Kirje Lapselle, joka pelkäsi


30.8.2015 kultinjälkeistä aikaa aikuiskodissa

Sisainen_lapseni_otsikko

 

 

Kirjoitan sinulle maailmanlopun pelosta. Sinä elät kulttiaikaa noin vuonna 1979.

Aika on erikoinen juttu. Sinä olet siellä, minä täällä, ja meidän välillämme valtava kuilu.

Sinä et voi tulla tänne enkä minä sinne.

Kirje_3_kirjoittaa

Mutta jännällä tavalla kuitenkin elät sisälläni ja mieleni aikakoneella voin lähettää sinulle tämän näkymättömän kirjeen, jonka voit huomaamattomalla tavalla lukea.

Olen oppinut tämäntapaisen tekniikan kurssilla, jota kutsutaan kognitiiviseksi psykoterapiaksi. Sinun ei tarvitse välittää tästä hankalasta sanasta mitään, mutta se on oikeasti toimiva juttu, jolla on hyviä vaikutuksia.

Hetkessä, jossa elät mielessäni, olet noin 10-vuotias. Isäsi ja äitisi ovat minun lapsuuskotini ja sinun kotisi takana istuttamassa omenapuun tainta.

Hetki on äärimmäisen kaunis: aurinko värjää iltataivaan punaoranssilla hehkulla ja ilma on leuto. Sinä olet auttamassa istuttamisessa, kuten aina muulloinkin autat parhaasi mukaan kaikissa asioissa, kannat vastuuta, monin tavoin liiallista taakkaa.

Hetki poikkeaa tavallisesta ison perheen arjesta, joka on täynnä huolta ja vaivaa, jatkuvaa työntekoa, arkea, seuroissa ja talkoissa käyntiä.

Et ole kuitenkaan onnellinen etkä hyvällä mielellä. Omenapuun istuttaminen tuo mieleesi isäsi pohdiskelun Lutherin sanoista: ”Jos tietäisimme, että huomenna tulee maailmanloppu, me istuttaisimme omenapuun”. Vaikka nuo sanat ovat lohdulliset ja viisaat, sinulle ne eivät ole. puu rakkaus mies nainen

Sinä pelkäät, olet kauhuissasi. Sinulla on epätodellinen olo etkä oikein tunne itseäsikään.

Näitä oloja kutsutaan lääketieteessä hienoilla nimillä derealisaatio ja depersonalisaatio, ja niissä on kysymys siitä, että mieli ei kestä ylivoimaista kauhua, vaan tunteet erottuvat tapahtumista ja ajatuksista vähän kuin verhon taakse. Sitä kutsutaan yleisnimellä dissosiaatio.

Sinun ei tarvitse tietää näitä nimiä, mutta sinun on hyvä ymmärtää, että muillakin ihmisillä on samanlaisia oloja kuin sinulla siellä nyt. Se on aika tavallista.

Koska olet vielä pieni, sinun on varmasti vaikea käsittää, että Luther tarkoitti ihan muuta kuin että omenapuun istutus merkitsisi maailmanloppua. Kun kasvat, opit ajattelemaan enemmän sillä tavalla kuin aikuiset. Aikuiset käyttävät vertauskuvia ja kielikuvia kuvatakseen erilaisia näkymättömiä asioita, jotka kuitenkin ovat todellisia.

Mutta minä kerron sinulle nyt asioita, jotka sinun tulee painaa mieleesi tarkasti.

Rauhanyhdistyksen seuroissa, pyhäkoulussa ja raamattuluokissa pelotellaan maailmanlopulla, kadotuksella ja helvetillä ihmisiä ja ihan pieniäkin lapsia vain siksi, että kukaan ei uskaltaisi lähteä pois vanhoillislestadiolaisuudesta.

Se on vähän sama asia kuin että aikuiset pelottelevat lapsia näkillä, etteivät lapset menisi rantaan.

Siinä on vain se ero, että näkillä pelottelussa aikuiset oikeasti ovat huolissaan, että lapset hukkuvat veteen ja yrittävät ehkäistä vaaraa. Maailmanlopulla pelottelussa rauhanyhdistyksellä isot johtajat ovat huolissaan, että rauhanyhdistyksen väkimäärä pienenisi ja rauhanyhdistys menettäisi valtaansa.

lapsi ahdistus_pelko_2

Sinä et pysty kertomaan pelostasi kenellekään, vanhemmistasi ei ole mitään turvaa, koska he ovat juonessa mukana.

Aikuiset keräävät hurskauspisteitä toisiltaan puhumalla, miten iso taivasikävä heillä on ja ”kunpa Taivaan Isä tulisi hakemaan meidät jo Taivaan kotiin”.

Kerran sinä olet uskaltautunut puhumaan isällesi pelostasi, ja isäsi vastasi:  – Ei uskovaisten tarvitse pelätä maailmanloppua, kun se tulee, niin meidät temmataan tuuliin ja pilviin.

Sen jälkeen olit entistä enemmän peloissasi.

Mutta lue ja ymmärrä, lapseni tämä: kun Jeesus Luukkaan evankeliumissa puhuu aikojen lopusta ja taivaan merkeistä, hän tarkoitti sillä Jerusalemin tuhoa, joka tuli noin 70 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Silloin isot Rooman sotajoukot piirittivät Jerusalemia. Kristityt, joita oli kaupungissa, olivat valmistautuneita ja he pakenivat ja pääsivät turvaan.

Sinun ei tosiaankaan tarvitse pelätä tapahtumaa, joka on tapahtunut jo melkein kaksi tuhatta vuotta sitten. Jeesus ihan selvästi kertoo siinä evankeliumissa, että tarkoittaa tätä tapahtumaa. Sitä kutsutaan nimellä juutalaissota ja ne tapahtumat ovat olleet tosi rankkoja. Sinä opiskelet niitä koulussa niin kuin kaikkea muutakin historiaa.

Hetkessä siellä missä olet, on kylmä sota. Vastakkain ovat kommunismi ja kapitalismi ja on myös oikea ydinsodan vaara. Mutta se ei tarkoita maailmanloppua. Jos on jokin todellinen ydinsota syttymässä, siitä kerrotaan radiossa ja lehdissä ja viranomaiset rupeavat tiedottamaan ihmisille, mitä pitää tehdä.

Jopa nuo kelvottomat uskonhurmioissaan pyörivät lahkolaisaikuiset silloin varmasti saavat liikettä niveliinsä ja rupeavat toimittamaan hommaansa vanhempina ja suojelemaan lapsia. Eli ei tarvitse pelätä sitäkään. Yritä unohtaa koko juttu.

Elämässä on ylipäätänsäkin hyvä miettiä sellaisia asioita, mitä voi oikeasti tehdä kuin murehtia sellaisia asioita joihin ei voi vaikuttaa.

Kun on kylmä sota, on tapahtunut myös vanhoillislestadiolaisuudessa isoja juttuja. Jotkut isot herrat ovat sekaantuneet amerikkalaisten rahoihin ja ruvenneet niillä rahoilla sitten kiertämään rauhanyhdistyksillä saarnaamassa, että on väärin olla yhtä aikaa kommunisti ja uskovainen.

Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.

Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: Hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Vastapaino 2012.

He ovat saaneet aikaan hirveän sotkun ja riidan ja ruvenneet näkemään kaikenlaisia hassuja henkiä toisia ihmisissä. Yökaudet istutaan rauhanyhdistyksillä ja syytellään toisia. Siellä vanhempasikin olivat tuntikausia, kun mummusi kanssa yritit saada ”tissintuskassa” itkevää pikkuveljeäsi rauhoittumaan eikä se onnistunut pulloruualla.

Hoitokokousajaksi myöhemmin kutsuttava sotku onkin niin kamala, että vielä näinäkin kultinjälkeisinä päivinä sitä selvitellään.

Mutta se, että he pelottelevat lapsia maailmanlopulla, ei ole loppunut vieläkään, eikä se liity siihen. Lapsia pelotellaan monissa muissakin samanlaisissa porukoissa ihan samalla lailla vielä nytkin vuonna 2015.

On totta, että me kaikki ihmiset kuolemme joskus. Minä olen aikuisiällä lukenut paljon kirjoja, ja olen lukenut myös sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat käyneet kuoleman rajan takana eli kuolleet ja sitten palanneekin takaisin elämään. Monilla on ollut siellä tosi hyvä olla, ja he eivät olisi välttämättä halunneet palata takaisin elämään. Näin on ollut sellaisillakin, jotka eivät ole edes olleet millään lailla uskovaisia.

Tuollaisissa porukoissa kuin rauhanyhdistys valehdellaan ihmisille ja petetään heitä uskottelemalla, että he muka oikeasti tietävät, että ketkä pääsevät taivaaseen. Eivät he oikeasti sitä tiedä.

Siellä kuoleman rajan takana on joillakin ollut myös hankalampi olla, ja se on yleensä johtunut siitä, että heillä on jäänyt luurankoja kaappeihin. Kaapeissa ei oikeasti ole luurankoja, vaan sillä tarkoitetaan sitä, että on jäänyt isoja ongelmia selvittämättä ja ne jäävät vaivaamaan vielä elämään jääneitäkin. Me aikuiset ymmärrämme näitä asioita ja osaamme myös selvittää erilaisia sotkuja, ehkä myös auttaa siten niitä, jotka ovat jo siellä rajan takana.

Älä enää pelkää, vaan luota Taivaalliseen Isään ja luota minuun, turvalliseen ja terveeseen aikuiseen, joka olen aina suojanasi.

 

Suurella, suurella rakkaudella sinua kohtaan

Sisainen_lapseni_lopussaKirje_2

 

 

 

*        *         *

Ajattelemisen aihetta antoi Issahawwa.

*        *         *

Lue lisää:

A. A. Tami: Jumalan vai ihmisten vuoksi?

Dr. Propelli: Väkivaltainen uskonyhteisö hallitsee pelolla

Vuokko Ilola:  Lapsen usko. Blogikirjoitus 16.8.2016, Kotimaa24.

Vuokko Ilola: Pelkoja ja pelottelua. Vartija 13.6.2015.

Inka: Miten tämä on tällaiseksi mennyt? Kun uskomisesta oli tullut salailua 1979

Sauli Karhu: Pieni oivallus ajatuksen vapaudesta

Aini Linjakumpu: Haavoittunut yhteisö: hoitokokoukset vanhoillislestadiolaisuudessa. Tampere: Vastapaino, 2012.

Rebekka Naatus: Lestadiolaisuuden synkkä luku ei kauniilla sanoilla muuksi muutu. Kaleva 20.10.2011.

Perheellinen vl: SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen

Puhujat 2008: ”1970-luku oli rakkauden ja anteeksiantamisen aikaa”

Rovasti Sillanpään kirje: SRK-lestadiolaisuuden tila 1977

Aila Ruoho: Hengellisesti epäterve yhteisö lapsen kasvuympäristönä. Luento seminaarissa hengellisestä väkivallasta, UUT ry. 22.11.2013. Johanneksenpoika.fi-sivusto.

Sisälläni asuva pikkutyttö. Uusia tuulia menneen varjossa, 27.8.2015.

SRK:n johto anoi rahoitusta vaalityöhön SYT ry:ltä 1965

SRK:n johtokunta teki hengelliseksi naamioitua puoluepoliittista työtä

Syntien taakka nelivuotiaalle

Taija Teekkari: Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?

Joni Valkila & Jari-Pekka Peltoniemi: Selvitystyö lapsiasiavaltuutetulle: Lasten oikeuksien toteutumisessa Jehovan todistajien keskuudessa on vakavia puutteita. Selvityksiä 2/2013, Uskontojen uhrien tuki UUT ry.

Advertisements

2 kommenttia

Kategoria(t): 1970-luku, 2010-luku, ahdistus, eettisyys, elämäntapa, epäily, häpeä, heaven, helvetti, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, identiteetti, identity, ihmisoikeudet, johtajat, johtokunta, Jumalan sana, kiellot, kontrollointi, kristinoppi, laestadianism, lapset, lapsuus, lähihistoria, manipulointi, nuoret, painostaminen, pelko, pelot, perhe, retoriikka, syyllistäminen, tulevaisuus, tuomiopäivä, turvapaikka, väkivalta, yhteisö, yhteisöllisyys

2 responses to “Kirje Lapselle, joka pelkäsi

  1. Lohtu

    Kiitos tästä kirjoituksesta, olen todella kiitollinen että sain lukea tämän. Tämä kosketti henkilökohtaisesti todella paljon minua, tuntui kauhean lohduttavalta lukea tämä teksti, kuinka paljon vuosia olenkin itse joutunut käyttämään taistellessani tätä kuolemanpelkoa vastaan joka tulee lestadiolaistaustoistani.

  2. Mari Seppänen

    Erittäin lämmin kiitos ihanasta ja hienosta kirjoituksesta. Minä kävin nämä samat asiat läpi vuosia, vuosi sitten ja nyt en pelkää kuolemaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s