Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma korostaa, että ”kristitty perhe, joka turvautuu perhesuunnitteluun, ei tee mitään sellaista, joka olisi väärin Jumalan silmissä”. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtajat eivät piittaa piispan näkemyksistä.
SRK:n puheenjohtaja Viljo Juntunen ja Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma.
Ehkäisemättömyys on edellytys pääsylle iankaikkiseen elämään. SRK-lestadiolaisessa synnyttämispakossa on kyse lapsen hyväksikäytöstä hengellisessä mielessä, vanhempien taivaspaikan takaajina. Vl-papit opettavat kirkossa tätä oppia, piittaamatta Lutherista.
Piispa Luoma: Hengellisellä yhteisöllä ei ole oikeutta sanoa vanhemmille, kuinka suhtautua ehkäisyyn
Luoma pitää vanhempien mahdollisuutta päättää perhesuunnittelusta luovuttamattomana.
– Tällaisia ratkaisuja ei saa sitoa yhteisön hyväksyntään, huomauttaa piispa. Todennäköisesti piispa tarkoitta, että ei ole oikein ahdistella ja painostaa saati heittää asianomaiselle rakkaaksi tulleen yhteisön ulkopuolelle sellaista uskovaa, joka haluaa pienen perheen tai ei lainkaan lapsia.
Luoma lisää, että naisen näkökulma on silloin ratkaiseva, jos vanhempien kesken ei synny yksimielisyyttä kysymyksessä lasten määrästä ja tarvittavasta perhesuunnittelusta.
Luoman mukaan näin on siitä syystä, että mahdollinen raskaus koskee ennen kaikkea naista, ja kysymys on hänen voimavaroistaan ja terveydentilastaan.
Tapio Luoma käsitteli lestadiolaisuuden ehkäisemättömyyden vaatimusta ja Vuokko Ilolan ja Aila Ruohon tuoreen kirjan Usko, toivo ja raskaus herättämää keskustelua puheessaan Espoonlahden seurakunnan piispantarkastuksessa.
– Millään hengellisellä yhteisöllä ei siis ole oikeutta sanoa vanhemmille, mikä on perheen oikea koko, tai kuinka heidän tulisi suhtautua perhesuunnitteluun, piispa painotti.
Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johto puolestaan on ilmoittanut suorasanaisesti, että herätysliikkeessä ei ole tarkoitus luopua ehkäisykielto-opetuksesta. Perhesuunnittelu on edelleen syntiä.
Uskovan tulee ”ottaa vastaan kaikki lapset”, millä tarkoitetaan sitä että kristityn naisen tulee olla valmis tulemaan raskaaksi missä elämänvaiheessa ja -tilanteessa hyvänsä.
Käytännössä tämä merkitsee, että kristityn naisen tulee alistua seksiin ilman mitään ehkäisyä.
Kirkko kohtaa yhä useammin kritiikkiä siitä, että se pitää helmoissaan herätysliikettä, joiden jäsenet kohdistavat omaan väkeensä henkistä ja myös fyysistä väkivaltaa. Sillä mitä muuta naisten alistaminen tulemaan raskaaksi vastoin hänen omaa tahtoaan on? Liikkeen vaalimaa ehkäisykieltoa vastaan on viime aikoina vaadittu jopa oikeustoimia.
SRK:n oppi:
Ehkäisemättömyyteen sitoutuminen (eli rajoittamaton lisääntyminen) ei ole vanhoillislestadiolaisessa uskossa mikä tahansa ”elämäntapa”, vaan lasten synnyttäminen katsotaan vl-uskossa opilliseksi kysymykseksi. Näin ovat julkisuudessa todenneet SRK:n vastuuhenkilöt ja monet puhujat, esim. rovasti Seppo Lohi ja SRK:n aiempi pääsihteeri, puhuja Tuomas Hänninen. Asiasta muistutetaan säännöllisesti SRK:n julkaisuissa.
– Kysymys on uskonopillinen: otetaanko luomistyö Jumalalta omiin käsiin. Lestadiolaisilta vaaditaan rohkeutta elää toisin kuin valtaosa ympäristön ihmisistä, Lohi sanoi. – Seppo Lohi, Kotimaa-lehti 3.7.2008.
– Jumalan kaikkivaltius elämän antajana ja sen ylläpitäjänä on uskonopillinen kysymys. – SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen, Vantaan Lauri 19.9.2013.
– Syntyvyyden sääntelemättömyys on Raamatun luomiskertomuksen ja ensimmäisen uskonkappaleen pohjalta nouseva uskonkuuliaisuuden asia. Opillisia asioita ei voi muuttaa. – Puhuja, teologian ja filosofian maisteri Tuomo A. Komulainen (Pohjolan Sanomat 9.2.2014.)
– Mitkä tahansa keinot syntyvyyden säännöstelemiseksi on nähty aina synniksi Jumalan valtakunnassa. (Päivämies, 12.5.2005, pääkirjoitus.)
SRK:n kannanottojen mukaan opetetaan, että mikäli luovuttaisiin ehkäisykiellosta, silloin luovuttaisiin uskontunnustuksen ensimmäisestä uskonkohdasta,. ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen…”
SRK:n tulkinta uskontunnustuksesta on selvästi uskonpuhdistajamme Martti Lutherin opetuksen vastainen. Tunnustuskirjojen vastainen. Luther toteaa Isossa Katekismuksessa uskontunnustuksesta:
Uskontunnustuksessa on siis Jumalan koko olemus, tahto ja kaikki teot kuvattu sinulle erittäin osuvasti, lyhyin mutta runsassisältöisin sanoin. – – Uskontunnustus on aivan toisenlainen oppi kuin kymmenen käskyä. Käskyt kyllä opettavat, mitä meidän pitää tehdä, mutta uskontunnustus sanoo, mitä Jumala tekee ja antaa meille. – Iso Katekismus: uskontunnustus.
(Suosittelen lukemaan tästä blogista Eetu Putkiperhon kirjoituksen ”Usko ja lasten saaminen Jumalan sanan valossa”.)
SRK:n opin mukaan se joka ehkäisee, on rikkonut uskontunnustusta vastaan ja luopunut uskosta Jumalaan. Tämä on pelottelua, joka tehoaa moniin lestadiolaisiin. Monet heistä eivät tunnetusti itse ole perehtyneet siihen, mitä Raamattu ja luterilainen kristinoppi opettavat.
Kymmenet tuhannet suomalaiset naiset vailla ihmisoikeuksia
Ruohon ja Ilolan kirja on vihdoin saattanut entistä selvemmin monien suomalaisten tietoisuuteen sen, että vl-opin ehkäisykielto on kirkkomme opetuksen vastainen ja aiheuttaa kärsimystä sekä altistaa lapset väkivallalle.
Sellaisetkin suomalaiset, joita uskonnot eivät ole koskaan kiinnostaneet, ovat nyt havahtuneet siihen, että ensimmäisenä maailmassa naisille äänioikeuden sallineessa isänmaassa elää edelleen kymmeniä tuhansia naisia vailla ihmisoikeuksia. Vailla oikeutta tehdä itse ratkaisuja seksuaalisuuteen, raskaaksi tulemiseen ja perheen kokoon liittyvissä kysymyksissä.
Sadat tuhannet suomalaiset tuntevat nyt vl-liikkeen yhteisöllisen paineen ja lasten synnyttämisopin ongelmat sekä yksilöiden että perheiden näkökulmasta.
Milloin tämä tieto pidemmällä aikavälillä saa aikaan parannuksia ainakin kaikkein puolustuskyvyttömimpien kohdalla, sen aika näyttää.
Mitä tekee kirkko?
Ihmiset ovatkin nyt havahtuneet kysymään, miten oppi lasten synnyttämisen velvoitteesta ja ehkäisyn synnillisyydestä on edes mahdollinen omassa luterilaisessa kirkossamme. 
Miten on mahdollista, että tällainen opetus on kirkossa vaieten hyväksytty, vuosikymmenien ajan? Opetus, jota vanhoillislestadiolaiset levittävät myös lähetystyössään Afrikan köyhien perheiden keskuudessa. Opetus, jonka juurruttamista lasten ja nuorten mieliin kirkko itse aktiivisesti tukee, myöntämällä SRK:lle aina yhä uudelleen oman rippikoululuvan.
Näin vl-yhteisö pystyy siirtämään vahingollisiksi todetut ja luterilaisen kristinopin vastaiset opetuksensa seuraaville sukupolville – kirkkomme auktoriteetin siunaamana.
Arkkipiispa ja kirkon muu johto ei olekaan säästynyt kritiikiltä. Yksi esimerkki tässä:
Tuntuu sietämättömältä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko pitää helmoissaan herätysliikettä, joiden jäsenet kohdistavat omaan väkeensä henkistä väkivaltaa.
Vanhoillislestadiolaisten kohdalla voisi puhua jo fyysisestäkin väkivallasta, sillä mitä muuta naistan alistaminen synnytyskoneiksi on?
Kuulin juuri yhden opillisen perustelun sille, miksi vanhoillislestadiolaisnaisten pitäisi synnyttää niin monta lasta kuin pystyvät. Tämän opin mukaan taivaassa on etukäteen määrätty kullekin naiselle hjänen lapsensa. Jos nainen kieltäytyy synnyttämästä kaikkia näitä lapsia – esimerkiksi käyttämällä ehkäisyä – pahimmassa tapauksessa hän joutuu synnyttämään syntymättömät lapsensa kadotuksen piinassa.
Ehkäisyn käyttäminen on siis vakava synti, Jumalan suunnitelman toteuttamisen estämistä.
Miten tällaista oppirakennelmaa voidaan katsella kansankirkossamme?” – Kolumnisti Mynthon-mies, Vihreä Lanka 3.10.2014.
Piispa Tapio Luoma: Kirkon opetuksen mukaan jokaisella syntyvällä lapsella tulee olla oikeus olla odotettu ja toivottu
– Lähtökohtana on se, että jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus olla odotettu ja toivottu, toteaan Tapio Luoma.
Piispa pitää vanhempien mahdollisuutta päättää perhesuunnittelusta luovuttamattomana. Myös silloin kun vanhemmat itse haluavat suuren perheen. Yleinen mielipide yhteiskunnassa ei saa myöskään syyllistää niitä vanhempia, jotka itse toivovat suurta perhettä.
– Suuri perhe on upea asia, jos vanhemmat itse haluavat sellaisen, Luoma on huomauttanut.
Lapsen hengellinen hyväksikäyttö on sairasta itsekkyyttä
Lisäksi on hyvä muistaa se Jeesuksen sana, joka löytyy Raamatusta. Raamatussa ehkäisyä ei kielletä, vaan todetaan nimenomaan, että ihmislapseksi synnytään ihmisen tahdosta luonnollisen siittämisen ja syntymisen kautta, mutta Jumalan lapseksi synnytään Jumalan tahdosta Pyhän Hengen voimasta uudestisyntymisen kautta. (Joh. 1:13; 1. Piet.1:23.)
Jumalan valtakunta ei siis todellakaan ”kasva sisältäpäin”, kuten seurapuhujat ovat vuosikymmenet aivan Raamatun vastaisesti opettaneet.
Sen sijaan, lapsi on Raamatun mukaan uskon vertauskuva asennoitumisessaan. Lapsen elämänasenne on meille malli siitä miten vapaasti ja luonnollisesti uskovina saamme, lapsen tapaan, ottaa vastaan Jumalan armon ja anteeksiannon omalle kohdallemme. Toiseksi lapsi on suurin ja arvokkain Jumalan valtakunnassa, Jumalan antama lahja, jota arvostetaan ja rakastetaan ja jolle ei ole lupa aiheuttaa mitään vahinkoa.
Lapsi ei siis Raamatun mukaan ole vanhemmille mikään pakolla ”vastaanotettu” riesa, joka vanhempien pitää aina pitkin hampain suostua ”ottamaan vastaan”, jotta vanhemmat itse ansaitsisivat paikan taivasten valtakunnassa.
SRK-lestadiolaisessa synnyttämispakossa on kyse lapsen hyväksikäytöstä hengellisessä mielessä. Lasten synnyttämisestä on tehty työkalu, jolla aikuinen kampeaa itsensä taivaaseen.
Julmempaa lapsen välineellistämistä ja sairaampaa hengelliseksi naamioitua itsekkyyttä on vaikea kuvitella. (Jos ei lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä oteta lukuun.)
Sopiiko kirkossa opettaa näin?
Ilolan ja Ruohon kirjasta noussut keskustelu on nostanut pintaan kysymyksen, miksi piispat eivät puutu vl-liikkeen ehkäisykieltoon, jota lestadiolaiset pitävät kristinuskon keskeisenä opillisena kysymyksenä. Näinollen käsitys kristinopista on kirkossa varsin ristiriitainen, kun toista sataa lestadiolaista pappia opettaa kirkkomme linjausten vastaisesti.
Voiko kirkossa tosiaan opettaa mitä hyvänsä mielivaltaista ja Raamattuun perustumatonta oppia, ilman että kirkosta ja kristinopista vastuulliset tahot puuttuvat asiaan? Kirkkomme palveluksessa työskentelevät vanhoillislestadiolaiset papit jotka ovat sitoutuneet oman liikkeensä, käytännössä SRK:n, opillisiin linjauksiin.
Tähän piispa Luoma ei anna suoraa vastausta.
– Minusta kyse on ennen kaikkea siitä, ketä ihmiset pitävät hengellisenä auktoriteettinaan. Kuten tunnettua, sellaisina pidetään monia muitakin vaikuttajia kuin vain esimerkiksi piispoja, Luoma sanoo.
Piispan mukaan olennaista on se, että vanhoillislestadiolaiset olisivat itse tarkkoja siitä, kenet he hyväksyvät hengelliseksi auktoriteetiksi. Kyse on sananjulistajan ja kuulijoiden vuorovaikutuksesta.
– Vastuu ei ole vain julistajilla, vaan myös kirkkokansalla, joka ottaa opetusta vastaan, Luoma sanoo. Näinhän asia on opetettu jo Uudessa testamentissakin. ”Koetelkaa kaikki…” Tämä ei valitettavasti vanhoillislestadiolaisuudessa tule kysymykseenkään.
Piispa Luoma on tietenkin oikeassa korostaessaan kuulijan vastuuta, että jokainen kristitty on todellakin itse vastuussa sen arvioimisessa, millaista hengellistä opettajaa ja oppia hän seuraa ja pitää oikeana, raamatullisena, ja kristillisenä.
Vanhoillislestadiolaiset eivät yleensä itse ole tutustuneet Raamatun ja kristinopin opetuksiin. Siten useimmilta heiltä puuttuvat kyvyt arvioida itsenäisesti rauhanyhdistyksen puhujien opetuksia. Valtaosa noin tuhannesta SRK:n puhujasta on maallikoita, vailla mitään teologista koulutusta. Lisäksi puhujien puheiden arvostelu on liikkeessä kiellettyä. Piispan kehotus arvioida sananjulistajia ei ole rauhanyhdistyksellä mahdollista.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoivat: Daniel, ja piispa Tapio Luoma Tapio Kylätaskun artikkelissa.
Taneli Kylätasku: Piispa Luoma: Ehkäisystä päättäminen on perheen sisäinen asia. Kotimaa24 26.09.2014.
* * *
Lue lisää aiheesta:
Anna: Vanhempamme purkivat uupumuksensa lapsiin
Anonyymi puhuja: Vanhoillislestadiolaisesta ehkäisyyn liittyvästä opista. Kotimaa24, Anonyymiblogi 23.10.2014.
Dosentti Kotimaassa: Herätysliikkeet käenpoikia kirkossa. Esko M. Laineen ajatuksia. 23.6.2012.
Eetu: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten”
Eetu: Usko ja lasten saaminen Jumalan sanan valossa
Ensio: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi
Etniset vanhoillislestadiolaiset
Ex-vl isä: Vl-yhteisön säälimätön paine
Sari Helin: Miksi lestadiolaisten ihmisoikeusrikokseen ei puututa? YLE 17.9.2014.
Johanna Hurtig: Väki ja väkivalta – uskonnollinen yhteisö väkivallan ratkaisijana. Teologia.fi-sivusto, 15.09.2014.
Vuokko Ilola: Allekirjoittanutta on oikaistu 🙂 uusinta tietoa vl-ehkäisypolitiikasta. Blogikirjoitus 8.1.2012.
Vuokko Ilola: Rakkaus, syyllisyys ja häpeä. Blogikirjoitus 17.6.2015.
Vuokko Ilola: Totuus vai ”totuus”? Blogikirjoitus 11.3.2017, Kotimaa24.
Kapu: Lääkärin kanta: Vl-yhteisö oikeudelliseen vastuuseen ehkäisykielto-opista
Sauli Karhu: Teologit ja maallikot – kahden kerroksen väkeä? Uskosta näkemiseen? -blogi 13.7.2017.
Pirkko Kiviluoto: Ehkäisykielto polkee ihmisoikeuksia. Helsingin Sanomat 9.9.2014.
Korpijaakko: Puhe murhasta kääntyi puheeksi seksin pyhyydestä ja sukusolujen oikeuksista
Sirpa Kortet: Pentti, 83, on käynyt Suviseuroissa vuodesta 1945 – Jälkeläisiäkin on kertynyt kolmessa polvessa jo 286. Satakunnan Kansa 1.7.2017.
Taneli Kylätasku: Piispa Luoma: Ehkäisystä päättäminen on perheen sisäinen asia. Kotimaa24 26.09.2014.
Layman: Lestadiolaiset papit kirkossa: asemia, valtaa ja pelkkää feikkiä?
M4 Sherman: Luomiskertomuksen sanoma
Maria: En alkaisi tätä rumpaa uudestaan
Palautetta kirjastamme. Hitaita Raapaisuja -blogi 29.9.2014.
Peltonen: Alustaja rauhanyhdistyksellä: Uskovaisen ei sovi lapsia sääliä
Aila Ruoho ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus: vanhoillislestadiolaista perhe-elämää. Jyväskylä: Atena, 2014.
SRK:n julkilausuma: ehkäisykiellon perustelu uskontunnustuksella (SRK 27.6.2009, Seppo Lohi)
Torvi: Usko, toivo ja raskaus. Blogikirjoitus 15.10.2014.
Tuupovaaran Tuula: Palkittu Pauliina Rauhala: Rehellisyyden kaipuu tuo rohkeuden
Työssäkäyvä vl-äiti: Mistäkö sen tietää, onko äiti väsynyt?
Joni Valkila: Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellon eettisyys ja yhteisöstä irtaantuneiden määrä. Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n selvityksiä 1, 2013.
Uskovainen: Perheenäiti: Tunnen itseni höynäytetyksi
Joni Valkila: Vanhoillislestadiolaisten ehkäisykielto on eettisesti arveluttava. Kotimaa24, blogikirjoitus 26.8.2013.
Vanhoillislestadiolainen aviopari: Kenellä on valta päättää naisen kehosta? Helsingin Sanomat 14.6.2012.
Vanhoillislestadiolaisuus uuden ja vanhan välisessä myrskyssä. YLE Silminnäkijä-ohjelma, Viljo Juntusen haastattelu. 16.10.2014.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Terveellinen ja monitasoinen keskustelun avaus. Kiitos tästä. – Ihmetystä on vielä siinä, miksi elämän alku annetaan Jumalan käsiin, mutta ei sen loppu. Siinä on mielestäni tosi suuri ristiriita. Rehellisesti katsottuna myöskään alku ei ole Jumalan käsissä, vaan ”miehen tahdossa” ja SRK:n kannanotoissa. Jos lapsi saadaan rukousvastuksena, niiinkuin puolisot ja ystävätkin, asia on OK. – Samoin taivaaseen pääsy on yksin Jumalan päätettävissä. Raamattu opettaa yksiselitteisesti, että ne, jotka uskovat Jumalan Poikaan ja Hänen lunastustyöhönsä, ovat taivaskelpoisia. Siihen ei tarvita vuosikokouksien eikä kirkolliskokouksien päätöksiä. Jos on rauha Jumalan kanssa ja synnit saatu anteeksi, voi nukkua rauhassa viimeiseen uneen. Sillä pelastumme ”yksin uskosta, yksin armosta, Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen turvin”
Eikö Evlut kirkkokin opettanut ennen ehkäisyn ja abortin synniksi? Milloin ja millä perusteella tämä muuttui?
Elämä ja kuolema.
Mitä tarkoitat, että elämän loppua ei anneta Jumalan käsiin?
Jos me rauhanyhdistyksellä käyvät tavis ihmiset perehdyttäisiin itse siihen mitä Raamatussa TODELLA sanotaan, saattaisimme alkaa epäilemään SRK:n suunnan erehtymättömyyttä.
Puhujaveljen tekstiä Kotimaassa:
”On syytä selvästi, suoraan ja vapauttavasti todeta, että Raamatun mukaan ihminen yksinkertaisesti ei omalla valinnallaan voi vaikuttaa siihen, että Jumalan taivaaseen tarkoittama ihmisyksilö jäisi syntymättä.”
http://www.kotimaa24.fi/vanhoillislestadiolaisesta-ehkaisyyn-liittyvasta-opista/
Aamenta.
Miksi sitten pidätte ehkäisyä syntinä? Onko se sittenkin vain painostusta ja väkivaltaista oppia naisen pitämiseksi herrojen nuhteessa?
Jumala on kyllä tarkoittanut KAIKKI taivaaseen. Helvetti on tarkoitettu ”Perkeleelle ja Hänen enkeleilleen”. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastust, samoin huonekuntasi”(Paavali Filippin vanginvartijalle).
Niinpä. Mutta helvetti luotiinkin ennen syntiinlankeemusta. Se luotiin alunperin saatanaa ja hänen enkeleitään varten.
On totta, että Jumala on valinnut pelastettunsa mutta ei valinnut ketään helvettiin. Helvettiin joutuvat saavat Lutherin(kin) mukaan ansionsa mukaan. Kaikki valitsevat väärän tien, jos saavat itse valita. Pelastetut saavatkin aivan päinvastaista kuin mitä olisivat ansainneet.
On totta myös, että tämä jää vähän mysteeriksi (miksi kaiki kutsutut eivät ole valittuja ja miksi Kaikkivaltias ei armahda kaikkia) mutta ei meidän kannata sitä mysteeriä tutkia koska emme ole Jumala.
Voimme kuitenkin katsoa turvallisesti Kristusta, koska olemme uskovaisia ja koska Jumalalla on uskovaisia varten varmat lupaukset. Tämän opinkohdan voima on juuri siinä, että uskovainen voi olla varma pelastuksestaan kun taas jos valinta olisi hänen huonossa voimassaan voisimme olla yhtä varmat siitä että kukaan ei pelastuisi vaan kaikki saisivat ansionsa mukaan.
”On syytä selvästi, suoraan ja vapauttavasti todeta, että Raamatun mukaan ihminen yksinkertaisesti ei omalla valinnallaan voi vaikuttaa siihen, että Jumalan taivaaseen tarkoittama ihmisyksilö jäisi syntymättä.”
Usein toistettu väite on, että yhtään lasta ei jää tänne syntymättä Jumalan sitä ennalta tietämättä ja sallimatta. Tästä on päätelty, että Jumala siis tietää ennalta , että ehkäisen. Näin ollen toteutan näin vain Jumalan
ennalta määräämää tahtoa enkä itse ole mitenkään vastuussa toimistani. Jos teen väärin ,vastuu ja syy on Jumalan.
Näin fatalismi poistaa pahimmillaan syyllisyydentunnon kokonaan, koska fatalisti uskoo olevansa Jumalan ennalta määräämän teon toteuttaja ja hänen asiallaan. Fatalismi on todella vaarallinen harha.
Ihmisen sisimpään on tunnon lakina kaiverrettu tieto oikeasta ja väärästä. Ehkäisy ja se, että joku haluaa vielä ottaa lapset vastaan Jumalan lahjoina, näyttää koskettavan kipeästi monien syvimpiä tuntoja.
Jostain sisältä nousee jokin syyllisyydentunto, joka on karkoitettava jollain tavalla.
Jumala on elämän ja kuoleman Herra, miten tuolla retoriikalla tämän kumoat, ymmärrätkö? Jos ihminen pahuuden työnä tappaa toisen ihmisen niin kuuluuko se Jumalan suunnitelmaan? Mitä Raamattu tästä opettaa, murha on syntiä, missä sama on sanottu ehkäisystä, tämähän on ollut Jumalan tiedossa että ihminen ehkäisee mutta siitä ei löydy mitään Raamatusta. Ihmisopit kumoutuu Raamatun mukaan, näin käy myös tälle vl ehkäisykiellolle joka on vastoin UT:n henkeä.
Ajatus, tuskin kukaan ehkäisyä käyttävä ajattelee, että ”toteutan ehkäisyratkaisuillani vain Jumalan ennalta määräämiä ja hyväksi näkemiä suunnitelmia” tai että ”jos tämä on väärin, minulla ei ole vastuuta – enhän voinut puuttua tapahtumien kulkuun”. Arvelen, että ehkäisyä käyttävät uskovaiset toimivat valitsemallaan tavalla, koska he yksinkertaisesti uskovat, että näin heidän on Jumalan sanan mukaan lupa VALITA. Ei siihen mitään fatalismia tarvita. Toki en voi sitä osoittaa, etteikö joukossa joku fatalistikin olisi. Jos on, niin hän varmaan kulkee rikollisia polkuja, raiskauksia jne., jos kerran voi elää (sisäisestä) vastuusta vapaana, elää kuin psykopaatti.
”Ihmisen sisimpään on tunnon lakina kaiverrettu tieto oikeasta ja väärästä. Ehkäisy ja se, että joku haluaa vielä ottaa lapset vastaan Jumalan lahjoina, näyttää koskettavan kipeästi monien syvimpiä tuntoja.
Jostain sisältä nousee jokin syyllisyydentunto, joka on karkoitettava jollain tavalla.”
– vai olisikohan opittua? Kun minä olin lapsi/nuori, en tiennyt että ehkäisyä pidetään syntinä ennen kuin kaveri yläasteella täräytti: X on lestadiolainen, se ei voi käyttää ehkäisyä. Siinähän totesin, että aijaa, niinkös se on. No ei oltu kotona puhuttu asiasta eikä seuroissa varmaa ollu tullu niitä avioliittojuttuja kuunneltua. 😊 No en myöskään tienny että epäuskoisten tyttöjen kanssa ei saa olla ja varsinkaan että niitä ei saa pussailla tai koskea. Mutta tarkka oli tunto television katsomisesta, kiroilusta ja sen sellaisesta. Ne olin oppinut. Korostan oppinut. Niinpä näitä halusin välttää. Ja kyllä tuntui pahalta, jos jossakin musiikkia kuuli tai televisiota vilkaisi. Eikä kellekään uskaltanu puhua, jos oli näihin synteihin sortunu. Niin suurilta ja pahoilta asioilta ne tuntu.
Mutta sitten kun sain tietää, että epäuskoista ei voi puolisokseen ottaa, niin sainkin pian kokea sen ilon että uskovaiseen tyttöön, tulevaan vaimooni ihastuin. Ensimmäinen ja ainoa lajissaan. 😊 Kaipa tuohon ”tietämättömyyteeni” oli vaikuttanut se, kun suvussa oli esikuvina setiä ja tätejä, joilla epäuskoinen puoliso.
Opittua siis.
Ehkä en yleistäisi tuota että toista sataa kirkon pappia opettaa kirkossa ehkäisemättömyyttä. Ainakin yksi ei opeta ja se olen minä. En myöskään opeta sitä rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa. Ehkäisemättömyyttä voisi pitää jonkinlaisena ihanteena jota ei kuitenkaan voi vaatia eikä ajatella että se sopisi kaikille. Pelastuksen perusteisiin se ei kuulu.
Tämä kommentti ei ole alkuperäisen tänne kommentoineen Ajatuksen kommentti. Joku haluaa tällä tavoin sotkea palstan kommentointia.
Pyydän poistamaan toisen nimissä tapahtuvan kommentoinnin.
Hyvä nimimerkki Ajatus!
Huomasithan, että samaa nikkiä vahingossa käyttänyt kirjoittaja pyysi anteeksi ja vaihtoi itselleen uuden nimimerkin.
Tässä yhteydessä kiitokset lukijoiden ja toimituksen puolesta sinulle. Olet blogissa yksi niistä aktiivisista, joiden harkittuja puheenvuoroja luetaan mielellään.
Ystävällisesti
Toimitus
Ajatus, nyt täytyy sanoa, että tipahdin kärryiltä. Olet aiemmin näillä sivuilla esittänyt hyvin ehkäisykielteisiä kantoja. Olet ilmaissut kantasi olevan, että ehkäisy on ehdottoman väärin, vakava synti, uskovaiselle sopimatonta. Argumenttisi ovat olleet sellaisia, että niiden kanssa olisi ristiriitaista katsoa, että ehkäisy voisi olla joskus oikeutettua. Että ehkäisemättömyys ei välttämättä ole oikea vaihtoehto kaikille. Nyt sitten sanot, että et opeta ehkäisyä synniksi saarnoissasi ja että ehkäisemättömyyden ei voida ajatella sopivan kaikille. Jos katsot, että ehkäiseminen on syntiä, lahjat tulee ottaa vastaan, niin eikö sinun tulisi saarnata ihmisille: Ehkäiseminen on syntiä. Älkää tehkö syntiä. Synnintekijät (jotka eivät halua elää Jumalan sanan mukaan) eivät peri taivasten valtakuntaa.
Toivon, että jokainen puhuisi sen mukaan, mitä itse ajattelee ja oikeaksi kokee.
Anteeksi myös veijarille että aiheutin sekaannusta käyttämällä vahingossa ajatus -nimimerkkiä, jota oli joku toinen jo käyttänyt.
Veijarille. Toteutan myös itse elämässäni ehkäisemättömyyttä. Koen sen oikeaksi ja sopivaksi itselle.
Jos muuten luet tarkasti kommenttini, en sanonut siinä niin että opettaisin niin että ehkäisy ei olisi syntiä. En opeta siit mitään koska ensinnäkin ehkäisyn synnillisyyteen ei löydy riittävästi tyhjentäviä perusteita jotta niin voisi opettaa. Toiseksi tuollaiset asiat ovat jokaisen henkilökohtaisia. Jos niistä julistetaan suoraviivaista opetusta, aivan suotta saatetaan asettaa suuria taakkoja niiden kannettavaksi joille se on kipeä asia.
Ehkäisy/ehkäisemättömyys on asia josta jokainen saa päättää itse. On todella arvokasta jos siihen liittyviä näkökulmia on esillä esimerkiksi keskustelutilaisuuksissa tai muuten vain sisarten ja veljien keskinäisessä jutustelussa, mutta mielestäni niitä ei tarvitse kuulua saarnatuolista.
Mielestäni kuulumalla vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen allekirjoitat myös tuon ajatuksen ehkäisemättömyydestä ja siten ikään kuin edistät tämän opin etenemistä kun et käy sitä kieltämäänkään. Ajattelen näin siksi, että tuo oppi ehkäisemättömyydestä on monen kohdalla ollut se ratkaiseva: kun sanot ääneet että ehkäiset, olet epäuskoinen liikkeen silmissä. Myös hiljainen hyväksyjä vie oppia eteenpäin, samaan tapaan kuin koulukiusaamisessa hiljainen hyväksyjä on ikään kuin yksi kiusaajista koska ei puutu asiaan mitenkään.
Ilman muuta kuulumalla johonkin liikkeeseen tms allekirjoittaa ainakin suuren osan liikkeen arvomaailmasta ja opetuksesta yms. Tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että automaattisesti hyväksyy kaiken, sitä en osaa sanoa. Voihan sitä esim. verrata tilanteeseen, että on jonkin puolueen jäsen, ei silti välttämättä hyväksy kaikkia sen linjauksia.
Miksi en opeta tuosta aiheesta juuri mitään liittyy siihen, että en oikein osaa varmaksi sanoa, miten asia todellisuudessa on. Onko se synti vai ei? Asia ei ole yksiselitteinen. Ainoa mitä asian suhteen pidän varmana on se, että autuuden ehtona sitä ei voi keneltäkään vaatia. Eikä muutenkaan, se on jokaisen oma valinta.
Tunnen kyllä pistoksen sydämessäni Sepi kun mainitset, että olen hiljainen hyväksyjä. Kenties asia on todella näin siihen saakka kun minulle valkenee asia paremmin ja voin hyvällä omalla tunnolla toimia toisin.
Pyydän anteeksi. En huomannut että tänne oli jo kommentoitu nimimerkillä Ajatus, jota olen joskus aiemmin täällä käyttänyt. Eli pappien opettamiseen liittyvä kommentti voisi olla nimimerkillä Toinen ajatus.
Kyse ei ollut tahallisesta toiminnasta. En lukenut kommentteja ennen kuin itse kommentoin alkuperäistä tekstiä.
Harmillinen sattuma. Toivottavasti alkuperäinen nimimerkki ”Ajatus”, uskollinen ja aktiivinen blogin keskustelija, on havainnut tämän ilmoituksesi. Nyt on siis sekä nimimerkki Ajatus että Toinen ajatus. Tämä OK!
Blogissa otettiin käyttöön aikoinaan ratkaisu että numeroitiin nimettömät puheenvuorot ja IP-numeron mukaan nimettiin ne johdonmukaisesti sillä lailla. ratkaisu on osoittautunut työlääksi ja lukijoille ja keskustelijoille vaikeaksi hahmottaa. Ihminen kun ei ole numero!
Suositeltavaa onkin, että jokainen keskustelija ottaa käyttöön oman, muista erottuvan nimimerkin. Kannattaa harkita.
Ystävällisesti,
Toimitus
vl-Foorumissa miehet pohtivat pitääkö kohdun ulkoisen raskauden kokenutta auttaa. Kiivaan keskustelun aiheutti ”uusi linjaus”, jonka mukaan abortti voi olla joskus oikeutettu äidin hengen takia. Eräs vl-mies kertoi tietävänsä tapauksia missä kohdunulkoinen raskaus olisikin edennyt terveeksi tytöksi ja pohti, että tällainen äiti voisi säilyä sairaalassa hengissä, jos sairaala keskittyisi hoitamaan eikä tappamaan sikiötä mitä sairaaloissa suositaan kirjoittajan mielestä. Sitten ilmeisesti hieman enemmän tietävä vl-mies kertoi, että kohdunulkoinen raskaus ei voi kehittyä, kun munajohdin ei jousta kuten kohtu, ja vaikka hänen sydäntään raastaakin, niin sikiötä ei voi säilyttää äiidin hengen säästämiseksi. Kolmas asiantuntija pohti, että raskaus on aina riksi ja siihen voi kuolla muutenkin, kylläkin harvoin. Yksi sitten valisti, että hänenkin vaimolleen on tehty ”abortti” eli kaavinta keskenmenon takia.
Tässä oli varmaan läpileikkaus tyypillisestä vl-miesmateriaalista: ei juurikaan tietoa naisen fysiologiasta ja kuitenkin mennään antamaan ohjeita. Nuoremmassa miespolvessa on jo joskus sympatiaa naisia kohtaan. Voisitteko järjestää näille vl-miesopettajille jotakin koulutusta? Ei PH yksi anna valmiutta kaikkeen.
Kuvaat hyvin miesten keskustelua. Aiheesta kuin aiheesta keskuatellan, jokainen tuntee ja tietää aiheen kuin aiheen ja on asiantuntija.
Nainen vastaa itse ratkaisuistaan raskauksien, abortien jne suhteen.
Asia on tottakai molempien, miehen ja naisen yhteinen, mutta ratkaisun omaan ruumiinsa suhteen tekee jokainen itse.
Vallalla oleva väite on, että miehet päättävät naisen ruumiista vl-porukassa. Tämä on urbaani legenda, joka ei pidä paikkaansa.
Vl-naiset ovat tavallisia suomalaisia naisia, itsenäisiä, vahvoja, yleensä ihan hyvin koulutettuja ja ajattelevia, mutta ennenkaikkea sydämestään Jumalan Pojan sovitustyön ansiosta uskomassa. Tahto uskoa ja ripustautua Jumalan sanaan, evankeliumiin antaa naisille voiman elää sen mukaan. Ei siinä mies paljoa pääse pätemään.
Mielestäni nainen ei vl-liikkeessä saa päättää itse omasta ehkäisyn käytöstään ja raskauksiensa määrästä.
Ajatelepa, että olet nainen ja olet lapsesta asti kulkenut seuroissa ja pyhäkouluissa kuuntelemassa ”Jumalan sanaa” (käytän tässä lainausmerkkejä, koska en välttämättä ole ihan sitä mieltä että tuo sana aivan suodattamatta Jumalalta tulisi). Kenen puhe seuroissa korostuu? Miehen. Kenelle annetaan valta puhua julkisissa tilaisuuksissa? Miehille. Itse Jumalakin nähdään vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä aina miehisenä, samoin kuin Jeesus oli Jumalan Poika (eli mies). Monissa vl-perheissä äiti on paljon lasten kanssa, ja isä nähdään ikään kuin perheen päänä, perheen ylinpänä auktoriteettina. Hän on mies. Omien empiiristen kokemusteni opettamana voisin väittää, että myös esimerkiksi nuorten illanistujaisissa ja vapaammissa tapahtumissa miespuoliset jäsenet usein johtavat keskustelua ja ovat enemmän äänessä näistä opillisista asioista.
Jos siis olet vl-nainen ja elänyt koko elämäsi ympäristössä, joka korostaa miestä auktoriteettina, on sinun varmasti ikään kuin helppo ottaa ohjeita miehiltä vastaan. Naista taas ohjeistetaan vaikenemaan seurakunnassa (sekä suoraan sanoen, että myös sosiaalisen kanssakäymisen muotojen myötä, ei sieltä keittiöstä paljon opillisia asioita puheen sekaan huudella). Tällöin naisille voi elämän aikana kehittyä asenne, että miestä ja miehen sanaa on kunnioitettava naisten sanaa ylemmäksi. On siten mahdollista, että sitten ehkäisystä aviopuolisonsa kanssa keskustellessaan nainen voi antaa miehelle viimeisen sanan ja päätösvallan koska on aina tottunut niin tekemään ja on tottunut muiden tekevän samoin.
Ei alistamisen tarvitse aina olla suoraa vaan se voi olla epäsuoraakin.
Sepi, en voi täysin yhtyä tuohon mitä kirjoitat naisen asemasta vl-yhteisössä. Asia voi olla noin enkä missään tapauksessa kiellä sitä etteikö sinun empiirinen kokemus olisi noin.
Itse olen elänyt kuitenkin siinä todellisuudessa, että naiset osallistuvat hyvin vahvasti keskusteluun opillisistakin asioista. Usein jopa enemmän kuin miehet. Omassa lähipiirissä sekä miehet että naiset ottavat sekä osaa keskusteluun että kahvinkeittoon. En onneksi ole joutunut kokemaan asioita niin, että naiset olisivat vain keittiössä ja toivon mukaan niin ei tarvitse missään olla ellei se ole naiselle itselleen erityisen toivottavaa.
Itsekin kaipaisin enemmän sitä, että naiset voisivat käyttää ääntään ry:n tilaisuuksissa muutoinkin kuin keskusteluilloissa. Jos se on erityisen vaikeaa ja mahdotonta että he puhuisivat seuroissa, niin esim. koko yhteisön pyhäkoulut ja ´vaikkapa alustuspuheenvuorot (muissakin kuin naistenilloissa) voisivat olla hyvä piristys ja tervehdytyskin.
Minä näen ongelmalliseksi sen ajattelun tai linjan, että naisten ”puhe-ja äänioikeuden” annetaan pikkuhiljaa laajentua ja että pyhäkouluopettaminen sekä alustus- ja/tai keskustelupuheenvuorot sallitaan samalla kun pappeus- ja puhujakiellosta aiotaan pitää kiinni. Tärkeimpänä perusteluina nais-mies -rooleille kun on ollut Paavalin opetus: ”Sitä en salli että nainen opettaa ja ottaa osaa opilliseen keskusteluun. ” (paavalin sanat ja sanoma vapaasti muotoiltuna). Paavalin kanta oli, että nainen ei saa esittää omia näkemyksiä ja siten pyrkiä vaikuttamaan miesten opetukseen, sillä käärme luikertelee naisen kautta: käärme valehtelee ensin naiselle ja tämän valheopetuksen nainen sitten tarjoilee miehelle. ”Jos sallitte naisen avata suunsa, niin hukka teidät perii.” Tällaisen profetian Paavali sanoihinsa kätkee.
Joko siis mennään Paavalin linjan mukaan tai sitten ei. Ei tällainen ”välillä palloilu” perustu mihinkään. Paavalin huoli joko on aiheellinen tai sitten ei. Tähän meidän pitäisi ottaa kantaa, esim. historiallisen tutkimuksen avulla.
VL-opin suurimpia ongelmakohtia on juuri nämä irrationaaliset kompromissit, jotka ei perustu mihinkään.
Tuo on kyllä totta että opetuksessa täytyisi olla selkeä ja se olisi myös hyvä kyetä perustelemaan selkeästi.
En voi vs yhtyä sinun mielipiteisiisi etenkään tuossa ensimmäisessä kappaleessa. Onko tuo mainitsemasi ajatus varmasti se johto päätös joka Paavalin kirjeestä voidaan vetää. Se voi olla väärä tulkinta kuten voi olla monet muutkin. Siksi Raamatun tulkintaan liittyviin asioihin tulisi suhtautua varovaisesti eikä vetää kovin jyrkkiä johtopäätöksiä.
Mielestäni Raamatusta saadaan yhtä hyvin perusteluja naisen pappeudelle kuin sitä vastaankin. Se taas miksi ehdotin sitä että voitais hiljalleen siirtyä välivaiheiden kautta naisten saarnan mahdollistamiseen johtuu lähinnä sielunhoidollisista syistä. Että asiaan saisi rauhassa tutustua ja tottua.
Toiselle ajatukselle: Tulkinta on tietenkin aina tulkintaa, ja voimme erottaa toisistaan kysymykset ”mitä Paavali tarkoitti”, ”mitä Paavali kirjoitti”, ”miten Paavalin kirjoitusta voidaan tulkita” ja ”miten kirjettä saadaan tulkita” (mikä on oikeutettu tulkinta). Miten sinä tulkitset biblian sanat: ”mutta en minä salli vaimon opettaa” ja ”ja ei Adam petetty; mutta vaimo petettiin ja saatti ylitsekäymisen? Itse väitän, että yllä edellisessä kommentissani esittämäni tulkinta on varsin perusteltu. Itsestään selvää on, että muitakin tulkintoja voidaan silti esittää.
Nimimerkille Toinen Ajatus. Ei Raamatussa mistään pappeudesta kristittyjen kesken edes puhuta. Miespappeudellekaan ei ole kristillisen uskon pohjalta minkäänlaisia perusteluja. Nykyinen kirkon pappeus on pohjimmiltaan maallinen traditio.
Jumalan Sanan julistajina, pappeina, voivat toimia kaikki uskovaiset sukupuoleen katsomatta. Samoin yhteisön valitsemina ”virallisina” palvelijoina ja sananjulistajina voivat Jumalan sanan mukaan toimia sekä miehet että naiset. Näin myös oli esim. lestadiolaisen herätyksen alkuaikoina. Sielunhoidollinen pätevyys ja taito, siitä kannattaisi puhhua enemmän ry:llä. Siinä ei aina ole suinkaan se puhujaksi kutsuttu paras eikä ymmärtäväisin. Papilla kyllä on sielunhoidollinen koulutus, mutta ei ne kaikki papitkaan osaa toimia viisaasti tällä herkällä alueella.
Teologinainen
Kiitos kommentistasi. Tuo pitänee paikkansa mitä kirjoitit pappeudesta Raamatussa ja se on hyvä huomio, jota en ottanut esille omassa kommentissani.
Sijoitin oman kommenttini tavallaan siihen tulkintamaailmaan jossa eletään eli pappeutta ja etenkin miesten pappeutta perustellaan Raamatulla hyvin monissa yhteyksissä. Tätä taustaa vasten esitin kommenttini siitä, että ihan hyvin voisi vetää myös sen johtopäätöksen että nainen voi toimia pappina. Kiitos kuitenkin selvennyksestä.
Vs:ole. Paavali myös 1.Kor antaa ohjeita profetoimiseen joka siinä yhteydessä katsotaan tarkoittavan nimenomaan sanan selittämistä että nainen ei saa tehdä sitä ilman huivia, mutta huivi päässä kylläkin. Ohjeet ovat moninaiset ja aina meillä täytyisi katsoa kokonaisuutta. Se unohtuu minultakin usein.
Teologinainen
Muutoinkin kommenttisi puhujista ja niiden ”pätevyydestä” vaikuttaa viisailta ajatuksilta. Kiitos!
Raamattu puhuu kahdesta pappeudesta. Leeviläisestä, ns. virkapappeudesta ja sitten pappeudesta Melkisedekin jälkeen, kuten Heprealaiskirjeessä sanotaan.
Virkapappeina toimivat miehet, jo vanhanliiton aikaan, samoin kuin myös uudenliiton alussa, ja esim. Katolisessa kirkossa vieläkin. Samoin esim. Vl-porukassa puhujina, ns. virantoimituksessa, koko seurakunnalle puhujina toimivat miehet -> vastaa leeviläistä pappeutta.
Melkisedekin pappeus on Pyhän Hengen pappeutta, joka on kaikilla, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen. Lapsilla, aikuisilla, naisilla, miehillä, tummilla, vaaleilla, ihan jokaisella ihmisellä jos on uskomassa kuten raamattu opettaa.
Virkapappeus, myös maallikkopuhujat, on asettanut siis seurakunta, ja se virka on raamatun mukaan miehen tehtävä.
Pyhän Hengen pappeus tulee suoraan Jumalalta, ja on jokaisen henkilökohtainen ”virka”, oikeus ja velvollisuus, saarnata evenkeliumia katuvalle syntiselle. Tätä virkaa ei voi ottaa keneltäkään pois, sen voi itse menettää, syntien ja ylitsekäymisten vuoksi, menettämällä uskon lahjan sydämestään. Silloin ei enää PyhäHenki tee ihmistä eläväksi, so. elävän veden lähteeksi.
Lestadiolaisuuden jättäneet naiset avautuivat kauhukokemuksistaan SVT:lle: ”Loppua kohden kipu oli invalidisoivaa”
Tuo otsikko Ilta-lehden sivuilla sai minut taas näkemään punaista ja ryhdyin elämäni ensimmäistä kertaa lukemaan eri nettisivuja ja blogeja vanhoillislestadiolaisuudesta.
Olen itse Vl, kahden pienen lapsen 23 -vuotias äiti. Hoitaessani itse lapsena pienempiä sisaruksiani, minulla oli tunne, että en jaksa lapsia, enkä haluaisi itse lapsia. Tai korkeintaan sitten, kun todella niitä haluan ja olen siihen valmis.
Niin siinä sitten kävi, että ihastuin ja rakastuin Vl nuoreen mieheen ja menimme naimisiin. Olin silloin vasta 18-vuotias nuori. Hääyö oli karmea. Tunsin järkyttävää kipua ja vuosin verta. En päässyt paranemaan, sillä mieheni halusi minua koko ajan. Ja sitten olinkin jo raskaana. 18-vuotiaana, juuri avioituneena. Silloin, kun minun olisi pitänyt elää elämäni onnellisimpaa aikaa, olinkin suunnattoman ahdistunut tulevasta lapsesta.
Kun pieni tyttöni syntyi, en tuntenut häntä kohtaan mitään. Niin karmealta kun se kuulostaakin, niin toivoin jopa vauvan kätkytkuolemaa. Rukoilin, että en saisi enään koskaan lapsia, rukoilin, että sairastuisin ja kohtuni jouduttaisiin poistaa. Rukoilin, että voisin rakastaa lastani niin kuin kunnon äidin kuuluu rakastaa.
Kun tyttäreni oli 3-vuotias, syntyi meille myös poika. Olin päättänyt, että nyt en ahdistu. Päätin, että iloitsen pienestä nyytistä ja nautin elämästä. Siihen ei kuulkaas päätökset auttanu… Romahdin niin mustaan maailmaan, surkeaan ahdistukseen, etten uskonut pääseväni ikinä sieltä ylös. En voinut uskoa sitä, että olin kahden lapsen äiti, itsekin vielä aivan lapsi ja velvollisuuteni olisi rakastaa ja hoivata heitä.
Monen vuoden psykologikäyntien jälkeen olen oppinut hyväksymään tilanteeni ja olemaan suht tyytyväinen elämääni. Edelleen ahdistun päivittäin siitä vastuusta, jota joudun kantamaan, mutta jaksan silti jo iloita tästä elämästä. Kiitos siitä kuuluu psykologille ja psykiatrille, jotka toivoivat minun alkavan käyttää ehkäisyä. Valtavan päänsisäisen taistelun jälkeen päädyin ehkäisyyn.
Mutta mitä siitä seurasi? Hirvittävä syyllisyys. Jos se ja se ja se Vl tietäisi asiasta, pitäisivätkö he minua enään uskovaisena? Onko nimeni todella pyyhitty pois Elämän Kirjasta? Jos käytämme kondomia, emmekä anna siittiöiden päästä hedelmöittymään aina kun se on mahdollista, teemmekö syntiä? Onko siittiöt pakko työntää kohtuun asti siltä varalta, että joku niistä voisi hedelmöittyä? Onko keskeytetty yhdyntä myös syntiä?
Kysyn näitä, siksi, että en oikeasti tiedä! En voi kysyä näitä asioita läheisiltäni, sillä joko he leimaavat minut epäuskoiseksi tai eivät uskalla sanoa mielipidettään kadotuksen pelossa.
Mitä raamattu todella sanoo ehkäisystä? Olen täysin puhujien saarnojen varassa, en ole lukenut raamattua itse. Missä on se kohta, jossa puhutaan niin, että jokainen siittiö on kaapattava kohtuun ja katsoa tuleeko siitä raskaus vai ei?
Jos kaveripiireissäni tulee puhetta uskonasioista, ei siellä tosiaankaa ruveta vaihtamaan ajatuksia ja tulkitsemaan raamattua, vaan siellä toistellaan sitä mitä puhujat sanovat. Kaveripiirissäni muunlainen raamatuntulkinta on synti. Mutta tulkitsevathan puhujammekin raamattua!
Toivon todella, että joku vastaisi tähän kirjoitukseeni asiallisesti ja rakentavasti. Tiedän, että on myös niitä, jotka pitävät minua älyvapaana, tynnyrissä kasvaneena hölmönä, joka ei osaa tehdä omia päätöksiä. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin sitä mitä muut minusta ajattelevat vaan siitä, mitä JUMALA hyväksyy? Mikä on todella syntiä, mikä vanhaa mantraa, jolle ei löydy mitään raamatullista pohjaa??
Minun on vain pakko ajatella niin, että annan olemassa oleville lapsilleni kaiken rakkauden ja huolenpidon minkä pystyn antamaan. Ja mikä parasta, olen oppinut rakastamaan lapsiani. Pelkään vain sitä, että niin moni lapsi joutuu elämään rakkauden puutteessa. Jumalaapelkäävät väsyneet ja masentuneet äidit ja isät joutuvat ottamaan jokaisen lapsen vastaan, oli tilanne mikä hyvänsä.
Paljon olisi vielä sanottavaa ja tekstini on hyvin suurpiirteinen, mutta halusin silti kertoa avoimesti omasta elämästäni siinä toivossa, että saisin hyvää keskustelua aikaan.
Ymmärrän sen, että et voi keskustella vapaasti ehkäisyn käytöstä vl-ystävien kanssa. Tukahtunut keskustelukulttuuri ei ole millään muotoa rakentavaa, mutta se on tosi asia, joka usein nousee esiin vl:en keskuudessa.
Tuo kysymyksesi lasten vastaanottamisesta ei ole yksiselitteinen. Jos siihen hakee vastauksia Raamatusta, on edessä loputon suo. Siellä kyllä kerrotaan, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra ja että lapset ovat Jumalan lahja, mutta ei missään mainita sanallakaan siitä, että kaikki lapset on otettava vastaan. En ainakaan itse vielä ole löytänyt sellaista kohtaa. Jos se olisi niin merkittävä asia pelastuksen kannalta kuin usein annetaan ymmärtää, luulisi, että jossain kohtaa Raamattua se olisi mainittu.
Toiseksi syntien sovitus, pelastus perustuu yksin Kristuksen ansioon, jonka uskon kautta saa omakseen. Luther oli erittäin tiukka vaikkapa Galatalaiskirjeen selityksessä, että Kristuksesta ei ole mitään hyötyä, jos pelastuksen ehdoksi laitetaan jotain muuta (toimitusta, tekoa jne). Sitä taustaa vasten ehkäisemättömyydellä ei pitäisi olla tekemistä pelastuksen kanssa.
Toki Kristittynä elämiseen liittyy sitä, että vaistojen varassa elävää ruumista joutuu pitämään aisoissa niiltä osin kun se yrittää sotia Jumalan tahdon mukaista elämää vastaan Liittyykö siihen ehkäisemättömyys, sitä en osaa sanoa. Lähtökohtana pidän itse sitä että ehkäisemättömyys ei saisi vaarantaa onnellista elämää. Siis sitä, että perhe voi hyvin ja kaikilla sen jäsenillä on hyvä ja turvallista olla.
Tässä tällä erää.
On todella ahdistavaa ajatella sitä, että jokainen raskaaksitulon mahdollisuus pitäisi käyttää hyväkseen. Itse ajattelen niin, että seksi on tarkoitettu avioparin yhteiseksi iloksi, sillä ylläpidetään yhteistä rakkautta, kiintymystä ja läheisyyden tunnetta. Ennen ehkäisyn aloittamista tunsin iltaisin pelkoa siitä, että mies tulee liian lähelle. Inhotti ja oksetti. Aina en voinut kieltää miestäni koskettamasta minua ja kaiken jälkeen tunsin itseni pahasti hyväksikäytetyksi. Se on karmea oravanpyörä, jota on vaikea selittää omalle rakkaalle puolisolle. Avioliitto kärsii ja tulee mieleen monia pahoja ajatuksia…
Jos munasolu hedelmöittyy ja kohdussa alkaa pieni, uusi elämä, näen että siihen ei ole enää ihmisellä lupa puuttua. Mikä tahansa elämä täällä maailmassa on Jumalan luoma, Jumalan alkuunsaama ihme, jota ihmisjärki ei voi ymmärtää. Edes huippututkijat kautta koko maailmanhistorian eivät ole pystyneet tieteellisesti selittämään mistä elämä saa alkunsa. Se on Jumalan ihmeteko, jota ihminen ei tule koskaan ymmärtämään. Näin minä ymmärrän Jumalan elämän ja kuoleman Herrana.
Jos vaimon on suostuttava joka kerta suojaamattomaan seksiin, niin miesten tulee tällöin ymmärtää, että nainen EI OLE halukas. Miehen tulisi tukahduttaa omat halunsa. Ja kuinka moni mies näin tekee? Voisin arvata, että ei kyllä kovinkaan moni. Nainen joutuu alistumaan kerta toisensa jälkeen miehen tahtoon ja tästä seuraa tiheitä raskauksia. Jos nainen on synnyttänyt jo 10 lasta, niin voisin kuvitella, että tämä nainen ei olisi halukas petipuuhiin enään. Mutta tiedän monta perhettä, joissa lapsia on yli 15. Hurja luku! Siinä voisi olla miehille ajattelemisen aihetta…
Ihmettelen taas vl-miesten tiedon tasoa. vl-foorumissa LL sanoo, että raskauden aikana sikiö voi saastua siittiöistä ja saada epämuodostumia. Siksi pitää käyttää kondomia? Sikiöhän on sikiöpusseissa. kuinka voitte antaa näin vajaan tiedon varassa olevan miehen säädellä elämäänne?
Mikä on pohjimmainen syy siihen, että lestadiolainen opetus pyörii niin valtavasti yksinomaan seksuaalisuuden ympärillä? Käsitän sen niin että on suuri tarve valvoa aikusiten ihmisten elämää. Kyse on seksuaalisuuden kontrolloimisesta. Tottahan toki seksuaalisuuteen liittyy asioita joiden kontrolliin ihmisen on tarpeellista kasvaa ja oppia, mutta ovatko ne juuri niitä asioita joita lestadiolaisuus seksuaalisuudessa kontrolloi? En usko.
Lapsena siellä jo opetetaan miten hirveä synti onkaan itsetyydytys. Tiedättekö että se muuten lääketieteen mukaan on terveellistä ja suositeltavaa kaikille.
Sitten nuorena kielletään esiaviollinen seksi, joka taas on kautta ihmiskunnan historian ollut luonnollinen ja normaali tapa tutustua tulevaan puolisoon. Sitten naimisissa ollessa uskon varjolla he kieltää ihmiseltä henkilökohtaiset toiveet elämästä koska koko ajan pitää elää pikkulapsivaiheen perhe-elämää. Ainakin naisella siinä rumbassa menee vuosikymmeniä.
Jumalako se estää naista toteuttamasta omia henkilökohtaisia elämänhaaveitaan? Tähän en usko.
Seksuaalisuus tuntuu olevan alue, johon monet ääriliikkeet mielellään kajoavat, koska sitä kautta ne pystyvät hallitsemaan ihmisiä.
”Minusta on ihan oikein, jos julkisesti ehkäisyn käyttöä tai naispappeutta ajava vapautetaan tehtävistään.” – Joona Korteniemi kirjoitti Kotimaan mielipidekirjoituksessaan. Siinä hän totesi että yksityinen uskovainen voipi silti ajatella ja tehdä omantuntonsa mukaan. Mutta siionissa ei kantaa muuteta eikä ole sopivaa edes käydä keskustelua reilusti.
Heitetään pois ry:n tehtävistä ne joilla olisi halu nostaa esiin erilaisia näkemyksiä. Tämähän tarkoittaa sitä että oikeasti ei mitään AITOA keskustelua erilaisista ajatuksista ole mahdollista käydä joutumatta siitä kärsimään.
Mielestäni yksi asia on jäänyt keskustelussa mainitsematta. Siis, te ette ehkäise, koska mielestänne se on vastoin Jumalan tahtoa. Eli te haluatte antaa kaikkien lasten syntyä, jotka teille on ”Jumala tarkoittanut” syntyä.
Eikös tuo ajattelumalli kuitenkin todista sen, ettei Jumala olekaan olemukseltaan kaikkivaltias ja kaikkitietävä kuten Raamattu opettaa?
Koska tokihan kaikkivaltias Jumala saisi kondomit rikkoutumaan ja ehkäisypillerit pettämään aina niin halutessaan.
Eikö Jumalan valta siis pystykään kumoamaan ihmisen käyttämää ehkäisyä?
Ja tästä seuraa kysymys, että onko ehkäisyn käyttö siis meillekin jotka sitä käytämme, täysin turhaa?
Eli kun saamme vain sen kaksi lasta, saisimme jokatapauksessa vain ne kaksi, koska Jumala on juuri niin tarkoittanut meidän kohdallamme?
Hyvä että piispa on ottanut kantaa. Muta mitä se merkitsee, ei mitään, kun kirkko kuitenkin sallii vanhoillislestadiolaisten toimia miten se tahtoo kirkon sisäisenä liikkeenä. Kirkko siis kuitenkin hyväksyy tällaiset Raamattuun perustumattomat opit, vaikka ne ovat todella armottomat, naisia ja lapsia kohtaan. Eikä kukaan vastuullinen aviomieskään voi pitää synnytyspakkoa omantunnon pohjalta mitenkään kristillisenä kun sitä pysähtyisivät ajattelemaan. Mielestäni luterilaisella kirkolla on tässä vastuu siitä, ettei vanhoillislestadiolaisuutta ole tunnistettu lahkoksi, mitä se epäilemättä on. Raamatusta ei löydy minkäänlaista perustetta ehkäisyn kieltämiselle eikä naisen synnytyspakolle.
Nainen90 kyselit onko Raamatun mukaan aina ehdottomasti siittiöt päästettävä hedelmöittämään munasolua. Niinkuin Toinen ajatus kertoo, missään ei ole käsketty ottamaan rajattomasti lapsia vastaan. Raamattua lukiessa tulee kuva, että ehkäisy ei ole mikään ongelma, koska siitä ei puhuta mitään. Raamatussa on useita kohtia, joissa puhutaan esim huorintekemisestä. Jeesuskin puhuu siitä paljon jopa, että ”jos ajatuksissasi himoitset naista, niin olet jo tehnyt huorin”. Ehkäisystä tai ehkäisemättömyydestä Jeesus ei puhu sanaakaan. Tästä voisimme päätellä, että ehkäisy ei ole uskoa heikentämässä, eikä ehkäisemättömyys ole uskoa lisäämässä.
Seppo Lohi sentään sanoo rehellisesti miten asiat ovat:
”Jos säännöstelemättömyydestä luovuttaisiin, vanhoillislestadiolaisuus katoaisi viidenkymmenen vuoden sisällä.” (Kaleva )
Eli kääntäen: ehkäisykielto on vain liikkeen säilymisen takia olemassa.
Mutta entä Raamatussa. Matt. 4:5-7:
5 Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle.
6 Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'”
7 Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'”
Mielestäni tässä Jeesus opettaa meitä, että terveydellä ei saa leikkiä. Jos lähdet ylittämään omaa kestävyyttäsi ajattelemalla, että Jumala on luvannut pitää minusta huolta (kuten vl-liikkeessä äitejä opetetaan), niin Jeesuksen vastaus on ”Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi”. Eli älä yritä ylittää omia rajojasi.
Toinen kohta Matt. 18.1-5:
1 Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen
3 ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.
Tässä Jeesus sanoo ihan suoraan jakeessa 5, että yksikin lapsi riittää, kunhan hänet otetaan Jeesuksen nimessä luoksensa. Siis yksikin riittää.
Vl-liikkeessä on vallalla opetus, joka näkyy hyvin vanhasta puheesta:
”Mutta minä uskon sillä lailla, että vaikka olisi kuinka uskovainen isä, joka helpompien päivien tähden ei tahdo tänne maailmaan lapsia saattaa, niin hän taitaa joutua helvetin vaivassa niille syntymättömille lapsillensa leipää otsa hiessä hankkimaan. Kuulkaa, se on huokeampi täällä otsa hiessä lapsille leipää hankkia kuin helvetissä, kun Jumala meille sitä leipää vielä siunaa. Ja minä uskon, äidit rakkaat, jos ette täällä tahdo kivulla synnyttää lapsia, niin te ette pääse lasten kanssa iankaikkista elämää nauttimaan, mutta teidän pitää alkaa helvetin vaivassa ja helvetin tuskissa niitä syntymättömiä lapsia vielä synnyttämään.”
Onko tässä puheessa näkyvissä tuo Jeesuksen tahto, että lapsi/lapset otetaan luokseen hänen nimissään. Vai näkyykö siinä pelkästään se, että lapset otetaan vastaan oman pelastuksen nimissä.