Millainen on tämä evankelisluterilaisen kirkon suurin herätysliike, jonka piiristä on noussut säännöllisesti vakavia ongelmia ja viitteitä siitä, että liikkeen sisällä kohdellaan ihmisiä huonosti? TV2:n ohjelma Tavoitteena taivaspaikka käsittelee vanhoillislestadiolaisuutta, ja se lähetetään torstaina 16.10.2014 klo 20. Ohjelma on katsottavissa 14.1.2015 asti.
Kokeneen puhujan ulosheitto
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen ytimessä on kuuliaisuus. Se merkitsee yksille turvaavaa yhteisöllisyyttä ja toisille ahdistavaa vankilaa. Liike jakaa ihmiset meihin ja muihin. Muihin joutumisen hinta on kova. Se merkitsee sulkemista yhteisön ulkopuolelle.
Kun lasten hyväksikäyttörikosten salaamisesta tihkui tietoa vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisällä, kahdentoista lapsen isä ja rauhanyhdistyksen seurapuhuja Erkki Hurtig vaati herätysliikettä selvittämään tapausten taustat perin juurin. Kun SRK:n johtokunta ei halunnut asiassa edetä, ja paljastui pitkään jatkunut hyväksikäyttötapaus, josta SRK:n silloinen puheenjohtaja Olavi Voittonen oli Helsingin Sanomien tietojen mukaan jättänyt tietoisesti ilmoittamatta viranomaisille, Hurtig oli aikeissa tehdä ilmoituksen poliisille. Hän kävi tapauksesta keskustelua ko. puheenjohtajan kanssa. Tämä rikosilmoituksen uhka vasta pani SRK:n johtajaan vauhtia. Puheenjohtaja hyväksytti heti seuraavana päivänä SRK:n työvaliokunnalla päätöksen käynnistää sisäinen selvitys SRK:sta ja lastensuojelusta.
Kyseinen puheenjohtaja O. Voittonen on itse kertonut mediassa, että selvitystyön laukaisi juuri pelko rikosilmoituksesta. Voittosen mukaan selvityksen tärkein tavoite oli ”oman oikeusturvamme turvaaminen”: puheenjohtajan entisen ja nykyisen pääsihteerin sekä SRK:n 24-miehisen johtokunnan.
Erkki Hurtig puolestaan ”julistettiin pannaan”, eli asetettiin puhujakieltoon. Lisäksi SRK:n johtokunta julisti aikanaan valmistuneen sisäisen selvityksen salaiseksi. Tavalliset lestadiolaiset, joiden rahoilal selvitys tehtiin, eivät ole saaneet nähdä sitä vieläkään. Heidän on tyytyminen siihen että johtokunnan mukaan selvitys osoittaa, että johtokunnan ja puheenjohtajan toiminnassa ei ole ollut mitään moitittavaa.
Kun homoseksuaalien asemasta kirkossa heräsi julkinen keskustelu, Erkki Hurtig esitti julkisesti, että uskovaisten kuuluu rukoilla myös homoseksuaalien puolesta. Tämä oli myös häneltä ”virhe”.
Hyväksikäytön selvittämisvaatimus ja ehdotus rukoilemisesta myös homojen puolesta johti Erkki Hurtigin kohdalla eristämiseen vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.
– Minusta tuli liikkeessä hylkiö. Jouduin toukokuussa hoitokokoukseen, jossa jouduin kokemaan hengellistä väkivaltaa.
Opettajaksi valmistuvan nuoren naisen näkymä
Nuori lestadiolainen nainen Milja Mäkinen opiskelee luokanopettajaksi Jyväskylässä. Nuorella naisen hengellinen näkemys on yksiselittienen ja selkeä. Kysymyksiä ei ole.
– Lapset ovat Jumalan lahja. Raamatun mukaan homoaviosuhteet ovat syntiä; avioliitto on naisen ja miehen välinen asia.
– Televisiota minulla ei ole, joskus katson netistä ohjelmia.
– En käytä alkoholia, mielestäni sen käyttö on syntiä.
Vanhoillislestadiolaisuuden peruskivi on seurakuntaoppi, joka pitää liikettä erehtymättömänä ja ainoana tiednä iankaikkiseeen elämään.
– Jos liike tunnustaisi olevansa erehtyväinen, siinä yksi keskeinen opinkappale murrettaisiin, ja se tietysti on ongelmallista liikkeen johtamisen ja hallinnan kannalta, sanoo Lapin yliopiston tutkija Aini Linjakumpu. Linjakumpu on tutkinut vanhoillislestadiolaisuuden vallankäyttöä ja sisäistä väkivaltaa. Tunnetuksi on tullut liikkeen hoitokokousmenettely, josta Linjakumpu julkaisi kirjan Haavoitettu yhteisö (Vastapaino 2012).
Vaarallista puhua naisten ja lasten kärsimyksestä
Vanhoillislestadiolaisuus on viime aikoina ollut julkisuudessa pedofilian lisäksi liikkeessä omaksutun ehkäisykiellon takia. Lisääntymisvelvoite on johtanut monet perheet vaikeuksiin ja varsinkin lasten ja naisten kärsimykseen. Väsyneet vanhempien sairastuminen ja uupumus ovat omiaan lisäämään väkivallan ja lasten kaltoin kohtelun riskiä perheissä.
Teologi Aila Ruoho ja blogisti, suuren perheen äiti Vuokko Ilola keräsivät kokemuksia ehkäisykiellosta ja ongelmallisesta suhtautumisesta seksuaalisuuteen. He julkaisivat hiljattain raportin Usko, toivo ja raskaus: vanhoillislestadiolaista perhe-elämää (Atena 2014).
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä kirjan tiedot ovat herättäneet sekä aitoa havahtumista lasten ja äitien hädästä että ankaraa kritiikkiä. Vanhoillislestadiolaisessa liikekessä on tyypillistä torjua ja pyrkiä kieltämään huomion kiinnitätminen liikkeen piirissä ilmeneviin epäkohtiin.
Vanhoillislestadiolainen pappi Tapani Kirsilä Sievistä on syyttänyt kirjan julkaisseita siitä, että lestadiolaisten äitien murheellisista kokemuksista kertominen aiheuttaa niissä lestadiolaisissa ahdistusta, jotka eivät ole ehkäisykiellosta kärsineet.
Ilmeisesti Kirsilän mukaan ehkäisykiellon ikävistä seuraamuksista perheille ja lapsille pitäisi yhä edelleen vaieta.
Tavoittena taivaspaikka – mutta millä hinnalla?
Millainen siis on tämä evankelisluterilaisen kirkon suurin herätysliike, jonka jäsenille on tärkeää pysyä kirkon yhteydessä, vaikka heidän mielestään luterilainen kirkkomme ei ole mikään oikea Kristuksen kirkko? Sillä SRK-lestadiolaisen opetuksn mukaan vain he itse pelastuvat iankaikkiseen elämään Taivaan iloon. Kaikki muut ihmiskunnan jäsenet joutuvat kuoleman jälkeen helvettiin.
Onko lestadiolaiselle tärkeämpää lunastaa taivaspaikka vai yhteisön hyväksyntä?
Millainen taloudellinen ja poliittinen merkitys tiiviillä yhteisöllä on?
Lapin yliopiston tutkimushanke selvitti kysymystä perusteellisesti. YTT Tapio Nykäsen mukaan ”lestadiolaiset ovat meidän kristillinen oikeistomme”. Lestadiolaisilla on muista uskonnollista politiikkaa tekevistä poikkeava näkemys, sillä valtiolla on vanhoillislestadiolaisille teologinen merkitys. Valtio merkitse Jumalan valtaa maan päällä. Tällä ja ei-lestadiolaisten kristittyjen ”maallistuneemmalla” poliittisella maailmankatsomuksella on siten perustava ero.
Liikkeen jäsenet vaikuttavat usein näkymättömästi taustalla kirkollisessa ja poliittisessa vallankäytössä.
– He eivät pidä meteliä vakaumuksestaan. Poliittisissa tilanteissa lestadiolaiset toimijat pitävät uskontoa taustalla, on keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko todennut liikkeen vaikuttamismenetelmistä.
– Politiikassa olen keskustan, en ensi sijassa lestadiolaisten, edustaja. Toki hengellinen elämänkatsomus vaikuttaa arvopohjaani kuten kenellä tahansa, on vanhoillislestadiolainen kansanedustaja Terhi Peltokorpi kuvannut rooliaan suomalaisten lainsäätäjänä.
Neljällä miljoonalla eurolla uskovaisten voimannäyttö
Suviseuroihin osallistuvat suunnilleen kaikki Suomen vanhoillislestadiolaiset. Toimittaja Juha Granath aloitti tutkimusmatkansa liikkeeseen juuri sieltä, koska kaikki olivat paikalla.
Seurojen järjestelypäällikkö Erkki Hyväri kertoo tapahtuman myynnin olevan neljän miljoonan euron luokkaa.
– Olemme pitäneet tiukkaa linjaa. Teemme kaiken omiemme kesken talkootyönä. Näin pidämme hinnat huokeina. Monilapsisen perheen ruokkiminen maksaa paljon rahaa.
Itse uskon lisäksi näkyviä arvoja lestadiolaisuudessa ovat maanpuolustushenkisyys ja keskusta-oikeiston kannatus.
On tapana kehua, että suviseuroissa lapset kasvavat yrittäjyyteen. Roskia kerätään kepillä ja palkaksi tulee jäätelöä.
YLE lähettää 16.10. Juha Granathin toimittaman ohjelman Tavoitteena taivaspaikka.
- Silminnäkijä: Tavoitteena taivaspaikka
- Yle TV2 torstaina 16.10.2014 klo 20
- Ohjelma katsottavissa 15.1.2015 asti
Ks. Ohjelman ennakkotiedot.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Tatu.
* * *
Aiheesta muualla:
Demokraatti: Keskustan ja lestadiolaisuuden verhottu suhde. Demari 4.7.2012.
Jaana Haapaluoma: Olisin ollut valmis kuolemaan synnytyssaliin: 11 lapsen äiti Vuokko haastateltavana. Ilta-Sanomat 15.9.2013.
Matti Huuskonen ja Aimo Katajamäki: Lestadiolaisjohtaja antoi hyväksikäyttäjän välttää poliisin. Helsingin Sanomat 5.1.2014.
Matti Huuskonen: Lestadiolaisten kakkosmies ajautui umpikujaan – lähtölaskenta alkoi kirjeestä. Helsingin Sanomat 6.1.2014.
Johanna Hurtig: Taivaan taimet: Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Tampere: Vastapaino 2013.
Johanna Hurtigin radiohaastattelu. ”Vanhoillislestadiolaisen liikkeen perusolemus on muuttumaton.” YLE Radio X 3.5.2012.
Vuokko Ilola: Vastine Tapani Kirsilän… Blogikirjoitus, Kotimaa24 12.10.2014.
Emilia Karhu: ”Juhani Raattamaa oli lestadiolaisten Paavali”. Kotimaa24 13.11.2013.
Sauli Karhu: Vapaus olla uskomatta. Blogi
Terhi Kinnunen: Uusi kansanedustaja Terhi Peltokorpi lupaa puolustaa Helsinkiä. Helsingin Sanomat 17.8.2014.
Tapani Kirsilä: Vapaus uskoa. Mielipidekirjoitus. Keskipohjanaa. Julkaistu Vuokko Ilolan blogissa.
Eeva Kärkkäinen: Lestadiolaiset erottavat politiikan ja uskonnon toisistaan. Suomenmaa 30.6.2014.
Lestadiolaisuus tienhaarassa. Toim. Matti Myllykoski ja Mikko Ketola. Kirjoittajat: Timo Aho, Juho Kalliokoski, Mauri Kinnunen, Topi Linjama, Joona Korteniemi, Hanna-Leena Nissilä, Kati Pirttimaa, Mikko Huhtala, Vuokko Ilola, Valma Lukukka. Vartijan e-kirja, vapaasti ladattavissa. Helsinki: Vartija 2013.
Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Tampere: Vastapaino 2012..
Aini Linjakumpu: Lestadiolaisuus suomalaisena ääriliikkeenä. Kaltio nro 1, 2000.
Lucas: Turun rauhanyhdistyksen johtokunta suvaitsevaisuuden tiellä
Nestori: Valtaa ja politiikkaa Jumalan Valtakunnan puolesta
Tapio Nykänen: Lestadiolainen mielenmaisema on armollinen ja ahdistava. YLE 21.11.2013.
Aila Ruoho ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus: vanhoillislestadiolaista perhe-elämää. Jyväskylä: Atena 2014.
Anita Salmi: Lapset uhrataan. Keskipohjanmaa 13.10.2013.
Hannele Valkeeniemi: Tavoitteena taivaspaikka. YLE 2.10.2014.
Leena Vähäkylä: Lestadiolaisuus vaikuttaa kriiseistään huolimatta. Tietysti.fi – Uutta tieteen ääreltä 11.1.2013.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Kukapa kissan häntää nostaa, jos ei kissa itse?
Erkki on hylkiö?
Miksi?
Sanooiko Kirsilä niin, että vaikeista asioista ei pidä puhia? Ei. Kirsilä sanoo, että kun julkisuudessa kerrotaan jatkuvasti ja monomaanisesti kuinka idioottimaista, vastuutonta, väsyttävää ja ahdistavaa on muutamien ihmisten elämä vläitinä/perheessä, ihan tavalliset ja iloisetkin ihmiset alkavat ahdistua. Ei omaan olemiseensa sinänsä, vaan julkisen painostuksen, kiusaamisen ja ahdistelun kokemuksen alla.
Hurtiikilla ja kumppaneilla on jonkinlainen vääristynyt kuva omasta erinomaisuudestaan ja valtava tarve olla oikeassa.
Ihan tavan ristitty keskittyy oman omantuntonsa asioihin, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa toisen ihmisen tekemiset, varsinkaan synnit.
Erkkirukka porukoinensa keskittyy vain niihin….
Kun julkisuudessa puhutaan hyväksikäytöstä perheissä, alkoholiongelmista, väkivallasta, ahdistuuko sellainen joka ei ole alkoholisti, joka ei hyväksy väkivaltaa, joka ei hyväksy lasten hyväksikäyttöä? Kun puhutaan ehkäisystä tai sen käyttämättömyydestä, ahdistuuko sen käyttäjä tai käyttämättä jättäjä siitä että puhutaan? Kokeeko sen kiusaamisena sellainen joka on asian kanssa tasapainossa? Mistä tulee se ahdistuksen kokemus, perusongelma on aivan muuta kuin usko ja sen tuoma rauha, ongelman ytimessä on väärä oppi, ja tämän tuominen julki saa sen opin harhassa olevat ahdistumaan, ahdistus lähtee jokaisen itsensä sydämestä ja se voi olla yksi Jumalan antama tunne siitä että harhassa ollaan ja pahasti.
”Hurtiikilla ja kumppaneilla on jonkinlainen vääristynyt kuva omasta erinomaisuudestaan ja valtava tarve olla oikeassa.”
– Mun mielest toi kyl sopis paremmin lestadiolaisuuden eräitä päävaikuttajia koskevaksi kommentiksi, joskin ehkä perfektissä sanottuna: Ensin virheitä ja erehtymättömyyttä ei tunnustettu. Onneks nyt on kuitenki eri linja. Menneelle ei voi mitää, mut nyt on katottava tulevaisuuteen ja otettava virheistä opiksi. Kunpa syyttely ja sormella osoittaminen vois loppua, molempiin suuntiin. Ei kovin rakentavaa. Mut olis kyllä kiva tietää, mitä me. Hurtig on homojen puolesta rukoillu. Tuskin siitä ketää ulos potkitaa, et rukoilee erilaisissa elämäntilanteissa kamppailevien ja erilaisten ihmisten puolesta. Eri asia sitte, jos on eri kanta ku johtokunnalla homouden harjoittamisen synnillisyydestä. Sit ei ihme, jos ei enää pyydetä puhumaa.
”Ihan tavan ristitty keskittyy oman omantuntonsa asioihin, eikä häntä voisi vähempää kiinnostaa toisen ihmisen tekemiset, varsinkaan synnit.”
– en ymmärrä tätä: Tarkoititko tavallinen kristitty vai tapakristitty? Kuka ei ole kiinnostunut siitä, elääkö joku kanssaihminen/läheinen synnissä vai ei?
Tässä onkin se suurin ongelma vanhollis lestatiolaisiin liittyen. Kun Hurtig on menetellyt Raamatun Sanan mukaisesti, kun Raamatun Sana kehoittaa
puuttumaan tämmöisiin törkeyksiin ja menettelemään niinkuin Hurtig on menetellyt. Tämä ongelma on, nämä vanhollis lestatiolaisten perinnäissäännöt, joilla he nousevat Raamatun Sanaa vastaan. Toinen ongelma on, että monet vanhollis lestatiolaiset rivijäsenet, eivät tunne Raamatun Sanaa. Kaikki heistä, joita olen tuntenut, niin eivät tunne Raamatun Sanaa, eikä se ole päällimmäisenä heidän sydämellään. Vaan heidän sydämensä on täynnä oman uskon liikkeensä ylpeää hapatusta ja käsitystä vain oman ryhmän pelastumisesta. Mikä röyhkeydellään osoittaa
sen, kuinka törkeästi siinä liikkeessä on Raamatun Sanaa vääristelty ja tulkittu väärin. Tämä liike ylpeydessään korotti itsensä kaikkien muiden yläpuolelle, mutta se allennettiin häpeään, kun totuus paljastui. Raamatun Sanan mukaisesti, ”joka itsensä ylentää se alennetaan”.
Tässä se taas tulee esille ettei synnistä saisi puhua saatikka varoittaa synnin vaarallisuudesta muita ihmisiä. Pitäisi katsoa tätä syntimenoa sivusta puuttumatta mitenkään siihen, sillä sehän on jokaisen ”yksityisasia” minkälaista elämää viettää.
Niin, voisitko perustella vähän mitä tarkoitat, ensin se mitä Raamattu opettaa synnistä ja sitten vaikka Jeesuksen opetusta kuinka lähimmäistä kohtaan tulisi käyttäytyä, ja sitten miten sinun pelastus tai usko on riippuvainen siitä miten joku toinen uskoo? Näin aluksi.
Raamatussa kehoitetaan että me välttäisimme syntiä. Mutta kun me lihamme puolelta olemme syntiin taipuvaisia niin olisimme valmiita tekemään parannusta niin laajalti kuin olemme aiheuttaneet pahennusta huonoilla teoillamme, ja ettemme tekisi syntiä ehdoin tahdoin ajatellen että kyllä näitä voi anteeksipyytämällä korjata. Mielestäni tämä juuri on lähimmäisen rakkautta kun hänen itsensä kanssa keskustellaan eikä mennä naapureille kertomaan siitä jos joku on langennut syntiin. Jokaisen usko on omakohtainen eikä todellakaan riipu siitä miten joku toinen uskoo. Syntielämän hyväksyminen ei kuitenkaan kuulu oikeaan uskoon mutta syntiin joutumista meistä kukaan ei voi välttää.
Otampahan ossaa minäkin…
Raamattu opettaa yksiselitteisesti synniksi kaiken, mikä erottaa ihmisen Jumalasta.
Jeesus opettaa rakastamaan lähimmäistään.
Raamattu on Jumalan ilmoitus ihmisille, Hänen vanhurskauttamis-suunnitelmansa siinä kerrotaan.
Tänä päivänä varsinkin sen koetaan olevan Jumalan ilmoitus hyvään elämään.
Jeesuksen opetukset erityisesti tulkitaan inhimillisiksi, tähän elämään tarkoitetuiksi. Kun Hän tapasi kaivolla syntisen naisen, mitä hän teki?
Juottiko vettä, tai kantoiko kaverina sankkoa, vinttasiko herrasmiehenä sille naiselle veden? Ei suinkaan. Tarjosi elävää vettä, evankeliumia.
Nyt, kun vaikkapa erittäin suuressa viisaudessaan ja inhimillessä humaaniudessaan elävälle harhailevalle opettajalle kerrotaan hyvästä Jumalasta, joka antaa synnit anteeksi katuvalle syntiselle, eikä lähdetä mukaan tähän tämän ajan sekulaarisoituneeseen humaaniin, ihmisoppiseen ihmillistettyyn raamatun opetukseen, sitä pidetään hengellisenä väkivaltana?
Pitikö syntinen nainen Jeesusta väkivallan tekijänä, kun tarjosikin näkymätöntä, hajutonta ja mautonta vettä, raikkaan, viilentävän, omaa kehoa hyväilevän märän veden sijaan?
SRK on vienyt lestadiolaisen herätysliikkeen ennennäkemättömään alennustilaan. Seuraavat vuosikymmenet vl-liike muistetaan pedofiliasta, pedofiilien suojelusta, henkisestä väkivallasta ja naisten alistamisesta. Tätäkö on armonvaltakunta?
Saa synnistä puhua, ja pitääkin.
Kun joku valaistunut puhuja saarnansa yhteydessä vlseuroissa julistaa, että homot on ok, seurakunta kuuntelee, eikä seurakunta ole minkään srkn lain alla. Seurakunta tuntee kyllä raamatun, ja uskokaa pois, paremmin kuin yksittäinen puhuja. Samoin seurakunnalla on Pyhä Henki, joka tätä raamatun ilmoitusta seurakunnalle avaa. Nyt kun tämä seurakunta kertoo valaistuneelle puhujalle, että raamattu opettaa homouden synniksi, ihminen tottakai, on yksilönä ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa, mutta homoelämä on synti. Jopa homoelämän hyväksyminen on sitä, mm. Room kirje tämän selvästi sanoo. Seurakunta ilman muuta suojelee itseään väärältä opetukselta ja pyytää valaistuneen puhujan penkkiin, ts. vapauttaa puhujan tehtävästä.
Valaistunut puhuja tästä ottaa itseensä ja julistaa valtamedioissa tulleensa kohdelluksi kaltoin, julistetun pannaan ja hylkiöksi, kohdanneensa hengellistä väkivaltaa. Hän on niin oppinut, ymmärtäväinen ja erityisen ilmoituksen saanut, että hän voi opettaa kaikille, kuinka nämä jutut menevät.
Oli mielenkiintoinen näkemys tuossa ylempänä, mr beanilla.
Olen samaa mieltä, että nämä vlkellokkaat elävät samaa harhaa, joista syyttävät 60luvun srkta. Ovat todellakin viisaita ja ymmärtäväisiä, kokevat olevansa koko muuta seurakuntaa parempia.
Valaistunut puhuja siis asetettiin penkkiin seurakunnan toimesta, ei yksittäisten vlihmisten, johtokunnan tai srkn. Paikallinen seurakunta tämän tekee, kotisiioni.
Kuka siis on syyllinen ja mihin? Kuka tai ketkä ei saa puhua synnistä? Mikä on synti?
Mielestäni tässä lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kohdistuneessa julkisessa mielenkiinnossa piilee myös omat vaaransa. Vankilassa saattaa esimerkiksi pian istua enemmänkin ihmisiä, jotka on tuomittu hyvin keksityn juorun perusteella. Vaarana on että yhteiskuntaamme muodostuu ”lainsuojattomien” -joukko. Heitä voidaan syyttää mistä vaan ilman perusteellista prosessi- tai oikeutta ja perusteellista oikeuden tutkintaa, jotta juoru ja valhe erotetaan toisistaan. Riittää kun keksitään juttu ja sitä pyöritellään ja paisutellaan, kunnes on saatu ihminen vankilaan ilman, että oikea totuus asiassa on toteutunut.
Lestaatiolaisuus ei ole armollinen ja ahdistava vaan tuomitseva ja ahdistava. Itse olen yhteisössä kasvanut ja kaiken läheltä nähnyt ja sen helvetin kokenut. Rakkaus, ilo ja rauha jää ulkokultaisuuden jalkoihin. Se on tärkeintä että näyttää ulospäin kaikki hyvin ja omaa hyvyyttä korostetaan toisten tuomitsemisella. Anteeksianto ja armollisuus on tuntematon käsite toisinajattelijoita kohtaan.
Katsoitteko ohjelman? Olipa sekava. En tykänny. Ohjelman perusteella mulle ei auennu tuo hurtigin hyllyttäminen. Jos on vaatinu pedofilia-juttujen selvittämistä ja esittäny, että homojen/kaikkien puolesta pitää rukoilla, niin eikö se ole aivan oikein? Toivottavasti ry:n puolelta voitais asiaa avata, ettei tarvi alkaa spekuloimaan, että jospa siellä oli jotain salattavaa, mitä ei saanu alkaa tonkimaan, tai että pelättiiinkö, että ihmisen puolesta rukoileminen voi johtaa synnin hyväksymiseen. Minä ainakin haluan rukoilla synnintekijöiden puolesta, että saavat parannuksen armon ja uskovaisten homojen puolesta, että jaksavat kilvoitella loppuun asti.
http://yle.fi/uutiset/vanhoillislestadiolaisuus_uuden_ja_vanhan_valisessa_myrskyssa/7532135
Tuossa osoitteessa löytyy Viljon haastattelu kokonaisuudessaan. Ohjelmassa näkyi vain osa siitä. Erinomaisesti hän vastailee toimittajalle. Kannattaa ottaa itsekunkin mallia 🙂
Itseäni on vaivannut se, ettei ole tuotu kyllin selvästi esiin, että homon puolesta rukous ei ole sama kuin rukoilla homoparin puolesta.
Kannattaa heteronkin miettiä, miltä tuntuisi olla homo, jonka puolesta ei edes voi rukoilla?
Erkki on ollut aivan oikealla asialla.
Onko joku halunnut tahallaan sotkea hänen sanansa tarkoittamaan rukousta homoparin suhteen puolesta?
http://yle.fi/uutiset/pyha_henki_on_erehtymaton_ihmiset_erehtyvaisia/7531186
Se olikin tässä osotteessa litteroituna kokonaan, anteeksi!
Kattoin ohjelman. Ei poikennut juuri lainkaan siitä, mitä nykyisin vl porukasta esitetään.
Viljo oli rohjennut antaa haastattelun, kuten pitääkin, asemansa vuoksi.
X uhriutui hyvin, hyvä ihminen ilman mitään syytä oli kokenut hengellistä ja henkistä välkivaltaa. Oliko ohjelmalla lupa julkaista välillä taustalla kuuluvaa nauhoitusta, joka varmaan nauhoitettu siitä xx kokouksesta jossa hän tätä väkivaltaa koki?
X ite ei siinä puhunut, vaan olisiko ollut se Evlut pappi, josta hän oli sen kantelun tehnyt ruomiokapitulille?
Mielenkiintoinen on tuo väkivaltakuvio.
Jos on eri mieltä jostakin asiasta, niin vastaväittäjä syyllistyy henkiseen tai hengelliseen väkivaltaan?
Voisiko insinööri syylistyä tekniseen väkivaltaan väittäessään jotain teknistä asiaa enemmän oikeaksi, kuin toinen insinööri?
Lainoppinut juridiseen väkivaltaan, kun väittää omaa tulkintaansa enemmän oikeaksi kuin toinen lainoppinut, vaikkapa rakennusurakkariidassa?
Psykologiseen väkivaltaan psykiatri, kun väittelyssä esittää eriävän tulkinnan toiselle ihmiseksi kasvamisen metodeista?
Kouluväkivaltaan varmaan syyllistyy opettaja, joka jääräpäisesti väittää läksyjen tekemisen tärkeydestä oppilaalle, joka ei tahdo läksyjänsä lukea?
Ei Z ole väkisin pakko roikkua vlporukassa, jos kokee operuksen vääräksi.
Yhtä lailla minä voisin väittää X opetusta ja julkista vlporukan syyttämistä väkivallaksi. Ennemmin rukoilen Z puolesta, että käsittäisi Jumalan suuren salaisuuden, armosta me autuaaksi tulemme, ei omilla ajatuksillamme, kokemuksillamme, teoillamme tai viisaudellamme ja mielipiteillämme.
[Yksityishenkilöihin viittaavat nimet poistettu. – Toimitus.]
Tuon 284 kirjoituksen kun lukee, niin toimituksen sensurointia ei ymmärrä yhtään.
xz on isolla kuvalla tuossa tämänkertaisessa jutussa, josta nyt olemme keskustelemassa ja kaikelle kansalle julistaa omaa agendaansa telwvisiossa, mutta täällä ei saa sitten hänestä kritiikkiä esittää hänen nimellään?
Melkoista Neuvostoliitto olette rakentamassa!