestadiolaisena tiedän myös, että vl:t eivät pidä ateistia yhtä ”pimeänä” kuin ns. ”väärässä vanhurskaudessa” eläviä eli toisella tavalla uskovia ihmisiä.
Tässä suhteessa vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat ateistiin tavallaan ystävällisemmin kuin monet muut kristityt.
Ajattelemisen aihetta antoi A-Teisti.
* * *
PS. Vaikka et olisi ateisti, voit hankkia tyylikkäät kengät. Osalla firman voitosta tuetaan tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista vastustavien valistusjärjestöjen työtä.
* * *
Lisää aiheesta:
Ateismi ja sekularismi. Teologia.fi-sivuston artikkelikokoelma.
Dr. Propelli: Rebekka Naatus: Lestadiolaisena voi ateistikin olla turvallisen yhteisön jäsen
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. WSOY, 2009.
Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan. WSOY, 2012.
Manu Holma: Kaikkein pyhin. Blogikirjoitus 16.1.2015.
Pertti Jarla: Ihmisellä ei ole itseisarvoa, sanoo Jari Jolkkonen. Suomen Kuvalehti 12.12.2013.
Kreationistit ateisteja ja agnostikot uskovaisia. Systomykoosi-blogi.
Luettelo tunnetuista ateisteista. Wikipedia.
Michael Martin (toim.): Ateismi. (The Cambridge companion to atheism, 2007.) Suomentaneet Tapani Hietaniemi ja Jussi K. Niemelä. Vastapaino, 2010.
Teuvo Moisa: Ateismi ei tarkoita kommunismia. Blogikirjoitus 1.12.2013.
Ilkka Niiniluoto: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. WSOY, 2003.
Oulussa ateisti seurakuntavaaliehdokkaana. Kotimaa24 31.10.2010.
Hanna Paavilainen: Raportti selvitti ateistien ajatuksenvapautta. Kotimaa24 16.12.2013.
Tuija Pyhäranta: Ateismi 2.0. Kirkko ja Kaupunki 25.08.2014.
Ilkka Pyysiäinen: Jumalaa ei ole. Tampere: Vastapaino, 2010
Michael Shermer: Why Belief in God Is Innate. The Wall Street Journal 10.4.2010.
Ville Talola: Seurakuntavaaliehdokas pitää Jumalaa taruolentona. Kotimaa24 11.9.2014.
Vanh.lest. ateisti: Vanhoillislestadiolainen ateisti: Jumalan terve!
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Oletpa aika velikulta, Ateisti! Ja aika vanhoillislestadiolainen, koska haluat vl;ien arvostusta valitsemallasi tiellä. Sitten se kirjoituksessasi oleva valokuva luotaan pois työntävästä Taivaan Isästä – lapsi suoraan rotkoon kallion reunalta! – on ilmeisesti sun lapsuuden uskosi kuva. Tiedätkö, että Sinua rakastetaan, Ateisti?
Kiitos kommentistasi, Paula Soralahti.
En ymmärtänyt, mitä tarkoitat tällä: ”aika vanhoillislestadiolainen, koska haluat vl;ien arvostusta valitsemallasi tiellä”.
Sinulle taisi tulla väärinkäsitys. En odota muiden arvostusta katsomukselleni. Jokainen ihminen päättää itse arvostaako minunkaltaista ihmistä vai ei ja miten kohtelee ”erilaista” ihmistä. En itse odota arvostusta lestadiolaisilta enkä muiltakaan. koska olen kasvanut vl-perheessä, tunnen sen arvomaailman. Ateisimia ei katsota hyvällä ja siitä joutuu kielteisesti leimatuksi. Ateistia ei kuitenkaan pidetä ”yhtä pahana” kuin niinsanottuja ”omavanhurskaita”. Mielestäni vl:illä on tietenkin oikeus omaan katsomukseensa. Samoin minulla omaani.
Ihmisillä on onneksi myös vapaus olla uskomatta jumaliin. Se vapaus on nykyisin isänmaassamme lainsäädännöllä turvattu. Mutta on hyvä muistaa että näin hyvä tilanne on Suomessa ollut vasta alle sata vuotta. Siihen saakka oli pakko kuulua kristinuskoon, tai ainakin johonkin uskontoon. Vakaumuksen vapaus ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan pitkän ja hellittämättömän ihmisoikeustyön saavutus.
Kyllä ihminen, uskossa olevat, tai lestadiolaisetkin voivat olla näkymättömiä.
Ei siinä mitään näkymättömyysviittaa tarvi. Itse asiassa koko maapallo muuttuu aikalailla näkymättömäksi kun sitä tarpeeksi kaukaa katsoo.
Harvinaisen ikävää ja ylimielistä luettavaa. Filosofiaa lukeneena voin muistaa, ajatuksiasi sieltä ja täältä eri filosofeilta.– Erään taiteilijan poika kysyi minulta koulussa: ”Onko Jumalaa olemassa”. Vastasin: ”Jos uskot, Sinulla on Jumala; jos et, Sinulla ei ole Jumalaa”. Poika tyytyi siihen vastaukseen. Tosiasiallisesti Jumalamme ei kysy keneltäkään, saako Hän olla olemassa. Me näemme kaikkialla Hänen ihmetekojaan luonnossa ja toisissa olennoissa. Turvallista on uskoa ja luottaa Suuren Jumalan läsnäoloon ja Vapahtajan rakkauteen. Siinä saa rauhan ja levon, jota oma järki ei ylety käsittämään. Jumalan konkreettinen apu ja vastaukset rukouksiimme, on vakuus, joka todellakin koskee meitä köyhiä ja heikkoja enemmän kuin heitä, jotka eivät Jumalaa tarvitse. ”Eivät terveet tarvitse parantajaa” eivätkä syntiä rakastavat Vapahtajaa.!
Tämä kirjoitus oli joissakin kohtaa ylimielinen, olet siinä mielestäni oikeassa. Omassa silmässäsi taitaa kuitenkin olla hirsi ts. oma kirjoituksesi on myös ylimielinen. A-teisti, joka on kirjoittanut ylläolevan kirjoituksen, on mielestäni ylimielinen/epäkohtelias esimerkiksi verratessaan toisten ihmisten jumalaa satuolentoihin. Sinä puolestasi asetut ylimielisesti Ainoan Oikean Totuuden omistajaksi. Sinulla voi toki olla vaikka kuinka vahva kokemus siitä jonkin jumalan olemassaolosta ja siitä, mitä hyvää häneen uskomisesta seuraa. Mutta sinun ei, kuten ei kenenkään muunkaan, pitäisi asettua tuolla tavalla toisten yläpuolelle. Jollakulla toisella voi olla aivan yhtä vahva kokemus siitä, ettei jumalia ole olemassa. Tässä asiassa kun kellään ei ole toista parempia perusteluja omalle uskomiselle/uskomattomuudelle, on vain vastakkaisia sisäisiä kokemuksia, joiden kanssa kilpailu on täysin hedelmätöntä. Mihin kummaan sitä paitsi viittaat ”syntiä rakastavilla”?
Itse agnostikkona vierastan sekä julistavia ateisteja että julistavia teistejä. Molemmat voivat olla aika lailla samalla tavalla ylimielisiä.
Luukanvalma – Valma Luukka? – on oikeassa. Minä uskon: minulla on Jumala; minä olen syntinen: tarvitsen Vapahtajan.
Tavallisesti selväjärkiselle Ville Rannalle näkyy käyneen kehnosti, kun käsitteet meni häränpyllyä.
On yleisesti tiedossa, että tiede ei selitä kaikkea, mutta mystiikka ei selitä mitään.
Hyvä A-Teisti. Sanot tässä liikaa. Totta ovat vain ensimmäisen pallukan kaksi ensimmäistä lausetta. Ateismi on PELKÄSTÄÄN uskon puutetta jumaliin. Muuta et voi toisten puolesta sanoa:
”Parisen sanaa siitä, mitä ateistist ovat ja mitä eivät.
• Ateismi on uskon puutetta jumaluuksiin. Se ei ole uskonto. Ateistit haluavat elää elämänsä ilman yliluonnollisten uskomusten painolastia.
• Emme yritä rekrytoida uusia ateisteja uskovaisten keskuudesta.
• Emme yritä rajoittaa minkään uskonnon harjoittajan henkilökohtaista sananvapautta ja oikeutta palvoa mitä haluaa. Itse asiassa pyrimme vaikuttamaan yhteiskunnassa vain siihen, että kaikki ihmiset saisivat itse valita katsomuksensa mahdollisimman vapaasti eikä mikään uskonnollinen uskomusjärjestelmä olisi etusijalla. Kritisoimme uskonnollisia instituutioita, erityisesti niiden valtaa, joka ulottuu yhteiskunnassa myös kyseisen uskonnon omia jäseniä laajemmalle (valtio, koululaitos. kirkon oikeus periä jäsenmaksunsa veronkannon yhteydessä jne.). Kannatamme vakaumusten tasa-arvoa.
• Useimmat ateistit eivät myöskään vastusta muiden ihmisten uskonnollisuutta, vaan yksinkertaisesti haluavat itse elää elämänsä vapaana uskonnosta. Teistinen uskonto ei kiinnosta heitä itseään, mutta he eivät rajoita uskomuksiin uskomista muilta.
• Ateisti saattaa kannattaa uskontoa tai filosofiaa, joka ei sisällä jumalten olemassaoloa. Esimerkkinä jotkin buddhalaisuuden lahkot.”
Olen itsekin lestadiolaisperheessä kasvanut ateisti.
Olisi mielenkiintoista kuulla, minkä arvelet olevan syynä siihen, ettet aivopeseytynyt lestadiolaisuuteen.
Yllättävää, mutta totta on, että vl-perheet tuottavat aika paljon ateisteja!
Tarkoitatko Paula sitä että aika usein vl-perheeseen syntyneelle muotoutuu aikuistuessa lähinnä jonkinlainen neutraali-uskonnoton asennoituminen itselle henkilökohtaisesti omimmaksi?
Uskonnottomuus ei kuitenkaan tarkoita aina ateismia. Huomaa tämä!
Vain osa uskonnottomista on ateisteja.
Ylipäänsäkään ateismi ei poissulje uskonnollisuutta eikä välttämättä edes uskoa yliluonnolliseen. Periaatteessa ateisti voi uskoa sieluun ja jälleensyntymään, tai vaikkapa kummituksiin ja vastaaviin henkiolentoihin. Aivan tavallista tämä ei ateistien piirissä ole, mutta ateistejakin on moneen junaan.
Tarkoitan sitä, että vl-kasvatus saa Jeesuksen ja Taivaan Isän tuntumaan kaukaisilta ja pelottavilta, kun totuus on han toinen. Entisen vl-uskovaisen tulee kieltää Lestadiuksen kieroutunut opetus, EI Jeesusta!
Mielestäni kirjoituksesta paistaa läpi tietynlainen ylimielisyys, kuten valmakin toi esille. Toisekseen, on harhaan johtavaa sanoa, että ateismi olisi uskon puutetta (”ei saata uskoa todeksi”) jumalauskoa kohtaan, sillä kyse voi myös olla halusta olla uskomatta jumalan olemassaoloa todeksi.
Ateisteilla tuntuu usein olevan tarve korostaa ja todistella älyllisen ajattelunsa ylivertaisuutta ja sen vastakohtana julistaa, että uskominen jumalaan ei ole rationaalista. Tällaiset ateistit pilaavat muiden ateistien maineen, antavat ateisteista huonon julkisuuskuvan.
Loistava kirjoitus. En ole aikaisemmin miettinyt ateismia juuri lainkaan. Itse olen ateisti, en usko jumaliin. Mielestäni jumaliin saa uskoa. En kuitenkaan pidä siitä, kuinka uskonnon nimissä moralisoidaan, tuomitaan ja manipuloidaan. Varsinkin lasten pakkoliittäminen johonkin uskontoon on mielestäni väärin.
Erään peri Amerikkailsen tv sarjan yhdessä jaksossa käsiteltiin jumalaan uskomista ja sitä, mitä se aiheuttaa: koska jumala on näkymätön eikä kukaan tiedä mitä tällainen jumala mahtaisi haluta, ovat ihmiset kehitelleet mahdollisuuksia siitä, mitä jumala saattaisi haluta. Sitten on ajateltu, että jumala suuttuu, jos ei tehdä kuten sen on kuviteltu haluavan, että tehdään. Jos joku on toiminut vastoin kuvitellun jumalan kuviteltuja sääntöjä, on tämä joku pitänyt pysäyttää, ettei jumala suutu ja rankaise kaikkia. Äärimmäisyyksiin mentäessä on tapettu ihmisiä paljon vain siksi, että on kuviteltu ja oletettu jonkun näkymättömän tahon haluavan jotakin.
Jep, uskontojen nimissä on aina tehty pahaa ja tullaan aina tekemään. Tätä pahaa tehdään sekä yksilötasolla että kollektiivisesti. Uskonnot (niiden kontrollointi ja niiden nimissä harjoitettu kontrollointi) ovat olleet erityisesti vallantavoittelijoiden pelikenttää. Vika on ihmisissä. Mutta uskontojen normatiivinen puoli ei tietenkään näyttäydy vain negatiivisena, kuten lainsäädännönkään vaikutukset eivät ole yksinomaan positiivisia. Myös lain nimissä tehdään paljon pahaa ja oikeutta käytetään väärin. Vika on ihmisissä.
Mutta se, että on pahuutta, ei tarkoita ettei olisi myös oikeutta ja Jumalaa.
Putoavassa lentokoneessa ei ole yhtään ateistia.
”Putoavassa lentokoneessa ei ole yhtään ateistia”, Paula Soralahti.
Näin ajattelee jumalaan uskova uskovainen ihminen. Ateisti ei ajattele uskovaisen tavoin koska hän ei usko jumaliin.
Entäs entinen uskovainen, joka tietää totuuden, mutta on kieltänyt sen?
Paulalle vastaan, ettei kukaan ihminen tiedä totuutta, eikä tule koskaan tietämäänkään. Näin ollen sitä ei voi kukaan ihminen kieltääkään.
Minä tiedän Totuuden.
No, mihin Paula sitten uskoa tarvitsee kun tieto on hallussa? 😉
Ihmisen ymmärrys on hyvin, hyvin rajallinen. Missä järki loppuu, siinä usko alkaa. Hölmö ei tietenkään saa olla …
Paula, I think you should read this blog posting I wrote two years ago about “the truth”: http://blog.edsuom.com/2012/04/the-truth-shall-make-you-free.html
Your comments sound a bit like the used car salesman I write about, trying to sell an invisible car that won’t even start and claiming that it works just fine.
“The truth shall make you free,” Jesus said (John 8:32). Yes, it will — if only you let it.
Eikö entinen uskovainen ole sellainen, joka on tajunnut ettei jumalia ole olemassa?
”Eikö entinen uskovainen ole sellainen, joka on tajunnut ettei jumalia ole olemassa?”
– tuskinpa on tajunnut. On vain päätynyt sellaiseen käsitykseen eli uskoo, että Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa. Ja tähänkin käsitykseen on luultavasti päätynyt siksi, että on alkanut uskoa toisenlaisiin käsitystapoihin.
Uskomme asioihin, vaikka asioista voisi olla tietoakin. Ihmisellä ei ole resursseja, kykyä eikä intressiä haalia kaikkea tietoa itselleen (varmistaa käsitysten todenmukaisuutta). Siksi asioihin uskominen on rationaalista.
Minä uskon, että masennuslääkkeistä voi joissakin tapauksissa olla hyötyä ja että hyödyt voivat olla suuremmat kuin haitat. Minä en tiedä totuutta.
Minä uskon, etyä Jumala on olemassa. Minä en tiedä totuutta.
Minä en usko, että kysynmän ja tarjonnan tasapainopistettä on olemassa enkä usko tästä olettamuksesta johdettuihin teorioihin. Minä tiedän totuuden. 😊
Ateistin uskon kohde on useimmiten ihminen kaikkine viisauksineen. Se lienee vakaumus siinä kuin muutkin uskonnot. Ateistille on valjennut ihmisen kaikkivoipaisuus, tai miksei myöskin luonnon kaikkivoipaisuus, tai joku muu instituutio, ismi tms. Yksi pitkään voimassa ollut tunnettu ateismin uskontunnustushan oli ”ei luojaa lunastajaa, Kansa kaikki valtias” tai johonkin tähän tyyliinhän se meni. Se uskon kohde osoittautui kuitenkin heikoksi, ei ollut siitä pelastajaksi….
Jeesus kun esitti lapsen uskon esikuvaksi, hän tiesi lapsessa olevan kaipuun luojansa luo. Kaikilla lapsillahan se on sisään rakennettuna. Nykyisin, kun Jumalan sanan esilläpitäminen on kohta jo kiellettyä, yhä useammalta lapselta tuo luonnolline sisäänrakennettu kaipaus tukahdutetaan ja kielletään, entistä nuorempana. Ketkä/kuka sen kieltää?
Yleensä ateistiset vanhemmat, jotka ”tietävät ja ymmärtävät” lapsen parhaan paremmin kuin lapsi itse.
Surullista…..
Ihmisen ymmärrys on hyvin, hyvin rajallinen. Missä järki loppuu, siitä alkaa usko. Hölmöhän ei tietenkään saa olla …
vs., Paula Soralahti ja Nimetön 220. Kirjoitatte molemmat siltä miltä ateismi uskovaisen ”uskonnollisten silmälasien” läpi katsottuna vaikuttaa. Vaikka teille kristinusko onkin elämän tärkein asia, se ei todellakaan ole sitä kaikille. Ateismista puhuessanne ette ollenkaan näy ymmärtävän, mistä on kyse.
Ateismi on uskon puutetta jumaliin. Ei yhtään mitään muuta. Lapsi on syntyessään ateisti. Vl-väittämä, että kaikki ovat vl-uskovaisia on yhtä järjetöntä kuin väittää, että kaikki vauvat ovat syntyessään kokoomuslaisia. Lapset kasvatetaan (aivopestään) uskoon, milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä.
Uskonto – siis mikä uskonto tahansa, kristinusko mukaan lukien – saa uskovaiset näkemään maailman vääristyneenä. Monen mielisairaus oireilee uskonnollisesti. Uskontojen nimissä on tehty suunnattoman paljon pahaa, syrjitty, tapettu ja kiusattu.
Minusta tuntuu, että te koette ateistit itsellenne uhkana, koska se, että joku ei tarvitse uskonnollisuutta ja osoittaa oman uskonne järjettömyyden ja epäuskottavuuden pelottaa teitä. Ateistit eivät ole hallittavissa uskonnon avulla, mikä uhkaa horjuttaa teidän omaa uskonnollista maailmankuvaanne, turvariepuanne.
Itse pidän esim. kristinuskoa varsin iljettävänä. Siinä kaikkivoipa jumalolento uhraa oman poikansa itselleen ja ”pelastaa” helvetiltä, itse luomaltaan kidutuskammiolta vain juuri tuohon jumalolentoon itseensä uskovat. Muut jumalolennon luomat ihmiset (hyvätkin) saavat palaa ikuisesti helvetissä, koska eivät uskoneet jumalaan. Ehtoollisella uskovaiset syövät symbolisesti jumalolennon pojan (kannibalismia). Miksi moinen verellä, kiduttamisella ja tappamisella mässäily? Miten se liittyy uskovaisten niin mainostamaan hyvyyteen ja rakkauteen? Aivan sairasta, eikö olekin?
Lapsi on syntyessään puhdas, tabula rasa. Sitten ateismi tai vl-usko tai jokin muu alkaa vaikuttaa häneen, kunnes hän jossain vaiheessa osaa ja uskaltaa tunnustaa oman maailmankuvansa.
292, minusta tuo kirjoittamasi ”minäpä vähän selvitä”-tyyppinen juttu vaikuttaa uskon tunnustukselta ja ”parannus-saarnalta”.
Vahva olet käsityksessäsi.
No, kaikilla on oma vakaumuksensa, samat perustelut, väitteet ja toisen vakaumuksen vähättelyt kuin muillakin….. paitsi että tuo sairasta ja kannibalismi ovat poikkeus. Vlporukka ei käsittääkseni hauku toisen uskoa kuitenkaan sairaaksi. Ehtoollinen on teologinen sakramentti. Veri on
perinnönjaossa ollut muinoin aika määräävässä asemassa, koska ihmiset kuoli hyvin usein väkivaltaisesti, raamatussahan sanotaan ”ilman veren vuodatusta ei ole testamenttia” ja ennenkaikkea tämä asia liittyy VT ennustusten toteutumiseen.
Olennaista on, että kyse on uskosta, ei ymmärtämisestä.
Ateisti käsittääkseni on niin suuressa valaistuksessa, että hän ymmärtää asiat paremmin kuin uskovainen ja on siksi oikeutettu sanomaan toisen ihmisen vakaumusta sairaaksi.
Nimetön 293; et vieläkään ymmärtänyt. Ateismi tarkoittaa ei-teismiä, uskon puuttumista jumaliin. Vauva ei usko jumaliin, koska hän ei aivojensa kehittymättömyyden takia pysty ymmärtämään, mitä jumala tarkoittaa. Vauvoilta siis puuttuu usko jumaliin. Vauva voidaan siis sanoa ateistiksi.
Ateismi ei tarkoita _yhtään mitään muuta_ kuin uskon puutetta jumaliin.
Nimen omaan. Uskon puutetta jumaliin. Kun minulla on tälläinen usko Jumalaan, näyttäytyy ateismi siis järkeenuskomiselta. Vaikka väität sen olevan uskon puutetta jumaliin.
Minä siis näen sen siten, että jumalasi on ihminen ja ihmisen järjellisyys, kaikkivoipaisuus. Ihmisellä on ne ominaisuudet sinun vakaumksessasi, jotka uskot olevan jumalalla. Minä näen ateismin näin.
Viesti edelliselle kirjoittajalle. Olet lähettänyt kommentin, jossa arvioit yksityishenkilön henkilökohtaisia elämänratkaisuja. Suosittelemme että siirrät kommentissasi huomion asiakysymyksiin ja yleiselle tasolle. Emme julkaise yksityishenkilöiden henkilökohtaista elämää ruotivia kirjoituksia.
Ystävällisin terveisin
Toimitus
296, ateismi tarkoittaa _vain uskon puutetta jumaliin_. Jokaisella ateistilla on sitten omanlaisensa maailmankuva.
”Minä siis näen sen siten, että jumalasi on ihminen ja ihmisen järjellisyys, kaikkivoipaisuus. Ihmisellä on ne ominaisuudet sinun vakaumksessasi, jotka uskot olevan jumalalla”
Jos minulla (siis vain minulla, en voi sanoa toisten ateistien puolesta yhtään mitään) on joku jumala, se on totuus. Ei usko vaan totuus. Totuus niin pitkälle kun sen voi saada selville. Ei siis sadut, uskomukset ja raamatun kertomukset vaan totuus niiden takana. Mahdollisimman objektiivinen totuus.
Minua hieman ihmetyttää, että uskovaiset ovat niin ylpeitä uskostaan, eli hylkäävät järjen käytön ja sanovat korostetusti, että kyse on uskosta, ei järjestä. Eikös silloin ole vaarana uskoa kaikenlaista hullua, jos ei järkeä ole mahdollista käyttää? Ja tulee tehneeksi uskon nimissä kaikenlaista pahaa, kun vain uskoo sokeasti eikä ajattele ollenkaan (vrt. esim. hoitokokoukset)?
Vauvaa ei voi sanoa ateistiksi tai Jumalaan uskovaksi: hän on puhdas. Muutaman ajan kuluttua vanhempiensa saastuttama, valitettavasti. Siksi vanhemmilla on äärimmäisen suuri vastuu.
Mikäli joku ihminen luopuu uskostaan, tässä tapauksessa vluskosta, tämä sivustohan käsittelee juuri tätä vluskoa ja siitä vapautuneiden ihmisten maailankuvaa, niin yleensä nämä ihmiset ylistävät vapauttaan niin, että kertovat vluskon hirveyksistä ja huonoudesta, sen ”johdon” epäonnistumisista jne.
Olisi joskus mukava lukea kuinka ilosia, onnellisia ja hyvin heidän elämänsä on nyt, kun he elävänä ovat päässeet irti näistä kauheuksista.
On erittäin kummallista, ettei heillä kuitenkaan ole oikeastaan mitään hyvää sanottavaa elämästään?
Koko elämä tuntuu pyörivän vain siinä, kuinka surkea usko ja yhteisö vl on?
Loogisesti ajateltuna heillä pitäisi olla nyt asiat hyvin, kunnossa eikä mitään hätää mistään. En kuitenkaan mitenkään voi olla tästä varma, kun heidän ulostulonsa on vain toisten ihmisten tekemisiin ja tekemättäjättämisiin puuttumista.
Jos vaikapa jokin suurperheen äiti, joka on luopunut, tai tämän sivuston termein, vapautunut, vlyhteisöstä kirjoittaisi kirjan, jossa kertoo vaikkapa päiväkirjaotteen tyylisesti nykyisestä ihanasta elämästään, vapaudestaan, onnestaan, olisi se aivan eritavalla uskottava tarina vapaudesta jonka hän on saanut omakseen.
Lisäksi olisi hienoa kuulla, miksi niin moni on epäilyksissään ja kyseenalaistamisensa keskellä saattanut elää kymmeniä vuosia mukana vl porukassa, vaikka heillä olisi ollut täydellisesti oikeus, mahdollisuus, tilaisuus ja tieto lähteä vaikkapa riparin jälkeen ulos vlyhteisöstä.
Jokainen ihminen ymmärtää, ettei kaksoiselämä kanna, sitä ei jaksa elää. Siihen väsyy ja siitä sairastuu. Siksi väitän, että jos näin on jollakulla ollut tilanne, niinkuin varmasti jollakulla on ollut, on ihan turha väittää yhteisön sairastuttaneen ja väsyttäneen hänet. Tälläisessa tilanteessa on tärkeintä katsoa peiliin.
Nyt vaikuttaa siltä, että monen ”elävänä vlyhteisöstä vapautuneen” vapauden tilalle on tullut jotain ihan muuta, mitä? Mitä sinä katson vapauden tilalle tulleen, kun seuraat uutisointia, kirjoja jne?
Toimitukselle. Käsittääkseni kirjoitin hyvinkin julkisuudessa olevan ihmisen elämästä, valinnoista, arvioin niitä mielestäni ihan asiallisesti.
Onhan tämä teidänkin tiedossa oleva henkilö ollut lukuisia kertoja ihan omalla kasvollaan, nimellään ja elämänratkaisuillaan esillä lehdissä, netissä, radiossa ja käsittääkseni televisiossa.
Koko maa hänet tuntee.
Hän esiintyy julkisesti asiantuntijana, antaa lausuntoja jokaiselle, joka niitä pyytää ja on valmis arvioimaan muiden ihmisten elämää ja elämänvalintoja hyvinki reippaasti.
Viimeaikoina hän on markkinoinut uusinta teostaan laajasti niin netissä kuin valtakunnan päivälehdissä. Ei hän millään tavalla ole rajannut omaa elämäänsä, päin vastoin!
Kyseenalaistan teidän käsityksenne sananvapaudensuhteen.
Syytätte srkta, rytä ja vlyhteisöä salailusta, vaientamisen ja vaikenemisen kulttuurista, mutta syyllistytte itse ihan samaan. Miksi ei saisi arvioida julkisesti ko julkisuuden henkilön valintoja, kyseenalaistaa niitä ihan pätevien argumenttien valossa?
Hyvä anonyymi kommentoija, nro 296!
Kiitos palautteesta, joka koskee päätöstä olla julkaisematta yhtä kommenttikirjoitustasi.
Nostit ko. kirjoituksessasi esille toisen henkilön yksityiselämän ratkaisuja, käyttäen osin ilmauksia, jotka voidaan kokea halventaviksi ja loukkaaviksi. Emme julkaise sellaisia kirjoituksia.
Sananvapaus ei tarkoita sitä, että muilla ihmisillä olisi vapaus arvioida tunnistettavasti jonkun toisen henkilön uskonvakaumusta ja perhe-elämää julkisesti.
Itse kullakin on oikeus itse ratkaista, mitä asioita omasta elämästään ja perheestään julkisesti käsittelee ja millä foorumilla.
Muiden tulee kohdistaa keskustelu ja kommentointi asiakysymyksiin, ei henkilöön.
Perusteluna toit esille sen, että blogissa kuitenkin julkaistaan kirjoituksia, joissa arvostellaan esimerkiksi SRK:n tai rauhanyhdistysten ratkaisuja. Tämä on totta.
Organisaatiot ja yhteisöt eivät nauti samanlaista yksityisyyden suojaa kuin yksityishenkilöt. Ne ovat vastuussa toiminnastaan paitsi jäsenilleen myös suomalaiselle yhteiskunnalle.
Niiden suhteen tiukkakin, mutta asiallinen ja perusteltu kritiikki on sallittua ja itse asiassa toivottavaa.
Ilman kritiikkiä ja vapaata kansalaiskeskustelua ei epäkohtiin osata aina puuttua.
Ystävällisin terveisin
Toimitus
Mikäli ymmärrän tuon jutun henkilön oikein, hän aivan vasta Kotimaa24 sivulla kirjottamassaan plokikirjoituksesaa arvioi aika kovasti erään vl-papin julkisuudessa esittämää kannanottoa. Ei siis organisaatiota, vaan henkilöä. Kyllä tämä sivusto on ihan täysi ”putinistinen vitsi” aivopesua ja käännytystä yhtä kansanryhmää vastaan.
Neuvostoliittoako rakennatte?
WOW! Mieletön teksti! Etin elämänkatsomustiedon esitelmääni vähän aineistoa ja eksyin tälle sivulle. Oon itsekkin ateisti ja tykkään pohdiskelevasta ajattelusta. Mullakin on kavereina lestadiolaisia mutta hyvin tullaan toimeen! Hieno teksti!
Aikoinansa ko. avauksen kirjoittaneena en ole pitkään aikaan seurannut kommentteja. Pari ajatusta.
Ensinnäkin kiitos R. Mikkolalle tästä kommentista.
”Äärimmäisyyksiin mentäessä on tapettu ihmisiä paljon vain siksi, että on kuviteltu ja oletettu jonkun näkymättömän tahon haluavan jotakin.”
Asia on juuri näin. Historian kauheimpia rikoksia on tehty jumalien nimissä, ja tehdään yhä nykypäivänä, joka päivä jossakin päin maailmaa, yhä tänään.
Esimerkiksi Bangladeshissa on viime vuosina tapettu raa’alla tavalla ateisteja, ihmisiä jotka ovat julkaisseet mielipiteitään blogeissa tai muuten osallistuneet julkiseen keskusteluun. Tai ovat muuten vain olleet fiksuja ja älykkäitä. Heidän kimppuunsa käydään usein kotiovellaan miekoin ja raadellaan kuoliaaksi Allahin nimeen.
Yhdysvalloissa jyrkät kristityt ovat ampuma-asein varusteutuneena tehneet hyökkäyksiä sellaisille klinikoille, joissa he tietävät tehtävän abortteja. Lääkäreitä ja hoitajia on murhattu.
Ajankohtainen esimerkki Tanskasta. Aalborgin kaupungin alueella on kymmeniä moskeijoita. Helsingin Sanomien toimittaja kävi haastattelemassa erästä imaamia ja kyseli erityisesti joukkokivitystuomiosta, joka Allahin käskystä määrätään naiselle, joka on pettänyt puolisoaan.
Imaami kiertelee vastaustaan ja selittää, että kivitystuomio edellyttää vahvaa näyttöä. Jotta kivitys voidaan panna käytäntöön, täytyy saada neljän silminnäkijän todistus ”rikoksesta”. Toimittaja kysyi imaamilta, onko kivittäminen tämän mielestä oikein. Siihen imaami vastaa:
– Kyllä. Kyllä. Mutta ei kyse ole minun ajatuksistani. Kyse on uskonnostani”, Kivittämistuomio on osa islamia.
Näin ihminen voi kevyesti väistää oman henkilökohtaisen vastuunsa ja siirtää sen jumalalle.
Tästä näkee havainnollisesti jumalauskon suurimman vaaran.
Aivan samoin lestadiolaisella on eettisenä perusteluna hänen jumalansa tahto joka mukamas on sanonut niin ja näin ja määrää ja kieltää. Perusteluna ei saa olla ihmisen oma henkilökohtainen eettinen harkinta ja vastuu itsestä ja muista ihmisistä.
Jumalausko on yhteiskuntavaarallinen ilmiö. Jokaisen ihmisen tulee kantaa itse oma eettinen vastuunsa eikä sitä ole lupa siirtää mielikuvitusolennoille.
Kiitos kaikille keskustelijoille, näitä oli kiinnostavaa lukea. Kommentit edelleen tervetulleita.
t. A-teisti.