– Lähes viiden tunnin hoitokokous päättyi puolen yön jälkeen. – Erkki Hurtig.
Tornion rauhanyhdistyksen johtokunta yritti erottaa liikkeen hoitokokousmenettelyjä kritisoineen, aiemmin rauhanyhdistyksen puhujana toimineen suurperheen isän Erkki Hurtigin yhdistyksen jäsenyydestä. Erottamishankkeen vahvana taustavoimana lienee liikkeen valtakunnallinen johto, SRK:n johtokunta.
Rauhanyhdistyksellä luettiin kokoontuneelle siionille hiljattain sunnuntain seurojen jälkeen rauhanyhdistyksen johtokunnan kirje, jonka mukaan Erkki Hurtigilla on erilainen ymmärrys uskonasioista kuin johtokunnalla ja muulla seurakunnalla. Tämä tarkoittaa käytännössä, että johtokunnan mielestä hänen ei katsota olevan enää oikealla tavalla kristitty. Poikkeuksellisesti osa väestä asettui puolustamaan Hurtigia ja tuomitsi johtokunnan kirjeen.
Hurtigin mukaan rauhanyhdistyksen kokouksessa oli käytetty kaksi puheenvuoroa, joissa asetuttiin yhdistyksen johtokunnan puolelle ja yhdeksän puheenvuoroa, joissa puolustettiin häntä ja tuomittiin johtokunnan kirje aiheettomana. Enemmistössä puheenvuoroja ei siis katsottu olevan perusteita erottamiselle. Eräässä johtokunnan menettelyä kritisoineessa puheenvuorossa todettiin, että seurakunnan on mahdotonta ottaa kantaa asiaan, koska suuri osa läsnäolijoista ei edes ole perillä, mitä kaikkea tähän liittyy. Lisäksi asiasta jyvällä olevienkin tiedot perustuvat lähinnä huhuihin. Näinollen mielivallan riski asian tällaisessa käsittelyssä on todella suuri.
Erottaminen lienee kuitenkin tosiasia, ennemmin tai myöhemmin näin yleensä aina tapahtuu.
Erkki Hurtigin mukaan rauhanyhdistyksen kirjeen taustalla on lukuisia seikkoja, joista osa liittyy herätysliikkeen ylimmän johdon menettelyyn lastensuojelukysymyksissä, osa taas muihin hänen avoimesti esille ottamiinsa kysymyksiin ja julkisiin puheenvuoroihin herätysliikeken kysymyksistä.
Vl-liikkeen sisällä ei ole lupa arvostella yhteisön johdon eikä puhujien menettelyjä eikä varsinkaan tuoda kritiikkiä esille julkisessa keskustelussa. Siitä seuraa aina kurinpitomenettely, useimmiten hoitokokouksen muodossa.
Hurtig on puuttunut vl-liikkeen johdon väärinkäytöksiin
Katso ohjelma:
Ensinnäkin syy erottamiseen on se, että Hurtig on nostanut julkisesti esille sen, että hänelle järjestettiin hoitokokous, jossa häntä kuulusteltiin. Hoitokokouksista on kielletty ehdottomasti puhumasta mitään julkisuudessa. Ilmoittihan SRK:n johto jo pari vuotta sitten, että liikkeessä luovutaan kokonaan hoitokokouskäytännöstä. Silti ne jatkuvat edelleen.
Toisena syynä erottamispyrkimyksiin Hurtig näkee sen, että hän oli valittanut Oulun tuomiokapitulille rovasti Erkki Pirin menettelystä. Asian tutkittuaan tuomiokapituli antoi Pirille kirjallisen varoituksen joulukuussa 2014, rippisalaisuuden rikkomisesta ja papille sopimattomasta käytöksestä.
Erkki Hurtig oli ollut aiemmin ry:n puhuja, mutta hänet oli vapautettu eli asetettu ”istumaan” nelisen vuotta sitten puhujan tehtävistä. Hän ja samoin kirkkoherra Kimmo Sulila joutuivat jättämään ry:n puhujan tehtävän sen jälkeen, kun he olivat kritisoineet SRK:n hoitokokouksia, hengellistä väkivaltaa sekä liikkeessä paljastunutta SRK:n johtoon saakka ulottunutta lasten seksuaalista hyväksikäytön salailua.
– Koen että minut erotettiin puhujantehtävästä siksi, että uskalsin kyseenalaistaa silloisen SRK:n puheenjohtajan Olavi Voittosen toimet erään hyväksikäyttötapauksen hoidossa. Tämän jälkeen eräs SRK:n johtokunnan jäsen käynnisti Tornion rauhanyhdistyksessä prosessin, jonka tarkoituksena oli vaientaa minut. Viime sunnuntain tapahtumat ovat vain jatkoa tälle asialle, Hurtig on kertonut näkemyksenään tapahtumista Kotimaa24:n haastattelussa.
Hurtig oli pyytänyt saada Raamattuun pohjautuvat perustelut puhujantehtävästä hyllyttämisestä. Hänelle oli silloin järjestetty hoitokokous. Hoitokokous oli kestänyt lähes viisi tuntia, jonka aikana rovasti Erkki Piri oli painostanut Hurtigia kolmen tunnin ajan.
Pirin mukaan jokaisella yhdistyksellä on säännöt ja kaikkien jäsenten on toimittava suurin piirtein sääntöjen hengessä. Hänen mukaansa Erkki Hurtig ei ole toiminut yhdistyksen sääntöjen mukaan. Erkki Hurtig puolestaan on kokenut kokouksessa esitetyt epämääräiset heitot ja vihjailut sääntöjen rikkomisesta. henkilökohtaisesti loukkaaviksi.
Hurtig on kertonut, että omassa puheenvuorossaan rauhanyhdistyksellä hän peräänkuulutti Jumalan sanasta nousevia perusteita johtokunnan kirjeen sisällölle. Seurojen jälkeinen
tilanne oli hyvin traumatisoiva erityisesti Erkki Hurtigin lapsille.
Taustana puuttuminen hyväksikäyttörikosten salailuun SRK:n johtokunnan piirissä
Kotimaa24:n haastattelussa Hurtig kertoo, että puhujan tehtävästä vapauttamisen syy oli, että hän oli rohjennut kyseenalaistaa SRK:n silloisen puheenjohtajan Olavi Voittosen menettelyn erään hyväksikäyttötapauksen hoidossa.
Kun lasten hyväksikäyttörikosten salaamisesta oli alkanut tihkua huolestuttavia tietoja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisällä vuonna 2009-2010, silloin vielä seurapuhujana toiminut Hurtig vaati herätysliikettä selvittämään tapausten taustat perusteellisesti ja avoimesti.
Kun SRK:n johtokunta ei halunnut ryhtyä mihinkään toimiin asiassa, ja samaan aikaan paljastui pitkään jatkunut hyväksikäyttötapaus, josta SRK:n silloinen puheenjohtaja Olavi Voittonen oli Helsingin Sanomien tietojen mukaan jättänyt tietoisesti ilmoittamatta viranomaisille, Hurtig oli aikeissa tehdä ilmoituksen poliisille. Hän kävi tapauksesta keskustelua puheenjohtajan kanssa.
Vasta tämä rikosilmoituksen uhka pani SRK:n johtajaan vauhtia vuonna 2010. Puheenjohtaja hyväksytytti heti seuraavana päivänä SRK:n työvaliokunnalla päätöksen käynnistää sisäinen selvitys johtokunnan menettelystä. Voittonen on itse kertonut Helsingin Sanomille, , että SRK:n johtokunnan toimia koskeneen selvitystyön laukaisi juuri Erkki Hurtigin ilmoitus asian selvittämisestä poliisin kautta. SRK:n johtokunta teetti selvityksen, jonka se itse sitten julisti salaiseksi. Edes kaikki johtokunna jäsenet eivät saaneet perehtyä selvitykseen kunnolla.
Julkisuuteen puheenjohtaja Voittonen antoi tiedon, että johtokunnan toimissa ei selvityksen tuloksena todettu ilmenneen mitään moitittavaa.
Syytös rukoilemisesta samasukupuolisen parin puolesta
Lisäksi rauhanyhdistyksen johtohenkilöt ovat moittineet Erkki Hurtigia siitä, että hän oli ottanut kantaa kysymykseen, voidaanko parisuhteensa rekisteröineiden homoseksuaalien puolesta rukoilla. Hän on myös puolustanut homojen puolesta rukoilemista, siinä kuin muidenkin puolesta on lupa rukoilla.
– Piri nosti hyllyttämiseni syyksi sen, että olin julkisesti ottanut kantaa kirkolliskokouksessa käytyyn keskusteluun rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta, kertoi Hurtig Kotimaa24:n haastattelussa.
Erkki Hurtig oli todennut haastattelussa vuonna 2010:
– Esimerkiksi minun mielestäni homoparien puolesta saa ja pitääkin rukoilla. Raamatun mukaan meidän pitää rukoilla vihollistemmekin puolesta, eivätkä homot edes ole vihollisiamme. (Pohjolan Sanomat 25.11.2010.)
Rukouksessa, jota Hurtig on kannattanut, ei ole kysymys avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta, vaan parin puolesta rukoilemisesta. Kyuseessä on täsmälleen sama kanta, joka on ollut piispojen esitys ja kirkolliskokouksessa hyväksytty kanta. Sitä samaista menettelyä kannattivat kirkolliskokouksessa kaikki vanhoillislestadiolaisetin kirkolliskokousedustajat. Mutta Hurtigin kohdalla tätä on käytetty häntä vastaan ja mustamaalaamaan häntä kristittynä.
Hurtig oli toivonut haastattelussaan herätysliikkeeseen ylipäätään monipuolisempaa ja avoimempaa sisäistä keskustelua uskonasioista. Mutta näistä haastattelulausunnosta eivät Tornion ry:n johtokunnan jäsenet ole pitäneet. Hurtig on saanut osakseen vuosien mittaisen mustamaalaamiskampanjan.
Hurtigin mukaan rauhanyhdistyksen tammikuisessa kokouksessa käytettiin kaksi puheenvuoroa, joissa asetuttiin yhdistyksen johtokunnan puolelle ja yhdeksän puheenvuoroa, joissa puolustettiin häntä. Näin ollen ainkaan kaikki yhdistyksen paikalla olleet jäsenet olleet erottamisen kannalla. Erottaminen lienee kuitenkin tosiasia.
Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Timo Huhtala: En tuomitse Erkki Hurtigia kadotukseen, kyse ei ole liikkeestä erottamisesta
Kotimaa24 on haastatellut myös Tornion ry:n johtokunnan jäseniä. Yhdistyksen johtokunnassa koetaan, että Hurtig on toistuvasti nostanut julkisuudessa asioita esille liian yksipuolisesti.
Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Timo Huhtala on kuitenkin todennut Kotimaa24:lle, että hän ei ole sulkemassa Hurtigia liikkeen ulkopuolelle eikä ole tuomitsemassa häntä kadotukseen. Hän korostanut, että asiassa on kyse uskosta, mutta kyse ei ole sulkemisesta liikkeen ulkopuolelle. Tämä on jokseenkin moniselitteinen lausunto.
– Asia on ollut minulle hyvin raskas, enkä halua olla julkisesti pahentamassa asiaa. Minusta on hyvä, että asia on myös rohkaissut ihmisiä lähestymään henkilöä.
– On totuudessa rakastamista sanoa rehellisesti, jos näkee toisen uskossa olevan eroa, Huhtala sanoo.
– Koska henkilö on tuonut julkisesti kantojaan esille, päädyimme vuosien pohdinnan jälkeen tällaiseen vaikeaan ratkaisuun, että on uskallettava tuoda viestiä seurakunnalle. Yhteisössämme on kyselty paljon, miksi henkilön rikkovaksi koettuun toimintaan ei ole otettu mitään kantaa. Halusimme nyt tuoda julkisesti esiin, että emme ajattele tietyistä asioista Hurtigin kanssa samoin, Huhtala toteaa. Huhtala painottaa, että kirje oli suunnattu seurakunnalle eikä vain Erkki Hurtigille. Siinä ei haluttu tuoda yksittäisiä asioita kaikkien ruodittavaksi.
Huhtala sanoo myös, että johtokunnan kirje, jossa erottammisesta ilmoitettiin Hurtigille ja paikalla olleille uskoville, ei liittynyt Hurtigin tuomiokapitulille tekemään kanteluun. Aikaisempi Hurtigin kanssa pidetty kokous ”ei hänen mukaansa ollut hoitokokous”.
Timo Huhtalan puheista huolimatta tosiassa on kyse erottamisesta, sillä Erkki Hurtigin kertoman mukaan kaikki Tornion vanhoillislestadiolaiset eivät enää tervehdi häntä Jumalan terveellä.
Tervehtimättä jättäminen tarkoittaa vanhoillislestadiolaisuudessa ainä käytännössä sitä, että asianomaisen ei katsota olevan enää ”oikealla tavalla” uskomassa. Tällöin henkilö ennne pitkää joutuu eristetyksi kanssakäymisestä.
Markku Seppänen: On ”osoitettava kuuliaisuutta tälle joukolle”
Tornion rauhanyhdistyksen loppiaisseuroihin oli kutsuttu puhujaksi SRK:n toimitusneuvoston puheenjohtaja Markku Seppänen. Hän lausui puheessaan muun muassa niin, että vain tämän joukon mukana ja sille kuuliaisena ihminen pääsee taivaaseen, muuten ei pelastusta ole tiedossa. Näin kuulijoille alleviivattiin varoittavasti muut ulossulkevaa seurakuntaoppia ja sitä, miten tärkeää on osoittaa kuuliaisuutta nimenomaan tälle yhteisölle, koska vain sen avulla voi päästä osalliseksi Jumalan armosta.
Markku Seppänen on tullut aiemminknin tunnetuksi voimakkaasta kuuliaisuuden korostuksestaan puheissaan ja kirjoituksissaan. Hän on esimerkiksi varoitellut lestadiolaisia sellaisista uskonveljistä ja -sisarista, jotka perustelevat uskonkäsityksensä Raamatulla.
Kirottu olkoon sellainen rakkaus ja yksimielisyys, jonka varjelemiseksi täytyy Jumalan sana panna vaaralle alttiiksi. – (Galatalaiskirjeen selitys, 2003, s.469.)
Ellei minua saada vakuutetuksi Raamatun todisteiden ja selvien järkisyiden avulla – paaviin ja kirkolliskokouksiin yksinään en luota, koska on tunnettua, että ne ovat monta kertaa erehtyneet ja puhuneet ristiin – niin esittämäni raamatunkohdat vakuuttavat minut. Olen sidottu Jumalan sanaan. Sentähden en tahdo peruuttaa mitään, koska ei ole oikein eikä hyödyllistä toimia omaatuntoaan vastaan. Jumala minua auttakoon. – (Puhe Wormsin valtiopäivillä 1521.)
Väkivallasta ja alistamisesta ei päästä ”anteeksipyyntöautomaatilla”
Erkki Piri on todennut Kotimaa24:n haastattelussa, että konflikti saadaan korjatuksi sillä, että kaikki osapuolet myöntäisivät omalta puoleltaan tapahtuneet virheet ja pyytäisivät niitä anteeksi ja myös antaisivat sydämestään anteeksi. Se kuulostaa kauniilta ja sopuisalta.
Erkki Hurtig puolestaan on pitänyt ongelmallisena keskustelun alaisena olleiden kysymysten kuittaamista ”anteeksiannon automaatilla”, selvittämättä niitä perin juurin. Hän näkee vaarana, että väkivaltaan syyllistyneet pyrkivät säilyttämään määräysvaltansa ja mielivaltaiset menettelytavat pyytämällä vain pikaisesti anteeksi. Tällä pyritään saamaan yksityinen ihminen, väkivallan uhri, vaikenemaan. Silloin mielivalta edelleen vain jatkuu eikä mikään todellisuudessa muutu parempaan, rehellisempään suuntaan. Keskustelu jää siihen.
On tunnettua, että lestadiolaisuudessa kerran anteeksi annettuihin asioihin ei sovi enää myöhemmin palata. Tämä asia on Hurtigin mukaan lestadiolaisuudessa johtanut vakaviin ongelmiin niin hengellisen, fyysisen kuin seksuaalisenkin väkivallan osalta. Erkki Hurtig sanoo, että uhreilla täytyy olla lupa puhua yhä uudelleen traumaattisista asioista, jotta niistä voi vähitellen päästä yli.
Tornion rauhanyhdistyksellä on ollut mahdollisuus käynnistää avoin ja rehellinen keskustelu yhdenvertaiseessa hengessä. Tätä lestadioalisuudessa kaivattaisiin. Ilman painostamista, ilman leimaamista ja ilman mustamaalaamista. On vahinko, että ei ole kyetty käsittelemään ongelmakysymyksiä asiallisesti ja reilusti eikä olla valmiita suoraan tasaveroiseen vuoropuheluun. Jälleen on turvauduttu hengelliseen väkivaltaan. Samoin kuin SRK:n taholla.
Painostaminen, mustamaalaaminen ja väkivallalla sekä sen jälkeisellä anteeksipyynnöllä vaientaminen eivät millään voi olla oikean elävän kristillisyyden tunnusmerkkejä. Väen väkisin halutaan painaa jotakin pinnan alle. Edelleenkään ei olla valmiita myöntämään omia virheitä ja mahdollisia harhaopetuksia.
Kotimaa24 teki haastattelun päätteeksi kysymyksen: Miksi Erkki Hurtig sitten haluaa edelleen kuulua lestadiolaiseen liikkeeseen ja kulkea mukana joukossa, jossa häntä on kohdeltu huonosti?
– Rakastan tätä liikettä. Lapsesta saakka olen kulkenut mukana ja olen saanut lestadiolaisuudesta niin paljon myös hyvää, Hurtig vastasi.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi: Tatu.
* * *
Lue lisää:
Erkki Hurtigin usko kyseenalaistettiin rauhanyhdistyksellä. Kotimaa24 7.1.2015. (Vaatii rekisteröitymisen.)
Matti H.: Yksi usko?
Matti Huuskonen ja Aimo Katajamäki: Lestadiolaisjohtaja antoi hyväksikäyttäjän välttää poliisin. Helsingin Sanomat 5.1.2014.
Matti Huuskonen: Lestadiolaisten kakkosmies ajautui umpikujaan – lähtölaskenta alkoi kirjeestä. Helsingin Sanomat 6.1.2014.
Johanna Hurtig: Taivaan taimet: Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta. Tampere: Vastapaino 2013.
Vuokko Ilola: Mielisairas, henkisesti sairas, sairas, hankala luontoinen, eriseurainen, ”Jumalan” valtakunnan vastustaja. Blogikirjoitus 15.3.2015.
Kairankävijä: Aika tehdä parannus vääristä erottamisista ry:llä
Kari Latvus: Tutkimus tuo esiin hengellisen väkivallan vanhoillislestadiolaisuudessa. Kirkonkellari 19.5.2012.
Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö. Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Tampere: Vastapaino 2012.
Lucas: Risto Leppänen ja Heikki Rainio joutumassa puhujakieltoon Turun rauhanyhdistyksellä
Lucas: SRK selvityttää herätysliikkeen johdon menettelyn pedofiliarikoksissa
Lucas: Turun rauhanyhdistyksen johtokunta suvaitsevaisuuden tiellä
Peltonen: Markku Seppänen: Varokaa niitä, jotka perustelevat uskon Raamatulla!
Seurakunnan pää ja Kristuksen ruumis. Blogikirjoitus 13.7.2015, Siionin Kevät -blogi.
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Hoitokokouksia suurempi ongelma tällä hetkellä on se, että seurakunta katsoo olevansa erehtymätön. Ja mitä itse kukin sanalla ”seurakunta” ymmärtää. Mitä sillä kristinopissa tarkoitetaan? Siitä ei ole kunnolla keskusteltu eikä opetettu vl liikkeessä. On vaan annettu ymmärtää että ”seurakunta” on vaikkapa SRK:n johtokunnan mielipide. ja ”seurakunta” on puhujainkokous ja sen ”kannanotto”. Mutta onko mikään yksittäinen, suunnitelmallisesti tai sitten vain sattumoisin paikalla oleva ihmisjoukko ei ole ”seurakunta”… eikä se tietenkään voi kristinopin mukaan olla mikään ”erehtymätön” joukko.
Vain Jumalalla on kaikki tieto ja viisaus kaikkina aikoina, eikä sitä kaikkea ole ihmisellä eikä ihmisryhmällä.
Sekava ja väärin ymmärretty seurakuntakäsitys on yksi syyllinen hoitokokousten käyttämiseen. Näin seurakunnan ”rajaton” mielivalta ulottuu sellaisille osa-alueille, joihin sen ei tulisi ulottua. Se rajoittaa silloin määräysvallallaan kristityn vapautta uskoa vapaasti.
Minä en ainakaan ole kuullut, että seurakunnaksi olisi määritelty puhujainkokous ja sen kannanotto. Olen aina kuullut saarnattavan, että seurakunta koostuu uskovaisista ihmisistä, jotka ”kuulevat Hänen äänensä”.
Joh. 10:27
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.”
Kirjoitit:
”Vain Jumalalla on kaikki tieto ja viisaus kaikkina aikoina, eikä sitä kaikkea ole ihmisellä eikä ihmisryhmällä.”
Ihmisen lihalle ei tietenkään ole annettu oikeaa ymmärrystä, mutta se on lahjoitettu uskovaisille Pyhän Hengen voimasta. Tätä kuvataan saarnoissa usein ”uudeksi osaksi”, jonka avulla asiaa pystyy jollakin tavalla pukemaan sanoiksi.
Luuk. 10:22
Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”
Joh. 16:13
”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.”
Gal. 2:20
”ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”
”Minä en ainakaan ole kuullut, että seurakunnaksi olisi määritelty puhujainkokous ja sen kannanotto. Olen aina kuullut saarnattavan, että seurakunta koostuu uskovaisista ihmisistä, jotka ”kuulevat Hänen äänensä”.”
Niin minäkin olen kuullut saarnattavan, mutta en ole kuullut tuota että puhujainkokouksen kannanotto olisi saanut koskaan kritisoida vaikka omatunto olisi sitä vastaan kehoittanut näin tekemään. Tuo kun sanot että ”kuulevat hänen äänensä” , on srk kristillisyydessä saanut vain väärän suunnan, siellähän puhujan suu ”täyttyy” Pyhällä hengellä eli seurakunnan rooli on vain nyökkäillä eikä oikeasti kuunnella. Jos kuuntelee ja ei kuulekaan Hyvän paimenen ääntä niin se katsotaan tälle kuulijalle pahaksi. Minusta Srk on eksytyksen opissa koska luulee vanginneensa Pyhän hengen, tästä Raamattu sanoo aivan toisin kun sen mukaan Pyhä henki kulkee missä tahtoo eikä siellä missä Srk tahtoo.
Jep. Liian herkästi menee siihen, että johtokunta päättää.. Ei se ole erehtymätön. Juuri Hurtig on ymmärtänyt asian oikein.. Eli aina löytyy joukosta joku, joka ymmärtää asian oikein. Kyse on vallankäytöstä, ei uskonasiasta. Ei Hurtig poikkea yhtään Raamatun opetuksista. SRK vaan haluaa pysyä perinteisissä toimintatavoissa, jotka nykyään on nähty lukuisten ihmisten silmissä peittelevän ja salailevan hankalia asioita ja aiheuttavan inhimillistä kärsimystä. Uskon edelleen, kuin Raamattu ja yhteisö opettaa ja VL-yhteisössä opetetaan kyllä oikein, mutta vallankäyttö on monesti vääränlaista eli, salailevaa jo monesti aiheuttanut paljon hengellistä väkivaltaa.
Ei kellään ihmisellä ole tuomiovaltaa toiseen.. Jeesus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.. Vallan pitää vaihtua tiheään. ettei se nouse kellään päähän. Ei SRK:lla ole mitään valtaa sanoa mittään muuhun, kuin hallinnollisiin asioihin. VOI sieltä antaa ohjeita ja mietintöjä, mutta Raamattu on edelleen se ohje, jolla mennään ja johon kaiken on pohjauduttava.
Ja on ymmärretty väärin kohta, jolla uskovaisia ”pidätetään” synteihinsä.. Ymmärrän, niin, että jolle ei saada antaa syntejä anteeksi täällä eläissään, ei niitä ole annettu anteeksi taivaassakaan. Tuo Kyseinen Raamatun kohta ei anna oikeutta hengelliselle väkivallalle. Raamattuhan opettaa olemaan kärsivällinen, armollinen ja pitkämielinen langennutta kohtaan. Pyhä Henki neuvoo langenneelle, jos hän on rikkonut omaatuntoaan. Jos ei, niin silloinkin täytyy langennutta puhutella kaikella rakkaudella. Eihän parannusta voi tehdä synnistä, jota ei tunne. Joskus ,menee pitkään, ennenkuin Pyhä Henki sen kirkastaa synniksi.. Muistakaa, että ainut työ on, että haluamme uskoa, muuta emme voi.
SRK
on etupäässä hallinnollinen elin, joka mahdollistaa ja koordinoi jäsenyhdistystensä toiminnan, lähetystyön ja julkaisutoiminnan. Siitä ei saa muodostua ns. Jumalan huoneen hallitusta, sillä SRK:ssa ollaan myös vain palvelutehtävässä Jumalalle, ei tuomitsemassa ketään.
Samasta aiheesta voi lukea myös lehtijutun täältä:
http://www.pohjolansanomat.fi/Paikalliset/1194952013622/artikkeli/kotimaa+24+tornion+rauhanyhdistys+keskusteli+jasenensa+uskosta+taustalla+mielipide.html
Jeesus sanoo: ”MIssä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän kanssaan” ; eli siinä on ”seurakunta” . Västeråsin valtiopäivät 1527: ”Siellä missä Jumalan Sana oikein saarnataan ja saakramentit Kristuksen asetuksen mukaan jaetaan”, siellä on Kristuksen seurakunta. – Luin tuon Pohjolan Sanomien jutun. Siinä oli jo 50 kommenttia puolesta ja vastaan, enimäkseen vastaan SRK:n päätöksiä.Enimmäkseen samojen asoitten toistoa.
SRK-väen kannattaisi nimetä oma paavi, joka on aina erehtymätön muitten puolesta. Kätevää…
Nimetön 329:
”Minä en ainakaan ole kuullut, että seurakunnaksi olisi määritelty puhujainkokous ja sen kannanotto. Olen aina kuullut saarnattavan, että seurakunta koostuu uskovaisista ihmisistä, jotka ”kuulevat Hänen äänensä””.
Aina on saarnattu, että Pyhä Henki puhuu puhujan suulla ja Jumalan seurakunta on Saara-äiti, joksi käsitetään yleisesti ry:n johto, puhujainkokous ja SRK:n toimielimet Päivämiestä myöten. Seurakuntalaiset ovat vain pelkän kuulijan ja kuuntelijan osassa, eikä heillä todellisuudessa ole mitään osaa eikä arpaa siihen, mitä ja miten opetetaan ja saarnataan.
Miksi sitten aina saarnataan, että seurakunnan tehtävä on tarvittaessa neuvoa puhujaa, jos puhuja erehtyy tai ”äänessä” kuuluu jotakin vierasta? Tulee mieleeni esim. homoliittojen puolesta rukoilemiseen liittyvä äänestys, joka alkoi herättää uskovaisen kesken hämmennystä. Myöhemmin myönnettiinkin, että oli äänestetty vastoin Raamattua ja yhteistä ymmärrystä.
Höpöhöpö, Raamattu ei kiellä rukoilemasta kenenkään puolesta. Yhteinen ymmärrys ei takaa että se on Raamatun mukainen ymmärrys. Puhujien äänessä kuuluu jatkuvasti vierasta ja Raamatun vastaista, miksi niihin ei seurakunta puutu? Koska Srk on se joka määrittelee yhteisen kannan. Seurakunta vain myötäilee sitä.
”Jos ihmiselle tulee salattu luulo oman kristillisyytensä paremmuudesta
toisten Jumalan lasten rinnalla, ei hän alennu ottamaan vaaria toisten
rakkauden neuvoista ja varoituksista, sillä kuinkapa hän niiden neuvoista
vaarin ottaisi, jotka hän sydämessään ylenkatsoo.
Sellainen kristitty on sen vuorille eksyneen lampaan vertainen, jonkä löytymisestä Hyvällä Paimenellakin oli vakavat epäilykset, koska Hän sanoo: ”Jos niin tapahtuu, että hän sen löytää”.
Hyvän Paimenen lammaslauma, Herran seurakunta, on sille ihmiselle niin
halpa-arvoinen, etteivät siinä annetut rakkauden neuvot ja varoitukset, eivät yksityiset, eivät kahden ja kolmen kesken annetut, eivätkä kokoontuneen seurakunnan antamat varoitukset merkitse hänelle mitään.
Minkä tähden hän ei niistä perusta? Sentähden, kun hän mielestään ei niitä tarvitse, vaan itse ymmärtää asian paremmin. Sellainen ihminen uskaltaa itseensä, sillä ei hänellä ole vaivaa oman heikkouden tunnosta. ” (O.H. Jussila Siionin Lähetyslehdessä v 1934 )
Ajankohtaista ja tärkeää meille kaikille vielä tänäänkin. Hyvä on huomata seurakuntaopin muuttumattomuus.
Tässä tapauksessahan ei ole kysymys tottelemattomuudesta Jumalan seurakunnalle, kysymys on yhden uskovaisen ihmisen omantunnon kyseenalaistavasta toiminnasta toisten uskovaisten toimesta. Ei kannata lähteä siteeraamaan kirjoituksia joita ei ymmärrä. Ja tämäkin O.H. Jussila on vajavainen kuten kaikki olemme Jumalan tahtoa ja sanaa ymmärtämään. Suurin kaikista on rakkaus, ja ei ihmiselle kuuliaisuus vaan Jumalan sanalle.
Mut varmaan lynkataan tästä viestistä mut uhallaki sen kirjotan. Oon aina ihmetelly ihmisiä mitkä alkaa muuttaan jotain vanhaa uskontoa uusiksi ja keksiin jotain muutoksia mitä joku uskonto on ollu jo vuosisatoja. Miks ei vaan perusteta uutta vaikka Vanhoillislestaadiolais kakkosta? Sit tehhään juuriki sellaset säännöt niinku sillä porukalla halutaan ja jatketaan siitä. Noinhan kaikki muutki uskonnot on luotu. Annetaan muiden uskoa miten haluaa ja ei turhaa kiusata ketään niin eiköhän sutki sillon jätetä rauhaan? En miekään alkanu muuttaan uskontoa ku se vaan tuntu siltä et tää ei oo mun juttu, annoin niille sen vapausen ja jatkoin omaa polkua. Vaikka kuin oli kyseinen isukkikin jutellu uskon asioista ja yrittäny kääntää päätä, liekö sitten ollu just sitä hirveästi parjattua hoitokokousta ku joskus istuttiin poikien kans rivissä ja puhujat paasasi. Jos joku uskoo niinku haluaa niin uskokoon ja antakoon sit vapauden mullekki valita mihin mie uskon. Tää on just tätä ku joku lähtee jostain lahkosta tai erotetaan siitä sen takia kun on eriävät mielipiteet kyseisen uskonnon harjottajien kans siitä mitä saa ja mitä ei saa tehä niin eiköhän tuu se katkeruus päälle ja kokeillaan ees jotenki saaha sitä uskontoa mustamaalattua. Uskonnot on kaikki sekopäisiä ja sillä selvä, sitä ei kukaan muu tuu ymmästään jos ei oo ite siinä uskossa mitä silläkin hetkellä tutkitaan jostain kantilta. Oon ite entinen lestaadiolainen ja omasta mielestä hyvinki onnellinen ku joskus lähin siitä pois, tein sen valinnan ihan ite enkä alkanu muuttaan uskontoa siihen suuntaan miten ite halusin elää. Jos tuntuu siltä niin perustan oman uskonnon ja siinä on kaikki sallittua mikä on laillista, ai niin no mihin siinä uskotaan, no ihan kuule mihin itte haluat. Jos herrra Erkki tuntee et ”nyt minä kyllä niin mieleni pahoitin” nii sole ku lähe lätkiin ja perusta uus lahko. MItä tuota jaappaa ja tappelee. Tässä mistään hyväksi käytöstä ja sen salaamisesta oo kyse vaan siitä että ollaan erilaisia ja eri mieltä ”uskon” asioista ja miten lestaadiolainen pitäis elää. Saa nähä kuka tästä loukkaantuu. Ugh…olen puhunut.
Voi teitä uskovia. Tietäkää, että olette tekemisissä maailman kaikkien aikojen suurimman kusetuksen kanssa. Jumalaa ei ole.
rakkaat kristityt .eikö olisi olisi aika siirtyä Jumalan sanan kuuntelemiseen ja armon vastaan ottamiseen ,ihan jokaisen omalla kohdalla .Lähestymme paaston aikaa ja Kistuksen kärsimystä ja kuolemaa ja ylös nousemuksen juhlaa .Siinä kaikessa on meille jokaiselle kristitylle suuri kiitoksen aihe .Jumala suuressa rakkaudessaan antoi poikansa meidän edestä kärsimiseen ja kuolemaan niin että meillä on iankaikkisen elämän toivo .Tuntuu pahalta kun kun suuri kristittyjen joukko julki kivittää toisiaan .Missä se keskinäinen rakkaus on josta Jeesus puhui .Olen ollut ry.toiminnassa mukana 23vuotta ja minut laitettin ulos ,se oli silloin melkein kuolema ,mutta Jumalan armo oli kohdallani ja tänä päivänä on uskomisen vapaus .Rukoilen jokaisen jokaisen herätys liikkeessä olevan kristytyn puolesta että Jumalan rakkaus pehmittäisi tuomion hengen ,koska se ei ole Jumalasta lähtöisin .Julkisella toistensa kivittämisellä ei saada muuta kun pahaa ja hajotusta aikaiseksi . Tervetuloa katoliseen kirkkoon jos luterissa tuntuu ahdistavalta .
Rakkaudella tervehtien liisa kärkkäinen espoosta .0415459803
Liisa, oletko se tosiaan sinä, vai kirjoittaako joku täällä sinun nimelläsi? En tiennytkään, että sinut olisi hoidettu ulos ja että olisit nykyään katolilainen. Jaksanko uskoa todeksikaan…?
Minä en ole vielä ymmärtänyt tätä lestadiolaista aviovuodeoppia, miksi liike ikäänkuin tunkeutuu toisten pyhille aviovuoteille eikä kunnioita sitä? Olen ymmärtänyt että usein saa olla selittämässä tai häpeämässä jos esim. joku vanhemmalla pariskunnalla ei ole lapsia. Muut lahkon jäsenet katsovat pitkään ja varmaan miettivät etteihän nyt ole vaan kumia tai muuta ehkäisyä käytetty.
Ilmeisesti se oppi tulee siitä Mooseksen kirjassa olevasta; täyttäkää maa?
Aikanaan oli sellainen lahko missä edes aviopuolisot eivät saaneet harrastaa yhdyntää mutta se kuivui jäsenkatoon, lestadiolaisilla se on taas toisinpäin ja onhan ne seurat kyllä kasvaneetkin.
Olen lukenut vanhoja saarnoja ja historioita lestadiolaisuuden vanhoista ajoista. Siitä on vahvistunut käsitys että nykyinen SRK-lestadiolaisuus on itse asiassa kokonaan uusi uskonto, kun vertaa aikaan ennen sotia ja myös 1940-50 luvun vanhoillislestadiolaisuuteen. Puhumattakaan siihen mitä lestadiolaisuus oli 1800-luvulla.
Muutoksesta yksi tärkeä merkki on ”erehtymättömän” seurakunnan ajatus ja ”puhtaan” seurakunnan ymmärtäminen tiettyjen ihmisten joukoksi. Eksklusiivinen seurakuntakäsitys eli ajatus että ”vain tässä joukossa pelastuu” lähti liikkeelle vuoden 1911 vuosikokousseuroista. Mutta tavalliset riviuskovaiset ei ajatellut sydämessään niin. Vasta kun sitä ruvettiin oikein korostamaan, käsittääkseni 60-luvulta lähtien.
# Kaikki, jotka olemme Kristuksen opin jälkeen uudestisyntyneet, olemme tulleet jäseniksi Jumalan seurakuntaan, joka on jumalan Pojan kihlattu morsian, jonka Herra Jeesus on kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan rakentanut maan päälle.
Tämä seurakunta on kaikkein Jumalan lasten äiti, sillä se on raskas Pyhästä Hengestä ja synnyttää lapsia Jumalalle. Sen tähden, jolla ei ole tämä pyhä seurakunta äiti maan päällä , niin ei ole myös Jumala isä taivaassa.
Tämän pyhän seurakunnan Kuningas on Herra Jeesus, joka verellänsä on ostanut tämän seurakunnan itselleen ja puhdistanut kaikista synneistä ; ja on sanansa mukaan asuva tässä valtakunnassa maailman loppuun asti. Tämä valtakunta kyllä seisoo, sillä tässä on Jeesus paras kulmakivi ja perustus.
Mutta uskottomat ovat niin sokeat, etteivät he usko, että Kristus asuu valtakunnassaan maan päällä, vaan palvelevat ja rukoilevat sitä jumalaa, jolla tuulessa valta on. Ei he kärsi, että Jumalan valtakunnasta puhutaan; ei he usko sitä, että Jumalan maja on ihmisten keskellä. # (Nimim. S-Kn Kristillinen kuukausilehti v. 1886).
Miksi olisi seurakuntaoppia pitänyt muuttaa kun jo v 1886 on seurakunnasta uskottu ja opetettu täysin samoin kuin nytkin. Puheet seurakuntaopin muuttumisesta tai erityisestä SRK- lestadiolaisuudesta ovat tarkoitushakuisia ja mielikuvituksen tuotetta.
Ontrus kirjoitti:
”Olen lukenut vanhoja saarnoja ja historioita lestadiolaisuuden vanhoista ajoista. Siitä on vahvistunut käsitys että nykyinen SRK-lestadiolaisuus on itse asiassa kokonaan uusi uskonto, kun vertaa aikaan ennen sotia ja myös 1940-50 luvun vanhoillislestadiolaisuuteen. Puhumattakaan siihen mitä lestadiolaisuus oli 1800-luvulla.”
Olen täsmälleen samaa mieltä. Erosin vl-liikkeestä jo 1970-luvulla kun huomasin ettei liike ole enää lestadiolaisuutta lainkaan. Juuri nämä erehtymättömyyden korostus, eksklusiivisuus, hoitokoukset, seurakuntajumalan korottaminen Jumalan rinnalle ja vähän ylikin sekä syntilistat ja ehkäisemättömyys autuuden ehtoina avasivat silmäni. Tänään ihmettelen sitä, miten on mahdollista, että monet hyvin koulutetut SRK-lestadiolaisessa liikkeessä elävät eivät huomaa näiden ihmisoppien ohuutta ja niiden tuhoisuutta omalle hyvinvoinnilleen. Ehkä selitys tälle on, ettei se olekaan uskonnollisuutta, vaan eräänlaista sosiaalista toimintaa, jonka perustana on erilaisuuden pelko.
Pitkästä aikaa kävin lukemassa tätä huttua täällä.
sama toisten ihmisten mollaaminen ja syntien kauhistelu senkun jatkuu.
Olokaahan ihimiset vappaita! Ei vanhurskauttaminen tapahdu niin, että kauhistelee muiden tekemisiä, arvuuttelee mitä nuo muut minuata miettii jne… vain uskomalla omat syntinsä anteeksi Jumalan Pojan lunastustyön kautta, armosta, perii taivaan. Tätä saarnaa kuulee vl-kristillisyydessä, ja on kuultu aina Jumalan valtakunnasta. Joku tuskaili lapsettomuudesta tuossa aiemmin. Omassa päässään olevat kuvitelmat siitä, että lahkolaiset tuijottaa saat heittää pois. Ei sinua kukaan tuijota! Ole vapaa!
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa että on väärin yleistää ja sitä kautta kohdistaa väittämiä erilaisia ryhmiä kohtaan, kuten lestadiolaisia. Varsinkin kun täällä tuntuu olevan enemmän näitä ihmisiä jotka kirjoittavat kielteiseen sävyyn puolesta ja vastaan ilman minkäänlaista faktaa tai itsekritiikkiä. Itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen järjestöön, olen vaan niinsanottu tavallinen kirkon jäsen. Oman uskoni koetan löytää näiden erilaisten käsitysten välimaastosta menemättä äärilaidoille ja ottaen huomioon kaksi ohjetta. Tee muille niin kuin haluaisit heidän tekevän sinulle ja sitten, että meidän kuuluu hyväksyä myös erilaisuuttakin.
Olen ystävieni kautta jonkin verran nähnyt kuitenkin myös kielteisiä asioita miten lestadiolais uskovat saattavat tehdä toisen elämän lähestulkoon helvetiksi maan päällä. Olen ollut sivusta näkemässä, kun eräs ystäväni joka oli jo pitkään sinkkuna elänyt mutta sitten sai kohdata sen oikean, elämänsä rakkauden. Mutta koska mies ei ollut lestadiolainen, heidän aikeensa seurustella poikkesi lestdiolaisista opeista. Näin läheltä, kuinka ystävääni, tosi kunnollista uskovaa naista, ja hänen miesystäväänsä ruvettiin erilaisin psykologisin keinoin terrorisoimaan uskovien taholta.
Tilanne johti lopulta siihen että ystäväni joutui pakosta etääntymään lähisukulaisistaan koska näitäkin, lestadiolaisia uskovia, alettiin myös painostamaan rauhanyhdistyksellä. Ystävälläni ja hänen perheenjäsenillään on edelleen keskenään läheiset suhteet, mutta esim. hänen vanhempansa joutuvat ”esittämään” muille uskonnon kannattajille että välit olisivat muka viilenneet. Ihmetyttää tämmöinen kristittyjen ihmisten käytös, koska kristinuskon eräs peruspilareista on käsittääkseni suvaitsevaisuus. Tämän takia oma kantani lestadiolaisuuden suhteen on kahtalainen, sekä-että. Näen siinä sekä paljon hyvää että todella pahaa. Ja tällä hetkellä se on kallellaan negatiivisen puolella, kun olen nähnyt miten ystävääni on kohdeltu.
Täällä siis toisten mielipiteet on huttua. Se on totta että uskomalla omat syntinsä anteeksi Jumalan Pojan lunastustyön kautta, armosta, perii taivaan.Tämä sanoma kaikuu kristillisyydessä kaikkialla, vain Srk kristillisyys rajaa sen ilosanoman ihmisen työksi. Vl kristillisyys ei niin tee, tästä on todistuksena Laestadiuksen vanhat saarnat. Omassa päässä olevat ”kuvitelmat” on jokaisen kohdalla totta, ei niitä vähättelemällä sieltä pois oteta, vain teot ratkaisee, ei sanat.
HYI, kun OIKEIN puistattaa, kun lukee näitä kaikkia kommentteja. Joo,itsehän en pystynyt nukkumaan kolmeenkymmeneenvuoteen,kun valvoin ja hikoilin, etten vaan kuolisi Syntisenä. Jotain aivan järjetöntä HELVETINPELKOA. NIIN väärin pelotella penikat helvetillä. Kuinka moni aikuisista ”uskovaisista” oikeasti uskoo siihen? Ja ne ”hoitarit” 80-luvulla. Oli kyllä ihan mielenkiintoitsa katsella siellä rauhayhdistyksen takapenkillä nuorena tyttönä, kun isä hiillosti äitiäni tunnustamaan jotain sellaisia syntejä, joista äitillä ollut käsitystäkään. Elettiin Kosolaisuus-aikaa, joka oli uhka koko kompinaatiolle. Moneen kertaan äitini pyysi syntejään anteeksi, mutta mikään katumus ei riittänyt. Isäni kuului niihin, joilla oli valta päästää tai sitoa. Painostavissa tunnelmissa mentiin kotiin ja odotettiin mitä tuleman pitää. Silloin toivoin, että eroaisivat. Ja lopultakin se äitini Suurin synti oli se, että oli saanut keskenmenon ja joku niistä ”älyköistä” oli tulkinnut asian abortiksi. Siltähän se näyttää virallisissa papereissa. Isäni oli kuitenkin hyvä minua kohtaan, mutta uskon, että hänet vedettiin mukaan johonkin sellaiseen, että se sai hänet toimimaan asian puolesta liiankin tunnollisesti. Rauha hänen muistolleen kuollut melkein 30 vuotta sitten.