Kun on turva laumassa, turvassa on parhaimmassa

Kun parisen vuotta sitten Rauhan Tervehdyksessä kerrottiin, että lestadiolaisissa on ateistejakin,  se herätti joissakin epäileviä kommentteja. Miten kristitty uskova ihminen voi olla jumalankieltäjä?

Mutta meillehän tämä on tuttua.

Eipä ole ensimmäinen tapaus kun lestadiolaisessa uskonopissa ja elävän kristillisyyden käytännössä on ”pieniä ristiriitoja”. Opin mutkallisuus opetetaan jo pienille lapsille, ettei tyhmäkään eksy. Ja kaikki käy, paitsi opin rehellisyyden ja raamatullisuuden perään kyseleminen. Mutta se mikä milloinkin käy, riippuu siitä, missä asemassa olet yhteisön nokkimisjärjestyksessä.

Porukka päättää!

Kuten tunnettua, oppiamme ei ole julkaistu kattavasti milloinkaan missään kirjallisessa muodossa. Opin voi omaksua vain osallistumalla elämäntapaan. helpointa se on syntymällä lestadiolaiseen perheeseen.

Opin olemus elämäntavan muodossa on hyvä, sillä silloin ei myöskään jää jälkiä siitä kun oppeja muutetaan. Hokkus-pokkus ja yksi johtokunnan lausunto, ja meillä onkin käsillä uusi opintulkinta, josta ei tietenkään kukaan rohkene ääneen sanoa että ei näin ole ennen opetettu! Johdonmukaisuutta ei meidän opetuksessa eikä Raamatun tulkinnoissa ole mutta sitä ei tarvitakaan, sillä…

Kuten me uskovaiset hyvin tiedämme, uskonasiat eivät aukea järjelle. Aito usko on paradoksi, se on epäloogista ja järjenvastaista, kuten seuraavista väittämistä havaitsemme:

• Pelastus ei tule tekojen kautta, mutta silti uskon voi kieltää teoillaan! 
• Emme me elä lain alla, vaan armon alla, mutta kristitty ei silti voi tehdä sitä tätä ja tuota… 
• Usko/uskomme ei muutu, mutta silti tämä on elävä usko/kristillisyys. 
• Seurakunnassa on vain erehtyväisiä ja monessa heikkoja veljiä, mutta seurakunta ei voi ikinä erehtyä!
• Usko on omakohtainen, mutta muut liikkeen jäsenet määrittelevät sen, mitä omakohtainen usko minun kohdallani pitää sisällään!
• Ehkäisy on kaikissa muodoissaan aina synti, mutta tietyissä tilanteissa ja tietyn ajan (jos lääkäri määrää) se lakkaa olemasta syntiä! 
• Vain Jumala näkee sydämeen, mutta voimme ihmisen teoista ja ulkonäöstä päätellä ihmisen sydämen tilan!
• Uskomme perustuu Raamattuun, mutta Raamattua ei tarvitse eikä kannata omin päin lukea!
• Pelastumme yksin uskosta, mutta pelastukseen tarvitaan ihmisen, ja nimenomaan vielä vl-uskovaisen lausuma synninpäästö!
• Jumalan luomistyöhön ei saa puuttua ehkäisemällä, ei kalenteria laskemalla tai mekaanisin keinoin, mutta kuitenkin lapsettomuushoidoissa saa vapaasti toteuttaa vaikka kuinka pitkälle viedyt toimenpiteet! 
• Puhujat on yhtä vajavaisia ja syntisiä kuin me muutkin, mutta eikö ole kauheaa, että ihmiset lähtevät kritisoimaan heidän saarnojaan nykyään! 
• Ahneus on kaiken pahan alku ja juuri, mutta Jumala on luvannut antaa uskovaisille myös ajallista siunausta niin kuin hän antoi Abrahamillekin! 
• Korvakorut ovat merkki siitä, että et ole samalla tavalla uskomassa kuin me, mutta venäläiset korvakorunaiset ovat aivan samalla tavalla uskomassa kuin mekin! 
• Seuroissa on Pyhä Henki, sillä Jeesus on luvannut olla siellä missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään, mutta Pyhä Henki ei ole muissa hengellisissä tapahtumissa missä on monia koolla hänen nimessään! 
• Ry:llä ei puhu puhuja vaan itse Kristus, mutta silti joskus puhujat pitää laittaa hyllylle puheiden vuoksi. (Ja joskus siksi että puhuja on herättänyt ”hämmennystä”!) 
• Emme äänestä kristillisdemokraatteja, koska emme halua sekoittaa uskontoa ja politiikkaa, mutta äänestämmehän kuitenkin aina uskovaisia ehdokkaita, että politiikassa vallitsisivat oikeat arvot! 
• Vasemmistolaisia emme halua äänestää, sillä heidän ideologian perustaja oli väärässä uskossa, mutta uskontoa ja politiikkaa emme halua olla sekoittamassa! (Lähde: OHO! Siioni.)

”Näin me uskomme”

1. Vl usko on omakohtainen. Se on niin omakohtainen että siitä omasta henkilökohtaisesta uskonkäsityksestä ei julkisesti halua puhua. Ei epäuskoisille, mutta ei varsinkaan muille samoinuskoville. Ei ole tapana keskustella uskosta henkilökohtaisella tavalla yksilönä, avoimesti ajatuksia ja kysymyksiä esille tuoden. Mitä keskustelemista edes olisi? Nämä kaikki asiat me tiedetään jokainen ja olemme sama mieltä, koska nehän on oppinut jo äidinmaidossa. Tuntuisikin hiukan naurettavan tosikkomaiselta alkaa oikein ”keskustella” uskosta. Teennäistä hurskautta… mikä henkipallo se on?

Rauhanyhdistyksessä uskosta puhuminen tarkoittaa puhumista vl-yhteisön määrittelemistä synneistä ja vl-yhteisön ajatuksista. Ei omista! Silloin tunnemme voimakkaasti että on me-henki. Me kuulutaan yhteen. Me uskomme. me olemme jumalanvaltakunta. Siinä on meillä voima, meissä. Tahdommehan me uskoa. Kukaan ei ole yksilö. Yksilö olisi haitaksi kun kaikki kootaan kannanoton taakse. Minä katoaa meihin. Ja olisikin kauhistavaa jäädä yksin. Elää ilman laumaa. Ja tv-uutinen suviseuroista kertoo, että meitä on sata tuhatta jotka ollaan tasan tarkkaan yhtä mieltä. ”Liike on yhtenäinen.” Me kaikki uskomme samalla tavalla.  Jumalanlasten suuressa matkasaatossa on turvallista olla. Suviseurakentällä koetaan massojen huuma, kuljetaan osana kuviteltua laumaa, jonka jäsenenä voi tuntea olevansa hyväksytty.

Omakohtaisuuden välttelyllä on hyvä puolensa.

Koska seuroissa ja muualla ei ole tapana keskustella uskonkysymyksistä avoimesti eikä suoraan, niin yksityisen uskovaisen todelliset henkilökohtaiset käsitykset ja ajatukset saavat jäädä rauhassa pimentoon.  Tällöin jokainen saa vapaasti uskoa. Tai olla uskomatta…

Vl voi olla sydämessään vaikka ateisti ja käydä luontevasti seuroissa. Se on hänelle hyvä elämänjärjestys ja ystäväverkosto. Hänestä jää siioniin todistus elävästä uskosta, ja yhteisön mielipide on ratkaiseva.

Hän saattaa omassa mielessään vaikka kannattaa vl-homojen lupaa elää avioliitossa ja voi pitää ehkäisyä uskovaiselle sopivana. Tärkeintä on että hän ei tuo linjasta poikkeavia käsityksiään muiden uskovaisten kuullen julki. Eikä ainakaan kuvittele voivansa muuttaa liikkeen uskomuksia, puhumattakaan rauhanyhdistyksen uusien tuolien hankinnasta. Sekin on toisinaan meille vakava opillinen kysymys.

Hauska havainto oli eräällä ystävälläni. Moni pysyttelee vl-yhteisön jäsenenä juuri samasta syystä kuin käy suviseuroissakin: rehellisesti arvioituna muista kuin todellisista hengellisistä syistä.  Tottumuksen, sukulaisten ja ystävien ja vastaavien sosiaalisten seikkojen takia,  ja massatapahtuman huumaavan, yksilön vastuun häivyttävän tunnelman vuoksi.

2. Vl on huolissaan uskonnonvapaudesta.  Omassa liikkeessä uskonnonvapautta ei kuitenkaan tarvitse vaalia. Moni vaikenee henkilökohtaisista käsityksistään rauhanyhdistyksellä. Kriittiset kyselijät vaiennetaan ja ajatuksiaan reilusti julki tuoneet vl:t joutuvat mustamaalatuksi ja lopulta erotetuksi. Eletään pelossa.

3. Vl opettaa, että ei-lestadiolaisen kanssa ei saa seurustella eikä varsinkaan mennä naimisiin. Se on synti. Jos niin kuitenkin tekee, siitä kuuluu tehdä parannus ja uskoa syntinä anteeksi. Ja kaikki on taas ihan jees. Ja uskovainehan ei eroa! Erota ei saa, ei vaikka kärsisi puolison väkivaltaisuudesta. jos kuitenkin puoliso vaatii eroa ja sen häkee, on jäätävä lopuksi elmää yksinäiseksi, koska uudelleen avioituminen on mahdollista vasta ukn eksä on kuollut. Miten lämpimän inhimillistä ja elämänmyönteistä tämä usko onkaan.

4. Vl opettaa, että televisiota ei saa hankkia kotiin. Syynä on synnilliset ohjelmat jotka eivät sovi uskovaiselle. Televisio-ohjelmia, aivan samoja joita YLE, MTV ja muut kanavat lähettävät television kautta,  saa uskovainen kuitenkin katsoa internetistä hyvällä omallatunnolla ja saa antaa myös lastensa katsella. Internetistä sitten onkin tarjolla koko maailman tarjonta, porno ja väkivalta ilman mitään kontrollia. Ylen ja muiden kotimaisten kanavien sisältöä valvoo lainsäädäntö, mutta silti se on niin vaarallista, että televisiovastaanottimen hankinta kotiin on synti.

5. Vl opettaa, että uskovaiset on tasapäistä sakkia eikä seurakunnassa ole ole miestä eikä naista, kuten Paavali kirjoitti. Kuitenkaan nainen ei saa toimia tärkeissä, ”hengellisiksi” mielletyissä tehtävissä, kuten puhujana, esilaulajana, seuraisäntänä. Naista ei myöskään voida valita luottamushenkilöksi ylimpään päätöksentekoon, SRK:n johtokuntaan. Teologisen tutkinnon suorittanut vl-mies saa seurata kutsumustaan  ja hakeutua luterilaisen kirkon papiksi sekä työskennellä seurakuntatyössä myös naispuolisten pappien kollegana. Samaa mahdollisuutta ei ole saman tutkinnon suorittaneella lestadiolaisella naisella.  Naisille on varattu miesten määrittelemät ja miesten ”naiselle sopivaksi” katsomat tehtävät ja roolit. Olipa naisella teologinen tutkinto tai ei. Vl-naisten jotka ovat pappeja, katsotaan teoillaan astuneen ulos jumalanvaltakunnasta. 

6. Vl opettaa, että uskovaiset ovat lapsimyönteisiä ja haluavat ottaa vastaan kaikki lapset. Silloinkin vaikka joku uskovainen ihminen ei itse halua suurta perhettä. Siltikin hänen kuuluu haluta, sillä se on oikean uskovaisen tunnusmerkki.

7. Vl opettaa, että ehkäisy on synti, mutta synti lakkaa olemasta synti silloin, kun perheenäiti on sairas tai ”väsynyt”. Siitä kiistellään, mikä sairauden ja väsymyksen aste oikeuttaa estämään raskaaksi tulemisen. Mutta henkensä kaupalla ei kenenkään tarvitse synnyttää, on tapana ymmärtäväisesti todeta. Lasten asema loppuun uupuneiden vanhempien perheessä ei kiinnosta ketään. ”Uskovaisen ei sovi lastaan sääliä.”

8. Vl oppi kieltää toimimasta esiintyvänä taiteilijana, kuten orkesterimuusikkona, oopperalaulajana tai näyttelijänä. Kymmenessä käskyssä niitä ei ole synniksi saarnattu.
Samaan aikaan vl liikkeessä ollaan ylpeitä uskovaisten menestyksestä ja palkinnoista muilla taiteen aloilla, kuten kirjallisuudessa, runoudessa ja kuvataiteessa. Samoin uskovaisten menestys tieteessä, liike-elämässä ja politiikassa on arvostettua. Uskotaan, että menestys kertoo Jumalan siunauksesta asianomaisen kohdalla. Kukaan ei ole koskaan selittänyt millä perusteella taiteen aloja luokitellaan synniksi ja ei-synniksi.

9. Vl-usko perustuu yksin Raamattuun, mutta Raamattuun ei kuulu perehtyä itsenäisesti. Saahan sitä lukea. Ei se kiellettyä ole! Mutta kuuluu kysyä puhujalta miten sitä tulee ymmärtää Pyhän Hengen valossa, eli miten opetus vl-opin mukaan on käsitettävä. Se tarkoittaa oikeasti, että vl opille ei ole muita perusteita kuin että me uskomme niin. Uskon kautta ymmärrämme, ettei uskon asioita tarvitsekaan millään raamatuilla perustella. Ne ristiriitaisia ajatuksia herättävät kohdat kuuluu ohittaa hattua nostaen ja todeta että uskomiseenhan se jääpi.

Uskovaiselle tämä vaikeiden asioiden kevyt ja pinnallinen ohittaminen on päivänselvää. Ja se joka silti on kyselevällä mielellä, on jo joutunut sielunvihollisen ansaan, väärään henkeen. Raamatullisten perustelujen kysely on voimakas kielteinen signaali, sillä se paljastaa, että ihminen on joutunut epäilijän paikalle sielunvihollisen eksyttämänä.

Järjestelmä on pomminvarma. se joka sen logiikan perään kyselee, on aiheuttamassa hämmennystä ja on jo eksynyt. Se on kaikkein huolestuttavinta, sillä sen ihmisen usko ja sielun tila  on aina epäilyttävä, jos hän perustelee käsityksensä Raamatulla. Me emme niin tee, sillä meille riittää että näin on meillä aina ymmärretty. (Aina = viimeisin seuroissa ja/tai Päivämiehessä annettu ohjeistus. Ohjeet ja opinkäsitykset muuttuvat, mutta teeskentelemme huonomuistista.)

10. Vl-usko opettaa, että teoilla taivaaseen pyrkiminen on Jumalalle kauhistus. Se on omavanhurskautta rumimmillaan.  Mikään ei kuitenkaan ole yhtä tärkeä erotteleva tekijä josta tunnistaa oikean uskovaisen kuin juuri se, ja vain se,  mitä oikea uskovainen tekee ja mitä ei tee.  Ei, kyse ei ole lähimmäisenrakkauden teoista, jos sitä luulit.  Vaan siitä, että oikea uskovainen noudattaa lestadiolaista syntilistaa eikä aiheuta hämmennystä. Oikea uskovainen ei kohota onnittelumaljaa eikä ehkäisemällä rajoita perheen kasvua. Oikea uskovainen ei hanki televisiota kotiin eikä seurustele epäuskoisen kanssa. Oikea uskovainen ei käy elokuvissa eikä konserteissa. Oikea uskovainen ei kysy, miten tämä opillinen rakennelma on perusteltavissa Raamatulla.

Jeesus sanoi heille: ”Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys.” (Luuk. 16:15.)

Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen kautta. – Martti Luther.

*       *       *

Ajattelemisen aihetta antoi Lasarus.

*       *       *

Lue lisää:

Jaakko Antila: vanhoillislestadiolaisuus elää rajanvedosta muuhun maailmaan

Seija Aunila: Lestadiolaisäitien synnytyspakko – Jumalan tahto? YLE 5.3.2009.

Outi Elonheimo ja Aino-Maija Hiltunen:  ” ’Jumalan terve’, sanottiin aina vatsalleni”. Vartija 14.1.2015.

Matti H.: Yksi usko?

Aija Hannila: Reisjärven opisto ja naurun biologiaa. Tyhjien paperien kaaos -blogi 22.2.2014.

“Huumausaineesta” hyväksytyksi 30 vuodessa

Iida Julia: Totta ja tarua ”meistä”

Vuokko Ilola: Suviseuramietteitä. Kotimaa24, blogikirjoitus 25.6.2015.

Vuokko Ilola: Totuus vai ”totuus”? Blogikirjoitus 11.3.2017, Kotimaa24.

Inka: Miten tämä on tällaiseksi mennyt? Kun uskomisesta oli tullut salailua 1979

Julkisen Jumalansanan Neuvosto: Aatetta Jaloa ja Alhaista Mieltä

Jumalan sana – vanhoillislestadiolaisten hyljeksimä armonväline

Sauli Karhu: Lisääntykää ja täyttäkää maa!

Sauli Karhu: Miten tullaan vanhoillislestadiolaiseksi?  Uskosta näkemiseen? -blogi 20.9.2016.

Sauli Karhu: Sukupolvet vaihtuvat – muuttuuko oppi?

Mauri Kinnunen: Televisio, pahuuden lähde?

Lasarus: Talostelun järjestys

Risto Leppänen: Ulossuljettujen suviseurat. Turun Sanomat 27.6.2014.

Lucia-kulkue: synnistä sallituksi 45 vuodessa

Maallikko: Uskon opista lestadiolaisuudessa

Magdalena: Onko uskominen harkittua näyttelemistä?

Pihla: Suviseurat lapsuudessa ja nuoruudessa. Lähdin-blogi, blogikirjoitus  12.7.2011.

Puhuja: SRK saattoi henkiopilla Siionin lähes kaaokseen. (Veikko Jurvakaisen lehtikirjoitus.)

Raja railona aukee suviseuroissa

Rehellisyys maan perii. Postilloja 22.10.2013.

Ulla Puukko: Lestadiolaisuus on muuttumassa

Usko ei aukea järjelle. OHO! Siioni 24.7.2013.

Westernrider: Lestadiolaiset ja vaikka muutkin Taivaalliseen Isäämme uskovat! 20.3.2014.

Väiski: Onko kaikki pajunköyttä, eli onko SRK:n puheenjohtajalla televisio, ja ehkä urutkin?

 

 

Advertisement