Kasvoin 10 lapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena. Jo murrosikäisenä ihmettelin tämän uskonlahkon toimintaa. 
Ihmisethän manipuloidaan tekemään, mitä nämä ns. ”saarnaajat” käskevät. Sitten kytätään ja seurataan, että onko kaikki tehneet niin kuin saarnaajat opettavat.
Siinä uskossa JUMALA on hyvin ankara ja manipuloiva. Lapsikin on syntinen jo syntyessään.
Meidän lapsikatraasta kukaan ei ymmärtänyt tätä uskontoa eli kukaan ei ole ns. uskossa.
Olen jo aikoja sitten ymmärtänyt, että JUMALA ON RAKKAUS, joka ei mm. kadehdi, manipuloi, rankaise, syyllistä ihmistä, vaan rakastaa heitä kaikkia.
Jotain kuitenkin hyvää siinä uskonnossa on. Perheen merkitys ja se, että kaikista pidetään huolta.
Vanhempani eivät hyljänneet meitä, vaikka pappi piti tulikivenkatkuisen puheen isäni 70-vuotisjuhlissa. Hän arvosteli isääni ja äitiäni siitä, että meistä kukaan ei ole uskomassa. Minua suututti niin paljon, että kaadoin papin sormille kuuman kahvin ja pyytelin mukamas anteeksi, vaikka tein sen ihan tahallani.
Luen erittäin paljon ja viimeisin kirja, jonka olen lukenut on Sieluni Kyyneleet, missä Kim Hyun Hee kirjoittaa: Karmaiseva kuvaus suljetusta yhteiskunnasta, missä oikea ja väärä, hyvä ja paha, orjuus ja vapaus saavat sen merkityksen minkä Puolue niille antaa, ja jossa lapset kasvatetaan jo kehdosta palvelemaan ideologisia päämääriä.
Näissä näen mielestäni paljon yhtäläisyyksiä.
Hautasin tuskan ja ahdistuksen sisälle mieleeni
Jouduin 12-vuotiaana isäni raiskaamaksi. Tämän tapatuman jälkeen kärsin noin vuoden verran siitä, että en pystynyt syömään kuin aivan minimaallisesti. Laihduin todella paljon ja voimanikin olivat lopussa. Ajattelin lapsen lailla, että jos en syö, niin näin ei tule enää tapahtumaan koskaan.
Olin vihainen äidilleni, että hän ei yrittänyt edes estää tapahtunutta. Oletin, että hän tiesi tapahtuneesta.
Vanhempani olivat oletettavasti huolissaan minusta ja sain itsestäni niin paljon voimia, että rupesin syömään ja voimani palautuivat. Siihen aikaan ei näistä asioista puhuttu ja tämäkin asia hautautui mieleeni.
Elämääni tuli uusia asioita. Menin naimisiin ja sain kaksi lasta. Ensin pojan ja kymmenen vuoden päästä tytön. Tyttäreni synnyttyä mieleni jotenkin murtui ja itkin kovasti. Ihmettelin itseäni, koska oli saanut toivomani ihanan tytön. Olen itse hoitoalalla ja tiesin, että minulla on masennus. Kävimme psykiatrian päivystyksessä ja kokenut psykiatri taisi tietääkin, mitä minä en vielä silloin tiennyt eli aavisteli raiskauksen. 
Hän ehdotti psykoterapiaa, missä kävinkin viisi ja puoli vuotta. Siellä tuli esille unohtamani raiskaus. Minulla kävi onni, että sain terapeutikseni kokeneen psykoanalyytikon ja hänen avullaan pääsin tasapainoon itseni kanssa.
Terapian ollessa lopuillaan isäni kuoli ja en ehtinyt hänen kanssaan käydä asioita läpi.
Suosittelen lämpimästi psykoterapiaa. Minä sain elämäni takaisin ja pystyin antamaan edesmenneelle isälleni ja äidilleni anteeksi.
Nykyään rakastan itseäni ja olemassaoloani isäni raiskauksesta huolimatta. Hänelle olen jo aikoja sitten antanut anteeksi. Hänkin oli huutolaislapsi ja myöhemmin helposti manipuloitavissa.
* * *
Ajattelemisen aiihetta antoi: Maria.
* * *
Lue lisää:
Anna: Vanhempamme purkivat uupumuksensa lapsiin
Maria Gnosspelus: Kannattaako antaa anteeksi? Hyvä Terveys 6.3.2012.
Sari Helin: Miksi lestadiolaisten ihmisoikeusrikokseen ei puututa? YLE 17.9.2014.
Kim Hyun Hee: Sieluni kyyneleet
Antti Honkamaa: Kirjaväite: Poliisi salaili lapsen raiskausta. Iltalehti 26.4.2012.
Johanna Hurtig ja Mari Leppänen (toim.): Maijan tarina. Kirjapaja 2012.
Johanna Hurtig: Taivaan taimet: uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Vastapaino, 2013.
Pekka Hämäläinen: Elämä on epäreilua – Hyväksy ja anna anteeksi. Minerva, 2008.
Vuokko Ilola: Lapsen usko. Blogikirjoitus 16.8.2016, Kotimaa24.
Vuokko Ilola: Pelkoja ja pelottelua. Vartija 13.6.2015.
Emilia Karhu: Suurperhe-elämä ja ehkäisy puhuttavat Kotimaa24:ssa. Kotimaa24 27.9.2012.
Sauli Karhu: Lapselle ei saa kertoa helvetistä. Blogikirjoitus 4.10.2016.
Sauli Karhu: En olisi kaivannut vakaumukseni kunnioittamista. Uskosta näkemiseen? -blogi 6.11.2016.
Lucas: Kun pyhästä paljastuu pahuus
Lääkärin kanta: Vl-yhteisö oikeudelliseen vastuuseen ehkäisykielto-opista
Aila Ruoho ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus – vanhoillislestadiolaista perhe-elämää. Atena 2014.
Taija Teekkari: Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?
Torvi: Usko, toivo ja r…
Janne Villa: Suojelkaa edes lapsia. Tampereen Kirkkosanomat 6.6.2012.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Hieno kirjoitus. Minäkin suosittelen terapiaa kaikille tästä uskonryhmästä kärsiville. Monet löytävät elämälleen uuden tarkoituksen terapiassa ja vasta siellä oppivat kuuntelemaan itseään. Moni saa elämänhallinnan kuntoon vasta aikuisiällä uskonyhteisöstä erottuaan. Kun lapsesta asti opetetaan, että elämän tulee olla kilvoittelua ja kärsimystä, kynnys avun hakemiseen voi tuntua korkealta. Tällaisilla uskonyhteisöillä on kauskantoisempia vaikutuksia kuin moni maallikko tajuaakaan: lapsena alkanut opetus ja manipulointi vaikuttaa yksilön koko elämänkulkuun.
Tsemppiä kaikille asian kanssa kamppaileville!
Jumalan valtakunnassa ei raiskata lapsia eikä naisia, Jumalan valtakunnassa vaikuttaa Pyhä henki. Lestadiolaisessa jumalan valtakunnassa hoidetaan asiat vahvimpien ehdoilla, sellainen aiheuttaa tuskaa ja kärsimystä, näin on päässyt käymään kun Pyhä henki yritettiin vangita ihmisen hallintaan, jälki on rumaa.
Jäi tarinasta surullinen, ahdistunutkin mieli. Tekeekö ko. kultti OIKEASTI mitään asiain korjaamiseksi? Vai onko vakuuttelu tästä kaikki ollut vain huulten höpinää mediassa…?
Ihmiset: Vaikka Suomessa on uskonnonvapaus, varokaa näitä sairaita kultteja, ja jos mahdollista, niin erotkaa viipymättä!
On helppo sanoa, että erotkaa kaikki!! . . . Tuo yhteisö on niin tiivis ja manipuloiva, että ihmiset, jotka ovat lapsuutensa ja nuoruutensa kasvaneet tuon yhteisön piirissä, elävät ihan omassa todellisuudessaan. Heille maailma näkyy ihan erilaisena. Kaikki katsotaan mustavalkoisten lasien läpi, on vain me ja muut. Tuo muu maailma on paha ja pelottava, vain yhteisössä on kaikki hyvä ja totuus. Kaikki se ahdistus ja paha, mitä koetaan, nähdään ulkopuolelta tulevana ja synnin vaikutuksena, ei itse yhteisöstä johtuvana. Koska kaikki epäily ja oma ajattelukin on saarnattu synniksi, ei kuuliainen seurakuntalainen uskalla edes miettiä näitä asioita. On vain uskottava niin kuin opetetaan.
Jos joku uskaltaa mielessään kyseenalaistaa näitä ”ikuisia totuuksia” ja huomaa miten hataralla pohjalla koko lahko lepää. Miten tuo ”muuttumaton oppi” on viime vuosikymmenien aikana muuttunut. On traagista miten tuosta muuttumattomuudesta yritetään edelleen pitää kiinni, ei voida tunnustaa tehtyjä virheitä, vaan yritetään saada porukka unohtamaan nuo 70-luvun opetukset. Nuoret eivät niitä muistakkaan, mutta me vanhemmat muistamme kyllä ihan liiankin hyvin nuo yhteisön pimeät vuodet tai paremminkin vuosikymmenet, Silloin porukka peloteltiin niin hyvin hiljaiseksi, ettei kukaan uskaltanut kyllä tyhmintäkään opetusta arvostella. Nyt pikkuhiljaa löysätään niitä suitsia, mitkä H.S. veti silloin niin kireälle, että kaikkien suupielet olivat vereslihalla. On todella huvittavaa miten tämän seurakunnan erehtymättömyysopin vuoksi kaikkien typeryyksien korjaaminen kestää vuosikymmeniä. On odotettva, että asiat unohtuvat ja sitten vasta voidaan varovasti ottaa uusia kantoja asioihin.
Tosiasiassa tuo yhteisö, vaikka pitääkin itseään kirkon herätysliikkeenä ja omasta mielestään on sen ”ydintä” , on puhdas lahko, koska se ei hyväksy ketään muita eikä pidä oikeaoppisena mitään muuta ryhmää kuin itseään.
Niin totta kuin vain voi olla on tuo Carlon kirjoitus. Vl-kielellä sanottuna vastaa henkeen. Sitä vain aina ihmettelen, kuinka vastuuntunnotonta porukkaa istuu siellä SRK:n johtokunnassa. Heidäthän on ”valittu” päättämään. Vai onko heidät sittenkin ”valittu” vain salaamaan vanhoja rikoksia ja peittelemään oppiharhojaan? Pelkäävätkö he toisiaan niin paljon, etteivät uskalla korjata tehtyjä vääryyksiä ja opillisia harhojaan?
En tunne kaikkia noita taustoja joista Carlo kirjoitti mutta monessa suhteessa kirjoitus on täysin totta. Kun ryhmä tai lahko tarpeeksi kauan sinulle uskottelee, että vankilan kalterit ”suojelevat” eivätkä vangitse, alat uskoa vannkilan ”vapautena” ja kalterit suojamuureina vaikka todellisuus on jotain aivan muuta. Sen jälkeen aidosti vapaaksi pääsy on hirveän työn takana ja vapaaksi pääsee useasti vasta henkisesti rampautuneena ja elämästään monia läheisiä ihmissuhteita menettäneenä. Ja monesti siinä vaiheessa, kun on elänyt ison osan elämästään laput silmillä, totuuden näkeminen tekee todella kipeää. Mieluiten ihminen torjuu ja välttää sen.
Sitä omaa ahdistusta keventää aina jos pystyy antamaan anteeksi. Onkohan kirjoittaja saanut tätä neuvoa keneltäkään? Kun itse syntisenä saa uskoa synnit anteeksi, Pyhä henki vaikuttaa sydämessä että tulee halu antaa muillekin anteeksi.
Uskon kannalta katsottuna kaikki synti vie eroon Jumalasta. Ei ole pientä syntiä tai pahaa syntiä. Kun ihminen on rikkonut yhtä käskyä vastaan, hän on rikkonut kaikkia käskyjä vastaan.
Minä ja sinäkin olemme rikkoneet kaikkia käskyjä vastaan. Siksi me tarvitsemme Jeesuksen armoa. Armosta käsin tulee halu seurata Jeesusta ja tehdä niinkuin Jumala on itse ilmoittanut meille olevan parhaaksi. Teot eivät pelasta. Pelastus tulee yksin uskosta, yksin armosta, Jeesuksen ristinkuoleman tähden.
Mielestäni Jumala on antanut meille kaiken. Ihanan puutarhan, puut, pensaat, marjat ja oman vapaan tahdon. Mielestäni Jumala omassa innoituksessaan sai aikaan Aatamin syntymän ja sit myöhemmin Eevan. Hän on antanut meille jo alusta alkaen kaiken kauniin. Hän ei ole hyökkäävä, ilkeä eikä varsinkaan vahingoniloinen vaan rakastaa meitä kaikkia!
Jos ajatellaan maailmankaikkeutta ja eri uskontoja, niin tämä pieni uskonlahko on aivan minimaallinen. Kiinassa on kielletty useamman lapsen teko, koska maapallo ei pysty ruokkimaan enempää ihmisiä. Ajattelen näin, että mielestäni jumala on rakkaus ja hän haluaa meille aina parasta. Mielestäni myös raamatusta on poistettu paljon asioita ihan sen takia, että se kannattelee määrättyjä ”valtaatekeviä”.
Onpa aika erikoinen kommentti ”RAAMATUSTA ON POISTETTU PALJON ASIOITA” voisitko hyvä ystävä lukea RAAMATUN VIIMEISILTÄ SIVUILTA KUINKA VAKAVASTA ASIASTA ON KSYMYS JOS TÄMÄN KIRJAN KIRJOITUKSISTA JOKO POISTETAAN TAI SINNE LISÄTÄÄN JOTAIN.
Ihan mielenkiinnolla kysyn, että mihin perustuu se, että ei saa ehkäistä?
Miksi sieltä on poistettu jälleensyntymä?
Kiinassahan tämä ”uskonto” olisi tuomittu jo syntyessään…