Syrjimällä ette meitä rakasta, vaan te syrjitte


Kun kuulemme näitä oman kirkkomme ihmisten kannanottoja, emme voi kuin ajatella, että heidän päähänsä ei nähtävästi pälkähdä, kenestä he puhuvat. He puhuvat minusta ja monesta muusta, jotka palvelemme heidän kanssaan samassa kirkossa.

Kirkkopäivillä pastori Aino Vesti ”rakastaa” homoja

Kirkon konservatiivit, kuten pastori Aino Vesti, turvautuvat hokemaan rakkauttaan, että miten he rakastavat meitä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia uskovia kanssaihmisiään.

Mitä ”rakkaus” tarkoittaa käytännössä, kirkossamme? Miten aitona ja rehellisenä meidän on syytä pitää tätä rakastamisen vakuuttelua,kun Aino Vesti ja muut konservatiivit katsovat samalla, että heille itselleen kuuluu onni ja ilo rakkaudesta, elämänkumppanista, avioliitosta, perheestä ja sen tuomasta kiintymyksestä, turvasta ja onnesta – mutta samassa lauseessa he ovat valmiita silmää räpäyttämättä kieltämään sen saman onnen ja turvan meiltä?

Armon vuonna 2015 kirkkopäivillä rovasti Liisa Tuovinen ja kirkolliskokouksen pappisedustaja, pastori Aino Vesti pohtivat, mikä merkitys tasa-arvoisella avioliittolailla on kirkolle ja suomalaiselle yhteiskunnalle. (Haastattelijana toimittaja Emilia Karhu.)

Aino Vesti ja te muut! Meistä tämä ei tunnu rakkaudelta. Eikä se mitään rakkautta olekaan. Se on syrjintää. Syrjintä ei ole koskaan rakkautta. 

Meille nämä totuudet ovat itsestään selviä: että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että heidän Luojansa on antanut heille tiettyjä luovuttamattomia oikeuksia ja että näihin oikeuksiin kuuluvat elämä, vapaus ja pyrkimys onneen. – Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus, johon perustuu myös YK:n ihmisoikeuksien julistus.

Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. – Matt. 22: 37-40.

Hei Aino Vesti ja muut homojen ja lesbojen elämän mestaroijat, pliis jättäkää ainakin tuo rakkaudestanne hokeminen jo pois! Falskimpaa, tekopyhempää höpötystä on vaikea tänä päivänä kirkostamme löytää. Ei ole rakkautta ilman oikeudenmukaisuutta.

Syrjintä ei ole rakkautta!

*        *         *

Ajattelemisen aihetta antoivat Mustanaamiot Kirkkopäivillä.

*         *         *

Lue lisää:

Efva: Erottelematta, yhdenvertaiseksi Suomen lain edessä

Efva: Katso, hän on poikani

Jorma Hentilä: Jatkuuko homoseksuaalien uskovien syrjintä rauhanyhdistyksellä yhä?

Homoseksuaali ja vanhoillislestadiolainen. Jutussa siteerataan Elina Järvisen laajaa haastattelua ”Irtiottoja”, jossa toimittaja haastatteli vanhoillislestadiolaista ”Kimmoa” ja SRK:n johtokunnan puheenjohtajaa Olavi Voittosta (Suomen Kuvalehti 50/2007).

Kersti Juva: Itsestään selvää. Simeon ja Hanna, ortodoksinen viikkolehti. 9.12.2014.

Emilia Karhu: Pappi Laura Mäntylä: Ketä minun rakkauteni uhkaa? Kirkkopäivät 2015, Kotimaa24 23.5.2015.

Emilia Karhu: Pian Kirkkopäivillä keskustellaan tasa-arvoisesta avioliittolaista. Kirkkopäivät 2015, Kotimaa24 23.5.2015.

Emilia Karhu: ”Seksuaalisuuden kieltäminen johtaa vain salailuun ja valheeseen”. Kirkkopäivät 2015, Kotimaa24 24.5.2015.

Riku Karppinen: Usko on minulle taas voimavara eikä rasite. Kotimaa24 23.7.2013.

Eetu Kejonen & Meri-Anna Hintsala: Torjuttuna vai ymmärrettynä? Homoseksuaalisuuden kohtaaminen. Teoksessa: Tuoreet oksat viinipuussa, s. 145 – 172. Toim. M-A. Hintsala ja M. Kinnunen. Kirjapaja 2013.

Kun perheenjäsen kertoo olevansa homo

Liisa Tuovinen ja L-koodi. Takkirauta-blogi 19.8.2008.

Johanna Mitjonen: Siunausta odotellessa. Liisa Tuovisen ja ”Joonaksen” haaastattelu. Ylioppilaslehti 6.9.2013.

Jussi Nissinen, Jukka Lehtonen ja Maria Socada (toim.): Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen. 1997.

Martti Nissinen: On väärin käyttää Raamattua samasukupuolisten parisuhteiden ja heidän perheidensä tuomitsemisessa

Ari Paavilainen: Se vaan on niin. Julkaistu Sananjalka-lehden numeorssa 1, 2014. Sastamalan seurakunta.

Dr. Propelli: Vl-liikkeen jättänyt Matias: Elämä on lahja

Tiina Stenius: Kersti Juva: Oppinut onnelliseksi. Kotiliesi 30.10.2014.

Olli Ståhlström: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Väitöskirja, Kuopion yliopisto, 1997.

Tuomiokapituli hylkäsi rovasti Liisa Tuoviseen kohdistetut kantelut. Evankelis-luterilainen kirkko 29.8.2008.

Liisa Tuovinen ym. (toim.): Saanko olla totta? Helsinki: Gaudeamus, 2011, (kirjakauppa).

Vanhemmilleni olen kuin kuollut – vanhoillislestadiolainen homo toivoo keskustelua liikkeen sisälle

Ulla-Maija Vilmi: Pelottavan läheinen suhde. Vantaan Lauri  12.9.2012.

Mainokset

5 kommenttia

Kategoria(t): arvot, avioliitto, eettisyys, eristäminen, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisarvo, ihmisoikeudet, kaksoisviestintä, kiellot, kirkko, kristinoppi, normit, norms, perhe, seksuaalivähemmistöt, seurakunta, seurakuntaoppi, sukupuolijärjestelmä, syrjintä, tasa-arvo, ulossulkeminen, uskon perusteet, vallankäyttö

5 responses to “Syrjimällä ette meitä rakasta, vaan te syrjitte

  1. Nimetön 250

    Olen tutustunut Kouvolassa parhaillaan oleviin Kirkkopäiviin. Totean että voi kauhistus miten Ev.lut kirkon sanoma on maallistunut, tänään esiintymislavalla on ohjelmassa mm. pappientanssit. Tällaiset tapahtumat eivät vastaa Raamatun kirjoitusten mukaista seurakuntalaisten uskoa vahvistavaa sielunhoitoa mitä kirkon taholta pitäisi julistaa kuolemattomien sielujen autuudeksi.

  2. Aino Vesti

    Hyvä Mustanaamio; en vakuutellut rakkauttani homoja kohtaan (toki omiin homoystäviini olen kiintynyt, muutamia läheisimpiä heistä rakastankin), vaan totesin, että uusi avioliittolaki on kirkolle ”haaste keskinäiseen rakkauteen”. Itse paneelissa KYSYIN, mikä on oikea tapa tukea ja rakastaa homoseksuaaleja kirkossamme. Lisäksi moitin meitä heteroseksuaalien syntien unohtamisesta ja totesin, että olen julkisesti kiittänyt parisuhdeseminaarissa ja kirkolliskokouksessa näitä liikkeitä (kuten Tulkaa kaikki, Yhteys, Arcus ym.), jotka ovat kiinnittäneet huomiota homoseksuaalien ihmisarvoon. En kiellä rakkautta tai kiintymystä, mutta ymmärrykseni Raamatusta on se, että Jumalan käskyjen rikkominen tekee ihmiselle itselleen pahaa ja rikkoo häntä. Kyllä meille heteroillekin on siellä aika paljon seksuaálisuuteen liittyviä käskyjä ja rajoituksia eikä niitäkään tunnu aina helpolta noudattaa. Lopputoteamuksellani ”koen olevani samalla viivalla teidän kanssanne Jeesuksen silmien edessä” tarkoitin omaa syntisyyttäni ja lisäsin: ”iloitsen, että luotatte Jeesuksen armollisuuteen”.
    Terv. Aino Vesti

  3. kirkontorni

    Hyvät mustanaamiot, te olette nyt pyytämässä hyväksyntää ihmisiltä, jotka eivät sitä koskaan teille anna. Miksi roikutte näissä konservatiiveissa tai ylipäätään kirkossa mieltänne pahoittamassa?

    Ei näillä kirkon omahyväisillä ”kymppiuskovaisilla” ole mitään empatiaa teitä kohtaan; raamatun sana ja siitä tehdyt tulkinnat merkitsevät heille aina enemmän kuin kenenkään (homoseksuaalin) ihmisoikeudet.

    Hyvät mustanaamiot, jumalat ovat ihmismielen keksintöä. Ei omaa elämäänsä kannata alistaa millekään ahdasmielisille kuvitelmille. Jättäkää nämä ahdasmieliset muhimaan omissa omahyväisissä liemissään ja alkakaa elää omaa, onnellista elämäänne.

  4. Ajatus

    Jokaisen ihmisen sisimpään on kirjoitettu tunnon lakina se, että homouden harjoittaminen on luonnotonta ja väärin.
    Sen tuntee selittämättömänä kipuna sydämessään liberaaleinkin ihminen. Jokainen kristinuskosta mitään tietämätönkin.

    Sisäinen haava ei parane rappeutuneen länsimaisen yhteiskunnan ” rakkauden ” puuterilla, eikä tuskaisella ”ilonpidolla” turuilla ja toreilla. Väärä ei tule oikeaksi ääntä korottamalla tai kanssaihmisten huulten hyväksynnällä.

    Synnin haava paranee vain täydellisellä evankeliumilla. Armo ei ole peittävä maali, vaan parantava voide.

    Kansa riemuitsee Jumalan sanasta piittaamattoman esivallan päätöksestä.
    He eivät tiedä mitä tekevät. Finlandiaa siitä ei kuitenkaan palkita, sillä synti on edelleenkin kansakunnan häpeä.

  5. Itkeäkö vai nauraa?

    Jos olisin homo ja kristitty, en tietäisi itkeäkö vai nauraa. Nyt kirkko sentään vihdoin sanoi kantansa ja kertoi, että se ei kannata nykyisen avioliittolain muuttamista. Sinänsä tätä prosessia on olut jännää seurata, sillä kun Päivi Räsänen sanoi saman asian, niin jo heti joku piispa riensi kertomaan mediassa, että tämä Päivi Räsäsen ilmoittama käsitys ”ei ole kirkon kanta”. Jostain syystä kanta oli sittenkin juuri se, kun tuli aisasta päättämisen aika!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s