Jumalalle omistettu kohtu – Ruotsin tv:n Naiset lestadiolaisuudessa


 

Jumalan_kohtu_7.1Ruotsin television suomenkielisissä Uutisissa käynnistyi ohjelmasarja Naiset lestadiolaisuudessa. Ensimmäinen osa lähetettiin maanantaina 10.11.2014.

Ohjelmasarja päätettiin toteuttaa, kun eräs lestadiolainen nainen oli ottanut yhteyttä SVT:n suomenkielisen toimituksen Uutisiin ja kertonut omasta uupumisestaan moniin liian tiheisiin raskauksiin ja synnytyksiin.

– Teimme juttusarjan, jossa kerromme kolmen lestadiolaisuuden vaatimuksiin väsyneen naisen tarinan, kertoo toimittaja Eija Sarinko.

Tästä pääsee tutustumaan juttusarjaan.

”Valitsin ehkäisyn ja kuoleman välillä”

”Att föda betydde livsfara för mig”

Piispa Bylund: Kyse on seksuaalisesta väkivallasta

”Det är sexuellt våld att tvingas föda barn”

”Tajusin että minua on huijattu”

Ehkäisykielto on rinnastettavissa raiskaukseen

Ehkäisykielto ei perustu Raamattuun. Se on räikeimpiä miesvallan eli patriarkaatin ilmentymiä, joita ajatella saattaa, ja on rinnastettavissa raiskaukseen. Molemmat loukkaavat naisen henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta. Kyse on seksuaalisesta väkivallasta, korostaa myös Ruotsin Härnösandin piispa Tuulikki Koivunen Bylund. Samoin kuin raiskaus, ehkäisykielto voi johtaa raskauteen, jota nainen ei itse ole halunnut.

Patriarkaatilla tarkoitetaan yhteisöä, jossa miehet ovat sukupuolensa takia etuoikeutettuja ja heillä on siksi enemmän valtaa kuin naisilla.

On huomattava, että ehkäisykielto koskettaa Suomessa kymmeniä tuhansia tyttöjä ja naisia.

Ruotsissa vanhoillislestadiolaisia arvioidaan olevan noin 2000, mutta Suomessa arviolta 120 000.

Miesten valta kontrolloi naisten elämää suurimmassa Suomen kirkon herätysliikkeessä

Vanhoillislestadiolaisuus lähti liikkeelle 1800-luvulla Ruotsin Lapista Lars Levi Laestadiuksen saarnojen aikaansaaman herätyksen tuloksena. Laestadius oli huolissaan saamelaisten juopottelusta ja huonoista elintavoista. Moni oli alkoholismin takia velkaantunut kauppiaille, jotka käyttivät tilannetta hyväkseen.

Lestadiuksen jälkeen herätysliikkeen keskus siirtyi Suomeen. Samalla se levisi siirtolaisten mukana myös muualle Pohjoismiahin ja Amerikkaan. Nykyisin lestadioalisuus on hajaantunut pariinkymmeneen ryhmittymään, jotka eivät pidä toinen toistaan kristittyinä. Hajaantuneisuus on leimannut liikettä sekä Suomessa, muissa Pohjoismaissa että Amerikassa. Vanhoillislestadiolaisuus on näistä alalahkoista suurin.

Lestadiolaisliikkeen opetus nojaa oman ilmoituksensa mukaan evankelisluterilaiseen oppiin, mutta se poikkeaa luterilaisesta tunnustuksesta monin tavoin. Keskeisin poikkeama on opetus, että vain vanhoillislestadiolaiset ovat pelastetetuja kristittyjä. Kaikki muut kristityt maailmassa ovat kadotuksen omia. Tämä ns. eksklusiivinen seurakuntaoppi omaksuttiin liikkeessä 1900-luvun alkupuolella, mutta se on tyypillinen asenne yleensäkin sisäänpän kääntyneissä ääriliikkeissä.

Vanhoillislestadiolaisuus on jäsenistöltään huomattavan naisvaltainen, mutta sen ylin johto on täydellisesti miehinen. Patriarkaalinen valta on absoluuttinen, sillä naisten sallitaan osallistua päätöksentekoon vain paikallisesti rauhanyhdistysten yhdistysten luottamushenkilöinä. Saarnaaminen eli seurapuheiden pitäminen yhteisissä kokoontumisissa on sallittua vain miehille. Liikkeen keskusyhdistyksen SRK:n johtokuntaan ei ole valittu sen yli sadan vuoden toimintahistorian aikana yhtään naista.

Yliopistossa teologisen tutkinnon suorittanut lestadiolainen nainen ei saa ottaa pappisvihkimystä eikä siis voi toimia pappina seurakuntavirassa. Mikäli nainen kuitenkin kuuntelee kutsumustaan ja sitoutuu kirkon palvelukseen pappina, luterilaisen kirkon velvoittaman virkakäsityksen mukaan, hän joutuu suljetuksi ulos omasta uskonyhteisöstään.

Usein myös läheiset perheenjäsenet sekä vanhoillislestadiolaiset sukulaiset ja ystävät eristävät hänet keskinäisestä kanssakäymisestä. Kutsumuksen hinta on niin kova, että vaikka teologisen tutkinnon suorittaneita vanhoillislestadiolaisia naisia on kaikkiaan ainakin 50, pappeja heistä on vain kolme. Yhtäkään heistä ei liikkeessä pidetä ”uskovaisena” eli pelastettuna kristittynä.

Vanhoillislestadiolaisuudelle on leimallista, että opetuksessa pidetän kiinni opillisina kysymyksinä tulkinnoista (kielloista ja normeista), joilla ei ole perustaa Raamatussa eikä kristinopissa. Jatkuvan lisääntymisen velvoite ja ehkäisyn pitäminen syntinä on yksi näistä tulkinnosta.

Naisella ei ole valtaa päättää omasta kehostaan eikä seksuaalisuudestaan

Naisen rooli ja seksuaalisuus on vanhoillislestadiolaisuudessa vahvasti sidottu äitiyteen. Lestadiolaisopin mukaan ehkäisy on syntiä. Naisella ei ole oikeutta päättää omasta kehostaan, vaan hänen tulee olla alttiina raskauksille koko avioliiton ajan.

Naisen tulee olla valmis suojaamattomaan seksiin aina, silloinkin kun hän itse ei haluaisi tulla raskaaksi.

Kyse on lestadiolaisuuden mukaan Jumalan luomistyöstä, eikä ihminen saa kyseenalaistaa sitä ehkäisyllä. Ehkäisemättömyysvelvoitetta on perusteltu myös liikkeen jäsenmäärän pitämisellä kasvussa.

– Jos säännöstelemättömyydestä luovuttaisiin, vanhoillislestadiolaisuus katoaisi viidenkymmenen vuoden sisällä, huomautti herätysliikkeen historiaa tutkinut, itse lestadiolainen rovasti Seppo Lohi kymmenisen vuotta sitten.

Tämä käsitys osoittaa, että herätysliike on ottanut naisen kohdun omaan käyttöönsä, kolonialisoinut naisen lisääntymiskyvyn yhteisön kollektiivisiin kasvutarkoituksiin.

Suomen Rauhanyhdistyksen keskusyhdistyksen (SRK) puheenjohtaja Viljo Juntunen on määritellyt ehkäisyn Jumalan luomistyöhön puuttumisena.

–Näin me ajattelemme, että Jumala on se joka lapset antaa ja ihminen on Jumalan kuva ja äärettömän arvokas ja haluaa ottaa silloin, kun se on mahdollista, Suomen Rauhanyhdistyksen keskusyhdistyksen (SRK) puheenjohtaja Viljo Juntunen sanoo.

SVT kysyy: Onko ehkäisy syntiä?

–Kyllä me näemme sen semmoisena Jumalan luomistyöhön puuttumisena ja siinä mielessä jumalan tahdon vastaisena näemme sen, siinä on se myönteinen ajatus osallistua Jumalan luomistyöhön, Viljo Juntunen toteaa.

Juntusen mukaan siis ihminen ”ei saa puuttua Jumalan luomistyöhön”, mutta hänen tulee ”osallistua Jumalan luomistyöhön”.

Juntusen väitteen mukaan jokaisen yksittäisen naisen kohtu olisi siis Jumalan tarvitsema työkalu, jota ilman luominen jää Jumalalta toteuttamatta.

Helsingin yliopiston tutkija Johanna Hurtig kyseenalaistaa Juntusen perustelun.

–Mitä se luomistyö on? Eikö sekin ole luomista, että Jumala on luonut naiseen, tyttöön, naisihmiseen erilaisia mahdollisuuksia. Siinä siemenessä, mikä on naisessa kasvamassa, on erilaisia lahjoja, joita hän saa käyttöönsä, eikä vain sitä yhtä lisääntymisen lahjaa ja äitiyttä, tutkija Johanna Hurtig sanoo.

Puheenjohtaja Juntunen vaikenee siitä, että liikkeessä on perusteltu ehkäisykieltoa viidennellä käskyllä. On opetettu pitkään niin, että ehkäisyssä tapahtuu murha. Se uskovainen, joka rajoittaa raskaaksi tuloa, syyllistyy murhan syntiin.  Murhan syntinä ehkäisyä pidettiin yleisesti liikeken puhujienkokouksissa 1960-80-luvulla.

Suomen kirkko ei ole puuttunut lestadiolaisuuden ehkäisykieltoon

Suomen kirkon piispat, esimerkiksi arkkipiispa Kari Mäkinen, hänen edeläjänsä, arkkipiispa emeritus Jukka Paarma ja Espoon piispa Tapio Luoma, ovat huomauttaneet herätysliikkeen puhujia ja johtoa lisääntymisvaatimuksen kytkemisestä kristinuskoon. ”Kristitty perhe, joka turvautuu perhesuunnitteluun, ei tee mitään sellaista, joka olisi väärin Jumalan silmissä” (piispa Luoman kommentti 2014 Espoonlahden seurakunnan piispantarkastuksessa).

Vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtajat eivät ole piitanneet huomautuksista.

Tästä huolimatta Suomen kirkko ei ole millään vakavalla tavalla puuttunut tähän kirkon sisällä tapahtuvaan Raamatun ja kristinopin vastaiseen opetukseen, saati suoraan kieltänyt sitä.

Suomen ev.-lut. kirkon palveluksessa on toista sataa vanhoillislestadiolaista pappia.

Tässä on nähtävissä poikkeama kirkon johdon menettelyssä. Kun Suomessa nousi esiin ns. Nokia Missio -liike, joka on vain 3000 jäsenen liike ja jonka opetuksissa oli poikkeamia kirkon virallisesta tunnustuksesta vähäisemmässä määrin kuin lestadiolaisuudessa, piispat puuttuivat liikkeen oppiin tiukasti ja ilmoittivat ettei Nokia Missio voi toimia kirkon sisällä.

Piispat ovat samaan aikaan täysin ohittaneet silmänsä sulkien vanhoillislestadiolaisten kymmeniin tuhansiin kirkon jäseniin kohdistaman painostuksen lisääntymiskysymyksessä.

Suomen kirkon johto  on jättänyt naiset ja perheet yksin kärsimään ja kantamaan ehkäisykiellon taakkaa. Kirkko on jättänyt heidät yksin kamppailemaan SRK:n määräyksiä vastaan. Yksilöllä on tässä hyvin vähän mahdollisuuksia.

Seuraukset yksityisen henkilön ja perheen kohdalla ovat olleet usein traagisia ja johtavat useita sukupolvia ahdistavaan henkiseen ja hengelliseen taakkaan.

Kirkko ei ole asettunut vanhoillislestadiolaisten naisten, miesten ja lasten rinnallakulkijaksi. Miksi?

Ehkäisykiellolla vakavat seuraukset

Tutkimus on osoittanut, että suurperheissä osa lapsista on joutunut jäämään ilman vanhempien huomiota ja tukea, ja lapset ovat joutuneet kokemaan jopa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Monet vanhemmat kokevat lisääntymisvaatimukset ja suurperheideaalin ahdistavina ja masentavina. Vanhoillislestadiolaisten äitien mielialoissa on tutkimuksissa tunnistettu kuormittuneisuutta ja suoranaista toivottomuutta suhteessa tulevaisuuteen ja henkilökohtaisiin haaveisiin. Naiset elävät opin todeksi omassa kehossaan.

Ehkäisykiellon vakaviin seuraamuksiin perhe-elämässä viittaavat esimerkiksi hiljattain julkaistu kirjailijoiden Aila Ruohon ja Vuokko Ilolan raportti Usko, toivo ja raskaus (Atena 2014) että Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Johanna Hurtigin tutkimus Taivaan taimet (Vastapaino 2013).

Jumalan_kohtu_3

Jumalan_kohtu_4

Ihmisoikeusliitto selvitytti suomalaisilla asiantuntijoilla vuonna 2009 sitä, loukkaako synnyttämisen velvoitus lestadiolaisnaisen ihmisoikeuksia.

Kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön sekä Suomen perustuslakiin erikoistuneet oikeustieteilijät totesivat lausunnossaan, että vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia, joiden noudattamiseen Suomi on valtiona sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa ja perustuslaissa.

Julkisessa keskustelussa onkin viime aikoina kiinnitetty huomiota ehkäisykieltoon ihmisoikeusloukkauksena.

– Miten on mahdollista, että luterilaisen kirkkomme sisällä toimiva yhteisö voi kieltää ja estää naisia ja heidän puolisoitaan toteuttamasta perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, kysyi lääkäri Pirkko Kiviluoto kirjoituksessaan (HS 9.9.2014). kiviluoto vaati, että asiaan on puututtava välittömästi ja herätysliike on saatettava asiasta oikeudelliseen vastuuseen.

Suomen luterilainen kirkko, johon vanhoillislestadiolaiset kuuluvat ja jonka palveluksessa on toista sataa lestadiolaista pappia, on ilmoittanut noudattavansa omassa toiminnassaan ihmisoikeuksia. Tilanne, jossa osa seurakuntaa palvelevista, Jumalan sanaa julistavista papeista ei itse sitoudu kunnioittamaan ihmisoikeuksia, herättää epäluottamusta Suomen luterilaista kirkkoa kohtaan.

*      *      *

Ohjelmasarjan vastaaotto ja kommentteja: Naiset uhraavat ruumiinsa sielunsa pelastamiseksi. SVT 11.11.2014.

Ajattelemisen aihetta antoi Kapu.

*      *      *

Lue lisää:

Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia. Taustamuistio. Helsinki: Ihmisoikeusliitto 4.3.2009.

Ehkäisykysymys vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen opetuksessa 2000-luvulla.  Anonyymi Wiki-sivusto.

Ensio: Puhujienkokouksessa aika luopua ehkäisykiellosta ja pyytää anteeksi

Ex-vl-isä:  Vl-yhteisön säälimätön paine

Herpert: Ehkäisy ei ole uskon kysymys, vaan eettisesti ratkaistava asia

Johanna Hurtig: Taivaan taimet – Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Tampere: Vastapaino 2013.

Vuokko Ilola: Kohtujen hallitsijat. Kotimaa24, blogikirjoitus 29.6.2015.

Vuokko Ilola: Rakkaus, syyllisyys ja häpeä. Kotimaa24, blogikirjoitus 17.6.2015.

Jumalan kohtu. Guds livmoder. SVT, esittely.

Kapu: Ihmisoikeusliitto: Ehkäisykielto loukkaa ihmisoikeuksia – Mikä on kirkon kanta?

Kapu: Lääkärin kanta: Vl-yhteisö oikeudelliseen vastuuseen ehkäisykielto-opista

Kotimaa24: Gammallaestadianerna ber om ursäkt för tvångsbikter. Hufvudstadsbladet 10.10.2011.

Mirka-Maaria: Lapselle rakkaus tarkoittaa aikaa. Oikso tulta -blogi 24.10.2014.

Hanna-Leena Nissilä: Kolonisoitu keho, yhteisöllinen minuus. Teoksessa: Vanhoillislestadiolaisuus tienhaarassa, s. 61 – 69. Toim. Matti Myllykangas ja Mikko Ketola  Vartijan e-kirja, 2013.

Peltonen: Alustaja rauhanyhdistyksellä: Uskovaisen ei sovi lapsia sääliä

Advertisements

22 kommenttia

Kategoria(t): avioliitto, äitiys, ban of birth control, Conservative Laestadianism, eettisyys, ehkäisykielto, erehtymättömyys, evankelis-luterilainen kirkko, ihmisarvo, ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, isyys, johtajat, johtokunta, kadotus, kannanotot, kiellot, kirkko, kontrollointi, laestadianism, lapset, lapsuus, lähihistoria, lisääntyminen, luterilaisuus, miehen asema, naisen asema, naispappeus, naissaarnaajat, normit, norms, opilliset kysymykset, painostaminen, pelastus, pelko, pelot, perhe, puhujat, Raamatun tulkinta, raskaudenpelko, retoriikka, sananjulistajat, seurakuntaoppi, SRK ry., SRK:n johtokunta, sukupuolijärjestelmä, suurperhe, syrjintä, syyllistäminen, tasa-arvo, tutkimus, uskon perusteet, vallankäyttö, väkivalta

22 responses to “Jumalalle omistettu kohtu – Ruotsin tv:n Naiset lestadiolaisuudessa

  1. luukanvalma

    Terveen itsetunnon ja ajattelukyvyn omaava ihminen nykymaailmassa sijoittaa LUOMISTAPAHTUMAN aivojen kuorikerrokseen eikä sukuelimiin. Miehet, joilla on heikko itsetunto voivat kuvitella, että he jatkavat Jumalan luomistyötä lisääntymällä. Terveempää olisi ajatella, että kaikenlainen tutkimyustyö, varsinkin lääketieteen, biologian ja yleensäkin luomakunnan olosuhteita parantavien keksintöjen työstäminen yksilöitten hyvinvointiin on Jumalan tarkoituksen mukaista.

    – Kastetilaisuuksissa on usein keskusteltu vanhempien kanssa siitä, miten suurta rohkeutta vaatii jo yhdenkin ihmisen synnyttäminen tämän pahuutta tulvivan maaailman keskelle.

    – Voisi siis myös ajatella näin, että ne vanhemmat (siis isät) ovat vastuuta pakoilevia ihmisiä, jos he synnyttävät lapsia, joita ei sitten kuitenkaan jakseta yksilöinä kasvattaa ja taata heille turvallista elämää.

    • Femin

      Haistan hieman miesten syyttelyä kommentistasi, Valma 🙂 Ainakin minä olen sitä mieltä, että tämä ehkäisyoppi ahdistaa ihan samalla tavalla myös miehiä, vaikka he eivät toki omassa kehossaan raskauksia tietenkään samoin koe. Väsymys, masennus, voimattomuuden tunne ja huono elämänhallinta vaivaa kuitenkin miehiäkin. Eikä vanhoillislestadiolaiset miehet mitenkään pervoja seksiinpakottajia ole, kyllähän se yksi kertakin monella riittää hedelmöittymiseen. Tuo ehkäisykielto vaikuttaa ihan varmasti todella, todella paljon pariskuntien seksuaaliseen (ja muuhunkin) käyttäytymiseen – ei mies, eikä myöskään nainen saa tarpeeksi seksiä, kun pelätään raskautta, ja lopulta itsehillintä on kovilla molemmilla.

      Kyllä myös naiset voivat kuvitella että synnyttämällä he tekevät luomistyötä, onko heilläkin mielestäsi heikko itsetunto? Ja samaan tapaan paljon lapsia hankkivat naiset kuin miehetkin voidaan ajatella ”pakoilemassa vastuuta” kun eivät jaksa kasvattaa heitä yksilöinä. Ei se mies kuitenkaan oikeasti ole se paha osapuoli – molemmat ovat uskonnon uhreja. 🙂

      Mutta itse aiheesta: Hyvä juttu ja tosi kiva kun Ruotsin suomalainen televisio ottaa kantaa aiheeseen. Kyllä tämä koskee monia ihmisiä sielläkin. Mitä enemmän aihe on valtamediassa esillä, sitä enemmän sillä on valtaa ihmisten ajatustapoihin.

      • Hyvä kommentti Femin. Olen itse usein yrittänyt ottaa asiaa esille myös miesten kannalta. Tiedän itse tapauksia joissa mies ei todellakaan haluaisi enää lapsia ja kokee olevansa jaksamisensa äärirajoilla mutta vaimo on ehdottomasti sitä mieltä että ehkäisy on syntiä. Monet ovat pattitilanteessa tämän asian kanssa.

        Mielestäni miehet ovat oikeastikin heikoilla näissä asioissa ja vastikään luin jostakin (pitäisi tarkistaa mistä, Päivämiehestä?) että jos näissä asioissa ollaan eri mieltä niin naisen kantaa pitää kuunnella.

        Jos itse ajatettelen että en halua synnyttää enempää mutta mies haluaa lisää lapsia tai kokee että syntyvyyden säännöstely on syntiä niin voin silti käyttää salassa ehkäisyä miehen tietämättä (jos pystyy siis elää valheessa puolison suhteen). Mutta miehillä ei käytännössä tällaista mahdollisuutta ole, muuta kuin vasektomia mutta se on taas niin lopullinen asia ja eikä varmaan sitäkään pysty salassa tekemään kovin helpolla.

        Eli painottaisin Valmalle ja monille muillekin että ei oikeastikaan kaikki vl-miehet ole vaimonsa alistajia tässä lapsiasiassa vaikka media ym. niin antaa ymmärtää. Se on monissa perheissä miehille paljon kipeämpi asia kuin naisille. Naisethan voivat aina jäädä kotiin, ”piiloutua pahalta maailmalta” mutta miesten on kohdattava tämä asia varmasti paljon usemmin esim. työelämässä kuin naisten. Saa kestää työkavereiden kuittailuja isyyslomista tai bussista tms.

        Uskoisin että nykyaikana kuitenkin me naiset edelleen olemme niitä jotka pitävät näitä rakenteita yllä. Jos emme itse tee asioille mitään niin ei niitä tehdä puolestamme. Ja pitää muistaa se että on olemassa niitä naisia jotka ihan aidosti haluavat suuren perheen ja pitävät sitä luonnollisena. Se heille suotakoon mutta taas he ovat useimmiten vaatimassa muilta, mahdollisesti heikoimmilta samaa.

        Kaikkein tärkeintä olisi että kuunneltaisiin koko perheen hyvinvointia tässä lisääntymisasiassa ja jokainen saisi sanoa sen mielipiteensä ilman pelkoa leimautumisesta syntiseksi.

  2. luukanvalma

    Sorry, jos olen aaiheuttanut pahaa mieltä. Arvostan suuresti miehiä, joilla on kunnioittavaa asenne naiseen. En ole ollenkaan feministi, vaan tasa-arvon kannattaja. Olen vain saanut aikaisemmista kirjoituksista ksityksen, että herätysliikkeen puolesta puhujat yleensä ovat miehiä, joilla on vähäinen käsitys naisen maailmasta ja tunteista. Tarkoitin, että itsetunto on heikko JOS kuvittelee, että vain lasten synnyttäminen on Jumalan tarkoittamaa LUOMISTYÖTÄ. Vahvuutta tarvitaan, jos poikkeaa valtaryhmän säännöistä, olkoon kysymys vähemmistöistä tai poikkeavuudesta yleensä. – Esim. nuorison kohdalla tapahtuu kiusaamista enemmän, jos joutuu eristetyksi vanhempiensa elämänkatsomuksen vuoksi.

  3. Toinen ajatus!

    Yhdyn siihen näkemykseen, että ehkäisemättömyysopista on keskusteltava ja sen asemointi pelastukseen vaikuttavana asiana poistettava. Sehän väistämättä johtaa siihen, että ihmiset helvettiin joutumisen pelon takia jatkaa ehkäisemättömyyttä, vaikka olosuhteet eivät millään muotoa olisi lasten saamiselle otollisia. Hyvä kysymys on se, että toteutuuko siinä sellaiset asiat mitä vaikkapa Jeesus opettaa elämästä.

    Toiseksi olisin hiukan varovaisempi esittämään niitä ajatuksia, joissa väkivalta ja huomiotta jättäminen yhdistetään suurperheisiin. Kaipaisin oikeasti tutkimusta siitä, miten asia on. Onko suurperheissä enemmän esim. väkivaltaa kuin pienemmissä perheissä. Ymmärrän hyvin sen, että riskit ovat joiltakin osin suuremmat suurissa perheissä ja että tilanteessa, jossa voimat ovat jo ajat sitten menneet, mutta silti ”pitää” synnyttää, voi tilanne kärjistyä. Ajattelen kuitenkin (ehkä lapsellisestikin) että jos vaikkapa väkivaltaa on ilmetäkseen jossakin perheessä, sitä ilmenee oli se suuri tai pieni. Tai jos aikuisilla ei kiinnosta lapset, ne eivät saa huomiota oli perhe pieni tai suuri. Mielelläni lukisin tutkimusta aiheeseen liittyen, jos jollakin on vinkkejä.

    Kolmanneksi yhdyn Feminin kommenttiin siitä, että ei asiasta voi syyttää tavallisia vl-miehiä. Uskon ja koenkin ainakin lähipiirin osalta, että miehet/isät ottavat paljon vastuuta perheestään sekä rakastavat ja kunnioittavat perheitään. Enemmänkin haluaisin palata ajassa taaksepäin. Sinne kun ehkäisyasioista päätettiin ja muutenkin erilaisista asioista, esim. seurakunnan erehtymättömyydestä. Jos ajatellaan, että erehtymätön seurakunta on päättänyt ehkäisysasiasta, sitä pidetään silloin sitovana totuutena. Sitä vastaan on vaikea sotia. Nyt kun ajatus erehtymättömästä seurakunnasta on lieventynyt ainakin oman kokemukseni mukaan, voitaisiin aivan hyvin ja turvallisin mielin ottaa näitä kauan sitten päätettyjä asioita uudelleen käsiteltäviksi ja mietittävä mikä oikeastaan on oikein.

    Se ei ole helppoa. Ajattelen, että monikin puhuja voi ajatella toisin monesta asiasta, mutta ei uskalla ottaa asioita esille, mutta ei myöskään opeta niistä asioista vaan keskittyy olennaiseen eli siihen kallisarvoiseen uskonydinsanomaan, joka oikeasti on rakentavaa ja rohkaisevaa. Jos puhuu, helposti joutuu ulos, heitäkin tulee ymmärtää. Veikkaan, että moni miettii miten asian parhaiten hoitaisi.

    • vs

      ”Toiseksi olisin hiukan varovaisempi esittämään niitä ajatuksia, joissa väkivalta ja huomiotta jättäminen yhdistetään suurperheisiin. – – Ajattelen kuitenkin (ehkä lapsellisestikin) että jos vaikkapa väkivaltaa on ilmetäkseen jossakin perheessä, sitä ilmenee oli se suuri tai pieni.”
      – valitettavasti perhekoon ja lapsiin kohdistuvan perheväkivallan välillä on yhteys, joskin epäsuora sellainen. Suuri lapsilukumäärä ei itse välittömästi ole väkivaltaisen käyttäytymisen syy ja selitys, mutta se voi aiheuttaa kuormitusta, kärsimättömyyttä jne., kuten Toinen Ajatus itsekin tuot esille.

      Jos perhe-elämä on tasapainoista, antavaa eikä kuormittavaa, on todennäköisyys väkivaltaisen käyttäytymisen puhkeamiselle minimissään, eikö? Mutta aina, korostan aina, kun vanhempi kokee perheellisyyden aiheuttamaa uupumusta, on syytä ”huolestua” (enemmän tai vähemmän), juuri sen vuoksi, että uupumus alentaa ihmisen itsehillintää, väkivaltaisen käyttäytymisen pidäkettä.

      On varmasti hyvin poikkeuksellista, jos suurperheen vanhempi kasvattaa lapsensa syyllistymättä kertaakaan väkivaltarikokseen; poikkeuksellista tämä on jo pienperheen vanhempien kohdalla. Joo, tiedän että tästä ei tieteelliseen tietoon perustuvasta väitteestä joku vetää herneen nenäänsä, mutta näille epäilijöille sanon: tutustukaa rikoslakiin.

      • Toinen ajatus!

        Kiitokset vs kommentistasi. Asia varmasti on todella näin, että suurperheys voi altistaa enemmän esimerkiksi väkivaltaan jne. Mutta silti olen hieman sitkeä suoraan hyväksymään asiaa sellaisenaan. On toki selvää, että yksi tai kaksi lasta on helpompi kohdata ja heistä helpompi pitää huolta. Mutta toisaalta yhden lapsen kanssa kokemusta ei ole ehtinyt karttua ja kaikki tilanteet esimerkiksi kun lapsi kasvaa, ovat uusia ja kuormittavia.

        Peilaan tätä omaan kokemukseeni. Yhden lapsen vanhempana olin väsyneempi kuin nyt usean lapsen vanhempana. On tullut näkökulmaa ja rentoutta vanhemmuuteen. Jälkimmäisten lasten kohdalla ikäkauteen liittyvät asiat osaa helpommin mieltää luonnollisiksi asioiksi ja suhtautua niihin rennommin. Vastaavasti heidän kauttaan suhtautuminen esikoiseen on muuttunut luontevammaksi ja avoimemmaksi.

        Täytyy sanoa, että olen nähnyt hyvin paljon räyhääviä ja väsyneitä pienten perheiden vanhempia ja vähintään yhtä paljon turvallisia ja rauhallisia isojen perheiden vanhempia. Oman empiirisen kokemuksen perusteella en näe asiaa yksiselitteisenä. Siksi mielenkiinnosta kysyin vinkkejä mahdollisiin tutkimuksiin.

      • vs

        Toinen ajatus, minulla on aivan samanlaisia kokemuksia. Ensimmäisen ja toisen lapsen hoitaminen tuntui tietyllä tavalla raskaammalta kuin sitä seuraavien. Ajanmyötä lasten kanssa olemisesta on myös oppinut enemmän nauttimaan. Ehkä miehillä se hoivavietti kehittyy vähän hitaammin? Mielestäni naisilla kehityssuunta on useammin päinvastainen.

        On myös selvää, että jaksamiseen vaikuttaa todella paljon henkinen valmius, siis se, kuinka hyvin ihminen on perheellisyyteen valmistautunut. Aina tässä ei ole hyväksi perheen perustamisen lykkäminen; itsenäiseen elämään tottuneelle lapsen mukanaan tuoma muutos voi tuntua raskaalta ja ”poisottavana”. Se taas voi olla suuri ”etulyöntiasema”, jos on jo pienestä juurtunut ajatukseen ”sitoudun perheeseen, kunnes kuolema minut siitä erottaa”.

        Perheelliseksi ei kasveta yhdessä yössä ja sitä parempi, mitä aiemmin kasvaminen on alkanut ja mitä syvällisempää kasvaminen on ollut. Mitä vähemmän jää kasvettavaa vanhenmuuden jo alettua, sitä parempi.

        Mutta edes täydellinen sitoutuminem ja valmistautuminen perheellisyyteen ei takaa henkistä jaksamista perheellisyyden aiheuttaman kuormituksen kasvaessa. Niin ja jaksamiseenhan vaikuttaa moni muukin tekijä, ja näiden tekiköiden kumulatiivinen yhteisvaikutus/jonkin jaksamisen kivijalan pettäminen aiheuttaa sen, että väsähdys tulee hetkellä t. Lopulta romahduksen voi laukaista pienikin muutos tai tapahtuma, autovarkaus, työpaikan vaihdos tai yksittäinen riita.

  4. Femin

    Valma: et ainakaan minun mieltäni pahoittanut missään nimessä. 🙂 Haluan vielä mainita että feministithän oikeastaan ajavat tasa-arvoa.

    Justiinalta: ”Uskoisin että nykyaikana kuitenkin me naiset edelleen olemme niitä jotka pitävät näitä rakenteita yllä. Jos emme itse tee asioille mitään niin ei niitä tehdä puolestamme. Ja pitää muistaa se että on olemassa niitä naisia jotka ihan aidosti haluavat suuren perheen ja pitävät sitä luonnollisena. Se heille suotakoon mutta taas he ovat useimmiten vaatimassa muilta, mahdollisesti heikoimmilta samaa.”

    Olen samaa mieltä, että naisilla on jonkinlainen etuasema tämän ehkäisyasian muuttamisessa. Toki johdon mielipiteelläkin on valtaa, mutta useimpien ihmisten käytännön elämää säätelevät kuitenkin enemmän kasvatus ja opitut tavat. Esimerkiksi oma äitini olisi aivan hyvin voinut kasvattaa minut niin, että en joutuisi kokemaan samanlaisia kärsimyksiä kuin hän ja hänen äitinsä on kokenut, mutta he ovat ilmeisesti tottuneet aina nielemään turhautumisensa ja kipunsa niin, ettei niistä ole koskaan oikein puhuttu. Ei meillä kotona kyllä myöskään seksuaalisuudesta koskaan puhuttu, mutta mielestäni äitini olisi aivan hyvin voinut edes joskus, vaikka vain sivumennen, mainita että ei naisen ole pakko lapsia synnyttää jos ei halua, ja että nainenkin voi nauttia seksistä. Uskon, että salaa hän on iloinen siitä, että olen saanut onnellisen elämän, johon lapset eivät ainakaan vielä kuulu, mutta en usko että hän tulee koskaan sanomaan sitä missään tilanteessa ääneen. Näen kuitenkin ilon hänen silmissään kun kerron omasta elämästäni, työstäni ja harrastuksistani, kun taas hän monesti hieman surullisena kertaa joidenkin lestadiolaisten sisarusteni perhe-elämästä. Mielestäni hän myös tajuaa yhteyden minun ja mieheni hyvin toimivan suhteen ja lapsettomuuden välillä, kun vertaa sisarusteni parisuhteisiin. (En tietenkään sano, etteivät lestadiolaisetkin parisuhteet voi olla onnellisia. Ajattelen kuitenkin, että lasten myötä yleensäkin tulee enemmän kinaa kotitöistä ja lastenhoidosta, ja jos lapsia on useita niin ehkä se vaikuttaa sitten kinan määrään ja kestoon vielä lisäävästi?)

    Olen myös havainnut lestadiolaisissa ystävissäni jonkinlaista ”äitini selvisi elämästään, en voi olla huonompi kuin hän, joten alistun minäkin kärsimään” -asennetta. Tai jopa ”äitini pärjäsi vaikka hänen piti lisäksi vielä lehmätkin hoitaa ja nyrkkipyykätä, enhän minä voi olla huonompi” -asennetta. Tähän voitaisiin ehdottomasti vaikuttaa kasvatuksella, esimerkiksi niin että kerrottaisiin omassa elämässä tehdyistä huonommistakin valinnoista ja niiden seurauksista avoimesti, eikä ainakaan ajateltaisi (jos äiti-ihminen nyt ikinä voi edes näin ajatella) että ”koska minäkin kärsin niin tyttärenikin saavat kyllä kärsiä”.

    Kyllä se välillä on niin että naiset tätä maailmaa pitävät pystyssä! 🙂

  5. Still

    Miksi vl naiset esiintyy lähes aina anonyyminä kun he puolustelevat näitä liikkeen miesten kehittämiä oppimetodeja, onko alisteisuus niin todellinen ja pelottava. Oma valinta ei ole sellainen jota toteutetaan pelon alla. Tuossa sarjassa viimeinen osa tästä esimerkkinä, muuthan henkilöt esintyi omana itsenään.

    • Femin

      Kyllä tuo alisteisuus ainakin minulle oli ihan todellista. Tosin se ehkä ilmeni enemmän niin, että kun minulta odotettiin hiljaisuutta ja sitä että en ota kantaa asioihin tai muutenkaan pidä ääntä itsestäni, koin että jollakin tapaa pilaan maineeni ja myös perheeni maineen jos sitten omalla nimelläni otan kantaa asioihin. Yhä edelleen arastelen julkista keskustelua omalla nimelläni, koska koen että voin nolata perheeni/sukuni. Omalla nimellä asioiden kommentointi voi ahdistaa vl-naisia myös siksi, että koetaan että välttämättä edes oma mies tai perhe saati sitten muut naispuoliset vl-”ystävät” ei ole tukena silloin jos saakin päälleen viharyöpyn. Minun kokemukseni muistuttivat etäisesti kunnia-ajattelua, jossa perheen kunnia on naisten harteilla… mutta en toki tiedä onko tämä vain minun oma kokemukseni asioihin vai kovinkin yleistä. En todellakaan halunnut kommentoida vl-johtajien typeryyksiä omalla nimelläni koska jopa aviomieheni olisi voinut olla vastoin minun ajatteluani, naisia kun ei kauheasti aivojen käyttöön kannusteta tuossa liikkeessä

  6. Still

    Kansalaisaloite omantunnonvapaudesta hoitohenkilökunnalle raskauden keskeytyksien osalta on menossa, kuulin että rauhanyhdistykset on tässä nimenkeräyksessä mukana jopa niin että näitä lomakkeita jaetaan seuroissa ja tilaisuuksissa, onkohan Pyhän hengen mukaista kun tässähän ei ole kysymys abortin vastustamisesta vaan sen osallisuudesta vapautumisesta, sanoisin että tekopyhää tämä toiminta ja ei edistä Pyhän hengen työtä. Onko tappamisen opettaminen ja harjoittelu sitten eettisempää puolustusvoimissa tai reseviläistoiminnassa, vaaditaanko näiden samojen tahojen toimesta vakaumuksen vastainen toiminta myös sota-aikana voimaan, siellä nimittäin kuolee viattomia siviilejä ja lapsia myös. Ehkäisyähän nämä samat tahot rinnastavat myös murhaan, eikö saman logiikan mukaan tappamisen harjoittelu ole murhaamista.

    • Nimetön 317

      Eikö puolustusvoimien toiminta ole esivallan palvelemista? Asevelvollisuudesta on jo kauan saanut vapautuksen omantunnon syihin vedoten.
      Eikö olisi oikeudenmukaista myös kätilön toimessa voida suorittaa tai olla suorittamatta elämän keskeyttämistä omantuntonsa mukaan?

      • Läkäriksi valmistuva

        Kätilöt eivät tee abortteja vaan lääkärit. Kaikki gynekologeiksi erikoistuvat tietävät, että työhön kuuluu raskaudenkeskeytysten tekeminen. Jos se ei sovi vakaumukseen, pitää valita jokin toinen ala.

        Oikeus kieltäytyä abortista asettaisi lääkärit eriarvoiseen asemaan keskenään. Ei kukaan lääkäri mitenkään mielellään abortteja tee, mutta niitäkin tarvitaan ja siihen on lainsäädäntö olemassa.

        Tämä esitys lain muuttamiseksi niin että joillakin lääkäreillä olisi vakaumuksen takia lupa kieltäytyä lääkärin määräämästä hoidosta avaisi portit hoitotyön ja lääkärintyön saattamiseksi kaaoksen tilaan. Lisäksi lakiesitys nykyisessä muodossaan tarkoittaa käytännössä sitä, että joidenkin vakaumus asetetaan toisten edelle. Se on epätasa-arvoista.

        Sillä miksi juuri vakaumukselliset kristityt saisivat kieltäytyä abortista? Jos abortti tuntuu ikävältä, eikö kuka tahansa lääkäri saisi kieltäytyä tekemmästä sitä? Ja kuka ne lakisääteiset abortit sitten tekisi? Jonkun ne täytyy aina tehdä. Silloin ne kaikki kaatuisivat muiden lääkärien niskaan.

        PS. Suomen aborttilainsäädäntö on tiukempi kuin useimpien muiden EU-maiden. Sen ansiosta aborttien määärä ja varsinkin naisten kuoleminen toimenpiteeseen on saatu alenemaan.

      • vs

        Lääkäriksi valmistuvalle: Omantunnonvapaus tässä kait tarkoittaisi sitä, että kuka tahansa saisi kieltäytyä aborttia tekemästä, siis aivan kuka tahansa saisi kieltäytyä tappamasta. Tässä ei ketään asetettaisi eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin. Abortteja tekisivät ne, jotka haluavat. Markkinatalous toimii niin, että jos lailliselle palvelulle on kysyntää, niin sille on myös tarjontaa, voisi jättää yksityissektorin hoidettavaksi. Itseasiassa EU:n kilpailusäännöt tätä edellyttäisivätkin; kyse ei ole SEUT 106 artiklassa tarkoitetusta SGEI-palvelusta!

    • Femin

      Facebookissakin kovasti näyttää vl-ihmiset jakavan tuota lakialoitetta. En jaksa ymmärtää, miksi joku ihminen lähtee alalle, jolla tehdään raskaudenkeskeytyksiä, jos ei niitä voi tehdä. Eiköhän jokainen ole ammatinvalintaikään mennessä aborteista kuullut. Ihan ärsyttää. Eikö naisten asemaa monesti yhteiskunnassa mitatakin myös mahdollisuudella aborttiin? Miksi nämä, yleensä ihan fiksut vl-ihmiset haluavat tieten tahtoen huonontaa naisten asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa…

      Toinen ilmiö, johon olen kiinnittänyt huomiota, on alkoholinvastaisten uutisten jakaminen somessa ja erityisesti se miten alkoholi pilaa perhe-elämää. Ihmiset, jotka eivät tiedä mitään alkoholinkäytöstä (toki osaa tietää mutta minun tuttuni ovat useat niitä jotka yhä edelleen ajattelevat kaikkien muiden paitsi vl:ien ryyppäävän kaikki viikonloput) ovat eniten äänessä sen käytöstä… Vai yritetäänkö tällä peitellä oman liikkeen huonouksia korostamalla raittiutta…

      • vs

        Itse en ole ehdotusta käynyt virallisesti kannattamassa, mutta ehdotus,että abortin tekemisestä saisi kieltäytyä, kuulostaa hyvälle. Aborttiin pitäisi suhtautua samalla tavoin kuin kauneusleukkauksiin; julkinen sektori ei niitä tarjoa, jollei ole erityistä syytä. Mielestäni se, että lapsia tapetaan valtion toimesta ei ole mikään ylpeyden aihe ja kehittyneisyyden mittari. Ajatteles jos poliisikin voitais pakottaa tappohommiin ilman painavaa perustetta, ilman että toisen henki olisi vaarassa.

        Eikös muuten ole hassua, että jonkun mielestä surmaaminen ei ole väärin tai tunnu pahalta, jos lainsäätäjä on määritellyt, että ihmisyys ja ihmisoikeudet alkaa basta viikosta xx. Mitäs jos näin siirryttäisiin kohtelemaan myös elämän loppupäätä: Säädettäisiin, että ihmisyys päättyisi 90 vuotiaana tai erityistapauksessa myöhemmin..

    • vs

      En ymmärrä miksi srk:n/ry:n toimesta ei saisi kannustaa ihmisiä ajamaan lääkäreiden ym. omantunnonvapautta? Miten raamattu neuvoisi toimimaan toisin?

      Tuo tappaminen sodassa, se on vähän mutkikkaampi juttu, mutta selvää on, että sitä ei voi hyväksyä, jos ei hyväksy elämän alkuun puuttumista – ehkäisyä ja perhesuunnittelua. Onhan kymmenessä käskyssä sanottu ”älä tapa” ja Jeesus opetti: ”rakasta myös vihamiestäsi”, ”käännä toinenkin poskesi” jne. Erityisesti juuri Jeesuksen opetuksen vuoksi ei ole aivan helppoa nähdä, että hyökkääjän tappaminen voitaisiin oikeuttaa muiden, lähimmäisistä lähimmäisten suojelemisella. Ehkäisyn kohdalla tällaista ongelmaa ei ole, joten lain tulkinta ja soveltaminen on helpompaa.

      • Pirjo

        Ei se abortti ole kaikille mikään valinta, vaan on myös naisia jotka oman henkensä uhalla joutuvat tekemään abortin. On myös paljon kertomuksia siitä, miten huonoon jamaan joutunut, kenties läheistensä ja miehensä hylkäämä ja eksyksissä oleva nuori nainen päätyy aborttiin pelastaakseen itsensä ja mielenterveytensä. Mutta kas, hän kohtaakin terveydenhuollon kannalta pelkkä moralisointia ja saa todella huonoa kohtelua, arvostelua ja syyttelyä. Naisia myös ihan yleisesti voidaan syyllistää siitä että ”itsepä ette ole huolehtineet vaan olette raskautuneet”. Vaan kun asia ei aina ole niin. Edes sterlisaatio ei takaa 100% raskaudensuojaa. Kyllä minusta olemassa olevan ihmisen henki on tärkeämpi kuin solutasolla olevan ihmisen.

  7. luukanvalma

    Ns. ”omantunnonvapaus” voi näissä yhteyksissä olla pelkkää jääräpäisyyttä, joka on kaukana nöyryydestä. – Aborttia kevyistä syistä ei pidä tehdä. Kuitenkin, jos on tullut raiskatuksi tai hyväksikäytetyksi, tai on kuolemanvaarassa äitinä, abortti on sallittu. Saa näissä asioissa käyttää Jumalan antamaa järkeä.

    • Nimetön 319

      kyllä on nöyrä esimerkki nöyryydestä täällä nämä kommentit ja kirjoitukset. Kovasti jääräpäisesti ajetaan vl ihmiset omaan lokeroonsa. ei armosta tietoakaan, kun vl sakkia täällä arvioidaan, arvostellaan ja ripitetään.

  8. Nainen90

    Itseäni myös kovasti mietityttää tämä, että sodassa on lupa tappaa toinen ihminen vedoten isänmaan ja esivallan kunnioittamiseen, mutta silti siittiön ja munasolun kohtaamisen estäminen on jo vakava synti. Johan se on täysin järjetöntä puhua tappamisesta, jos nämä kaksi pientä solua eivät ole edes kohdanneet, eikä alkavaa elämää luotu.
    Minä tiedän omasta ja läheisteni kokemuksesta sen, mitä tapahtuu kun raskaaksitulon pelossa kieltäytyy seksistä. Nämä paineen alapäässään tuntevat miehet tuskailevat ja katkeroituvat, he purkavat paineensa yksin jopa pornoa katsomalla. He saavat teostaan hyväksyttävän sillä perusteella, että johan pornon katsominen on paljon parempi asia, kuin se, että menisi vieraisiin. Näin olen kuullut erään läheisen miehen minulle sanovan. Joskus, kun tilanne potuttaa näitä miehiä, niin silloin on lupa vaika vähän nälvästä ilkeästi vaimolle.
    Kyse ei ole siitä, että naiset pihtaavat kiusallaan. Ei todellakaan. On meillä naisillakin halut. Ja voi, että miten välillä toivoisikin, että mies ottaisi syliin ja kohtelisi hellästi ja kunnioittavasti. Kyse on siitä, että raskaaksituon pelko on niin suuri, että seksistä on pakko kieltäytyä. Tätä kun on jatkunut jo hyvän aikaa, niin se on vaikuttanut parisuhteeseen, aviopuolsoiden kunnioittamiseen ja jopa rakkauteen siinä määrin, että ei enää edes oikeen tee mieli. Ajatus petipuuhista inhottaa.
    Avioliitto on pyhä liitto. Sitä tulisi vaalia kaikin tavoin, yrittää taistella vaikeiden asioiden yli yhdessä. Ei raamatussa turhaan sanota, että meidän tulisi kilpailla toistemme kunnioituksessa. Mutta onhan se kauhea paikka, että tämä kunnioitus ja luottamus toiseen horjuu siitä syystä, että naisen tulisi alistua suojaamattomaan seksiin. Suurinosa lähipiirini paisuhdeongelmista johtuu juuri tästä. Siinä on valtava ristiriita, jonka kanssa niin, niin moni vl aviopari taistelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s