Mikko Salmi: Vanhoillislestadiolaisuuden suurin synti


Synti on sitä, jos emme elä elämää, joka meille on tarkoitettu, emmekä kasva siksi persoonaksi, joka olemme. Se on suurin synti. Salmi_Mikko_1Vanhoillislestadiolaisuus ei salli aikuisuutta, se ei salli ihmisen ajatella omilla aivoillaan eikä tulla sellaiseksi kuin on.

Pahin asia, jonka aikuinen lapselleen antaa, on elämätön oma elämä.

– Päätoimittaja, pappi Mikko Salmi.

”Tämä valtakunta, jossa asumme on lasten valtakunta. Siinä me tahdomme lapsina säilyä ja lapsen lailla olla omistamassa Jumalan sanan ruokaa. Ei ole hyvä, jos Jumalan lapsi kasvaa aikuiseksi ja alkaa tarvita sellaista aikuisen ruokaa, ettei lapsen ruoka enää kelpaa. Sitä kautta on moni joutunut ulos Jumalan valtakunnasta.” Suviseurasaarna, Reijo Setälä, Sievi 2008.

 

*        *        *

Hiljattain Demokraatti-lehden päätoimittajana aloittanut Mikko Salmi puhui Kotimaan haastattelussa (3.9.2015) vakavin sanoin niistä ongelmallisista piirteistä, joita hän on herätysliikkeeseen tutustuneena teologina, pappina ja journalistina tunnistanut nykyisessä vanhoillislestadiolaisuudessa.

Hän perustaa käsityksensä omiin kokemuksiinsa ja keskusteluihin vl-uskovien kanssa. Hän tuntee sekä nykyisiä vanhoillislestadiolaisia että liikkeestä eronneita ihmisiä.

Traumatisoiva usko vai traumatisoiva yhteisö?

Mikko Salmi kertoo havaintonaan, että moni liikkeestä eronnut tai erotetuksi  joutunut on syvästi traumatisoitunut kasvatuksensa tai yhteisössä kokemansa kohtelun seurauksena. On samoin tunnettua, että moni liikkeestä irtautunut, ja samoin siinä edelleen eläväkin, joutuu aikuistuessaan kokoamaan minuutensa palasia terapian tukemana.

Vanhoillislestadiolaisuus istutetaan lapseen kasvatuksessa jo niin varhain, että siitä muodostuu osa hänen identiteettiään, minuuttaan.  Tässä kasvatuksessa lapsi oppii ja hänet opetetaan saamaan vl-asenteilla ja käyttäytymistavoilla hyväksyntää läheisiltään ja muulta ympäristöltään. Kaikissa lestadiolaisissa perheissä uskonoppia ja asenteita ei istuteta lapseen kaikkein ahtaimmassa  vl-uskonopin muodossa, mutta vanhoillislestadiolaisen on yhtäkaikki tultava aina hyväksytyksi rauhanyhdistysyhteisössä voidakseen käydä uskovaisesta ja olla Jumalan armahtama kristitty ihminen.

Ilman tätä kollektiivin hyväksyntää hänet heitetään ”ulkoiseen pimeyteen”.

Silloin hänen parhaatkaan ystävänsä eivät voi eivätkä uskalla pitää häntä enää uskovaisena. Tämä merkitsee usein sosiaalisesti dramaattisia asioita, hylkäämistä ja yksinäisyyttä, mikä puolestaan heijastuu usein vahingoittavasti ihmisen itsetuntoon ja mielenterveyteen.

Voi perustellusti kysyä, onko kyseessä hengellinen vääristyneisyys, joka traumatisoi,  vai onko rauhanyhdistyksen yhteisöllisyys sairastuttavaa laatua. Vai ovatko molemmat voimat johtamassa traumaattisiin kokemuksiin.

Herätysliikkeestä lähteneille on lapsuudenympäristönsä ja kasvukokemustensa myötä muodostunut samalla erinomainen kyky analysoida ja tunnistaa sosiaalisia ilmiöitä, verkostoja ja rakenteita, on Mikko Salmi havainnut.

– He ovat äärettömän fiksuja ihmisiä, tarkkanäköistä porukkaa, huomauttaa Salmi. Heistä moni on tunnistanut lestadiolaisen liikkeen vallankäytön muotoja myös maallisen elämän verkostoissa.

– Kyllä se moralismi, valtava kuri ja omien suosiminen on aivan kauheaa. Hyvä veli -verkostoja on politiikassa ja varsinkin liike-elämässä, ostetaan vain tietyiltä tyypeiltä.

Vanhoillislestadiolaiset joutuvat valehtelemaan omalle yhteisölleen

Irtaantuminen liikkeestä, johon on tullut kasvatetuksi aivan pienestä lähtien, on ihmiselle aina vaativa prosessi, tapahtuipa se uskonystävien aloitteesta tai omasta päätöksestä.

Siinä tietää aiheuttavansa surua läheisilleen.

Salmi arvioikin, että vanhoillislestadiolaiset joutuvat valehtelemaan omassa yhteisössään.

Liikkeen piirissä ei kertakaikkiaan ole kyetty luomaan avointa ja reilua keskustelukulttuuria, jossa kenenkään ei tarvitsisi pelätä.

– Vanhoillislestadiolaisuus ei salli aikuisuutta. Psykoanalyyttisessä näkökulmassa aikuinen on ihminen, jolle ei tarvitse valehdella. Aikuinen kestää, jos hänelle sanotaan, miten asia on.

– Jos liike olisi ikään kuin täysikasvuinen, ihminen voisi sanoa siellä, mitä hän ajattelee. Mutta sille liikkeelle pitää valehdella.

Samaan tulokseen on tullut Saila Karppinen tutkiessaan vanhoillislestadiolaisia saarnoja ja liikkeen jumalakuvaa pro gradu -tutkielmassaan Itä-Suomen yliopistossa (2011). Vanhoillislestadiolainen kollektiivisen yhteisön palvonta ja samoin jumalakuva eivät tue ihmistä itsenäistymään.

Saarnoissa korostetaan ihmisen alistumista ja lapsenomaista riippuvuutta Jumalasta, joka kuvataan persoonana, joka ei siedä sitä että ihminen olisi kypsä ja itsenäisesti harkitseva aikuinen suhteessa lestadiolaiseen yhteisöön ja sen julistukseen. Hänen on kontrolloitava omaa ajatteluaan, eikä uskonyhteisöön tai oppiin liittyviä kriittisiä ajatuksia tai kysymyksiä sovi tuoda julki, sillä sellaisia ”ei kannata pohtia”.

”Jumalan valtakuntaan liittyy paljon tärkeitä kysymyksiä. On kysymyksiä, jotka ovat oikeita ja tarpeellisia, mutta saattaa olla myös kysymyksiä, joita meidän ei kannattaisi kysyä eikä pohtia.” (Tauno Kujala , suviseurasaarna 2007.)

Puheissa kehotetaan uskovaisia tyytymään siihen ”Jumalan sanan ruokaan” eli saarnaan, jota vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä saarnataan. Jos yksittäinen vanhoillislestadiolainen kristitty tekee kriittisiä kysymyksiä, osoittaa tyytymättömyyttä tai kaipaa jotain toisenlaista saarnaa (joka saarnoissa leimataan pahaksi ”aikuisten ruoaksi”), hän joutuu ulos vanhoillislestadiolaisesta seurakunnasta.

– Tässä ilmenee ihmisen riippuvainen suhde Jumalaan ja vanhoillislestadiolaiseen seurakuntaan. Ihmisen ei toivota itsenäistyvän eikä aikuistuvan, toteaa Saila Karppinen.

 

Rauhanyhdistys orjuuttaa enemmän kuin vapauttaa

Mikko Salmi muistuttaa siitä, että jokaisen ihmisen tulee elää autenttista, omaa elämäänsä omana itsenään. Hänen tulee saada ja voida elää rehellisesti uskonyhteisössäänkin sellaisena kuin todella on.

Teeskentely ja oman elämän mahdollisuuksista laistaminen on synti. On synti myös estää toista, kuten omaa lastaan, kasvamasta siksi mikä hän tahtoisi ja voisi olla.

–  Se [vanhoillislestadiolaisuus] on liike, joka ei hyväksy aikuiseksi kasvamista. Se on hyvä lapsuuden liike, ”Jumalan lasten liike”, perhekeskeinen, turvallinen ja päihteetön niin kuin lasten elämän kuuluukin olla. Mutta se ei salli aikuisuutta, ei salli ajatella omilla aivoillaan ja tulla sellaiseksi kuin on.

Aikuiseksi kasvaminen merkitsee henkistä itsenäistymistä lapsuuden maailman kontrollista, tulemista omaksi itsekseen. Ihmiseksi joka on kykenevä ratkaisemaan omaan ajatteluunsa perustuen elämänsä suunnan ja perustelemaan ratkaisunsa itsenäisesti.

Toinen kysymys on liikkeen opilliset erikoisuudet. Vanhoillislestadiolaisuudessa leimallinen jatkuvan anteeksipyytämisen ja synninpäästön käytäntö  perustuu tunnetusti siihen, että ei riitä että rikkomukseen syyllistynyt pyytää anteeksi siltä, jota on vahingoittanut tai loukannut.  Väärä teko  on saatava ”anteeksi siunatuksi” jonkun samaan liikkeeseen kuuluvan, usein itse kysymyksen suhteen täysin ulkopuolisen ihmisen sanomana ja tietyillä sanoilla sanottuna: ”Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi”.

Lisäksi katsotaan, että uskovana pysyminen ja Jumalan armosta hyväksymäksi pääseminen edellyttää jatkuvaa anteeksipyytämistä ja anteeksisaamista, mieluiten päivittäin edellä mainituin sanoin, ilman että ihmisellä kuitenkaan todellisesti olisi omallatunnollaan mitään erityistä painolastia. Perheissä tästä ”rutiinista” riippuvaisiksi opetetaan lapsetkin jo pienestä lähtien. Riippuvuudesta kehittyy lopulta niin voimakas, että ilman siunaamisia lapsi ei lopulta pysty rauhoittumaan ja nukahtamaan illalla.

Tämä anteeksipyytämisen järjestelmä on Mikko Salmen mukaan sairas.

– Pyydetään anteeksi tällä viikolla asioita, joita kuitenkin aiotaan tehdä seuraavalla viikolla, hän havainnollistaa.

– Synti on sitä, jos emme elä elämää, joka meille on tarkoitettu, emmekä kasva siksi persoonaksi, joka olemme. Se on suurin synti. Pahin asia, jonka aikuinen voi lapselle antaa, on oma elämätön elämä.

Salmi moittii vanhoillislestadiolaista liikettä juuri tästä, että kollektiivinen yhteisö pyrkii leikkaamaan uskovan ihmisen siivet, eli rajoittaa uskovien ihmisten yksilöllisiä, henkilökohtaisia elämänvalintoja.

Hänen henkilökohtainen käsityksensä on, että rauhanyhdistys orjuuttaa ennemmin kuin vapauttaa. Vanhoillislestadiolainen oppi pyrkii mitätöimään ihmiselämän luonnollisen, ainutlaatuisen arvon.

– Se suhtautuu elämään taivasmatkana. Meidän pitäisi kuitenkin pohtia enemmän sitä, onko elämää ennen kuolemaa, kuin sitä, onko elämää kuoleman jälkeen, painottaa Mikko Salmi.

Sitoutuminen liikkeeseen heikkenemässä

MKinnunen4Historiantutkija Mauri Kinnunen on todennut Rauhan Tervehdyksen haastattelussa, että vl-liikkeen on syytä alkaa avautua, niin että moniäänisyyttä ”siedettäisiin aiempaa paremmin”. Kinnusen mukaan avautumiseen ja moniäänisyyden sietämiseen kuuluu tärkeänä se, että keneltäkään liikkeeseen kuuluvalta ihmiseltä ei kiellettäisi hengellistä kotia jonkin epäolennaisen asian vuoksi. Herätysliikkeessä tulisi edistää vapautta ja avoimuutta.

Ihmiset ikään kuin varmuuden vuoksi lähtevät liikkeestä ulos ja jättävät yhteisön, voidakseen esimerkiksi pitää yllä kulttuuriharrastuksiaan, hän arvioi.

Esimerkkinä muutoksen tarpeesta Kinnunen huomauttaa, että hoitokokouskulttuuri pelottaa liikkeeseen kuuluvia, ja siitä on tarpeen luopua kokonaan. Hoitokokouksista on julkisuuden seurauksena tullut liikkeen mainetta tahraava kysymys, ja siitä syystä menettelystä  käytetään nykyisin häveliäästi mieluiten muita ilmauksia,  kuten ”sielunhoidolliset keskustelut” tai ”neuvonpidot”.

Hoitokokouksilla ihmisiä on usein suurella joukolla käyty nuhtelemaan esimerkiksi juuri kulttuuriharrastuksista, samoin muista kristillisen uskon kannalta merkityksettömistä seikoista.

– Asioita, jotka ovat liikkeessä kiellettyjä, tulisi päivittää tähän aikaan, huomauttaa Kinnunen.

Hänen havaintojensa mukaan moniäänisyys on rauhanyhdistyksissä jo nyt jossain määrin lisääntynyt. Kynnys olla eri mieltä ja kynnys puhua ja nostaa asioita esille on laskenut liikkeen sisällä, katsoo Kinnunen.

Hänen arvionsa mukaan jäsenten sitoutuminen rauhanyhdistykseen on kuitenkin samalla heikkenemässä.

– Vaikka liikkeeseen kuulutaan, ei edistetä aktiivisesti sen toimintaa.

Yhteisö, jonka itsestään julkisuudessa luoma kuva ja siinä elävien ihmisten arkitodellisuus etääntyvät kauas toisistaan, ei tunnu terveeltä ja kestävältä.

Kinnusen mukaan lestadiolaiselle liikkeelle olisi tärkeää oman jatkuvuutensa kannalta se, että yhteisön kasvu ei perustuisi pelkästään niin sanotun kasvatuskristillisyyteen (suurperheisiin ja lasten kasvattamiseen lestadiolaisiksi). Olisi toivottavaa, että vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen liityttäisiin myös aikuisiässä liikkeen ulkopuolelta. Tämä on nykyisin harvinaista.

Pappeja ja uskovia monessa polvessa

Mikko Salmi tuntee suomalaista uskonnollisuutta ja uskovia. Lestadiolaisuuttakin hän tuntee monipuolisesti.

Salmen sukutaustassa on vaikutteita niin lestadiolaisesta Rauhan Sanan suuntauksesta, Suomen Luterilaisesta Evankeliumiyhdistyksestä kuin Kansan Raamattuseurastakin. Hänen isänsä Samuel Salmi on pohjoisesta syntyisin ja nykyinen Oulun piispa. Samuel Salmi ei ole ainakaan tiettävästi sitoutunut mihinkään herätysliikkeeseen, mutta uskovaisten tervehtimistapa Jumalan terve on hänelle tuttu. Hänen isänsä rovasti Eemeli Salmi oli tunnettu rauhansanalainen pappi ja puhuja, joka teki elämäntyönsä Rovaniemellä sekä Muonion ja nykyisen Pellon seurakunnissa.

Asuessaan Oulussa Mikko Salmi tutustui alueen valtaherätysliikkeeseen vanhoillislestadiolaisuuteen. Salmi on tarkastellut liikettä kriittisesti, ja hän näkee siinä niin hyvää kuin huonoakin.

Hän tietää, etteivät hänen mielipiteensä ilahduta vanhoillislestadiolaisia.

– Olen ärsyttävä hahmo heidän kannaltaan, koska tunnen liikettä sisältä, hän sanoo.

*       *        *

Ajattelemisen aihetta antoi – Kapu –

*       *        *

Lähteet:

Riitta Hirvonen: Päivitystä lestadiolaisuuteen. Rauhan Tervehdys nro 33, 2012.

Johannes Ijäs: Ei harmaa vaan punainen. Kotimaa 3.9.2015.

Johannes Ijäs: Mikko Salmi: Vanhoillislestadiolaisuus ei salli aikuisuutta. KotimaaPro 3.9.2015.

Saila Karppinen: Vanhoillislestadiolaisten suviseurapuheista välittyvä jumalakuva. Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto, käytännöllien teologia. Joensuu 2011.

*       *       *

Lisää aiheesta:

Etniset vanhoillislestadiolaiset

Hiljainen prinsessa: Ulkopuolinen. Pakolainen.

Riitta Hirvonen: Päivitystä lestadiolaisuuteen. Rauhan Tervehdys nro 33, 2012.

Johanna Hurtig: Saako lestadiolaislapsi kasvaa itsenäiseksi moraaliseksi toimijaksi?

Juuret & Siivet: Syntien taakka nelivuotiaalle

Juho Kalliokoski: Kysymys kuuliaisuudesta ja omastatunnosta (Kaleva 24.9.2009)

Emilia Karhu: Mihin tyssää matka aikuiseen uskoon? Blogikirjoitus 14.8.2016, Kotimaa24.

Sauli Karhu: Lapselle ei saa kertoa helvetistä. Blogikirjoitus 4.10.2016.

Peltonen: Hintsala ja Manner: Naisen terveydentila arvioidaan rauhanyhdistyksellä, ei lääkärissä

Perheellinen vl: SRK:n linjaus: Kun vl-perheen lapsi uskoo toisin, hän menettää vanhempiensa tuen

Mari Stenlund: Vanhoillislestadiolaisen mielenterveys kytkeytyy yhteisöön. Meri-Anna Hintsalan ja Katja Mannerin haastattelu. Teologia.fi-sivusto.

Virpi H.: Vastuu omastatunnosta puuttuu

Advertisements

27 kommenttia

Kategoria(t): ahdistus, arvot, concept of sin, elämäntapa, eristäminen, eroaminen uskosta, etniset vanhoillislestadiolaiset, evankelis-luterilainen kirkko, hengellinen väkivalta, hoitokokoukset, homoseksuaalisuus, identiteetti, identity, ihmisoikeudet, irrottautuminen yhteisöstä, kasvatus, kirkko, konsertit, kontrollointi, Kotimaa, kulttuurikiellot, lapset, luterilaisuus, mielenterveys, normit, norms, nuoret, omatunto, opilliset kysymykset, painostaminen, pelko, pelot, perhe, rauhanyhdistys, retoriikka, seksuaalivähemmistöt, seurakuntaoppi, sin, suvaitsevaisuus, synnit, syyllistäminen, syyllisyys, taide, teatteri, televisio, televisiokielto, tulevaisuus, tuomitseminen, ulossulkeminen, uskon jättäminen, vallankäyttö, valta, vapaus, vastuullisuus, väkivalta

27 responses to “Mikko Salmi: Vanhoillislestadiolaisuuden suurin synti

  1. luukanvalma

    Vähän sydämestä tuntuu ylimitoitetulta tuo Mikon kirjoitus. Siinä on stigmatisaatiota (leimaamista) liikaa. Täällä etelässä eivät tuntemani lestadiolaiset ole ollenkaan noin yksipuolisen ankaria. – Toisaalta jos lukee sosiologian puolelta ryhmistä tehtyjä tutkimuksia, ne tiivistävät rivejään, jos ulkopuolelta tulee kovasti paineita. Niitä on ollut aina piispa Gustafssonista ja Tanskasesta asti. Jostain syystä muita ryhmiä ei arvostella yhtä ankarasti kuin lestadiolaista perinnettä, Muitakin ryhmiä löytyy vieläpä paljon ankarampia, sekä uskonnon että politiikan alueilla. Esimerkiksi muslimejakaan ei uskalleta Suomessa arvostella niinkuin tätä omaa herätysliikettä.

    • Olen samaa mieltä kanssasi.

      Samoin tuntuu aivan merkilliseltä jo ingressissä oleva Salmen esittämä synnin ja vieläpä suurimman synnin määritelmä. Valitettavasti on kyllä syytä suoraan sanoa, ettei ole enää kristinuskon kanssa mitään tekemistä ajatuksella, jos sanotaan synnin ja vieläpä suurimman sellaisen olevan ”elämätöntä elämää”.

      • Still

        Et ymmärrä Mikon sanomaa, haluat käsittää sen tahallaan väärin, suurin synti on palvella elämällään muuta kuin Jumalaa, ja se on Srk:laisuudessa liikkeen ja elämän tapojen korostaminen yli Jumalan sanan.

      • luukanvalma

        Suurin synti Lutherin mukaan ja myöskin vanhemman lestadiolaisuuden opetuksen mukaan on : EPÄUSKO. Sitä nimitetään ”kaikkien syntien äidiksi”. Se oli myöskin Eevan ja Adamin synti, jonka kautta koko luomakunta kärsii.

      • Ei Still, kyllä minä Salmen viestin mielestäni ymmärsin aivan oikein enkä ole kaikesta eri mieltäkään. Missään tapauksessa en tahallani ymmärrä häntä väärin. Kohta johon puutuin oli, kuten voit itsekin todeta, Salmen suoraan sanoma, ei minun tulkintani.

      • Still

        Valma, jos vl liikkeen mukaan epäuskoinen on jokainen, joka ei seuraa Srk:n johtamaa elämäntapaliikettä niin eikö se aseta kyseenalaiseksi uskon lahjan, on siis usko tai epäusko ja uskon voi saada vain lahjana, miten sitten epäusko voi olla synneistä suurin näin katsoen, heille jokainen joka ei ole liikkeessä mukana, on epäuskoinen, jopa niin että tervettä sanomaa liikkeen sisällä julistava ihminen erotetaan kun ei julista vain sitä mitä Srk on virallisesti hyväksynyt, eikö tässä ihminen (srk) nosteta Jumalan yli pelastuksen takaajana? Jumalan sana sanoo toisin, on vain yksi tuomari, joka sydämet tutkii jne.

      • luukanvalma

        Epäusko, jota MINÄ tarkoitin ei ole epäuskoa SRK:n johtoa vastaan vaan Jumalan sanoja vastaan. Kuuliaisuus, jota Oulu vaatii, on aivan muuta kuin kuuliaisuus Pyhä Hengelle. SRK:ssa on ylpeyden ja itseriittävyyden henki. Jumalan silmissä tuommoinen tuskin on autuaaksi tekevää. Mikäli minä tunnen mm. sukuni (oululaisia) srk:laisia, harva heistä on kokenut sydämen särkymistä ja oikeaa hätää omasta tai kenenkään muunkaan pelastumisestaan. Ylpeitä, jopa pelottavia ovat oikeassaolemisessaan.

  2. Nimetön 351

    ”Voi perustellusti kysyä, onko kyseessä hengellinen vääristyneisyys, joka traumatisoi, vai onko rauhanyhdistyksen yhteisöllisyys sairastuttavaa laatua. Vai ovatko molemmat voimat johtamassa traumaattisiin kokemuksiin.”

    Vl-uskossa oman yhteisön palvominen on uskon ydin, ts. uskoa ja ”sairastuttavaa” yhteisöä ei voi erottaa toisistaan.

    Mitä jää jäljelle, jos vl-uskosta poistettaisiin syntilistat ja oman yhteisön palvominen? Olen kysellyt tätä vl-uskovaisilta saamatta mitään vastausta.

    Vl-perhe ei ole mikään ”turvallinen” lapsille, koska lapsuudenperheessä lapsiin juuri juurrutetaan vl-opin vääristymät, pelotellaan helvetillä ja ulkomaailman pahuudella, kielletään syntiset harrastukset kuten kevyt musiikki ja tanssi jne. Vl-kodissa lapsiin istutetaan turvattomuus. Turvallisuutta ja rakkautta saa vain, jos noudattaa vl-liikkeen syntilistaa.

    Miksi ihmeessä kenenkään liikkeen ulkopuolisen pitäisi liittyä vl-liikkeeseen? Lapsuuteni ja nuoruuteni liikkeen parissa (sosiaalisesta pakosta) olleena en keksi vl-liikkeestä mitään hyvää. Yhteisöllisyys on usein kuristavaa; et voi elää ja puhua kuten haluaisit vaan joudut ainakin näyttelemään ihanne-vl-uskoista. Vl-liikkeessä jos missä oppii kaksinaamaiseksi.

    Sisarukseni ovat ”kymppilestoja”. Olen usein miettinyt heidän elämätöntä elämäänsä ja käyttämättä jätettyjä mahdollisuuksiaan. Ei voi kuin toivoa, että vl-yhteisössä eläminen tuo heille tyydytystä. Olisi heille varmaankin katkera pala tässä elämän vaiheessa huomata tulleensa vedätetyiksi koko elämänsä ajan.

    Vl-liikkeessä ei tarvitse kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta omista valinnoistaan, koska liike sanelee miten pitää elää. Siksi vl-liikkeessä näkee monia ikäisekseen lapsellisesti ja vastuuttomasti käyttäytyviä aikuisia. Syntilistan synneistä tehdään jatkuvasti parannusta, mutta muunlainen, varsinkin ”epäuskoisiin” kohdistuva törkeäkin vilunkipeli sallitaan, tai ainakaan siihen ei puututa samalla tavoin kuin syntilistan synteihin.

    Olisi hienoa, jos vl-uskovaiset käsittäisivät vapauden, ja luopuisivat kaikki sairaasta yhteisöstään.

  3. Still

    ”Olen ärsyttävä hahmo heidän kannaltaan, koska tunnen liikettä sisältä, hän sanoo.” Tämä on lyhykäisyydessään näin ja just tämä totuus on se joka pelottaa Srk:laisia eniten, rahat ja valta katoaa jos liikkeen sisällä ymmärretään tämä huijaus, uskoa käytetään törkeällä tavalla keppihevosena sellaiseen jolla ei ole sen kanssa mitään tekemistä, sekoitetaan politiikkaa uskoon ja toisinpäin. Srk on tämän kaiken pelon lietsonnan juuri, Vl usko on perustalaan oikeaa uskoa mutta nämä ihmisten luomat rakennelmat ja perinteet on vieneet väärään ja uskon kohteeksi on noussut ihminen.

  4. Nimetön 354

    Still, Still! Mihin sinun kristillinen rakkautesi onkaan kadonnut! Vai onko sitä koskaan ollutkaan! Kuka ihminen on noussut uskon kohteeksi vl-kristillisyydessä? Kerrot kyllä ja todeksi väität nyt ihan huuhaata!

    Mikko Salmi kuvittelee olevansa ärsyttävä ihminen vl-kristillisyyden piirissä. Ei hän ärsytä ketään, muuten kuin provosoimalla, mutta sehän nyt onnistuu kenetä tahansa joka siihen lähtee.

    Salmi on aivan kuten kuka tahansa muukin, toivotamme hänet kuten sinutkin tervetulleeksi seuroihin, keskustelemaan kasvotusten uskovaisten kanssa.

    • Still

      Srk:n johtokunta on jopa aiemmin nimetty apostoleiksi, nykyään tästä on hiljaisuudessa vaiettu mutta yhä edelleen tätä ei virallisesti kielletä. Tämä konklaavi määrää opin ja käytännöt. Sano mitä sanot mutta näin se on. Samoin on monilla rauhanyhdistyksillä, joku ”vakaa veli” sanoo miten asiat hoidetaan, ihmiset on niin syvällä harhassa että on luulo nähdä toisen sydämeen ja vainuta henkiä joita ei ole tai joita havaitsee vain ”oikein” uskova, tässä astutaan myös Jeesuksen asemaan, täysin vastoin Raamattua tällainen ”hajustelu”.

  5. Hela52

    Lestadiolaisilla on paljon yritystoimintaa varsinkin rakennusteollisuudessa, Lahko toimii kuin mafia. Työyhteisöissä normaali vuorovaikutus ja keskustelu vaietaan kuoliaaksi tai suoraan kielletään. Vääräuskoisia eli ei-lestadiolaisia saa huijata niin paljon kuin ehtii, samoin asiakkaita. Suunnaton ahneus, kateus ja julmuus ovat päällimmäisiä ”hyveitä”. Illalla pyydetään synnit anteeksi ”Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä” uskon kaverilta ja sama meno jatkuu seuraavana päivänä. Ei-lestadiolaisena työntekijänä lestayrityksessä saan kokea joka päivä ulkopuolisuutta, eristämistä ja vedättämistä joka mahdollisessa tilanteessa. Eniten minua ihmetyttää suunnaton rahan ja tavaran palvonta. Kateus on myös kantava voima niin lestadiolaisten kesken ja varsinkin ei-lestadiolaisia kohtaan. Kaikki heidän arvonsa perustuu mammonan palvontaan ja sellaiseen epäeettiseen toimintaan, mikä tavallisen kirkkouskovaisen mielestä on suurta syntiä.

  6. Nimetön 362

    Olen vanhoillislestadiolainen. Miksi nämä silti eivät yhtään vastaa sitä todellisuutta jossa elän. Kuulostaa katkeruudelta, jolla kukaan ei elämässä voi mitään saavuttaa. Mitä tällä sivustolla haetaan?

    • Toimitus

      Kiitos kysymyksestäsi, hyvä Nimetön 362 (ilman erottuvaa nimimerkkiä lähetetyt kommentit numeroidaan juoksevasti).

      Tiedustelit, ”mitä tällä sivustolla haetaan”.
      Omat Polut tarjoaa foorumin kaikille tuoda esiin näkemyksiä vanhoillislestadiolaisuudesta, sisältä ja ulkoa, ennen ja nyt. Blogin perustajia ja toimituskuntaa yhdistää kiinnostus hengellisyyteen, kristinuskoon ja oman herätysliikkeen toimintaan sekä opetukseen. Tavoitteena on lisätä kaikkea ennen asiakeskeistä keskustelua.

      Blogin tavoitteisiin voi tutustua tarkemmin artikkelista Tervetuloa Verkoston Poluille – etniset vanhoillislestadiolaiset.

      Sekä vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvien että muiden kirjoitukset ovat tervetulleita. Kirjoituksen voi julkaista omalla nimellä tai nimimerkillä. Kirjoittajan katsomusta tai uskonvakaumusta ei kysellä. Sivustolle tuleekin jatkuvasti sekä entisten vanhoillislestadiolaisen että herätysliikkeesen edelleen kuuluvien tekstejä. Jälkimmäisiä on lukumääräisesti pienempi osa kaikista.

      Todennäköisesti vanhoillislestadiolaista uskoa tunnustavien tekstejä ovat muun muassa seuraavat eri aikoina lähetetyt kirjoitukset:

      1. A. A. Tami: Jumalan vai ihmisten vuoksi? Miksi hoitokokouksia järjestettiin

      2. Eveliina: Usko antaa toivon näköalan.

      3. Iinatti: Kirkon opillinen puhe ja elävä usko

      4. Taivaan tien vaeltaja: Kutsu jumalanlasten joukkoon

      5. Sakari: Aika ajoi ohi televisiosäännöstä, elävä usko pysyy

      6. Haitula: Kun haava on auki ja kirvelee

      7. Auringonrakastaja: Kipeimpiä asioita elämässäni

      8. Vanhoillislestadiolaisen terveydenhoitajan Terttu Holmin haastattelu: Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille

      9. Iida Julia: Totta ja tarua ”meistä”

      10. Kipupisteet kohdattava avoimesti. Tutkija Mauri Kinnusen Kalevassa julkaistu kirjoitus.

      11. Anonyymi: Uskon kieltäminen – mikä neuvoksi?

      12. Keksityn henkiopin leviäminen – vanha puhuja muistelee hoitokokouksia.

      13. Kuka vastaa Päivämiehen harhaopetuksesta? (Vanhoillislestadiolaisen papin kristinopillisia kommentteja puhujienkokouksesta.)

      14. Vanhoillislestadiolaisen papin Pauli Niemelän sanomalehtikirjoitus ”Lapsissa on tulevaisuus”, ks.: Niemelä: Raskaaksi tulo voidaan estää.

      Myös sinun ajatuksesi ja kirjoituksesi ovat tervetulleita blogiin. Lähetä kirjoituksesi meilitse osoitteella verkosto (at) luukku.com.

      Tervetuloa seuraamaan blogia sekä kirjoittamaan ja kommentoimaan keskustelua!

      Ystävällisin terveisin
      Toimitus

    • Vaari

      ”Kuulostaa katkeruudelta….”. Niinpä niin. Tuttu vastareaktio, jolla leimataan Mikko Salmen asiantunteva ja hyvin perusteltu kritiikki.

      Salmi kohdistaa kritiikkiä siihen että vl-liikkeessä ei sallita aikuisuutta ja itsenäistä ajattelua. Ihmissuhteet voidaan katkaista. Hoitokokouksen seurauksena ihminen joutuu henkisesti ja hengellisesti lyödyksi.
      Silloin on aivan normaali psyykkinen reaktio tuntea pettymystä, vihaa ja katkeruutta. Ne tunteet ovat aitoja ja tosia.

      Tunteet on kohdattava ja käsiteltävä. Ei se mene vain torjumalla ja kieltämällä ne. Leimaamalla katkeraksi. Saati anteeksiannolla kuittaamalla.

      Kielteisten ja ahdistuneiden tunteiden vallasta voi päästä ja pääseekin irti ajan mittaan, mutta sellaisia tunteita ei pidä suinkaan kieltää eikä väheksyä. Eikä leimata ”vääriksi”.

      Semmoinen on psyyken manipulointia.
      Vanhoillislestadiolaisuuteen sisältyy paljon menettelyjä joilla manipuloidaan ihmisen mieltä ja kokemuksia. Sillä on pahat jäljet.

  7. Juhana

    Jep. MInäkin olen vanhoillislestadiolainen. Salmen kirjoitus tuntuu minusta siltä (niinkuin monet muutkin lukemani kriittiset kirjoitukset), että niissä on kuunneltu liikkeistä eronneita ja epätyytyväistä liikkeen vähemmistöä, ja yleistetty se koskemaan koko seurakuntaa. Mutta, minä olen tyytyväinen, ja samoin tuntuu olevan valtaosa tuntemistani herätysliikkeen jäsenistä.

    Olen itse kokenut harhapolkuja, ja niiden kokemusten jälkeen voin sanoa, että minulla on paljon parempi näin. Raamatussa on (oiken tulkittuna) mielestäni myös hyvän maanpäällisen elämän avaimet, vaikka se johdattaakin etupäässä taivasta kohti. Se on jumalan rakkautta, uskokaa tai älkää. Synti ei tee onnelliseksikaan ainakaan pidemmällä tähtäimellä.

    Todellakin olen pahoillani heitä kohtaan, joilla on epätyytyväisyyttä syystä tai toisesta. Ja ainakin itse suhtaudun lempeydellä toisinajattelijoihin. Rakkaus panee hyväksymään kaikki ihmiset sellaisina kuin ovat, ja kohdella heitä sen rakkauden mukaisesti (toki en missään nimessä ole täydellinen ihminen). Eikä meistä ihmisistä kukaan ole toisen yläpuolella. ”Jos minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.”

    Lisäksi Salmen artikkelissa oli myös selviä asiavirheitäkin, kaikella kunnioituksella. On vaikea tuntea yhteisöä jos ei kuulu siihen itse, eikä Salmi niitä virheitä välttämättä itse keksinyt.

    Muistutan kaikkia mediakriittisyydestä. Varsinkin tämän asian ympärillä on paljon kirjoituksia, jotka eivät vastaa minun ja muiden kokemuksia vl-herätysliikkeestä. Samoin näissä artikkelin kommenteissa on paljon ihan puutaheinää ja harhalaukauksia, ymmärrettävää sinänsä jos ei kommentoija tunne kyseistä ilmiötä.

    Tiedän toki muitakin kuin niitä tyytyväisiä tarinoita liikkeen sisältä, onneksi niitä on onneksi vähän väkimäärään suhteutettuna. Yksi näkökulma osaan näistä tapauksista on, että jos on valitettavasti tyytymätön elämään tai johonkin osaan sitä, voi ihminen alkaa etsiä syyllisiä muualta, kuten vaikkapa vl-liikkeestä.

    Syyllistäminen ei kuitenkaan auta ketään, vaan vastuun ottaminen itse omasta elämästä. Toisin kun Salmi kuvaili (eri sanoin), Vl-liike ei pane minua sysäämään vastuuta omasta elämästäni ja valinnoistani muiden kuin itseni harteille, ja olemaan kasvamatta siksi ihmiseksi joka todella olen. Vaan juuri päinvastoin. Se on rakkauden tie.

    • Still

      Sanot näin ja olen tästä samaa mieltä. ”Synti ei tee onnelliseksikaan ainakaan pidemmällä tähtäimellä.” Lisään tähän vielä ettei lyhyelläkään tähtäimellä. Ihminen on kuitenkin alkanut kehitellä näitä syntejä omasta päästä, näin myös Srk. Raamatussa on synti ilmoitettu, se riittää ja siinäkin on ihmiselle liikaa, siksi Jeesus tuli maan päälle ja teki pelastuksen mahdolliseksi, Jumalan voimalla. Tähän uskon.

      • Juhana

        Still, kiitos vastauksestasi. Minkälaisia syntejä SRK on mielestäsi kehitellyt omasta päästä? Sillä myös minä koen sinun laillasi, että raamatussa on synti ilmoitettu ja se riittää. Koen, että SRk:lla on vain elämää suojelevia ohjeita. Syntilistojahan ei ole, toisin kuin moni ulkopuolinen käsittää.

        Otetaan esim. alkoholi. Olen kuullut tällaisen kertomuksen, että Lestadius ja Raattamaa aikoinaan keskustelivat, kumpaa suositeltaisiin, täysraittiutta vai sitä että voi ottaa tyyliin muutaman kunhan ei ”humallu siitä viinasta, josta paha meno tulee”, mistä Jeesus varoittaa. He päätyivät täysraittiuden suositteluun kuulemma siksi, että sen ajan lapissa juoppous oli yleistä, eikä alkoholiongelmainen pysty helpolla jättämään juomista vain tyyliin muutamaan olueen. Ja totisesti sen ajan lapissa lestadiolaisuus oli merkittävä raittiusliike. Minkä hyvän teon he näin siis tekivät aikalaisilleen!
        Sitten on toinen kysymys, miksi juoda. Jos sen tarkoitus on helpottaa synnillisiä menoja, on se kai jo sellaisenaan synti. Ilmeisesti raamatun aikaiset ihmiset joivat viiniä ruokajuomana. Ja kuulemma se oli ainut juoma, joka säilyi. Vesikin oli usein juomakelvotonta. Minä en sinänsä ymmärrä nykyistä alkoholiasiaa perinjuurin, mutta on selvää ettei alkoholia ainakaan paljoa kannata juoda. Ehkä nykysuomalaisessa juomakulttuurissakaan ei olisi välttämättä helppoa jättää juomista siihen pariin.

        Sitten vaikka tanssiin suhtautuminen. Onhan raamatussakin lause ”on aika —, on aika tanssia”. Uskon siis että tanssi itsessään ei ole synti. Kyse on taas siitä, että jos sitä toteuttaa synnillisenä tai siihen johdattavana/liittyvänä, on se kai itsessään synti. Uskon että tässäkin asiassa on lestadiolaisuudessa pyritty suojelemaan vastaavalla tavalla kuin alkoholiasiassa.

        Toisaalta, kyllähän raamattukin neuvoo kuuntelemaan maanpäällisen seurakunnan ohjeita, sillä ne tulevat pyhältä hengeltä. Nykyajan ihminen on lisäksi niin itsenäinen, että se haluaa ja pystyy ottamaan myös itse asioista selvää. Mikä on ihan hyvä, sillä eihän esim pedofiliatapausten hoitomenettely olisi ilman keskustelua ja palautetta muuttunut siten, että rikos on ilmoitettava poliisille. Pelkällä synnin kahdenkeskisellä sopimisella ei sairauteen taipuvainen ihminen hevillä lopeta touhujansa. On todella kamalaa, ettei asiaa ymmärretty aiemmin. Keskustelua pitää olla, ja mielestäni on hyvä, että sitä käydään myös ulkopuolisten kanssa mm. näistä syistä. Itse koen saavani keskustella yhteisössä mistä haluan.

        On myös kulttuurisidonnaisia asioita. Seuraavat esimerkit alkavat olemaan jo ehkä hiuksenhienoja: Esim Equadorin uskovaisilla on lävistyksiä, vaikka suomessa sitä ei oikein pidettäisi hyväksyttävänä. Togossa seuroissa soitetaan rumpuja, mikä on afrikkalaisen kulttuurin juttu. Täällä on haluttu erottautua ”maailmallisen kaltaisesta” rytmimusiikista, jonka vuoksi Suomen rauhanyhdistyksillä ei rumpuja ole. En sinänsä ymmärrä näistä asioista mitään, mutta ne ovat minulle epäolennaisia. Pääasia että olennaiset asiat on hyvin.

      • Still

        Juhana, puhut srk:n elämää suojelevista ohjeista, käsitän etteivät ne kaikki tarkoita mielestäsi syntejä. Kun Raamatussa sanotaan että synti erottaa Jumalasta niin srk:ssa tämä on kyllä harhaisesti tulkittu siten että näistä ohjeista poikkeaminen erottaa ja niihin vetoamalla voidaan erottaa Jumalan valtakunnasta. Eihän kukaan ihminen voi erottaa toista ihmistä Jumalan valtakunnasta. Sellaiseen ei ole valtaa eikä kukaan voi tähän valtakuntaan toista ihmistä myöskään liittää.

        Puhut Pyhästä hengestä. Pyhä henki tuottaa hedelmiä, ne on Raamatussa. Nämä hedelmät ei koskaan kohtele lähimmäistä siten kuin srk:n kohdalla oli mm. lasten hyväksikäyttö asiassa. Tätä ei voi puolustaa siten että asian oikea ja oikeudenmukainen käsittely ei ollut tiedossa, asiantuntevuutta srk:ssa oli aivan riittävästi. Jos sinun käsitys Pyhästä hengestä on sellainen että julkisuus ja pakon edessä avaa Totuuden hengen, se ei ole Raamatun mukainen Pyhä henki.

        Alkoholista olen samaa mieltä, se suojelee elämää, näen kuitenkin tämän laajemmin kuin lestadiolaisuudessa. Heillä tämä on joko tai, kun ei ole lestadiolainen niin on viinaan menevä. Raittius on kasvava ilmiö mm. nuorten keskuudessa ilman mitään kosketusta mm. mihinkään hengellisyyteen. Ehkä tiukka suhtautuminen alkoholiin voi olla houkuttelemassa nuoria tai vanhempiakin kokeiluihin hengellisissä piireissä, myös vl liikkeessä.

        Kuka määrittelee ”maailmallisen kaltaisen”? Minusta tämä on yksi niistä keksityistä asioista. Eikö jokaisen ihmisen kokemus ole omanlaisensa, miksi se on niin vaikea ymmärtää. Toiselle musiikki on rytmiä ja toiselle ei, nämä on makuasioita. On ikävää että monista hyvistäkin asioista tehdään hengellisessä mielessä vääriä vain jonkin tahon rajoittuneen käsityksen mukaan.

        Seurakunnan neuvot ja ”erehtymättömyys” on myytti, josta rauhanyhdistyksissä pidetään kiinni. Määräajoin täytyy ojentaa joitakin pelotteena ryhmän jäsenille. Vähän kuin näyttää kaapin paikka, tämä ei nouse po. Pyhästä hengestä. Näitä esimerkkejä löytyy lukuisia, mm. lasten hyväksikäyttöä tutkineihin kohdistuvia, naisen ja lapsen asemaa liikkeessä arvostelleita ja Kristusta liiaksi kirkastaneita puhujia, tai vain omia huonoja kokemuksia kertovia liikkeen jäseniä aletaan mustamaalata.

        Summa summarum, vl liike on herätysliike, sen tehtävänä on viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan, ei käpertyä kuoreensa eikä polarisoitua. Tätä samaa tehtävää suorittaa kaikki kristityt, siinä on maanpäällinen Jumalan seurakunta, evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta. Kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän kulttuuria tai perinteitä.

      • Juhana

        Vielä jatkan ”hiusten halkomista”; en siis vastusta rytmimusiikkia, ja onhan rytmikäs marssimusiikkikin ”suosittua” lestadiolaisten parissa. Musiikin alhainen ”maailmallisuusaste” on tekijä joka on vaikuttanut tietynlaisen musiikin suosittuuteen liikkeessä.

      • juhana

        Still, puhut paljon kuten minäkin. Siksi on vaikea alkaa kirjoittamaan kaikkea mielipiteitäni auki. Siispä jätän asiat enimmäkseen siihen, että kiitos mielipiteistäsi, on aina virkistävää vaihtaa ajatuksia. Ja on myös piristävää olla joistain asioista eri mieltä. En vain kykene kirjoittamaan kaikkea auki, siinä menisi liian pitkä ikuisuus.

        Tuohon mainitsemaasi jumalan valtakunnasta ”erottamiseen” (mitä en kyllä näe ihan niin): Raamatussa on ns. kristuksen kirkkolaki, jossa on kolme kohtaa, omin sanoin: On joku lähtötilanne, jonka pientä kuvailua en muista, liittyen syntiin. Ensin jutellaan kahen kesken. Jos ei hän sinua kuule, niin ota 2 tai 3 mukaasi. Jos ei hän teitä kuule, niin vie asia seurakunnalle. ”Jos ei hän seurakuntaa kuule, niin pitäkää häntä pakanana ja publikaanina.” On myös kohta jossa Jeesus sanoi: ”Joille te synnit anteeksi annatte maan päällä, niille ne ovat anteeksi annetut taivaissa. Mutta joilta te ne pidätätte, niiltä ne ovat pidätetyt taivaissa.”

        Kuitenkin kristillisyyden ydin on pitää huolta omasta omatunnosta, ei toisten. En ymmärrä, mistä asioista tuollaista kannattaisi tehdä, eikä ketään kiinnosta valvoa toisten synneissä, kun omiakin on aivan riittävästi, ja muutenkaan. Mutta, nämä sanat on kuitenkin tarkoitettu seurakunnalle, eikä niitä valitettavasti voi siis jättää huomiotta. Kristuksen kirkkolainkin pitää uskoa olevan viime kädessä jumalan rakkautta, saattaakseen eksyneen helpommin huomaamaan oma tila. Varmaan joissain ikävissä tilanteissa on ollut pakko toimia niin. Ymmärrän, että yksittäinen seurakunta (esim jollain paikkakunnalla) voi myös erehtyä eri asioissa. Niinhän Paavalin aikaankin, kun hän lähetteli kirjeitä eri seurakuntiin, myös ”ojentaakseen” joitain seurakuntia. Voi siis olla, että näissäkin asioissa on tullut virheitä, en ole perehtynyt. Silti, seurakunnan kokonaisuus ei erehdy: Sieltä löytyvät ”kaikki tiedon ja taidon aarteet”, esim noissa tapauksissa Paavalin kirjeiden muodossa.

        Mutta, onneksi minun ei ole tarvinnut moiseen toimeen ryhtyä. Olen itse niin syntinen, etten voi osoitella toisia, eikä kukaan voi. ”Se, joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.”

        Lestadiolaisuudessa on tuota ”toimea” käytetty, minun hataran juorutietoni mukaan joko ainoana tai yhtenä harvoista hengellisyyksistä maailmassa. Ei vain voi olla niin, että Kristus olisi sanonut joitain ohjeita turhaan. Mainitsemastasi jumalan valtakunnasta ”erottamisesta”: Vl-liikkeessä ei olla kuitenkaan mitenkään suljettu moisen kohtelun kohteeksi joutunutta ihmistä pois yhtään mistään yhteydestä, tilaisuuksista tai ihmisten välisestä rakkaudesta. Hän on aina tervetullut liikkeen kaikkiin tilaisuuksiin, niinkuin kaikki ihmiset maan päällä. Vaikka toki yksittäinen seurakuntalainen on voinut erehtyvänä ihmisenä toimia väärinkin. Mutta ymmärrän, että ihmiselle on kova paikka, jos hänelle sanotaan että häntä ei pidetä sydämestä uskovaisena. Osittain tästä, ja varmaan myös yksittäisten seurakuntalaisten käyttäytymisestä, ja kukaties seurakunnan virheellisistä menettelyistäkin johtuen, on tällaisista menettelyistä syntynyt karuja kertomuksia. Itse en ole perehtynyt näihin tapauksiin, kuka on toiminut mitenkin ja olisiko pitänyt toimia toisin. Mutta uskomukseni mukaan nykyään ollaan huomattavasti varovaisempia asian suhteen, jos sitä vielä tehdään.

        Tämän pidempää vastausta en juuri nyt pysty antamaan, olen pahoillani. Olisi varmasti mielenkiintoisia keskusteluja. Mutta voidaan jatkaa juttua.

    • Still

      Kristuksen kirkkolaissa on oleellinen lause, tämä ei ole mikään pieni kuvailu, ”jos veljes rikkoo sinua vastaan”, tällä ei tarkoiteta sitä miten srk tätä käyttää jäseniään vastaan. Tätä Raamatun opetusta muuten käytetään monissa hengellisissä liikkeissä yhtä paljon väärin kuin lestadiolaisuudessa.

      Jeesuksen sanat lähetys käskyä asettaessa päästön avaimista ei voi pitää perusteena lestadiolaiselle evankeliumin saarnalle. Jos näin olisi niin Jeesus olisi itse tehnyt tyhjäksi sovitustyönsä merkityksen ja tarkoituksen. Ihminen ei tiedä kuka on sydämestään uskova. Lestadiolaisuudessa tämä on ymmärretty väärin, Omat synnit saa anteeksi vain kun uskoo sydämestään ne anteeksi Jeesuksen sovitustyön kautta. Jos tuo kohta olisi niin kuin lestadiolaisuudessa se käsitetään niin synninpäästö olisi ihmistyö ja ihmisen käsissä. Siksi tämä päästön avain on annettu jokaiselle sydämestään uskovalle ja on tarkoitettu jokaiselle sydämestään uskovalle, elävän uskon omistajalle. Sama koskee sideavaimia. Pyhä henki ei ole sidottavissa johonkin yhdistykseen. Lestadiolaisuudessa on näitä Jeesuksen opetuslapsia kuten niitä on muuallakin maailmassa, Kristuksen seurakunnassa joka on sydämen yhteyttä toisiinsa, tämän tunnistaa Hengen hedelmistä.

      • juhana

        Moi Still,
        ”Jos veljes rikkoo sinua vastaan” on olennainen kohta. Kiitos kun lisäsit sen tähän.

        Evankeliumin saarnalle lähetyskäsky ei suinkaan ole ainoa peruste. Olen tarkastellut tätä synninpäästön aihetta monen papin kanssa. Heidän mielestä raamatun kokonaisilmoitus antaa (uuden liiton ajalla) syntien anteeksiantamiselle ainoan mahdollisuuden, suullisen synninpäästön Jeesuksen sovitustyön kautta. Kokosin silloin erään ystäväni kysellessä asioita vähän kokoelmaa raamatun kohdista, jotka antavat ymmärtää näin. Eikä raamatussa ole ainakaan uuden liiton ajalta yhtään esimerkkiä, jossa kääntymys ja parannus olisi tullut muuta kautta kun ihmisen välityksellä. Esim Paavali Ananiaksen kautta, Cornelius Pietarin kautta, ym. Myös vanha testamentti tukee samaa uuden testamentin käsitystä, vaikka vanhan liiton ajalla uhritoimitus olikin se juttu. Kunnes Kristus oli täydellinen uhri, jonka jälkeen ei enää mitään ihmistekoja vaadita.

        Näin jumala sen jätti maan päälle. Synninpäästön saarna tai sen uskominen ei ole ihmisen teko, ja niin vl-liikkeessä opetetaan. Kyseessä on jumalan voima nöyrien ja heikkojen palvelijoidensa suulla. Eihän se ollut opetuslapsillakaan omassa voimassa lähetyskäskyn saamisen jälkeen, vaan jumalan voimassa :).

        Juhana

      • Still

        ”Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.” He uskoivat, se riitti.

      • Nimetön 364

        Pietarin puhuessa he uskoivat. Missä Jeesus oli kun Pietari puhui? Jos veljes rikkoo…mene ja ota asia puheeksi… Eli se, jota on loukattu menee ottamaan asian puheeksi suoraan rikkojan kanssa.
        Nykyään nuhdellaan julkisesti ja vaaditaan julkirippiä lehdistön ja muun median kautta. kovin on armollista toimintaa!

  8. juhana

    Edelleen, minusta Salmen kirjoitus tuntuu siltä, että hän ei ole ensin ottanut selvää kirjoittamastaan aiheesta, vaan on kirjoittanut puutaheinää. Kannattaisi ottaa asioista selvää, ennen kuin lähtee parjaamaan, ja siltikin pitäisi olla harkintaa puhua fiksusti. Yleinen hyvä suhtautumistapa näin ihmisten kesken. Minusta tämä menee hyvin kärjistetysti ilmaistuna samaan kategoriaan kuin ”kaikki muslimit ovat terroristeja”.

    Jo Salmen artikkelin otsikko ja sen selitys ovat ristiriidassa kokemani vanhoillislestadiolaisen uskonelämän kanssa. Koen, että tähän liikkeeseen kuuluminen ja uskominen nimenomaan kasvattaa minua psykologisessa mielessä kasvamaan sellaiseksi ihmiseksi joka todella olen, ja ottamaan vastuun itse omasta elämästäni. Kuten edellä kuvasin. Henkilökohtainen kokemukseni on myös se, että sitä enemmän suhtautuu negatiivisesti seurakuntaan, mitä enemmän haluaa toimia jumalan tahdon vastaisesti.

    Ymmärrän, että on olemassa myös niitä minun näkemyksestäni poikkeavia näkemyksiä, ja niillekin kuuluu kuunteleva korva niinkuin kaikille. Ja tulkitsen kirjoituksen nojaavan näihin poikkeaviin ääniin. Mutta, ei niiden pohjalta kannata yleistää asioita koko porukkaan sekä tehdä lisäksi aivan omia tulkintoja.

    Kokemukseeni mediatoiminnasta liittyy muutenkin vähän se, että ”näkyvyys on hyvä, viis asioiden oikeellisuudesta”. Liittyen mm. minun ja monien muiden antamiin mediahaastatteluihin, eri aiheista. Niiden julkaisussa on kuitenkin pysytty jokseenkin asiassa, mitä en valitettavasti voi sanoa Salmen kirjoituksesta, anteeksi vain.

    Mikko Salmi, ymmärrän tietämättömyytesi. Ensi kerralla käytä enemmän harkintaa yleistysten ja omien tulkintojesi suhteen. Siten tulevat kirjoituksesi saattavat kenties vaikuttaakin asiapuheilta.

    Eikä millään pahalla teitä kohtaan jotka kokevat vl-liikkeen eri tavalla kuin minä. Toivotan meidän kaikkien elämään hyvyyttä, rakkautta ja toimivuutta :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s