Alpo Murberger: Meidät eristettiin läheisistä ja tuomittiin helvetin tuleen


–Sieltä otettiin penkistä joku, jonka joku oli ilmiantanut, esimerkiksi sisko tai veli tai vanhemmat. Niin kuin kommunismissa, ja sitten viedään hoitokokoukseen suljettujen ovien taakse. Yökaudet siellä istutetaan ja itketetään vanhoja mummoja ja pappoja, kun he eivät tienneet mitään väärää tehneensä. – Alpo Murberger.

Meidat_tuomittiin_hoitokokouksessa_Alpo

Trollhättanilainen Alpo Murberger on kertonut Ruotsin television ohjelmassa, miten hänet ja hänen läheisensä joutuivat hoitokokouksessa hengellisen väkivallan kohteek-si sikäläisessä lestadiolaisten yhteisössä. Heidät erotettiin uskonyhteisöstä televisio-ohjelmien katselun takia. Murbrgerin mukaan hänen ja hänen uskonystäviensä erottamisesta päätti SRK 1970-luvun puolivälissä.

Hoitokokous on vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä tilaisuus, jossa yksityisiä yskovaisia kuulustellaan julkisesti kaikkien muiden edessä. Aiheena on kyseisen henkilön uskominen ja henkilökohtainen elämä, vaellus uskovaisena.

Vaikka SRK:n johtokunta on viime aikoina julkisuudessa pitänyt hoitokokouksissa harjoitettua toimin-taa vääränä ja jopa häpeällisenä, ei SRK eivätkä myöskään paikalliset rauhanyhdistysten johtokunnat ole mitätöi-neet tekemiään erottamispäätöksiä.

Tuomiot ovat edelleen voimassa ja ihmiset leimattu kuka milläkin julkisella leimalla ei-uskovaisiksi eli kadotukseen joutuviksi. Tuhannet ovat joutuneet kärsimään painostuksesta ja ihmissuhteiden rikkoontumisesta sukulaisten ja ystävien kanssa.

Alpo Murberger kertoi omista kokemuksistaan SVT:n haastattelussa syksyllä 2014.

SRK:n nykyinen puheenjohtaja, teologian tohtori Viljo Juntunen on todennut hiljattain julkisuudessa, että hän itse pelkäsi eikä yksinkertaisesti rohjennut asettua puolustamaan aiheettomasti syytettyjä uskovaisia.

Tiettävästi hän ei muutoinkaan vastustanut hoitokokouksissa tehtyjä ratkai-suja ja menettelyjä omalla rauhanyhdistyksellään Ranualla. YLEn haastattelun mukaan Juntunen on yksityisesti pyytänyt anteeksi menettelyään yhdeltä silloin erotetulta, joka oli äskettäin ottanut häneen yhteyttä.

Juntunen: Minulla ei ollut rohkeutta puut-tua tilanteeseen

Silloinen Ranuan seurakunnan kirkkoherra ja rauhanyhdistyksen puhuja Juntunen ei syystä tai toisesta rohjennut tuoda esille omaa käsitystään uskosta ja silloisista ”hoitamisista”, vaikka hänellä oli arvovaltaa V_Juntunen_1ja Raamatun tuntemusta. Hän ei ole täsmentänyt haas-tattelussa, mitä hän hän silloin pelkäsi, toisia uskovaisiako vai SRK:n johtoa.

Juntunen toimi lähes 35 vuoden ajan kirkkoherra-na Ranualla. Ennen puheenjohtajuuttaan 2014 hän vaikutti SRK:n johtokunnan jäsenenä 25 vuoden ajan.

Rauhanyhdistykset järjestivät jäsenten kurinpitoon tähtääviä hoitokokouksia, joissa  ihmiset painostivat ja ilmiantoivat toinen toisiaan milloin mistäkin synniksi leimatuista asioista.

Tavallisen riviuskovaisen oli vaikeaa kyseenalaistaa tätä käytäntöä, koska aina on opetettu, että ”jumalan valtakunta on erehtymätön”. Hoitokokouksissa joutuivat tuhannet ihmiset kärsimään aiheettomista syytök-sistä, heitä pakotettiiin heitä pakotettiin julkiseen rippiin, eli syntien tunnustamiseen ja anteeksi pyytämiseen asioista joihin he eivät olleet syyllistyneet. Heitä nöyryytettiin ja häväistiin julkisesti rauhanyhdistyksellä massiivisissa joukkokokouksissa. Kaikki velvoitettiin osallistumaan niihin, sillä jos jäi pois ilman painavaa syytä, myös siitä seurasi usein erottaminen.

Pahimmillaan heidät eristettiin kaikesta normaalista kanssakäymisestä, niin että useissa tapauksissa kaikki sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet käytännössä katkaistiin.

Television katsominen johti eristämiseen läheisistä ja uskonystävistä

Alpo Murgerger on kasvanut vakaassa lestadiolaisperheessä ja oli ruotsalaisen Luulaja-Muurijärven rauhanyhdistyksen jäsen, kaikkiaan noin sadan muun uskovaisen kanssa. Yllättäen heidät kaikki erotettiin liikkeestä television katsomisen vuoksi. Erottaminen tapahtui edellä kuvatulla tavalla hoitokokouksessa.

Suuria, koko paikallista yhteisöä koskevia hoitokokouksia järjestettiin vanhoillislestadio-laisuuden piirissä siinä muodossa 1980-luvun alkuvuosille saakka. Nykypäivänä rauhanyhdistyksissä on hoitokokousmenettely edelleen käytössä, mutta painostaminen tapahtuu pienemmässä piirissä, julkisuutta varoen.

Erottamisella oli dramaattiset seuraukset Murbergerin ja hänen läheistensä arkielämään, sillä rauhanyhdistyksellä pantiin toimeen täydelline sosiaalinen eristämi-nen keskinäisestä kanssakäymisestä. Kaikki yhteydenpito katkaistiin totaalisesti eikä hänen kanssaan edes puhuttu.

– Meitä ei saanut tervehtiä. Sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin katkesi yhteys kerrasta poikki, Murberger kertoo. Meidät tuomittiin helvetin tuleen. SRK otti johdossa Jumalan oikeudet.

Televisio-ohjelmien katsominen internetin kautta on vanhoillislestadiolaisuudessa kuitenkin nykypäivänä täysin hyväksyttyä. Jopa puhujat ja jopa SRK:n johtokunnankin jäsenet seuraavat tv-ohjelmia.

Voidaan syystä kysyä, millä perusteella televisio-ohjelmien katselu oli 30 vuotta sitten niin raskas synti, että se riitti silloin perusteluksi uskovaisen ihmisen erottamiseen rauhanyhdistykses-tä ja koko herätysliikkeestä ja hänen julistamiseensa Vapahtajan sovitustyön ulkopuolelle siirtyneeksi.

Kuinka tv:n katselu on nykyisin hyväksyttävää uskovaiselle, mutta ei 30 vuotta sitten? Jumalan sana ei ole muuttunut kahteentuhanteen vuoteen, mutta vanhoillislestadiolaisten oppi heittelehtii ajan virrassa.

Hoitokokoukset ja ilmiannot ahdistavat mieltä pitkään

Vaikka lestadiolaisliikkeestä erottamisesta on jo kauan, tapaus kaihertaa silti yhä Murbergerin mielenssä ja palauttaa mieleen murheellisia ajatuksia ja muistoja. Erityisesti kokemukset hoitokokouksista ovat jättäneet jälkensä psyykeen.

– Sieltä otettiin penkistä joku, jonka joku oli ilmiantanut, esimerkiksi sisko tai veli tai vanhemmat. Niin kuin kommunismissa, ja sitten viedään hoitokokoukseen suljettujen  ovien taakse. Yökaudet siellä istutetaan ja itketetään vanhoja mummoja ja pappoja, kun he eivät tienneet mitään väärää tehneensä.

–En minä vieläkään mikään Jumalan kieltäjä ole. Uskon omalla tavallani. Ei siihen tarvita seurakuntia, johtajia tai muita, Alpo Murberger toteaa.

Lapin yliopiston tutkija, YTT Aini Linjakumpu on tutkinut vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokousmenettelyä ja siihen liittyviä kokemuksia ja seuraamuksia. Tutkimustulokset julkaistiin kirjana Haavoittunut yhteisö: hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa (Vastapaino 2012).

Vasta vuonna 2011, kun hoitokokouksista oli keskusteltu vuosien ajan sosiaalisessa mediassa ja tehty lapin yliopistossa perusteellinen tutkimus, SRK:n johtokunta kykeni julkisesti tunnustamaan, että ”joissakin tapauksissa  hoitokokouksissa saatettiin mennä liian pitkälle”.

Lausunnoissaan SRK:n johtokunta käyttää toiminnasta ja tapahtumista passiivimuotoa, ”saatettiin tehdä” jne., eikä se koskaan ilmaise mitään tahoa, joka olisi aidosti vastuussa tapahtumista ja päätöksistä.
SRK:n johtokunta ei myöskään tee johtopäätöksiä tominnan muuttammiseksi niin että hengellistä väkivaltaa vastaan julistettaisiin nollatoleransi ja siihen puuttuttaisiin aina kun joku tai jotkut rauhanyhdistyksellä harjoittavat sitä.

Viljo Juntunen totesi YLEn haastattelussa lokakuussa 2014:

– Liike on ilmoittanut, että pahoittelemme 1970-luvun hoitokokoustapahtumia. Omasta mielestäni voisimme pyytää myös anteeksi. Liikkeemme koostuu erehtyväisistä ihmisistä, joten ei se sillä tavalla erehtymätön ole. Opissa ei muutoksia ole odotettavissa. Uskotaan kuten ennekin. (YLE 16.10.2014.)

*       *       *

Ajattelemisen aihetta antoi Kairankävijä.

Läs intervjuen pä svenska: ”Vi dömdes till att brinna i helvetet”.

*       *       *

Lue lisää:

Kairankävijä: Aika tehdä parannus vääristä erottamisista ry:llä

Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa .Vastapaino 2012.

Topi Linjama (toim.): Nyt vapaa olen – Vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden kertomuksia. Kustannusosakeyhtiö Hai 2014.

Janne Metsänheimo: Synteihin sidotut: hoitokokousten opillinen perusta 1960-70-lukujen vanhoillislestadiolaisuudessa. Oulun yliopisto, Historiatieteet. Aate- ja oppihistorian pro gradu -tutkielma, 2016.

Nestori: Vanhoillislestadiolaiset kertovat hoitokokousten painostuksesta

Sebeteus: Puhuttelussa

Vanhoillislestadiolaisuus uuden ja vanhan välisessä myrskyssä. Silminnäkijä-ohjleman haastattelu, 16.10.2014, YLE.

Advertisements

12 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 2010-luku, alueelliset erot, ban of television, bans, Conservative Laestadianism, eristäminen, erottaminen yhteisöstä, forbidden things, hengellinen väkivalta, historia, hoitokokoukset, identiteetti, identity, ilo, johtajat, johtokunta, kannanotot, kiellot, kontrollointi, kulttuurikiellot, laestadian, laestadianism, lapset, lapsuus, lähihistoria, lisääntyminen, maallikkosaarnaajat, manipulointi

12 responses to “Alpo Murberger: Meidät eristettiin läheisistä ja tuomittiin helvetin tuleen

  1. Olin jo vähällä 2000-luvun alussa hurahtaa SRK-kulttiin. Tiedot näistä kolmannen asteen kuulustelutilaisuuksista ovat, ellei järkyttäneet, niin ainakin hämästyttäneet. Tapahtuuko tällaista brutaalia uskonnollista väkivaltaa enää/vielä? Toivon, ettei. Jäljet pelottavat…

  2. Still

    Ikävä että tuota Viljo Juntusen avautumista paheksutaan vl liikkeen kentällä, totuutta ei kestetä kuulla koska se romuttaa koko harhaisen idyllin ainoista oikeista ja Jumalan valtakunnasta.

    • Toinen ajatus!

      Still. Onko totta, että Juntusen avautumista paheksutaan? Itse olen sen iloiten ottanut vastaan ja niin on myös ne, joiden kanssa olen asiasta jutellut. Mutta kaipa on niitäkin, joita se ei ole miellyttänyt.

      • Still

        Totta se on. Läheltä seuraten olen tämän kuullut omakohtaisesti, ja usean suusta, mm. eräässä keskustelutilaisuudessa oli vahvasti vakuutettu vasta että hoitokoukset oli siunauksellisia ja ketään ei ole erotettu vaan itse ovat lähteneet syntien ja ylitsekäymisten vuoksi, tämän seurakunta oli vaieten myöntänyt. On myös sanottu että jos ei ole ollut rohkeutta avata suuta niin silloin synti on ollut sen sulkemassa. Että näin vähän pienemmällä paikkakunnalla pohojosessa.

  3. vlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlvlv

    Pahan kierre on vanhoillislestadiolaisuudessa täyttä totta ja nykypäivää.
    Kierre alkoi 60-70 luvulla ja jatkuu todella yhä.

    Vanhoillislestadiolaisuuden olkiukkomainen teennäinen valheellinen oppirakennelma perustuu siis korruptoituneen diktatuurin hengellistä väkivaltaa sisältämään lähimenneisyyteen.

    SRK:n ja Päivämiehen päätehtävä on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan ylläpitää ja sementoida tähänkuuluvia ihmisoppeja jotka keksittiin kolmisen-nelisenkymmentävuotta sitten.

    Raamatunsanasta viis.

    Sehän kyllä taipuu mihin asentoon milloinkin halutaan ja aasinsiltojakin pitkin voidaan aina tarvittaessa hypähtää epäloogisuudesta toiseen.

    Tämä on helppoa koska kansa uskoo pakolla kaiken mitä sille syötetään, eikä uskalla omia aivojaan käyttää, koska niin: HOITOKOKOUSTEN KARMEAT JÄLJET PELOTTAVAT YHÄ….

  4. luukanvalma

    Occamin lause: ”Papa errare potest, scriptura sacra non errare potest” (Paavi voi erehtyä, mutta Pyhä raamattu ei voi erehtyä”. Paavi.sanan tilalle on tullut SRK tai ”Jumalan valtakunta”. Jumalan kirjoitettua Sanaa ei paljon lueta, Katolinen kirkko käytti virallisena kielenä latinaa ja ”Vulgata”-käännöstä, että Pyhä Henki pysyisi sidottuna kirkon opettajiin. Lestadiolaiset siteeravat usein Raamatun lausetta: ”Jumalan seurakunta on totuuden patsas ja perustus”. Eikö pitäisi iloita, jos se seurakunta olisi mahdollisimman laaja Kristukseen uskovien joukko? Mennä nyt erottelemaan uskovia jonkin pikku jutun kautta vieläpä niin julmilla tavoilla, kuin esim. vanhempiani. Ei minultakaan kukaan ole pyytänyt anteeksi, vaikka saivat aikaan syviä haavoja, luottoystävätkin, nuorena. Kyllä ne anteeksipyynnöt pitäisi suunnata siihen kohteeseen, jota on loukattu, – eikä vain seuroissa huiskuttelu auta.

    • Nimetön 319

      eräs pariskunta 70 luvulla pahentui hk:ssa hoitomieheen. Oli kovaa puhetta jne. he pohtivat miten tulisi menetellä?
      kun he seuraavan kerran tapasivat hoitomiestä, he kävivät puheisiin hänen kanssaa. Miten? eivät niin, että sinä kurja ja kovasydäminen kurja! vaan, voitko antaa anteeksi, kun pahennuimme sinun puheisiin ja tapaan silloin? mitä hoitomies? alkaa itkemään ja anelee itselleen armoa, koska oli ollut niin kova ja kylmä. siinä siunasivat toisiaan, eikä ole pahalla muisteltu….
      menikö oikein?

      • vl - seniori

        Varmasti on oikein toimittu ja heidän välillään asiat ovat parhain päin.

        Sitten on kokonaan toinen kysymys, missä käsityksessä on se seurakunta, jonka keskellä kyseinen hoito on aikanaan tapahtunut ja jotka olivat opetuksen mukaan tuomitsemassa hoidettavia. Hoitomiehethän olivat vain ns. puhuttelijoita ja seurakunnan nimissä synninpäästö tai sitominen tapahtui. Käytännössä seurakunta kuitenkin seurasi hoitajien tai puhujien kädenliikettä, siunataanko vai ei. Näin raadollista meininkiä se oli.

        Kertomasi uskovaiset eivät ilmeisesti joutuneet hoidetuksi ulos. Mitenkähän hoitomies olisi suhtautunut nyt, jos uloshoidettu olisi lähestynyt samanlaisin kysymyksin häntä?

        Juuri tämä seurakunnan osallisuus hoitokokousten käytänteissä ja niiden toistuminen ja laajuus vuosien mittaan synnyttivät hoitokokouksista käytännössä kollektiivisen ilmiön. Sitä ei voi kiistää edelleenkään, jos ollaan rehellisiä.

        Siksi on käsittämätöntä, että ”virallinen” kanta on yhä, että kyseessä ovat olleet ”yksittäiset ylilyönnit”, joissa vikaan mentiin.

        Seurausten pelko on mielestäni ainoa syy, miksi SRK ei ole uskaltanut olla vieläkään rehellinen näissä asioissa. Varsinainen tilitys on vielä edessäpäin. Ei se itsestään katoa.

  5. Liisa Kärkkäinen

    Rakkaat kristityt .olisi aika lopettaa toistensa syyttely ja arvostelu onko joku uskomassa tai toisen mielestä ei .ensinnäkin sanonta oletko uskomassa sattuu mieleen ja sieluun ja siinä rajataan toinen kristitty ulko puoliseksi jo heti .mielestäni jumala on jumala eikä minkään eri kirkko kunnan tai jonkun sääntö kunnan oma .vaan kaikille sama rakastava ja armahtava jumala .tervehtien liisa kärkkäinen espoosta

  6. Nimetön 323

    Mielenkiintoista seurata, miten ihmiset opettavat Jumalalle teologiaa.

  7. Nimetön 324

    vl-seniori.
    otan itse tuon 70 luvun tapahtuman ja sen pariskunnan tavan hoitaa asian opiksi. niinhän siinä tulisi toimia, kaikkien. myös ulos hoidettujen. ja aina, kun tulee kannetta toista vastaan. ottaa omansa pois. millään muula ei ole merkitystä, kuin sillä, että on joka hetki valmis oman syntisyytensä tuntemaan ja pyytämään omat syntinsä anteeksi. vain niin on mahdollista päästä taivaaseen. ei niin, että elää koko maailman synneissä, valvoo niitä jne….

    • Make

      Näinhän se menee. Käyt pyytämässä anteeksi siltä jota vastaan olet rikkonut ja jos on vakavempi asia niin ilmoitat siitä mÿös viranomaisille eikös juu…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s