– Vilja. Olen tässä. Oon ihan sun vieressä. Meidän koti on tässä, oma koti. Älä katoa multa. Autan sua. Rakastan sua. – Aleksi.
Pauliina Rauhalan esikoisromaani Taivaslaulu (2013) yllätti ja hurmasi suomalaiset. Tuhannet ihmiset ovat jonottaneet kirjaa kirjastoista kaikkialla maassa, kritiikit ovat ylistäneet sen upeaa kieltä, lämpöä ja viisasta suvaitsevaisuutta.
Myös tuhannet vanhoillislestadiolaiset ovat lukeneet sen. Harva uskovainen on voinut silmän kostumatta sen lukea.
Romaanista dramatisoidun näytelmän kantaesitys on tänään Tampereen Työväen Teatterissa, lauantaina 29.8. klo 19, suurella Eino Salmelainen -näyttämöllä. Oulussa ensi-ilta on 12.9. klo 19 kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. (Näyttelijätiedot löytyvät tästä Aamulehden jutusta.)
Taivaslaulu sai useita palkintoja ja nousi kaikkien aikojen myydyimpien esikoisromaanien kärkisijoille. Romaani on vahva kuvaus vanhoillislestadiolaisen yhteisön hengellisesti ja kulttuurisesti kuristavasta otteesta Aleksin ja Viljan nuoren, nelilapsisen perheen elämässä.
Kertomus on koskettava kuvaus nuoren parin kasvamisesta ahdistavan yhteisön ja armolla ja rakkaudella manipuloivan hengellisyyden leimaamassa ympäristössä itsenäiseen ja vastuustaan tietoiseen vanhemmuuteen.
Esityksessä saarnaajat, seurat ja komeankauniisti kajahtavat Siionin laulut ovat läsnä kaikessa. Näytelmä menee ryskyen päin asioita, joista kaikkien mielestä ei saisi puhua: ehkäisykieltoa, seurakunnan valtaa jäsentensä arkielämään.
Aleksi ja Vilja haluavat muodostaa onnellisen, lestadiolaiselle uskolle ja elämäntavalle perustuvan perheen. Jokainen lapsi on Jumalan lahja, ja päästäkseen taivaaseen on uskottava, että raskaaksi tulemistaan ei saa uskovainen itse rajoittaa. Ehkäisy on synti. Näin opettavat seurapuhujat yhä edelleen, vuonna 2015. Ehkäisykiellosta ei ole luovuttu. 
On oltava valmis raskaaksi tulemiseen minkään estämättä aina, vaikka mies ja nainen eivät millään jaksaisi enää lisää perheenlisäystä. Vaikka jo olemassa olevien lasten hyvinvointi joudutaan riskeeraamaan. Uskovaisen ei sovi lapsiaan sääliä, ohjeistetaan seurakuntaillassa.
Nuoret vanhemmat tietävät, että jokaisella lapsella tulee olla oikeus tulla nähdyksi ja rakastetuksi. He rakastavat lapsiaan yli kaiken. Vilpittömän onnen vastapainona suuren perheen ja jatkuvien raskauksien tuoma väsymys painaa Viljan ja samoin Aleksin jaksamisen äärirajoille.
Kuinka olla hyvä äiti, hyvä isä, hyvä aviopuoliso, huolellisempi ja parempi kuin edeltävä polvi, ja silti oma erityinen itsensä, lisäksi vielä vanhoillislestadiolainen? Näistä kaikkia aikuisia ja aikuistuvia koskettavista identiteettikysymyksistä ja elämän realismista nousevasta ristiriidasta kumpuaa Taivaslaulun kiehtova jännite.
Vilja kokee minuutensa katoavan jatkuvien raskauksien ja uskonnon vaatimusten alla. Yhteentörmäystä seuraa traaginen romahdus. Mutta siitä lähtee uusi elämänvaihe, jossa Vilja ja Aleksi saavat elämänsä takaisin. He ymmärtävät ihmisen osana, joka merkitsee että tulee itse kantaa vastuu omasta ja lastensa hyvinvoinnista ja elämästä.
Dramaturgi Seija Holma: Suuri rakkaustarina
Taivaslaulu on suuri rakkaustarina lestadiolaisen nuorenparin Viljan ja Aleksin elämästä tämän päivän Suomessa. Siinä rytistellään rohkeasti päin moninaisia raja-aitoja. Koskettava, syvä, hilpeä, jokaista lähelle tuleva tarina.
Pauliina Rauhala on hieno persoona, jolle teatterin tuoman julkisuuden houkutus on yhdentekevää. Oleellista on vain tekijäryhmän näkemys hänen kirjastaan: haluammeko ja osaammeko säilyttää kirjan kauneuden, välttää ihmiskuvauksen mustavalkoisuuden? Olla rohkeita ja suoria nuijimatta kirjan henkilöitä näyttämön mustiin nurkkiin?
Osaammeko? Kirjoitin ensimmäisen näyttämöversion viime kesän aikana. Sukelsin niin syvälle vanhoillislestadiolaiseen mielenmaisemaan kuin pystyin. Siinä rinnalla kävin ja käyn itseni kanssa taistoa suvaitsevaisuuden rajoista ja sisällöistä.
Taivaslaulu nähdään sekä Tampereen Työväen Teatterissa että Oulun kaupunginteatterissa. Tiedossa on useita esityksiä syyskaudella.
Esitys on herättänyt ennalta poikkeuksellista mielenkiintoa sekä Tampereella että Oulussa. Kotimaa24:ssa toimittaja Olli Seppälä pohdiskeli, nähdäänkö katsomossa nyt myös vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvia. Uskonyhteisössä teatteri on määritelty synniksi. perusteluna lienee yhä se asiayhteydestään irrotettu raamatunlause, että ei pidä istua siellä missä pilkkaajat istuvat. On perusteltua syytä kysyä, missä ne Jumalan rakkauden ja armon pilkkaajat tänä päivänä istuvatkaan.
* * *
Palkittu teos
Pauliina Rauhalalle myönnettiin vuonna 2014 Taivaslaulu-teoksesta Kiitos kirjasta -palkinto, jonka perustajat ja jakajat ovat Kirjakauppaliitto ry, Libro ry ja Suomen kirjastoseura ry. Tunnustuspalkinto on luovutettu jo vuodesta 1948 alkaen kotimaiselle kirjailijalle, jonka kaunokirjallinen teos on ollut erityisen virikkeitä antava. Teos valittiin vuonna 2013 vuoden kristilliseksi kirjaksi. Lisäksi Rauhalalle myönnettiin Gummeruksen Kaarlen palkinto. Teosta on painettu yli 40 500 nidettä. Se on Gummeruksen kaikkien aikojen myydyin esikoisromaani. Teos sai kirjabloggaajien Varjo-Finlandian.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Tilda K.
* * *
Lue lisää:
Outi Airola: Taivaslaulu kuohuttaa – lestadiolaisäidin väsymyksestä syksyn teatteriteko. MTV Uutiset 28.8.2015.
Daniel: Piispa: ”Perhesuunnittelu ei ole väärin Jumalan silmissä” – mutta rauhanyhdistyksellä se on synti
Daniel: Puppua puhujilta
Eetu: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten”
Eetu: Usko ja lasten saaminen Jumalan sanan valossa
Hintsala: Opetus ehkäisyn synnillisyydestä ei Raamatun eikä kristillisen teologian mukaista
Lestadiolaisparista kertova Taivaslaulu nousee näyttämölle Oulun kaupunginteatterissa. Kaleva 18.2.2015.
Oulun kaupunginteatteri, lipunmyynti
Oulun kaupunginteatteri, Taivaslaulun esittely
Sauli Karhu: Lisääntykää ja täyttäkää maa!
Sauli Karhu: Sukupolvet vaihtuvat – muuttuuko oppi?
Taivaslaulu saa kantaesityksensä lauantaina. Aamulehti 28.8.2015.
Taivaslaulusta kauden teatteritapaus Tampereelle ja Ouluun
Tampereen Työväen Teatteri, lipunmyynti
Tuupovaaran Tuula: Palkittu Pauliina Rauhala: Rehellisyyden kaipuu tuo rohkeuden
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
On erikoinen näytelmän aihe. Mitä sanomista kellään on siihen että uskovainen haluaa ottaa vastan kaikki lapset joita Taivaan Isä meille suo. Mitä sanomista kellään on siihen että uskovainen ei ehkäise?
Jos olet vl, niin tiedät että ehkäisy on synti ja sitä ei uskovainen voi harrastaa ilman vahinkoa elävälle uskolle. Olet san asian käsittänyt uskon kautta ja hyväksynyt.
Uskominen on uskon noudattamista, pyrkimistä elämään syntiä välttäen. Näin ollen halutaan ottaa vastaan kaikki lapset, ”tuntui miltä tuntui”.
On selvää, että monille perheille niitä lapsia annetaan paljon ja usein. Lapset tuovat kodille islon ja siunauksen. Joillekin siitä seuraa fyysistä ja ehkä henkistäkin uupumusta ja väsymystä, riittämättömyyden tunnetta, pelkoa, ahdistusta, joskus sairauttakin. Se on kuulkaa normaalia elämää.
Taivaan Isältä rukoillaan voimia jaksamiseen. Sitä on kristittynä eläminen, ”vaivassa ja valtakunnassa”. Uskovainen tietää että jos sortuu ehkäisemään niin silloin on lähtenyt ottamaan elämän ja kuoleman omiin käsiin, koskemaan Jumalan luomistyöhön. On käynyt vahinko ja sydän on luopunut Jumalasta.
Useimmat ulkopuoliset ymmärtävät tämän täysin että kyse on uskon asiasta. Aivan samalla tavoin kuin vaikka muslimilla on uskon asioita eikä sivistynyt ihminen lähde niitä ihmettelemään, päivittelemään eikä kyseenalaistamaan.
Miksi sitten ihmetellään meidän uskon asioita ja tehdään niistä kirjoja ja näytelmiä. En ymmärrä.
”Tämän käskyn minä annan sinulle, minun poikani Timoteus, entisten ennustusten jälkeen sinusta, ettäs niissä sotisit niinkuin jalo sotamies,ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet.”
1.Tim.1:18-19.
”Benjamin”, aloitit kommenttisi hyvin kahdella kysymyksellä. Niihin ei tosiaankaan ole kenelläkään sanomista niin kauan, kun se on jokaisen henkilökohtainen asia, eikä sillä aiheuteta kärsimystä kenellekään, ei myöskään lapsille, jotka on jo olemassa eikä muille lähimmäisille. Jatkat kommenttiasi näiden jälkeen menemällä alueelle joka ei sinulle kuulu, toisten henkilökohtaiseen elämään ja makuuhuoneisiin. Kannattaa puhua aina yksikön eka persoonassa kun puhutaan uskonasioista.
Sanot: ”Uskominen on uskon noudattamista, pyrkimistä elämään syntiä välttäen. Näin ollen halutaan ottaa vastaan kaikki lapset, ”tuntui miltä tuntui”.”
Tämä on lakia, onneksi mm. Srk on tällaisesta irtisanoutunut ainakin sanallisesti. Noudattamalla ja pyrkimällä ei ole sijaa uskomisessa. Usko on paljon enemmän, se on vapautta kaikesta tuollaisesta, iloa ja rauhaa, luottamusta Pyhän hengen johdatukseen kaikessa. Tämä näytelmä kertoo yhden pariskunnan elämästä, toisella on toisenlainen tarina, ne on elämää.
Tuota muslimivertausta en ymmärrä ollenkaan, jos joku sotii Raamatun opetusta vastaan niin myös sivistynyt ihminen saa sitä kritisoida, olipa kysymys mistä tahansa opista tai ismistä, siihen on kristityllä jopa velvollisuus. En myöskään käsitä mitä tekemistä tähän on tuolla viimeisellä Raamatun kohdalla, ainakaan siinä mielessä että olet todennäköisesti laittanut sen tukemaan omaa kommenttiasi. Voisitko perustella tätä?
Minäkin haluaisin kysyä Benjamilta muutaman kysymyksen? Mitä mieltä sinä olet siitä, että maapallo on äärirajoillaan siitä, että lapsia syntyy liikaa?
Mitä mieltä sinä olet siitä, että äidin pitää mennä aivan äärirajoille sen takia, että pitää synnyttää?
Mitä mieltä sinä olet siitä, että tämä on todella minimaalinen uskonto maailmankaikkeudessa ja te olette ainoita, jotka pääsevät taivaaseen? Mihin ne muut menevät?
Olen tavannut erittäin ihania ja mukavia ihmisiä vanhoillislestadiolaisissa, koska vanhempani olivat heitä. Olen tavannut myös hyvin ilkeitä ihmisiä. Olen kyllä nämä asiat itse selvittänyt, mut haluaisin myös sinun kommentin mielelläni. Sinun rehellisen kommentin enkä minkään raamatunlauseen. Onko mahdollista?
Sanat ”pakko” ja ”kielto” eivät kuulu uskovaisen kokemusmaailmaan ehkäisystä puhuttaessa.
Sillä uskovaisella on armo opettajana. Se todellakin merkitsee sitä, että kun on saanut omat syntinsä anteeksi, ei haluta suostua epäuskosta kumpuavaan ehkäisyn syntiin. Ilman mitään ulkoista manipulointia tai näyttämisen halua uskotaan,että lapset ovat sitä mitä Jumala lupaa, siis siunaus.
Tätä on ulkopuolisen mahdotonta käsittää.
Maapallon pahoinvointi sysätään monesti lasten syyksi. Maailman lasten lukumäärä on pysynyt kuitenkin vuosikymmeniä samassa, n. 1,5 miljardissa. Historian saatossa monen kulttuurin rappeutuminen onkin
alkanut siitä, että lasten lukumäärä suhteessa vanhusväestöön on liian vähäinen. Maailman pahoinvointi johtuu ihan aikuisten ihmisten ahneudesta, itsekkyydestä ja pahuudesta, ei lapsista.¨
# Katsoppas,kuinka Jerusalemissa tapahtui, kun siellä evankeliumi ensi kerran kuultiin, jolloin kansaa oli niin paljon saapuvilla , että kerrotaan kaupungissa olleen Pääsiäistä viettämässä yksitoista kertaa satatuhatta miestä.
Kuinka monta heistä tuli käännytetyiksi ? Kun P. Pietari nousi saarnaamaan, tekivät he siitä pilkkaa ja pitivät apostoleita humalaisina hupsuina. Vasta heidän kauan evankeliumia saarnattuaan saivat he heräämään yhteensä kolme tuhatta miestä ja vaimoa. Mitä oli tämä koko kaupunkiin verraten ?
Koko muuhun joukkoon nähden ei olisi voitu havaita heidän saarnansa mitään vaikuttaneen, sillä kaikki pysyi entisessä menossaan, niin ettei mitään muutosta nähty, eikä kukaan huomannut siellä kristittyjä olevankaan.
Tämmöisenä asianlaita pysyy yhä edelleenkin. Evankeliumin vaikutusta ei siis tule arvostella kuulijoiden paljouden mukaan, vaan siihen vähäiseen joukkoon nähden, joka sen käsittää. Nämä eivät pistä silmään eikä niitä huomata, mutta kuitenkin Jumala heissä salaisesti vaikuttaa..#
(Lutherin saarnasta kolmantena Pääsisäispäivänä)
Oma järki ja järkeily näissä uskon asioissa on monesti johtamassa harhaan. Meistä ei ole arvoimaan Jumalan oikeudenmukaisuutta. Hän kyllä lähettää evankeliuminsa sinne, mistä löytyy vastaanottavaa uskoa.
” Moni näkee päämäärän, mutta harvat näkevät tien” (Augustinus)
Toimittaja Rebekka Naatus kävi katsomassa Taivaslaulun.
”Lestadiolaisten lisääntymispakkoa kuvaava Taivaslaulu vetää väkeä teatteriin Oulussa”
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1442804870051