Tämä ”Maunun” kirjoitus joskus viime vuodelta on saanut minut ja vaimoni miettimään uskonasioita pitkään ja hartaasti. Olemme 
keskustelleet keskenään näistä ulospääsyä löytämättä. Mitä se tarkoittaa että on Hyvä Jumala? Onko ihminen määrätty ennalta kadotukseen tai helvettiin? Mitä se tosissaan tarkoittaa, että on puhdas omatunto. Entä jos se alkaa tuntumaan ontolta ja peräti väärältä? Rikkooko siinä mielensä? Erään puhujan kanssa rohkenimme myös nostaa tätä, tosin varovasti, keskusteluun kun hän oli meillä käymässä. Tahto olisi olla uskomassa, ja silloin ei välinpitämättömyys asenne tunnu oikealta. Meistä tuntuu, että uskon että on muitakin näistä kiinnostuneita. Ei monta mutta kuitenkin. Olemme rukoilleet että tulisi vielä päivä että Taivaan Isä antaisi ymmärrystä. Ja rohkeutta ottaa esille veljien ja sisarten kanssa. Jonkun muun näkökulmien tunteminen saattaisi auttaa ulos umpikujasta.
Toivomme että moni uskovainen löytäisi tämän.
Vanhoillislestadiolaisuuden moraalinen luonne
Vanhoillislestadiolaisuudessa on vahvaa moraalista luonnetta: Ihmiset ovat valmiita tekemään uhrauksia – jopa elämän kokoisia uhrauksia – hyvän puolesta.
Mutta mikä on moraalisen luonteen eli eetoksen sisältö?
Jokin osa vanhoillislestadiolaisuuden normistosta tukee ihmisen moraalista unelmaa. Esimerkiksi oppi kaikkien vauvojen uskovaisuudesta on kristinuskon yleisestä normista poikkeava helmi.
Osa vanhoillislestadiolaisuuden normistosta on ristiriidassa ihmisen moraalisen unelman ja siis Jumalan hyvyden kanssa:
- Helvettioppi: Jos Jumala kiduttaa joitakuita ikuisesti helvetissä, hän ei ole hyvä.
- Perhesuunnittelukielto: Perhesuunnittelukielto merkitsee, että ihminen ei voi tavoitella mahdollisimman hyvää elämää itselle ja muille. Siitä seuraa moraalin romahdus, tai oikeastaan koko ihmisen romahdus: Jos valitsen tahallani kurjemman tai tuskallisemman elämän kuin mihin kykenisin, kuolen moraalisesti, lakkaan olemasta vastuullinen ihminen, enkä voi enää katsoa lapsiani silmiin. Jumala, joka vaatii ihmistä tuhoamaan moraalinsa ja valitsemaan kärsimyksen vastoin järkeä ja omaatuntoa, pelkästä kuuliaisuudesta, ei ole hyvä.
Vanhoillislestadiolaisuuteen sitoutuva joutuu käsittelemään ihmisen moraalisen unelman ja liikkeen normiston ristiriidan. Ristiriidan ratkaisutapa määrää hänen eetoksensa eli moraalisen luonteensa sisällön.
Käsittelyvaihtoehtoja on kolme: olla näkemättä ristiriitaa, tinkiä normiston merkityksestä, tai luopua ihmisen moraalisesta unelmasta ja Jumalan hyvyydestä.
Jokainen näistä rikkoo jollakin tavalla ihmisen eheyden – joko mielen, kielen tai moraalin.
- 1. Jos ihminen ei näe normiston ja unelman ristiriitaa tai on tietoisesti ajattelematta sitä, hän rikkoo mielensä. Hän pitää samanaikaisesti totena keskenään ristiriitaisia lauseita.
- 2. Jos ihminen huomaa normiston ja unelman ristiriidan ja tinkii salaa normiston merkityksestä, hän rikkoo kielensä. Hän puhuu yhtä ja ajattelee toista.
- 3. Jos ihminen huomaa normiston ja unelman ristiriidan ja tinkii moraalisesta unelmasta, hän rikkoo moraalinsa. Hänen Jumalastaan tulee paha, ja hänen maailmankuvastaan tulee pessimistinen ja toivoton. Hän hyväksyy kärsimyksiä ja vääryyksiä uskonnon takia ja vaatii samaa muilta.
Jos normisto, johon on sitouduttu, on ”pieni”, rikkomuskin jää pieneksi. Jos normisto on ”suuri”, rikkomuksesta tulee suuri.
Mielenrikkojan elämä on mieletöntä. Tiedostamaton ristiriita väljähdyttää sekä normiston että moraalisen unelman. Mielenrikkojalla ei ole mitään, mistä hän itse pitäisi kiinni, vaan hän menee joukon mukana.
Kielenrikkomisesta seuraa kaksinaismoraali: Virallisesti normisto on voimassa, mutta jotkut tinkivät siitä salaa. Kun asia paljastuu, tinkimättömät kokevat tulleenssa petetyiksi. Kielenrikkoja voi olla empaattinen jokaiselle kohtaamalleen yksilölle mutta samalla epäempaattinen tuntemattomille ihmisille, joihin hän on yhteydessä vain yhteisönsä kielen kautta.
Moraalinrikkoja menettää toivon sekä tässä että tulevassa elämässä. Tuleva elämä on toivoton, sillä vaikka itse pelastuisikin, pelastus on ankea ja lohduton, kun helvetin kauhut ovat toisten osana. Tämä elämä on toivoton, koska ehdoton perhesuunnittelukielto aiheuttaa ääritilanteissa ja kaikkien ihmisten noudattamana kuolleita äitejä, väsyneitä perheitä, nälkää ja sairauksia, tai sotia ja kansanmurhia (*1). Ei siis ole toivoa maailmasta, jossa kaikilla olisi hyvä elämä – moraalinrikkoja oikeastaan uskoo, ettei Jumala edes halua onnellista maailmaa.
*1: Jos kaikki lisääntyvät maksimaalisesti, maapallon väkiluku kasvaa samassa tahdissa. Maapallon voimavarat eivät lisäänny, joten ennen pitkää tulee nälkä. Jotkut sairaudet seuraavat nälästä. Sodat ja kansanmurhat seuraavat, jos jotkut alkavat nälkäisinä kilpailla resursseista. Jos ei tule sairauksia, sotia ja kansanmurhia, kuollaan lopulta nälkään.
… … …
Taidatkos sen paremmin sanoa. Tutulta puhujalta emme ole saaneet muuta neuvoa kuin että seurakunnan neuvot ovat kalliita ja omaatuntoa ei ole hyvä toistuvalla synnin harjoittamisella paaduttaa.
Elämää on elettävä eteenpäin, Herra meitä auttakoon.
* * *
Ajattelemisen aihetta antoi Jere.
* * *
Lähde: Maunu Holman blogi 16.1.2015. (Blogi on sittemmin suljettu.)
* * *
Aiheesta toisaalla:
Daniel: Puppua puhujilta
Esko: Missä sinä sijaitset vl-maailmankaikkeudessa?
Vuokko Ilola: Lapsen usko. Blogikirjoitus 16.8.2016, Kotimaa24.
Jumalan armo – ei merta edemmäksi
Kaksijakoinen maailmankuva purkautui
Sauli Karhu: Miten tullaan vanhoillislestadiolaiseksi? Uskosta näkemiseen? -blogi 20.9.2016.
Siirakki: Suurempi tarkoitus: iankaikkinen elämä
Tuomas: En halua taivaaseen
Tuomas: En jaksa uskoa Jumalaan
Omat polut © - etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia ja kokemuksia 
Lestadiolaisuudessa on aikaisemmin opetettu, että helvetin ja taivaan välissä on ylipääsemätön kuilu. Se on suunniteltu niin, että helvetin vaivoissa olevat näkevät uskovaisten ilojuhlat, mutta uskovaiset eivät näe, miten esim. heidän lapsensa viruvat helvetin vaivoissa.
Mielestäni on olemassa myös neljäs vaihtoehto. Hyljätä tämä epämääräinen tekoihin perustuva ristiriitainen uskonlahko ja uskoa Jumalan armoon ja Jeesuksen ristillä lunastamaan pelastukseen.
Tiedän, että se on vaikeaa, kun ihminen on syntymästään asti sidottu erittäin vahvalla riippuvuudella tähän uskonlahkoon, jossa opetetaan, että vain vl-liike pelastaa. Lahkon ulkopuolinen maailma ja ihmiset on demonisoitu niin tehokkaasti, että on äärettömän vaikea irtautua tästä lahkosta, vaikka kuinka hyvin näkisi sen valheellisuuden. Kirjoittaja itsekin todistaa tästä kertomalla, että he ovat hakeneet ohjeita tutulta vl-puhujilta. Ei kai vl-puhuja voi todistaa liikettään vastaan? Ei voikaan, vaan kehottaa uskomaan seurakunnan neuvoja. Siis uskomaan seurakuntaa ei siis uskomaan Jeesusta ja Raamattua.
Lisäksi harvalla vl-ihmisellä on vielä nykyäänkään tukiverkostoa liikkeen ulkopuolella, joten lahkon hylkääminen johtaa aikamoiseen tyhjyyteen.
Tähän voisin heittää kysymyksen, miten nähdään Jumalan rakkauden olemassaolo. Jos uskomme mitä vl-liike opettaa, niin ihmiskunnasta noin 2 prosentin tuhannesosaa pelastuu (7,5 miljardista ihmisestä 120 tuhatta)! Loput 99,998 prosenttia joutuu kadotukseen. Ja sekö osoittaa Jumalan suurta rakkautta ihmiskuntaa kohden? Jos näin uskotaan, niin täytyy sanoa, että on ihmeellinen käsitys rakkaudesta.
Pysähtykää omalla kohdallanne miettimään minkälaista rakkautta annatte omille lapsillenne. Haluatteko piilottaa hyvän tulevaisuuden ohjeet lapsiltanne epämääräisiin monitulkinnallisiin lauseisiin siten, että valtaosa tulkitsee lauseet väärin ja vain yksi tai kaksi sadastatuhannesta löytää oikean tulkinnan. Ja sitten kutsutte sitä rakkaudeksi? Näinhän vl-ihmiset uskovat Jumalan tekevän. Eli Raamattuun on piilotettu kaikenlaisia sääntöjä (kuten ehkäisykielto), joita on noudatettava, jos haluaa pelastua (ja joita kukaan muu ei ole löytänyt). Kuitenkin Jeesus todistaa Raamatussa kuinka paljon enemmän Jumala rakastaa ihmisiä kuin esimerkiksi ihminen omia lapsiaan (Matt.7, 9-11). Miksi siis Jumala olisi piilottanut kaikki tärkeimmät säännöt?
Vl-uskovaiset ovat sitä mieltä, että todistus Jumalan suuresta rakkaudesta maailmaa kohtaa on se, että he pelastuvat. Eli kärjistetysti sanottuna ”Jumala rakastaa koko maailmaa niin paljon, että MINÄ pelastun (muista viis)”.
Kyllä tuo sama ristiriita on jo kristinuskon perussanomassa. Tietenkin se vielä korostuu tällaisissa ahtaassa lahkossa kuin lestadolaisuus.
”Tavallisen kirkkouskovaisen” ei tarvitse tuota uskoa ottaa niin tosissaan, voi nyppiä rusinat pullasta eli uskoa niihin kohtiin, mitkä tuntuu sopivillta. Mutta lestadiolaisuudessa sinut pakotetaan omaksumaan koko oppi, vaikka sitten lopputulos onkin Maunun kuvauksen kaltainen eli petät joko itseäsi tai muita. On yllättävää miten luovasti ihminen pystyy huijaamaan sekä itseään, että muita. Todella suuri osa lestadiolaisista oikoo elämässään eli ei elä täysin normiston mukaan.( kukapa siihen täysin pystyisikään, kun normisto muuttuu koko ajan ja on myös paikkakuntakohtainen ) Osa enemmän, osa vähemmän, mutta on jännä piirre se, miten ihminen voi silti olla täysin sitoutunut liikkeeseen ja pitää itseään ”uskovaisena” vaikka ei eläkään yhteisön sääntöjen mukaan. Monille näyttää olevan pääasia, että paikka yhteisössä säilyy eikä ihmissuhteet häiriinny. Kaikenlaiset turhat ajatukset ja asioiden mietiskelyn voi jättää muiden harteille ja keskittyä vain näiden ajallisten asioiden pariin. Siksi kai lestadiolaisille kaikki ajallinen omaisuus onkin niin tärkeää 🙂